1939-07-08-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUANTAINA, HEINÄKUUN 8 PÄIVÄNÄ 1939
Miksi en ole kirjoittanut
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Heglsterei at the Post Office Dept,
Ottawa, as seoond class matten
TOansblunat:
IMk. $2JOO
e kk. uo
8 kk, M
Yhdysvaltoihin:
1 vk. $2.50
0 lclc« •••*•»«••••••••«•««• 1*40
Suomeen Jä muualle ulkomaille:
1 vk. «3JOO
ekk. 1J65
Irtonumerot S senttiä
Liekki ilmesQ^yJtikaisai viikon lau>
ftotaina 12-8ivul6ena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kailcllta aloilta.
Asiamiehille myönnetään 20 prosent
in palkkio.
Pyytäkää asiamlesvälineltä Jo tällään,
IKustantaJa: Vapaus Publishing Co.
I M .
Toimittaja A. Päiviö.
Toimitusneuvosto: J. J ä n i s . Rauha
Mäki. HUJa Aho. E. Suksi. Bster
Kaustinen. Aili Malm. Margit Laakso
Ja Yrjö Salva
Liekkiin aljotut kirjoitukset ostettava:
imm
Toimituksen kulmasta
Tähän kulmaan ei kuulu paljon mitään.
Vain toimittajan huokauksia,
kUn monet parhaista ystäviifä ovat
hänet taas unhoittaneet. Omilla kesä-teillään
lienevät, unelmissaan ja rakkaudessaan,
joka näihin aikoihin IH-hoiUelee
kaiken ikäisten ja kaiken
kokoisten ympärillä. Mutta eikös
riäistä-kaikista voisi ptthua, näistä ja
muista lämmenneistä muistoista? Ottaa
jonakin vilpoisana joutohetkenä
kynä käteen ja antaa kyttelevien sanojen
valua paperille ja sitten Liekin
lukijain nautittaviksi/ Kysymmme
vain f kun meistä tuntuu, että siellä
maailmalla on paljon hyvää tavaraa ja
nyt sitä tarvittaisiin.
^Pienten nurkkaan ei ole tullut pisaraakaan
harrastajien apua, eikä edes
vihjausta suositaa-nko sitä, luetaanko
sitä, kaivatae^iko sitä. Kylläpä sentään
tulikin. ystä%'äntme'"'Harakka*'
näet vihjasi, että "se on ntukava olemassa**,
samalla kun ilmaisi sen halun,
millä hän Liekkiä aina odottaa,
toivoen vain että se olisi vielä suurempi
tahi ilmestyisi useammiti. Mutia
kun **Harakalla" ei nähtävästi ole
niitä pieniä, niin mitäpä hän siihen
nurkkaan sen enetnpi kiinlyisi. hiinpä
siihen ei tällä kerralla tule muuta
kuitt kuva. Mitä sitten ensi viikolla
tullenee.
. Toronton yhteisistä laulu- }a soittojuhlista
odotamme saavamme joitakin
erikoiskuvio ja selostuksen lehteämme
varten. Niistä ehkä saamme
lähtövouhdin puhutulle taide- ja kult-iuuriosastollemme,
vaikkapa se nyt
sitten tapahtuukin kesähelteiden keskellä.
Hohoi, että tulisi taas talvi! — .4P.
demokraatit. Japanille nikkeliä niin
paljon kuin se kykenee ostamaan.
• * *
Satoja edostJUla j-mpäri maata käsittävä
neljäs Canadan nuprisokongressi
on \*iime päivinä pitänyt istuntojaan
Winnipegissä. Edustajisto on johkim-verran
kirjavaa, mutta edistysmleJistä
ainesta, pyrkien rakentamaan yhtenäi-sy>-
ttä eri miehisten Uimisten keskuudessa
nuorison ja kansan hyvinvoinnin ja
tulevaisuuden tur\*aamiseksi. Edustajien
joukossa on \1isi suomalaista nuorta.
Toivotaan, e t t ä kongressin \-alku-tus
tuntuu yhä enemmän Canadan elämässä,
t
Näinä päivinä on myöskin pidetty
tmden demokratkin liikkeen kongressi
Reginassa. Kongressin aikana aiotaan
xnuodostaa Saskatchewania käsittävä
pysyväinen Järjestö liikkeen edeUeen
kehittämistä varten.
Usein ihmetellään, miksi ei tule
tehdylvsi, mitä on ajatellut teke\'än-sä.
Tässä on nyt yksi esimerkki, eikä
oikein mikään esimerkki, vaan itse
laiskuus minun pikku persoonassani.
Päätin nimittäin, kun "pääni" oli työtön
talvella, että pitäköön nyt sitä
Canadan hyvää aikaa ja antakoon
radion pärrätä että seinistä paperit
irtautuu, vaan kunhan kevät tulee ja
hän saa työtä, niin sitten saan rauhassa
kirjoittaa ja yllätän Liekin lukijat
sekä toimittajan pitkillä kirjoituksilla
ja kirjoitankin sitten koko
kesän, että saavat toiset vetää vähän
henkeänsä, jotka pitkän talven ahertavat
minunkin hyväksi. — -En ajatellut
toimittajaa, mihin lieneen hän
joutuu, jos aikoo minun jutuistani
asiat valmistaa.
No, talvi meni ja kesä on menossa
täyttä jyrinää. "Pää" on työssä,-radio
on hiljaa, on ollut jo pitemmän aikaa,
mutta aina vaan on olevinaan
minulla milloin mitäkin tekemistä.
Kun ajattelen aamusella, että tänään
minä kirjoitan siitä ja siitä asialta,
niin eikö vain itse jehu taluta taka-rapulle
ja kuiski korvaani: Katsos
akka, minkälaisessa kunnossa oö takapihasi
; mitä ;pää ajattelee kun tulee
kotia etkä ole edes ruohoa kastellut,
«ntä tomaatin taimet ja muut.
Ja hellä luonto kun on, niin siihen
se päivä hupenee. Hauskahan se sitten
onkin katsella kun "pää" hymyilee
iltasella„tyytyväisenä, kun ei tarvitse
raskaan päivätyön jälkeen toimitella
kotona noita "pikku askareita".
Eipä siksi, etten itse olisi mielelläni
nokkineni kasvimaassa, maa On
aina vetänyt minua puoleensa, mutta
olkoon tuonsiinkuin eksk)rysi, miksi
en ole kirjoittanut — vaikka kukapa
tuosta välittänee.
Ja sitten toisinaan, kun minäkin
käyn työssä, täytyy usein jättää
-keitot kesken keittämis^, pärinä vain
pa^at hellalle ja rakkauskirje viereen:
"Pane perunat kiehumaan...-paista
liha.. .keitto on suolattu, lämmitä
se vain... jauhoa kalat • fennen ^ paistamista
. . . " Sellaisessa rakkauskirjeessä
on tuoksua ja tunnetta.
Se on metkaa tämä työläisen elämä.
Jos on mitä keittää, ei ole aikaa,
ja jos on aikaa, niin ei ole keittämistä.
Nyt olen iloinen tänä iltana
kun on molempia, sillä pääparan täytyy
mennä työn jälkeen vielä työhön."
Jos minulla ei olisi aikaa laittaa i l lallista,
niin saisimme valvoa ehkä
koko yön, sillä eihän nä&äistä nukuta.
HARAKKA.
km
Kivi, jota sahataan, höyläthän ja vuollato
NUNNÄNLAHTI — romanttinen
nimi! Ja kaunista on koko seti-tukin.
Nunnanlahti on Juuan pitäjässä,
Pielisjän^en länsirannalla. Joskus
— kauan sitten — on Nunnan-lahden
lähettyvillä sijainnut ns. vanhauskoisten
luostari, jossa on erakkoina
elell>t nunnia ja munkkeja.
Legenda kertoo, että eräänä kauniina
elokuun kuutamoyönä hukuttautui
tuohon kauniiseen kaislikkorantaiseen
lahteen nuori nunna — jä Nunna-lahti
sai nimensä.
Mutta kuumeinen nykyaika on jo
Siiapunut Nunnanlahden kauniiden
kaislikkorantoienkin partaille. Se on
saapunut papattavine ilmanpainepori-neen,
mahtavine nostokurkineen, ki-tisevine
lasti\^unuineen, \\)imakonei-neen,
hinaajineen ja lotjineen. S>T-
_jäisen Nunnanlahden kallioperässä
piilevä rikkaus keksittiin jo \niosi-kymmeniä
sitten, mutta vasta meidän
päivinämme on ryhdytty sitä koneiden
wimalla Nunnanlahden rantamilta
louhimaan.
Ja tämä kauniin Nunnanlahden
rantamien aarre on Suomessa ko\'in
harvnnaista xniolukiveä.
Vuodesta 1S99 alkaen on Nunnanlahden
\*uolukiveä louhittu kauppa-tav-
araksi mm. Mustav-aarassa, Hal-kon
notkossa. Korpisaarekkeella.Niit-t\'\'
aarassa ja Keträ\-aarassa. Mutta
jo paljon aikaisemmin — lähes sata
vuotta sitten —ovat Juuan talolliset
louhineet vuoluki\-eä kotitarpeikseen
ja vielä tänä päiönäkin 0\'at paikkakunnan
uunit valmistettu Nunnanlahden
x-uoluki^stä.
Geologisten tutkimusten mukaan
nlottim Nunnanlahden \-uöluki\i\yÖ-hyke
Pielisen rannasta noin seitsemän
kilometriä kaakkoon. Joidenkin
tutkimusten mukaan pitäisi toisen
\'ji^hykkeen lähteä Nunnanlahdesta
pohjoista koliden ja ulottua aina
Juuan kirkolle saakka. Vyöhykkeen
fevv>'.\itä ia leveyttä ar\ioitaessa on
todettu, että xiioluki^ä kyllä riittää
nykjistä louhintaa mittapuuna kävt-täen
aittakin kähdeksisadaksi vuodeksi.
Nunnaiilahdessa toimii nykyään kolme
louhimoa, nim. Suomen Vtiölukivi
Oy., Vuoki Oy. ja Nunnanlahden
Vuolukivi Öy. Näistä on ensiksimai-nittu
ottanut käytäntöön nykyaikaisimmat
koneelliset työmenetelmät.
Allekirjoittanut sai tutustua tähän
Nunnanlahden aarteeseen — kiveen,
jota sahataan, höylätään ja
vuollaan.
Kaikkialla tienvarsilla näk)^ tuota
vaaleanharmaata, huokoista kiveä
kasoittain. Sirot paadet, jotka oli
sahattu kulmikkaiksi ja pinottu kuin
lankut kapearaiteisen rautatien varrelle,
odotti\'at lastausta ja lähtöä sekä
kotimaahan että maan rajojen ulkopuolelle.
Rahtaus tapahtuu suurimmaksi
osaksi lotjilla omasta laivarannasta
yli Pielisen Lieksan rautatieasemalle,
jossa kivi lastataan vaunuihin.
Kaivoksen laajuus ja syvyys hämmästyttää
sivullista katselijaa. Huojuvia
portaita pitkin laskeudumme
porras portaalta kaiwksen vaalean-harmaaseen
syvyyteen. Korkeat seinämät,
joista hiljalleen tihkuu vettä,
ovat joko puhdasta vuolukiveä tai
sitten sekoittuneet muihin kivilajei-hin.
Alhaalla kaivoksessa työskentelee
muutamia miehiä ilmanpaineporan
lähettyvillä.
Louhinta tapahtuu porilla, Noin
tuuman välimatkoilla porataan viiolu-kivikerrostumaan
syviä reikiä mää-rätVTi
suuruisiin neliöihin, reiät puhdistetaan
voimakkaalla ilmapuhalluk-sella
ja erikoismenetelmin erotetaan
sitten rei illä irroitettu vuolukivipaj^i
emäkalliostaan.
Louhoksen pohja on paksun ja
pölyävän harmaan kivi jauhon laitossa.
Korkealla, maanpinnalla kään-tyilevät
punaisiksi maalattujen nos-tokurkien
ranat jä hinaavat hiljalleen
mahtavia viiolukivnpaasia ylös. Kaivannon
seinämissä on reiityksen jäljeltä
selvät raidat ja viivat, joiden
Kas niin, se on taas heinäkuu jo
hyvässä menossa. Se on sitä paljon,
että kesä on tullut ja pian jo mennytkin.
Heinä on jo sUnä mallissa,
että sitä saa ruveta niittämään ja
lehdet Ppuissä niin, ne alkavat jo
kohtapuoleen kellastua. Kyllä aika
rientää. Vasta äskenhän lehdet olivat
hiirenkorvalla ja jonkun ajan
kuluttua ne jo putoilevat alas. Muuten,
sattuikos lukija huomaamaani
että tänä keväänä tässä nurkassa ei
ollutkaan juttua keväästä — hUren-korvien
-aikakaudelta? -Kyllä minä
ne hiirenkorvat huomasin tänä /fee-väänäkin
ja muistin, että niistäkin sopisi
kirjoittaa, mutta sitten katsoin
viisaammaksi jättää ne rauhaan. Että
minkäkö takia? Sen takia että
•— onhan lukija kuullut sanottavan —
että "kolmas kerta se toden sanoo"?
Joo, tämä oli minun kolmas
kevääni tässä nurkassa ja niin ollen
siitä jutusta olisi tullut kolmas kevät-pakinake.
Ja kun kerran kolmas kerta
toden sanoo, niin sen jutun olisi
myöskin ollut sanottava totuus; toisin
sanoen, sen olisi pitänyt olla parempi
kuin kaksi edeltäjäänsä ja siten
todistaa että olen edistynyt ja
että minusta voisi ajan mittaan kehittyä
vielä pakinanikkari. Mutta
kun siitä kolmannesta jutusta olisi
tullut vielä huonompi, kuin ne kaksi
edellistä ja siitä olisi heti huomannut
että minä en edisty, vaan menen alaspäin,
niin jätin sen jutun hiiren-korvineen
tuulen vietäväksi ja siinä
se viisaus sitten olikin. Niin ja sitten
vielä, kevääseen sisältyy aina
paljon toivomuksia. Mitä ei tänä
keväänä saa, niin toivotaan, että ensi
keväänä. Minäkin viime keväänä toivoin
saavani kiharat, radion ja ties
mitä kaikkea, ja kun en saanut, niin
toivoin, että jo tänä keväänä saan.
Tämä kevät toikin tullessaan sairautta
ja rahapulan eikä kiharoita, radioista
puhumattakaan. Siksi päätinkin
olla latelematta mitään toivomuksia
tulevan kevään varalle, eihän ne
kuitenkaan täyty. Oikeastaan mi-,
nutia ei olekaan mitään toivomuksia.
Radio kuumeesta olen päässyt naapurin
radion avulla ja kiharat päähän
laitan Use. Toivon silti terveyttä ja
työtä '^päälleni" sekä itselleni. Lukija
taitaa luuUa, että "pääni" on vielä
viime talvisella kämppäreissulla? Ei,
kyllä hän-kotiutui aikanaan ja nyt
sairastelee-minun kanssani kilpaa.
Toivon kuitenkin, että sairaus meidäty
vielä joskus jättää rauhaan ja "pääni"
saa jonkinlaista työtä.
SIRPA-SERKKU.
mukaan voidaan melko tatkalleen laskea,
minä vuonna mikin kerros on
louhittu maailmalle.
Ylhäällä, louhoksen läfaettv-vUlä,
tapahtuu sitten vuolukivipaasien jatkokäsittely.
ErilaatuisiUa sirkkelisahoilla
— jopa tavallisilla käsisahoillakin
— sahataan vuolukivi kutakin en
tarkoitusta vartfen määrättyihin muotoihin.
Näemme kahden miehen sahata
kitkuttavan kiveä kuin kuorittua,
harmaata putipolkkyä ja harmaa
kivipöly klisee sahatiksen uurteesta
aivan kuin puutakin sahattaessa.
Paitsi sahmreita työskentelevät siellä
läheisyydessä myöskin kiven höylääjät,
jotka saoittavat sahatuista
vuohjkivinelioistä ja huudoista luat
epätasaisuudet hevillään. — Vanhin
tuoUainen vuolfe-iammattimies Suomen
Vuolukivi Öy:n työmaUla on
työmi^ Otto Louhelainen ja nuorm
on Oton poika Erkki Louhelainen.
- Nunnanlahden kaivosteollismiskes-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 8, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-07-08 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390708 |
Description
| Title | 1939-07-08-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAUANTAINA, HEINÄKUUN 8 PÄIVÄNÄ 1939 Miksi en ole kirjoittanut {Canadan suomalaisten viikkolehti) Heglsterei at the Post Office Dept, Ottawa, as seoond class matten TOansblunat: IMk. $2JOO e kk. uo 8 kk, M Yhdysvaltoihin: 1 vk. $2.50 0 lclc« •••*•»«••••••••«•««• 1*40 Suomeen Jä muualle ulkomaille: 1 vk. «3JOO ekk. 1J65 Irtonumerot S senttiä Liekki ilmesQ^yJtikaisai viikon lau> ftotaina 12-8ivul6ena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kailcllta aloilta. Asiamiehille myönnetään 20 prosent in palkkio. Pyytäkää asiamlesvälineltä Jo tällään, IKustantaJa: Vapaus Publishing Co. I M . Toimittaja A. Päiviö. Toimitusneuvosto: J. J ä n i s . Rauha Mäki. HUJa Aho. E. Suksi. Bster Kaustinen. Aili Malm. Margit Laakso Ja Yrjö Salva Liekkiin aljotut kirjoitukset ostettava: imm Toimituksen kulmasta Tähän kulmaan ei kuulu paljon mitään. Vain toimittajan huokauksia, kUn monet parhaista ystäviifä ovat hänet taas unhoittaneet. Omilla kesä-teillään lienevät, unelmissaan ja rakkaudessaan, joka näihin aikoihin IH-hoiUelee kaiken ikäisten ja kaiken kokoisten ympärillä. Mutta eikös riäistä-kaikista voisi ptthua, näistä ja muista lämmenneistä muistoista? Ottaa jonakin vilpoisana joutohetkenä kynä käteen ja antaa kyttelevien sanojen valua paperille ja sitten Liekin lukijain nautittaviksi/ Kysymmme vain f kun meistä tuntuu, että siellä maailmalla on paljon hyvää tavaraa ja nyt sitä tarvittaisiin. ^Pienten nurkkaan ei ole tullut pisaraakaan harrastajien apua, eikä edes vihjausta suositaa-nko sitä, luetaanko sitä, kaivatae^iko sitä. Kylläpä sentään tulikin. ystä%'äntme'"'Harakka*' näet vihjasi, että "se on ntukava olemassa**, samalla kun ilmaisi sen halun, millä hän Liekkiä aina odottaa, toivoen vain että se olisi vielä suurempi tahi ilmestyisi useammiti. Mutia kun **Harakalla" ei nähtävästi ole niitä pieniä, niin mitäpä hän siihen nurkkaan sen enetnpi kiinlyisi. hiinpä siihen ei tällä kerralla tule muuta kuitt kuva. Mitä sitten ensi viikolla tullenee. . Toronton yhteisistä laulu- }a soittojuhlista odotamme saavamme joitakin erikoiskuvio ja selostuksen lehteämme varten. Niistä ehkä saamme lähtövouhdin puhutulle taide- ja kult-iuuriosastollemme, vaikkapa se nyt sitten tapahtuukin kesähelteiden keskellä. Hohoi, että tulisi taas talvi! — .4P. demokraatit. Japanille nikkeliä niin paljon kuin se kykenee ostamaan. • * * Satoja edostJUla j-mpäri maata käsittävä neljäs Canadan nuprisokongressi on \*iime päivinä pitänyt istuntojaan Winnipegissä. Edustajisto on johkim-verran kirjavaa, mutta edistysmleJistä ainesta, pyrkien rakentamaan yhtenäi-sy>- ttä eri miehisten Uimisten keskuudessa nuorison ja kansan hyvinvoinnin ja tulevaisuuden tur\*aamiseksi. Edustajien joukossa on \1isi suomalaista nuorta. Toivotaan, e t t ä kongressin \-alku-tus tuntuu yhä enemmän Canadan elämässä, t Näinä päivinä on myöskin pidetty tmden demokratkin liikkeen kongressi Reginassa. Kongressin aikana aiotaan xnuodostaa Saskatchewania käsittävä pysyväinen Järjestö liikkeen edeUeen kehittämistä varten. Usein ihmetellään, miksi ei tule tehdylvsi, mitä on ajatellut teke\'än-sä. Tässä on nyt yksi esimerkki, eikä oikein mikään esimerkki, vaan itse laiskuus minun pikku persoonassani. Päätin nimittäin, kun "pääni" oli työtön talvella, että pitäköön nyt sitä Canadan hyvää aikaa ja antakoon radion pärrätä että seinistä paperit irtautuu, vaan kunhan kevät tulee ja hän saa työtä, niin sitten saan rauhassa kirjoittaa ja yllätän Liekin lukijat sekä toimittajan pitkillä kirjoituksilla ja kirjoitankin sitten koko kesän, että saavat toiset vetää vähän henkeänsä, jotka pitkän talven ahertavat minunkin hyväksi. — -En ajatellut toimittajaa, mihin lieneen hän joutuu, jos aikoo minun jutuistani asiat valmistaa. No, talvi meni ja kesä on menossa täyttä jyrinää. "Pää" on työssä,-radio on hiljaa, on ollut jo pitemmän aikaa, mutta aina vaan on olevinaan minulla milloin mitäkin tekemistä. Kun ajattelen aamusella, että tänään minä kirjoitan siitä ja siitä asialta, niin eikö vain itse jehu taluta taka-rapulle ja kuiski korvaani: Katsos akka, minkälaisessa kunnossa oö takapihasi ; mitä ;pää ajattelee kun tulee kotia etkä ole edes ruohoa kastellut, «ntä tomaatin taimet ja muut. Ja hellä luonto kun on, niin siihen se päivä hupenee. Hauskahan se sitten onkin katsella kun "pää" hymyilee iltasella„tyytyväisenä, kun ei tarvitse raskaan päivätyön jälkeen toimitella kotona noita "pikku askareita". Eipä siksi, etten itse olisi mielelläni nokkineni kasvimaassa, maa On aina vetänyt minua puoleensa, mutta olkoon tuonsiinkuin eksk)rysi, miksi en ole kirjoittanut — vaikka kukapa tuosta välittänee. Ja sitten toisinaan, kun minäkin käyn työssä, täytyy usein jättää -keitot kesken keittämis^, pärinä vain pa^at hellalle ja rakkauskirje viereen: "Pane perunat kiehumaan...-paista liha.. .keitto on suolattu, lämmitä se vain... jauhoa kalat • fennen ^ paistamista . . . " Sellaisessa rakkauskirjeessä on tuoksua ja tunnetta. Se on metkaa tämä työläisen elämä. Jos on mitä keittää, ei ole aikaa, ja jos on aikaa, niin ei ole keittämistä. Nyt olen iloinen tänä iltana kun on molempia, sillä pääparan täytyy mennä työn jälkeen vielä työhön." Jos minulla ei olisi aikaa laittaa i l lallista, niin saisimme valvoa ehkä koko yön, sillä eihän nä&äistä nukuta. HARAKKA. km Kivi, jota sahataan, höyläthän ja vuollato NUNNÄNLAHTI — romanttinen nimi! Ja kaunista on koko seti-tukin. Nunnanlahti on Juuan pitäjässä, Pielisjän^en länsirannalla. Joskus — kauan sitten — on Nunnan-lahden lähettyvillä sijainnut ns. vanhauskoisten luostari, jossa on erakkoina elell>t nunnia ja munkkeja. Legenda kertoo, että eräänä kauniina elokuun kuutamoyönä hukuttautui tuohon kauniiseen kaislikkorantaiseen lahteen nuori nunna — jä Nunna-lahti sai nimensä. Mutta kuumeinen nykyaika on jo Siiapunut Nunnanlahden kauniiden kaislikkorantoienkin partaille. Se on saapunut papattavine ilmanpainepori-neen, mahtavine nostokurkineen, ki-tisevine lasti\^unuineen, \\)imakonei-neen, hinaajineen ja lotjineen. S>T- _jäisen Nunnanlahden kallioperässä piilevä rikkaus keksittiin jo \niosi-kymmeniä sitten, mutta vasta meidän päivinämme on ryhdytty sitä koneiden wimalla Nunnanlahden rantamilta louhimaan. Ja tämä kauniin Nunnanlahden rantamien aarre on Suomessa ko\'in harvnnaista xniolukiveä. Vuodesta 1S99 alkaen on Nunnanlahden \*uolukiveä louhittu kauppa-tav- araksi mm. Mustav-aarassa, Hal-kon notkossa. Korpisaarekkeella.Niit-t\'\' aarassa ja Keträ\-aarassa. Mutta jo paljon aikaisemmin — lähes sata vuotta sitten —ovat Juuan talolliset louhineet vuoluki\-eä kotitarpeikseen ja vielä tänä päiönäkin 0\'at paikkakunnan uunit valmistettu Nunnanlahden x-uoluki^stä. Geologisten tutkimusten mukaan nlottim Nunnanlahden \-uöluki\i\yÖ-hyke Pielisen rannasta noin seitsemän kilometriä kaakkoon. Joidenkin tutkimusten mukaan pitäisi toisen \'ji^hykkeen lähteä Nunnanlahdesta pohjoista koliden ja ulottua aina Juuan kirkolle saakka. Vyöhykkeen fevv>'.\itä ia leveyttä ar\ioitaessa on todettu, että xiioluki^ä kyllä riittää nykjistä louhintaa mittapuuna kävt-täen aittakin kähdeksisadaksi vuodeksi. Nunnaiilahdessa toimii nykyään kolme louhimoa, nim. Suomen Vtiölukivi Oy., Vuoki Oy. ja Nunnanlahden Vuolukivi Öy. Näistä on ensiksimai-nittu ottanut käytäntöön nykyaikaisimmat koneelliset työmenetelmät. Allekirjoittanut sai tutustua tähän Nunnanlahden aarteeseen — kiveen, jota sahataan, höylätään ja vuollaan. Kaikkialla tienvarsilla näk)^ tuota vaaleanharmaata, huokoista kiveä kasoittain. Sirot paadet, jotka oli sahattu kulmikkaiksi ja pinottu kuin lankut kapearaiteisen rautatien varrelle, odotti\'at lastausta ja lähtöä sekä kotimaahan että maan rajojen ulkopuolelle. Rahtaus tapahtuu suurimmaksi osaksi lotjilla omasta laivarannasta yli Pielisen Lieksan rautatieasemalle, jossa kivi lastataan vaunuihin. Kaivoksen laajuus ja syvyys hämmästyttää sivullista katselijaa. Huojuvia portaita pitkin laskeudumme porras portaalta kaiwksen vaalean-harmaaseen syvyyteen. Korkeat seinämät, joista hiljalleen tihkuu vettä, ovat joko puhdasta vuolukiveä tai sitten sekoittuneet muihin kivilajei-hin. Alhaalla kaivoksessa työskentelee muutamia miehiä ilmanpaineporan lähettyvillä. Louhinta tapahtuu porilla, Noin tuuman välimatkoilla porataan viiolu-kivikerrostumaan syviä reikiä mää-rätVTi suuruisiin neliöihin, reiät puhdistetaan voimakkaalla ilmapuhalluk-sella ja erikoismenetelmin erotetaan sitten rei illä irroitettu vuolukivipaj^i emäkalliostaan. Louhoksen pohja on paksun ja pölyävän harmaan kivi jauhon laitossa. Korkealla, maanpinnalla kään-tyilevät punaisiksi maalattujen nos-tokurkien ranat jä hinaavat hiljalleen mahtavia viiolukivnpaasia ylös. Kaivannon seinämissä on reiityksen jäljeltä selvät raidat ja viivat, joiden Kas niin, se on taas heinäkuu jo hyvässä menossa. Se on sitä paljon, että kesä on tullut ja pian jo mennytkin. Heinä on jo sUnä mallissa, että sitä saa ruveta niittämään ja lehdet Ppuissä niin, ne alkavat jo kohtapuoleen kellastua. Kyllä aika rientää. Vasta äskenhän lehdet olivat hiirenkorvalla ja jonkun ajan kuluttua ne jo putoilevat alas. Muuten, sattuikos lukija huomaamaani että tänä keväänä tässä nurkassa ei ollutkaan juttua keväästä — hUren-korvien -aikakaudelta? -Kyllä minä ne hiirenkorvat huomasin tänä /fee-väänäkin ja muistin, että niistäkin sopisi kirjoittaa, mutta sitten katsoin viisaammaksi jättää ne rauhaan. Että minkäkö takia? Sen takia että •— onhan lukija kuullut sanottavan — että "kolmas kerta se toden sanoo"? Joo, tämä oli minun kolmas kevääni tässä nurkassa ja niin ollen siitä jutusta olisi tullut kolmas kevät-pakinake. Ja kun kerran kolmas kerta toden sanoo, niin sen jutun olisi myöskin ollut sanottava totuus; toisin sanoen, sen olisi pitänyt olla parempi kuin kaksi edeltäjäänsä ja siten todistaa että olen edistynyt ja että minusta voisi ajan mittaan kehittyä vielä pakinanikkari. Mutta kun siitä kolmannesta jutusta olisi tullut vielä huonompi, kuin ne kaksi edellistä ja siitä olisi heti huomannut että minä en edisty, vaan menen alaspäin, niin jätin sen jutun hiiren-korvineen tuulen vietäväksi ja siinä se viisaus sitten olikin. Niin ja sitten vielä, kevääseen sisältyy aina paljon toivomuksia. Mitä ei tänä keväänä saa, niin toivotaan, että ensi keväänä. Minäkin viime keväänä toivoin saavani kiharat, radion ja ties mitä kaikkea, ja kun en saanut, niin toivoin, että jo tänä keväänä saan. Tämä kevät toikin tullessaan sairautta ja rahapulan eikä kiharoita, radioista puhumattakaan. Siksi päätinkin olla latelematta mitään toivomuksia tulevan kevään varalle, eihän ne kuitenkaan täyty. Oikeastaan mi-, nutia ei olekaan mitään toivomuksia. Radio kuumeesta olen päässyt naapurin radion avulla ja kiharat päähän laitan Use. Toivon silti terveyttä ja työtä '^päälleni" sekä itselleni. Lukija taitaa luuUa, että "pääni" on vielä viime talvisella kämppäreissulla? Ei, kyllä hän-kotiutui aikanaan ja nyt sairastelee-minun kanssani kilpaa. Toivon kuitenkin, että sairaus meidäty vielä joskus jättää rauhaan ja "pääni" saa jonkinlaista työtä. SIRPA-SERKKU. mukaan voidaan melko tatkalleen laskea, minä vuonna mikin kerros on louhittu maailmalle. Ylhäällä, louhoksen läfaettv-vUlä, tapahtuu sitten vuolukivipaasien jatkokäsittely. ErilaatuisiUa sirkkelisahoilla — jopa tavallisilla käsisahoillakin — sahataan vuolukivi kutakin en tarkoitusta vartfen määrättyihin muotoihin. Näemme kahden miehen sahata kitkuttavan kiveä kuin kuorittua, harmaata putipolkkyä ja harmaa kivipöly klisee sahatiksen uurteesta aivan kuin puutakin sahattaessa. Paitsi sahmreita työskentelevät siellä läheisyydessä myöskin kiven höylääjät, jotka saoittavat sahatuista vuohjkivinelioistä ja huudoista luat epätasaisuudet hevillään. — Vanhin tuoUainen vuolfe-iammattimies Suomen Vuolukivi Öy:n työmaUla on työmi^ Otto Louhelainen ja nuorm on Oton poika Erkki Louhelainen. - Nunnanlahden kaivosteollismiskes- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-07-08-02
