1943-12-25-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 8 LAUA!NTAINA, JOULUKUUN 25 PÄiyÄNÄ 1945
Jatkoa.
Ellenillä oli syytä uudestaan muistella
äitinsä varoitusta hetken perästä,
sillä joulun edellä Matti nousi vuoteeltaan
ja lääkäri todisti hänet terveeksi.
Ilomielin nyt mies riensi
tehtaalle pyytämään paikkaansa takaisin.
Kotiin tultuaan oli hän raivoissaan
ja heitteli esineitä ympäri
huonetta. Peloissaan Ellen ei voinut
tehdä muuta kuin tuijottaa häneen,
sillä hän huomasi, että kotimatkallaan
oli Matti maistellut ''miestä väkevämpää".
''Ajattele", Matti viimein puhui
vähän lauhduttuaan. "Olivat valmiit
minulle tarjoamaan vain vartijan
paikkaa. Niinikuin minä rupeisin,
värisemään ulkona tehtaan portilla
tällaisella ilmalla. Kyllä vielä kelpaan
omaan työhönikin koneiden
kanssa."
'•Etkö selittänyt sitä tehtaan virkamiehille?"
. >
"Mitä-he välittivät?" Matti huusi
raivostuneena. *'He sanoivat, ota tai
ole ilman. Miehiä kyllä vieläkin saadaan,
vaikka kuinka niistä olisi puute.
Vaan kyllä minä saisin oman
paikkani takaisin, jos yksi mies vain
aukaisisi suunsa — ja sitä hän ei.
kosikaan tee, sillä hän vihaa minua.
. Voi että sellaisella miehellä -juuri pitää
olla kaikki vaikutusvalta unios-sal"
"Kuka hän on?" kysäsi Ellen, aavistamatta
mitä oli tulossa.
"Conrad Polodny, entinert lankomiehen!.
Jos hän sanoisi sanan, niin
^kyllähän saisi tarpeeksi painostusta
että paikka lohkenisi tehtaassa. Vaik-
3ta haluankin mennä työhön, en voi
olla raaassa ulkoilmassa, tulen uudestaan
^sairaaksi jos heikkoja luitani
asetan reumatismin vaaran alaiseksi."
Mätti 'jatkoi valitteluaan ja Ellen
hiljaisuudessa tuumi ja mietti. Conrad
Polodny — Conrad Polodny I —
-mielensä kuohui. Tuo mies piti hä-
4iestä, ehkä enemmänkin kuin Matti,
vaikka koettikin olla niin kylmäkis-koinen.
Monesta pikkuseikasta E l len
sen tiesi, salaisista katseista, joita
mies heitti häneen, ja joskus selvästä
ihailusta, mikä loisti hänen tummissa
silmissään. Tietysti Conrad aina
peitti silmänsä jos Ellen häneen sattumalta
kääntyi, vaan Ellen olikin
tullut niin viekkaaksi, että hän vain
alaskäännettyjen silmäripsiensä alta
tirkisti miestä, jota hän sielustaan
sanoi vihaavansa.
Jos hän nyt menisi Conrad Polod-nyn
luokse ja pyytäisi että tämä
käyttäisi vaikutusvaltaansa saadak-sensa
Matin takaisin tehtaalle omaan
työhönsä, niin varmaan hän suostuisi
niin tekemään. Varsinkin jos Ellen
lupaisi hänelle — vaikka mitä. Ja
miiä Conrad Polodny tulisi häneltä
vaatimaan — suuri N-altamies, jonka
silmistä loisti kiihkeä innostus häneen?
Välittäisikö Elätti vaikka hän
menisi kuinka pitkälle Conradin
kanssa? Ellenin sydän katkeroitui
hänen tietäessään, ettei ]Matti välit-
.täisi hitustakaan, sillä ei edes terveeksi
tultuaan Matti ollut hänelle
mitään erityistä lämpöä näyttänyt.
ruokasalinkalusto on kuin meitä varten
tehty!"
"Niin, se on hyvin tyylikäs, rakas",
kuiskasi IMaija-Stiina nojautuen
häneen.
"Ja yksi asia vielä on nainakin varma:
meidän kotimme jotakin nurkkausta
koristaa ehdottomasti eräs
veistos "
No, jos hän tekisi Matin onnelliseksi
suostumalla Conrad Polodnyn ehdotuksiin,
niin mitäpä sillä väliä, kun
Matti vain olisi tyytyväinen. Olivathan
naiset ennenkin uhranenet itsensä
viholliselle pelastaakseen taikka
auttaakseen rakastettujansa. Vaan
jos Matti saisi tietää, niin varmaan
hän käskisi hänet pois talostaan . . .
Laulu huulillaan Ellen puki itsensä
erittäin kauniiksi ja lipsahti ulos talosta
Matin poissa olessa. Hän tiesi
Conrad Polodnyn tavat jotakuinkin
hyvin. Tällä viikolla Conrad ehkä
olisi union virastossa iltapäivällä,
sillä hän oli nyt tehtaalla puoliyön
vuorolla. Ellen astui bussiin, joka
vei hänet ammuketehtaani läheisyy-.
teen, missä union virasto oli kurjassa
lautarakennuksessa. Tehda*s ei
vielä ollut täysin järjestetty, vaan
union jäsenien luku kasvoi päivä päivältä
kunnes tehtaan virkailijat olivat
valmiit heidäp painostustaan kuuntelemaan.
Ellen nousi likaisia rappusia rakennuksen
toiselle lattialle. Alakerrassa
oli halpahintainen kapakkaravintola.
Hän ei odottanut mitään pafempaa
union virastossa, siis hän hämmästyi
nähdessään äärimmäisen puhtauden
ja järjestyksen mikä siellä Vallitsi.
Conrad Polodny istui pöydän vieressä,
naputellen hitaasti kirjoituskoneella.
Hän ei kuullut Ellenin sisälle
tuloa.
"Päivää!" Ellen tuiisi itsenSä hyvin
veikeäksi ja huomautti niin äkkiä
että itsekin pelästyi. "Olet hirveän
hiHas — ottaa vuosikausia ennenkuin
kirjeen saat valmiiksi."
"Yllätettynä Conrad nosti katseensa'.
Ensiksi hän ei ollut tuntea El-
Icniä kauniissa talvitakissaan, sillä
hän oli tytön ennemmin nähnyt vain
jokapäiväisissä leningeissä. Hämmästyksensä
ohimnetyä hän hitaasti huomautti:
"Konttoriapulaisemme yhtyi
naisten armeijaan — siis koetan löy-dää
kirjomia niin nopeasti kuin mahdollista,
ja siinä kaikki."
Urhoollinen tyttö, ajatteli Ellen:
Hänestä katosi keveys ja hän tunsi itsensä
hy\'in ujoksi. Hän heittäytyi
tuolille, joka oli oven lähellä ja käänsi
katseensa valkoiseksi kuurattuun
lattiaan.
"Niin meidän kaikkien täytyy tehdä
uhrauksia. Vaan mistä tämä kunnia,
että Neiti Murto tulee luokseni?"
Conrad oli saanut takaisin mielen-malttinsa
ja äänensä oli muuttunut
ilvalliseksi. "Ehkäpä olette viimeih
.nähneet valon taivaalla ja haluatte
päästä puolustustöihin."
Puoliksi suuttuneena Ellen sopersi
asiansa. Conrad nousi "seisomaan,
käveli ikkunan luokse ja katsoi 'pitkään
ulos kadulle. Viimein hän^pu-hui,
Ellenin odottaessa jännittyneenä
ja vapisevana.
"Ikävää on ettei mies ole itse niin
miehekäs että tulisi puhumaan omat
asiansa. Kunnioittaisin . häntä paljon
enemmän. En pidä miehistä jotka
piilottelevat haisten hameitten takana."
Ellen tiesi, että hänen olisi pitänyt
tulistua ja puoltaa Mattia. . Kuitenkin,
koska hän sydämessään tiesi
Conradin puhuvan täyttä totta, hän
vaipui alakuloiseen hiljaisuuteen, joka
"näytti tekevän suuremman vaikutuksen
nuoreen mieheen kuin maailman
valituimmat sanat.
"On vaikeata kuulla naisen — jos-tii
itsö — pitää — p}ytävän apua
miehelle, joka on luikki ja pettänyt
sisartani. Kuitenkin, jos täydellisesti
harkitsen asioita, niin myönnän että
pjrynnössäsi on hyviäkin pUolia.
Jos mies on koneen kanssa huolimaton,
niin hän olisi paljon leväp>eräi-sempi
vartijana ja vöisi päästää sisälle
vaikka minkänäköisiä tuholaisia
jos ne hänelle viinaryyppyä tarjoisi-vat..."
Suuttumus täytti taas Ellenin-
Hän oli sutkauttaa jotakin ilkeää,
vaikka hän jo kokemuksestaan tiesi
että Conrad ei valehdellut eikä liikaa
soimannut Matin luonnetta. Hän
puristi kätensä pienissä sormikkaissa
nyrkkiin ja^oetti olla maltillinen.
Ei mitään "voitettaisi jos hän nyt tällä
hetkellä antautuisi vihanpuuskaan.
"Siis", jatkoi Conrad, "uskon että
IMatille voidaan löytää työtä tehtaan
sisällä, työtä, josta hän saa saman
palkan kuin ennen onnettomuuttaan.
Minä soitan kohta tehtaalle ja teen
mitä voin tähän suuntaan. Kuitenkin,
miksi tekisin, sitä ilmaiseksi —
en - tunne mtään armollisuutta enkä
velvollisuutta lankomiestäni kohtaan
Nyt se tulee, nj-t se tulee! Ellen
jäykistyi jännityksestä. Nyt hän saisi
kuulla mitä mies häneltä vaatisi.
Tietysti tämä tulisi vaatimaan p:u.
jon —
'Tietysti en voi sitä Matti Rysälil-tä
vaatia", Conradin äänessä vilkkui
ivallisuutta, "sillä emmehän ole missään
kosketuksissa, ja olen varma ettet
sinä',Ellen, halua, että minä hänelle
mitään pyynnöstäsi puhuisin
— eikö niin?"
"Ei, ei, missään tapauksessa Ellen
vastasi hermostuneesti Ja sitten
kainosti sopersi, "olen valmis te':.e-määh
vaikka — mitä."
"No, jos olisin oikein vaativainen
—" Conrad kääntyi tyttöön hymyillen
— "pyytäisin että menisit tehtaalle
ja olisit valmis sotatöihin. Kuitenkin,
koska tiedän, että jos Matti
menee työhön, on siskoni pikkupoika
vielä niin nuori että hän tarvitsee naisen
huolenpitoa, niin en aio sitä pyytää."
"Mitä tästä oikein tulee?" Ellen
•kysyi itseltään; Todellakin, hän ei
ollut odottanut mitään tällaista — ei
mitään näin ylevää.
"Teillä ön paljon aikaa kä^issän-
;ne nyt; kun Ma;iti on- tullut terveeksi,
sillä poika on yhdeksästä neljään
koulussa; Viettäkää osa ajasta tääl-
>lä."
"Mitä?". Ellen tunsi äärimäi>tä
kuumuutta. Hänen täytyi avata
takkinsa kaulus. Hitaasti hän tun>i
kasvonsa muutttrvan tulipunaisiksi ja
-koetti piilottaa niitä kaulukseen.
'"Tiedän että olen teille vastenn.i<r-
'linen. Kuitenkin, tässä on vähän
suurempi asia — persoonakysymykset
nyt täytyy heittää syrjään. Tarvitsemme
täällä apua. Niinkuin sanoin,
sihteerimme yhtyi armeijaan
ja uniön toisilla tytöillä on: suuria
vaikeuksia uhratessaan aikaa konttoritöihin.
Kaikki he ovat työssä
tehtaalla, useat heistä^ ovat perheen
äitejä ja tarvitsevat vapaa-aikojansa
taloutensa- hoitoon. Monet heistä
siltikin käyvät täällä, vaan eiväthän
he voi oikein tehtäviinsä perehtyä
kun eivät tee niitä vakituisesta. Oien
M SS RuA iiaier opettaa Toronto» Ogdcn koulussa vämuuloisten lasten luokkaa. Sämä poikaset t!tlk!lZl,T tl eivät voineet pukua, mutta nyt hc puhuvat ja i J ä kuten
to.s.akm opetetaan car phonen. kuulovälineen avulla, jota Suomessa nimitetään "airloniksi".
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 25, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-12-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki431225 |
Description
| Title | 1943-12-25-08 |
| OCR text |
Sivu 8 LAUA!NTAINA, JOULUKUUN 25 PÄiyÄNÄ 1945
Jatkoa.
Ellenillä oli syytä uudestaan muistella
äitinsä varoitusta hetken perästä,
sillä joulun edellä Matti nousi vuoteeltaan
ja lääkäri todisti hänet terveeksi.
Ilomielin nyt mies riensi
tehtaalle pyytämään paikkaansa takaisin.
Kotiin tultuaan oli hän raivoissaan
ja heitteli esineitä ympäri
huonetta. Peloissaan Ellen ei voinut
tehdä muuta kuin tuijottaa häneen,
sillä hän huomasi, että kotimatkallaan
oli Matti maistellut ''miestä väkevämpää".
''Ajattele", Matti viimein puhui
vähän lauhduttuaan. "Olivat valmiit
minulle tarjoamaan vain vartijan
paikkaa. Niinikuin minä rupeisin,
värisemään ulkona tehtaan portilla
tällaisella ilmalla. Kyllä vielä kelpaan
omaan työhönikin koneiden
kanssa."
'•Etkö selittänyt sitä tehtaan virkamiehille?"
. >
"Mitä-he välittivät?" Matti huusi
raivostuneena. *'He sanoivat, ota tai
ole ilman. Miehiä kyllä vieläkin saadaan,
vaikka kuinka niistä olisi puute.
Vaan kyllä minä saisin oman
paikkani takaisin, jos yksi mies vain
aukaisisi suunsa — ja sitä hän ei.
kosikaan tee, sillä hän vihaa minua.
. Voi että sellaisella miehellä -juuri pitää
olla kaikki vaikutusvalta unios-sal"
"Kuka hän on?" kysäsi Ellen, aavistamatta
mitä oli tulossa.
"Conrad Polodny, entinert lankomiehen!.
Jos hän sanoisi sanan, niin
^kyllähän saisi tarpeeksi painostusta
että paikka lohkenisi tehtaassa. Vaik-
3ta haluankin mennä työhön, en voi
olla raaassa ulkoilmassa, tulen uudestaan
^sairaaksi jos heikkoja luitani
asetan reumatismin vaaran alaiseksi."
Mätti 'jatkoi valitteluaan ja Ellen
hiljaisuudessa tuumi ja mietti. Conrad
Polodny — Conrad Polodny I —
-mielensä kuohui. Tuo mies piti hä-
4iestä, ehkä enemmänkin kuin Matti,
vaikka koettikin olla niin kylmäkis-koinen.
Monesta pikkuseikasta E l len
sen tiesi, salaisista katseista, joita
mies heitti häneen, ja joskus selvästä
ihailusta, mikä loisti hänen tummissa
silmissään. Tietysti Conrad aina
peitti silmänsä jos Ellen häneen sattumalta
kääntyi, vaan Ellen olikin
tullut niin viekkaaksi, että hän vain
alaskäännettyjen silmäripsiensä alta
tirkisti miestä, jota hän sielustaan
sanoi vihaavansa.
Jos hän nyt menisi Conrad Polod-nyn
luokse ja pyytäisi että tämä
käyttäisi vaikutusvaltaansa saadak-sensa
Matin takaisin tehtaalle omaan
työhönsä, niin varmaan hän suostuisi
niin tekemään. Varsinkin jos Ellen
lupaisi hänelle — vaikka mitä. Ja
miiä Conrad Polodny tulisi häneltä
vaatimaan — suuri N-altamies, jonka
silmistä loisti kiihkeä innostus häneen?
Välittäisikö Elätti vaikka hän
menisi kuinka pitkälle Conradin
kanssa? Ellenin sydän katkeroitui
hänen tietäessään, ettei ]Matti välit-
.täisi hitustakaan, sillä ei edes terveeksi
tultuaan Matti ollut hänelle
mitään erityistä lämpöä näyttänyt.
ruokasalinkalusto on kuin meitä varten
tehty!"
"Niin, se on hyvin tyylikäs, rakas",
kuiskasi IMaija-Stiina nojautuen
häneen.
"Ja yksi asia vielä on nainakin varma:
meidän kotimme jotakin nurkkausta
koristaa ehdottomasti eräs
veistos "
No, jos hän tekisi Matin onnelliseksi
suostumalla Conrad Polodnyn ehdotuksiin,
niin mitäpä sillä väliä, kun
Matti vain olisi tyytyväinen. Olivathan
naiset ennenkin uhranenet itsensä
viholliselle pelastaakseen taikka
auttaakseen rakastettujansa. Vaan
jos Matti saisi tietää, niin varmaan
hän käskisi hänet pois talostaan . . .
Laulu huulillaan Ellen puki itsensä
erittäin kauniiksi ja lipsahti ulos talosta
Matin poissa olessa. Hän tiesi
Conrad Polodnyn tavat jotakuinkin
hyvin. Tällä viikolla Conrad ehkä
olisi union virastossa iltapäivällä,
sillä hän oli nyt tehtaalla puoliyön
vuorolla. Ellen astui bussiin, joka
vei hänet ammuketehtaani läheisyy-.
teen, missä union virasto oli kurjassa
lautarakennuksessa. Tehda*s ei
vielä ollut täysin järjestetty, vaan
union jäsenien luku kasvoi päivä päivältä
kunnes tehtaan virkailijat olivat
valmiit heidäp painostustaan kuuntelemaan.
Ellen nousi likaisia rappusia rakennuksen
toiselle lattialle. Alakerrassa
oli halpahintainen kapakkaravintola.
Hän ei odottanut mitään pafempaa
union virastossa, siis hän hämmästyi
nähdessään äärimmäisen puhtauden
ja järjestyksen mikä siellä Vallitsi.
Conrad Polodny istui pöydän vieressä,
naputellen hitaasti kirjoituskoneella.
Hän ei kuullut Ellenin sisälle
tuloa.
"Päivää!" Ellen tuiisi itsenSä hyvin
veikeäksi ja huomautti niin äkkiä
että itsekin pelästyi. "Olet hirveän
hiHas — ottaa vuosikausia ennenkuin
kirjeen saat valmiiksi."
"Yllätettynä Conrad nosti katseensa'.
Ensiksi hän ei ollut tuntea El-
Icniä kauniissa talvitakissaan, sillä
hän oli tytön ennemmin nähnyt vain
jokapäiväisissä leningeissä. Hämmästyksensä
ohimnetyä hän hitaasti huomautti:
"Konttoriapulaisemme yhtyi
naisten armeijaan — siis koetan löy-dää
kirjomia niin nopeasti kuin mahdollista,
ja siinä kaikki."
Urhoollinen tyttö, ajatteli Ellen:
Hänestä katosi keveys ja hän tunsi itsensä
hy\'in ujoksi. Hän heittäytyi
tuolille, joka oli oven lähellä ja käänsi
katseensa valkoiseksi kuurattuun
lattiaan.
"Niin meidän kaikkien täytyy tehdä
uhrauksia. Vaan mistä tämä kunnia,
että Neiti Murto tulee luokseni?"
Conrad oli saanut takaisin mielen-malttinsa
ja äänensä oli muuttunut
ilvalliseksi. "Ehkäpä olette viimeih
.nähneet valon taivaalla ja haluatte
päästä puolustustöihin."
Puoliksi suuttuneena Ellen sopersi
asiansa. Conrad nousi "seisomaan,
käveli ikkunan luokse ja katsoi 'pitkään
ulos kadulle. Viimein hän^pu-hui,
Ellenin odottaessa jännittyneenä
ja vapisevana.
"Ikävää on ettei mies ole itse niin
miehekäs että tulisi puhumaan omat
asiansa. Kunnioittaisin . häntä paljon
enemmän. En pidä miehistä jotka
piilottelevat haisten hameitten takana."
Ellen tiesi, että hänen olisi pitänyt
tulistua ja puoltaa Mattia. . Kuitenkin,
koska hän sydämessään tiesi
Conradin puhuvan täyttä totta, hän
vaipui alakuloiseen hiljaisuuteen, joka
"näytti tekevän suuremman vaikutuksen
nuoreen mieheen kuin maailman
valituimmat sanat.
"On vaikeata kuulla naisen — jos-tii
itsö — pitää — p}ytävän apua
miehelle, joka on luikki ja pettänyt
sisartani. Kuitenkin, jos täydellisesti
harkitsen asioita, niin myönnän että
pjrynnössäsi on hyviäkin pUolia.
Jos mies on koneen kanssa huolimaton,
niin hän olisi paljon leväp>eräi-sempi
vartijana ja vöisi päästää sisälle
vaikka minkänäköisiä tuholaisia
jos ne hänelle viinaryyppyä tarjoisi-vat..."
Suuttumus täytti taas Ellenin-
Hän oli sutkauttaa jotakin ilkeää,
vaikka hän jo kokemuksestaan tiesi
että Conrad ei valehdellut eikä liikaa
soimannut Matin luonnetta. Hän
puristi kätensä pienissä sormikkaissa
nyrkkiin ja^oetti olla maltillinen.
Ei mitään "voitettaisi jos hän nyt tällä
hetkellä antautuisi vihanpuuskaan.
"Siis", jatkoi Conrad, "uskon että
IMatille voidaan löytää työtä tehtaan
sisällä, työtä, josta hän saa saman
palkan kuin ennen onnettomuuttaan.
Minä soitan kohta tehtaalle ja teen
mitä voin tähän suuntaan. Kuitenkin,
miksi tekisin, sitä ilmaiseksi —
en - tunne mtään armollisuutta enkä
velvollisuutta lankomiestäni kohtaan
Nyt se tulee, nj-t se tulee! Ellen
jäykistyi jännityksestä. Nyt hän saisi
kuulla mitä mies häneltä vaatisi.
Tietysti tämä tulisi vaatimaan p:u.
jon —
'Tietysti en voi sitä Matti Rysälil-tä
vaatia", Conradin äänessä vilkkui
ivallisuutta, "sillä emmehän ole missään
kosketuksissa, ja olen varma ettet
sinä',Ellen, halua, että minä hänelle
mitään pyynnöstäsi puhuisin
— eikö niin?"
"Ei, ei, missään tapauksessa Ellen
vastasi hermostuneesti Ja sitten
kainosti sopersi, "olen valmis te':.e-määh
vaikka — mitä."
"No, jos olisin oikein vaativainen
—" Conrad kääntyi tyttöön hymyillen
— "pyytäisin että menisit tehtaalle
ja olisit valmis sotatöihin. Kuitenkin,
koska tiedän, että jos Matti
menee työhön, on siskoni pikkupoika
vielä niin nuori että hän tarvitsee naisen
huolenpitoa, niin en aio sitä pyytää."
"Mitä tästä oikein tulee?" Ellen
•kysyi itseltään; Todellakin, hän ei
ollut odottanut mitään tällaista — ei
mitään näin ylevää.
"Teillä ön paljon aikaa kä^issän-
;ne nyt; kun Ma;iti on- tullut terveeksi,
sillä poika on yhdeksästä neljään
koulussa; Viettäkää osa ajasta tääl-
>lä."
"Mitä?". Ellen tunsi äärimäi>tä
kuumuutta. Hänen täytyi avata
takkinsa kaulus. Hitaasti hän tun>i
kasvonsa muutttrvan tulipunaisiksi ja
-koetti piilottaa niitä kaulukseen.
'"Tiedän että olen teille vastenn.i |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-12-25-08
