Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 22, 1957

              otimme matkatavarat ja laitoimme ne
säily tyskomeroon. Sitten lähdimme
kaupungille etsimään siistiä ravintolaa,
joka ystävällisen poliisin avustuksella
pian löytyikin. Söimme siellä herkulli­sen
"kultasiimä"-aterian ja sitten v-ielä
kävelimme ja katselimme "maailman le-
Tveintä katua", Portage la Prairieta.
Xun sitten vihdoin saavuimme asemalle
j a kysyimme milloin juna lähtee lan­teen,
vastasi asemamies, että huomen
aamulla. Olimme jotenkin sekaantu­neet
aikataulussa, mutta mitäpä tuos­ta.
Menimme hotelliini yöksi ja jat-
Ivoimme matkaa seuraayana aamuna.
Nyt emme halunneet viipyä kaupun­gissa
pitempään, joten kiiruhdimme ta­kaisin
lämpimään vaunuun, koska ke­väinen
ilta tuntui liian viileältä. Vau­nuumme
oli tullut jonkin opiston tyttö­jä,
jotka iltayön pitivät yllä vilkasta
keskustelua keskenään. He jäivät ju­nasta
puolenyön jälkeen jä sitten vallit­sikin
vaunussamme syvä hiljaisuus aa­muun
asti.
Puoliviiden tienoissa saavuimme Fort
AVilliamiin. Kävelin h'ljaa ulos ja ajat­telin
kävellen verr>'tellä jalkojani, mutta
yöllä oli ollut lumipyry ja minulla oli
avokärkiset kesäkengät, joilla ei olisi
ollut oikein mukava kävellä lumessa.
- Seisoskelin siis vain vaunun rapulla.
Ohikulkeva junamies sanoi hjrmyillen,
«ttä heräsitpä liian aikaisin näin sun­nuntaiaamuna.
Samaa aloin ajatella it­sekin
ja palasin takaisin paikalleni.
' Uni ei kuitenkaan enää tullut ja niin
Icatselin vain jäätyneen Superior-järven
rantaa. Pakkasherra oli senkin alista­nut
valtansa alle, vaikka onkin maail-.
man suurin suolaton järvi. -
Port Arthurissa kaikki näyttivät vie­l
ä vetelevän makeita unia, vaikka kul­jettaja
yritti heitä useamman kerran
A-eturin pilliä huudattaen herätellä. Ase-"
malta lähdettäessä juna vielä kerran
hihkasi, että "terveisiä länneltä-' ja sit­ten
jatkoimme taas inatkaa.
Aamiaisen jälkeen nousin taas näkö-alavaunuun,
jossa sainkin ihailla kau-
.nista^ lumista kevättalven luontoa. Ra­ta
kiertelee Superior-järven rantaa ja
kesällä se on erittäin kaunista seutua.
Erikoisen huomion ansaitsevat Red
Rock nimisen paikan seudulla esiinty­j
ä t tiilenväriset kalliomuodosturaatj
joista paikkakunta on saanut nimensä
"Punainen kivi".
Sivuutettiin sitten Nipigon ja Schrei-ber,
sekä muutaman ^odeii sisällä erä­maahan
kasvaneet uudet kaupungit Ter-
. race Bay, Marathon ja Herpn Bay, joil­la
jokaisella on kaunis paikka Superior-järven
rannalla. Myöskin Regan, tu-
Jiansille suomalaisille metsänuehille
tuttu paijkka. ^'Asemalla seisoskelevien
miesten joukossa ei sattunut .olemaan-yhtään
tuttua/vaikka a e U ä v ^ ^ on
Jieita useampiakin. . J } ~-;f
. White River, joka tunnetaan Keski-
Ontarion kylmimpänä paikkana, oli
maineensa arvoinen nytkin, "^sillä kirk­kaasta
auringonpaisteesta huolimatta
PARHAIMMAT TERVEISET
omaisillermne ja. ystävillenrme
siellä Cana(iassk "
lähett&vät seuraavat Stocöiotaain
> matkustajat AUaimilta:
. . . • • • ••" •• " • • ' •
N U L O SAUKKO.
83 Southvale Dr., Toronto. Oat.
. L Y Y U J A KATiT>K M Y U , Y I * &
R. R. No- 4. Raniin, Soo. Ont.
AILI HOHTER.
LKJCäKTby. Ontario
ELMA MÄKI.
. Raith, Ontario
LE2MFI S E R RA
HILJA MÄKI
SYLVIA JA VrtaMÄ NitEMlNEN
EDTTH JA ARVO PELTOLA
TyYNE MATILAINEN,
14BeaumontSxL^Toc(^^^ Ont,
siellä oli napakka pakkanen.
Chapleau on myöskin huomattava
metsämiesten keskuspaikka. Sieltä
nousikin junaan paljon matkustajia ja
kaikki istuimet täyttyivät, vaikka siihen
asti oU vaunussamme ollut paljon tilaa.
Jokaiselta asemalta tuli matkustajia l i ­sää,
joka osoitti meidän olevan lähesty­mässä
Sudburya, tämän Liekkimme ko­tikaupunkia.
Sudbur>'n asemalla tapasimme tuttu­ja,
mutta emme nyt pysähtyneet sinne­kään,
sillä, aikomuksemme oli tulla sin­ne
myöhemmin keväällä vieraisille. Sä-.
ma tuttu tulikiven käry siellä kuitenkin
meitä tervehti.
• Sudburyssa osa matkatovereistamme
muutti itärannikolle menevään junaan
ja sieltä lähdettyä vaunussa oli taas pal­jon
tilaa. Katselin ikkunasta kaupun­gin
valojen ohi vilahtelua ja vaikka en
pimeän vuoksi niitä nähnytkään, tun­sin
kaivosten kaasujen polttamat maise­mat
entuudestaan, kun kahdenkymme
nen vuoden aikana joka kesä matkus­timme
siitä ohitse kesäkämpällemme
Penagen Trout Lakelle.
Parissa paikassa, huomasin miehiä;
kuoreen pistossa ja kovasti mielelläni
olisin mennyt mukaan, mutta juna vain
kiljaisi ja jyrräsi edelleen.
Lähestyessämme Torontoa alkoi vau­nussa
kuumeinen touhu. Pitkä matka
oli lopussa ja jokainen alkoi keräillä ta-varoi.
taan kasaan. Jo ennen junan py­sähtymistä
olivat matkus,tajat käytä­vällä
valmiina ryntäämään ulos.'
Matkustaessaan näin läpi maan nä­kee
monenlaista maisemaa ja monen­laista
elämää ja vasta sitten saa aaavis-tuksen
tämän ntaan tavattomasta suu­ruudesta.
"Suuri, kaunis ruma maa",
sanoi Sakari Pälsi Canadasta ja minä
haluan lisätä: ja RIKAS MAA?*. Ca-
' nadan ' suurista luonnorikkauksista oA
vasta pieni osa listettu tuotannon palve­lukseen.
Tarvitaan vielä miljoonia ah­keria
käsivarsia lisää, ennenkuin
maamihe asumattomat erämaat on vilje­lykselle
raivattu, tai sen mineraalirik-kaudet
maahuumenista esiin kaivettu.
Mahtuu vielä monta suurta kaupunkia
sinne, missä nyt vielä muusi ja peura
villinä vaeitaaf. Siellä on myös raaka-ainetta
niiden kaupunkien teollisuutta
varten.
Canadan aavikkoa sanotaan maail­man
vilja-aitaksi, joka se kirjaimelli­sesti
onkfn. Mutta sielläkin voidaan
\delä kasvattaa paljon enemmän viljaa,
jos kauppamme järjestetään sellaiseksi,
että viljaa myydään niille, jotka tänä
päivänä näkevät nälkää, vaikka meillä
tuhotaan elintarpeita hintojen korkeal­la
pitämiseksi.
Tässä on vain pieni osa matkan var-
^rdta tehdyistä havainnoista ja tässäkin
on lorua liikaakin, joten lopetan tämän
, tähän, vaikka olisikin vielä monta seik-
, kaa, loista haluaisin pakista. Mutta
teenpä sen joskus toiste, etenkin kun pa­luumatkalla
tulee lisää asioita ja olisipa
täältä Torontostakin paljon uutisia ker­rottavana,
jos laiskuus periksi antaa.
^LOPPU^
ANNI LEHDON MUISTOLLE
Surusanoma saapui yllätyksenä omai­sille
ja ystäville, monet silmät kyynelis­tä
täyttyi7~ Armoton kuoleman viikate­mies
säälimättä niitti parasta viljaa
Kädet lämpöiset kyhneni ja sydän,
joka paljon kesti, väsymyksestä, raukesi.
'Kauniiseen arkkuun laitettiin Anni
ikiuntaan nukkumaan ^ Nyt loppu­neet
ovat elämän tuskat ja i l o f E i mu-siikm
hienoinkaan sävel sihniisi k j ^ -
neltä tuo. Olit .tavattoman helläsydä­minen.
Elit usein haaveissa. - *
Toivojen ihanassa kukkatarhassa kul­jit
haaveillen. Rakastit kaikkea kau^
nista, teit koko- elämäsi ajan kallisar­voista
työtä. Siksi juuri jätit niin iha­nan
muiston omaisillesi — ja suuri ys­tävä
joukko jäi sinua kaipaamaan. Si­nun
jälkeesi — pois mentyäsi — ei ku­kaan
toinen voi paikallesi astua. Hoi­dit
miehesi ja poikasi huolella, kasvatit
veljesi pojat lapsista aikuisiksi. Olit
äiti hellä heille, myöskin sydämestäsi
heitä äidin rakkaudella rakastit. Iloitsit
viime hetkeen saakka — et valittanut
Saapui päivä iltapuoleen. " Sammui ~
silmiesi edestä valo auringon. Sydän
niin hiljaa raukesi toiminnasta — sa­malla
elosi tie päättyi kiiolohon. Päivä
laski, iltakellot soivat. Sä siirryit pois,
lähelle rauhan rantaa . . . Et varmas­ti
jättänyt sitomatta lyhteitäsi, vaan*
huolella lopetit elonkorjuutyön. Kai­pauksen
katkeran jätit omaisillesi, mut­ta
myöskin muistosanat eläissäsi kirjoi­tit
sä heidän sydämiinsä.
Minulle olit aivan niinkuin sisko.
Niin paljon menetin, kun pms seurasta­ni
iäksi poistuit. Parhaiten sä mua
ymmärsit,- Yäs3rmättä mu^ puolustit,
hellien myös mua lohdutit
kukkakummun alle nukkumj
Kukat todistivat, että pidett
kUta.
Rakkaudella sua Äiaii
lemmel y
Kumm^
. minä kohtalon käsUrtjSn
. Vielä käestäsi sitmasin^j^
: VaiW sun nukkuvan mk
Saapui Aust
V ei-pääjssyt^
Australialainen karjaj
ris saapui viime
Aucklandiin, 'Uudessa S^l
kertoi kuukausi sitten
Australiasta Canadaan;
osallistua "Calgarjm Stamj
ta Vancouverissa häntä ei
maihin. ^
24-'Vtioti^s Harris on saav
kuisia voitto ja vkarjapaime
luissa Australiassa jä nyt
aikomus yrittää $IÖ*p)
garyssa. Siirtolaisviränoi
kuitenkin häneltä
hänellä el o)X\it.uXi^'iiiYl
summaa. Tämä taa^johtnil
A^ustralian hallitus % anoa j
kaansa muutakuin $|00.
Harris .sanQf>'llfei
kasta muuta hyötyä
taa säästönsä laiyajt;
minä pää^n .fealäiai,
matkustttsagentti ~sa| kui
sa", hän sanoi.
KIITOS
Sydämellinen ikiitos teille, sukulai^t ja ystmt,
suurella -joukolla tulitte kotiini yllättämään zofiiua,
säni 50 vuotta itouikakuun 25 p:nä.
Kauniit kiitoikset lalhjoista, «lierkullis^a kaii'
kineen sekä juomisista, Jotka kaikki'toitte tuUi.
Erikoinen 'kiitos boamman alikuunpanJöollle ja
Kiitos niille jotka ottivat osaa lafajoihih, vaaiä^
saapua. n--,- -; ä
(Sydämellinen kiitos äidille, sukulaisille ja yst^nlle
niistä kauniista laihjoista, joilla yllätitte nunuäii -
KiitoUisuudlella muistaen •. ? *
eiväti
WAWA
VIENO JAAKKOLA 0^1
Mies hyppäsi jokeen,
auto tuU perässä
Woodstookissa tapahtui äsket­täin
hyvin harvinainen tapaus. Do«
nald Butt seisoi eräällä sillalla, kun
hääJiuqmasi hyvää vauhtia lähes^
tyvän auton kiemurtelevan tien
toiselta laidalta toiselle. Kun auto
näytti tulevan* hänen päällensä
hyppäsi hän 7 jalkaa korkealta sil­lalta
matalaan jokeen.
Samalla kun hän tunsi olevansa
kylmässä vedessä molskahti auto
Mnen viereensä. Butt loukkasi jal­kansa
lievästi, mutta autoilija Del-maf
Robert pääsi vanamoitta.
— Suurjuhlilla Sudburyssa tavataan!
PARHAINTA ONNEA OMAAN »
ÄIUltE/HENimiE JA l#
toivottavat allamainitut sukulaiset ja ystävädOmaj
vaikka pienikin, se on kultaakin kallianpL *
Ed. Lahti «ja Sylvia
Ctemö Lahti
Saimi. Madrtin ja Harvi
Irja ja Sulo Martin
Mr. Ja iiu;s. Jonna Laniki ja perhe
Mr. ja mrs. E. Kujanpää j% pertia
Flora ija SMatt Savola.
V. <ja V. Laukkari
Almeja Gust Rintanen
Irene. -Martha ja Eino Suojanen
Aino tja Nänki Wälianaa
Teijo Lehtonen
Antti KotUa . .
Eino Raappana
Hilma FTeeman ~
Inga Salo
Oiva Halmesmäki
Mandaja Antti Ranta
Minnie ja K. Vainio
Mr. ja mrs. W. Gustafigon
_Mr. jä mrs. Kauppinen
Lillian, Martha ja E. Ketola
Aino ija Onni Kosännen
Lyyli ja Väinö Kontio
AknaSlCTtte
J. P. Majalaijti
J e n n y j ä Otto Halinen
fiilma ja iE. IhaJcsl
EUi ia Beinp saari
Aune ja-Ragnar LmuteU
Tyyne ja Lauri Wut3la
Aiiw)'ja Sergei
Jane ja Arnie Lind
Fanny Iiind
, . KIITOS '
Haluamme lausua siydämelliset Mito&SBt kaikille niilleJjf^j
E ^ e ^ niin suurenmoisen tupaantuUaisöu!hlan ja kaikille
Samalla lausimme kiitxjiksemme niille inieäiiUe,'j^^^
aina työs^.-^Uessaanme taloudenhottaijtna Clinton-haaliiia..
AILI, HETOY JA MAElKJOr lAHTI
2679 East 5th Ave. Vancouveria. B. O. * Touto)»»»»