1942-06-13-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
i9a Sisu 7
(Jatkoa)
'Sanovat yleensä että koulussa opetetaan
aina vaan sellaista julki^ ju-mllattonuiutta.
\leensä ollaan sitä
pyeltä etiä ei tämä-opettajaöTe oikea
Lhminenkään kun osasi lumota sen
tarkaitaja professorinkin niinkuin se
Luntus Pekka lumosi ennen aikaan
oikeudenkin tuomareineen päivineen."^
f'Vai niin ettäJuullasai-aiiniiä^l^^^^
"tooojaJksir kumma kuri ei ole nou»;
dettu itse kirkkoherraa» luinoja pois
ajamaan. Ei kai kitkaaii luule että
tirkkoherran lumot :pystyisiyät?'^' ••
'•No kas kun ei ole se mieleen juo-;
lah.taout/' päivitteli suutari. '^Pitää
tuosta Simon Paayolte
Hän se panisi niaat ja taivaat kallelleen
saadakse«i kenenkin asian
oikeaan laihin." • " \ . ; „:
"Luuletteko tekin -mföt»! että
osaan lumota?"
"Mitäpä minun luuloistani. Joka
talon leipää syö, hänen pitää ajatella
sitä mitä isäntäkin, muuten on leipä-varraSTiiin-
ylhäällä, että ei sinne kykene
kurkottamaan. Mutta sen minä
suoraan sanon että yhtä vähän
liskon kenenkään voivan toista lumota
kiiimiskon opettajan kykenevän te-'
könään kunnollista pikilankaa."
'Mutta jos opettaja kykenisikin
tekemään pikilangari ja oinpe^emaän
sillä sypäksen kärjen, niiö uskoisitte
ta sitten että opetta|ä kykenee lu-cBQJtmaan
koulujen tarkasiajäiikin.
Eikö niin?"
..|!Ei suinkaan, vaari silloin ymmärtäisin
.ett^ opettaja on joku parem-
DMlla asioilla oleva, jos hän sen osaisi
tehdä. Dipä synny sypäksen kärki
kaikilta suutareiltakaan ja ken osaa
sypäksen kärjen ommella se muullakin
voisi itsensä elättää kuin opettajana
olemisella. Sanovat että te olette
koulutienne tahrinut ja kun ette
muuksi pystynyt, niin aloitte ppetta-jaksj."
"Vai niin he sajiovat. Mutta että
te ainakin uskoisitte että voisin itse
suutariksikin pystyä, niin tekaisenpa
tuohon veli Villen sypäkseen kärjen
ja vaikka koko sivun ompelen", sa-fieli
opettaja. Tekasl pikilangan, is-totti.-
kimm harjaksen-jäf^nmie si-,
"raÄi ei ainoastaan -kärjen, vaan
^ vieläkdko ympär5rstärif sekä^iitarin,
että imnmkm väen katsellessa jä ih-met^
fösä. Ei siinälmamyt: naskali '
^^a^ nahaan" -eikä ^liioin riipassut
^Barakan rokkaa", vaan- tasaisesti Ja
^ i ^ i s t i s>Tityi ommel."Katseli sitä
?witäri puolelta ja; .töisätiä,^:'Ei'äinä
dlut mitään moitteen, sijaa'.
*'^utta sen mä sanon, että sanonko,
ettei ole peukalo keskellä käm-nientä
tällä meidän opettajalla. Lu-inoaa
jos tahtoo, mutta sen vaari
«Jskoo.että kyllä se mies oikdillatyöl-
^ o s a i s i itsensä elättää ja vaikka
Puolitusinaa penskoja lisäksi jä rii-tdCTfin-
akan. Tuomriioinen sauma.
El kuiilIa'neuIos eika^lästf vesi. "I^ik-se
opettaja onkaan ruvennut
«oehkään märkäpää m^ofiuloifa opet-ja
maailmari mbifteita kuiin-^
on tuommoinen käsi-"
" ^ ^ i n ä sanon" teiHc iricstari.
olin pikkupoika jä^ renkinä pä-t
«ulta näyttelin Laurilan^ isänläreri-
?^.nim sifloin käsitin sen, että pal^
^^öuilta menee hukkaan kiiri mc
_^*ölo ikäni saamatta oppia mi-kniienkin
olisi nnn paljon
^ " ^ • ^ Silloin minä jo päättelin
että kun minä kerran saan oppia,:
niin. minä koetan opettaa sitä samaa
kaikille, kenelle kykenen. Kun sitten
niinkuin kohtaloilta salaa pääsin
oppimaan, tulin opintiellä riiaiste-riksi^^^
ja sain kasvatusopin alalla jo
tohtorinkin arvon, niin päätin että
nyt en anna aarteitani m"ille, jotka
i>pin^tietä.ylenevät asunansa ja ra-
"liöjensa axnilla, x^aan aarteeni ja'an
^öyhille lapsukaisille salon sydämessä.
Lahjaksi sain, niin lahjaksi annan.
Kovasti kivistää se sydäntäni että ei*
minua ymmärretä^ mutta koettelemus
se meidät kaikki \niriiein yhdistää.
päätti mennä dlä katsomaan. Surkea
näky aukeni hänen eteeqgä. läpäiset,
nälkäiset lapset, houieessa ole4 sai-läs
ja melkein jäitjetön mies. E i huo-netta
eikä sairasvuodetta oltu silattu,
moneen päi>rään.Mitääri lääkkeitä
ei ollut sairaan tuskia lievittämään.
Opettaja melkein owlta peräytyi.
Hän kiirehti naapureihin. Sai lapset
lupaan yhtäänne. Toisaalta sai lupaan
sairaalle hoitajan ja muualta
vielä ruokaa perheelle. N)a alkoi
yleinen siivous. Suutarin Amalia otti
hoitaakseen sairaan ja opettaja toimitti
lääkkeitä. Itse Paavoon «ai opettaja
työhönsä koululle, missä maatilkku
koulun ympärillä oli viljelykseen
käännettävä. Näin hajosi Sirviön
perhe hetkeksi.
/
Hajoituksesta oli kahderikirilainen
toin koteutui opettaja kesäisiltä mat-ko^
taanV :£j e i ^ ^ hänen talou*
tedosa yiela flmes^^ kirjoja
oli se tulos, mikä kesäntyostä
AajsoUe oli karttunut. Hän kesa-työkseen
hommasi'lainakirjaston seudulle.
OH kulkenut valistuneinuuissa
seutukunnissa ja siellä kerännyTvarat
kirjastoa varten. Hyvin järjestettyinä
tilavaan kaappiin ne valkeilla nu*
merolipuilla varustettuina vattosivat
lainaajaansa. Suutari Tuomela ja
Sirviön Paavo kertoilivat kaikille että
nyt saa kukin koulun kotiaan kua
on sellainen kirjasto, niistä saa kaikenlaisia
kirjoja ilman hinnatta kuka
hyvänsä lainata.
Koulu alkoi siis taasen. Se oli
jaettu nyt kahteen luokkaan. Kum-piaisellakin
luokalla oli ilahuttava
määrä oppilaita. Tarkkaavana istui
Tosin läksyt panivat toisinaan ukon
hikoilemaan, mutta mitä muisti ei
mielellään ottanut tallettaakseen, sen
korvasi ymmärrys. Laskento ja historia,
olivat hänen mieliaineitaan,
mutta kirjoitus oli kovan takana.
Tuo isäni tuossa teki korpeen mökkinsä.
Hän kylvi kultaista viljaa jä hyö^y. Perheen äiti tervehtyi. Naa- _
h a ö a : h a ^ p a r t a korjasi sadon. Hän P«neri huomio heräsi Sirviön perhet- ^ki"la^n'7anl« Tuomi'mn^I^i
ei silU peljästynyt. Hän kaivx>i ojiin ta kohtaan ja Paavosta tuli työmies, päättänyt käydä läpi kansakoulun,
kylmän rahkäsuori ja halla pakeni ja Paavolla oli kyllä avulias luonto. Ei
teräisenlaihorihätn leikkasi peltosa- tarvinnut muuta kuin pyytää häntä
roiltaan. Nyt perheensä elää kuri- äirttamaan työssä, niin oli hän kohta
nolleen kotona. Kiitos siitä uutteran valmis. Mutta jos häntä vaan ta-isän.
Jos halla minunkin työstäni v^allisesti pyysi työhön, niin ei hän
sadon korjaa, niin en saa mieltäni putanut. Työmieheksi ei, niutta kyl- _
masentaa. ^^K^jrlmän ennakkoluulon lä apuun. Tätä kieltä spJttaen opet- T>^„''tuk7s^'känsisty^^eet sorriiet ei^
suo on minun ojitettava ja kerran kun ^aj^ sai kyhm työtä toimeen Sirviölle
ja palkallaan kykeni Paavo kyllä
elättämään perheensä.
Ollessaan työssä koululla muuttui
Paavon käsitys opettajasta niin että
ei hänen kuullen enääii saanut opettajaa
paistella ja kiitteli hän opettajaa
nyt maasta taivaaseen kun se
on niin taitava lääkärikiri että oikein.—
j-
Ylhäinen isä. antaa päivänsä paistaa,
minunkin kylvöni sadoksi kohoaa^ ja
silloin ei miriunkaan elämäni työ ole
liukkaan tehty."
"Kauniisti ajattelette opettaja",
saneli suutari silmiään pyyhkien^ al-
Tiäetf pukea takkia ylleen.
"Mihinkäs nyt mestari ennen illallista",
hätäili enoäntä huomatessaan
suutarin aikovan ulos.
"Käväsenpä vaan kotona sanomas-
^sa muijdle, että Sigrin ön huomenna
mentävä köiiluun ja vietävä Ernesti
mukanaan. En tahdo että minun mielipiteeni
hyyde hyytääy opettajan jaloa
työtä, ja sen sanon kaikille, että
joka opettajaa moittii, se pantakoon
uudelleen kätkyeeseen vanhanakin ja
liekutettakoon niin että syntymähäkä
päästä Itatoaa. Sen vaan sanon, että
sanonkin, kun on oltu sellaisia hakä-päitä.
Sellaiseri sauman kun se opettaja
tekasi niin että, sanon kun sanonkin",
toimitti suutari, ja niin sitä
mentiin eukon puheille.
Sigri saapui kouluun ja Ernestikin
mukana. Tulipa pari muutakin uutta
oppilasta lisää.,
Sirviön Paavo oli torpan mies ja
suuren perheen isä. Hän ei suurin
Ei kai tarvitse sanoakaan että^^Sir-
^/iöltäkin suuntautui koululle lapsien
tie. Kirkkoherralla oli tiedota .^a-pon
taistelu ennakkoluuloja vastaan
ja hän koetti parhaansa mukaan ayiis-.
' taa taistelussa. Kevään tullen hän
kävi säännöllisesti kerran viikossa
koululla ja poikkesi' samalla rriat-kalla
milloin missäkin talossa, enimmäkseen
siellä missä tiesi ennakkoluulojen
parhaimmin rehoittavan.
Siellä hän kiitteli mitä sulavammin
koulua ja paikkakuntalaisten onnea
kun ovat saaneet niin etevän opettajan.
Seuraus oli se että salainenkin
myyräntyö koulua vastaan vähitellen
katosi tuntumattomiin.
Ensimmäinen lukuvuosi loppui.
Kaikki ne oppilaat, jotka koko äjari
olivat koulua käyneet, laskettiin'toiselle
iuokialie ja osa sellaisistakin, jotka,
kesken koulua olivat tulleet. Tiio-mitääri
erikoista töillään ansainnut, riiokin pääsi luokaltaan; Tosin hä-vieräana
perheessä. Ei uskottu Paasiksipa
puute olikin jokapäiväisenä
voiä minnekään sellaiseen paikkaan
yksinään, missä olisi jotakin otettavaa,
sillä yleensä uskottiin, että Paavon
mukana'katoaisi mitä otettavaa
olisi. Kun jotain piti perheeseen
saada vaatteen tai ruuan puolta., niin
silloin mentiin lainaamaan, mutta ei
riiilloinkaan^ niitä lainoja lakaisin
maksettu. Kaunopuheliaastr rukoilla,
nelle ei voitu varsinaista todistusta
antaa, mutta tarkastaja lähetti erir.
koisen kunniatodistuksen •^'^ koru-kansiin
sidotun Suomen.kansan historian,
jossa tarkastajan omakätisesti
kirjoittama omistuslause oli todistuksena.
Senpä saatte uskoa: että oli. se
Tuomo iloinen. Vanhassa punaiseksi
maalatussa seinäkaapissa lakeeratus-sa
lippaassa, jossa ennen sitä oli sijansa
saaneet Tuomon lukusetcli,
sitä se Paavo osasi ja muuten hän oli palvelustodistukset ja rippikoulusta
mitä uskollisin juorujen levittäjä
paikkakunnalla. Tämä mies oli ottanut
opettajan persoonasta ja opetuksestaievittääkseen
kaikkia uskotta^
via ja uskomattomia juoruja. Keväällä
kun maasta läksi lumi ja routakin
suli, sattui niin että Sirviön
vainio sairastui. Nyt tuli Sirviön
perheen elämä onnettomastakin onnettomammaksi.
Päiväkaudet saivat
lapset olla syömättä ja Paavo vaan
kulki kuin kovassa kiireessä tuvasta
navettaan ja navetasta tupaan, teke-saama
Uusi Testamentti, sai tämä
"Kultainen kirja" kunnia paikan.
Kesän ajaksi katosi opettaja paikkakunnalta.
Muutamat sanoivat hänen
menneen ulkomaille, toiset Hei-
• sinkiin ja olipa niitäkin, jotka ennustivat
hänen syksyllä tuovan mukanaan
rouvansakin. Toiset taas sa-vät
tahtoneet oikein ottaa kynää vakavana
työkaluna, vaan toisinaan tekivät
koukeroisia pyrstöjä kauno-
. kirjoitusvihkoon. Olipa somaa katsella
kuinka ukko täydellä voimalla
piti kiinni kynän varresta ja piirti
kuin ennen astian pohjaan puumerkkiään.
Siinä oli leikki kaukana. Sel-
" vää se kirjoitus silti tuli, sitä ^ i tar^
vinnut epäillä. Voimistelussa piti olla
myös aina mukana ja täytenä työnä
häh senkin otti. Maantieteessä
hän muisti kyllä kaupungit, vuoret,
virrat ja väkiluvut, mutta kartan sokkeloisissa
viiruissa toisinaan tahtoi
sekaantua. Nuoremmista oppilaista
en tahdo kertoa mitään. Toiset olivat
tarkkaavaisempia kuin toiset, toiset
oppivaisempia kuin toiset ja niin se
on ollut niin kauan kuin koulua on
maailmassa pidetty. Se vaan on varmaa,
että opinhalu oH Uumejärven
Jcoulussa erittäin kiitettävä. Käsi-työosastossa
piti Tuomo huolta, mikä
poikien käsitöihin kuului. Tyttöjen
käsitöitä ei käytännössä voitu
toteuttaa, sillä siihen tarvittavaa kätevyyttä
ei ollut Aapolla eikä liioin
Tuomollakaan. Tyttöjen käsityöt supistuivat
siihen, että tytöille pidettiin
koulua kelvollisessa talouden hoidossa
ja luettiin kokkikirjaa. Paikkakunnalla
ei ollut ollenkaan sienien
syöjiä. N'aitä "eläimen rehuja" ei
käytetty ruuaksi. Siksipä opettaja
meni tyttölauman kanssa metsään
sieniä keräämään käsityötunneiksi.
Ker|Ltyt sienet joko kuivattiin eli suolattiin
ja sittemmin talvella kokkikirjan
jälkeen laitettiin ruuaksi. Kai-kiD
syötiin sieni-puolisia koulussa ja
hyvältä maistuikin laitelmat. Tästäpä
taas kummat tulivat paikkakuntalaisille.
Opettaja opettaa lapsia syömään
kaikkea törkyä, pilaa lasten terveyden
ja ehkä hyvässä lykyssä tappaakin
heidät. Ei nyt tosin meiit3r
tnomiokapituliin valittamaan, matta
muuten kärsi koulun maine tästäkh»
yrityksestä. Konienkin oK seuraus
tästä hommasta se että koulolapset
seuraavina syksyinä kilvan lehmien
karissa häärivät sienimetsissä ja 8ie«
laperäisinä sanoivat: "Olkaas te Ijfl- riieri rullaksi käyttäminen pian tuli
jaa, nyt siitä vasta jotain saatte näli-dä.'
Viimemainitut kuitcnjdn yä- '
h immin tiesivät mitä siitä, tuleman Lainakirjastoa alettiin käyttää
piti. myös ahkerasti. KaunokirjalUnen
Syksyisiksi kääntyi taas. ilmat, puoli .kului erittäinkin lukuhaluis-^
Maamies viljansa korjuu© v^.. ^ovh tcn käsissä ja seuraukset siitä, olivat
triostTkdä^äläis^s^^ • aloitumisaika taas.läheni.. Sil- piao näkösällä. Lukutaito fcmsakou-mältä
tnuuta kiireellään kuin turhaa
häHnää. Tuoliinpa opettajalle tielö
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 13, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-06-13 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki420613 |
Description
| Title | 1942-06-13-07 |
| OCR text | i9a Sisu 7 (Jatkoa) 'Sanovat yleensä että koulussa opetetaan aina vaan sellaista julki^ ju-mllattonuiutta. \leensä ollaan sitä pyeltä etiä ei tämä-opettajaöTe oikea Lhminenkään kun osasi lumota sen tarkaitaja professorinkin niinkuin se Luntus Pekka lumosi ennen aikaan oikeudenkin tuomareineen päivineen."^ f'Vai niin ettäJuullasai-aiiniiä^l^^^^ "tooojaJksir kumma kuri ei ole nou»; dettu itse kirkkoherraa» luinoja pois ajamaan. Ei kai kitkaaii luule että tirkkoherran lumot :pystyisiyät?'^' •• '•No kas kun ei ole se mieleen juo-; lah.taout/' päivitteli suutari. '^Pitää tuosta Simon Paayolte Hän se panisi niaat ja taivaat kallelleen saadakse«i kenenkin asian oikeaan laihin." • " \ . ; „: "Luuletteko tekin -mföt»! että osaan lumota?" "Mitäpä minun luuloistani. Joka talon leipää syö, hänen pitää ajatella sitä mitä isäntäkin, muuten on leipä-varraSTiiin- ylhäällä, että ei sinne kykene kurkottamaan. Mutta sen minä suoraan sanon että yhtä vähän liskon kenenkään voivan toista lumota kiiimiskon opettajan kykenevän te-' könään kunnollista pikilankaa." 'Mutta jos opettaja kykenisikin tekemään pikilangari ja oinpe^emaän sillä sypäksen kärjen, niiö uskoisitte ta sitten että opetta|ä kykenee lu-cBQJtmaan koulujen tarkasiajäiikin. Eikö niin?" ..|!Ei suinkaan, vaari silloin ymmärtäisin .ett^ opettaja on joku parem- DMlla asioilla oleva, jos hän sen osaisi tehdä. Dipä synny sypäksen kärki kaikilta suutareiltakaan ja ken osaa sypäksen kärjen ommella se muullakin voisi itsensä elättää kuin opettajana olemisella. Sanovat että te olette koulutienne tahrinut ja kun ette muuksi pystynyt, niin aloitte ppetta-jaksj." "Vai niin he sajiovat. Mutta että te ainakin uskoisitte että voisin itse suutariksikin pystyä, niin tekaisenpa tuohon veli Villen sypäkseen kärjen ja vaikka koko sivun ompelen", sa-fieli opettaja. Tekasl pikilangan, is-totti.- kimm harjaksen-jäf^nmie si-, "raÄi ei ainoastaan -kärjen, vaan ^ vieläkdko ympär5rstärif sekä^iitarin, että imnmkm väen katsellessa jä ih-met^ fösä. Ei siinälmamyt: naskali ' ^^a^ nahaan" -eikä ^liioin riipassut ^Barakan rokkaa", vaan- tasaisesti Ja ^ i ^ i s t i s>Tityi ommel."Katseli sitä ?witäri puolelta ja; .töisätiä,^:'Ei'äinä dlut mitään moitteen, sijaa'. *'^utta sen mä sanon, että sanonko, ettei ole peukalo keskellä käm-nientä tällä meidän opettajalla. Lu-inoaa jos tahtoo, mutta sen vaari «Jskoo.että kyllä se mies oikdillatyöl- ^ o s a i s i itsensä elättää ja vaikka Puolitusinaa penskoja lisäksi jä rii-tdCTfin- akan. Tuomriioinen sauma. El kuiilIa'neuIos eika^lästf vesi. "I^ik-se opettaja onkaan ruvennut «oehkään märkäpää m^ofiuloifa opet-ja maailmari mbifteita kuiin-^ on tuommoinen käsi-" " ^ ^ i n ä sanon" teiHc iricstari. olin pikkupoika jä^ renkinä pä-t «ulta näyttelin Laurilan^ isänläreri- ?^.nim sifloin käsitin sen, että pal^ ^^öuilta menee hukkaan kiiri mc _^*ölo ikäni saamatta oppia mi-kniienkin olisi nnn paljon ^ " ^ • ^ Silloin minä jo päättelin että kun minä kerran saan oppia,: niin. minä koetan opettaa sitä samaa kaikille, kenelle kykenen. Kun sitten niinkuin kohtaloilta salaa pääsin oppimaan, tulin opintiellä riiaiste-riksi^^^ ja sain kasvatusopin alalla jo tohtorinkin arvon, niin päätin että nyt en anna aarteitani m"ille, jotka i>pin^tietä.ylenevät asunansa ja ra- "liöjensa axnilla, x^aan aarteeni ja'an ^öyhille lapsukaisille salon sydämessä. Lahjaksi sain, niin lahjaksi annan. Kovasti kivistää se sydäntäni että ei* minua ymmärretä^ mutta koettelemus se meidät kaikki \niriiein yhdistää. päätti mennä dlä katsomaan. Surkea näky aukeni hänen eteeqgä. läpäiset, nälkäiset lapset, houieessa ole4 sai-läs ja melkein jäitjetön mies. E i huo-netta eikä sairasvuodetta oltu silattu, moneen päi>rään.Mitääri lääkkeitä ei ollut sairaan tuskia lievittämään. Opettaja melkein owlta peräytyi. Hän kiirehti naapureihin. Sai lapset lupaan yhtäänne. Toisaalta sai lupaan sairaalle hoitajan ja muualta vielä ruokaa perheelle. N)a alkoi yleinen siivous. Suutarin Amalia otti hoitaakseen sairaan ja opettaja toimitti lääkkeitä. Itse Paavoon «ai opettaja työhönsä koululle, missä maatilkku koulun ympärillä oli viljelykseen käännettävä. Näin hajosi Sirviön perhe hetkeksi. / Hajoituksesta oli kahderikirilainen toin koteutui opettaja kesäisiltä mat-ko^ taanV :£j e i ^ ^ hänen talou* tedosa yiela flmes^^ kirjoja oli se tulos, mikä kesäntyostä AajsoUe oli karttunut. Hän kesa-työkseen hommasi'lainakirjaston seudulle. OH kulkenut valistuneinuuissa seutukunnissa ja siellä kerännyTvarat kirjastoa varten. Hyvin järjestettyinä tilavaan kaappiin ne valkeilla nu* merolipuilla varustettuina vattosivat lainaajaansa. Suutari Tuomela ja Sirviön Paavo kertoilivat kaikille että nyt saa kukin koulun kotiaan kua on sellainen kirjasto, niistä saa kaikenlaisia kirjoja ilman hinnatta kuka hyvänsä lainata. Koulu alkoi siis taasen. Se oli jaettu nyt kahteen luokkaan. Kum-piaisellakin luokalla oli ilahuttava määrä oppilaita. Tarkkaavana istui Tosin läksyt panivat toisinaan ukon hikoilemaan, mutta mitä muisti ei mielellään ottanut tallettaakseen, sen korvasi ymmärrys. Laskento ja historia, olivat hänen mieliaineitaan, mutta kirjoitus oli kovan takana. Tuo isäni tuossa teki korpeen mökkinsä. Hän kylvi kultaista viljaa jä hyö^y. Perheen äiti tervehtyi. Naa- _ h a ö a : h a ^ p a r t a korjasi sadon. Hän P«neri huomio heräsi Sirviön perhet- ^ki"la^n'7anl« Tuomi'mn^I^i ei silU peljästynyt. Hän kaivx>i ojiin ta kohtaan ja Paavosta tuli työmies, päättänyt käydä läpi kansakoulun, kylmän rahkäsuori ja halla pakeni ja Paavolla oli kyllä avulias luonto. Ei teräisenlaihorihätn leikkasi peltosa- tarvinnut muuta kuin pyytää häntä roiltaan. Nyt perheensä elää kuri- äirttamaan työssä, niin oli hän kohta nolleen kotona. Kiitos siitä uutteran valmis. Mutta jos häntä vaan ta-isän. Jos halla minunkin työstäni v^allisesti pyysi työhön, niin ei hän sadon korjaa, niin en saa mieltäni putanut. Työmieheksi ei, niutta kyl- _ masentaa. ^^K^jrlmän ennakkoluulon lä apuun. Tätä kieltä spJttaen opet- T>^„''tuk7s^'känsisty^^eet sorriiet ei^ suo on minun ojitettava ja kerran kun ^aj^ sai kyhm työtä toimeen Sirviölle ja palkallaan kykeni Paavo kyllä elättämään perheensä. Ollessaan työssä koululla muuttui Paavon käsitys opettajasta niin että ei hänen kuullen enääii saanut opettajaa paistella ja kiitteli hän opettajaa nyt maasta taivaaseen kun se on niin taitava lääkärikiri että oikein.— j- Ylhäinen isä. antaa päivänsä paistaa, minunkin kylvöni sadoksi kohoaa^ ja silloin ei miriunkaan elämäni työ ole liukkaan tehty." "Kauniisti ajattelette opettaja", saneli suutari silmiään pyyhkien^ al- Tiäetf pukea takkia ylleen. "Mihinkäs nyt mestari ennen illallista", hätäili enoäntä huomatessaan suutarin aikovan ulos. "Käväsenpä vaan kotona sanomas- ^sa muijdle, että Sigrin ön huomenna mentävä köiiluun ja vietävä Ernesti mukanaan. En tahdo että minun mielipiteeni hyyde hyytääy opettajan jaloa työtä, ja sen sanon kaikille, että joka opettajaa moittii, se pantakoon uudelleen kätkyeeseen vanhanakin ja liekutettakoon niin että syntymähäkä päästä Itatoaa. Sen vaan sanon, että sanonkin, kun on oltu sellaisia hakä-päitä. Sellaiseri sauman kun se opettaja tekasi niin että, sanon kun sanonkin", toimitti suutari, ja niin sitä mentiin eukon puheille. Sigri saapui kouluun ja Ernestikin mukana. Tulipa pari muutakin uutta oppilasta lisää., Sirviön Paavo oli torpan mies ja suuren perheen isä. Hän ei suurin Ei kai tarvitse sanoakaan että^^Sir- ^/iöltäkin suuntautui koululle lapsien tie. Kirkkoherralla oli tiedota .^a-pon taistelu ennakkoluuloja vastaan ja hän koetti parhaansa mukaan ayiis-. ' taa taistelussa. Kevään tullen hän kävi säännöllisesti kerran viikossa koululla ja poikkesi' samalla rriat-kalla milloin missäkin talossa, enimmäkseen siellä missä tiesi ennakkoluulojen parhaimmin rehoittavan. Siellä hän kiitteli mitä sulavammin koulua ja paikkakuntalaisten onnea kun ovat saaneet niin etevän opettajan. Seuraus oli se että salainenkin myyräntyö koulua vastaan vähitellen katosi tuntumattomiin. Ensimmäinen lukuvuosi loppui. Kaikki ne oppilaat, jotka koko äjari olivat koulua käyneet, laskettiin'toiselle iuokialie ja osa sellaisistakin, jotka, kesken koulua olivat tulleet. Tiio-mitääri erikoista töillään ansainnut, riiokin pääsi luokaltaan; Tosin hä-vieräana perheessä. Ei uskottu Paasiksipa puute olikin jokapäiväisenä voiä minnekään sellaiseen paikkaan yksinään, missä olisi jotakin otettavaa, sillä yleensä uskottiin, että Paavon mukana'katoaisi mitä otettavaa olisi. Kun jotain piti perheeseen saada vaatteen tai ruuan puolta., niin silloin mentiin lainaamaan, mutta ei riiilloinkaan^ niitä lainoja lakaisin maksettu. Kaunopuheliaastr rukoilla, nelle ei voitu varsinaista todistusta antaa, mutta tarkastaja lähetti erir. koisen kunniatodistuksen •^'^ koru-kansiin sidotun Suomen.kansan historian, jossa tarkastajan omakätisesti kirjoittama omistuslause oli todistuksena. Senpä saatte uskoa: että oli. se Tuomo iloinen. Vanhassa punaiseksi maalatussa seinäkaapissa lakeeratus-sa lippaassa, jossa ennen sitä oli sijansa saaneet Tuomon lukusetcli, sitä se Paavo osasi ja muuten hän oli palvelustodistukset ja rippikoulusta mitä uskollisin juorujen levittäjä paikkakunnalla. Tämä mies oli ottanut opettajan persoonasta ja opetuksestaievittääkseen kaikkia uskotta^ via ja uskomattomia juoruja. Keväällä kun maasta läksi lumi ja routakin suli, sattui niin että Sirviön vainio sairastui. Nyt tuli Sirviön perheen elämä onnettomastakin onnettomammaksi. Päiväkaudet saivat lapset olla syömättä ja Paavo vaan kulki kuin kovassa kiireessä tuvasta navettaan ja navetasta tupaan, teke-saama Uusi Testamentti, sai tämä "Kultainen kirja" kunnia paikan. Kesän ajaksi katosi opettaja paikkakunnalta. Muutamat sanoivat hänen menneen ulkomaille, toiset Hei- • sinkiin ja olipa niitäkin, jotka ennustivat hänen syksyllä tuovan mukanaan rouvansakin. Toiset taas sa-vät tahtoneet oikein ottaa kynää vakavana työkaluna, vaan toisinaan tekivät koukeroisia pyrstöjä kauno- . kirjoitusvihkoon. Olipa somaa katsella kuinka ukko täydellä voimalla piti kiinni kynän varresta ja piirti kuin ennen astian pohjaan puumerkkiään. Siinä oli leikki kaukana. Sel- " vää se kirjoitus silti tuli, sitä ^ i tar^ vinnut epäillä. Voimistelussa piti olla myös aina mukana ja täytenä työnä häh senkin otti. Maantieteessä hän muisti kyllä kaupungit, vuoret, virrat ja väkiluvut, mutta kartan sokkeloisissa viiruissa toisinaan tahtoi sekaantua. Nuoremmista oppilaista en tahdo kertoa mitään. Toiset olivat tarkkaavaisempia kuin toiset, toiset oppivaisempia kuin toiset ja niin se on ollut niin kauan kuin koulua on maailmassa pidetty. Se vaan on varmaa, että opinhalu oH Uumejärven Jcoulussa erittäin kiitettävä. Käsi-työosastossa piti Tuomo huolta, mikä poikien käsitöihin kuului. Tyttöjen käsitöitä ei käytännössä voitu toteuttaa, sillä siihen tarvittavaa kätevyyttä ei ollut Aapolla eikä liioin Tuomollakaan. Tyttöjen käsityöt supistuivat siihen, että tytöille pidettiin koulua kelvollisessa talouden hoidossa ja luettiin kokkikirjaa. Paikkakunnalla ei ollut ollenkaan sienien syöjiä. N'aitä "eläimen rehuja" ei käytetty ruuaksi. Siksipä opettaja meni tyttölauman kanssa metsään sieniä keräämään käsityötunneiksi. Ker|Ltyt sienet joko kuivattiin eli suolattiin ja sittemmin talvella kokkikirjan jälkeen laitettiin ruuaksi. Kai-kiD syötiin sieni-puolisia koulussa ja hyvältä maistuikin laitelmat. Tästäpä taas kummat tulivat paikkakuntalaisille. Opettaja opettaa lapsia syömään kaikkea törkyä, pilaa lasten terveyden ja ehkä hyvässä lykyssä tappaakin heidät. Ei nyt tosin meiit3r tnomiokapituliin valittamaan, matta muuten kärsi koulun maine tästäkh» yrityksestä. Konienkin oK seuraus tästä hommasta se että koulolapset seuraavina syksyinä kilvan lehmien karissa häärivät sienimetsissä ja 8ie« laperäisinä sanoivat: "Olkaas te Ijfl- riieri rullaksi käyttäminen pian tuli jaa, nyt siitä vasta jotain saatte näli-dä.' Viimemainitut kuitcnjdn yä- ' h immin tiesivät mitä siitä, tuleman Lainakirjastoa alettiin käyttää piti. myös ahkerasti. KaunokirjalUnen Syksyisiksi kääntyi taas. ilmat, puoli .kului erittäinkin lukuhaluis-^ Maamies viljansa korjuu© v^.. ^ovh tcn käsissä ja seuraukset siitä, olivat triostTkdä^äläis^s^^ • aloitumisaika taas.läheni.. Sil- piao näkösällä. Lukutaito fcmsakou-mältä tnuuta kiireellään kuin turhaa häHnää. Tuoliinpa opettajalle tielö |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-06-13-07
