1942-03-07-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
2 LAUAxXT.\INA3IA^ISKlTT^T 7 pÄnn^NfÄ
Sivu 9
'1' I I
\Vard on ko\'in heikko-V huomautU
hän.
;;Ja se tarkoittaa, että en minäkään
saa viemitanr pitää» s^noi Miss M i ^
ler Frankille katkerasti,
Franl^ taputti lohduttavasti häntä
kädeUe. Peter, joka oli jo noussut,
näki ja kuuli. Hän katsahti Adaan
ja näki vaivautuneen ilmeen hänen
silmissään. Hänkin oli kuullut.
Peter kumartui ja suuteli Adaa ja
poistui sitten nopeasti.
Mahdollisen pommU^ksen varalta Intiassa harjoitetaan Umatorpintaa
ja palosuojelusia. Nainen hyppäämässä ptrjekankaalle.
, näin sinusta, että et ole yoinut
rapaakaan heistä unhoittaa. Si-a
oli loukattu ja sinua oli lohdu-ttu
hetkellä, 'jolloin olit erikoisen
er^ä ottamaan vastaan vaikutel-
"KQ, mutta Frarrk!'"
*^No, jos et tahdo, niin olen hil-
-Mutta tiedä, että näen lävitse-rran
tviimänä".
Loppumatka kului äänettömyy-
Jo saman päivän iltana -toverukset
'\kixdit sairaalan hiljaisia •kä3rtäviä
"tkin Adan huonetta -kohti. Frank
vastahakoisesti läht«iyt mukaan,
utta lähti hän kuitenkin ja osti yh-suuren
makeislaatikon ja yhtä kau-
"t kukat kuin Peterkin. '
Huoneessa oli kaksi .yuoclett^ ja
'lemmilla lepäsi sairas puolittain is-ma^
sennossa. Nuoret -miehet py-t>
ivät ovelle. Heistä tuntui kuin
idän -ei saisi häiritä huoneen syy
"jaisuutta. " ' -
'Teter Gliftcm!'' Kuiskaus kuului
^^^^ puoleiselta vuoteelta.
Peter astui nopeasti lähemmäksi,
da!" hän sanoi ja vhäQen äänensä
rtui kurkussa.
"Miksi sinä tulit?" Adan poskiUe
es^j-i punaiset läikät.
'^Eilen illalla, metsäkämpällä, sain
»koltani kirjeen. Mukana seurasi
^^maton kirje, joka oli ^kirjoitettu
•'si niotta sitten, Ada. Pieni, kaunis
irje sinulta minulle. Se oK joutunut
"kkaan kotona ja vasta nyt-löytyi."
Adan silmät avautuivat suuriksi,
nisiksi lähteiksi. «Ah,'sinä et saa-
^ sitä silloin. Nyt ymmärrän, mik-
• v-oii olla niin tyly minulle."
"Soisin että en olisi oUut, Ada."
'ten kuihtunut tyttöparka oli. Si-verisuonet
hohtivat valkean ihon
^a. Kädet olivat niin luisevat jä
5ket kuopilla. Peter tunsi halua
uset
s«^^aasiqe^i.- "^^e^oJemnie kuin y a r^
tutut'% puhui A,da Jiejkosti ja hitaasti.
'^Miss ^niler muistaa nähneensä
minut työssä deppuEtmenttikaupassa."
-Miehetkin katsoivat Miss Milleriin.
Ja Peter kävi liikkumattomaksi kuin
kivipatsas.
Miss Miller hymyili heille väsyneesti
ja hänen orvokki-silmänsä kostuivat
k>ynelistä. "Kiitos. Enhän
muuten saisikaan kukkia jollei Ada»
omiaan antelisi. Minun vieraani ei
vät jTnmärrä miten ihanaa on sairashuoneessa
kukat."
Miss ^\er ,qH -paljon ^vahyemmas-sa
terve;y>den ^ i ^ a j^uui Ada, jhu i
masi Fmnk lähestyessä -%^updetta.
Hän oli i^iin .vahvaJettä saattoi rtekey-tyä
heikammaka =km^ -oli ->^lttäriiä-c
töntä, jota vastoin J^da^p^ nnn .heikko,
että Mnen ;OlI ponnisteltava yqi-dakseen
näyljt^ä i^liyemmalta kuin
tunsi oleransa.
''Älitäianotte,'Miss >VIiller, jos me
teemme jtu^fax^iutta Jieske^ sillä
aikaa ;kuin nuo :yanhat tuttav-t
muistele^t .vaenueit^ a^Q^}»?" -sanoi
Frank iloisesti ja istuutui vuoteen
viereiselle .tuolille.
Peter istviutm Adan viereen ja otti
hänen käden -omaansa. He eivät puhuneet
keskenään. Ada vaipui puoli-uneen,
mutta ihHnen sormiensa heikko
ote tuntui yhä Peterin suuressa kourassa.
Huoneen toisella puolen Frankin
leikkisä pehmeä ääni puhui miltei yh-tämittai^
ti. V-ain sUloin taUöin pääsi
ostaa Ada käsivarsilleen, hyväUlä Miss MiTlerin ää^i sitä Oietkeksikes-
-tä ja lohduttaa. . keyttämään.
"JMilloinka taas minutkin huomat- Miss Miller . , , oryokki-sihnä . . .
•"1?" kuului FratJkin vaötus hä- • Sairaanhoitajatar i h n ^ y i ovelle ja
''Noj-nrltä-tuuvAaAt?^- kysyi Fratikr
heidän päästyä kadulle.
"Ada on hyvin sairas", sanoi Peter.
*^Niin on Miss Millerkin", vastasi
Frank.
Seuraavana päivänä he menivät ta-
"sin. 3 S f f i l ^ ^
kansa ja kasvdhsa mitä aistikkaam-mastk
Ada lojui voimatonna, kuten
edellisenäkin päivänä. He viipyivät
vain hetkisen, mutta Frank ehti taas
taputella Miss Millerin kättä lohdutukseksi.
Kolmantena päivänä Peter kävi -\-
dan lääkärin luona, vaatien Adan siirtämistä
yksityishuoneeseen ja maksaen
kuluja jo etukäteen.
*'0h, en! Älinä tuskin katäoin
häntä kasvoihin."
Toista viikkoa nuorukaiset kulkivat
joka päivä sairaalassa. Sitten oli
Miss Miller jo terve ja hyvissä voimissa,
mutta Ada, v^aikka olikin vahvistunut,
ei jaksanut vielä kävellä.
Miss MiUer tuli Frankin kanssa Adal-le
sanomaan hyvästi hänen huoneeseensa.
He löysivät Peterin istumassa kirja
kädessä hyvin lähellä Adan vuodet-ta.
Näky^y?äy^tin.tftk,pvffn ErrinkiJJP
-rroit minulle Adan sydämettömyy- "Ada, .tässä .on Frank. Yksi parta
ja tuon \ieraan tytön hyvyydes- h^piappyiia maailmassa."
F r ^ virnisteli ja asetti makeislaatikon
Adan viereen. Sairaanh .i •
taj^tar toi saniassa heidän tuomat
kukat sisään, ya^aseihin järjestettyinä.
''Miten ihanaaj Voi miten ihanaa!"
kmskg^^^ MBL ja kyyneleet kihosivat
hänen^Imiinsä. "Hoitajatar,
aseita ^ii^ ^lillerin pöydälle yksi mal-jaiioista",
ja hymähtäen Ada käänsi
aivan hy^-in ja pidän sinua jonkun .pptänsä ja Jt^^t^i huoneen toiseen
"Näin onkin pcu:empi", sanoi
Frank, erotessaan Peteristä käytävällä.
"Miss Miller ja minä saamme tilaisuuden
keskustella vapaammin kun
ei tarvitse Adasta huolehtia. Älä 0-
dota minua . . . " ja Frank hävisi Miss
Millerin huoneeseen.
Ada näytti virkeämmältä tänään.
Hän hymyili Peterin astuessa hänen
vuoteensa ääreen.
"Sinä olet aivan liian hyvä minulle,
Peter", kuiskasi hän. "Mutta ah, miten
nautin tästä rauhallisuudesta."
Miss Millerin huoneessa nautittiin
niuuotksesta myös. "Olen tahtonut
kertoa sinulle, Frank, minkä vuoksi
muistan Adan nähneeni sLdlä kaupassa'^',
hymyili tyttö, "mutta enhän ole
voinut hänen kuullen sitä tehdä."
Frank, ikäänkuin kirkastunein katsein,
sanpi: "Kerrohan, Lorna."
"Joku maalais-pojLka, jonka hän
tunsi, tuli ostamaan naisten silkkisiä
alusvaatteita ja .Ada häpesi häntä niin
että teki kaikin keinoin pojan ostami •
sen vaikeanimaksi. Hän olisi hyvin
voinut kääriä jotain kokoon ilman pit-
Jdä esittelyjä, kuten poika pyysikin.
"Miksi Ada häntä häpesi?"
"Oh! En minä sitä ihmetellyt.
Poika oh niin koUo! Hänen pukun-sakin
oli jiiin hassunkuririen ja vanhanaikainen
ja hän oli niin ujo että
pelkäsi Mnen kaatuvan. Hän oli Jpitä
hassunkurisin laite nähdä, varsi i i ' a
kaupan siinä osastossa. Mutta Adan
luenettely loukkasi Jiän ja hän lähti
ulosostamatte i^^^
"Ja sinä tuon -tapauksen vuoksi
muistit Adan . . .?"
'^•'%Q . . . siihen juttuun on vähän
seurasin poikaa ja saa-hyvää,
sillä mitä kirkkain hymy levisi
yhtäkkiä hänen kasvoilleen.
Sitten hän vetäytyi vähän syrjään,
tyttöjen hyvästellessä toisiaan.
Piippunsa sytytettyä hän tarkkaili
Peteria"'seft-sauhu»~4a5Fvissas- Peter—
näytti vain odottavan että vieraat
lähtisivät ja hän saisi jatkaa lukemistaan.
Ja sitten, Miss Millerin kysytty -
josko Ada aikoo jälleen mj^jättärek-si
kun paranee, sanoa tokasi Peter
kaikkien, yksinpä Adankin hämmästykseksi:
. ;
"Ei hän voi. Viikon lopussa vien
hänet vanhempieni luo maalle ja ku "s
hän vahvistuu, menemme avioliittoon!"
ja Peter loi juhlallisen silmäyksen
Frankiin ja Miss Milleriin.
Illalla vasta toverukset tapasivat
toisensa. Frank oli ollut juhlimassa
ja oli tuonut huoneeseen maistamista
Peterillekin.
"Mitä sinä sitten juhlit?" kysyi
Peter kuunnelleh' toista jonkun aikaa
ymmärtämättä kuitenkaan mistä oli
kysymys.
"Sinun pelastutasi, Peter, sinun pelastustasi!
Muistatko kämppäjät-kän
kertomusta veljentyttärestään?
jMinä poika säänkin hänelle kertoa
paremman jutun, oikein miehisestä
miehestä, jonka järkiintuloa piti o-dottaa
viisi vuotta! Ajattele, viisi
"No, no, älähän nyt suutu! Minä
arvasin kuka Miss Miller on heti kun
näin miten kivettyneeksi sinä kävit
hänet nähdessäsi. Ja sittenkös minulle
tuli hätä! Hätä pelastaa sinut,
ymmärräthän?"
"No, et todellakaan ole niin tyhmä
kuin joskus tulee sinua luulluksi",
sanoi Peter, kääntyen poispäin.
"En. Mutta ajattelehan niitä vanhoja
kämppäjätkiä. Tässäkin asiassa
he voittivat väittelyn. Mutta ken
tietää vaikka joskus sellainen rakkaus
piisikin oikeata?" '
Peter kääntyi, naiöraen. Hän katsoi
Hmpwrästi tpveriinsa ja toisti
nayrwj$a.säestyksellä^ "Niin, ken tietää
vaikka — joskus -r- jossain . .
H. jil^tiuj. 11.111 J!iK. . ; i ^ - .L I L U / . . T
Teoij työsi laatu ja tulevaisuuden
toiveet, r— kaiäjki vaikuttavat luon»
tees£esi ja määräävät hyvyytcsikin.
Salaa, hiljaa, yksinämme, me yh-vutin
hänet ulko-ovella ja lupasin tjenään myrkytämme nuolia, joita so-takapuolehaan.
py)-si heidän Hhteraään. '^iss
auttaa häntä ostainaan tavarat toi-ses-
ta ka.upasta." * •
"Hän oli varmaan kiitollinen. Miten
hyväsydäminen oletkaan, Lorna."
Tyttö veti S3rvän henkäyksen. Sitten
sanoi hitaasti. "Juttuun kuulu-.
vieläkin jotain. Minä esitin apuani
vain siksi kun tahdoin saada hänet ostamaan
siskoni ja minun kaupasta . . .
Mutta Jiän osti vain viiden dollarin
edestä. Hän oli niin ujo . . . ja vailla
kokemusta . . . "
"Arvasinhan!" karkasi Frankin
huulilta.
"Mitä sinä sanoit?"
"Arvasin vain, että Ada olisi juuii
tuollainen. Luuletko, että tuntisit pOr
jan jos näkisit hänet taas?? . .
pivj^fl hetkellä sinkoamme lähimmäiseemme.
KIRJEKUORENKIN on joku
joskus keksinyt, nimittäin englantil;^-
nen kirjakauppias Brewet, v. 1830.
ENSIMMÄINEN hevosraitiotie
aloitti toimintansa Stockholm-Dar-lingtonin
radalla Englannissa v. 1825.
OMPELUKONEEN keksi ameri-kalainen
Elias Howe v. 1846.
ALUMININ valmistuksen keksi
saksalainen kemisti Wöhler v. 1827.
RYN^^^TERIEN koneelhsen v^^
niistukseii keksi 6i]lpt v. 1828..
lv'' \
''ii '
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 7, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-03-07 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki420307 |
Description
| Title | 1942-03-07-09 |
| OCR text | 2 LAUAxXT.\INA3IA^ISKlTT^T 7 pÄnn^NfÄ Sivu 9 '1' I I \Vard on ko\'in heikko-V huomautU hän. ;;Ja se tarkoittaa, että en minäkään saa viemitanr pitää» s^noi Miss M i ^ ler Frankille katkerasti, Franl^ taputti lohduttavasti häntä kädeUe. Peter, joka oli jo noussut, näki ja kuuli. Hän katsahti Adaan ja näki vaivautuneen ilmeen hänen silmissään. Hänkin oli kuullut. Peter kumartui ja suuteli Adaa ja poistui sitten nopeasti. Mahdollisen pommU^ksen varalta Intiassa harjoitetaan Umatorpintaa ja palosuojelusia. Nainen hyppäämässä ptrjekankaalle. , näin sinusta, että et ole yoinut rapaakaan heistä unhoittaa. Si-a oli loukattu ja sinua oli lohdu-ttu hetkellä, 'jolloin olit erikoisen er^ä ottamaan vastaan vaikutel- "KQ, mutta Frarrk!'" *^No, jos et tahdo, niin olen hil- -Mutta tiedä, että näen lävitse-rran tviimänä". Loppumatka kului äänettömyy- Jo saman päivän iltana -toverukset '\kixdit sairaalan hiljaisia •kä3rtäviä "tkin Adan huonetta -kohti. Frank vastahakoisesti läht«iyt mukaan, utta lähti hän kuitenkin ja osti yh-suuren makeislaatikon ja yhtä kau- "t kukat kuin Peterkin. ' Huoneessa oli kaksi .yuoclett^ ja 'lemmilla lepäsi sairas puolittain is-ma^ sennossa. Nuoret -miehet py-t> ivät ovelle. Heistä tuntui kuin idän -ei saisi häiritä huoneen syy "jaisuutta. " ' - 'Teter Gliftcm!'' Kuiskaus kuului ^^^^ puoleiselta vuoteelta. Peter astui nopeasti lähemmäksi, da!" hän sanoi ja vhäQen äänensä rtui kurkussa. "Miksi sinä tulit?" Adan poskiUe es^j-i punaiset läikät. '^Eilen illalla, metsäkämpällä, sain »koltani kirjeen. Mukana seurasi ^^maton kirje, joka oli ^kirjoitettu •'si niotta sitten, Ada. Pieni, kaunis irje sinulta minulle. Se oK joutunut "kkaan kotona ja vasta nyt-löytyi." Adan silmät avautuivat suuriksi, nisiksi lähteiksi. «Ah,'sinä et saa- ^ sitä silloin. Nyt ymmärrän, mik- • v-oii olla niin tyly minulle." "Soisin että en olisi oUut, Ada." 'ten kuihtunut tyttöparka oli. Si-verisuonet hohtivat valkean ihon ^a. Kädet olivat niin luisevat jä 5ket kuopilla. Peter tunsi halua uset s«^^aasiqe^i.- "^^e^oJemnie kuin y a r^ tutut'% puhui A,da Jiejkosti ja hitaasti. '^Miss ^niler muistaa nähneensä minut työssä deppuEtmenttikaupassa." -Miehetkin katsoivat Miss Milleriin. Ja Peter kävi liikkumattomaksi kuin kivipatsas. Miss Miller hymyili heille väsyneesti ja hänen orvokki-silmänsä kostuivat k>ynelistä. "Kiitos. Enhän muuten saisikaan kukkia jollei Ada» omiaan antelisi. Minun vieraani ei vät jTnmärrä miten ihanaa on sairashuoneessa kukat." Miss ^\er ,qH -paljon ^vahyemmas-sa terve;y>den ^ i ^ a j^uui Ada, jhu i masi Fmnk lähestyessä -%^updetta. Hän oli i^iin .vahvaJettä saattoi rtekey-tyä heikammaka =km^ -oli ->^lttäriiä-c töntä, jota vastoin J^da^p^ nnn .heikko, että Mnen ;OlI ponnisteltava yqi-dakseen näyljt^ä i^liyemmalta kuin tunsi oleransa. ''Älitäianotte,'Miss >VIiller, jos me teemme jtu^fax^iutta Jieske^ sillä aikaa ;kuin nuo :yanhat tuttav-t muistele^t .vaenueit^ a^Q^}»?" -sanoi Frank iloisesti ja istuutui vuoteen viereiselle .tuolille. Peter istviutm Adan viereen ja otti hänen käden -omaansa. He eivät puhuneet keskenään. Ada vaipui puoli-uneen, mutta ihHnen sormiensa heikko ote tuntui yhä Peterin suuressa kourassa. Huoneen toisella puolen Frankin leikkisä pehmeä ääni puhui miltei yh-tämittai^ ti. V-ain sUloin taUöin pääsi ostaa Ada käsivarsilleen, hyväUlä Miss MiTlerin ää^i sitä Oietkeksikes- -tä ja lohduttaa. . keyttämään. "JMilloinka taas minutkin huomat- Miss Miller . , , oryokki-sihnä . . . •"1?" kuului FratJkin vaötus hä- • Sairaanhoitajatar i h n ^ y i ovelle ja ''Noj-nrltä-tuuvAaAt?^- kysyi Fratikr heidän päästyä kadulle. "Ada on hyvin sairas", sanoi Peter. *^Niin on Miss Millerkin", vastasi Frank. Seuraavana päivänä he menivät ta- "sin. 3 S f f i l ^ ^ kansa ja kasvdhsa mitä aistikkaam-mastk Ada lojui voimatonna, kuten edellisenäkin päivänä. He viipyivät vain hetkisen, mutta Frank ehti taas taputella Miss Millerin kättä lohdutukseksi. Kolmantena päivänä Peter kävi -\- dan lääkärin luona, vaatien Adan siirtämistä yksityishuoneeseen ja maksaen kuluja jo etukäteen. *'0h, en! Älinä tuskin katäoin häntä kasvoihin." Toista viikkoa nuorukaiset kulkivat joka päivä sairaalassa. Sitten oli Miss Miller jo terve ja hyvissä voimissa, mutta Ada, v^aikka olikin vahvistunut, ei jaksanut vielä kävellä. Miss MiUer tuli Frankin kanssa Adal-le sanomaan hyvästi hänen huoneeseensa. He löysivät Peterin istumassa kirja kädessä hyvin lähellä Adan vuodet-ta. Näky^y?äy^tin.tftk,pvffn ErrinkiJJP -rroit minulle Adan sydämettömyy- "Ada, .tässä .on Frank. Yksi parta ja tuon \ieraan tytön hyvyydes- h^piappyiia maailmassa." F r ^ virnisteli ja asetti makeislaatikon Adan viereen. Sairaanh .i • taj^tar toi saniassa heidän tuomat kukat sisään, ya^aseihin järjestettyinä. ''Miten ihanaaj Voi miten ihanaa!" kmskg^^^ MBL ja kyyneleet kihosivat hänen^Imiinsä. "Hoitajatar, aseita ^ii^ ^lillerin pöydälle yksi mal-jaiioista", ja hymähtäen Ada käänsi aivan hy^-in ja pidän sinua jonkun .pptänsä ja Jt^^t^i huoneen toiseen "Näin onkin pcu:empi", sanoi Frank, erotessaan Peteristä käytävällä. "Miss Miller ja minä saamme tilaisuuden keskustella vapaammin kun ei tarvitse Adasta huolehtia. Älä 0- dota minua . . . " ja Frank hävisi Miss Millerin huoneeseen. Ada näytti virkeämmältä tänään. Hän hymyili Peterin astuessa hänen vuoteensa ääreen. "Sinä olet aivan liian hyvä minulle, Peter", kuiskasi hän. "Mutta ah, miten nautin tästä rauhallisuudesta." Miss Millerin huoneessa nautittiin niuuotksesta myös. "Olen tahtonut kertoa sinulle, Frank, minkä vuoksi muistan Adan nähneeni sLdlä kaupassa'^', hymyili tyttö, "mutta enhän ole voinut hänen kuullen sitä tehdä." Frank, ikäänkuin kirkastunein katsein, sanpi: "Kerrohan, Lorna." "Joku maalais-pojLka, jonka hän tunsi, tuli ostamaan naisten silkkisiä alusvaatteita ja .Ada häpesi häntä niin että teki kaikin keinoin pojan ostami • sen vaikeanimaksi. Hän olisi hyvin voinut kääriä jotain kokoon ilman pit- Jdä esittelyjä, kuten poika pyysikin. "Miksi Ada häntä häpesi?" "Oh! En minä sitä ihmetellyt. Poika oh niin koUo! Hänen pukun-sakin oli jiiin hassunkuririen ja vanhanaikainen ja hän oli niin ujo että pelkäsi Mnen kaatuvan. Hän oli Jpitä hassunkurisin laite nähdä, varsi i i ' a kaupan siinä osastossa. Mutta Adan luenettely loukkasi Jiän ja hän lähti ulosostamatte i^^^ "Ja sinä tuon -tapauksen vuoksi muistit Adan . . .?" '^•'%Q . . . siihen juttuun on vähän seurasin poikaa ja saa-hyvää, sillä mitä kirkkain hymy levisi yhtäkkiä hänen kasvoilleen. Sitten hän vetäytyi vähän syrjään, tyttöjen hyvästellessä toisiaan. Piippunsa sytytettyä hän tarkkaili Peteria"'seft-sauhu»~4a5Fvissas- Peter— näytti vain odottavan että vieraat lähtisivät ja hän saisi jatkaa lukemistaan. Ja sitten, Miss Millerin kysytty - josko Ada aikoo jälleen mj^jättärek-si kun paranee, sanoa tokasi Peter kaikkien, yksinpä Adankin hämmästykseksi: . ; "Ei hän voi. Viikon lopussa vien hänet vanhempieni luo maalle ja ku "s hän vahvistuu, menemme avioliittoon!" ja Peter loi juhlallisen silmäyksen Frankiin ja Miss Milleriin. Illalla vasta toverukset tapasivat toisensa. Frank oli ollut juhlimassa ja oli tuonut huoneeseen maistamista Peterillekin. "Mitä sinä sitten juhlit?" kysyi Peter kuunnelleh' toista jonkun aikaa ymmärtämättä kuitenkaan mistä oli kysymys. "Sinun pelastutasi, Peter, sinun pelastustasi! Muistatko kämppäjät-kän kertomusta veljentyttärestään? jMinä poika säänkin hänelle kertoa paremman jutun, oikein miehisestä miehestä, jonka järkiintuloa piti o-dottaa viisi vuotta! Ajattele, viisi "No, no, älähän nyt suutu! Minä arvasin kuka Miss Miller on heti kun näin miten kivettyneeksi sinä kävit hänet nähdessäsi. Ja sittenkös minulle tuli hätä! Hätä pelastaa sinut, ymmärräthän?" "No, et todellakaan ole niin tyhmä kuin joskus tulee sinua luulluksi", sanoi Peter, kääntyen poispäin. "En. Mutta ajattelehan niitä vanhoja kämppäjätkiä. Tässäkin asiassa he voittivat väittelyn. Mutta ken tietää vaikka joskus sellainen rakkaus piisikin oikeata?" ' Peter kääntyi, naiöraen. Hän katsoi Hmpwrästi tpveriinsa ja toisti nayrwj$a.säestyksellä^ "Niin, ken tietää vaikka — joskus -r- jossain . . H. jil^tiuj. 11.111 J!iK. . ; i ^ - .L I L U / . . T Teoij työsi laatu ja tulevaisuuden toiveet, r— kaiäjki vaikuttavat luon» tees£esi ja määräävät hyvyytcsikin. Salaa, hiljaa, yksinämme, me yh-vutin hänet ulko-ovella ja lupasin tjenään myrkytämme nuolia, joita so-takapuolehaan. py)-si heidän Hhteraään. '^iss auttaa häntä ostainaan tavarat toi-ses- ta ka.upasta." * • "Hän oli varmaan kiitollinen. Miten hyväsydäminen oletkaan, Lorna." Tyttö veti S3rvän henkäyksen. Sitten sanoi hitaasti. "Juttuun kuulu-. vieläkin jotain. Minä esitin apuani vain siksi kun tahdoin saada hänet ostamaan siskoni ja minun kaupasta . . . Mutta Jiän osti vain viiden dollarin edestä. Hän oli niin ujo . . . ja vailla kokemusta . . . " "Arvasinhan!" karkasi Frankin huulilta. "Mitä sinä sanoit?" "Arvasin vain, että Ada olisi juuii tuollainen. Luuletko, että tuntisit pOr jan jos näkisit hänet taas?? . . pivj^fl hetkellä sinkoamme lähimmäiseemme. KIRJEKUORENKIN on joku joskus keksinyt, nimittäin englantil;^- nen kirjakauppias Brewet, v. 1830. ENSIMMÄINEN hevosraitiotie aloitti toimintansa Stockholm-Dar-lingtonin radalla Englannissa v. 1825. OMPELUKONEEN keksi ameri-kalainen Elias Howe v. 1846. ALUMININ valmistuksen keksi saksalainen kemisti Wöhler v. 1827. RYN^^^TERIEN koneelhsen v^^ niistukseii keksi 6i]lpt v. 1828.. lv'' \ ''ii ' |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-03-07-09
