1946-07-06-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1946
(unntnuiiiniininintuaiiin LAITACTAINA, HEIXÄKUUX 6 P^IVÄNX
nmatutqmtm
ROB l i
KUKAPA olisi lukenut Robinson
Crusoen seikkailuja autiolla
saarellaan? iKukapa «i muistaisi
Perjantaita? Daniel Jiefoen kvh
V3US haaksirkkoutuneesta .merimie-hestä
Alexander Selfciritistä, Joka
vietti muutamia vnjosiajiran IRernan-
(lez-saarella, kuuluu lu^in viehatlä-ovat
^otttun^t
£iOSOEN SAARI
vän kirjoihm,
miltei jokaisen lapsen käsiin, ^puistamme
liobinson Ctusaen epätoivon
ia huolen 'haak^irfkfcbutuessaän |a
muistamme Jiänen -neuvdkkuulensa,
minkä avulla hän jkykerii pysyinään
hengissä siihen asti, tkunnes iiän^
pelastettiin. ' • v
Mutta Ijeti .aluksi^ Kjn sanotlaya,
että Daniel ©efaekaujus^i asioita.
Ne, jotka ovat lukeneet v^äliän;e-remmän,
tietävät, «t^iJRöbin^^
Crusoe — eli Alexander ^;Selfcirk
sainkaan baaksirökkoutunut. Hänjet
yksiok«rtai^Str ••^«ti^..i?äM®äie ^-"^
sikseen. Se oli siihen aikaan tavallinen
rangaistusmlioto. Mutta joka
tapauksessa on mieleerame jäänyt
muistikuva saaresta, jonka pinnalle
ei ihmisjalka -ollut konsanaan -enneTi
astunut ja joka oli niin yksinäinen
kum vain kuviteltu haaksirikfcopaik-ka
saattaa olla.
Tämän johdosta on mielenkiintoista
tutkia niitä pölyttyneitä lokikirjoja
eli laivojen päiväkirjoja, joita
hänen aikalaisensa, jotka purjehtivat
näillä vesillä samanaikaisesti Alexander
Selkirkin kanssa, ovat kirjoittaneet.
Näistä lähteistä saa aivan
toisenlaisen kuvan Juan Fernandezin
saaresta. Niistä ilmenee,
ettei Silkirkillä.ollut-nutään hätää
— tai ei ainakaan olisi pitänyt
olla. Jo häntä ennen oli eräs moskiitto-
intiaani elänyt yksinään saarella
vielä vähemmin varustein kuin
Robinson Crusoe konsanaan ja tullut
mainiosti toimeen. Lähteinä on
käytetty \ViUiam Danipierin kuvausta
maapallonympäripurj^hduksestaan
VV. 1681—1691, joUoin hänen laivansa
kävi (v. 1684) mainitull:^saarella,
sekä samantapaista lokikirjaa,
jonka on tehnyt R i c h ^ Walter
kuuluisan lordi Ansonin maailman-ymf3är,'
«purjehdyksen aikana; -vv.
1740—1744. Lordi Ansonin laivue
kävi saarella \uionna 1741. Kolme-kymmentäkaksi
vuotta aikaisemmin
oli .Alexander Selkirk majaillut saarella
— suunnilleen vuoden 1709 aikoma.
Kuvaukset ovat siis vuosil-
^ jotka sattuvat sekä ennen että
jiilkeen sen ajjin. jolloin Robinson
(-'riisoe Perjantaineen kärsi ikävää.
Mutta aloittakaamme Dampierin
kertomuksella:
"Maaliskuun 22 pnä vuonna 1684
n|e saimme Juan Fernandezin saaren
öakyviimme ja seuraavana päivänä
pääsimme lähemmäksi sekä ankkii-toimme
erääseen lahteen saaren ete-
•apäässä. Ankkuri putosi kahdenkymmenenviiden
sylen syvyyteen ja
»•^•vnmme oli kahden kaapelimitan
[^>sä rannasta. Saimme kanool-limrne
veteen ja lähdimme heti etsij
ä n er-btä moskiitto-intiaania
^«moskiitto-intiaaneja oli-niihin aikoi-enää
jälellä vain satakunta. Hei-
J^a-^ui Panaman kannaksen tienoil-heimon
jäsenet olivat erittäin
:^'fia kalastajia), jonka olimme
^taneet tänne xnonna 1681 kolmen
^anjalaisen laivan .ahdisUessa mei-
-in 'otiaani asui saarella yk-
•^"3.-m yli kolme vuotta ja vaikka-c>-
panjalaisel, jotka tiesivät hä-
•n^n -olleen täällä, usean kerran etsivät
Mntä,.eivät he kuitenkaan koskaan
saaneet ^Mntä käsiinsä. Hän
oli f»ai:twillaan ..raetsästämässä X-uo-
:^a, km kapteeni "ttatling oli jo
määrännyt miehensä palaamaan ja
laiva^li jo nostanut purjeensa. Kun
:ialiaani jäi in€;tsään,:oli h^lläjmus-teti
3a ^'eit^i sekä pieni sarvellinen
ruutia Ja muutamia luoteja. iCun
ruuti ja ammukset olivat Ic^puneet,
imi .murti koloja veitsensä terään ja
-sahasi ;tällä tavoin ;pyssynsä ;piipun
pieniin vpailasiin. Näistä paloista
;bän laati ..sitten kefitiäänkärkiä, har-puunankärJviä,
koukkuja ja pitkän
^veitsen. Sän J^uumensi palat ensin
.tiilessä, jonka oli piikivellään ja pys-
.-synpiipuUa saanut syttymään. Tämän
kjSinon oli iiän oppinut englan-
:tiläisilta. kivillä Aän sitten vasaroi
Mumenneet tpaiat ;litt«iksi ja tai-
;Vutti 4ie 'inieknsä ;mukaisiksi. Sitten
hän sathasi palat veitsellään pienemmiksi
tai hioi ne teräviksi kärsivällisesti
ponnistellen ja karkaisi ne sillä
tavalla kuin tilaisuus myötäantoi.
Tämä voi tuntua oudolta niistä, jotka
eivät tunne moskiitto-intiaanien
kätevyyttä, mutta katimaassaankin
he tekevät isku- ja kalastusaseensa
ahjoa käyttämättä, vaikkakin heiltä
kuluu paljon aikaa niiden tekemiseen.
Muut intiaanit, jotka asuvat
heidän ympärillään, tekevät kirveensä
kivestä.
Mutta palatkaamme moskiitto-intiaaniimme
Juan Fernandez-saarella.
Näillä valmistamillaan aseilla hän oli
•pyytänyt saarelta sellaista ravintoa,
mihin hän oli pystynyt. Ensin hän
luuli saavansa pyydetyksi vain hylkeitä,
joiden Ifha on h>Vin tavallista,
ennen kuin hän oli valmistanut
koukkuja, mutta sen jiilkeen hän ei
tappanut yhtään hyljettä muuten
kuin vain valmistaakseen niiden nahasta
siimoja. Hän 6\i rakentanut
pienen talon tai majan puuli mailia
merestä ja {>eittänyt sen vuohennahoilla.
Hänen vuoteensa oli valmistettu
tikuista ja oli noin kahden jalan
korkeudella maasta. \'uoleessa
Mnellä oli vain vuohennahkoja eikä
muita vuodevaatteita. Hänellä ei
enää ollut lainkaan vaatteita jälellä,
sillä hän oli kuluttanut ne, jotka
hänellä oli yllään jättäessään \Vat-lingin,
Jaivan. Hänellä oli nyt vain
vuohennahka lantioillaan. Hän näki
laivamme jo edellisenä päivänä ja a-jatellen,
että olimme englantilaisia,
hän oli surmannut kolme vuohta,
jotka hän oli A'almislanut sitten rannalle
onnitellakseen meitä onnellisesta
ja turvallisesta saapumisestamme.
Kun me sitten tulimme maihin,
hyppäsi eräs laivallamme oleva moskiitto-
Kottarainen ja hän juoksi heti
heimolaisensa luo ja heittäytyi kasvoilleen
maahan hänen eteensä. Toinenkin
intiaani heittäytyi maahan
ja sitten he auttoivat toisensa pystyyn
ja syleilivät toisiaan. Me sy-leilimme
myös häntä ja hän oli hyvin
iloinen tavatessaan niin monta vanhaa
ysläviiä uudelleen.
Tämä saari on tiiynnä korkeita
vuoria ja pieniä suloisia laaksoja,,
jotka', jos ne olisivat lannoitetut,
kantaisivat varmaankin mitä saloa
vain. Vuoren rinteet o%at o.^ittain
savanneina, o.sittain metsää. Savannit
ovat osittain metsää, osittam
ruohikkoa ja ne ovat yhtä hyvää peltomaata
"kuin mikä muukin maa.
Savanneilla kasvaa pitkää ruohoa
ja laaksoissa on paljon villejä vuohia,
jotka Juan Fernandez Jätti sinne
matkallaan Limasta Valdiviaan. Saaren
ympärillä oleva meri kuhisee ja
kiehuu kaloja, joita on niin paljon,
että kaksi miestä voi tunnin kuluessa
onkia niin ximsaasti.eUÄ-nc-riitt-ävät
sadan miehen ravinnoksi. . „
Hylkeitä on tämän saaren rannoilla
niin paljon, että joutuu luulemaan,
ettei niillä, ole maailmassa
muuta paikkaa elääkseen. Rannalla
ei ole lahtea, ei kiveä, joka e^oHsr^
täynnä niitä. Ne syövät kaloja . . .
Myös täällä on merileijonia, jotka
ovat kirusi kertaa suurempia kuin
hylkeet ja erino.maisen lihavia. Kalat
ovat erilaisia ja niitä on monta lajia.
Täällä on eräs kala, jota espanjalaiset
kutsuvat ''baccalaoksi"
(Gobius niger). Se on mustanruskea
ja espanjalaisten nimitys tarkoittaa
turskaa, jonka näköinen se hyvin
suuressa määrässä on.
Saaressa ei ole kuin kaksi lahtea,
joihin voi ankkuroida. Kummankin
näistä lahdista voi helposti linnoittaa.
Linnoitukset sijaitsisivat niin
edullisilla paikoilla, että viisikymmentä
miestä niissä puolustautuisi
helposti tuhatta miestä vastaan.
Lahdille ei pääse vuorien yli kuin
suurin vaikeuksin ja kolmekin miestä
puolustaa niitä miltä suunnalta
tahansa. Tämän todistavat ne viisi
englantilaista, jotka kapteeni Davies
joitakin vuosia sitten fätli tänner
He puolustautuivat hyvin niitä espanjalaisia
vatsaan, jotka nousivat
maihin lahde.ssa ja olivat tulleet hävittämään
heidät. Ja vaikka toisen
hyökkäyksen aikana eräs heistä karkasi
espanjalaisten puolelle, puolustautuivat
loiset edelleen ja heidät
nouti sittemmin saarelta kapteeni
Strong Lontoosta."
Tämä tapahtui vuonna 1684, siis
noin kaksikymmentä vuotia ennen
Alexanrler Selkirkin oleskelua Juan
Ferandezis.-a.
Ryhdymme sitten seuraamaan
Richard \Valterin värikästä kuvausta
lordi AnsHinin purjehduksesta.
Lordi Ansonin komennossa oleva
armaada' oli lähtenyt Brasilian rannikolta
St. Calherinen linnakkeen
luola tammikuun 18 prnä 1741.
Malka Kap Hornin ympäri Juan
Fernandezin saarelle, mikä oli määrätty
laivueen laivojen kokoontumispaikaksi,
kesti kokonaista 148 päi-vhii.
Pari laivaa oli pakotettu palaamaan
takaisin Brasiliaan, kun eivät
päässeet Magellanin salmesta läpi.
Ansonin laiva ankkuroi kesäkuun
10 prnä vuonna 1741 saaren
lahteen. "Centurionin" takila oli aivan
hajalla, .sen purjeet riekaleina,
sillä oli viisi tonnia vettä enää jälellä
_ ja keripukki oli raivonnut kammottavalla
tavalla miehistön keskuudessa.
Viidestäsadasta miehestä
oli kolmesataa kuolleina heitetty yli
laidan ja jälelläolevasta mi€hi.=jtö.^tä
oli enää kaksi alipäällystöön kuuluvaa
.sekä kuusi merimiestä niin terveitä,
että heidät voitiin lähettää
purjeita käärimään. Tämä kesti
neljä tuntia!
Luonnollista oli. että saaren näkeminen
piristi miehistöä. Raajarik-koisel
ryömivät haisevalta välikan-nelta
raikkaaseen meri-ilmaan nähdäkseen
paratiisin, joka merkitsi
elämää heille. Useat heistä kuolivat
heti kannelle päästyään ja osa kuoli
vielä veneissä, ennenkuin heidät Mi
saatu kunnolla maihin, i Kännälld
pystytettiin telttoja, joihin sÄiraat
sijoitettiin. Mutta yhä vielä riehui
kuolema heidän keskuudessaan ja
hautoja kalottiin lakkaamatta. Saa-»^
relia löytyi turnipseja sekä sisialais-ta
retikkaa, joita miehet ahmivat keripukkia
vastaan. , M u l t a kaikkein
mielenkiintoisin on jkuvaus saaren e-läimislöstä,
joka tarkalleen vastaa
Ba-mpierift - keriomusta; • ^ • : • - '
; -Aikaisenmun tiiliä saarella .käyneet
ovat kerloneel, että saarella on
hyyin paljon vuohia eikä heidän ker-tomuksiaan
ole epäiUiivä, sillä näiUa
tienoin ovat paljon liikkuneet bucca-
-neerit, merirosvot ja kaapparit, (ne
. olivat kauppamiehia, jotka kävivät
. ryöstösotaa), Kaksi tapausta on
myös, jolloin mies on elänyt saarella
yksinään useita vuosia laivansa jät-
' lämänä. Toinen on eräs moskiitto-ujtiaani
ja loinen eriis skotlantilainen
.Alexander Selkirk. Viimeksimainitun
Olli saarelta privateeri. Duke and
Duclvess. joka oli Bristolista kotoisin.
Selkirk oli viimeksi asunut yksinään
saarella neljä tai viisi vuotta. Hänen
elämäntapansa yk^inäisyydessiir
ovat olleet hyvin merkillisiä, mutta
eräs hänen kertomansa seikka on sellainen,
että se lyö täydelleen yhteen
kokemuksiemme kanssa. En voi olla
.sitä mainitsematta. Hän kertoo,
muiden seikkojen ohella, että kuu
hän joskus .sai kiinni .Enemmän vuohia
kuin tarvitsi, niin hän leikkeli
niiden korviin merkkejä ja laski ne
sitten menemään. Tämä tapahttri
noin kolmekymmentäkaksi vuotia
ennen meidän tuloamme saarelle.
Nyt sattui, että ensimmäinen vuohi,
jonka miehemme tapp(iivat maihin-pääsyn
jälkeen, oli sellainen, jonka
korvat oli halkaistu ja siitä me
päättelimme, että se oli aikaisemmin
ollut Selkirkin valla.ssa. Vuohi oli
mitä kunnianarvoisimnian näköinen.
Sillä oli pitkä majeste.euUlinen parta
ja sillä oli muitakin vanhuuden
merkkejä. Olomme aikana saarella
näimme useita tällä tavoin merkittyjä
vuohia ja kaikilla koirailla oli pitkä
parta, josta päättelimme, että ne
olivat hyvin vanhoja.
Me näimme saarella myös suuren
joukon koiria, jotka afidistivat vuohilaumoja.
Näitä koiria on «saaren
joka osas.sa ja toiset n iistä ovat hyvin
suuria. Ne ovat li.^ääntyneet
suurin määrin ja toisinaan tulivat ne
a.sumuksiimme öitten aikana varas-taakseen
varastojamme. Joskus kävivät
ne yk.sinäisen ihmisen kimppuun
ja pakenivat vasta sitten, kuii
hän oli .saanut toisilta apua. Kun
ne eivät kaikesta päättäen voi vuohille
paljoakaan, syövät ne elupääs.=:ä
hylkeitä. Tämän totesivat miehem-mekin.
jotka .«öivät muutamia koiria
ja sanoivat fiiiden maistuneen kalal-ta.
Hylkeitä ja merileijonia on hyvin
paljon tällä saarella. Me söimme
niiden lihaa. Yksi merileijonista oli
eräänä päivänä musertaa muutaman
miehemme kallon, jonka se oli jo
saanut kitaansa.
Kaloja on saaren ympärillä suuria
määriä ja ne miehemme, jotka ovat
purjehtineet ennen 'Ne\vfoundlandin
matalikoilla ja pyytäneet turskia,
.sanovat, että niitä on täällä paljon
enemmän. Me saimme kaikenlaisia
kaloja ja ankeriaita. Ennenkaikkea
pyydinnme erästä mustaa kalaa, joka
muistuttaa karppia, mutta jota
miehemme kutsuivat nuohoojaksi.
Sen liha on erinomaista. Kun saaren
rannat ovat kallioisia, ei täällä
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 6, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-07-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460706 |
Description
| Title | 1946-07-06-05 |
| OCR text | 1946 (unntnuiiiniininintuaiiin LAITACTAINA, HEIXÄKUUX 6 P^IVÄNX nmatutqmtm ROB l i KUKAPA olisi lukenut Robinson Crusoen seikkailuja autiolla saarellaan? iKukapa «i muistaisi Perjantaita? Daniel Jiefoen kvh V3US haaksirkkoutuneesta .merimie-hestä Alexander Selfciritistä, Joka vietti muutamia vnjosiajiran IRernan- (lez-saarella, kuuluu lu^in viehatlä-ovat ^otttun^t £iOSOEN SAARI vän kirjoihm, miltei jokaisen lapsen käsiin, ^puistamme liobinson Ctusaen epätoivon ia huolen 'haak^irfkfcbutuessaän |a muistamme Jiänen -neuvdkkuulensa, minkä avulla hän jkykerii pysyinään hengissä siihen asti, tkunnes iiän^ pelastettiin. ' • v Mutta Ijeti .aluksi^ Kjn sanotlaya, että Daniel ©efaekaujus^i asioita. Ne, jotka ovat lukeneet v^äliän;e-remmän, tietävät, «t^iJRöbin^^ Crusoe — eli Alexander ^;Selfcirk sainkaan baaksirökkoutunut. Hänjet yksiok«rtai^Str ••^«ti^..i?äM®äie ^-"^ sikseen. Se oli siihen aikaan tavallinen rangaistusmlioto. Mutta joka tapauksessa on mieleerame jäänyt muistikuva saaresta, jonka pinnalle ei ihmisjalka -ollut konsanaan -enneTi astunut ja joka oli niin yksinäinen kum vain kuviteltu haaksirikfcopaik-ka saattaa olla. Tämän johdosta on mielenkiintoista tutkia niitä pölyttyneitä lokikirjoja eli laivojen päiväkirjoja, joita hänen aikalaisensa, jotka purjehtivat näillä vesillä samanaikaisesti Alexander Selkirkin kanssa, ovat kirjoittaneet. Näistä lähteistä saa aivan toisenlaisen kuvan Juan Fernandezin saaresta. Niistä ilmenee, ettei Silkirkillä.ollut-nutään hätää — tai ei ainakaan olisi pitänyt olla. Jo häntä ennen oli eräs moskiitto- intiaani elänyt yksinään saarella vielä vähemmin varustein kuin Robinson Crusoe konsanaan ja tullut mainiosti toimeen. Lähteinä on käytetty \ViUiam Danipierin kuvausta maapallonympäripurj^hduksestaan VV. 1681—1691, joUoin hänen laivansa kävi (v. 1684) mainitull:^saarella, sekä samantapaista lokikirjaa, jonka on tehnyt R i c h ^ Walter kuuluisan lordi Ansonin maailman-ymf3är,' «purjehdyksen aikana; -vv. 1740—1744. Lordi Ansonin laivue kävi saarella \uionna 1741. Kolme-kymmentäkaksi vuotta aikaisemmin oli .Alexander Selkirk majaillut saarella — suunnilleen vuoden 1709 aikoma. Kuvaukset ovat siis vuosil- ^ jotka sattuvat sekä ennen että jiilkeen sen ajjin. jolloin Robinson (-'riisoe Perjantaineen kärsi ikävää. Mutta aloittakaamme Dampierin kertomuksella: "Maaliskuun 22 pnä vuonna 1684 n|e saimme Juan Fernandezin saaren öakyviimme ja seuraavana päivänä pääsimme lähemmäksi sekä ankkii-toimme erääseen lahteen saaren ete- •apäässä. Ankkuri putosi kahdenkymmenenviiden sylen syvyyteen ja »•^•vnmme oli kahden kaapelimitan [^>sä rannasta. Saimme kanool-limrne veteen ja lähdimme heti etsij ä n er-btä moskiitto-intiaania ^«moskiitto-intiaaneja oli-niihin aikoi-enää jälellä vain satakunta. Hei- J^a-^ui Panaman kannaksen tienoil-heimon jäsenet olivat erittäin :^'fia kalastajia), jonka olimme ^taneet tänne xnonna 1681 kolmen ^anjalaisen laivan .ahdisUessa mei- -in 'otiaani asui saarella yk- •^"3.-m yli kolme vuotta ja vaikka-c>- panjalaisel, jotka tiesivät hä- •n^n -olleen täällä, usean kerran etsivät Mntä,.eivät he kuitenkaan koskaan saaneet ^Mntä käsiinsä. Hän oli f»ai:twillaan ..raetsästämässä X-uo- :^a, km kapteeni "ttatling oli jo määrännyt miehensä palaamaan ja laiva^li jo nostanut purjeensa. Kun :ialiaani jäi in€;tsään,:oli h^lläjmus-teti 3a ^'eit^i sekä pieni sarvellinen ruutia Ja muutamia luoteja. iCun ruuti ja ammukset olivat Ic^puneet, imi .murti koloja veitsensä terään ja -sahasi ;tällä tavoin ;pyssynsä ;piipun pieniin vpailasiin. Näistä paloista ;bän laati ..sitten kefitiäänkärkiä, har-puunankärJviä, koukkuja ja pitkän ^veitsen. Sän J^uumensi palat ensin .tiilessä, jonka oli piikivellään ja pys- .-synpiipuUa saanut syttymään. Tämän kjSinon oli iiän oppinut englan- :tiläisilta. kivillä Aän sitten vasaroi Mumenneet tpaiat ;litt«iksi ja tai- ;Vutti 4ie 'inieknsä ;mukaisiksi. Sitten hän sathasi palat veitsellään pienemmiksi tai hioi ne teräviksi kärsivällisesti ponnistellen ja karkaisi ne sillä tavalla kuin tilaisuus myötäantoi. Tämä voi tuntua oudolta niistä, jotka eivät tunne moskiitto-intiaanien kätevyyttä, mutta katimaassaankin he tekevät isku- ja kalastusaseensa ahjoa käyttämättä, vaikkakin heiltä kuluu paljon aikaa niiden tekemiseen. Muut intiaanit, jotka asuvat heidän ympärillään, tekevät kirveensä kivestä. Mutta palatkaamme moskiitto-intiaaniimme Juan Fernandez-saarella. Näillä valmistamillaan aseilla hän oli •pyytänyt saarelta sellaista ravintoa, mihin hän oli pystynyt. Ensin hän luuli saavansa pyydetyksi vain hylkeitä, joiden Ifha on h>Vin tavallista, ennen kuin hän oli valmistanut koukkuja, mutta sen jiilkeen hän ei tappanut yhtään hyljettä muuten kuin vain valmistaakseen niiden nahasta siimoja. Hän 6\i rakentanut pienen talon tai majan puuli mailia merestä ja {>eittänyt sen vuohennahoilla. Hänen vuoteensa oli valmistettu tikuista ja oli noin kahden jalan korkeudella maasta. \'uoleessa Mnellä oli vain vuohennahkoja eikä muita vuodevaatteita. Hänellä ei enää ollut lainkaan vaatteita jälellä, sillä hän oli kuluttanut ne, jotka hänellä oli yllään jättäessään \Vat-lingin, Jaivan. Hänellä oli nyt vain vuohennahka lantioillaan. Hän näki laivamme jo edellisenä päivänä ja a-jatellen, että olimme englantilaisia, hän oli surmannut kolme vuohta, jotka hän oli A'almislanut sitten rannalle onnitellakseen meitä onnellisesta ja turvallisesta saapumisestamme. Kun me sitten tulimme maihin, hyppäsi eräs laivallamme oleva moskiitto- Kottarainen ja hän juoksi heti heimolaisensa luo ja heittäytyi kasvoilleen maahan hänen eteensä. Toinenkin intiaani heittäytyi maahan ja sitten he auttoivat toisensa pystyyn ja syleilivät toisiaan. Me sy-leilimme myös häntä ja hän oli hyvin iloinen tavatessaan niin monta vanhaa ysläviiä uudelleen. Tämä saari on tiiynnä korkeita vuoria ja pieniä suloisia laaksoja,, jotka', jos ne olisivat lannoitetut, kantaisivat varmaankin mitä saloa vain. Vuoren rinteet o%at o.^ittain savanneina, o.sittain metsää. Savannit ovat osittain metsää, osittam ruohikkoa ja ne ovat yhtä hyvää peltomaata "kuin mikä muukin maa. Savanneilla kasvaa pitkää ruohoa ja laaksoissa on paljon villejä vuohia, jotka Juan Fernandez Jätti sinne matkallaan Limasta Valdiviaan. Saaren ympärillä oleva meri kuhisee ja kiehuu kaloja, joita on niin paljon, että kaksi miestä voi tunnin kuluessa onkia niin ximsaasti.eUÄ-nc-riitt-ävät sadan miehen ravinnoksi. . „ Hylkeitä on tämän saaren rannoilla niin paljon, että joutuu luulemaan, ettei niillä, ole maailmassa muuta paikkaa elääkseen. Rannalla ei ole lahtea, ei kiveä, joka e^oHsr^ täynnä niitä. Ne syövät kaloja . . . Myös täällä on merileijonia, jotka ovat kirusi kertaa suurempia kuin hylkeet ja erino.maisen lihavia. Kalat ovat erilaisia ja niitä on monta lajia. Täällä on eräs kala, jota espanjalaiset kutsuvat ''baccalaoksi" (Gobius niger). Se on mustanruskea ja espanjalaisten nimitys tarkoittaa turskaa, jonka näköinen se hyvin suuressa määrässä on. Saaressa ei ole kuin kaksi lahtea, joihin voi ankkuroida. Kummankin näistä lahdista voi helposti linnoittaa. Linnoitukset sijaitsisivat niin edullisilla paikoilla, että viisikymmentä miestä niissä puolustautuisi helposti tuhatta miestä vastaan. Lahdille ei pääse vuorien yli kuin suurin vaikeuksin ja kolmekin miestä puolustaa niitä miltä suunnalta tahansa. Tämän todistavat ne viisi englantilaista, jotka kapteeni Davies joitakin vuosia sitten fätli tänner He puolustautuivat hyvin niitä espanjalaisia vatsaan, jotka nousivat maihin lahde.ssa ja olivat tulleet hävittämään heidät. Ja vaikka toisen hyökkäyksen aikana eräs heistä karkasi espanjalaisten puolelle, puolustautuivat loiset edelleen ja heidät nouti sittemmin saarelta kapteeni Strong Lontoosta." Tämä tapahtui vuonna 1684, siis noin kaksikymmentä vuotia ennen Alexanrler Selkirkin oleskelua Juan Ferandezis.-a. Ryhdymme sitten seuraamaan Richard \Valterin värikästä kuvausta lordi AnsHinin purjehduksesta. Lordi Ansonin komennossa oleva armaada' oli lähtenyt Brasilian rannikolta St. Calherinen linnakkeen luola tammikuun 18 prnä 1741. Malka Kap Hornin ympäri Juan Fernandezin saarelle, mikä oli määrätty laivueen laivojen kokoontumispaikaksi, kesti kokonaista 148 päi-vhii. Pari laivaa oli pakotettu palaamaan takaisin Brasiliaan, kun eivät päässeet Magellanin salmesta läpi. Ansonin laiva ankkuroi kesäkuun 10 prnä vuonna 1741 saaren lahteen. "Centurionin" takila oli aivan hajalla, .sen purjeet riekaleina, sillä oli viisi tonnia vettä enää jälellä _ ja keripukki oli raivonnut kammottavalla tavalla miehistön keskuudessa. Viidestäsadasta miehestä oli kolmesataa kuolleina heitetty yli laidan ja jälelläolevasta mi€hi.=jtö.^tä oli enää kaksi alipäällystöön kuuluvaa .sekä kuusi merimiestä niin terveitä, että heidät voitiin lähettää purjeita käärimään. Tämä kesti neljä tuntia! Luonnollista oli. että saaren näkeminen piristi miehistöä. Raajarik-koisel ryömivät haisevalta välikan-nelta raikkaaseen meri-ilmaan nähdäkseen paratiisin, joka merkitsi elämää heille. Useat heistä kuolivat heti kannelle päästyään ja osa kuoli vielä veneissä, ennenkuin heidät Mi saatu kunnolla maihin, i Kännälld pystytettiin telttoja, joihin sÄiraat sijoitettiin. Mutta yhä vielä riehui kuolema heidän keskuudessaan ja hautoja kalottiin lakkaamatta. Saa-»^ relia löytyi turnipseja sekä sisialais-ta retikkaa, joita miehet ahmivat keripukkia vastaan. , M u l t a kaikkein mielenkiintoisin on jkuvaus saaren e-läimislöstä, joka tarkalleen vastaa Ba-mpierift - keriomusta; • ^ • : • - ' ; -Aikaisenmun tiiliä saarella .käyneet ovat kerloneel, että saarella on hyyin paljon vuohia eikä heidän ker-tomuksiaan ole epäiUiivä, sillä näiUa tienoin ovat paljon liikkuneet bucca- -neerit, merirosvot ja kaapparit, (ne . olivat kauppamiehia, jotka kävivät . ryöstösotaa), Kaksi tapausta on myös, jolloin mies on elänyt saarella yksinään useita vuosia laivansa jät- ' lämänä. Toinen on eräs moskiitto-ujtiaani ja loinen eriis skotlantilainen .Alexander Selkirk. Viimeksimainitun Olli saarelta privateeri. Duke and Duclvess. joka oli Bristolista kotoisin. Selkirk oli viimeksi asunut yksinään saarella neljä tai viisi vuotta. Hänen elämäntapansa yk^inäisyydessiir ovat olleet hyvin merkillisiä, mutta eräs hänen kertomansa seikka on sellainen, että se lyö täydelleen yhteen kokemuksiemme kanssa. En voi olla .sitä mainitsematta. Hän kertoo, muiden seikkojen ohella, että kuu hän joskus .sai kiinni .Enemmän vuohia kuin tarvitsi, niin hän leikkeli niiden korviin merkkejä ja laski ne sitten menemään. Tämä tapahttri noin kolmekymmentäkaksi vuotia ennen meidän tuloamme saarelle. Nyt sattui, että ensimmäinen vuohi, jonka miehemme tapp(iivat maihin-pääsyn jälkeen, oli sellainen, jonka korvat oli halkaistu ja siitä me päättelimme, että se oli aikaisemmin ollut Selkirkin valla.ssa. Vuohi oli mitä kunnianarvoisimnian näköinen. Sillä oli pitkä majeste.euUlinen parta ja sillä oli muitakin vanhuuden merkkejä. Olomme aikana saarella näimme useita tällä tavoin merkittyjä vuohia ja kaikilla koirailla oli pitkä parta, josta päättelimme, että ne olivat hyvin vanhoja. Me näimme saarella myös suuren joukon koiria, jotka afidistivat vuohilaumoja. Näitä koiria on «saaren joka osas.sa ja toiset n iistä ovat hyvin suuria. Ne ovat li.^ääntyneet suurin määrin ja toisinaan tulivat ne a.sumuksiimme öitten aikana varas-taakseen varastojamme. Joskus kävivät ne yk.sinäisen ihmisen kimppuun ja pakenivat vasta sitten, kuii hän oli .saanut toisilta apua. Kun ne eivät kaikesta päättäen voi vuohille paljoakaan, syövät ne elupääs.=:ä hylkeitä. Tämän totesivat miehem-mekin. jotka .«öivät muutamia koiria ja sanoivat fiiiden maistuneen kalal-ta. Hylkeitä ja merileijonia on hyvin paljon tällä saarella. Me söimme niiden lihaa. Yksi merileijonista oli eräänä päivänä musertaa muutaman miehemme kallon, jonka se oli jo saanut kitaansa. Kaloja on saaren ympärillä suuria määriä ja ne miehemme, jotka ovat purjehtineet ennen 'Ne\vfoundlandin matalikoilla ja pyytäneet turskia, .sanovat, että niitä on täällä paljon enemmän. Me saimme kaikenlaisia kaloja ja ankeriaita. Ennenkaikkea pyydinnme erästä mustaa kalaa, joka muistuttaa karppia, mutta jota miehemme kutsuivat nuohoojaksi. Sen liha on erinomaista. Kun saaren rannat ovat kallioisia, ei täällä |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-07-06-05
