Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 13, 1942

              — Minun käsittääkseni näköala
oh naiselle hiukan niinkuin lohduton.
Se tietää huomattavaa ylijäämää
naisenergiaa, jolla ei ole erityiseni-*
raän hyvät jnarkkinamahdollisuudet.
— Epänaisellistuttaako tällainen
lasavertaihen osallistuminen miehen Kaija oli vafäÖcaän Icodi^^
rodiiin näistä? Suomesta, Hän sai käydä koulua ja
-— Hhenkilökohtaisesti olen sitä vanhemmat olivat ylpeitä tyttäres-iiiieltä,
etta naiset ovat tulemassa jjän olikin jo melkein valmis
vähemmän salaperäisiksi, vähemmiän hammaslääkäri, kUn yhtäkkiä kylläs-romanttisiksi.
Romanttinen momentti lukuihinsa ja päätti lähteä Ca-on
katoamassa varjoon, pois elämäs- najaan. Ei siinä auttaneet isän kiel­tä.
Nainet ovat jatkuvasti fierttaisia gj^ä äidin 'kyynelea ja varoituk-jamieifyftäViä,
mutta eivät enää ni^^ set.
Eräällä eivätkä enää niin kiihoitU^^ Niin hän saapui tänne kultalaan,
jiiiehelle >u aikaisemmin., niihkiiin moni tyttö ennen j a jälkeen
Ajan/jaCk^essa loputonta kulkiiäan häntä, mutta vain sillä eroituksella,
5'ä^adäW ehkä aikaan tasapuolisempi ^j^^ hänen ei olisi tarvinnut lähteä
moraaU miehine j a naisine kuin mita tienaamaan leipäänsä, niinkuin mo-ön
ollut menneinä aikoina. Käksinai- nen köyhän tytön,
neh mittapuu on katoava. Sukupuo- jj^n " ^ p u i -yhteen CMaSan^ suu-.
^^e" "Sälillä on vallitseva suurempi ya- . .riinmista "^äiipiirigeiäm ja ääettui
paus ja siitä pidetään vähemmän tou- asmri^n talobh, jonka oniistajät
hua ja hälinää. Maailma on oleva 'T"i'' r''"^'T "
suvaitseväinen ja avarasieluisempi. ^^^^^ Tmislään, riiikä köstee häntä
'kirjailija H . G. Wellsin kanssa kes-- itseään tai hänen töitään. Hän Vas-kustelemihen
on tapaus, jota odottaa taa yleensä naäevasti, pyifevasti -ja
joenhäkblta mitä suurimmalla kiin- täydellä ö^unfälta — iniet^^^^
nokuksella ja jälkeenpäin sitä ajat- föirekimiekkä. Aatteen niietet ovat
telee ilolla — ja ylpeydellä. Wells on usan eiririömäista, täyattomaii^i^
mies, joka vain aniharvoin vastaan- toisia ja äsiaäta yaPmoja. XVdlsön
ottaa sanomalehdistön edustajan. h u Ä h i n e n ja hillitty, vaikuttaen
Kaikki hänen tiedoitultsensa yleisölle erittäin" teHokkäkäti öflialla olemuksel-loimitetaan
hänen omien kirjoitus- läan.
tensa, tieteellisten teoksiensa ja ro- Keskustdu oli miellyttävää ja hert-maaniensa
joita ön yhteensä yli täisen säVyista liikkuen naiskysymyk-
'6b julkaistua kirjaa — välityksellä, sen yhteydessä tnitä erilaisimmilla
Filmi on hänen iimaiäujensa viimei- alö^la.
nen välikappale. — Mikä ön syynä siihen, että maa-
'Viiden vuoden hartaan odotuksen ^^"^^ Syökäytiyt sellaiseen masen-jälkeen
tuli tilaisuus pilkistää kir- tilaan ja" kaaokseen ktiinttiis-
Sailijan rikkaaseen henkiseen maail- sa se nykyism on?
:^ A^;^tAA^ .v^.o —Koäl^a rahajär^jestdtnä on men-maan
— ja sunen ympäristöön, jossa •' •'
- romti. Muistui mieleen onnellinen
lapsuus, BtiXisä^^
ä i t i oUsioUm Vierellä j^
^ - ~ tyttöseni, jos olet väärin tehnyt,^
H . M . H , - - si myöskin seuraukset! Ja sitten tuU
' ama vapauttax^at kyyneleet,
myös hankkivat työpaiäcc^a tytöille: . T V ö p a i ^ e i n ä n t ä rupesi ihmet,
Kaija sai palvelijan paikan per- telemaan "Kaijan muuttunutta ulko^
heeseen. E i / ^ ä u Ä i i t - ^ i k ^ i n u m b a , k U n han aina vain laihtui ja
käynyt Suomessa kouluja. Täytyi ^ " ^ ^ ei maistunut. Hän kdioitti
Väöi-pätä i ^ y j ^ Ä 'ja-IÖiiloitfäa i ä t - :KaiJaa tnenemään lääkäriin. Mistäpä
tiöita pol<ii!äaii. "Mnta. kyyneiiä ^ian tiesi, e t t ä Kaija valvoi ja itki yöt
Kaija VuödäUi ili^^^^
knii oli niin S^yiiyt-^e^^^^ Kaijaynmiärsi,ettei eläniä voijat-jaksaa
r u ^ a edes paä^ ^^^^ tässä paikassa ilman salaisuu,
niäan iheniiessä. Ä i s t u i inieleen ilmituloa, joten hän sanoi itsens|
koti ja \^hSäätaät,^uttaTu kahden viikon kuluttua-^oli
a r i t Ä t p Ä ^ i •Valittaa he^^^ vama-naikasl^An V a . n ^ . . . ,.
jaan, kun keri-an oli tullut uhfmä-päissään
lähdetyksi.
hän elää ja liikkuu.
Istuimme teellä hänen asunnossaan
Kului,, joku aika-. Työ -alkoi tun­tua
Kaijasta help>ommalta. E i ollut
iltaisin eriäa yhtä "Vasjm5rt kuin allis­sa.
Jaksoi jo lähteä uloskin iltaisin,
kun sattui s ä a m ä ^ Vapaata työpai­kastaan.
Varsinkin oli hän |efve-tullut
\deras simä talossa, josta hän
asui Suomesta tulttiäan.
Oli sitten tämän talon isänriän Sjm-tyrrtäpäivä
ja Vieraita oli kutsuttu
juhlimaan tätä iiierkkitäjiäusfa. Sin­ne
meni myöskin Kaija.
Siellä tarjoiltiin ttiöridnlaisia me- kulkea, valika' he olivatkin raskääm-
Vapaa.-.paikastaan. Vaan minne,:Iäb.
teä tuntemattomassa maassa? -Ei oi.
lut yhtään ystävää, jonka puoleen
olisi Voinut kääntyä turvaa- hakemaan.
Ne ihmiset, jotka hän oli tullut tun­temaan,
olisivat varmaan nauraneet
hänelle. Pois kbko kaupungista lian
halusi.
N i i n hän kokosi tavaransa, sanoi
hyvästit emännälleen ja osti matka­lipun
toiseen kaupunkiin. Täällä
hän sattui osumaan suomalaiseen
vuokrataloon, jota hoiti leskinainen,
joka myöskin välitti paikkoja ja "tun­titöitä
näisitle.
Päivätöissä koetti Kaiiakin 'n\i
nyt vinoon ja maailma on vararikko-läiuimmc
leeiia näiien abunuuääctäii. tilassa. Tpisin Sanötn ^näailma on
koillisessa Lontoossa. Avara, viihtyi- • täynnä velkakirjoja. Tuorantoa hal-sä
arkihuone huokui kodikkuutta ja paannuttavat liian alhniSet hiniiat,
rauhaa; suuri sähköllä lämmitettävä- jotka ^iväf anna voitte a eivätkä Suo
avotakka, syvän-siniset, upottavat i^alkkaa; tuottajat ovat Sfen vuoksi
matot, samansävyiset huonekalujen ^kykenemättömiä suorittamaan Vel-päällysteet,
värivivahteista rikkaita liansa ja kuluttamaan,
kiinalaisia lintupiirroksia, seinät täyn- — Olen varma, ettei tulevaisuuden
nä kirjoja. — Kokoelma on mahtava naisella tule olemaan mitään erityistä,
ja upea: arvokkaita, tikkäasti kotts- poliiUiäta elärnSä. ' Sitä niyöten kuin
teltuja teoksta, a j a n ' k a l k k i h e yäjpautavat,'he epäilemättä jou­tavan
hampaan syömiä_y^^ Jtiii^t ösa^fistuniään i ^ ^^
tinalalsia kif jotte^mia' i-ikkirevlttyine 'Ärntfa pöTit^ olemassa su-
_ reunoineen, Uu^ia Trpodfethissa äsuss^^ kiipuo\ta. "Ajatus etilyisestä, määrä-olevia
kir jasärjo ja. " K i f jat tödista\^at ' tiköisesta - tiaisten' politiikasta, nais-omistajarisa
^niaUn ja'härfastuSi^^^^^ ten ' Ä i r e s k po^l^^^^^ liikehtimi-avariiutta,
Ä g e n Ä^^^ ^'^'stä,; önVain-gMf^^^ unelma,
ilman kaiklciäkiät'jaIcMtkim^^ — P^aiakis^ntoe vielä älkuperäi-vat
sijähsa liaft^n liarlfaktUs^^n^^^^ . seen aiheemme ftahjan mainita, et-kossar
Kafesi^sötaXsen itäköistä (Aäi- ' t ä tulevaisiiuäen • iiaisen on Valmis-loa
äuojfetee ' t^^^ tauduliaVaÄen/to avioliitto i l -
kaalla tiu)Ml*äi>oydfe thentää; ii^sen^ ^^i^^ tyy- '
ratsurmes'jiäpi^it^ifpäa. täaaeau- ^j^fein. -^illä kuinka mÄn^^w^^^
punainen ^laäiö^us 'VÖkk^^^ä^ 'Mrinstäa' tölevaasiriiäfen, jossa tulee
iako3(§a Ä t t i iitäiätöYingbn viMel- ; öieiiiäan'V^emrii ercirineiaen van-sistä
säteiktä. '^^fem|>i^n-l&ylkäänää
W^lls itee on ^kölrt&a * «äky. " Hän 4iäStä j o t i t t t i s a ^ e l ä j ä ä n * kodeissa,
on föjärake&nen, atleetU^^pi, joTskVäiKlsk^^Ä^an henki?
jonka Ölemiis Ä i l u tfei-veyttä. Öan —Säilyykö avioliitto mphogaami-on
jo sixmiittäöM säl^mänfeym 'sehaniifikuin nykyisin?
nen ikävuotenSa, m u t ^ i i ä y i t ^ ^ _ Tietysti. (Vastausta seurasi
kymrtientäviisivuotiaalta. Hiöksissa rohkaiseva iloinen nyökkäys). E i sen
'on hiukkasen härniaata, jakaus si- vuoksi, että laki tulisi pakottamaan
vulla; vain yksi Vastahakoinen hius- siihen, vaan siitäNsyystä, e t t ä ihmiset
kutri kieltäytyy p>-symästä paikoil- itse haluavat sitä. Vaikka ei mikään
laan — se on jonkinlainen jäännös laki velvoittaisi "ihmisä niin teke-
AVellsissä ilmenevasta ötriapäisestä po- mään, tulevat kutehkin useimmat elä­jästä,
mänsä suurimmaksi osaksi näin jär-
Vailla köpeileVaa itsetietoisuutta, jekämään. Ja iiäin siitä yksinkertai-älykas,
suruton, leikkisä, sellainen on sesta ja luonnollisesta , syystä, että
H . G, Wells. Ääni ou kevyt ja miel- ihmiskunnan valtaeneministö pitää
l y t t ä r ä . Hän nauraa usein ja poi- yhden miehen ja yhden naisen kotois-kamafsen
sydämellisesti. Hän tun- ta, jatkuvaa tovetuutta kaikkein
tee rtiielenkimtoa kaikkiin ja kaik- luonuoTliSimparia, mukavimpana ja
keen, mutta i^Utää taitavasti puhu- \iiht3asimpana tapana daä.
*huja ja viinejä, tanssittiin ja pidettiin
hauskaa. ^iTiin'kului yö aäihupuöleue
asti. Osa vieraista lahti jo kotiin ja
niin aikoi Kaijakin lähteä, rtiutta öli
jo hiin paljon "niehujen" huumaa­mana
ettei' kyerrnytk^^ jol­loin
isäntä sanoi:
"Älkää )n:ittäkok'ään. Olkaa talos­sa
yötä ja nukkukaa siinä huoneessa,
missä ehrienkih."
ICaija aikoi lähteä sinne huonee­seen,
ylös, mutta ei kyennyt enää
siihenkään. " I s ä n t ä kantoi hä!net yiös
ja viipyi myös siellä toisten pitäessä
lystiä alhaalla.
Aamulla Kaija öli kovin huonossa
kunnossa. Pää kipeä ja osittain vain
muistui mieleen öiset tapalituiiiat.
Työpaikkäahsa hän kuitenkin' kiiruh­ti,
katuen ja häpeillen, j a lujasti päät-^
taen, että se oli^viimeinen kerta, kun
hän sellaisiin huveihin oSaa otti.
Tuntoa poltti kuitenl;in tuska ja
pahat aavistukset. Juhlayön tapah­tumat
velloivat inielessä epäselvänä
vyyhtenä. Tuntui 'kuin olisi tapah-tunuta
jotakin, jota ei voinut itselleen
selittää eikä anteeksi antaa.
Kului joitakin kuukausia ja K a i ­ja
poloinen huomasi, että ne katke­rat
epäilykset olivat sittenkin'totta,
eikä pahaa unta, niinkuin hän oli toi­vonut.
Hetken nautinnot olivat kan­taneet
hedelmän ja mikä pahinta k im
hän ei itsekään " tietänyt initenkä
kaikki oli oikein tapahtunut.
Voi kuinka "hän vihasi itseään ja
tuota toista, joka oli hänen "nuoren
elämänsä turmellut. ^ Ensimmäinen
ajatus oli meimä vaatimaan häntä
tilille, mutta huomasi heti sen'mah­dottomaksi.
Tehty ei tullut tekemät­tömäksi
ja häpeä myöskin e^, sillä
eikö kaikki sittenkin ollut omaa syy­tä.
Hän raukka kiin oli luottanut
toisen ihmisen kunniantuntoon ja tuo,
joka hänet häpeällisesti petti ja käyt­ti
hyväkseen hänen huumaustilaansa,
oli toisen naisen mies. E i , sille kon­nalle
hän ei koskaan virkkaisi sanaa­kaan!
Tuntui.^ttei ole enää muuta kei­noa
kuin lopettaa päivänsä. Kiusaus
oli suuri. Usein ajatteli hän: jätän
kaasun päälle ja suljen ovet, niin
kaikki- on pian lopussa. Mutta aina
kun käsi oli jo nappulassa, tuli epä- .
pia. . Eihän hän voinut palvelijaksi
yrittääkään ja jotakin oli tehtävä,"
siliä irahät olivat melkein menneet
junalippuun ja vuokran maksuun.
Huonetoverikseen hän sai Hilma-,
nimisen tytön. Heistä tiili pian hyvät.
ystävät. Hänelle Kaija kertoi ase­mansa.
Hilma oli ymmärtäväinen,
hyväsydäminen tyttö ja lupasi auttaa
Kaijaa vaikean ajan ohi. Kaijasta
tuntui kirin kuormansa olisi vähän
keventynyt, "kun sai toiselle uskoa
huoliaan. Yhdessä he iltaisin työstä
tultuaan .valmistelivat pikkuesineitä
tuolle uiMelle" tulokkaalle.
Hiinia olikin näppärä käsistään,
sillä hän oli köyhän kodin kasvatteja,
tottunut neulomaan ja kutomaan.
Moni' työpaikasta saatu vaatekappale
muuttui käytännölliseksi esineeksi
hänen käsissään. IVIonta opettavais­ta
Icertornusta sai '^Kaija myöskin
kuulla häneltä hänen puutteellisen
elämänsä varrelta.
Eräänä aamuna Kaija sitten oli
sairas, eikä voinut lähteä työhön. Hil­ma
pyysi talon emännän huolehti­maan
toveristaan sillä aikaa kun hän
on työssä ja käski soittaa lääkärin.
Emäntä sanoi, e t t ä Kaijan olisi men^
t ä \ ^ sairaalaan, mutta Hilma ajat­teli
kuluja ja lupasi huolehtia puh­taudesta
ja muusta, uskoen sillä ta­valla
päästävän halvemmalla.
i l l a l l a ty&tä päästyään Htlnia
riensi kiireesti kotiin, sillä koko päi­vän
hän Jli ollut kovin levoton >-3-
täVänsä "suhteen. Mutta kaikki oU
Öhnellisesti-ohi. 'Kaija hymyili hä­nelle
Vtiöteestään ja hänen vierellään
öli f>ieni'käärö­n-
Kuirina sälöinen hän onkaan! £n
halunnut häntä,-ja nyt kuitenkin ra-kaistän
ekä;tähtoisi hänestä luopua.
Han on tyttö ja sinä Hilma saat
päättää minkä nimen hänelle an­namme",'
puheli -Kaija ystärälleen,
Unhoitta'en hetkeksi huolensa tule\-äi-suudesta
ja; läpäiaemänsä kärsimyk­set
äitiyden- länimittämänä.
"Panisin hänen nimekseen Ee\;än,
sillä se söpii^ kaiken kielisille. vaikka
hän asuisi "ätiirreksi-tultuaan niLv^i
rtiäässa",^hbi • Hilma.
•^Kfin sus-lxiätmiiD, että tnto on
EeVa.