Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 22, 1944

              944 IJVT;AXT2UN\VTAMms:CUN 22 PÄIVÄNÄ
0 sm
«irj. KULKU-SETÄ
S sillä olihan hänellä oUut inenn^ea
E tapalaui aellä. meidänPoh^- väliä taakseen. Kuir Mn tika-^ . «^«s^a puku, mutta selettiiii kun hän
maalla, siihen'aidaan-kun minä- puiden kohdalle, kello kilahti taas - ^'^'"^'^^^ " •
kin olin vielä nuori mies (joka en ole -entistä voimakkaammin. ^ ' ^Peijakas kun olin loukata itseni
vanha vieläl^^). :Niin,- eräänä "Herra jumalal» parkasi urhoöUi- Ja hukkasin puukkoniI" -
s3TS-lauantai.d^ pum tapam nen mies ja lyhty putosi hänenTcädes- ~ "
kaan passmpuskemat eh puolmltai- tään, kolisten pitkin kattoa, kumiel
set, kotoisil a kapaloilla pudotusta rämähÖ maahan säpäleiksi. Pimeäs-kankaasta
oikempitajan parhaimman sä hän kapusi räystästä kohti ja huusi
räätälimestarin valmistamat vaatteet
päälleni ja; talutin. TamcHpyöräni
ulos vaidxan tuvan nurkasta. Lukija
ehkä arvaa, että n}^ lähdettiin. Xi-van
kuin omasta halustaan käänt}^
Tamo tuvannurkaka vasemmalle ja
alkoi vinhaa vauhtia kehrätä kylän
tietä eteenpäin. Ei sille tarvinnut
portteja aukoa -niinkuin sellaisille
loistopyöriile ^Uin IiEenma^ Oulu ja
Leevery itse se pus^ n(^va että
riuuträmähti.^Antoi s e i i^
kuperkeikaii- :kj^ydfflä. ^^glevsd^
mutta hän oli siihen jo, tpttunut^ et­tei
ihmetellj^ vail?fca^$amo yä^
risikin. •---'^ O'--: .
Niin sitä meniiä väätystettiin ky­län
pintaan; mikä 6K;paätnä^
Mutta mikä ihme — onko nyt jos­sakin
tulipa^r joiA JTUok^&dl^ soi^
vaikka jo puoKyö lähesWäee? Jä^ mir
kä tuplia tJussilani :taiOT
on, kunsinxie iOiMuin^
kokoohtiiiiut?'. . Sinne^^ pusiaö se­kaan;
mnäkiii ja/ i d o i i t ^^
maassa olijoille:
, '*Näji:täkää jumalan nimessä-va­loa!"
Kukaan ei mennyt lähelle ja lyhty­jen
valot olivat himmeitä, mutta pää­si
hän kuin pääsikin ehjiii nahoin
maahan, läähättäen ja ääni väristen
kuin vanhan"pässin.
Kamarien kohdalla imhkääs oli
välikatto noin metriä alempana, ja
kun ukko ei sitä pimeässä nähnj^,
niin konttasi sinne ja putosi. Siitä
se jymähdys johtui.
Jo uskalsi joku kysyä:
"No näittekö mitään?» "
"En nähnyt sielunvihollista, se pel­käsi
herran voimaa; joka oli mun kä-des^
in", vastasi ukko ja kohotti kir­jaansa.
.Maallikkc^en k^iiudessa kuulee
usein väittelyjä siitä, painuuko huk­kunut
laiva: taikka.mikäaa muuka^
esme - meren pohjaan, • kos|di n^eren
.paineen sanotaan olevan syyyyksis-
, ^ suuremman Jvuin minkään siihen
jout uneen esineen ominaispaino on?'
Tästä tosiasiasta johtuneekin se^^
leltamus, ettei mereen poutunut esi­ne
voi vajota sj^^^anmälle kuin up­poavan
esineen ja veäen painon ta-sarajaan
saakka, jotenka laivahylyt
ja muu mereen joutunut roju aje­lehtisi
määrätyissä syvyyksissä kun­nas
kulkeutuvat matalammille pai­koille
Ja peittjrvät pohjamutaan.
Tieteelliset * tutkimukset Ja kokeet
Nyt joku muisti kuppari Anna- kuitenkin osoittavat sen, että meren
"Se önpahähenki, justiin samanlai- ^^^^ tiesi, että hän on pahölai- ^ne suurissa syvyy^i^sä on niin
nen kuin oli naapuripitäjässä viisr kanssa liitossa, — on käynyt siel- suun, että se kyllästyttää emalia pai-kymmentävuotta:^
tteri'7 jutteli eräs Ja siellä — navetassa vasikan hän- noUaan jokaisen e s^
tiävkatkpmassa ja lanipaita keriUe-n>
ässä — ja mennä kesänä laittoi
naapurin lehmät sydänmaalle mene-määnj
ettei tahdottu löytääkääri . " .
Siis tuumasta, toimeen ja -hevonen
mumDio,"eil^ se lähde mi^^
veisaamalla, Jos ei vain ole sellaista
ihnustä joka on sen kanssa liitossa!"'
Ja hän Ä o i hyvin arastellen virren,
johon yksi ja toinen yhtyi.
En muista enää \arren sanoja. Mut­ta
kun pii vähän aikaa veisattu, piti
eräs vanha ukko lyhyen pujieen, teh-deö
samalla; jpitayu omkuisia Ä - v
keita^, sylkäisten^vasem ja- oi-kpalle
hokien: ''Olefcs ukko. uupuvai-^
n^i^yirren ^ssy^ sun voittaa^'; Sa^ ^
maila- hän otti tabustaan Jonkun
r ^ i S S ^ & ^ t ^ & ä ^ mukaan^varaamar^^
ka^^ismus tai mim isem^
v^.tllpes^an ;[^ukon, v^lläu^
ja Sanoi: :
"Herra sieluni pelasta, _vaikka ,
keni nienettäis^." - . T . V
J^iin. lähti ukko pdmeä^ ;ka^^ .
maan -väUlatpile, jnjis^ oli Vafiyasti J
multaa. /. KirJä öU kädes^ j^^^
poiMttain^liamp^ussa,. ]^aa^säu»lij^t
aloittivat, taas virren, ikää^ ur
kplle jäähyväisiksi, Lsillä useat olivat
aivan •varmpjf^, ^ettei hän sieltä elä-
VMiä pakia» , r
Vintiltä kuului jonkunlaista kolinaa
sekä ukon loihtusanoja, joita oli vai­kea
erottaa, l^o^ puukko'oli ham­paissa.
Jännitys kasvoi kartanolla, ei
ääntä päästetty, tuskin hengitettiin-liään.
Vihdoin se tuli aivan huip­puunsa
ysillä vintillä kävi jymähdys,
aivan kuin-välikatto olisi pudonnut
alas,.ja samalla kuului ukon vakava
ääni:
"Paiskele mitä ;paiskelet, herran
emaplen."' ].
Syvää oU hengitys kartanolla ja ih­miset
tarrautuiWt toisiinsa. • Itsekm
olin kahden muminun välissä, jotka
pitelivät minusta sylin kuin h)rväs-täkin
tur\'apuusta. Kiin koetin vä­hän
irroittautua, tarttuivat he ympä-rilieni
yhä lujemmin ja-toinen kähisi
korvaani:
"Poika, älä rimpuile. Tee paran­nus,
sillä meriddpäivät ovat käsissä?'
Oikei^ sääli tuli heitä, joten olin
taa. «en pphjaim, josta Johtuukin^^^»^
nanpacsi, että .'hnerv; nielee <Hnan-sa
Jonkinlaisen ..ikäsityksen saa^mme
tnereii paineesta vEhglahhin haliituk-aisoihin,'
sillä Leena asui vähän niat- sen yialtamerille mittauksia suoritta-kan.
päässä kylästä. Lähtiessä ukko maan lähettäinän, professoria
puoskaroi hevosen ja ajopelin, ettei luonnontutkijan Sir John ÄJfurrayn,
vaan paholainen tule mukjian tasem- saostuksista g*a kokeista. Hän sanoo
malta puolen. Hän katsoi länkien • mjn.< incrienpaineene- 1,000- metrin
alitse, onko tie selvä. Sitten hän syyj'3,'dessä. olevan lOCT kiloa neliö^
nousijfcirjansa kanssa julUälHsenarat^ senttimetriä kohden <noin 1,200 Ib.
taille ja kolme mi^tä lähti mukaan, ndiötuumaa kohden, ^'ähäniii; 3)000
Yhdelle heistä tuli viikate- käteen; jaltaa syvällä). Keäkimääxäiseksi
• Ei%ipoifeö?tt3vaaii-^^j^
ta.Uetoinai,-- t u l i j a nyhjäsi
minua-sivutm, säi^n vä^än salape­räisesti:'
-•; , : ' ' v ;^
ifÄl^ väKtäj-vaikiimiiä^to
•"Nöfmitä^tä&ä^itäi^ mer-r
kitsee"?''':m:utisin jä hiukänvkylmät^^^^
reet.kuMsdfeälmtäni p ,
se oniitxiisen kolkolta sy^ kun
ruokakello aina tämän tästä Idlaliti
— ling bng, ling^lang!
Asiaa tutkittiin puolelta ja toisel­ta,
että niillä ihmeien voimalla se tuo
kello soi, sillä: soittonupra, joka ylet­tyi
maahan asti, ^ l i miesvoimalla ve­detty
poikki; Siunattiin ja ihmetel­tiin
ja mihinkään muuhun johtopää­tökseen
ei tultu kuin siilien, että se
on paholaineUj, joka sitä ^soittaa. Ku­kaan
ei uskältenJöt mennä rakennuk­sen
lähelle^ -\-aan katseltiin kauem-
• paä. ; •:-[:^-}:: '-^-y:^:^ '
Ja aina vain tuli äusiaihmisS
lakin oli veSian^änt käsis^^ he
otaksuivat olevän^MenhädäiK
ta kun kUuKvat^asian^ niin y^
hiljaiseen nikpusjbukkopn. •
Jopa saapui "Joukkoon eräs naapu­rin
isäntä/joka oli käynyt iilkoihailla,
aina Ameriikassa asti. ^ Hän piti it­seään
karaistuna miehenä eil!^ niin
ollen pelännyt aavefta/^ite
Ul±p'huomautti-viikatemiebäle:'- '
^"Poikani, älä^säästä- kim
tarvis tuleej^sUlä paholainen voi tuilä
mHtävastazui monenlaisessa hahmosn
Hevosen hypätessä täy ttä ravia yb-tyr
heidän matkaansa tien sivusta
merien -syvjtydeksi hän, laskee noin
3i^Jdlometriä, (vahänt^i to^Ua).
Merissä on. myöskin suuria, »yvyyk*.
sia eli kuoppia. Tyynen meren luo-tdspssa
- "Cballen^^ jonka
syvyys on 9,63(S röetriä ja Eilippiinieh
Mindanapn - lähellä , "S^re-hauta",'
joku vasikalta näyttävä olentoj joka joka on 9,7^0 metriä Josmaail-ei
"osannut jäädä tiepuoleeii, - 'vaan
laukkasi hevosen rinnalla. Ukko yl­lytti
ajajaa roimasemaan tammaa ta-kaniuksilleVitsfe
hokien Jotain loitsua.
Nyt alkoi paholaisen kynnet kuume­ta
ja -sen oli jäätävä, mutta samalla
viikatemies muisti tehtävänsä ja si­valsi
aseellaan sivuun jääpää, jolta
pääsi surkea mölähdys.
Hir\'eätä vauhtia lensi hevonen
Anna-Liisan pihaan, suoraan aidas­ta
sisään. Mutta mitä nyt — etsit­tävä
ei ollutkaan kotona, ovi oli lu­kossa.
"Se se varmaan oli meitä viastas-sa
tuolla tiellä", päätteli yksi Jou­kosta
»
niaQ kprkf-iminaksi tu vuori
Älpunt Everest, jonka korkeus, on 8,-
840 metriäi laskettaisiin siihen kupp-paaiij.
Jäiäi sen huipun yläpuolelle
• vielä vettä 940 metriä. Sellaisissa
syvyyksissä täytyy meren paine pUa
suorastaan, hirvittävä.
Kokeista Sir John Murray jatkaa
seuraavaa: Kun puupalaseen- kiinnit­tää
painoja Ja laskee ne monen kilo­metrin
syvyyteen Ja sitten vetää
jälleen ylös, ei puu pysy enää veden
päällä. Kaakki puun pienet huokoset
ovat haljenneet. Puupalanen On
.kauttaaltaan vettynjrtf josta Jo saam­me
aavistuksen siitä .kuinka suuri
paine suurissa syvyyksissä "Vallitsee.
"JPÖ, vasikaksi muuttuneenani- ' M tulpalla., suljettu puUa,j^^
V osittain - tä\-tetty vedellä kasketaan
dyn erään, pelosta vapisev^mu^
paran" k^destä,.^ ja-^^^^
myöten nousta lipatöiie,;,^ai|i^ mitä tiesin, mut­kuului:
ta kun siitäkin olisin kenties saanut
"Älä uhmaa - r - älä jnriene/p-^ siellä
sulle tulpo valrfnköj y ' -
"No yornyt: ofe minä^hähnyt
suurempiäkinA sarvi^^
mahtuu mokäfceli^ häil? ^ hlMisi
mennessään-" rjo^p^: vain. s^
kiinni,;mirf.tu4iÄiäl»^ • "'^^ '
Hän oU-yaji^^
siellä t l ^ t j r y ^ i f e Ä i i^
sdkäsaunan asianomaisilta; niin kät-.
ioin.pariiaaksi olla hiljaa:
Jö taas kuului vintiltä ukon lää^
hättävä ääni ja jonkinlaista tpmi-nääv
Oltiin varmoja, että. ukj^o siej-lä'
taistelee paholaisen kanssa.
SSinä hetken aikaa kiemnrreltiin ja
mitään ratkaisua ei tullut. Miitta
minuUe siinä tuh* jo kolmaskin hoi-
• A 1'! • :nira<nrttin-ka­sasi
tomen.
Noidanhakijain täytyi lähteä tyh­jänä
takaisin. Hevonen vaahdossa
he saapuivat pihaan • mistä' oli jo
naisväki siirtynyt naapuritaloon vei­saamaan
ja Juoruiliemaan kaikesta sii­tä
mitä tässä maailmassa paholaisen
välityksellä tehdään.
Ruokakello ei ollut enää kotvaan
aikaan soinut, mutta aamulla, kun
palvelija hiipi pihan poikki navettaa
kohden, katse kelloon suunnattuna,
kilahti liello taas kirkkaasti — ling
long . Tyttö parkasi ja yritti juosta,
mutta, jokin oli tarttunut varpaaseen:
ja kello, hoki hätäisesti ling^ing^ing;.
Tyttö näet oli kävellyt, idiheii Iän»,
kaan, Joka oli kiinnitetty k^lon lae-leMi,
.mutta yöllä- katkennut, vääräs­tä
paikasta, 'l']
Nyt selvisi Vänhan-Erfcin juttu. Ja
hyvin syvälle, Joko korkki painuu
pullon sisään taikka' pullo särkyy.
Kun lasinen lämpömittari lasitettiin
noin 7,000 metrin syvyyteen, mitta­ri
särkyi. Siten eräs retkikunnan
jäsen otti molemmista päistä suljetun
lasiputken ja kääri sen Vaatteella ja
sulki sen kupariseen putkeen, 'Jonka
niplenimissa Idissä ,oU pieni reikäV
jotta, vesi pääsi sisään. Kupariputki
sisältöineen laskettiin > noin 6,000
metrin syyyytee% Ja sUten vedettiin
ylös. Kupariputki siltä kohdalta, jos­sa
la&iputki.olij oltkuin altä olisi "va-
^ bänkii^^<»4ia|:äiaäÄ
ta s i d m - ä i i ä ^ i i ^ Ö S ^ J^Makoettivapauttaaminutmum-,
tarkasteli;^ keilo-iie^ se moista. ^ ;^ •
ei nyt soinut.--ibö^ Miten siinä n«iee .Joku hetkmen
äärellein^ii^J^^äfeftkäÄ^ "»««»y* jonkinlaisessansa-
V kiannuksessa. Sclvenm vasta kun
huomaan ifton tulevan vintata to-
"Kyllähän minä Jp sitä- arvelin­kin!
. . .
"Niin- m i n ä k i O j v V a i k k a en viitsinyt'
saiipa,!-*^
"Mitä se*Vanha-ErkU täälla^^l^
a^midla.myösketrottiik/ett^ si, mehän.olemnMr^t^
kiniys Pii leikannut viime yÖnä tsdton i h m i s i ä . T.:
vasikalta korvan pois.. Tutkintoa kyllä pidettiin, mutta ;
Mutta annas öllk, ktih inunimut soittajia ci löj^ynyt. Vksi piistä'on
saivat aiian tietoonsa — kyllä täällä Canadiässa, mutta mitä se
"Liönaan sellaiset yöraul^ ktnfellekään^ kiiuluu. Ja sitäpaitsi
ritsijätl' tämä on Jo luinxiabha. juttu.
/ -
.1
1. d.