1957-06-22-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
^ kun on ikävä. Enkä Kaä nukkunut yhtään, Inulä täällä tapahtui.^ jVugu^tm luulla niin, Iin tarkoittavan juu-kohtausta, [otit ne minun rahani, iistä summa nyt ihan Ita. Täytn'hän sitä nyt , kaWstä ottaa kiinni. & oli .Kunialassa niin,, I pystj^ssr pysyä. Siitä , karliasyaelgaan kiinni Ile ia- a r a j u i n ottein, 13. >|ut5:JJelga oli y^i-* |Hän pääsi vapaaksi, ofti. j ja föi Augustia monta biile^ Augusti huusi, et-narttu, ei suUe mi- [njl etta lähde ulos mi-tuvastaW; senkin' s i ^ , Itö.;] •. Iheräa pikku-Eeva, jon- Doflleen ja istahti hfir y, .iuinka pienet viat- Ipiteliyät äidin täyteläi- I kiinni ja ne kädet siu- 5lvat Helgaa. Isän ku-i ja sfe muistutti Helgaa ja; uskollinen. |)i Helgalle, että olet tyh-let osaa elämälle mitään kulutat nuoren elä-an, vaikka sinulle pi-itilaisiius saada rahaa ja Mml a, Vaikka maa mustaksi de tjehesi täältä, äläkä Onhan sinulla vaimo, iitta-rouva, kun saa tie-en niies. hänellä oh? —r minulle. Sinut minä I anna; sinulle rauhaa, en- ' £nan|suostujfi isisUj nousi niin pahasti, si jiiilihangon ja pau-nuutanan kerran Augus- 1 Augnsti uskoi, että heä'* menktäa tuon höpsön |, ellei lähde ulos. on katse : p^hki pois ä i - iihtymyksen. Hän inhosi [joka jtunki heidän pyhää aaän. ^ [lapsed vaatt^el; vahniiksi ftä Eevalle. Augusti nuka^. Häntä harmitti sekasauna. Ja sitten että jos Helga ei ota 1^1 vaatteita ja kertpö ifsiellä; Helgan mieli ^ Augustia niin, että »itaHe,;:että "minkä-lamen konna sinun miehesi on. Eiko minulla ole oikeus elää lapseni kanssa täällä rauhassa. Ruveta nyt tuollaisen raadon uhriksi. Ensin rahan himossaan erotti Pertin ja minut ja nyt pitäisi ruveta sille leipäsudeksi, saastuttaa nuori elämä ja tulla ihmisten silmissä mustiin kirjoihin, Puhdas olen. Uskallan, kulkea tietäni loppuun asti, vaikka nuori elämäni kuluukin ihnan rakkautta; jota nyt kuuluisi olla. Sitä varjonko tuo" könnä^ kidutti Perttiä ja "halveksp köyhj^ttämme, että nyt saisi minut petettyä? Nyt vasta käsitän asian .pikeän l a i d ^ . Tulee tämie raha- P| i f e m | k | n ^ miniia pstero^aniTMiö ra-liat kuuluvat minulle. Ne eivät lämmitä Augustin kättä. Vaikka olenkin työläisnainen, niin ymnnärrän osani. Helga sai mielenrauhan ja sanoi itsekseen, että tulkoonpas rahojaan hakemaan, nin sanon, että pp|tin ne aikoja sitten.. . E i k ä Äugusti tullut. V Ankairan talven v a l t e k a t ^ täällä kaukaisen pohjolan lev oft hidasta; m ^ ^ ^ikiiitOTldn. Tänään, vuoden i ^ ga heräsi hericän tunteen valtaan.^i^ pian.kuin hän sai Eevan nukkumaan hän hiipi hiljaa oksien alle sydämien sillan korvaan kuuntelemaan koivujen unettavaa laulua. Hän nojasi selkänsä koivun runkoa vasten ja antoi puron vilpoisen veden hyväillä paljaita, valkoisia jalkojaan. Hän muistelii kun hän ensimmäistä kertaa Pertin kanssa pysähtyi tähän paikkaan. Nyt hän ihmettelee lyhyttä avioliittoaän, ajattelee ^ätä hulluksi tekevää ajankohta, outoa ajankohtaa. Mikä siinä ön, joka hänen mielensä sekoittaa? Ei tätä j^ksa'kestää. Tuomet kukkivat kaikkialla ja levittävät tuoksuaan. Koivun lehdet tuok- •^uvat myöskin ja: ^föjsken -lähih^ vesi suutelee häneö paljai^ jalkojaah^^ Hänen ajatuksensa tekee pitkään vaelluksen, jota se_^on tehnyt jo kauan aikaa, nämä viimeiset kevätkuukaudet. Qjito aavistus vavahdutta h&itä. Hän tunsi pyörtyvänsä.. Tunne sydänalassa oli outo. Pertti ei ollut kirjoittanut enää pitkään aikaan. Ei yhtään kirjettä ollut' tullut enää Eevan syntymän jälkeen . v . ••• Vuodet kuluivat. Helga joutui elämään lesken elämää nuoruudessaan ja kauneudessaanj ainaisessa odotuksessa. Ihmiset kohisivat hänien aöipis aikansa, sitten unohtaen kaiken. Eeva kasvoi äitinsä rinnalla, herttaisena lapsena, äidin sydäntä lähellä. Helga viihtyi naökissään kosken ja koivu jensa sekä maantien takia. 3^etsä tuoksui ympärillä suojaayana ja siunaavana ja antoi virkistystä hänen tuskaisille tunteiUeen. ELLEN LINDEN varre että midienl i(i|staa Salo 1«HUT^ ° * toukokuuta afomyt Nnrmijärvel- Crr 5; P. 1881. Lähinnä U Ä ? ^ ' hänen ltj;^^^rpnolta, .yksi- IT*^ »ftdysvalloissa, yksi » «ka veU ja veljen. ist^veria täällä Soin-/ S I I T O S korteista. ^^'Ä Aholalle ijuie.-'-^-^^^^^^.^ ^k^ä ttään. . Pertti ^ i s o i toistui miesten kanssa maanalaisella asemalla, päämaäräii[ä keskilännen valtio, Oklahoma. Sinne oli mpnen päivän ja yön matka. Sin^e rikkaaseeti.^^^^ra^ pi-ti päästä; Siellä kun pannaan käsivarret heilumaan, niin rahaa tulee lapip-kaupalla ja ollaan rikkaita miehiä. Amerikka antaa mitä'siltä pn tultu pyytämään. Raisun Janne antoi Svan-ströniln Villen osoitteen ja sinne voi mennä sisälle. — Ville on mukava mies, aivan ensunmäisiä suomalaisia mitä Oklahomaan on pysähtynyt. Jos nyt Ville vielä elää, Se oli silloin jo vanha ; mies, kun minä siellä vaelsin. Mutta onnea matkaan yaan,. siellähän näette kun sinne pääsette! .... 'jfeikki pojat lähtivät yhdessä, eivät toinen toisistaan eronneet- Ja viiihein pltiin Oklahomassa. $e oli suuri kaupunki. Löytyihän sieltä Villen ränsistynyt taio, mutta ei. Villeä. Hän oli, kuollut aikoja sitten. Talossa asui suo-malamen Pikku-Kustu, joka omisti Villen talon. Hän oli yövahtina jossain taVaraeälossa. Se P U vanhan mie- (Jatkoa) Banffistä itään tullessa lumi alkoi vähetä, vuoret muuttuivat matalammiksi j a pian oltiinkin Jo aavikon reunalla. ViimeiseUä penkillä istuva vanha rouva huokasi helpotuksesta ja toimitti minulle, että, h ä n on koko matkan Vancouverilta asti oilut peloissaan, :siliä t i ä i ^ on y l i ,5Q vuotta asunut; aiaVi-^ feölia, eikä missään maailmassa ole sen parempaa paikkaa. Vuoristoon ei sanonut koskaan tottuvansa, yai!l^a usein jnatkustaa rannikolle tyttäriensä luokse talven ajaksi. Olen hänen kanssaan osaksi samaa mieltä vuoristoon nähden, sillä n i i den valtavan suuruuden ririnaUa ihminen vasta käsittää oman^ pienuutensa. Ensikertalaista niiden suuruus kammottiaä, eikä ne aivan vaarattomia olekaan, sillä usein l u mi- ja maavyörymät iihkaavat' siellä matlkustajia. Rautatiet oh kuitenkin varustettu uudenaikaisilla hälyytyslaitteilla, jotka antavat merkin heti, jos yksikin k i v i on vierinyt radalle. Siitä" huolimatta junan kuljettaja on aina varuillaan, valmis odottamattomankin vaaran varalta. V Mutta kun lähemmin tutustuu vuoristoon, sen kasvullisuuteen ja eläimiin, avautuu" aivan uusi ja kiehtova maailma, joka ainsykiri maan itäosasta tulleelle on täynnä y l l ä t t ä v i ä eilämyksiä j a ehkä vaarojakin. Vähitellen alkaa niitä ihaill a ja hiiden suurenmoinen mahtavuus pakoittaa jokaisen niitä kunnioittamaan. Aavikko näytti ainakin minusta, etenkin näin keväisessä harmau- •dessaan, Ikävän yksitoikkoiselta. Mutta sananparsi sanoo: koti on paras paikka maailmassa* olipa se sitten missä tahansa. Se pitää paik- .kansa. Eikä aavikkokaan näytä sill o in ikävältä, kun siellä tuleentunut vehnä tuulessa aaltoilee. E-r ä s kauneimpia elämyksiäni onkin juuri ollut aavikolla. Näin siellä kerran, kun taivaanranta alkoi hehkua nousevan auringon säteissä j a hetken kuluttua auringon reima p i s t i esiin lainehtivasta vehnäpellosta j a muutaman minuutin pääst ä se kokonaan kohosi sieltä esille suurena, punaisena pallona. Samoin auringonlasku aavikolla on erittäin väririkas. Näyttää aivan siltä, niinkuin siellä aurinko - laskiessaan olisi paljon suurempi kuin muualla. Ehkä kuuman kesäisen päivän autere aiheuttaa sen. hen ammatti. Oklahoma oli rikasta mi-neraalimaata. Siellä oli ympärillä suur ria farmeja, «kahroksia. siltatöitä, ratatöitä ja vaikka mitä, Voi myöskin ostaa homesteadin, jos halusi ruveta maata viljelemään. — Jolla on perhe, niin se passaa hyvin, kunhan katselette ympärillenne, tuuma Kustu. Pojat pääsivät siltatöihin. Se oli tutumpaa, kun oli jo harjoiteltu tunneleissa. Palkka oli vähän parempi kuin entisessä työmaassa^ Elämä rupföi luis-, tamaan amerikkalaiseen malliin. Illoin lähdettiin katsomaan kapakkaa, missä oli ylpeitä työkavereita, jotka kehuivat voimiaan. He olivat voimamiehiä, När-viön ruotsalaisia, isoja kuin jättiläiset. Mutta riskiä olivat suomalaisetkin. Jo-, kainen oli, jotain ja kaljatuoppi antpi vauhtia ja kiihoitti kinastelun melkein tappeluksi. Närbiön pojat olivat parempia koin pohjalaiset. Siihen ääneen* jäi tämä ilta. (Jatkua) Näin keväällä, juuri lumen lähdett y ä se kuitenkin tekee hiukan masentavan vaikutuksen. löydetyis-tä jättiläisliskpjen luurankojen psista pn siellä sijaitsevaan St. Georges Island puistpon kpottu näiden eläinten luiiiankpja lupnnplliseisa. koossa. Sinne on myöskin supnialainbn taiteilija iSlr. • Kanerm muQvaillut useita hyvin eläviltä näyttäviä hirviöitä, hirviöitä, jotka ovat tuhansia tai ehkä satojatuhansia vupsia sitten asuneet niillä seuduilla. Jps jonkun tie PSUUS sinne päin, niin se pn katsomisen arvpinen paikka. Tällä matkalla emme me sinne pysähtyneet. Koska pimeä fneidät siellä saavutti, niin katspin parhaaksi Pttaa kpr-vauksen edellisen yön valvpmisesta ja kävimme heti Jlllallisen jälkeen nukkumaan. Heräsin aamulla, kun pprtteri tuli kahvikannuineen, mutta aamukahvin jälkeen nukahdin uudelleen. Kpko seuraavan p ä i v ^ nukuin, heräsui ainoastaan syömään ja kahville. Kokp vup-rpkauden junamme kiiti 65 mailin tuntinopeudella aavikkoa —- aina vain aavikkoa niin kauas kuin silmä kantpi. Illalla kuuden jälkeen saavuimme \Vinniepegiin. Menimme asemaravintolaan päiv^liselle jäminä pidin visusti varalta ettemme myöhästyneet junasta, sillä kerran edellisellä matkalla meille kävi niin siellä. Meillä oh sellainen tapa, että jokaisella paikkakunnalla syömme siellä erikoisuutena mainostettua ruokaa. Koska VVinmpegln savustettu '^kultasilmä"-ka]a pn kuuluisaa herkkua ympäri maan, päätimme phikulkiessamme maistaa sitä pikein kp-toisessa ympäristössä.. Meillä oli siinä junanmuuttp, jpten knoli sydäntaudin mnrtamaha Gene-ral- ss|iraalassa Port Arthurissa tonko-kunn 21 päivänä 1957. .Hän oU syntynyt Suomessa ^^Ikä-neellä Joulidcnnn .31 päivänä 1898. Tall Canadaan v. 1924, koko ajan asunut JSanitniii^Kiaiaina. •Surulla ja kaipauksella Ilmoitan, eitä elänäntöverlni « • / ] SareouMin ^In jninä, hlLnen toverinsa Hilja |a; pojat, Reinumd Port Artlrarissa, Wllfred koton» |» AlUa: Fort Williainl88a kaksi lastenlasta, kaksi siifco^ Suomea Jä yksi veU JRnotsissa sd» la*Ja tnttaT»pliii täälUl M Suo Kärsit hUJaa,' nukuit bOSäte^ sfydän sairias loppuun löi, Päättyi vaivat Jotta kannoit kärsiyästl jÄtvln öin., Hiljaa sihrylt rauhaan iäiseen. ^^^^ ^ Saapui heOd etoh iltaan, käsi abkera on Jsylmennyt. Rauhaan päflstt Iäiseen. tTnholaan et jää koskaan, olit isäpuoli parhain. * Wilfred. i K I I T O S Lausinmne j^dämeUiset* kiitokset i käikiUe ystäville ja tovereille, kun niln| -suurilukuisina -^otitte osaa- raskaaseen' suruumme- Kiitos kukista Ja seppelels-) tä, 'jollia koristitte, Einon haucakiim-; mun, jaosanottokortelsta. Kiitos CSJ:n| osastolle haalin luovuttamisesta tllal-, suutta varten. Baitos kantajille W. Koivistolle, A. BviUe, W. Grönlundille, W. Slnnfimäel-^ le, E. Laineelle .ja A. SUenUle. Kiitos naisille jotka auliisti annoitte apuan-ne ravintolassa! . / HDUTA JA POIAT ' B. B. No, 2, KaminisUqtiia, Ont ~ SI ' m 1. « m Vi ( t. m ' , > * ; - '.lm £4 ^ (• i ' - 1 f
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 22, 1957 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1957-06-22 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki570622 |
Description
Title | 1957-06-22-09 |
OCR text | ^ kun on ikävä. Enkä Kaä nukkunut yhtään, Inulä täällä tapahtui.^ jVugu^tm luulla niin, Iin tarkoittavan juu-kohtausta, [otit ne minun rahani, iistä summa nyt ihan Ita. Täytn'hän sitä nyt , kaWstä ottaa kiinni. & oli .Kunialassa niin,, I pystj^ssr pysyä. Siitä , karliasyaelgaan kiinni Ile ia- a r a j u i n ottein, 13. >|ut5:JJelga oli y^i-* |Hän pääsi vapaaksi, ofti. j ja föi Augustia monta biile^ Augusti huusi, et-narttu, ei suUe mi- [njl etta lähde ulos mi-tuvastaW; senkin' s i ^ , Itö.;] •. Iheräa pikku-Eeva, jon- Doflleen ja istahti hfir y, .iuinka pienet viat- Ipiteliyät äidin täyteläi- I kiinni ja ne kädet siu- 5lvat Helgaa. Isän ku-i ja sfe muistutti Helgaa ja; uskollinen. |)i Helgalle, että olet tyh-let osaa elämälle mitään kulutat nuoren elä-an, vaikka sinulle pi-itilaisiius saada rahaa ja Mml a, Vaikka maa mustaksi de tjehesi täältä, äläkä Onhan sinulla vaimo, iitta-rouva, kun saa tie-en niies. hänellä oh? —r minulle. Sinut minä I anna; sinulle rauhaa, en- ' £nan|suostujfi isisUj nousi niin pahasti, si jiiilihangon ja pau-nuutanan kerran Augus- 1 Augnsti uskoi, että heä'* menktäa tuon höpsön |, ellei lähde ulos. on katse : p^hki pois ä i - iihtymyksen. Hän inhosi [joka jtunki heidän pyhää aaän. ^ [lapsed vaatt^el; vahniiksi ftä Eevalle. Augusti nuka^. Häntä harmitti sekasauna. Ja sitten että jos Helga ei ota 1^1 vaatteita ja kertpö ifsiellä; Helgan mieli ^ Augustia niin, että »itaHe,;:että "minkä-lamen konna sinun miehesi on. Eiko minulla ole oikeus elää lapseni kanssa täällä rauhassa. Ruveta nyt tuollaisen raadon uhriksi. Ensin rahan himossaan erotti Pertin ja minut ja nyt pitäisi ruveta sille leipäsudeksi, saastuttaa nuori elämä ja tulla ihmisten silmissä mustiin kirjoihin, Puhdas olen. Uskallan, kulkea tietäni loppuun asti, vaikka nuori elämäni kuluukin ihnan rakkautta; jota nyt kuuluisi olla. Sitä varjonko tuo" könnä^ kidutti Perttiä ja "halveksp köyhj^ttämme, että nyt saisi minut petettyä? Nyt vasta käsitän asian .pikeän l a i d ^ . Tulee tämie raha- P| i f e m | k | n ^ miniia pstero^aniTMiö ra-liat kuuluvat minulle. Ne eivät lämmitä Augustin kättä. Vaikka olenkin työläisnainen, niin ymnnärrän osani. Helga sai mielenrauhan ja sanoi itsekseen, että tulkoonpas rahojaan hakemaan, nin sanon, että pp|tin ne aikoja sitten.. . E i k ä Äugusti tullut. V Ankairan talven v a l t e k a t ^ täällä kaukaisen pohjolan lev oft hidasta; m ^ ^ ^ikiiitOTldn. Tänään, vuoden i ^ ga heräsi hericän tunteen valtaan.^i^ pian.kuin hän sai Eevan nukkumaan hän hiipi hiljaa oksien alle sydämien sillan korvaan kuuntelemaan koivujen unettavaa laulua. Hän nojasi selkänsä koivun runkoa vasten ja antoi puron vilpoisen veden hyväillä paljaita, valkoisia jalkojaan. Hän muistelii kun hän ensimmäistä kertaa Pertin kanssa pysähtyi tähän paikkaan. Nyt hän ihmettelee lyhyttä avioliittoaän, ajattelee ^ätä hulluksi tekevää ajankohta, outoa ajankohtaa. Mikä siinä ön, joka hänen mielensä sekoittaa? Ei tätä j^ksa'kestää. Tuomet kukkivat kaikkialla ja levittävät tuoksuaan. Koivun lehdet tuok- •^uvat myöskin ja: ^föjsken -lähih^ vesi suutelee häneö paljai^ jalkojaah^^ Hänen ajatuksensa tekee pitkään vaelluksen, jota se_^on tehnyt jo kauan aikaa, nämä viimeiset kevätkuukaudet. Qjito aavistus vavahdutta h&itä. Hän tunsi pyörtyvänsä.. Tunne sydänalassa oli outo. Pertti ei ollut kirjoittanut enää pitkään aikaan. Ei yhtään kirjettä ollut' tullut enää Eevan syntymän jälkeen . v . ••• Vuodet kuluivat. Helga joutui elämään lesken elämää nuoruudessaan ja kauneudessaanj ainaisessa odotuksessa. Ihmiset kohisivat hänien aöipis aikansa, sitten unohtaen kaiken. Eeva kasvoi äitinsä rinnalla, herttaisena lapsena, äidin sydäntä lähellä. Helga viihtyi naökissään kosken ja koivu jensa sekä maantien takia. 3^etsä tuoksui ympärillä suojaayana ja siunaavana ja antoi virkistystä hänen tuskaisille tunteiUeen. ELLEN LINDEN varre että midienl i(i|staa Salo 1«HUT^ ° * toukokuuta afomyt Nnrmijärvel- Crr 5; P. 1881. Lähinnä U Ä ? ^ ' hänen ltj;^^^rpnolta, .yksi- IT*^ »ftdysvalloissa, yksi » «ka veU ja veljen. ist^veria täällä Soin-/ S I I T O S korteista. ^^'Ä Aholalle ijuie.-'-^-^^^^^^.^ ^k^ä ttään. . Pertti ^ i s o i toistui miesten kanssa maanalaisella asemalla, päämaäräii[ä keskilännen valtio, Oklahoma. Sinne oli mpnen päivän ja yön matka. Sin^e rikkaaseeti.^^^^ra^ pi-ti päästä; Siellä kun pannaan käsivarret heilumaan, niin rahaa tulee lapip-kaupalla ja ollaan rikkaita miehiä. Amerikka antaa mitä'siltä pn tultu pyytämään. Raisun Janne antoi Svan-ströniln Villen osoitteen ja sinne voi mennä sisälle. — Ville on mukava mies, aivan ensunmäisiä suomalaisia mitä Oklahomaan on pysähtynyt. Jos nyt Ville vielä elää, Se oli silloin jo vanha ; mies, kun minä siellä vaelsin. Mutta onnea matkaan yaan,. siellähän näette kun sinne pääsette! .... 'jfeikki pojat lähtivät yhdessä, eivät toinen toisistaan eronneet- Ja viiihein pltiin Oklahomassa. $e oli suuri kaupunki. Löytyihän sieltä Villen ränsistynyt taio, mutta ei. Villeä. Hän oli, kuollut aikoja sitten. Talossa asui suo-malamen Pikku-Kustu, joka omisti Villen talon. Hän oli yövahtina jossain taVaraeälossa. Se P U vanhan mie- (Jatkoa) Banffistä itään tullessa lumi alkoi vähetä, vuoret muuttuivat matalammiksi j a pian oltiinkin Jo aavikon reunalla. ViimeiseUä penkillä istuva vanha rouva huokasi helpotuksesta ja toimitti minulle, että, h ä n on koko matkan Vancouverilta asti oilut peloissaan, :siliä t i ä i ^ on y l i ,5Q vuotta asunut; aiaVi-^ feölia, eikä missään maailmassa ole sen parempaa paikkaa. Vuoristoon ei sanonut koskaan tottuvansa, yai!l^a usein jnatkustaa rannikolle tyttäriensä luokse talven ajaksi. Olen hänen kanssaan osaksi samaa mieltä vuoristoon nähden, sillä n i i den valtavan suuruuden ririnaUa ihminen vasta käsittää oman^ pienuutensa. Ensikertalaista niiden suuruus kammottiaä, eikä ne aivan vaarattomia olekaan, sillä usein l u mi- ja maavyörymät iihkaavat' siellä matlkustajia. Rautatiet oh kuitenkin varustettu uudenaikaisilla hälyytyslaitteilla, jotka antavat merkin heti, jos yksikin k i v i on vierinyt radalle. Siitä" huolimatta junan kuljettaja on aina varuillaan, valmis odottamattomankin vaaran varalta. V Mutta kun lähemmin tutustuu vuoristoon, sen kasvullisuuteen ja eläimiin, avautuu" aivan uusi ja kiehtova maailma, joka ainsykiri maan itäosasta tulleelle on täynnä y l l ä t t ä v i ä eilämyksiä j a ehkä vaarojakin. Vähitellen alkaa niitä ihaill a ja hiiden suurenmoinen mahtavuus pakoittaa jokaisen niitä kunnioittamaan. Aavikko näytti ainakin minusta, etenkin näin keväisessä harmau- •dessaan, Ikävän yksitoikkoiselta. Mutta sananparsi sanoo: koti on paras paikka maailmassa* olipa se sitten missä tahansa. Se pitää paik- .kansa. Eikä aavikkokaan näytä sill o in ikävältä, kun siellä tuleentunut vehnä tuulessa aaltoilee. E-r ä s kauneimpia elämyksiäni onkin juuri ollut aavikolla. Näin siellä kerran, kun taivaanranta alkoi hehkua nousevan auringon säteissä j a hetken kuluttua auringon reima p i s t i esiin lainehtivasta vehnäpellosta j a muutaman minuutin pääst ä se kokonaan kohosi sieltä esille suurena, punaisena pallona. Samoin auringonlasku aavikolla on erittäin väririkas. Näyttää aivan siltä, niinkuin siellä aurinko - laskiessaan olisi paljon suurempi kuin muualla. Ehkä kuuman kesäisen päivän autere aiheuttaa sen. hen ammatti. Oklahoma oli rikasta mi-neraalimaata. Siellä oli ympärillä suur ria farmeja, «kahroksia. siltatöitä, ratatöitä ja vaikka mitä, Voi myöskin ostaa homesteadin, jos halusi ruveta maata viljelemään. — Jolla on perhe, niin se passaa hyvin, kunhan katselette ympärillenne, tuuma Kustu. Pojat pääsivät siltatöihin. Se oli tutumpaa, kun oli jo harjoiteltu tunneleissa. Palkka oli vähän parempi kuin entisessä työmaassa^ Elämä rupföi luis-, tamaan amerikkalaiseen malliin. Illoin lähdettiin katsomaan kapakkaa, missä oli ylpeitä työkavereita, jotka kehuivat voimiaan. He olivat voimamiehiä, När-viön ruotsalaisia, isoja kuin jättiläiset. Mutta riskiä olivat suomalaisetkin. Jo-, kainen oli, jotain ja kaljatuoppi antpi vauhtia ja kiihoitti kinastelun melkein tappeluksi. Närbiön pojat olivat parempia koin pohjalaiset. Siihen ääneen* jäi tämä ilta. (Jatkua) Näin keväällä, juuri lumen lähdett y ä se kuitenkin tekee hiukan masentavan vaikutuksen. löydetyis-tä jättiläisliskpjen luurankojen psista pn siellä sijaitsevaan St. Georges Island puistpon kpottu näiden eläinten luiiiankpja lupnnplliseisa. koossa. Sinne on myöskin supnialainbn taiteilija iSlr. • Kanerm muQvaillut useita hyvin eläviltä näyttäviä hirviöitä, hirviöitä, jotka ovat tuhansia tai ehkä satojatuhansia vupsia sitten asuneet niillä seuduilla. Jps jonkun tie PSUUS sinne päin, niin se pn katsomisen arvpinen paikka. Tällä matkalla emme me sinne pysähtyneet. Koska pimeä fneidät siellä saavutti, niin katspin parhaaksi Pttaa kpr-vauksen edellisen yön valvpmisesta ja kävimme heti Jlllallisen jälkeen nukkumaan. Heräsin aamulla, kun pprtteri tuli kahvikannuineen, mutta aamukahvin jälkeen nukahdin uudelleen. Kpko seuraavan p ä i v ^ nukuin, heräsui ainoastaan syömään ja kahville. Kokp vup-rpkauden junamme kiiti 65 mailin tuntinopeudella aavikkoa —- aina vain aavikkoa niin kauas kuin silmä kantpi. Illalla kuuden jälkeen saavuimme \Vinniepegiin. Menimme asemaravintolaan päiv^liselle jäminä pidin visusti varalta ettemme myöhästyneet junasta, sillä kerran edellisellä matkalla meille kävi niin siellä. Meillä oh sellainen tapa, että jokaisella paikkakunnalla syömme siellä erikoisuutena mainostettua ruokaa. Koska VVinmpegln savustettu '^kultasilmä"-ka]a pn kuuluisaa herkkua ympäri maan, päätimme phikulkiessamme maistaa sitä pikein kp-toisessa ympäristössä.. Meillä oli siinä junanmuuttp, jpten knoli sydäntaudin mnrtamaha Gene-ral- ss|iraalassa Port Arthurissa tonko-kunn 21 päivänä 1957. .Hän oU syntynyt Suomessa ^^Ikä-neellä Joulidcnnn .31 päivänä 1898. Tall Canadaan v. 1924, koko ajan asunut JSanitniii^Kiaiaina. •Surulla ja kaipauksella Ilmoitan, eitä elänäntöverlni « • / ] SareouMin ^In jninä, hlLnen toverinsa Hilja |a; pojat, Reinumd Port Artlrarissa, Wllfred koton» |» AlUa: Fort Williainl88a kaksi lastenlasta, kaksi siifco^ Suomea Jä yksi veU JRnotsissa sd» la*Ja tnttaT»pliii täälUl M Suo Kärsit hUJaa,' nukuit bOSäte^ sfydän sairias loppuun löi, Päättyi vaivat Jotta kannoit kärsiyästl jÄtvln öin., Hiljaa sihrylt rauhaan iäiseen. ^^^^ ^ Saapui heOd etoh iltaan, käsi abkera on Jsylmennyt. Rauhaan päflstt Iäiseen. tTnholaan et jää koskaan, olit isäpuoli parhain. * Wilfred. i K I I T O S Lausinmne j^dämeUiset* kiitokset i käikiUe ystäville ja tovereille, kun niln| -suurilukuisina -^otitte osaa- raskaaseen' suruumme- Kiitos kukista Ja seppelels-) tä, 'jollia koristitte, Einon haucakiim-; mun, jaosanottokortelsta. Kiitos CSJ:n| osastolle haalin luovuttamisesta tllal-, suutta varten. Baitos kantajille W. Koivistolle, A. BviUe, W. Grönlundille, W. Slnnfimäel-^ le, E. Laineelle .ja A. SUenUle. Kiitos naisille jotka auliisti annoitte apuan-ne ravintolassa! . / HDUTA JA POIAT ' B. B. No, 2, KaminisUqtiia, Ont ~ SI ' m 1. « m Vi ( t. m ' , > * ; - '.lm £4 ^ (• i ' - 1 f |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-06-22-09