1943-07-31-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1943 LAUANTAINA, HEINÄKUUN 31 PÄIVÄNX Sivu 3
T KULTTUURI
^embrdndt ja hänen taiteensa
Rmbrandt Harmenz van Rijn syntyi
Uedenin pienessä, mutta vilkas-
IHkkeisessä tehdaskaupungissa v.
1606. Hänen perkepiirinsa edusti vakavaraista,
jäykkää ja itseensäluotta-vaista
porvaristoa ja kodissa vallitsi
harras uskonnollinen henki, joka onkin
jättänyt pysyväisen leimansa tämän
kuuluisan värien mestarin, elämäntehtävään...
Rembrandfiur isä oli
suurehkon kaupunkitalon omistaja.
Maaseudulla hänellä sen lisäksi oli
mylly, joka takasi hänelle toimeentur
lon. Äiti oli harrasmielinen ja ankara
periaatteen nainen, joka useimmiten
vietti vapaahetkensä raamattunsa
parissa, juurruttaen pysyväisen
uskonsietnehenpoikansa sydämeen
ikuiseksi muistoksi syHtymäkodis-taan.
Paljon kauniita ja valoisia
muistoja jäi taiteilijan mieleen huolettomien
ja hauskojen lapsuusvuosi-ensa
varrelta. Erikoisesti on hänen
mieleensä painunut kuva isänsä vanhasta
myllystä sekä lukuisista hauskoista
tapauksista sen yhteydessä.
Tämä tavallinen mylly, joka lapsen
mielikuvituksessa oli kasvanut niin
ihmeelliseksi ja romanttiseksi esineeksi,
antoi alun hänen suurelle taitelen.
Ja kun hän oli kokeillut taitoaan
maalaamalla ensin tuon vaatimattoman
tuulimyllyn, sai hän hellittämättömän
innostuksen yrittää
uudelleen toisella taholla. Niin hän
sitten vuosi vuodelta kehitti kykyään
siUä seurauksella, että hän valitsi itselleen
sen suuren ja uskalletun elämäntehtävän,
mikä kykenee luomaan
kuolemattoman nimen vain niille ani-
"harvoille, jotka ovat "taiteilijoita Jumalan
armosta."
Leidenissä Rembrandt asui vuoteen
1631, jolloin hän muutti Amsterdamiin
jääden sinne asumaan kuolemaansa
saakka. Muitten suurtaitei-lijoitten
tapaan oli hänenkin-tyylinsä
hyvin vaihteleva. Hän rakasti suuresti
luontoa ja tutki sitä innolla ja
yhä kasvavalla mielenkiinnolla. Leidenissä
asuessaan hän piti usein malleinaan
vanhempiaan sekä likeisiä
tuttaviaan, mutta mielellään maalasi
hän myös omia muotokuviaan, jotka
useimmiten esittivät häntä loistavapukuisena
ja uljasryhtisenä, kasvoil-fcön
onnellinen ja voitonvarma ilme.
Valo, värikkyys, loisto ja kauneus olivat
saaneet hänet lumoihinsa. Hänen
kuvaamansa aiheet esittivät satumaisia
seutuja sekä tapahtumia, joissa
hänen herkkä taideaistinsa havaitut
jotain erikoisen maalauksellista ja
romanttisen kaunista. Rauhaisa viih-iy^
ys sekä silmää hivelevä hienous
^okuu katsojaa vastaan jokaisesta
hänen taidcluomastaan. Melkein kai-
^ifa hänen teoksissaan on erikoisen
huomattavan piirteenä tuo ihmeelli-ja
lämmin valaistus, joka tekee
fläväksi ja vaikuttavaksi jokaisen hd-
^ kuvaamansa olennon- ja esineen,
««n että nc näyttävät ikäänkuin tum-
"»aj/a taustastaan irtautuneilta.
Johtotähtenään Rembrandt piti e-d^[
täjäänsä, suurta Adam Elsheime-
'ö//een ja luonteenhan oli
^ut tuntemaan opettajalt aan Peter
^'rnanilta, joka oli eräs Elsheime-oppilaista.
Ensimmäinen maa-joka
todistaa hänen ihmeteltä-
^ lahjojaan on nimeltään "feesus
^ « f / Q G n temppeliin." Siinä näh-
... *'0"Äa Simeon polvistuneena
itämään Jumalaa siitä armosta, että
on saanut nähdä Messiaan. Myöskin
Josef ja Maria polvistuvat Jumalaisen
lapsen edessä. Juhlallisen näyn
tarjoaa tätä harrasta ryhmää kuvaava
^ taulu, jonka taustassa vanhan
temppelin korkeat pilarit kohoavat.
Haagin museossa säilytetään paitsi
tätä myöskin hänen mestarimaalaus-
' taan, tunnettu nimellä "Anätoomi-nen
luento", jonka kuningas Vilhelm
1 osti taulugalleriaansa v. 1828.
Suuresta nienestyksestään on Reni-brandtin
kiittäminen rakastettuaan,
nuorta ja hurmaavaa Saskia van Uu-lenburgia,
joka oli erään pikkukaupungin.,
pormestarin., tytär... Saatuaan
hänet vihdoin puolisokseen v.
1634, ei taitelijan onnella ollut mi-
Jään rajoja. Vaimonsa hurmaava
kauneus sekä lämmin ja puhdas rakkautensa
hänen herttaiseen, olemukseensa
kannusti nuoren maalarin kunnianhimoa
ja työtarmoa... Lukuisista
Saskian muotokuvista voi huomata,
miten suuri hänen kiintymyksensä oli
nuoree^n vaimoonsa. Tämä oli hänen
elämänsä päivänsäde ja hyvä haltijatar,
joka jalon ja puhtaan sydämensä
täydellä antaumuksella otti o-saa
puolisonsa iloihin ja suruihin.
Näiltä ajoilta ovatkin Rembrandtin
parhaimmat teokset. Useimmissa
maalauksissaan on hän käyttänyt
mallinaan Saskiaa, joka esiintyy tavallisesti
niissä silkkiin tai samettiin
verhoutuneena sekä kantaen kalleimpia
koruja.
Vuoden 1636 tienoilla Rembrandt
maalasi "Simsonin sokaisu"-nimisen
taulun, jossa näemme, miten tuo voimakas
Israelin sankari joutuu armottomien
vihamiestensä vangiksi ja
heidän julmasti kidutettavakseen, sillä
aikaa kun petollinen Delila, jossa
voi selvästi huomata Saskian näköä,
kiiruhtaa kiihoittuneena pois. — E-räs
toinen maalaus, saman vuoden
tuotetta kuin edellinen, esittää Rembrandtin
itseään istumassa onnellisena
Saskia polvellaan komeassa, y-lellisesti
sisustetussa huoneessa. Hän
vn komeissa pukimissa, suu huolettomassa
naurusa ja kohottaa juuri
onnensa hurmaamana liikehtivän pikarinsa
katsojaa kohti.
Faitsi maalauksistaan, on Rem-brandti
saanut nimensä kuuluksi
myöskin suurenmoisista ja vertaansa
hakevista vaskipiirroksistaan, joiden
luojana häntä on syystä kyllä mainittu
mestarien mestariksi.
Tämä hänen maineensa yhtämittainen
leveneminen ja kiihkeä kasvaminen
ei saanut jatkua kohtalon käden
tarttumatta siihen.
Suuret surut, raskaat pettymykset
ja viimein säälimättömän viikatemie-hen
vierailut mursivat suurisuuntaisen
taitelijan voimat, vieden häneltä
usein pitkiäsi ajoiksi kaiken halun
gnnen mm rakastamaansa työhön.
Hänen kolme ensimmäistä lastaan
kuoli aivan pieninä. Tämän aiheuttama
suru oli näännyttää heidät molemmat.
Tähän sanomattomaan murheeseen
toi ensimmäisen lohdutuksen
ja valonsäteen pienen, suloisen Tt-tuksen
maailmaantulo. Pitkäaikainen
ei heidän yhteinen onnensa kuitenkaan
ollut, sillä jo seuraavana vuonna
vaipui tuo monia murheita ja kärsimyksiä
kokenut suloinen Saskia
ikuiseen uneen jättäen niin hellastt
rakastamansa puolison sanoin kuvaa-vattoman
kaipauksen valtaan. Kaiken
tämän lisäksi alkoi taitelijan taloudellinen
elämä luisua rappiotaan
kohti. Näistä suruista ja vastoinkäymisistä
murtuneena heittäytyi hän
lopulta täydellisen välinpitämättömyyden
valtaan vähääkään enää välittämättä
taiteilijamaineestaan, ystäviensä
rohkaisuista ja kilpailijoidensa
sekä kadehtijoidensa pilkasta.
Kohtalo ei kuitenkaan jättänyt tätä
suurta surun murtamaa taiteilijaa.
Vi^lä kerran osottauiui tähänasti niin
armoton sallimus hänelle suotuisaksi.
Ennen kuolemaansa ennätti hän
vielä kohota entisen taiteensa tasalle,
jopa ylittääkin sen, rakentamalla
heränneellä innolla nuoruusaikansa
romahtaneille raunioille uuden ja entistään
ehomman taiteen.
Rembrandtin ollessa noin 40-vuo-tias
muutti taloon eräs vaatimaton
talonpaikaistyttö Hendrickje Stoffels,
joka teki syvän vaikutuksen taiteilijan
elämään. Hendrickjestä tuli hänelle
Saskian tapainen ymmärtäväinen
toveri, mutta hänen suloiitensa
ei kuitenkaan saattanut Saskian kuvaa
himmenemään.
Huolimatta siitä, että taloudelliset
huolet jälleen alkoivat ahdistaa, riitti
Rembrandtilla hellyyttä ja rakkautta
nuorelU Hendrickjelle sekä lapsilleen
Tilukselle ja Corneliölle. Vielä
kohtasi tätä kovaa kokenutta taiteilijaa
ennen kuolemaansa faskas su-ry.
Säälimätön kuolema vieraili jäi"
leen hänen kodissaan viedai. mukanaan'
ensin uskollisen Hcndrickjen
ja jonkun aikaa sen jälkeen rakkaan
poikansa Tiluksen.
Viimeisinä aikoinaan vetäytyi väsynyt
vanhus mielellään hiljaisuuteen
ja istuskeli usein syvissä mietteissään
tai kertoi monimutkaisen elämänsä
värikkäitä vaiheita innokkaalle
kuuntelijalleen Cornelialle, joka
nyt oli 15-vvuotias.
Lokakuun 4 p:nä 1669 hän viimein
väsyneenä ummisti silmänsä ikuiseen
uneen maailman unhoittamana ja
ympäristönsä huomaamatta.
Vasta vuosisatojen jälkeen on
Rembrandtin taide saanut sen tunnustuksen
ja airvön, mikä sille'olisi
ollut suotava jo suuren taitelijan e-laessa.
<^un Paul Robeson lauloi
Maailmankuulu neekerilaulaja ja
taiteilija Paul Robeson esiintyi hiljattain
New Yorkissa ulkoilmakonsertissa
JLewisohn Stadiumilla ja sen
johdosta N at Lov) kirjoitti tilaisuudesta
Daily Workersissa seuraavaa:
Pata Robesonin tarvitsee vain kävellä
näyttämölle synnyttdäkseen
kohtauksen jota ei milloinkaan kukaan
muu taiteilija maassamme ole
saavuttanut.
Hänen läsnäolonsa täyttää joka
paikan, olkoon niin valtava kuin tahansa,
lämmöllä ja toveruudella ja
palolla joka on melkein uskomatonta.
27,000 Washingtonissa.
15,000 St. Louisissa.
15,000 Los Angelessa.
Fhiladelphiassa, Bostonissa, Chicagossa,
San Franciscossa ja New
Yorkissa sama suuri joukko ihmisiä,
jotka tulevat ei ainoastaan kuulemaan
hänen lauluaan, mutta näkemään
tätä mahtavaa demokratian, rehellisyyden,
rohkeuden ja nerouden
vuorta.
Hän on erikoinen lukemattomille
ihmisille meidän maassamme — ja rajojemme
ulkopuolella olevissa maissa
— sellainen luottamus demokraattiseen
elämäntapaan, että sen vaikutus
on mittaamaton. Ihmiset, jotka
ovat nähneet hänet, kuulleet hänen
laulavan ja -puhuvan, lähtevät pois
rikkaimpina kuin olivat tullessaan.
Tunne, että siellä oli ei ainoastaan
suuri laulaja, vaan suuri henkilö; oli
kansan edustaja ei vain laulussa, mutta
taistelussa kanssaihmistensä puo'
Icsta — tämä se oli joka toi kaksi-kymmentätuhatta
ihmistä Lemsohn
Stadiumille.
Robeson alkoi Aarialla Mendels-soknin
"Elijasta". Suuri joukko istui
vaiti odottaen. Ensimmäiset kaksi riviä
kajahti . . .
"Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin
Jumala. Ah kuule minua ja
vastaa minulle —"
Detroit, BeaumoM, Los Angeles,
Mobile . . . täällä neekerien vastaus
fasistisille yöpaitaritareille, veriselle
terrorille, viideskolonnalaiselle salaliitolle.
Tämä ei ollut rukous, se oli
haaste. Tämä oli .Amerikan ääni joka
lauloi sen suuruutta, rodun suuruutta,
sen yhtenäisyyden merkitystä. Ja
joukko ymmärsi sen.
Konsertti on tavallisesti juhlallinen
toimitus, verhottu suureen ylevyyteen
ja kohteliaisiin aplooteihin.
Oli siis harvinaista nähdä konsertti,
missä kaksikymmentätuhatta ihmistä
hurrasi, taputti käsiään ja huusi
yhtenä suurena massana kuten jalkapallopelissä.
Kun Robesonin laulettua
loppuun varsinaisen ohjelmansa,
yleisö otti vallan vaatien toisintoja
suosikkilauluistaan, oli illan varsinainen
konserttiatmosjeeri tipotiessään
innostuneesta, iloisesta ja onnellisesta
väestä joka tunsi näyttämöllä
olevassa miehessä todellisen kansantaiteilijan.
Kun Robeson hymyillen seisoi
näyttämöllä, huusivat sadat ihmiset
laajan amfiteatterin kaikilta kulmilta
mielilaulujaan. Hänen kuuluisa
hymynsä valaisi koko paikan. Robeson
lauloi toisen toisensa jälkeen vapaan
kansan lauluja.
Joe Hillr Rajalta rajalle, Vesipoika,
ja monia muita lauluja. Joka kerta
kun hän harppasi pois näyttämöltä,
nousi suuri yleisö yhtenä miehenä
seisaalleen huudellen rakkauttaan
kunnes hän oli pahoitettu uudelleen
esiintymään.
Ja joka kerta kun hän jälleen ilmestyi,
sai jymy ja huudot entistä
valtavamman laajuuden. Ihmiset hymyilivät
liikutettuina kun he yhtyivät
tässä sydämellisessä mielenosoituksessa
ja rakkauden ilmaisussa tälle
mahtavalle neekc taitelijalle ja
taistelijalle.
* • *
Lopulta salli väkijoukko Robesonin
vetäytyä pois laulettuaan ei vähemmän
kuin kahdeksan toisintoa.
Mutta sadat seisoivat sivussa odot-taen
hänen poistumistaan Stadiumil'
ta, jotta voisivat nähdä hänet lähempää
ja ehkä, jos onni suosii, pusertaa
hänen kättään ja saada hänen nimikirjoituksensa.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 31, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-07-31 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430731 |
Description
| Title | 1943-07-31-03 |
| OCR text | 1943 LAUANTAINA, HEINÄKUUN 31 PÄIVÄNX Sivu 3 T KULTTUURI ^embrdndt ja hänen taiteensa Rmbrandt Harmenz van Rijn syntyi Uedenin pienessä, mutta vilkas- IHkkeisessä tehdaskaupungissa v. 1606. Hänen perkepiirinsa edusti vakavaraista, jäykkää ja itseensäluotta-vaista porvaristoa ja kodissa vallitsi harras uskonnollinen henki, joka onkin jättänyt pysyväisen leimansa tämän kuuluisan värien mestarin, elämäntehtävään... Rembrandfiur isä oli suurehkon kaupunkitalon omistaja. Maaseudulla hänellä sen lisäksi oli mylly, joka takasi hänelle toimeentur lon. Äiti oli harrasmielinen ja ankara periaatteen nainen, joka useimmiten vietti vapaahetkensä raamattunsa parissa, juurruttaen pysyväisen uskonsietnehenpoikansa sydämeen ikuiseksi muistoksi syHtymäkodis-taan. Paljon kauniita ja valoisia muistoja jäi taiteilijan mieleen huolettomien ja hauskojen lapsuusvuosi-ensa varrelta. Erikoisesti on hänen mieleensä painunut kuva isänsä vanhasta myllystä sekä lukuisista hauskoista tapauksista sen yhteydessä. Tämä tavallinen mylly, joka lapsen mielikuvituksessa oli kasvanut niin ihmeelliseksi ja romanttiseksi esineeksi, antoi alun hänen suurelle taitelen. Ja kun hän oli kokeillut taitoaan maalaamalla ensin tuon vaatimattoman tuulimyllyn, sai hän hellittämättömän innostuksen yrittää uudelleen toisella taholla. Niin hän sitten vuosi vuodelta kehitti kykyään siUä seurauksella, että hän valitsi itselleen sen suuren ja uskalletun elämäntehtävän, mikä kykenee luomaan kuolemattoman nimen vain niille ani- "harvoille, jotka ovat "taiteilijoita Jumalan armosta." Leidenissä Rembrandt asui vuoteen 1631, jolloin hän muutti Amsterdamiin jääden sinne asumaan kuolemaansa saakka. Muitten suurtaitei-lijoitten tapaan oli hänenkin-tyylinsä hyvin vaihteleva. Hän rakasti suuresti luontoa ja tutki sitä innolla ja yhä kasvavalla mielenkiinnolla. Leidenissä asuessaan hän piti usein malleinaan vanhempiaan sekä likeisiä tuttaviaan, mutta mielellään maalasi hän myös omia muotokuviaan, jotka useimmiten esittivät häntä loistavapukuisena ja uljasryhtisenä, kasvoil-fcön onnellinen ja voitonvarma ilme. Valo, värikkyys, loisto ja kauneus olivat saaneet hänet lumoihinsa. Hänen kuvaamansa aiheet esittivät satumaisia seutuja sekä tapahtumia, joissa hänen herkkä taideaistinsa havaitut jotain erikoisen maalauksellista ja romanttisen kaunista. Rauhaisa viih-iy^ ys sekä silmää hivelevä hienous ^okuu katsojaa vastaan jokaisesta hänen taidcluomastaan. Melkein kai- ^ifa hänen teoksissaan on erikoisen huomattavan piirteenä tuo ihmeelli-ja lämmin valaistus, joka tekee fläväksi ja vaikuttavaksi jokaisen hd- ^ kuvaamansa olennon- ja esineen, ««n että nc näyttävät ikäänkuin tum- "»aj/a taustastaan irtautuneilta. Johtotähtenään Rembrandt piti e-d^[ täjäänsä, suurta Adam Elsheime- 'ö//een ja luonteenhan oli ^ut tuntemaan opettajalt aan Peter ^'rnanilta, joka oli eräs Elsheime-oppilaista. Ensimmäinen maa-joka todistaa hänen ihmeteltä- ^ lahjojaan on nimeltään "feesus ^ « f / Q G n temppeliin." Siinä näh- ... *'0"Äa Simeon polvistuneena itämään Jumalaa siitä armosta, että on saanut nähdä Messiaan. Myöskin Josef ja Maria polvistuvat Jumalaisen lapsen edessä. Juhlallisen näyn tarjoaa tätä harrasta ryhmää kuvaava ^ taulu, jonka taustassa vanhan temppelin korkeat pilarit kohoavat. Haagin museossa säilytetään paitsi tätä myöskin hänen mestarimaalaus- ' taan, tunnettu nimellä "Anätoomi-nen luento", jonka kuningas Vilhelm 1 osti taulugalleriaansa v. 1828. Suuresta nienestyksestään on Reni-brandtin kiittäminen rakastettuaan, nuorta ja hurmaavaa Saskia van Uu-lenburgia, joka oli erään pikkukaupungin., pormestarin., tytär... Saatuaan hänet vihdoin puolisokseen v. 1634, ei taitelijan onnella ollut mi- Jään rajoja. Vaimonsa hurmaava kauneus sekä lämmin ja puhdas rakkautensa hänen herttaiseen, olemukseensa kannusti nuoren maalarin kunnianhimoa ja työtarmoa... Lukuisista Saskian muotokuvista voi huomata, miten suuri hänen kiintymyksensä oli nuoree^n vaimoonsa. Tämä oli hänen elämänsä päivänsäde ja hyvä haltijatar, joka jalon ja puhtaan sydämensä täydellä antaumuksella otti o-saa puolisonsa iloihin ja suruihin. Näiltä ajoilta ovatkin Rembrandtin parhaimmat teokset. Useimmissa maalauksissaan on hän käyttänyt mallinaan Saskiaa, joka esiintyy tavallisesti niissä silkkiin tai samettiin verhoutuneena sekä kantaen kalleimpia koruja. Vuoden 1636 tienoilla Rembrandt maalasi "Simsonin sokaisu"-nimisen taulun, jossa näemme, miten tuo voimakas Israelin sankari joutuu armottomien vihamiestensä vangiksi ja heidän julmasti kidutettavakseen, sillä aikaa kun petollinen Delila, jossa voi selvästi huomata Saskian näköä, kiiruhtaa kiihoittuneena pois. — E-räs toinen maalaus, saman vuoden tuotetta kuin edellinen, esittää Rembrandtin itseään istumassa onnellisena Saskia polvellaan komeassa, y-lellisesti sisustetussa huoneessa. Hän vn komeissa pukimissa, suu huolettomassa naurusa ja kohottaa juuri onnensa hurmaamana liikehtivän pikarinsa katsojaa kohti. Faitsi maalauksistaan, on Rem-brandti saanut nimensä kuuluksi myöskin suurenmoisista ja vertaansa hakevista vaskipiirroksistaan, joiden luojana häntä on syystä kyllä mainittu mestarien mestariksi. Tämä hänen maineensa yhtämittainen leveneminen ja kiihkeä kasvaminen ei saanut jatkua kohtalon käden tarttumatta siihen. Suuret surut, raskaat pettymykset ja viimein säälimättömän viikatemie-hen vierailut mursivat suurisuuntaisen taitelijan voimat, vieden häneltä usein pitkiäsi ajoiksi kaiken halun gnnen mm rakastamaansa työhön. Hänen kolme ensimmäistä lastaan kuoli aivan pieninä. Tämän aiheuttama suru oli näännyttää heidät molemmat. Tähän sanomattomaan murheeseen toi ensimmäisen lohdutuksen ja valonsäteen pienen, suloisen Tt-tuksen maailmaantulo. Pitkäaikainen ei heidän yhteinen onnensa kuitenkaan ollut, sillä jo seuraavana vuonna vaipui tuo monia murheita ja kärsimyksiä kokenut suloinen Saskia ikuiseen uneen jättäen niin hellastt rakastamansa puolison sanoin kuvaa-vattoman kaipauksen valtaan. Kaiken tämän lisäksi alkoi taitelijan taloudellinen elämä luisua rappiotaan kohti. Näistä suruista ja vastoinkäymisistä murtuneena heittäytyi hän lopulta täydellisen välinpitämättömyyden valtaan vähääkään enää välittämättä taiteilijamaineestaan, ystäviensä rohkaisuista ja kilpailijoidensa sekä kadehtijoidensa pilkasta. Kohtalo ei kuitenkaan jättänyt tätä suurta surun murtamaa taiteilijaa. Vi^lä kerran osottauiui tähänasti niin armoton sallimus hänelle suotuisaksi. Ennen kuolemaansa ennätti hän vielä kohota entisen taiteensa tasalle, jopa ylittääkin sen, rakentamalla heränneellä innolla nuoruusaikansa romahtaneille raunioille uuden ja entistään ehomman taiteen. Rembrandtin ollessa noin 40-vuo-tias muutti taloon eräs vaatimaton talonpaikaistyttö Hendrickje Stoffels, joka teki syvän vaikutuksen taiteilijan elämään. Hendrickjestä tuli hänelle Saskian tapainen ymmärtäväinen toveri, mutta hänen suloiitensa ei kuitenkaan saattanut Saskian kuvaa himmenemään. Huolimatta siitä, että taloudelliset huolet jälleen alkoivat ahdistaa, riitti Rembrandtilla hellyyttä ja rakkautta nuorelU Hendrickjelle sekä lapsilleen Tilukselle ja Corneliölle. Vielä kohtasi tätä kovaa kokenutta taiteilijaa ennen kuolemaansa faskas su-ry. Säälimätön kuolema vieraili jäi" leen hänen kodissaan viedai. mukanaan' ensin uskollisen Hcndrickjen ja jonkun aikaa sen jälkeen rakkaan poikansa Tiluksen. Viimeisinä aikoinaan vetäytyi väsynyt vanhus mielellään hiljaisuuteen ja istuskeli usein syvissä mietteissään tai kertoi monimutkaisen elämänsä värikkäitä vaiheita innokkaalle kuuntelijalleen Cornelialle, joka nyt oli 15-vvuotias. Lokakuun 4 p:nä 1669 hän viimein väsyneenä ummisti silmänsä ikuiseen uneen maailman unhoittamana ja ympäristönsä huomaamatta. Vasta vuosisatojen jälkeen on Rembrandtin taide saanut sen tunnustuksen ja airvön, mikä sille'olisi ollut suotava jo suuren taitelijan e-laessa. <^un Paul Robeson lauloi Maailmankuulu neekerilaulaja ja taiteilija Paul Robeson esiintyi hiljattain New Yorkissa ulkoilmakonsertissa JLewisohn Stadiumilla ja sen johdosta N at Lov) kirjoitti tilaisuudesta Daily Workersissa seuraavaa: Pata Robesonin tarvitsee vain kävellä näyttämölle synnyttdäkseen kohtauksen jota ei milloinkaan kukaan muu taiteilija maassamme ole saavuttanut. Hänen läsnäolonsa täyttää joka paikan, olkoon niin valtava kuin tahansa, lämmöllä ja toveruudella ja palolla joka on melkein uskomatonta. 27,000 Washingtonissa. 15,000 St. Louisissa. 15,000 Los Angelessa. Fhiladelphiassa, Bostonissa, Chicagossa, San Franciscossa ja New Yorkissa sama suuri joukko ihmisiä, jotka tulevat ei ainoastaan kuulemaan hänen lauluaan, mutta näkemään tätä mahtavaa demokratian, rehellisyyden, rohkeuden ja nerouden vuorta. Hän on erikoinen lukemattomille ihmisille meidän maassamme — ja rajojemme ulkopuolella olevissa maissa — sellainen luottamus demokraattiseen elämäntapaan, että sen vaikutus on mittaamaton. Ihmiset, jotka ovat nähneet hänet, kuulleet hänen laulavan ja -puhuvan, lähtevät pois rikkaimpina kuin olivat tullessaan. Tunne, että siellä oli ei ainoastaan suuri laulaja, vaan suuri henkilö; oli kansan edustaja ei vain laulussa, mutta taistelussa kanssaihmistensä puo' Icsta — tämä se oli joka toi kaksi-kymmentätuhatta ihmistä Lemsohn Stadiumille. Robeson alkoi Aarialla Mendels-soknin "Elijasta". Suuri joukko istui vaiti odottaen. Ensimmäiset kaksi riviä kajahti . . . "Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala. Ah kuule minua ja vastaa minulle —" Detroit, BeaumoM, Los Angeles, Mobile . . . täällä neekerien vastaus fasistisille yöpaitaritareille, veriselle terrorille, viideskolonnalaiselle salaliitolle. Tämä ei ollut rukous, se oli haaste. Tämä oli .Amerikan ääni joka lauloi sen suuruutta, rodun suuruutta, sen yhtenäisyyden merkitystä. Ja joukko ymmärsi sen. Konsertti on tavallisesti juhlallinen toimitus, verhottu suureen ylevyyteen ja kohteliaisiin aplooteihin. Oli siis harvinaista nähdä konsertti, missä kaksikymmentätuhatta ihmistä hurrasi, taputti käsiään ja huusi yhtenä suurena massana kuten jalkapallopelissä. Kun Robesonin laulettua loppuun varsinaisen ohjelmansa, yleisö otti vallan vaatien toisintoja suosikkilauluistaan, oli illan varsinainen konserttiatmosjeeri tipotiessään innostuneesta, iloisesta ja onnellisesta väestä joka tunsi näyttämöllä olevassa miehessä todellisen kansantaiteilijan. Kun Robeson hymyillen seisoi näyttämöllä, huusivat sadat ihmiset laajan amfiteatterin kaikilta kulmilta mielilaulujaan. Hänen kuuluisa hymynsä valaisi koko paikan. Robeson lauloi toisen toisensa jälkeen vapaan kansan lauluja. Joe Hillr Rajalta rajalle, Vesipoika, ja monia muita lauluja. Joka kerta kun hän harppasi pois näyttämöltä, nousi suuri yleisö yhtenä miehenä seisaalleen huudellen rakkauttaan kunnes hän oli pahoitettu uudelleen esiintymään. Ja joka kerta kun hän jälleen ilmestyi, sai jymy ja huudot entistä valtavamman laajuuden. Ihmiset hymyilivät liikutettuina kun he yhtyivät tässä sydämellisessä mielenosoituksessa ja rakkauden ilmaisussa tälle mahtavalle neekc taitelijalle ja taistelijalle. * • * Lopulta salli väkijoukko Robesonin vetäytyä pois laulettuaan ei vähemmän kuin kahdeksan toisintoa. Mutta sadat seisoivat sivussa odot-taen hänen poistumistaan Stadiumil' ta, jotta voisivat nähdä hänet lähempää ja ehkä, jos onni suosii, pusertaa hänen kättään ja saada hänen nimikirjoituksensa. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-07-31-03
