1942-06-13-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Kirj. GIACOMO LEOPARDI, suom. LAURI \'ILJ.\NEN
(Tämän kintn 14 pjnä titlee kidiaieeksi 105 vuotta suuren italialaisen
runoilijan Giaeomö Leopardin kuoieviasta. KirjalUsuudenhistoria muistaa
'hänet yhtenä pessimismin, "maqiljtiantuskan'' nerokkaimmista laulajista.
LeoparJillc oli tulinen mieli liian hauraassa rmnniillisessa verhossa. Ruumiin
ja sielun kärsimykset kidttttivat häntä kautta elämän ~ hän kuoli 39 ikävuo
Jellaa n — mutta hänen ajatteleva henkensä pysyi korkeana ja lujana.
Hänen harvalukiiisat, mnoelmänsa dvat ' tunnesävyltäärr synkkiä, mutta
ajatukseltaan ja muocfotfaan jalostuneen J^^^ kirkkaita. Julkaisemme
')ässä suomennohena' yhden 'hänen kauneimpia kaipuunrunojcan: se on
kirjoitettu pietielle suloiselle ajnrintyttärcll^Teresa Fattorinillc, jota runoilija-kreivi
nuorena isänkodissaan kaukaa ihaili. Runo on kirjoitettu sen jälkeen,
kun nuori tyttö oli jo 10 vuotta ollut vainajana.)
Tunnettu englantilainen haastatte^
Ilja Betty Rpss on haastatellut maailmankuulua
kirjailijaa ja tiedemiestä,
H. G. Wensiäj hänen käsityksestään
naisesta.
— Huomispäivän nainen ?- Kotielämä
ilman ruuanlaittoa ja siivousta:
rajpitettu lapsiluku: äitiyskausi, joka
kestää vain 15—20 v-uoita. Naisen
elämä mukautuu uusiin olosuhteisiin,
joissa leimaa antavana kasvava
toveruussuhde miehiin.
— Hänen on kasvoista kasvoihin
Silvia, muistaa voitko
viti' aikaa elos maisen, kauneutta
kun säteilivät silmäs. '
pakenevaiset nuo ja hymyilevät,
ja iloisena, miettivänä astuit,
edessä nuoruuskevät?
Alati laulustasi —
soi huoneet hiljaiset, tiet. ympärillä,
- kun istuit valtaamana
.työn naisellisen. Vain kuin valohäivä,
- niin ailahdutti mieltä
sun huolettoman tulevaisuus, sillä
kuu kevään tuoksui, toukokuu: ja
päivä
noin vieri päivän tieltä.
Jäi kirjat silloin multa
ja uuras kirjoittelu, jonka huoleen
ens aikani ma annoin.
ja osan parhaan itsestäni mennä.
Ja isän-kodin parvekkeelta puoleen
sun äänes kaiun taivuin, kaiun työstä
kun sukkulan niin nopsaan
sun kate s antoi läpi kankaan syöstä.
Sinistä ilmaa katsoin, ,
puutarhoja ja kultateitä, milloin
taas merta kaukaista ja millvin
vuorta.
Ei kirro mainen kieli,
-.ma povessani mitä tunsin silloin.
Oi Silviani, mitkä
suloiset haaveet, toiveet mielen
täytti!
Mt'ihmiselo näytti.
ja mitkä kasvot itse kohtalolla!
Xiin suurta onnea kun muistan
milloin,
mun katkeraa on silloin
ja lohdutonta olla,
ja tiiskas onnettomuuteni huokaan.
Oi luonto, mihin luottaa
sa annat, miks et suokaan
sa sitä meille? pettymys niin suuri
niiks lapsillesi tuottaa?
Kavala tauti kaatoi sinut ennen,
kuin talvi ruohon^kalvensi, ja hiljaa,
niin menehdyit, sa hento. Etkä saanut
se nähdä vuot te s kukkaa,
et tietää siäoisesta
ylistelystä mustain Iriustesi
ja katsees säikkyvän ja kaihontäyden;
et kera kumppanien juhlaan käyden
puhella rakkaudesta.
Pian häipyi myöskin multa
suloinen toivoni: ja nuoruus, sen nyt
mun vuosiltani kielsi
myös kohtalo. Ah, kuinka
pois olet multa mennyt,
ikäni nuoren rakas seuralainen,
sa toivo itkemänif
Maailma tällainenko?
työt, tapahtumat, rakkaudet siis tässä
nuo, joista kuiskit aina vierelläni?
Millainen osa ihmissuvun onkaan?
'Ah, toden ilmi tullen,
poloinen, menehdyit: ja ainoastaan
nyt kyltnän kuoleman ja paljaan
haudan
sa näytit kaukaa vastaan.
kohdattava maailma, jossa avioliitto
on vain yksi monista mahdollisista
elämänurista, ei kaikkein tärkein eikä
koko elämän kestävä toimi. Sillä ih-niisolennot
tulevat elämään kauemmin;
yhä vähemmän tulee olemaan
naisia, joilla on lapsia, -\idin tehtävät
tulevat muodostamaan vain yhden
ajanjakson naisen elämässä; muu
osa elämästä omistetaan muille asioille.
Naisella on' oltava määrätty
ammatti niinkuin miehilläkin.
Näin luonnehtii naisen tulevaisuuden
kuvaa kuuluisa englantilainen
H. G. Wells, romaanikirjailija, sosiologi,
historioitsija ja utopisti; maailmankuulu
ihmisyksilö, joka tunnetaan
kaikkialla.
— Elämisen olosuhteissa tapahtuva
mekaaninen liehitys on suuresti
muuttanut naisen osaa elämän ja olemisen
näyttämöllä, jatkaa \Vells.
Muinaisissa barbaariyhteiskunnissa
he tekivät useimmat työt; hoitivat
pellot, karjan ja —^ synnyttivät. Miehet
kalastelivat ja metsästivät jättäen
kaikki muut tehtävät naisten huoleksi.
Meidän päivinämme naiset
ovat vähemmän tärkeitä työntekijöinä
kuin koskaan aikaisemmin.
— Mutta nykyisinhän naiset ovat
ansiotyössä enemmän kuin milloinkaan
ennen ihmiskunnan historiassa
on tapahtunut? huomautin.
•— Heitä otetaan palvelukseen —
he saavat ioimi{xukkoja ja palkkaa—
koska heidät on puserrettu pois kotiaskareista.
Ei mikään sellainen tv'ö
kuiri pyykinpesu, leipominen tai siivoaminen
pidätä nykyisin naista kotona.
.Aikaisempina ajanltöhtina taas
ei ollut tyttöjä työskentelemassa puhelinkeskuksissa,
ravintoloissa taikka
liikkeissä; he elelivät kaikki kotoisissa
oloissa työskennellen sen piirissä
ja sen hyväksi.
— Ovatko naiset työntämässä miehiä
pois näiden viroista ja toimista?
— Ei. (Vastausta seurasi pään-pudistus).
Tilastolliset tiedot eivät
vahvista tuon väitteen paikkansapitävyyttä.
Naiset ovat vallanneet uusia
virkoja, jotka ovat pääasiallisesti sen
työn kaupallistuneita muotoja, jotka
aikaisemmin tehtiin kodeissa. Seurauksena
tästä kaikesta on, ettdvät
elämisen ehdot ole milloinkaan ennen
olleet nuorelle naiselle ja miehelle
niin samankaltaiset kuin nyt.
^Ienneinä päivinä heidän osansa ovat
olleet paljon, paljon toisistaan eroavat.
Nykyisin määrätyissä rajoissa,
varsinkin keskiluokan piirissä, naisen
ja miehen elämässä on tapahtunut
tuntuvaa yhdenmukaistumista,
assimilatiota.
~ Onko tämä kehityssuunta hy-
-väksi?-
—^.Kuvaava tiede ei sano, onko jokin
afia hyväksi tai pahaksi, se toteaa
vain, että niin on, kuin on. (Tässä
kirjaili jatiedemies hymyili — nopea,
poikamainen hymy.)
— Mutta mitä Te ajattelette asiasta?
tehty punertavaan vivahtavasta suomalaisesta
hongasta, tuhdot ja kaaripuut
olivat tammea ja muu sisustus
saarnia. Kaikki vaarnat olivat
vailcfsta \aletut ja hangat ja helat
kullaiiu. — Ja tämän senaikaisen
veneicollisuiiden mestariteos oli tullut
maksamaan 13,000 entistä markkaa,
joka sentään nykyaikana olisi
Hin-e.in iso kasa nikkeliä — ainakin'
veneen hinnaksi!
ja seuraavan päivän ohjelmaan
kuului 56 veneen kilpasoutu Saimaan
^^jäliä ja illalla vietettiin kylpylaitoksen
kasinolla "teeiltama", johon
oli kutsuttu niyöskin ne kauniit kan-Ä-
pukuiset neitoset, jotka lahjan
keisarinnalle olivat soutaneet. SuUri,
yhdistetty sotilassoittokunta puhalsi
ja vaiillä aina kajautteli lehtori N .
Kiljanderin johtama ylioppilaskvaristi
laulujaan. Mutta tämän sori-
.^van ja kilisevän "teeiltaman" kau-
»^e-mniaksi muistoksi jäi sentään se
^"ol^'), jolloin Iida Aalberg lausui
-"onion tilaisuutta varten . sepittä-ranskankielisen
runon. Itse kol-
^ -^eksanteri kodceassa persoo-
^'»tti lausujatarta sydämel-ja
tunnelma oli huipussaan.
Ja hämärtyi elokuun ilta ja tummeni
yöksi. Kuu kinv-i >'imaan
selkien takaa ia katseli \ ;:'s;ia.-ri Fon-tellin
vanhaa parvarispji !:>ki,i. jossa
kolmas Aleksanteri puoli-^lirici-'! nukkui:
katseli pientä Lappr r ; : .lakin,
jonka kaduilla paIovar:ij"ina käyskentelivät
kaupungin vapaaehtoisen
palokunnan miehet. — Ja oli se myöskin
Fonteliin pytingin viimeinen ylhäinen
yö, sillä aamulla jo kiidätti
juna keisarilliset Helsinkiin ja vanha
porvaritalo jäi kuin köyhtynyt ylhäisönainen
ylpeifemään sukusilkeillään.
Ylpeili aikansa niilläkin, lämpeni
jolloinkin vielä, mutta kylmeni taas,
kunnes sitten vuosikymmenien kuluttua,
ktin kruunu jo aikoja sitten oli
huitaistu kolmannen Aleksanterin pojan
päästä, tulivat Fonteliin pyiin-kiin
siviili-isännät, kasasivat hepe-
"neet arkkuihin — ja kohta naputteli
Uusi .Aika kirjoituskoneitaan valtion
rikkihappotehtaan konttoriksi muutetun
\-anhan palatsin suojissa — alleen
aikansa, sillä eräänä kaii'*;na
sunnuntaipäi%'^nä kiekaisi ..unainen
kukko vanhan pytingin harjalla ja
muutamissa tunneissa kirjoitettiin
koko komeus historian lehdille. Jäljelle
jäi vain savuava sorakasa.
K-AR.
IM
Elokuvatähti Marie McDonald vanhanaikaisen polkupyörän kanssa,
joka soveltuu malliksi näinä päivinä, sillä siinä ei ole käytetty
paljon terästä: sen runko, ohjaustanko, pyörän kehät ja mutasuojat
ovat tehdyt hickory-puusta. Polkupyörä on rakennettu v. 1897,
1
»
I
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 13, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-06-13 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki420613 |
Description
| Title | 1942-06-13-03 |
| OCR text | Kirj. GIACOMO LEOPARDI, suom. LAURI \'ILJ.\NEN (Tämän kintn 14 pjnä titlee kidiaieeksi 105 vuotta suuren italialaisen runoilijan Giaeomö Leopardin kuoieviasta. KirjalUsuudenhistoria muistaa 'hänet yhtenä pessimismin, "maqiljtiantuskan'' nerokkaimmista laulajista. LeoparJillc oli tulinen mieli liian hauraassa rmnniillisessa verhossa. Ruumiin ja sielun kärsimykset kidttttivat häntä kautta elämän ~ hän kuoli 39 ikävuo Jellaa n — mutta hänen ajatteleva henkensä pysyi korkeana ja lujana. Hänen harvalukiiisat, mnoelmänsa dvat ' tunnesävyltäärr synkkiä, mutta ajatukseltaan ja muocfotfaan jalostuneen J^^^ kirkkaita. Julkaisemme ')ässä suomennohena' yhden 'hänen kauneimpia kaipuunrunojcan: se on kirjoitettu pietielle suloiselle ajnrintyttärcll^Teresa Fattorinillc, jota runoilija-kreivi nuorena isänkodissaan kaukaa ihaili. Runo on kirjoitettu sen jälkeen, kun nuori tyttö oli jo 10 vuotta ollut vainajana.) Tunnettu englantilainen haastatte^ Ilja Betty Rpss on haastatellut maailmankuulua kirjailijaa ja tiedemiestä, H. G. Wensiäj hänen käsityksestään naisesta. — Huomispäivän nainen ?- Kotielämä ilman ruuanlaittoa ja siivousta: rajpitettu lapsiluku: äitiyskausi, joka kestää vain 15—20 v-uoita. Naisen elämä mukautuu uusiin olosuhteisiin, joissa leimaa antavana kasvava toveruussuhde miehiin. — Hänen on kasvoista kasvoihin Silvia, muistaa voitko viti' aikaa elos maisen, kauneutta kun säteilivät silmäs. ' pakenevaiset nuo ja hymyilevät, ja iloisena, miettivänä astuit, edessä nuoruuskevät? Alati laulustasi — soi huoneet hiljaiset, tiet. ympärillä, - kun istuit valtaamana .työn naisellisen. Vain kuin valohäivä, - niin ailahdutti mieltä sun huolettoman tulevaisuus, sillä kuu kevään tuoksui, toukokuu: ja päivä noin vieri päivän tieltä. Jäi kirjat silloin multa ja uuras kirjoittelu, jonka huoleen ens aikani ma annoin. ja osan parhaan itsestäni mennä. Ja isän-kodin parvekkeelta puoleen sun äänes kaiun taivuin, kaiun työstä kun sukkulan niin nopsaan sun kate s antoi läpi kankaan syöstä. Sinistä ilmaa katsoin, , puutarhoja ja kultateitä, milloin taas merta kaukaista ja millvin vuorta. Ei kirro mainen kieli, -.ma povessani mitä tunsin silloin. Oi Silviani, mitkä suloiset haaveet, toiveet mielen täytti! Mt'ihmiselo näytti. ja mitkä kasvot itse kohtalolla! Xiin suurta onnea kun muistan milloin, mun katkeraa on silloin ja lohdutonta olla, ja tiiskas onnettomuuteni huokaan. Oi luonto, mihin luottaa sa annat, miks et suokaan sa sitä meille? pettymys niin suuri niiks lapsillesi tuottaa? Kavala tauti kaatoi sinut ennen, kuin talvi ruohon^kalvensi, ja hiljaa, niin menehdyit, sa hento. Etkä saanut se nähdä vuot te s kukkaa, et tietää siäoisesta ylistelystä mustain Iriustesi ja katsees säikkyvän ja kaihontäyden; et kera kumppanien juhlaan käyden puhella rakkaudesta. Pian häipyi myöskin multa suloinen toivoni: ja nuoruus, sen nyt mun vuosiltani kielsi myös kohtalo. Ah, kuinka pois olet multa mennyt, ikäni nuoren rakas seuralainen, sa toivo itkemänif Maailma tällainenko? työt, tapahtumat, rakkaudet siis tässä nuo, joista kuiskit aina vierelläni? Millainen osa ihmissuvun onkaan? 'Ah, toden ilmi tullen, poloinen, menehdyit: ja ainoastaan nyt kyltnän kuoleman ja paljaan haudan sa näytit kaukaa vastaan. kohdattava maailma, jossa avioliitto on vain yksi monista mahdollisista elämänurista, ei kaikkein tärkein eikä koko elämän kestävä toimi. Sillä ih-niisolennot tulevat elämään kauemmin; yhä vähemmän tulee olemaan naisia, joilla on lapsia, -\idin tehtävät tulevat muodostamaan vain yhden ajanjakson naisen elämässä; muu osa elämästä omistetaan muille asioille. Naisella on' oltava määrätty ammatti niinkuin miehilläkin. Näin luonnehtii naisen tulevaisuuden kuvaa kuuluisa englantilainen H. G. Wells, romaanikirjailija, sosiologi, historioitsija ja utopisti; maailmankuulu ihmisyksilö, joka tunnetaan kaikkialla. — Elämisen olosuhteissa tapahtuva mekaaninen liehitys on suuresti muuttanut naisen osaa elämän ja olemisen näyttämöllä, jatkaa \Vells. Muinaisissa barbaariyhteiskunnissa he tekivät useimmat työt; hoitivat pellot, karjan ja —^ synnyttivät. Miehet kalastelivat ja metsästivät jättäen kaikki muut tehtävät naisten huoleksi. Meidän päivinämme naiset ovat vähemmän tärkeitä työntekijöinä kuin koskaan aikaisemmin. — Mutta nykyisinhän naiset ovat ansiotyössä enemmän kuin milloinkaan ennen ihmiskunnan historiassa on tapahtunut? huomautin. •— Heitä otetaan palvelukseen — he saavat ioimi{xukkoja ja palkkaa— koska heidät on puserrettu pois kotiaskareista. Ei mikään sellainen tv'ö kuiri pyykinpesu, leipominen tai siivoaminen pidätä nykyisin naista kotona. .Aikaisempina ajanltöhtina taas ei ollut tyttöjä työskentelemassa puhelinkeskuksissa, ravintoloissa taikka liikkeissä; he elelivät kaikki kotoisissa oloissa työskennellen sen piirissä ja sen hyväksi. — Ovatko naiset työntämässä miehiä pois näiden viroista ja toimista? — Ei. (Vastausta seurasi pään-pudistus). Tilastolliset tiedot eivät vahvista tuon väitteen paikkansapitävyyttä. Naiset ovat vallanneet uusia virkoja, jotka ovat pääasiallisesti sen työn kaupallistuneita muotoja, jotka aikaisemmin tehtiin kodeissa. Seurauksena tästä kaikesta on, ettdvät elämisen ehdot ole milloinkaan ennen olleet nuorelle naiselle ja miehelle niin samankaltaiset kuin nyt. ^Ienneinä päivinä heidän osansa ovat olleet paljon, paljon toisistaan eroavat. Nykyisin määrätyissä rajoissa, varsinkin keskiluokan piirissä, naisen ja miehen elämässä on tapahtunut tuntuvaa yhdenmukaistumista, assimilatiota. ~ Onko tämä kehityssuunta hy- -väksi?- —^.Kuvaava tiede ei sano, onko jokin afia hyväksi tai pahaksi, se toteaa vain, että niin on, kuin on. (Tässä kirjaili jatiedemies hymyili — nopea, poikamainen hymy.) — Mutta mitä Te ajattelette asiasta? tehty punertavaan vivahtavasta suomalaisesta hongasta, tuhdot ja kaaripuut olivat tammea ja muu sisustus saarnia. Kaikki vaarnat olivat vailcfsta \aletut ja hangat ja helat kullaiiu. — Ja tämän senaikaisen veneicollisuiiden mestariteos oli tullut maksamaan 13,000 entistä markkaa, joka sentään nykyaikana olisi Hin-e.in iso kasa nikkeliä — ainakin' veneen hinnaksi! ja seuraavan päivän ohjelmaan kuului 56 veneen kilpasoutu Saimaan ^^jäliä ja illalla vietettiin kylpylaitoksen kasinolla "teeiltama", johon oli kutsuttu niyöskin ne kauniit kan-Ä- pukuiset neitoset, jotka lahjan keisarinnalle olivat soutaneet. SuUri, yhdistetty sotilassoittokunta puhalsi ja vaiillä aina kajautteli lehtori N . Kiljanderin johtama ylioppilaskvaristi laulujaan. Mutta tämän sori- .^van ja kilisevän "teeiltaman" kau- »^e-mniaksi muistoksi jäi sentään se ^"ol^'), jolloin Iida Aalberg lausui -"onion tilaisuutta varten . sepittä-ranskankielisen runon. Itse kol- ^ -^eksanteri kodceassa persoo- ^'»tti lausujatarta sydämel-ja tunnelma oli huipussaan. Ja hämärtyi elokuun ilta ja tummeni yöksi. Kuu kinv-i >'imaan selkien takaa ia katseli \ ;:'s;ia.-ri Fon-tellin vanhaa parvarispji !:>ki,i. jossa kolmas Aleksanteri puoli-^lirici-'! nukkui: katseli pientä Lappr r ; : .lakin, jonka kaduilla paIovar:ij"ina käyskentelivät kaupungin vapaaehtoisen palokunnan miehet. — Ja oli se myöskin Fonteliin pytingin viimeinen ylhäinen yö, sillä aamulla jo kiidätti juna keisarilliset Helsinkiin ja vanha porvaritalo jäi kuin köyhtynyt ylhäisönainen ylpeifemään sukusilkeillään. Ylpeili aikansa niilläkin, lämpeni jolloinkin vielä, mutta kylmeni taas, kunnes sitten vuosikymmenien kuluttua, ktin kruunu jo aikoja sitten oli huitaistu kolmannen Aleksanterin pojan päästä, tulivat Fonteliin pyiin-kiin siviili-isännät, kasasivat hepe- "neet arkkuihin — ja kohta naputteli Uusi .Aika kirjoituskoneitaan valtion rikkihappotehtaan konttoriksi muutetun \-anhan palatsin suojissa — alleen aikansa, sillä eräänä kaii'*;na sunnuntaipäi%'^nä kiekaisi ..unainen kukko vanhan pytingin harjalla ja muutamissa tunneissa kirjoitettiin koko komeus historian lehdille. Jäljelle jäi vain savuava sorakasa. K-AR. IM Elokuvatähti Marie McDonald vanhanaikaisen polkupyörän kanssa, joka soveltuu malliksi näinä päivinä, sillä siinä ei ole käytetty paljon terästä: sen runko, ohjaustanko, pyörän kehät ja mutasuojat ovat tehdyt hickory-puusta. Polkupyörä on rakennettu v. 1897, 1 » I |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-06-13-03
