1945-07-07-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
3alla." Ja nihnmä suastuun ja sitten
me oltihin olovana onnellisiakin, kun
muari oli lakannu aivan murajamas-
.'ta. •
Niimme sioten tulimma takaasin Ja
puhuumma mukavasti, jotta meirän
pitää sitten illalla väihän kultiveerata
ja sitten kastella. Kyllä oli mukava
olo, kun on' kaikki öominkis. Muari
otti pranstakan, että saa sillä kultiveerata,
ja mä otin vettä kahtehen
hinkkihin ja menimmä hoitohon
kryytimaata. Muari meni pari syltä
erellä ja toppas äkkiää ja sanoo:
"Sus siunakkohon, nymmä kualen
— niä näen aivan pukkia!"
Minä olin kyllä aivan kuusalla, ettei
täs mitään näkyjä nähärä. Meirän
kryytimaalla makaskolome pukkia ja
kaikki, joka taimi oli syäty. Sit-temmä
sanoon, että kyllä se on vaan
tua kessun vilieleminen joka kannattaa,
kun ne ei oo pukillekaan kelepaa-via,
koska kessupenkkini oli niin ko-miasti
säilyny.
• Muarikin sitten lakkas jullittamas-ta
ja sanoo, että nuan se juanala ran-kaasoo,
kun lähtöö komiana herrain
päivänä aikaa tuhulaamahan. Mutta
kyllä moon viäläkin sitä miältä että se
meni oikeen hyvin — saihan reiruus-ti
kymmenes vuares pestä jalakansa
jäxviverellä. Ja muarikin sitten tuli
tuntoohinsa ja suhaji korvahani:
"KyHä hnä saat tuata piippuas au-kaasta
koska lystättää, jottemme mu-lioostede
enää — moon tdllu tu^too-hin."
•
LÄÄPÄRI.
Eräs kalastus- ja huviretkeily,
seurue Cincinnatista, Ohtosia
ja heidän lentokoneensa erääi
järven rannalla PohjoisOntari.
ossa.
V, d purin eämd
muistolle
Olit pienen torpan äiti. SinuUa oli
neljätoista lasta, jotka miehesi kanssa
kasvatit — kuokalla ja lapiolla.'
Neljätoista I Se on jotakin. Paljon
oli sinulla työtä ja huolta. Montai
sukkaa sait kutoa, paikata, pestä ja
kalsoa, että kaikilla oli aina verihoja
yllä ja jotakin suuhunpantavaa. Ja
ne yöt, joita jouduit valvomaan lastesi
tähden — niitä ei voi kukaan laskea.
Sitten kuoli elämäntoverisi ^ja
jäit lastesi kanssa yksin.
(Mutta sitä mukaa kuin lapset kasvoivat
isommiksi, läibtivät he vieraan
töihin leipäänsä hankkimaan — ja
sekin oli raskasta sinulle.
Niin vuodet kuluivat ja kaikki olivat
aikuisia; toisilla jo omat kodit ja
perheet, ja lapsenlapset, jotka olivat
nyt rakkaita sinulle.
Nuorin poikasi lähti kahdeksantoista
ikäisenä taistelemaan työläisten
puolelle ja joutui valkoisten vangiksi,
näki nälkää ja kuolema olisi lopettanut
hänen elämänsä, mutta tyttäresi
meni ja pelasti veljensä, toi
poikasi takaisin sinulle. Kuinka monta
yötä olit rukoillut poikasi puolesta
sydämesi tuskaa täynnä ja kuinka
suuri oli ilosi kun hän sitten viimein
tuli kotia aivan kuoleman portilta,
vaikka olikin nälkäinen ja kurja. Sinun
mielipiteesi olivat toiset kuin poikasi,
vaan silti rakastit häntä. Ja
kun hän joutui tänne pakoon, niin
yhä kaipasit ja toivoit vielä hänet näkeväsi.
Omat huolensa ja elämänsä oli hänellä
täällä, vaan kyllä hänkin sinua
aina muisti. Ja oli toki tyttäriä ympärilläsi,
kun viimeisen kerran silmäsi
suljit ja pääsit ikuiseen lepoon.
Vaikka poikasi oH kaukana täällä eikä
voinut viime hy\*ästiä sanoa, niin
kuultuansa sinun poistuneen hän
kuiskasi: Kiitos äiti kaikesta!
Nilemme, että kaunis oli viimeinen
majasi ja lepopaikkasi. Lähetämme
täällä viiipe ter\'ehdyksemme kevät-luulen
ja lintujen laulun mukana sinulle,
sinä paljon ra;!xastanut ja pal-
PIKKULAIVALLA
Ilta pikkulaivalla, kuten Suomen
ja Ruotsin välistä liikennettä välittävää
laivaa tavattiin nimittää, oli suotuisa.
Ulappa näytti tyyneltä ja pilvien
lomasta pyörähti esiin kirkas
kuu silloin tällöin. Laivan salongissa-
soitti pieni jouhiorkesteri ^uoma-
Iäisiä ja ruotsalaisia tanssikappaleita
joidenkin parien pyörähtäessä lattialla.
Valpuri tunsi, haluavansa mennä levolle,
Joten hän menikin hyttiinsä heti
illallisen jäfee^n ja vaipui syvään u-neen.
Unensa välissä hän saattoi
eroittaa musiikkia yläkannelta ja puheensorinaa
käytävässä.
Tyynen illan Jälkeen aikoi tulla sumua.
Sumusireenit puhalsivat yksi-noikkoisesti
ja kaikki matkustajat hyteissään
tuohon ääneen tottumattomina
tunsivat eräänlaista levottomuutta.
Valpuri nukkui- yksin hytissään,
jon uhrannut äiti, — Poikasi ja hänen
elämäntoverinsa.
Muutama sana
Vuosi on kulunut, kun, äiti, silmäsi
ummistit viime'uneen. Olit yksi monista
työn raatajanaisisa, jotka ovat
tänne Canadan korpiin kotinsa raivanneet.
Elämäsi ei ollut koskaan
kukkien päällä kulkemista, jo lapsesta
jouduit tekemään raskasta työtä.
Tänne tulit jo, keski-iän sivuuttaneena
ja täällä Aloit'to\'erisi kanssa synkkään
metsään kotia raivata. Se ei ollut
helppoa, mutta te ponnistitte ja
voititte.
Olit Iloisen .luonteinen ja sopuisa
knussaihmistesi kanssa. Viime vuosina,
kun terveytesi alkoi jo heikentyä,
oli joskus ehkä hyvinkin vaikeaa
löitKsi-suoritella, vaan parhaasi aina
kvietit tehdä niiden hyväksi, jotka sinulle
liiJieisimmät olivat. lIomieFn
vastaanotit vieraat, milloin niitä kävi.
\"bl kiiiaka ansaittua on leposi pitkän
ja raskaan päivätyösi päätyttyä!
LEMPI.
mutta heräsi keskellä yötä ja ihmetteli
outoa hiljaisuutta. Laiva ei liikkunut
mihinkään. "Mutta olenko
minä laivassa?" kysyi hän itseltään.
Puki takin ylleen ja hiipi käytävään.
Kaikkialla oli ääretön hiljaisuus.
Hän nousi yläkannelle. Ei ristinsielua
täälläkään. Sumua vain kaikkialla
niin ettei eteensä nähnyt. Hän
levostaan virkistyneenä siirtyi lähemmä
laivan reilinkiä ja nojasi siihen
sumuisena yönä. Pearämielhen
kopista näkyi valo himmeästi ja laivan
koneet tuntuivat pysähtyneen
käynnistä.
Hetken seisottuaan hän päätti palata
takajsin hyttiinsä ja lähti kävelemään
siihen suuntaan, mistä kuli
tulleensa, mutta mitäs ollakaan,.hän
eksyi sumussa ja huomasi turhaan etsivänsä
porrasaukkoa.
Yhtäkkiä häntä vastaan törmäsi
joku pimeässä ja hän kuuli pehmeän
miesäänen sanovan viereltään englanniksi
tälhän tapaan: "I peg your
pardon!"
^'Anteeksi", sopersi Valpuri vastaan.
Samassa hän tunsi jonkun tarttuvan
hänen takkiinsa ja sanovan jälleen:
''Lady, where do you think
you're going?''
Valpuri ei tainnut vastata. Englantia
hän ei osannut muuta kuin
hyvää päivää .mitä tämä maksaa, hyvästi
ja että olen suomalainen. Hän
tunsi, ettei hänen sanavarastonsa riittäisi
vastauksiin tälle henkilölle, ja
niin hän vaikeni. Mies jatkoi:
"You are a woman — yes you are'',
ja sitten Valpuri tunsi käden koskettavan
hänen tukkaansa ja kasvc^jaan,
jolloin hän vaistomaisesti peräytyi ja
tunsi väristyksen käyvän ruumiissaan.
Jälleen mies jatkoi: '^Don't be af-raid.
Everything is ali right. Come
here!" Tämän sanottuaan mies tarttui
lujasti, hiinen käteensä ja lähti
häntä kuljettamaan takaisin (päim,
sinne mistä Valpuri kuvitteli juuri
tulleensa.
Valpuri huomasi vieressään olevan
miehen hirveän pitkäksi. Hänen
päänsä tuskin hipaisi miehen olkapäähän
ja häniärästi saattoi ercittaa
kookkaan miehen ääriviivat vahvassa
sumussa.
Hän kuuli miehen taas mutisevan
jotain vieraalla kielellä hänen vieressään.
"Wiho evler you are, and
where you niay come from, you ought
to be in bed this time of tlhe night
Besides this is not ladies' wather."
Näin mutisten hän johdatti Valpuria
portaiden ikähän ja mutisi jälleen:
"Daann this darkness. How on eartli
and high sea will I recognize you ia
the morning. I'd damn well liie to
know what kind of a wanderer I iiavc
met.in the fog." Hän ei hellittänyt
VaHpurin kättä, vaan mutisi ozialla
kielellään Valpurille käsittämättömiä
asioita. Vihdoin hän tunsi kuinka
miehen käsi nousi taas hänen tukkaansa
ja hän eroitti sanat: "\Vaita
minute! Keep still, I'm going to puli
you by the hair." . Samassa Valpurin
päästä nyhtäistSin hiuksia.
"Come here!" komensi mies taas
ja vetäisi naista kädestä. Nyt dtiin
oikeassa paikassa. Raput alaiker.aan
olivat aivan edessä ja himmeä valo
näkyi käytävältä. "Good nght!" sanoi
mies ja päästi Valpurin käden irti.
"Goodnight!" osasi Valpurikin ja
jatkoi sammaltaen "t-thank you sir."
"Domn it, don't thank me. for I
puUed your hair, but good night. just
a same. Sleep well!" Mies hivisi
sumuun ja Valpuri hiipi jälleen alakertaan,
ryömi vuoteelleen ja nukli.ni
hvmyillen äskeiselle kohtaukselleen.
MALVIIXA-TSHEKKOSLOVAKIAN'
nisteri Fierlinger ja XeuvostoIIiton
ulkoasiain, komissaari Molatov 3'.^^
"*allekirjoittanee't Kremlissä sopinv-^-
sen, Jonka miikaan Karpaatti-l
na, 4,871 mailin vuoristoalue T^-^-^'
koslovaCcian itäpäässä, luovutetaan
Neuvosto-Ukrainalle tuon alueen ai'>
kasten toivomusten mukaan. _
Onnea ttdee käsitellä niinkuin tcr^
veyttä: nauttia siitä, kuti sr on IrrJ^'
pysyä kärsiväUisenä, kun sc on huo^
no, eikä mUloinkann turhautuaJ^ot-makkaisiin
lääkkeisiin ilman acfvn'
mäistä torvelta. — Rockcjoucaulä.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 7, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-07-07 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450707 |
Description
| Title | 1945-07-07-06 |
| OCR text | 3alla." Ja nihnmä suastuun ja sitten me oltihin olovana onnellisiakin, kun muari oli lakannu aivan murajamas- .'ta. • Niimme sioten tulimma takaasin Ja puhuumma mukavasti, jotta meirän pitää sitten illalla väihän kultiveerata ja sitten kastella. Kyllä oli mukava olo, kun on' kaikki öominkis. Muari otti pranstakan, että saa sillä kultiveerata, ja mä otin vettä kahtehen hinkkihin ja menimmä hoitohon kryytimaata. Muari meni pari syltä erellä ja toppas äkkiää ja sanoo: "Sus siunakkohon, nymmä kualen — niä näen aivan pukkia!" Minä olin kyllä aivan kuusalla, ettei täs mitään näkyjä nähärä. Meirän kryytimaalla makaskolome pukkia ja kaikki, joka taimi oli syäty. Sit-temmä sanoon, että kyllä se on vaan tua kessun vilieleminen joka kannattaa, kun ne ei oo pukillekaan kelepaa-via, koska kessupenkkini oli niin ko-miasti säilyny. • Muarikin sitten lakkas jullittamas-ta ja sanoo, että nuan se juanala ran-kaasoo, kun lähtöö komiana herrain päivänä aikaa tuhulaamahan. Mutta kyllä moon viäläkin sitä miältä että se meni oikeen hyvin — saihan reiruus-ti kymmenes vuares pestä jalakansa jäxviverellä. Ja muarikin sitten tuli tuntoohinsa ja suhaji korvahani: "KyHä hnä saat tuata piippuas au-kaasta koska lystättää, jottemme mu-lioostede enää — moon tdllu tu^too-hin." • LÄÄPÄRI. Eräs kalastus- ja huviretkeily, seurue Cincinnatista, Ohtosia ja heidän lentokoneensa erääi järven rannalla PohjoisOntari. ossa. V, d purin eämd muistolle Olit pienen torpan äiti. SinuUa oli neljätoista lasta, jotka miehesi kanssa kasvatit — kuokalla ja lapiolla.' Neljätoista I Se on jotakin. Paljon oli sinulla työtä ja huolta. Montai sukkaa sait kutoa, paikata, pestä ja kalsoa, että kaikilla oli aina verihoja yllä ja jotakin suuhunpantavaa. Ja ne yöt, joita jouduit valvomaan lastesi tähden — niitä ei voi kukaan laskea. Sitten kuoli elämäntoverisi ^ja jäit lastesi kanssa yksin. (Mutta sitä mukaa kuin lapset kasvoivat isommiksi, läibtivät he vieraan töihin leipäänsä hankkimaan — ja sekin oli raskasta sinulle. Niin vuodet kuluivat ja kaikki olivat aikuisia; toisilla jo omat kodit ja perheet, ja lapsenlapset, jotka olivat nyt rakkaita sinulle. Nuorin poikasi lähti kahdeksantoista ikäisenä taistelemaan työläisten puolelle ja joutui valkoisten vangiksi, näki nälkää ja kuolema olisi lopettanut hänen elämänsä, mutta tyttäresi meni ja pelasti veljensä, toi poikasi takaisin sinulle. Kuinka monta yötä olit rukoillut poikasi puolesta sydämesi tuskaa täynnä ja kuinka suuri oli ilosi kun hän sitten viimein tuli kotia aivan kuoleman portilta, vaikka olikin nälkäinen ja kurja. Sinun mielipiteesi olivat toiset kuin poikasi, vaan silti rakastit häntä. Ja kun hän joutui tänne pakoon, niin yhä kaipasit ja toivoit vielä hänet näkeväsi. Omat huolensa ja elämänsä oli hänellä täällä, vaan kyllä hänkin sinua aina muisti. Ja oli toki tyttäriä ympärilläsi, kun viimeisen kerran silmäsi suljit ja pääsit ikuiseen lepoon. Vaikka poikasi oH kaukana täällä eikä voinut viime hy\*ästiä sanoa, niin kuultuansa sinun poistuneen hän kuiskasi: Kiitos äiti kaikesta! Nilemme, että kaunis oli viimeinen majasi ja lepopaikkasi. Lähetämme täällä viiipe ter\'ehdyksemme kevät-luulen ja lintujen laulun mukana sinulle, sinä paljon ra;!xastanut ja pal- PIKKULAIVALLA Ilta pikkulaivalla, kuten Suomen ja Ruotsin välistä liikennettä välittävää laivaa tavattiin nimittää, oli suotuisa. Ulappa näytti tyyneltä ja pilvien lomasta pyörähti esiin kirkas kuu silloin tällöin. Laivan salongissa- soitti pieni jouhiorkesteri ^uoma- Iäisiä ja ruotsalaisia tanssikappaleita joidenkin parien pyörähtäessä lattialla. Valpuri tunsi, haluavansa mennä levolle, Joten hän menikin hyttiinsä heti illallisen jäfee^n ja vaipui syvään u-neen. Unensa välissä hän saattoi eroittaa musiikkia yläkannelta ja puheensorinaa käytävässä. Tyynen illan Jälkeen aikoi tulla sumua. Sumusireenit puhalsivat yksi-noikkoisesti ja kaikki matkustajat hyteissään tuohon ääneen tottumattomina tunsivat eräänlaista levottomuutta. Valpuri nukkui- yksin hytissään, jon uhrannut äiti, — Poikasi ja hänen elämäntoverinsa. Muutama sana Vuosi on kulunut, kun, äiti, silmäsi ummistit viime'uneen. Olit yksi monista työn raatajanaisisa, jotka ovat tänne Canadan korpiin kotinsa raivanneet. Elämäsi ei ollut koskaan kukkien päällä kulkemista, jo lapsesta jouduit tekemään raskasta työtä. Tänne tulit jo, keski-iän sivuuttaneena ja täällä Aloit'to\'erisi kanssa synkkään metsään kotia raivata. Se ei ollut helppoa, mutta te ponnistitte ja voititte. Olit Iloisen .luonteinen ja sopuisa knussaihmistesi kanssa. Viime vuosina, kun terveytesi alkoi jo heikentyä, oli joskus ehkä hyvinkin vaikeaa löitKsi-suoritella, vaan parhaasi aina kvietit tehdä niiden hyväksi, jotka sinulle liiJieisimmät olivat. lIomieFn vastaanotit vieraat, milloin niitä kävi. \"bl kiiiaka ansaittua on leposi pitkän ja raskaan päivätyösi päätyttyä! LEMPI. mutta heräsi keskellä yötä ja ihmetteli outoa hiljaisuutta. Laiva ei liikkunut mihinkään. "Mutta olenko minä laivassa?" kysyi hän itseltään. Puki takin ylleen ja hiipi käytävään. Kaikkialla oli ääretön hiljaisuus. Hän nousi yläkannelle. Ei ristinsielua täälläkään. Sumua vain kaikkialla niin ettei eteensä nähnyt. Hän levostaan virkistyneenä siirtyi lähemmä laivan reilinkiä ja nojasi siihen sumuisena yönä. Pearämielhen kopista näkyi valo himmeästi ja laivan koneet tuntuivat pysähtyneen käynnistä. Hetken seisottuaan hän päätti palata takajsin hyttiinsä ja lähti kävelemään siihen suuntaan, mistä kuli tulleensa, mutta mitäs ollakaan,.hän eksyi sumussa ja huomasi turhaan etsivänsä porrasaukkoa. Yhtäkkiä häntä vastaan törmäsi joku pimeässä ja hän kuuli pehmeän miesäänen sanovan viereltään englanniksi tälhän tapaan: "I peg your pardon!" ^'Anteeksi", sopersi Valpuri vastaan. Samassa hän tunsi jonkun tarttuvan hänen takkiinsa ja sanovan jälleen: ''Lady, where do you think you're going?'' Valpuri ei tainnut vastata. Englantia hän ei osannut muuta kuin hyvää päivää .mitä tämä maksaa, hyvästi ja että olen suomalainen. Hän tunsi, ettei hänen sanavarastonsa riittäisi vastauksiin tälle henkilölle, ja niin hän vaikeni. Mies jatkoi: "You are a woman — yes you are'', ja sitten Valpuri tunsi käden koskettavan hänen tukkaansa ja kasvc^jaan, jolloin hän vaistomaisesti peräytyi ja tunsi väristyksen käyvän ruumiissaan. Jälleen mies jatkoi: '^Don't be af-raid. Everything is ali right. Come here!" Tämän sanottuaan mies tarttui lujasti, hiinen käteensä ja lähti häntä kuljettamaan takaisin (päim, sinne mistä Valpuri kuvitteli juuri tulleensa. Valpuri huomasi vieressään olevan miehen hirveän pitkäksi. Hänen päänsä tuskin hipaisi miehen olkapäähän ja häniärästi saattoi ercittaa kookkaan miehen ääriviivat vahvassa sumussa. Hän kuuli miehen taas mutisevan jotain vieraalla kielellä hänen vieressään. "Wiho evler you are, and where you niay come from, you ought to be in bed this time of tlhe night Besides this is not ladies' wather." Näin mutisten hän johdatti Valpuria portaiden ikähän ja mutisi jälleen: "Daann this darkness. How on eartli and high sea will I recognize you ia the morning. I'd damn well liie to know what kind of a wanderer I iiavc met.in the fog." Hän ei hellittänyt VaHpurin kättä, vaan mutisi ozialla kielellään Valpurille käsittämättömiä asioita. Vihdoin hän tunsi kuinka miehen käsi nousi taas hänen tukkaansa ja hän eroitti sanat: "\Vaita minute! Keep still, I'm going to puli you by the hair." . Samassa Valpurin päästä nyhtäistSin hiuksia. "Come here!" komensi mies taas ja vetäisi naista kädestä. Nyt dtiin oikeassa paikassa. Raput alaiker.aan olivat aivan edessä ja himmeä valo näkyi käytävältä. "Good nght!" sanoi mies ja päästi Valpurin käden irti. "Goodnight!" osasi Valpurikin ja jatkoi sammaltaen "t-thank you sir." "Domn it, don't thank me. for I puUed your hair, but good night. just a same. Sleep well!" Mies hivisi sumuun ja Valpuri hiipi jälleen alakertaan, ryömi vuoteelleen ja nukli.ni hvmyillen äskeiselle kohtaukselleen. MALVIIXA-TSHEKKOSLOVAKIAN' nisteri Fierlinger ja XeuvostoIIiton ulkoasiain, komissaari Molatov 3'.^^ "*allekirjoittanee't Kremlissä sopinv-^- sen, Jonka miikaan Karpaatti-l na, 4,871 mailin vuoristoalue T^-^-^' koslovaCcian itäpäässä, luovutetaan Neuvosto-Ukrainalle tuon alueen ai'> kasten toivomusten mukaan. _ Onnea ttdee käsitellä niinkuin tcr^ veyttä: nauttia siitä, kuti sr on IrrJ^' pysyä kärsiväUisenä, kun sc on huo^ no, eikä mUloinkann turhautuaJ^ot-makkaisiin lääkkeisiin ilman acfvn' mäistä torvelta. — Rockcjoucaulä. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-07-07-06
