Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 7, 1952

              Joi
takaisi»; iiHfe*»^^^
liiotetta^ (^^^^^^a>^
l i ^ f t a ; k i ^ & T n ^ B ^ ^
olla oma ^
syia ja k a ^ ^ . ^ ^
teuttä.: -HäiidBi Ä
talvi jrilöOses^^t^^
neliä töitäkiiikkii»vli^^^
vena hstkkaamaniä;
kalie ja^ liän^suiiiqni!^^ la^
kehtaa |€lä»^v^.taa> saunaa tai asuin-takenmista,
4:u^idn^|^^
oli^ ensin-ra^^
aika mi^ta^iii, j^ryfllä ja
pakkasillä^vvaiikka^ d
teekään^ •'tuimii;;^^^
yalittdfeettöjsaaimt
kahtdeksansatääT i i ä o s ^ f kakittava k iN
jästo, jqteB sut^ ailahr
tefeviä inM^%sjri^^
M}^^kin:ail^^^
tetem^la^; ^miii^tii^^
^ l U l f o i n ^ ^ ? i ^ i ^ ^ | ^ ^
hjeteaiä^
;i;jy>i^ugsa^
^tk;^i^KS^ yoili^stia;^^^^^
tosin raulMitti^ etäi liäii on t i i ^
mutta
531 uuvuksiin " ~ inetsas^'
sa ijv^riB^i^inäsaMi^B^^
läjän vainj
riistan p e j ^ ^ j ^ i i b E ^^
' vall£L ~ £Iäm|,it|l^
paassa luonnossa^ " i ^ i i ^ ^ . . .
hellä bievap.
että >inpär^^niffunm
het ja yiela{4 Jtäupun
va t juhliin. Ohjelmaa saatiin ninsaas-ti:
soittoa, I^^h!^ nin<^^^ oli
pidettävä,juhl^ipuhe; jidUä niin
määräsi. JuUat: o ^ ^
Talon tayt#Qfp nautti juhlista,
vieläpä kehuivlit ettei ennen ole niin hy­viä
ja niB^asohjäinaisia joulujuhlia o l ­lutkaan.
Siukku oU valmistanut; itsensä tahri-tiloille.'
HänJ^li varustanut jatilMJa,
s i a n k } ^ ! ^ ^ äksväcs^
jä, ryyttejäi;^^^it^^
tanutkaanl ^^S^uoi^oU Tarä^^
kuukausiksi kiinooi^älla lap}yä^^
sänsä lähetty^^Cic- V c r
taa tieteiikin^sid l w > ^ hahitU.^ Elämä
ei huolestuttänÄl r:^^^^^^^^^ ; "
JuhliUe lähtiä hän
sai iskevän, ajatuksen. BSn ei pU^
tellut mitään seUaista ennenmiini Aja­tus
tuli ylläittäy^ä kuin salanaa taivaal­ta.
Se t i ^ i ikäänkuin päätöksenä, jossa
ei ollut tinkimisen varaa. Hänen oli
lähdettävä New Yorkiin «Mamuskimet-sästykselle':.
Hän ei järkeillyt lähtön­sä
järkiperäisyyttä, oikeanunin ei sen
tarpeellisuuttakaan, yksinkertaisesti ei
mitään. Sulloi matkalaukkuun paitoja,
kauluksia, vaatekerran, sekä muuta tar-vittaa^'
tUipöhpöstä" ja niin joulujuhlil­le.
Juhliin tulleitten kaupunkilaisten
mukana pääsi kaupunkiin, matkan a l ­kuun.
Rahaa on aina säästellen kä3rtettavä,
se oli Siukun käytännöUinen periaate.
Matkalippu New Yorkkiin maksaa kuu­kausien
ylöspidon j a talven aikana va-paak\^
din:ottaminen on henkensä k y i ­nhän
kouriin antamista."^ (Muita keinoja
siis käytettävä.
Calgarystä lähetetään junaiastittai|i
viikossa teuraskarjaa sekä sikoja Toron­ton
ja Montrealin teurastimoill6. Ruok­kijoita
tarvitaäXi: mukana. Siuls^ vie­raili
Calgatyn .''sikaviiastoissa?V iehus-kellen
i t s e ^ fannciffil^^
tisikopaimeaeksi j a 3uin^
pojan amiJMtilf CTlrapHat^r Mnyitiryalim
sikoja vie\^uui junasui. Montteatista 0^
vain kivenheitto, matkain pituuteen näh­den.
N n r ^ r b r l ^ : M ä t k a » ^ £ i f i ^^
Koko junaksti sikala j a n d j ä ^ t u h l ^^
n u k k ^
^ a a luv«utiin k ) ^ ^
%tkaeyaät^^^^^^
r^UJu on:
m ^ ^ ij6ten se; kesti ndljä — viisi J M U -
vaa jyrrata.
pimus oli vain suupuhetta, mutti sii­hen
luotettiin. Sattui niin, että matkal­l
a ;nrMte^^^^^f^
kj^mäaaltö yllätti ja lämi>ömittari laski
jdi Tiisaiymment^^
Siat j]|inoutuhrat.
x n ^ i tukehtuivat.;^
y i f a s t p 3 s a ' ' > a ^^
^larj^ttie^iää^^
ia^^ ^ Q m ^ cdi.^ N**siko^
l > a i m « j ^^
;^iMim^ iMafe^tulli^^
toiveitten fc^kieB^;..
New York ^ S i u k i d k ^
tain tuimettu,-kivikuilujen linnoitus,
vankila, johon lakeuksien ja vapaan
luonnon erämies ei koskaan ps^se so-peuttimaan,
oli juuri saanut lumimyrs­kyn
niskaansa* Samanlainen lumimyrs­ky
kuin hiUi s^omeste t u i i e s ^ ^ oU
New Yorkia ensikerran' nähnyt. Töin-tuskin-/^
sikopaimenemme" pääsi rouva
Van Löiseliih vuokratalolle^ jossa hän
oli edellisellä kerralla majaillut. Rouva
•Van Loisell bli ilomen nelikymmenissä
oleva hollantilainen; musertaen tylysti
ärrää puhuessaan eni^aihniniueltä. Leik­kiseen
tapaansa irdfikka silifiis^ hän
tulijaa iervehÖ: *''rknöwi^;yöii aitf lone-some
without me" —- tiesin, että ikä-yöitset
niinua. Herra Van Löisell oli
rouvaansa huomattavasti vanhempi,
sairaaloineny mutta kylceni olemaan kie­lenkääntäjänä
jossain suuressa ulkolähe^
lysliikköessä; sanoi hallitseA^insa kahta­toista
kieltä. Siukkii sai asut^yak^een
talon ' vierashuoneen - siksi, kun^
vuokrahuoneilta tuli tyhjäksi. Ilmatien
kiskojen flop-fl<^-äänikään :ei paljoa­kaan
kuulunut aiemman kerroksen vie-rashtioneese^
;
iMamuskimetsästykselle'tullut "siko­paimen"
• o l i jatkuvasti ollut ku-jeen-^
vaihdossa parinkymmenenviiden tytön
kanssa New Yorkiin ja ympäristölle.
Nyt oli ansat viritettävä ja syötit lai­tettava.
Oli käytävä tervehtimässä
kaupunkilaisia ja kirjeellisesti sovitta-'
va kohtauksista ulkona kaupungista
asuvien kanssg. Kohtaukset sovittiin
suomalaisten tuplajuupoikien — IVVW
— pitämissä illatsuissa Bronxin työ­väentalolla,
naisten osuuiskodissa tai
Jussilan paikanv^itystoimistossa.
Kirjeenvaihtotytöt olivat jokainen jo
vakavoituneita, elämää kokeneita ja elä­määnsä
jotain inuutosta odottavia. Jo-kuja
jo isoäidin ikäisiä. Tutustuminen
sellaisiin t3rttöihin on mutkatonta, reilua
ja rohkeaa. Heillä, tytöillä oli elämäl­tä
odotettavissa samanlainen päämäärä
kun Sinkullakin: Oma k o t i !
Siukku oli matkalle lähtenyt varta­vasten
löytääkseen elämäntoverin itsel­leen,
vaikkakaan hän lähties^n ei mu­kamas
sitä suoraan itselleen tunnusta­nut.
Elämäntoverin, joka soveltuu köy-liän
miehen toveriksi maalle j a jolla olisi
työläiselämän tosiperäisiä kokemuksia
ja myös samanlaisia ihanteita sekä pyr-kunyksiä
kun hänellä itselläänkin.
Yleensä tytöt eivät ihanteitaan, pyrki-^
myksiään j a päämaaräana. salanneel-^
kaan, antoivat ymmärtää mitä he tule­vaisuudelta
toivoa äöi^^^ii^^
Suoiiiessa ^ ' ^ v i s t j ^ ^ ^ s ^ s^
v o i kodikseen^^^}^^
h a l l i t t a v a a h u i n i^
toinen pientä jiaisten yaiat^^
ehkä Helsäi^is».
haluavansa matkii^aar l a ^ i ^^
kuin kotiaan perustaa mihnekiun j a sit­ten
vasta tekee valinnan* Eräs isc^dik-jal,
saamastudit, opettajat, sanallasa*
norä, ksdkkl^^k^
käytettiin sotaprppagaxi^
i ^ . Sitten Lusitaida upotettiin, joten
Yh^y^n^tain "puolu<wt^^^ haar-niskbitui,
jvdistetttin^s^ Saksaa vas­taan
huhtikuun kuumntena i^vana^
Mieiiiä alettiin kiiiedUMti ottaa
si sovdtuija hahisi tfc Yh4j^vsatein anncy^ kun
cahadalaiset pankit «aksayat korkoa» kainsalaineii, niin hänen anneijaian
kertoen, miten p d j ^ dluV eittämätön. Hän
maksetaan. lytti^entäUaisct toivat- tiesi entisten J y y s f l l i ^ ^^
teint olivat v s u n * ^ ^ Siukiin perusted^ ^eyansa
^^siiuien maakartanöi»'* omistuksd^
josto Iän OmoitukÄää^^^i^^
inainitsi; Min i ö ^ <»i injrfeto kyttäkin sodassa r Saksaa vaataan, myt-tyttqjä^
jotka k»toiva|i^ ja niMK
;^ittusaj^n»
ljrls%^fa>k(^ ]
yeensi^o^n^^
• tulinn^Jckeita;•'t; 7^: <
.paanoaan hänen asuxino^een. Rouya.
Van ilLolsf^ v e U i ^
että Sinkulla on monta "^ertJtua" sekä
''siskoa'*^ tä^m New Yorkissa
valitellen miehensä sairautta ja ainaista
huoneitten puhdistamista.
Siukku eli roihuavan lemmentulen
länunittämänä* O t ^ o h j e e k ^ n "maas­sa
maan tavalla-naurua'\ Kertoi elä­mälleen
suurta toivoville tytöille Alas­kan
kultalöydöistään, suuresta maakar-tanostaan
ja lännen romanttisesta elä­mästä.
Oli kuitenkin eräs Hilruut, h i l ­jattain
Suomesta tulluit^ ndjätoistaisen
lapsisarjan ^im^inen, joka oli puutteit-tenkin
painamana omin avuin ponnis­tellut
tietopuoliseen elämään. Hänelle
Siukku avoimesti kertoi totuuden itses­tään,
taloudellisesta asemastaan, rak­kaudestaan
maalaisdämäänc ja nimis­sään
olevaan homesteaidiin. . Hilruut
puolestaan kertoi avoimesti lapsuusai­kansa
niukan eläniiseni alastomuuden
ja puutteellisuuden. !Kert6i niukoista
leipä- ja. perunf^annoksista^ : jpita sai
"armolliselta" opettajatiardta iltatöitä
vastaan ,että voi suorittaa yleisen kai^-
säkoulukurssin. Kertoi - palvelleensa
"h3rvänpäivänlapsia" ja. säästäneensä,
että voi jatkaa opinnoltaan kasvitarha-neuvojaksi.
Hilruut ei rakennellut saavuttamatto­mia,
ihania tuulentupia eikä länmiittä-nyt
itseään tulevan huvilamaiseh kotin­sa
yltäkyUäiseflä liedeUä. "Kodin ja
elämän onni", hän tuumi, "voi viihtyä
pienessä saloseudun mökissäkin, jos sen
rakentajat jmunärtävät toistaan, pyrki­vät
j a ponnistelevat yhdessä todellisen
kodin luomiseksi. Q&oti luullakseni on
silloin todellinen linnake, rakkakin ja
suloisin paikka maailmassa kun sen itse
rakentaa." ^
Tuollaisen tervettä, rohkeaa elämän
käsitettä omaavan elämäntoverin Siuk­ku
oli toivonut jolloinkin löytävänsä.
Elämäntoverin, joka luottaa omaan voi­maansa
ytarmoonsa ja pyrkimykseen-sä
rakentaa linnakkeensa varojensa se­kä
kykyjensä mukaan.
N3rt se oli lÖ3^yn3Ht, jota oli vuosia
haaveillut, uneksuiut, toivontit j a etsi­n
y t Hilruut o l i tä3rteläiiien, korkearin-tainen,
terve, sulomen ja hUpcä tyttö.
Seuiiistelu supistui n y t vämkalMien p i i ­riin.
Siukku j a Hilruut Jakoivat seu-rustoluhetket
keskenään. /
T a l v i käänsi selkänsä oienneisyydelle,
^^•y'^ihaii,^^i^^ .!odotti>:^Mn^^^;
' : t ä ä n s ä , : ^ : l p f ^ ^
nut"tar|bta muutal 1^
ei l^i{^eilicä t o i m e e ^
ton suojaa aurinkoisena päivänä, mutta
ei sateella. '«^laiUsartaiioii" i ^ n ^ ei
ollm 4ollär<elt^, eikä Hilruutkaan Ame­rikoissa
ollessaan ollut kerinnyt kaikki-v^
tjaita .j^saama^ '^kartanon.*'
puut ja pens^t saivat edelleenkin rau­hallisesti
kasvaa.
Canadan länsirannikolla alettiin teh­dä
puitlaivoja 'saksalaisten upottamien
laivojen^ tilalle. Siukku ehdotti ^famus-killeen,
että "kuherrusniatka" ohjattai­siin
aina äärimmäiseen länteen, Vancou­veriin,
B.C. Vancouverissa he sitten seu­raavaan
kevään toukokuuhun saakka
olivatkin. Siukku veisteli laivoja ja
HHruut kävi hjnränpäiväniapsme ^{^^
töitä tekemässä. YuÖsi ktin oli
tu, säästetty j a menoja minimiin supis­tettu,
saatiin tuhatlappusen kanssa läh­teä
pesää tekemään.
M A T K A K O T I IN
Siukku kirjoitti naapurilleen, määrä­ten
päivän, että milloin hän on Mamus-kin
kanssa.'.^kotikaupungissa!', tulla sil­loin
hakemaan. Naapuri sopimusta
noudattaen oli parivaljakollaan J a isoil­la
nelipyöräisillä työkärryillä vastassa.
Tehtiin ostokset j a niin matkalle. H a ­kija,
sUmää iskien Siukide, kysyi, että
minkä kautta mennään, täten uskottaen
teitä olevan useampiakin. "Mennään
suorinta tietä", oli vastau$. Ensim­mäinen
maOi o l i jonkinlaista tien tapais­ta,
mutta sitten mentiin mbtä parhai­ten
päästiin. Nuoret vesat ja puitten
oksat vbkoivat hatut pois päästä, toisi­naan
sai lyönnin vasten kasvoja. Olipa
kaadettava puukin tieltä pob kun paho­ja
paikkoja kaarrettiin. Kärryt hyppe­lehtivät
kannon päältä kolon pohjaan
ja taasen mättäälle. Kärryillä olijat e i ­vät
hiiskuneet mitään. Ajuri tosin hau-kuskeli
ja ärhenteli hevosilleen.
Tultiin ylitettävän nevan kapeim-malle
kohdalle, jossa neuvoteltiin, että
mennäkö ylitse hurjaa vauhtia vaiko
hitaasti. Ajuri roimasi hevosia selkään
karjasten "'Porhaltamalla y l i mennään!"
Toinen hevosista upposi puolimatkalla
nevaa miltei näkymättömiin. Uppoa­maton
hevonen päästettiin kärryistä irti '
ja talutettiin ItovaUe maalle. Pitkän
köyden avulla vedettiin uponnut hevo­nen
pois Ja sitten upoksissa olleet kär-^
r y t HOruutoll^ikähdyksissä kun t u ­lipalosta
pelastettu. Jatkettun matkaa.
Kierreltiin ja kaarreltiin, milloin met­sässä,
millom aukealla, kärryt ollen toi-feättä^^
nnittdi jor;tiiapiisesU.;jtyo- ton pääne ajettaessa.
menoa. Rahamassi oli talven- Saavuttiin viimeiselle estedle, peh-ottaakseen
SiukSu^unnittdi
rt - -1-
JmM9(^i^^k^ 7 piitriai. 1953