1952-06-28-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Toisten bökkeliea asukkaat olivat
myös alastomia. Yhden edessä seisoi
useita lapsia. "Arjalaisia" lapsia Za-moscan
piiristä. Lapsia kuuden ja seitsemän
vuotiaita. He olivat tulleet tänne
vanhempiensa kanssa v. .1942. Se oli
silloin kun kaasutettiin arjalaisia tai
annettiin ruiske sydämeen (fenolia).
Asiat kuitenkin muuttuivat parempaan
|Mlin — kuten kaikki "'vanhat"
meille kertoivat. Vuonna 1942 esimerkiksi
tavattiin pitää yleisiä nunihuuto-ja.
Tammikuun 31 p. v. 1943 toimitettiin
viimeinen yleinen nimihuuto jolloin
koko leiri seisoi neljätoista tuntia pakkasessa.
Nimihuudon jälkeen kaikkien
naisten oli juostava leiriä kohti. Ne jot-.
ka juoksivat hiukan hitaammin tai pysähtyivät,
vietiin bloki 2S:delIe, kuole-manblokille.
Ja ne jotka säilyivät ni-mihuudossa,
kärsivät hirveästi paleltu-neitten
ja pöhöttyneitten käsien ja jalkojen
vuoksi.
Lapset, jotka jäivät vanhemmistaan
elämään — vakavia, kokeneita lapsia —
seisoivat nyt siinä huulet tiukasti yhteen
puristettuina tiiviinä rivinä.
Äidit täysikasvuisten poikiensa kanssa,
alastomina ulkoilmassal Se oli leuto
syyskuun päivä, mutta meistä tuntui
kylmältä kello kuuden aikaan illalla.
Vihdoin saapuivat peräänka*sojat ja
SS miehet.. He nauroivat tälle näylle,
laskivat meidät ja ajoivat tiehensä.*
"Virkapuvut" tulivat saunasta —
märkinä koska ne muka oli desinlisiol-tu.
IHiinune ne yllemme ja tvnjtui yielii*
to kj^ioi^nmältsL Pj^itm otjtaa sen yltäni.
Laskeuduin ailastömana puak-kaan
makuulle.
Tulin takaisin
Julkaisemme katkelman puolalaisen kirjaili|?ittaren Krystyna Z y j ^
kan kirjasta "Tulin takaisin". Kirja paljastaa Oswiedmin jiurh^eirm
kauhut kaasukanmuoineen Ja ruumispolttimoineen, joissa sodan aikana
tuhottiin mfljoonia ihmisiä, etupäässä juutalaisia. Kirjoitta^ itse oh vankina
tuoUa leirillä, mutta säflyi elävänä ja pääsi pakoon saksalaisten Qrh-jentäessä
leiriä Punaisen Armeijan hyökkäyksen edellä.
"Missä äiti on?" kysyi Shura takaisin
kulkiessaan.
"En tiedä", vastasi Natasha poispäin
liikkuessaan.
"Ja Miska?"
"En tiedä."
"Ruhel'' - ~ huusi ylivalvoja jälleen.
Shura oli vaiti. Sitten alkoi nyyhkyttää.
Äkkiä hän muisti Jotain ja juoksi
ulos rivistä.
"Natasha!" hän huusi. "Missä sinä
työskenteletj missä joukkueessa?"
Ei vastausta. Natasha oli liian kaukana.
"Kuka hän on?" kysyin Shuralta, joka
yhä nyyhk3rtti.^
"Sisareni. "Eri ole nähnyt häntä kah^
teen vuotieen. Nyt en tie(K missä hän
on. Hänellä varmaan on nälkä."
Muutamamafli edempänä meidät si-joitettim
merkitylle alueelle.
Lapioita jaettiin meiUe. Olimme Jo
hyvin nälkäisiä Ja väsyneitä tämän
odottamattoman t^ustelun jälkee»n, ja
päivä oli vast^ ^iissa. ^ ^otudseUb iviisi-ja
piestiin. « ^
"Miksi olette niin hanakoita?" kuulin
kaikilta suunnilta. "Suuruuksiako olette
— saatte mitalin hunneilta." .
mämme kävivät Hmeettör
me opimme vihaamaan sanat
• * *. ~
£iaänä sunnuntaina emme
pellolle^ sen sijaan meidät
kaivamaan likakanavaa bbkinn^
talla. Sinä p ä h ^ Wala tiili
Ja kaski minun tulla nopeasti
Hän tiesi, etten kestäisi kauan,
sui häntä.
Minusta tuntui, että tämä oli
kohta leirieKunasäni. Työakatg,
lä 7~ millaista työtä tahansa latia
la. Tiesin, etten Jtekisi hyvää ^
maa, ja että ei ollut mitään keimu
rantaa ulkonäköäni.
Saunassa minut otti vastaan
Muistin hänet selvästi. Se oli haaL
pieksi meitä ensikerran kun tulinus
rille. Vereni jähmettyi,
"Vorne lähetti minut tänne
puhdista tuo ikkuna niin että se)
Pian näemme mitä sinä voit tehdä."
^%atsoiiaa häntä! Minun kai'
• si päiina se^kateesL Järjestä se li
Näin jotäiri rasyja lattlaJIa, jota
puserosta reväistyn kappaleen,
löi käsilleni.
"Se pn täistä likainen. Älä kosfa
henkiselle fyhniäUe määrättiin nnaapala
din likaisempi kuin Jonka tuli kaivaa päivälliseen mennessä.
ennen täipuhdistusta ja aamulla täit
jälleen ryömivät päälläni Viirukkaat
eivät vielä olleet kuivat. Aamuhuudon
jälkeen 50 prosenttia naisista meni sairaalaan.
"Minä en mene", toistin minä
itsepintaisesti, vaikka tiesui, että minussa
oli kuume. "£n mene ennenkuin
kantavat minut sinne." Aurinko näyttäytyi
keskipäivällä. Yksi "vanhoista"
puhui minulle ja antoi palan leipää. Minä
lakkasin värisemästä.
Seuraavana päivänä menunme pellolle.
Tällä kertaa olin sadan naisen r\'h-mässä..
Juhlallisesti kävelimme ulos
portista pitäen tahtia vasenunalla jalalla.
Päivä oli kolea. Edessänime oli
ja kauaksi taaksemme ulottui viiruk-kaitten
rivit, myöskin marssien pellolle.
Jokaisen ryhmän takana marssi vahti
taluttaen koiraa. Jokaisella ryhmällä
oli 3^ivalvoja. Me sivuutimme miehet
Jotka myös olivat menossa pellolle: Meidät
Häärättiin laulamaan, saksaksi tietysti.
Toiset lauloivat, erikoisesti mustat
winkelit: He lauloivat syy^ ää-nelläi
joka oli huutanoisesta Jännittynyt.
Sivuutimme niittyjä, ^hjSl farmeja
Ja hävitettyjä metsm. Silloin täUoin
ajoi oM^viitihenkiloitä polkupyöriin
Työnsm lapioni kovaan maahan.
Tarkkaillen toisia, aloin jäljitellä heitä.
Opin kaivamaan niaata jä lepäämään^
toinen jalka lapion päällä kun perään-katsoja
eli työnjohtaja oli meim3rt ohi.
Vaikeinta oli heittää multaa lapiolla.
Olin liian heikko nostaakseni lapiota.
Shura hUtoili heitellessään runsaasti
multaa tavattomalla nopeudella — kiihkolla.
Hän mutisi puolittain kuiskien: ^
"Kuvittele, että kaivat niille hautaa,
silloin heti käy paljoö Itelpomraiäksi.
Koetappa vain . .
Ylivaivoja kiersi alinomaa ympärillämme
ja mittaili peloittavin silmäyksin
niitä jotka lepäilivät. Tai hän puheli
vahdin kanssa, hjmayillen tälle ärsyttävästi.
Häh pääsi ulvonnan meidän..
suunnailenune aika ajöittam:
"Tehkää työtä -rsenkm s i a t . . . nopeammin
. ."
Olin täydellisesti kumarassa. Nainen
lähdlänonoe kaatui^^^^^^^ N hänet
ylös ja asetinune pellolle lähdlemme.
bn tajuton. Aloin nipistellä häntä.
£ioUut muuta keinoa pelastaa liän-
•ta. •.
Vesi on ^hartaimmantoivonime saavuttamattomissa.
Paninune lapiot pois kello viisi ja pa-laisnune
leirille nimihuutoon. Nälkä
suolissamme. Kärsumhe kylmästä.
Käsiä ja jalkoja kivisti — kaikkia lui- »sanelin Walan neuvon mukaan
tamme kivisti — ja tuntui sydäntä hei- V Voin kuvitella sinua työssä,
kontavan. Unelmoin levosta, mutta oli kirjoitat runoja. Sinun otaksutaan
vielä nimihuuto. UlkoJQukkueita mars- van oppineistosta. No, ota
si leirille kaikilta suunnilta.jKaikki oli=.
vat väsyneitä; he laahasivat jalkojaan
masentuneina ja vihaisina. Leipä joka
jäettim'nitttihtmdpn aikan^^^
tä vain hetkeksi. Kaikki ^ t l o i v ä t leipänsä
herniostuneesti hotkaisten sen yhdellä
nielaisulla. *
Kävinune pellolla koko yiikpn; palasimme
T^esi- ja luniisateessa, upoten hen, tyhm^^^^^
polvia myöten rapaan, heikkenimme au- kirjoitat runoja."
ringpnpaisteessak EiGJltttminnepm Menin etsinään puhdasta
tua, ei ketäia fcmelle ^ t t a a - A^mul- yksj ijjiieistä: oU suihkun alla.
la juokstoM hajcein^ sa Jhaia ihmishiki. Magdan ja
panune ja atapärväflä leipäannokseipme. huudot täyttivät huoneen. Liikuin
Tutustuimme tiehen, peräänkatsojien ja kujen välissä — hirveästi nälissani
vahtien kasvoihin, kaikkiin kiroflemisiin kiä kaikki ^koi pyöriä sihnissäni ia
ja soittokunnan soittamim marsseihm,
nälkäisten tyttöjen laulamiin marsseihin.
Käänsimme heinää veden ulottuessa
vyötäröfllemme, kaivoimme perunaa
kiUtävässä märässä savessa, kaivoimme
ja istutinune, punajuuria, kit-kinune
ruohoja.
Sidoimme viljaa kuhilaille, kurkkumme
kuivina ja huulemnie halkeimilla
kuumasta. Keräsimme puituja olkia
loputtonaassa puimakoneen pölyssä.
Usein työskfentelimme ilman pätväl- *
listaukoa. Soppa happani kuumuudessa,
mutta me nielaisinune sen illalla.
Seuraavana päivänä kärsimme ripulia.
Jos kutka meistä vatsanune kiduttamana
yritti mennä lähellä olevaan kuop-sm
nopean paukauksen lähellä i
m. Horjuin ja menetm tajuntani
Kun avasin silmäni seisoi Wa]ä
relläni valerianatippoineen. En
kuka hänet kutsui.
"Älä sure", hän lahdutti, "totdi
hen. Ajattele-vain, että olisit votnst
la ulkona. Noin kuusi kuukautta
tapasin nostella suuria kattiloita
tiössä. Itkin joka päivä; ajattelin
etten voi nostella niitä. Ja katso
nyt."
"Minulla pitää olla puhdasta-ikkimaa
varten. Magda . . . J
mistä . . ." minä mumisin.
Joku antoi minulle vaatetta,
saunahalliin. Kaikki naiset olivat
rääntyneet sinne kylvyn jälkeen.
Eräänä päivänä muuan ukrainalainen^
nainen pakeni. Nimihuuto ilmoitettiin
leirillä. «Kaksi pöytää pantiin yhteen ja.
nainen, joka oli vastuussa siitä kymmen
Lapk) sattui Jalkaani; veri alkoi vuo- Ja kätensä pöytään. SS mies laski 26- «
"Jättäkää rauhaan se vanha akka!, ryhmästä josta ukrainalainen pakeni,.
Menkää työhönne! Nopeasti!" huusi sidottiin pöytiin. Hänen jalkansa kiin-
Moni ei {räässyt leirialueelle. Ihmisten työnjohtaja ja heitti minua Japiolla. uitettiin pöydän alla olevaan lankkuun
ei saUittu puhua vangeille. He a^^
katsomatta meihin jotta eivät herättäisi
vähäisinäkään epäluuloa. He menivät
ohi oudot ja kaukaiset, toisesta
: maailmasta. "
Venäläinen tyttö nimeM Shura, opiskelija
Rievistä, käveli rinnaUant^i^^
nauroi JdkUlisesti, nyrpisti nenääni ja
ivasi ylivalvojaanune: ^H!)nko sinulla
yhtään leipää? ^ Anna meille leipää. Ah
sinä narri", hän lisäsi. "Minä antaisin
sinulle leipää! Idiootti! Mieletön!"
.\kkiä Shura huomasi jonkun naisen
transportissa joka sivuutti meidät. Hän
tuijotti ankarasti, sitten kalpeni ja poistui
rivistämme.
**Natashä!" hän huudahti ja rj-ntäsi
tytön luokse ohikulke\'assa kolonnassa.
Tytöt syleilivät toisiaan itkien Ja
nauraen. Tämä kesti vain hetken. Yli-valvojamme
raahasi Shuran pois Na-tashatta
Ja työnsi hänet kolonnaamme.
*^Lopeta Ja, senkin verinen lehmä!"
taa. Laahasin itseni puolittain kaivettuun
kuoppaan. . .
^'Hän on raskaana", kuiskasi joku.
*«uka?"
"Se joka pyörtyL Hän kertoi olevansa
raskaana."
Kello kaksitoista oli maanpäällä korkea
kumpu kun kuoppa kävi syvemmäksi.
Meille tuotiin päivällinen tynnyrillä.
Seisoin jonossa noin puoli tuntia ennenkuin
sain kauhalliseni soppaa. Se oli
oikein herkullista, sitä vain oli liian \-ä-hän.
Soin sen muutamassa minuutissa
— ne olivat ainoat lepominuutit.
Naiset riiteli\-ät. Eri rjhmät kilpai-
IK-at keskenään, ei lisätäkseen työtem-poa,
\'aan vähentääkseen sitä. Kun
Jotkut viitoset oVvat suorittaneet työosuutensa
ja määrätty toisille m^paloil-
!e, niin niitä, jotka eivät olleet siihen
mennessä osuuttaan kaivaneet, töytittiin
paan, laskivat vahdit koiransa .irralleen.
Nöyryytetyt ja kepitet3rt naiset eivät ^ dyin puhdistamaan ikkunaa,
lähteneet paikaltaan — he kahlasivat seisoi lähellä ja nauroi. Katsahdin
omassa ulostuksessaan. parilleni ja näin että hän nauroi
» • - » le. Minä varmaan näytin hi
MinuUa ehdottomasti ei ollut
Ikkunaruutua hangatessani pitdffl
ni ikkunalaudasta jotta en täS
si. Ruudut olivat puhtaat,
aina sumenivat höyrystä'
"Tuonko pitäisi muka oDa
Minäven liikahda tästä
kifltävät^r
MuttaMagda, nämä ikkunat..
En ehtinyt lopettaa; hän iski
"Sanon työnjohtajaUe, että ^
tasit minulle, että sinä et osaa
mitään. Sinä menet takaian
kuolet muutamassa päiväs»
"Älä sano sitä Magda! MiM
puhdistaa ne."
"Ihmettelen kuinka monta
vaatii."
Hän lähti. Minä hengitin
ja sitten hankasin niitä — mutta
ollut apua. En tiennyt mitä teli»
din pois ikkunan luota- 'Hän
paa minut", puhelin itsekseni
Mutta hän nilvoi jo jollekin toiset
nua onnisti. Uusia tulokkaita-
Händlä oli toisia uhreja. Hänä
ollut kiinnostunut minuun.
iskua paksulla kuulla. Tyttö huusi ja
ulvoi tuskasta. Leirijohtaja tuli ja piteli
hänen pääöän. H ^ pyörtyi 23:sta
iskusta. -Ne irroittivat hänet pöydistä:
hän oli aivan musta. Hänen munuaisensa
olivat repeytyneet.
Vangit kulettivat hänet sairaalaan.
Hän kuoli muutaman päivän kuluttua.
Joskus meidän onnistui piilottaa muutama
peruna vankipukuihinune ja salakuljettaa
ne portm läpi huolimatta tiur
kasta kontrollista. Joskus saimme zu-taraa.
Yksi keskustelun aihe -oli: Antavatko
ne meiUe zulagaa tänään tai ei.
Usein kannoimme toverimme ruumiin
peUolta astuen musukin tahdissa. OU
mahdotonta oUa yksinään sekuntiakaan.
Minusta tuntui, että käyn joka päivä
elauneUisemmäksi, että vihaan ihmisiä,
että en kuuntele oravia enkä naura. Sfl-
Ihmiset ihmsiiin poikkea^^^
Taulun Matti, kun härällä
ajot ,
Sivu 10 Lanantifaa. kmikmm 28 1952
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 28, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-06-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520628 |
Description
| Title | 1952-06-28-10 |
| OCR text | Toisten bökkeliea asukkaat olivat myös alastomia. Yhden edessä seisoi useita lapsia. "Arjalaisia" lapsia Za-moscan piiristä. Lapsia kuuden ja seitsemän vuotiaita. He olivat tulleet tänne vanhempiensa kanssa v. .1942. Se oli silloin kun kaasutettiin arjalaisia tai annettiin ruiske sydämeen (fenolia). Asiat kuitenkin muuttuivat parempaan |Mlin — kuten kaikki "'vanhat" meille kertoivat. Vuonna 1942 esimerkiksi tavattiin pitää yleisiä nunihuuto-ja. Tammikuun 31 p. v. 1943 toimitettiin viimeinen yleinen nimihuuto jolloin koko leiri seisoi neljätoista tuntia pakkasessa. Nimihuudon jälkeen kaikkien naisten oli juostava leiriä kohti. Ne jot-. ka juoksivat hiukan hitaammin tai pysähtyivät, vietiin bloki 2S:delIe, kuole-manblokille. Ja ne jotka säilyivät ni-mihuudossa, kärsivät hirveästi paleltu-neitten ja pöhöttyneitten käsien ja jalkojen vuoksi. Lapset, jotka jäivät vanhemmistaan elämään — vakavia, kokeneita lapsia — seisoivat nyt siinä huulet tiukasti yhteen puristettuina tiiviinä rivinä. Äidit täysikasvuisten poikiensa kanssa, alastomina ulkoilmassal Se oli leuto syyskuun päivä, mutta meistä tuntui kylmältä kello kuuden aikaan illalla. Vihdoin saapuivat peräänka*sojat ja SS miehet.. He nauroivat tälle näylle, laskivat meidät ja ajoivat tiehensä.* "Virkapuvut" tulivat saunasta — märkinä koska ne muka oli desinlisiol-tu. IHiinune ne yllemme ja tvnjtui yielii* to kj^ioi^nmältsL Pj^itm otjtaa sen yltäni. Laskeuduin ailastömana puak-kaan makuulle. Tulin takaisin Julkaisemme katkelman puolalaisen kirjaili|?ittaren Krystyna Z y j ^ kan kirjasta "Tulin takaisin". Kirja paljastaa Oswiedmin jiurh^eirm kauhut kaasukanmuoineen Ja ruumispolttimoineen, joissa sodan aikana tuhottiin mfljoonia ihmisiä, etupäässä juutalaisia. Kirjoitta^ itse oh vankina tuoUa leirillä, mutta säflyi elävänä ja pääsi pakoon saksalaisten Qrh-jentäessä leiriä Punaisen Armeijan hyökkäyksen edellä. "Missä äiti on?" kysyi Shura takaisin kulkiessaan. "En tiedä", vastasi Natasha poispäin liikkuessaan. "Ja Miska?" "En tiedä." "Ruhel'' - ~ huusi ylivalvoja jälleen. Shura oli vaiti. Sitten alkoi nyyhkyttää. Äkkiä hän muisti Jotain ja juoksi ulos rivistä. "Natasha!" hän huusi. "Missä sinä työskenteletj missä joukkueessa?" Ei vastausta. Natasha oli liian kaukana. "Kuka hän on?" kysyin Shuralta, joka yhä nyyhk3rtti.^ "Sisareni. "Eri ole nähnyt häntä kah^ teen vuotieen. Nyt en tie(K missä hän on. Hänellä varmaan on nälkä." Muutamamafli edempänä meidät si-joitettim merkitylle alueelle. Lapioita jaettiin meiUe. Olimme Jo hyvin nälkäisiä Ja väsyneitä tämän odottamattoman t^ustelun jälkee»n, ja päivä oli vast^ ^iissa. ^ ^otudseUb iviisi-ja piestiin. « ^ "Miksi olette niin hanakoita?" kuulin kaikilta suunnilta. "Suuruuksiako olette — saatte mitalin hunneilta." . mämme kävivät Hmeettör me opimme vihaamaan sanat • * *. ~ £iaänä sunnuntaina emme pellolle^ sen sijaan meidät kaivamaan likakanavaa bbkinn^ talla. Sinä p ä h ^ Wala tiili Ja kaski minun tulla nopeasti Hän tiesi, etten kestäisi kauan, sui häntä. Minusta tuntui, että tämä oli kohta leirieKunasäni. Työakatg, lä 7~ millaista työtä tahansa latia la. Tiesin, etten Jtekisi hyvää ^ maa, ja että ei ollut mitään keimu rantaa ulkonäköäni. Saunassa minut otti vastaan Muistin hänet selvästi. Se oli haaL pieksi meitä ensikerran kun tulinus rille. Vereni jähmettyi, "Vorne lähetti minut tänne puhdista tuo ikkuna niin että se) Pian näemme mitä sinä voit tehdä." ^%atsoiiaa häntä! Minun kai' • si päiina se^kateesL Järjestä se li Näin jotäiri rasyja lattlaJIa, jota puserosta reväistyn kappaleen, löi käsilleni. "Se pn täistä likainen. Älä kosfa henkiselle fyhniäUe määrättiin nnaapala din likaisempi kuin Jonka tuli kaivaa päivälliseen mennessä. ennen täipuhdistusta ja aamulla täit jälleen ryömivät päälläni Viirukkaat eivät vielä olleet kuivat. Aamuhuudon jälkeen 50 prosenttia naisista meni sairaalaan. "Minä en mene", toistin minä itsepintaisesti, vaikka tiesui, että minussa oli kuume. "£n mene ennenkuin kantavat minut sinne." Aurinko näyttäytyi keskipäivällä. Yksi "vanhoista" puhui minulle ja antoi palan leipää. Minä lakkasin värisemästä. Seuraavana päivänä menunme pellolle. Tällä kertaa olin sadan naisen r\'h-mässä.. Juhlallisesti kävelimme ulos portista pitäen tahtia vasenunalla jalalla. Päivä oli kolea. Edessänime oli ja kauaksi taaksemme ulottui viiruk-kaitten rivit, myöskin marssien pellolle. Jokaisen ryhmän takana marssi vahti taluttaen koiraa. Jokaisella ryhmällä oli 3^ivalvoja. Me sivuutimme miehet Jotka myös olivat menossa pellolle: Meidät Häärättiin laulamaan, saksaksi tietysti. Toiset lauloivat, erikoisesti mustat winkelit: He lauloivat syy^ ää-nelläi joka oli huutanoisesta Jännittynyt. Sivuutimme niittyjä, ^hjSl farmeja Ja hävitettyjä metsm. Silloin täUoin ajoi oM^viitihenkiloitä polkupyöriin Työnsm lapioni kovaan maahan. Tarkkaillen toisia, aloin jäljitellä heitä. Opin kaivamaan niaata jä lepäämään^ toinen jalka lapion päällä kun perään-katsoja eli työnjohtaja oli meim3rt ohi. Vaikeinta oli heittää multaa lapiolla. Olin liian heikko nostaakseni lapiota. Shura hUtoili heitellessään runsaasti multaa tavattomalla nopeudella — kiihkolla. Hän mutisi puolittain kuiskien: ^ "Kuvittele, että kaivat niille hautaa, silloin heti käy paljoö Itelpomraiäksi. Koetappa vain . . Ylivaivoja kiersi alinomaa ympärillämme ja mittaili peloittavin silmäyksin niitä jotka lepäilivät. Tai hän puheli vahdin kanssa, hjmayillen tälle ärsyttävästi. Häh pääsi ulvonnan meidän.. suunnailenune aika ajöittam: "Tehkää työtä -rsenkm s i a t . . . nopeammin . ." Olin täydellisesti kumarassa. Nainen lähdlänonoe kaatui^^^^^^^ N hänet ylös ja asetinune pellolle lähdlemme. bn tajuton. Aloin nipistellä häntä. £ioUut muuta keinoa pelastaa liän- •ta. •. Vesi on ^hartaimmantoivonime saavuttamattomissa. Paninune lapiot pois kello viisi ja pa-laisnune leirille nimihuutoon. Nälkä suolissamme. Kärsumhe kylmästä. Käsiä ja jalkoja kivisti — kaikkia lui- »sanelin Walan neuvon mukaan tamme kivisti — ja tuntui sydäntä hei- V Voin kuvitella sinua työssä, kontavan. Unelmoin levosta, mutta oli kirjoitat runoja. Sinun otaksutaan vielä nimihuuto. UlkoJQukkueita mars- van oppineistosta. No, ota si leirille kaikilta suunnilta.jKaikki oli=. vat väsyneitä; he laahasivat jalkojaan masentuneina ja vihaisina. Leipä joka jäettim'nitttihtmdpn aikan^^^ tä vain hetkeksi. Kaikki ^ t l o i v ä t leipänsä herniostuneesti hotkaisten sen yhdellä nielaisulla. * Kävinune pellolla koko yiikpn; palasimme T^esi- ja luniisateessa, upoten hen, tyhm^^^^^ polvia myöten rapaan, heikkenimme au- kirjoitat runoja." ringpnpaisteessak EiGJltttminnepm Menin etsinään puhdasta tua, ei ketäia fcmelle ^ t t a a - A^mul- yksj ijjiieistä: oU suihkun alla. la juokstoM hajcein^ sa Jhaia ihmishiki. Magdan ja panune ja atapärväflä leipäannokseipme. huudot täyttivät huoneen. Liikuin Tutustuimme tiehen, peräänkatsojien ja kujen välissä — hirveästi nälissani vahtien kasvoihin, kaikkiin kiroflemisiin kiä kaikki ^koi pyöriä sihnissäni ia ja soittokunnan soittamim marsseihm, nälkäisten tyttöjen laulamiin marsseihin. Käänsimme heinää veden ulottuessa vyötäröfllemme, kaivoimme perunaa kiUtävässä märässä savessa, kaivoimme ja istutinune, punajuuria, kit-kinune ruohoja. Sidoimme viljaa kuhilaille, kurkkumme kuivina ja huulemnie halkeimilla kuumasta. Keräsimme puituja olkia loputtonaassa puimakoneen pölyssä. Usein työskfentelimme ilman pätväl- * listaukoa. Soppa happani kuumuudessa, mutta me nielaisinune sen illalla. Seuraavana päivänä kärsimme ripulia. Jos kutka meistä vatsanune kiduttamana yritti mennä lähellä olevaan kuop-sm nopean paukauksen lähellä i m. Horjuin ja menetm tajuntani Kun avasin silmäni seisoi Wa]ä relläni valerianatippoineen. En kuka hänet kutsui. "Älä sure", hän lahdutti, "totdi hen. Ajattele-vain, että olisit votnst la ulkona. Noin kuusi kuukautta tapasin nostella suuria kattiloita tiössä. Itkin joka päivä; ajattelin etten voi nostella niitä. Ja katso nyt." "Minulla pitää olla puhdasta-ikkimaa varten. Magda . . . J mistä . . ." minä mumisin. Joku antoi minulle vaatetta, saunahalliin. Kaikki naiset olivat rääntyneet sinne kylvyn jälkeen. Eräänä päivänä muuan ukrainalainen^ nainen pakeni. Nimihuuto ilmoitettiin leirillä. «Kaksi pöytää pantiin yhteen ja. nainen, joka oli vastuussa siitä kymmen Lapk) sattui Jalkaani; veri alkoi vuo- Ja kätensä pöytään. SS mies laski 26- « "Jättäkää rauhaan se vanha akka!, ryhmästä josta ukrainalainen pakeni,. Menkää työhönne! Nopeasti!" huusi sidottiin pöytiin. Hänen jalkansa kiin- Moni ei {räässyt leirialueelle. Ihmisten työnjohtaja ja heitti minua Japiolla. uitettiin pöydän alla olevaan lankkuun ei saUittu puhua vangeille. He a^^ katsomatta meihin jotta eivät herättäisi vähäisinäkään epäluuloa. He menivät ohi oudot ja kaukaiset, toisesta : maailmasta. " Venäläinen tyttö nimeM Shura, opiskelija Rievistä, käveli rinnaUant^i^^ nauroi JdkUlisesti, nyrpisti nenääni ja ivasi ylivalvojaanune: ^H!)nko sinulla yhtään leipää? ^ Anna meille leipää. Ah sinä narri", hän lisäsi. "Minä antaisin sinulle leipää! Idiootti! Mieletön!" .\kkiä Shura huomasi jonkun naisen transportissa joka sivuutti meidät. Hän tuijotti ankarasti, sitten kalpeni ja poistui rivistämme. **Natashä!" hän huudahti ja rj-ntäsi tytön luokse ohikulke\'assa kolonnassa. Tytöt syleilivät toisiaan itkien Ja nauraen. Tämä kesti vain hetken. Yli-valvojamme raahasi Shuran pois Na-tashatta Ja työnsi hänet kolonnaamme. *^Lopeta Ja, senkin verinen lehmä!" taa. Laahasin itseni puolittain kaivettuun kuoppaan. . . ^'Hän on raskaana", kuiskasi joku. *«uka?" "Se joka pyörtyL Hän kertoi olevansa raskaana." Kello kaksitoista oli maanpäällä korkea kumpu kun kuoppa kävi syvemmäksi. Meille tuotiin päivällinen tynnyrillä. Seisoin jonossa noin puoli tuntia ennenkuin sain kauhalliseni soppaa. Se oli oikein herkullista, sitä vain oli liian \-ä-hän. Soin sen muutamassa minuutissa — ne olivat ainoat lepominuutit. Naiset riiteli\-ät. Eri rjhmät kilpai- IK-at keskenään, ei lisätäkseen työtem-poa, \'aan vähentääkseen sitä. Kun Jotkut viitoset oVvat suorittaneet työosuutensa ja määrätty toisille m^paloil- !e, niin niitä, jotka eivät olleet siihen mennessä osuuttaan kaivaneet, töytittiin paan, laskivat vahdit koiransa .irralleen. Nöyryytetyt ja kepitet3rt naiset eivät ^ dyin puhdistamaan ikkunaa, lähteneet paikaltaan — he kahlasivat seisoi lähellä ja nauroi. Katsahdin omassa ulostuksessaan. parilleni ja näin että hän nauroi » • - » le. Minä varmaan näytin hi MinuUa ehdottomasti ei ollut Ikkunaruutua hangatessani pitdffl ni ikkunalaudasta jotta en täS si. Ruudut olivat puhtaat, aina sumenivat höyrystä' "Tuonko pitäisi muka oDa Minäven liikahda tästä kifltävät^r MuttaMagda, nämä ikkunat.. En ehtinyt lopettaa; hän iski "Sanon työnjohtajaUe, että ^ tasit minulle, että sinä et osaa mitään. Sinä menet takaian kuolet muutamassa päiväs» "Älä sano sitä Magda! MiM puhdistaa ne." "Ihmettelen kuinka monta vaatii." Hän lähti. Minä hengitin ja sitten hankasin niitä — mutta ollut apua. En tiennyt mitä teli» din pois ikkunan luota- 'Hän paa minut", puhelin itsekseni Mutta hän nilvoi jo jollekin toiset nua onnisti. Uusia tulokkaita- Händlä oli toisia uhreja. Hänä ollut kiinnostunut minuun. iskua paksulla kuulla. Tyttö huusi ja ulvoi tuskasta. Leirijohtaja tuli ja piteli hänen pääöän. H ^ pyörtyi 23:sta iskusta. -Ne irroittivat hänet pöydistä: hän oli aivan musta. Hänen munuaisensa olivat repeytyneet. Vangit kulettivat hänet sairaalaan. Hän kuoli muutaman päivän kuluttua. Joskus meidän onnistui piilottaa muutama peruna vankipukuihinune ja salakuljettaa ne portm läpi huolimatta tiur kasta kontrollista. Joskus saimme zu-taraa. Yksi keskustelun aihe -oli: Antavatko ne meiUe zulagaa tänään tai ei. Usein kannoimme toverimme ruumiin peUolta astuen musukin tahdissa. OU mahdotonta oUa yksinään sekuntiakaan. Minusta tuntui, että käyn joka päivä elauneUisemmäksi, että vihaan ihmisiä, että en kuuntele oravia enkä naura. Sfl- Ihmiset ihmsiiin poikkea^^^ Taulun Matti, kun härällä ajot , Sivu 10 Lanantifaa. kmikmm 28 1952 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-06-28-10
