1952-06-28-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
äf
m pm
i
« l i L
m
Mi
IS' s V.' ''t >.
i i ,
I V ^
L I E K I N U U S I
ma
SSAMPPANJA helmeili molemmissa
^ laseissa, savukkeiden savu kiemurteli
hitaasti kattoa kohti, frakkipukuiset
honmesUrit liukuivat ohi, orkesteri
soitti kiihoittavaa rumbaa —« saksofonisti
venytti jonkin sävelen liian pitkäksi,
se kuulosti kimeältä ja viiltävältä.
Se kuvasti melkein Phyllisin omaa mielentilaa,
ja hänellä oli tunne, että myös
Peter Lane tunsi samoin. Se sai hänet
aivan suunniltaan. Tällaisia tunteita ei
saanut tulla, ei ainakaan tänä iltana.
Häö tiesi, että Peterillä oli kihlasormus
oikeassa rintataskussaan, Phyllis oli havainnut
hänen hermostuneesti'tunnustelevan,
että se oli tallella, ja kerran melkein
huomaamattaan ottavan sen esiin-kin,
mutta työntävän sen jälleen tas-kuitnsa.
Oli kuin Peter ei voisi päästä
oikeaan vireeseen.
Piiyllista. ^ jämH olik^
nen kukka tunänaa taustaa vasten, hänen
silmänsä olivat siniset kuin kesätai-vasmuodostaen
ihmeellisen vastakohdan
kastanjanruskeille hiiiksille, jotka sopivassa
valaistuksessa saattoivat hohtaa
punertavin vivahtein. Pehmeät, täyteläiset
huulet avautuivat kaipaavasti
janosivatko ne samppanjani tai intohimoista
suudelmaa, ei ollut niinkään^
helppo sanoa. Luultavasti ei^^t suudelmaa,
sillä tytössä oli hj^ilyjenkin aikana
jotakin kylmää ja liian tietoista.
Phyllisin kauneus teki häner hulluksi,
mutta rakastiko hän tätä todella? Joskus
ei Peter ollut siltä läheis^lan vanna.
— Mitä ajattelet, rakkaani? Maistammeko
samppanjaa?
Peter tarttui hämmentyneenä lasiin-
•sa.' • • .
— Luonnbllisesti. Anna anteeksi,
Phyllis. Unohdin aivan itseni.
~ Huomasin sen. Tohtori iLane on
hajamielinen kuin professori. Juo nyt
tulevan vaimosi onneksi.
Peter ^ p ^ t t Phyllisin sanoista. Hänet
valtasi äkkia hämärä epamieltyttä-yyyden
tunne, mutta kun hän kohotti
lasinsa ja katsoi tytön houkuttdeviin/
sinisim silmiin, hävisi haluttomuus yhtä
iiq)easti kuin oli tullutkin, ja hän
bynn^l* Mutta laskiessaan lasinsa pöydälle
puristuivat hänen kapeat huulensa
tiulosti yhteen ja voimakkai(ten siima-kulmien
rällin muodostui syvä vako.
Hän siveli kädellään vaaleita hiuksiaan
ja.työnsi sitten etusormensa kaulan ja
kauluksen väliin, ikään kuin hänen olisi
ollut lilan kuuma.
tämän olisi pitänyt olla riemulUseD*
21<änen juhla, heidän kiUajaisjuhlansa,
a l ^ koko elämän kestäv-älle onnelle —
muUa Ilo ei tahtonut tulla. Jossakin
Pe^in tietoisuudessa piili haluttomuus
eikä. hän päässyt siitä eroon. Hän a|at-tdi
kerta kerran jälkeen sen olevan xnie-syaan
J A T K Ö K E R T O M U S
lettömvyttä, koetti todistaa itselleen
rakastavansa Phyllistä, rakastavansa
enemmän kyin omaa elämäänsä, mutta
epäily repi häntä. Hän katsoi jälleen
tv^töön. Phyllisin musta, ruumiinmukainen
puku toi houkuttele\asti,esiin
hänen vartalonsa kauneuden, kaulanauha,
jonka hän oli lahjoittanut tytölle,
antoi iholle kermänpehmeän loisteen.
Katuisiko hän viime hetkessä? Mitä
hän ajattelikaan? Koskivatko nämä
ajatukset hänen öinaa, kaunista Phyllis-tään?
Pettäisikö hän tytön, joka koko
elämänsä oli d|oyt köyhyydessä j % saanut
raataa saavuttaakseen aseman, jossa
nyt oli. Ei, jos kukaan, niin Phyllis
ansaitsisi huolettoman tulevaisuuden.
Peter sytytti savukkeen ja puhalsi
savun mukana tuhkahiukkasen frakin-käänteestä.
— Kuulehan, Phyllis, sanoi hän, —
^olen ajatellut ostä^^ nifeille h^r^^ilan^
Olin äskettäin katsomassa erästä: Viisi
huonetta^ ihana puutarha, kaunis paikka
ja se maksoi vain neljätuhatta pimtaa.
— Huvila? Sanoitko huvila? Sehän
olisi hurmaavaa. Phyllisin silmiin tuli
äkkiä kylmä, utelias ilme. — Onko sinulla
niin paljon rahaa? ihmetteli hän.
-^Kyllä, nauroi Peter,-—tein h3rvän
kaupan ostamalla osuuden Hardyken
praktiikkaan r r - hänhän sai sen isänsä
jälkeen, jolloin se jo oli tunnettu ja arvossapidetty.
Mutta varusteet olivat
kauhistuttavan vanhanaikaiset ja se olisi
kyllä mennyt päin nmntyä, ellen minä
olisi hankkinut uusia instnunentteja
ja kojeita. No, hullusti siinä kävisi sittenkin,
siUä j^erryUä ei ole hituistakaan
lukeälj^ Ajattele Vam, että hän hoitaa
kaikki köyhältä näyttävät Huniset
ilmaiseksi.
•— Idioottimaista, huudahti Phyllis
kiivaasti, — on luonnollista, että ihmisten
täytyy maksaa. Maksetaanhan sanomalehdestäkin,
miksi el sitten lAakset-taisi
terveydestä? Sillä tavoinhan päästään
kiitollisuudenvelasta.
Peter hämmästyi Jiänen äänensä k^^^^
vautta. Mitä se oikeastaan Phyllisille
kuului? £ik& hänen jiiuri olisi pitänyt
ihailla Jerryn asennetta, koska hän Itse
oli dlut köyhä. I^ssä taas ^ e n l Phyllisin
luonteen Ja iyhnyjrs. Peter
suuttui ^etoeeiii^^
jon hänen a a i ^ ^ kuin siksi,
ettei tytj^^tääälnen ^um
lusL ,,^:^.,:;;y ,•/
~ ^ 4 l l l n , san<u hän artyneestl^^
Ei sinun tibryitse noin kauhl^
d JerrylBk « 1 ^ ^ Ilik^>il, el alti tar-vitse
sanoa^että han^ki^^
tImalsestL Päinvastoin, minim mielestäni
.Iän ,oso|ttaa hänunast ih-mlsral^
utta|ja täyttää kut^
oikealla tavadla;^ lääkärin p i ^ oUa
sdlalnen, ei |V|^tp|phinioinen, vaan jalo
ja vahnis auttamaan siellä, missä tani-taan.
Minä en ole sellaihen . Juuri
sen\TJoksi Jerry ja minä täydennämme
niin h>^ri toisiamme — tor\'on, että
jTnmärrät, mitä tarkoitan.
— Tietenkin, rakkaani. Minähän
vain laskin lieikkiä. . .
— Uskon sinua, valehteli Peter. Hän
tahtoi uskoa, mutta ei voinut. Hän istui
hetkisen hiljaa ja jatkoi sitten:
— Pjysin Jerryä tulemaan tänä iltana
mukanaan, mutta hänellä ei .valitet-lavasti
ollut aikaa. Hän tekee tieteellistä
työtä kaksosten sielunelämästä, ja
se vaatii hänen aikansa niin., ettei häir
mielestään voinut tuhlata kokonaista iltaa.
Olisin niin mielelläni tahtonut tutustuttaa:
teidät paremmin toisiinne. Jerry
on h3rvin mielenkiintoinen ihminen.
—- Sitä en ole hudmaimut, sanoi
lis. — Olen tavannut hänet muutaman
kerran, eikä hän silloin tehnyt minuun
mitään erikoista vaikutusta, mutta ehkä
se johtui siitä, että pidän sinusta niin
paljon. En näe muita kuin sinut —
vaikka oletkin lääkäri, joka osaa ottaa
maksun työstään.
Hän hymyili kujeellisesti Peterille ja
ojentautui, mutta ei voinut olla ajattelematta
tllant^k^mnu^ ;Tä5-:
sä istui hän -^jP^hylUsKenl-r yhdessä
miehen kanssa, joka pujottaisi kihlasormuksen
hänen sormeensa, mutta tunnelma
oli ^hköihen kuin ennen ukkosilman
puhkeamista . . . Rajuilma ei saisi
puhjeta, hän ei tahtonut kadottaa Peteriä.
Phyllis oli niin usein toistanut
itselleen rakastavansa Peteriä, että itsekin
uskoi sen —r- sitä, että tämä rakkaus
perustui voitonhinioon, ei hän ehkä itsekään
selvästi t a j u n n u t . . . .
— Peter, rakastathan minua aivan
varmasti ? Pfiyllis kysyi tuskaisesti. ^
Ethän ole katunut? Peter vV.
Peter pudisti päätään^ ja otti Pielistä
kädestä. iNyt ajatteli hän, on oikea
hetki. Hän oli jo työntämään sormensa
rinta^tskuim, hän hän huomasi Phyllisin
katseen. -Hänestä tuntui kuin häh
olisi saanut iskun takaapäin, jähien kylmyys
virtasi tytön silmistä häntä vastaan,
kylmyys ja —
juomme ja "olemme iloisia ^ «1-
pnmeidän ;kihJaja^^
ka? .-"vV:;, .•••vX--.;:^/';-
Peteroliaanut useita varoitukaa il
lankuluessa, ««itta kieltäytyi vakas&l
ti kuuntdemasta mitä.^ Hänen
ensä nainen^ vomut, ei saanut blUurj
mä ja laskelmoiva. Hänen täytyi^
koaPhyUisiin— kuinka muutör^j
si?
— Olet oikeassa, rakkaani. Nyt mjod
damme kaiken sellaisen ja olemme
nellisia
Peter kumartui suutelemaan Phyflj^
^ ö f * o _ se oli kylmä. V ^
'N MUSTIKOiiFA
.. Olkaa vannat. ett& l&bet&tte MAiUANNEliäkealle vSU^Tsliikkeene, mistä
£ saatte koriceizuaat nxiriarlnahinnat. Me nuiksainme C; F. E:q»essi
V OKmey ordariilaJoka pSJtv&.
Pikal«c& tnalnron laimiiftlrtt lahettiliii nrngHkat sttoaraaii l a ^ »
A N S P A C H
Suositukset voitte saada »istft h y v i i a i l R o 3 ^ P a ^
K l i j o i t t a l aM Ja i>iyniki& l f i h e t 9 ^ ^
! GEa C ANSPACH C O ^ I ^ ^
.T4
minua, ajättellPeter, ei, ei, e i : . . Kuinka
Iän voi saada noin mielettömiä päähänpistoja.
Phyllis, hänen oma, ihmed-linen
Phyllinsä, händi linelnuensa naisen
ruumiillistuma, niiksi Phyllis -^hai^
si häntä? ^poi itse oU v a ^
tuulella ja kuvitteli kaikkea roskaa . . .
—Peter, etkö voisi koettaa keinotella
Jerryltä koko praktiikkaa? Siestahan
€i ele thitään hyöt}^, siksUi kmn
ymmärrän^ IstiiU vain jä kirjoittaa tieteellisiä
tutkielmia ja sinä saat anisaita
rahat. 1Hssk On vain riippa jalassasi.
Saisit vamösti kaksinkertaiset tulot Ä-man
häntä . . . .
— Hajaa,PhyUis. Jp ajatuskin jostakin
sellaisesta on inhottava. Hänhän
on perinyt praktiikan isältään . Kuinka
voit esittää jotakin noin pirullista?
Luuletko minua varkaaksi? Phyllis, et
voi tarkoitlaaj mitä sanot. Sano, että
se oli vain . . ' .
PhyUis alkoi nauraa, hänen terävät
hampaansa loistivat kirkkaan valkoisina
tummanpunaisia huulia vasten — huuli-punahiukkanen
oH värjännyt toisen kulmahampaista.
Nauru kuulosti valheelliselta
Peterin koi:vissa ja hänestä tun-
^"/>^ttä Phyllis sen avulla vain koetti
hävittää äskeisten sanojensa vaikutuksen.
Eikä hän päässyt tästä tunteesta
vielä sittenkään, kun PhyUis vakuutti:
— Pieni, helposti narrattava tohtori
I^ne, etkö ymmärrä, etö sanoin tuon
\Mn nähdäkseni, miten siihen suhtau^
tuisit? Ethän toki usko, että töissäni
voisin ehdottaa jotakin niin alhaista?
Minähän tiedän, että sinä olet Itse kunniallisuus.
— Ei, toiTOn tosiaankin .
Peter, minä vannon, että se oli
vain ^?hma päähänpisto. Emme piAu
enää tuosta ikävästä praktiikasta. Xyt
---Sinun Mtesi kaipaa jotakiri iäsij^^
mintä, sanoi hän jäykästi hymyillen.^
tässä minulla on eräs esine, jota vdsia!
suositella . •
Hän otti kotelon taskustaan ja aui^j
si sen — punaiseUa silkkialustaUa I^^^^^^^
si leveä, timsmttikoristeihen soraius. Pg^l
ter otti sen pujottaakseen Phyllisin »N^
meen, mutta pitemmälle hän ei päässjl ]
Juuri kohottaessaan katseoisaMniiäi
kauempana salissa jotakin. Peter tni-J
jotti kuin olisi nähnyt keskiaikaisa
kummituksen juhlapukuisten ihmistä!
joukossa. Sormus putosi kilahtaen pSy;
dälle ::x^>^i PbyUis -^urasijhänen hts^
taan j | tarttui äkkiä nojatuolinsa käall
nojaan kumart^uen eteenpäin nähdäi.
seen paremmin . . .
Keskilyytä^^ p i i k i n , tuH nuoria^
^ nen, hänen ihastuttava mtis>|
taa ja.he][nic^valkoista silkkiä. ToiseiSij
ranteessa^ kimalteli rubiinikonstelDej»^
; riann^tigäs^^^^ K ^
pyörrä iltahäkku punottua kultaa.Peij
ter katsoi laesta PiryJIisiin ja
. tä jäUeen taka^ tuohon hienoaii IM^
seen. olisi tiennyt, että Phjk'
lis istui hlba^
nut yani^^;^^^^^ kjiKj
ki 1 ^ s a i t o ^ Phyllis. He olivat tay^^
dellisesti toistuensa näköiset, toioeii oliy
voinut oQa toisen' pelikuva.
Plrjrilisi M
niin kak^isölehtosi. En ole miiloiokaaa
nähnyt 4m£tään tämän verois ] Tämä
on nddik^vltnkselii^^ . . V o i n tuskin
uskoa tätlriodeksi^ -
—. KyUä näen, vastasi Phyllis kai*
astu 'l&'äurasl^örästa naista si^^
lään tänslui l ä l b ^ heidän pö^*^ -
sä, hanen-:^Vonsa niuuttuivat vihamje-lisiksr
ja ^i^^^^isiksi. KaksoisolemoiS'^
tuutui vaM niuu^^ metrin päähas
heistä, puoliksi kääntyneenä PhyiUsiitt
päin^ niutta el vielä, huomannut tätä; ;
Eäcö-.^jim^
vin kuuniä? % s > i l ^ ^
,sa pn^^ jctiiu!^]^^
nie ja irert^te^ eiole iiiia-"
kään häh«^^:>^^ pukeutunut lonD
variiksMipc^ti^ ^läne^ verrattuna ^.. -
Mutta Pet^ ei kuunnelhit häntä -
hänen 'tied^aiuesvaistonsa olivat herau*
neet, ;Käksi täyddfisesti samannäköistä
ihmistäi jotka eivät edes olleet sukua
tOisUIeen ~ - ?se pli suoranainen 2»-
, me.-:.-A; v " ' ^ - ^ ' - • ' : • } - ' ["'i
-^TänöipnhuBui^
olen nähnyt, huudahti Peter, — toivOT
hänen piaakat^^n tänne, siöoia nä-,
emme, miteil sinä vaikutat häneen. Hän
o n suloihäi> eikö t o t t ^ ^
ihastuttava.
Vasta hfitkenkuhittua hän oivalsi^
symyksen^ sopimattomuuden. 1*^^
vilkaisi" Peteriin loukkaantuneella, oto
savukkeiai pc^Tdällä iileyastä kot^osta, ]
ja juuri kuiiPfeter «jensi kätensä sytyt-1
tääkseea Phyllisin savukkeen, kaantji
tuntematon: Ensto häö katsoi oiufflff-nai
Phyllisiä,^tn)itta sitten hän IMKS
nim äkkk^ oli kaataa pöydän. HiBO
kirkkaat^ siniset siteiänsä tevisivät ha»-
mästyksi^v Nopdn askeliff laa b»-
nihti heidän luokseen.
tfe olette varinasti kaksoissi^
hän huudahti vaKttömästi. *f
masi heti, että Mnäla öK samafö^
tuinen ääni kuin PhyllisiHä, se tunto
k»isisarem. S'
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 28, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-06-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520628 |
Description
| Title | 1952-06-28-08 |
| OCR text | äf m pm i « l i L m Mi IS' s V.' ''t >. i i , I V ^ L I E K I N U U S I ma SSAMPPANJA helmeili molemmissa ^ laseissa, savukkeiden savu kiemurteli hitaasti kattoa kohti, frakkipukuiset honmesUrit liukuivat ohi, orkesteri soitti kiihoittavaa rumbaa —« saksofonisti venytti jonkin sävelen liian pitkäksi, se kuulosti kimeältä ja viiltävältä. Se kuvasti melkein Phyllisin omaa mielentilaa, ja hänellä oli tunne, että myös Peter Lane tunsi samoin. Se sai hänet aivan suunniltaan. Tällaisia tunteita ei saanut tulla, ei ainakaan tänä iltana. Häö tiesi, että Peterillä oli kihlasormus oikeassa rintataskussaan, Phyllis oli havainnut hänen hermostuneesti'tunnustelevan, että se oli tallella, ja kerran melkein huomaamattaan ottavan sen esiin-kin, mutta työntävän sen jälleen tas-kuitnsa. Oli kuin Peter ei voisi päästä oikeaan vireeseen. Piiyllista. ^ jämH olik^ nen kukka tunänaa taustaa vasten, hänen silmänsä olivat siniset kuin kesätai-vasmuodostaen ihmeellisen vastakohdan kastanjanruskeille hiiiksille, jotka sopivassa valaistuksessa saattoivat hohtaa punertavin vivahtein. Pehmeät, täyteläiset huulet avautuivat kaipaavasti janosivatko ne samppanjani tai intohimoista suudelmaa, ei ollut niinkään^ helppo sanoa. Luultavasti ei^^t suudelmaa, sillä tytössä oli hj^ilyjenkin aikana jotakin kylmää ja liian tietoista. Phyllisin kauneus teki häner hulluksi, mutta rakastiko hän tätä todella? Joskus ei Peter ollut siltä läheis^lan vanna. — Mitä ajattelet, rakkaani? Maistammeko samppanjaa? Peter tarttui hämmentyneenä lasiin- •sa.' • • . — Luonnbllisesti. Anna anteeksi, Phyllis. Unohdin aivan itseni. ~ Huomasin sen. Tohtori iLane on hajamielinen kuin professori. Juo nyt tulevan vaimosi onneksi. Peter ^ p ^ t t Phyllisin sanoista. Hänet valtasi äkkia hämärä epamieltyttä-yyyden tunne, mutta kun hän kohotti lasinsa ja katsoi tytön houkuttdeviin/ sinisim silmiin, hävisi haluttomuus yhtä iiq)easti kuin oli tullutkin, ja hän bynn^l* Mutta laskiessaan lasinsa pöydälle puristuivat hänen kapeat huulensa tiulosti yhteen ja voimakkai(ten siima-kulmien rällin muodostui syvä vako. Hän siveli kädellään vaaleita hiuksiaan ja.työnsi sitten etusormensa kaulan ja kauluksen väliin, ikään kuin hänen olisi ollut lilan kuuma. tämän olisi pitänyt olla riemulUseD* 21<änen juhla, heidän kiUajaisjuhlansa, a l ^ koko elämän kestäv-älle onnelle — muUa Ilo ei tahtonut tulla. Jossakin Pe^in tietoisuudessa piili haluttomuus eikä. hän päässyt siitä eroon. Hän a|at-tdi kerta kerran jälkeen sen olevan xnie-syaan J A T K Ö K E R T O M U S lettömvyttä, koetti todistaa itselleen rakastavansa Phyllistä, rakastavansa enemmän kyin omaa elämäänsä, mutta epäily repi häntä. Hän katsoi jälleen tv^töön. Phyllisin musta, ruumiinmukainen puku toi houkuttele\asti,esiin hänen vartalonsa kauneuden, kaulanauha, jonka hän oli lahjoittanut tytölle, antoi iholle kermänpehmeän loisteen. Katuisiko hän viime hetkessä? Mitä hän ajattelikaan? Koskivatko nämä ajatukset hänen öinaa, kaunista Phyllis-tään? Pettäisikö hän tytön, joka koko elämänsä oli d|oyt köyhyydessä j % saanut raataa saavuttaakseen aseman, jossa nyt oli. Ei, jos kukaan, niin Phyllis ansaitsisi huolettoman tulevaisuuden. Peter sytytti savukkeen ja puhalsi savun mukana tuhkahiukkasen frakin-käänteestä. — Kuulehan, Phyllis, sanoi hän, — ^olen ajatellut ostä^^ nifeille h^r^^ilan^ Olin äskettäin katsomassa erästä: Viisi huonetta^ ihana puutarha, kaunis paikka ja se maksoi vain neljätuhatta pimtaa. — Huvila? Sanoitko huvila? Sehän olisi hurmaavaa. Phyllisin silmiin tuli äkkiä kylmä, utelias ilme. — Onko sinulla niin paljon rahaa? ihmetteli hän. -^Kyllä, nauroi Peter,-—tein h3rvän kaupan ostamalla osuuden Hardyken praktiikkaan r r - hänhän sai sen isänsä jälkeen, jolloin se jo oli tunnettu ja arvossapidetty. Mutta varusteet olivat kauhistuttavan vanhanaikaiset ja se olisi kyllä mennyt päin nmntyä, ellen minä olisi hankkinut uusia instnunentteja ja kojeita. No, hullusti siinä kävisi sittenkin, siUä j^erryUä ei ole hituistakaan lukeälj^ Ajattele Vam, että hän hoitaa kaikki köyhältä näyttävät Huniset ilmaiseksi. •— Idioottimaista, huudahti Phyllis kiivaasti, — on luonnollista, että ihmisten täytyy maksaa. Maksetaanhan sanomalehdestäkin, miksi el sitten lAakset-taisi terveydestä? Sillä tavoinhan päästään kiitollisuudenvelasta. Peter hämmästyi Jiänen äänensä k^^^^ vautta. Mitä se oikeastaan Phyllisille kuului? £ik& hänen jiiuri olisi pitänyt ihailla Jerryn asennetta, koska hän Itse oli dlut köyhä. I^ssä taas ^ e n l Phyllisin luonteen Ja iyhnyjrs. Peter suuttui ^etoeeiii^^ jon hänen a a i ^ ^ kuin siksi, ettei tytj^^tääälnen ^um lusL ,,^:^.,:;;y ,•/ ~ ^ 4 l l l n , sanil, el alti tar-vitse sanoa^että han^ki^^ tImalsestL Päinvastoin, minim mielestäni .Iän ,oso|ttaa hänunast ih-mlsral^ utta|ja täyttää kut^ oikealla tavadla;^ lääkärin p i ^ oUa sdlalnen, ei |V|^tp|phinioinen, vaan jalo ja vahnis auttamaan siellä, missä tani-taan. Minä en ole sellaihen . Juuri sen\TJoksi Jerry ja minä täydennämme niin h>^ri toisiamme — tor\'on, että jTnmärrät, mitä tarkoitan. — Tietenkin, rakkaani. Minähän vain laskin lieikkiä. . . — Uskon sinua, valehteli Peter. Hän tahtoi uskoa, mutta ei voinut. Hän istui hetkisen hiljaa ja jatkoi sitten: — Pjysin Jerryä tulemaan tänä iltana mukanaan, mutta hänellä ei .valitet-lavasti ollut aikaa. Hän tekee tieteellistä työtä kaksosten sielunelämästä, ja se vaatii hänen aikansa niin., ettei häir mielestään voinut tuhlata kokonaista iltaa. Olisin niin mielelläni tahtonut tutustuttaa: teidät paremmin toisiinne. Jerry on h3rvin mielenkiintoinen ihminen. —- Sitä en ole hudmaimut, sanoi lis. — Olen tavannut hänet muutaman kerran, eikä hän silloin tehnyt minuun mitään erikoista vaikutusta, mutta ehkä se johtui siitä, että pidän sinusta niin paljon. En näe muita kuin sinut — vaikka oletkin lääkäri, joka osaa ottaa maksun työstään. Hän hymyili kujeellisesti Peterille ja ojentautui, mutta ei voinut olla ajattelematta tllant^k^mnu^ ;Tä5-: sä istui hän -^jP^hylUsKenl-r yhdessä miehen kanssa, joka pujottaisi kihlasormuksen hänen sormeensa, mutta tunnelma oli ^hköihen kuin ennen ukkosilman puhkeamista . . . Rajuilma ei saisi puhjeta, hän ei tahtonut kadottaa Peteriä. Phyllis oli niin usein toistanut itselleen rakastavansa Peteriä, että itsekin uskoi sen —r- sitä, että tämä rakkaus perustui voitonhinioon, ei hän ehkä itsekään selvästi t a j u n n u t . . . . — Peter, rakastathan minua aivan varmasti ? Pfiyllis kysyi tuskaisesti. ^ Ethän ole katunut? Peter vV. Peter pudisti päätään^ ja otti Pielistä kädestä. iNyt ajatteli hän, on oikea hetki. Hän oli jo työntämään sormensa rinta^tskuim, hän hän huomasi Phyllisin katseen. -Hänestä tuntui kuin häh olisi saanut iskun takaapäin, jähien kylmyys virtasi tytön silmistä häntä vastaan, kylmyys ja — juomme ja "olemme iloisia ^ «1- pnmeidän ;kihJaja^^ ka? .-"vV:;, .•••vX--.;:^/';- Peteroliaanut useita varoitukaa il lankuluessa, ««itta kieltäytyi vakas&l ti kuuntdemasta mitä.^ Hänen ensä nainen^ vomut, ei saanut blUurj mä ja laskelmoiva. Hänen täytyi^ koaPhyUisiin— kuinka muutör^j si? — Olet oikeassa, rakkaani. Nyt mjod damme kaiken sellaisen ja olemme nellisia Peter kumartui suutelemaan Phyflj^ ^ ö f * o _ se oli kylmä. V ^ 'N MUSTIKOiiFA .. Olkaa vannat. ett& l&bet&tte MAiUANNEliäkealle vSU^Tsliikkeene, mistä £ saatte koriceizuaat nxiriarlnahinnat. Me nuiksainme C; F. E:q»essi V OKmey ordariilaJoka pSJtv&. Pikal«c& tnalnron laimiiftlrtt lahettiliii nrngHkat sttoaraaii l a ^ » A N S P A C H Suositukset voitte saada »istft h y v i i a i l R o 3 ^ P a ^ K l i j o i t t a l aM Ja i>iyniki& l f i h e t 9 ^ ^ ! GEa C ANSPACH C O ^ I ^ ^ .T4 minua, ajättellPeter, ei, ei, e i : . . Kuinka Iän voi saada noin mielettömiä päähänpistoja. Phyllis, hänen oma, ihmed-linen Phyllinsä, händi linelnuensa naisen ruumiillistuma, niiksi Phyllis -^hai^ si häntä? ^poi itse oU v a ^ tuulella ja kuvitteli kaikkea roskaa . . . —Peter, etkö voisi koettaa keinotella Jerryltä koko praktiikkaa? Siestahan €i ele thitään hyöt}^, siksUi kmn ymmärrän^ IstiiU vain jä kirjoittaa tieteellisiä tutkielmia ja sinä saat anisaita rahat. 1Hssk On vain riippa jalassasi. Saisit vamösti kaksinkertaiset tulot Ä-man häntä . . . . — Hajaa,PhyUis. Jp ajatuskin jostakin sellaisesta on inhottava. Hänhän on perinyt praktiikan isältään . Kuinka voit esittää jotakin noin pirullista? Luuletko minua varkaaksi? Phyllis, et voi tarkoitlaaj mitä sanot. Sano, että se oli vain . . ' . PhyUis alkoi nauraa, hänen terävät hampaansa loistivat kirkkaan valkoisina tummanpunaisia huulia vasten — huuli-punahiukkanen oH värjännyt toisen kulmahampaista. Nauru kuulosti valheelliselta Peterin koi:vissa ja hänestä tun- ^"/>^ttä Phyllis sen avulla vain koetti hävittää äskeisten sanojensa vaikutuksen. Eikä hän päässyt tästä tunteesta vielä sittenkään, kun PhyUis vakuutti: — Pieni, helposti narrattava tohtori I^ne, etkö ymmärrä, etö sanoin tuon \Mn nähdäkseni, miten siihen suhtau^ tuisit? Ethän toki usko, että töissäni voisin ehdottaa jotakin niin alhaista? Minähän tiedän, että sinä olet Itse kunniallisuus. — Ei, toiTOn tosiaankin . Peter, minä vannon, että se oli vain ^?hma päähänpisto. Emme piAu enää tuosta ikävästä praktiikasta. Xyt ---Sinun Mtesi kaipaa jotakiri iäsij^^ mintä, sanoi hän jäykästi hymyillen.^ tässä minulla on eräs esine, jota vdsia! suositella . • Hän otti kotelon taskustaan ja aui^j si sen — punaiseUa silkkialustaUa I^^^^^^^ si leveä, timsmttikoristeihen soraius. Pg^l ter otti sen pujottaakseen Phyllisin »N^ meen, mutta pitemmälle hän ei päässjl ] Juuri kohottaessaan katseoisaMniiäi kauempana salissa jotakin. Peter tni-J jotti kuin olisi nähnyt keskiaikaisa kummituksen juhlapukuisten ihmistä! joukossa. Sormus putosi kilahtaen pSy; dälle ::x^>^i PbyUis -^urasijhänen hts^ taan j | tarttui äkkiä nojatuolinsa käall nojaan kumart^uen eteenpäin nähdäi. seen paremmin . . . Keskilyytä^^ p i i k i n , tuH nuoria^ ^ nen, hänen ihastuttava mtis>| taa ja.he][nic^valkoista silkkiä. ToiseiSij ranteessa^ kimalteli rubiinikonstelDej»^ ; riann^tigäs^^^^ K ^ pyörrä iltahäkku punottua kultaa.Peij ter katsoi laesta PiryJIisiin ja . tä jäUeen taka^ tuohon hienoaii IM^ seen. olisi tiennyt, että Phjk' lis istui hlba^ nut yani^^;^^^^^ kjiKj ki 1 ^ s a i t o ^ Phyllis. He olivat tay^^ dellisesti toistuensa näköiset, toioeii oliy voinut oQa toisen' pelikuva. Plrjrilisi M niin kak^isölehtosi. En ole miiloiokaaa nähnyt 4m£tään tämän verois ] Tämä on nddik^vltnkselii^^ . . V o i n tuskin uskoa tätlriodeksi^ - —. KyUä näen, vastasi Phyllis kai* astu 'l&'äurasl^örästa naista si^^ lään tänslui l ä l b ^ heidän pö^*^ - sä, hanen-:^Vonsa niuuttuivat vihamje-lisiksr ja ^i^^^^isiksi. KaksoisolemoiS'^ tuutui vaM niuu^^ metrin päähas heistä, puoliksi kääntyneenä PhyiUsiitt päin^ niutta el vielä, huomannut tätä; ; Eäcö-.^jim^ vin kuuniä? % s > i l ^ ^ ,sa pn^^ jctiiu!^]^^ nie ja irert^te^ eiole iiiia-" kään häh«^^:>^^ pukeutunut lonD variiksMipc^ti^ ^läne^ verrattuna ^.. - Mutta Pet^ ei kuunnelhit häntä - hänen 'tied^aiuesvaistonsa olivat herau* neet, ;Käksi täyddfisesti samannäköistä ihmistäi jotka eivät edes olleet sukua tOisUIeen ~ - ?se pli suoranainen 2»- , me.-:.-A; v " ' ^ - ^ ' - • ' : • } - ' ["'i -^TänöipnhuBui^ olen nähnyt, huudahti Peter, — toivOT hänen piaakat^^n tänne, siöoia nä-, emme, miteil sinä vaikutat häneen. Hän o n suloihäi> eikö t o t t ^ ^ ihastuttava. Vasta hfitkenkuhittua hän oivalsi^ symyksen^ sopimattomuuden. 1*^^ vilkaisi" Peteriin loukkaantuneella, oto savukkeiai pc^Tdällä iileyastä kot^osta, ] ja juuri kuiiPfeter «jensi kätensä sytyt-1 tääkseea Phyllisin savukkeen, kaantji tuntematon: Ensto häö katsoi oiufflff-nai Phyllisiä,^tn)itta sitten hän IMKS nim äkkk^ oli kaataa pöydän. HiBO kirkkaat^ siniset siteiänsä tevisivät ha»- mästyksi^v Nopdn askeliff laa b»- nihti heidän luokseen. tfe olette varinasti kaksoissi^ hän huudahti vaKttömästi. *f masi heti, että Mnäla öK samafö^ tuinen ääni kuin PhyllisiHä, se tunto k»isisarem. S' |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-06-28-08
