Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 21, 1957

              • 4 •
i i i i :
POHJOLAN ERAKKO
1 Kirj. AGRICOLA
(Jatkoa)
"kultaiseen" länteen, taakse
vuorten. Pitenevät pimeät
Kuinka kaunista, kuinka suloista ja
toivorikasta olikaan elämä silloin! Kan­natti
elää! Kannatti odottaa elämän
ihanaa täyttyrrtista! Elämä oli silloin
kukoistavan nuoruöden hehkua. Pyrki­mysten
suurenmoista paloa . . .
Sitten minut lähetetfiin lukiolaiseksi
kaupunkiin ja sillä aikaa tyttö mielistyi
toiseen mieheen^ En ymmärtänyt tyt­töä
silloin, tn käsittänyt tytönmuut-tunutta
suhdetta. Olen vasta, jälestä-päin
sen käsittänjrt. Tytön nuoruuden
syysvaatteen luön- pyrsuavat voimat, elämää kannustavat
,rma5.n knhUnvaat- gisäisfet SOlMt^'ajoi^
hiää ^eteerii)ä'h. ; ffi ruu­miinsa
jokainen herniosäie kaipasi hu­veja,
liikuntpa ja seurustelua miehen_
kanssa. Silloin tuomitsin tyttöä, vaik­ka
itsekin turisin ikuisesti jatkuvan
elämäii sinfonian soivan kudosteni jo­kaisessa
solussa.
: Erakko kääntelehti ja vääntelehti
vuoteellaan. Ei tullut uni tuuditta­maan,
ei ajatukset vaipuneet tiedotto­maan
tilaan. '
M!kä ihme minun mieltäni kuohut­taa?
Johnson kysyi itseU^
kö? Tytöri" vintiilä imeminenkö avaa
entisiä menneitä muis^ja? Avaa um­peen
parantuneet amoorin haavat. Pa­rantuneetko
umpeen . i ? Mitä hittoa
tyttö rninulle kuuluu? Sopisin hänelle
melkeinmpä. isäksi. Huomenna . . .
niin/. ... varmasti huomenna johdatan
hänet kaiippa-asemalle ja sillä hyvä.-
^ Se olisi pitänyt tehdä heti, kun pääsim­me
rannalle. ,Niin, huomenna . . .
Erakko, vpzunoi: päänsä t3^nyyn ja
päätti nukkua. ;^otva:n kuluttua här^
nousi _ vupteeltaan, latasi piippunsa ja
voimak^asti imasi Savut, ikään kuin
olisi nikqtiipimyrk^
niit itseään, lääväsi ulkonakin Valkoi­set,
sinertävät sinertäyänpunaiset revon­tulet
loimusivat pohjolan taivaalla. Ne
pysyivät |)aikallaan vain hetkisen ja
taasen viuhkamaisina, väreilevinä kaa­rina
vyöttivät avaruuden rantaa. Re­vontuletkaan,
niin kummallisia kun oli­vatkin
eivät erikoisuudellaan kiinnittä­neet
er^ohhuomiotai
Sisälle mennessään rauhaton talon
isäntä seisahtui vintille johtavien rap­pusten
luoke. Kuunteli. Käveli lattial­la
muutaman kerxan edestakaisin jä oli
huutamaisillaan:"Bella! tule alas jut­telemaan!
.
Sainassa kuului ulkoa jäniksen par­kaisu.
Saahstajan voimakkaat kynnet
iskivät tufvattömaan jänikseen. Voi­makkaamman
voima oli määrääjänä.'
Ei! Tyttö^n-^tti^ätöin^kt^ jä^
PXIVÄXPYÖRÄ oli aikoja sitte ma­talan
kaarensa matkannut. Ei pal­jonkaan
kohoten yläpuolelle Kallio­vuorten
huippujen. Viimeisillä säteil­lään
se suuteli laaksoja ja kukkuloita,
vapuen
Yukonin
syyskuiset yöt voittivat valta-asertian
pohjolan yöttömältä päivältä. Yön kyl­mä
kouraisu puri puuta, riisui viheriän
kultaisen kesän
to-äidiltä> ja puki harmaan kuölinvaat
teen kasvillisuudelle. Sitten valkoisen-vaipan'
heitti peitteeksi. Kevään iha­nuus,
kesän suloisuus oli valtaistuimel­laan
ollut vain vähän a'kaa, syksyn har­maa
henki ja talven ankeus hiipi valti-jaaksi.
Pimeys peitti metsät, aukeat ja tan­tereet.
Se oli jo aikoja kurkistanut ik­kunasta
sisään. Hannaa susi metsästi
saalista, päästäen ilmoille kolean huu­don:
Täällä olen! Puskasusi koiranta-i^
alla ulisi vastauksen: Tulemme mu-kaan!
Lähellä olevan koivun latvassa
huuhkain huhusi: Yö on tullut.
Erakko vieraansa kanssa joi iltateeh-sä.
Pieniksi pilkotuista puista hän vuo­li
lastuja sytyiksi. Bella pesi astiat
kuin tottunut talon emäntä ainakin ja
korjasi pöytäkaluston paikoilleen. Sit­te
painostava vaitiolo . . .
— Vintillä on makuupussi. Haluatko
mennä sinne nukkumaan, vai haenko
sen tänne alas? kysyi erakko Bellalta?^
Bella vilkasi kysyjään, sitten sanoi
menevänsä vintille.
Johnson kävi Ulkona^ pisti oven ha­kaan,
vilkasi vintille '.ohtavia rappusia.
Melkeinpä seisahti niitten luokse. Meni.
makuuhuoneeseensa, riisuuntui ja meni
vuoteeseensa.
—, Mitä nyt . . . . Miten menettelen
tuon tytön kanssa? oli erakon ensimmäi­nen
ajatus vuoteeseen mennessään. Tyt-tö
ei ole hullumman näköinen ja äly­käskin
hän on. Huomenna aioin hänet
johtaa Hudson Bayi\ kauppa-asemalle,
mutta . . . . niin . . .niin. Luulen, et­tä
hän jäisi kanssanikin olemaan. Ee-ei
. . ! Siitä ei tule mitään . . . Mutta
mahtaakohan hänellä olla paikkaa min­ne
mennä? Hän on menettänyt omai­sensa.
Miksikä toinkaan hänet tänne
kämpälleni? Olisin antanut hänen men­nä
menojaan. No, mielettömiähän
minä ajattelen. Ilta on kulunut rattoi­sasti
ja olenhan minä saanut tytöltä uu­sia
ajatuksiakin. Niin ja . , .
Johnson koki ajatella jotain muuta, -
eikä jtyttöä, mutta hetken kulu . ^nis ulkonäi ;1Mit^^^
tulcset olivat, taaisen tytössä. ~ ; ^ tyttöön?^^^ joka
' — Onko kohtalon sallimus tiipn ty- käyttää l^-^ikseen-räakaa^^^
tön mukana, että kävelin jokirantaanpa; komni^ tuiimi erakko
pelastin hänet? Tai onko kohtalon sai- tyyntjrvi^äja^^^^^
limus minun mukanani, että tytitö j^ais- näin
käutui syliftii kuin taivaita
Ettäi hänen piti olla juiiri BeUa, jota tari yah«n ^i^p^%kauan^^^^^v^
mielkeimpä ihailen
'—-Kerran, sitte„erämies muis-
Muisteli mera^^jj • ^E^jiii^ keri eletyn
elämänsä s ä * g ^ ^ | ; J ^ ^ AgetteU it-niitä
» Niin . . .silloin olin nuoria • ^ J ^ ^
Tyttö, niin-.. , , , hänkin oli nuori. O- käskin . i ; .
limmie saman ikäiset. Innoittava ihäi-r' ^ : AamulVJöb^öhgförättyä Bella oli
luni ja kaipaukseni tuli tyttöä k o h t a i j u i t u l e h Sa^|g^yä k
Tintaaiii. Jokaincm solu fyysOlir
sessä Qlemuks.essani kaip^ -tyttöä, T^t-töjuskjotti
minuU^^^ että olen ainoa mies
iiii^^gaassa, jota, Jiän rakastaa ~ tulee
ko^^on i^k;{^t^ :' ' J ^ ikiiiät £n
ikinä tap§a sinun kaltaistiisi^^ hän.
rotunsa «i^sten. tapaan, j ^ ^ ä i ^ t ta-
Jon isänqän ^^?ä«tb^^ sukat
.yuQtetorViiB^^ /
r Huonfi^\^^\:'ja^ 1^^^
' •', •••I, ..." • ~.•• ' « . - - . . ^'
huihx^aavaa
tunnusti: Valvoin melkein koko yon.
Valvoin ja ajattelin sinua Aioin pyy­tää
sinua tulemaan alas —juttelemaan.
Niin voimmehan nytkin jutella . . .
— Kuule, Bella! Johnson alotti. Ei­len
kun huomasin sinut puunrungolla
seilaamassa ensimmäinen vaikutelmani
oli, että annan sinun mennä menojaan,
vaikkapa koskesta alaskin. Knitenkm
minussa miltei kuollut ihmisrakkaus
heräsi elämään. Vannoutunut kanssa­ihmistä
vihaava, vieläpä naistakin, a-senne
muuttui kuin salaman saattama­na.
Riensin avuksesi ja jota epävar­memmalta
sekä vaarallisemmalta sinun
pelastamisesi näytti, sitä varmemmin
päätin: Pelastettava on! No, olimmepa
jo molemmin mennä kosken kuohuihin.
Sinä-uhkarohkealla hypylläsi sitte
metin^ssa pelastit minut sek|i itsesi.
Jätänkö sinut rannalle omiin hoiviisi. '
pii pelastuksemme jälkeinen ajatukseni^
Kuitenkin erämaan kohteliaisuuteen
kuuluu jak^a yösija sekä leipä hätään
joutuneen kanssa. Toin sinut tänne
kämpälleni yöpymään. Vakaa aiko­mukseni
oh näet tänään johtaa sinut
Hudson Bayn kauppa-asemalle.
Bella istui vakaana^katse alas luotu­na
kuin pahantekijä tuomarin edessä.
Hänen toöalainen tyyneytensä ei kerto^
nut mitään.
Nyt tunteeni sanoo minulle, että
erakkoelämäni on ristiaallokossa, että
elämälläni ei ole mitään-tarkoitusta, et-tä
yksinäisyys loppujen lopuksi johtaa
ihmisen vieläpä itseäänkin vihaamaan,
eikä vain kanssaihmistään. Erakkoelä-mä
ei koskaan tarjoa mitään kaunista,
jaloa, hyyeitten harrastusta, nautinnol­ta,
suurenmoista elämän täyttjmiistä.
Viime yönä valvoin kauan. Ajatuksis­sani
taivalsin kuljettuja latujani. Ajat­telin
elämässäni tapahtuneita pettymyk­siä,
harhailujani eränkävijänä, vaaroja
ja vastoinkäymisiäni. Ja päädyn siihen,
että elämästäni ei ole ollut mitään hyö­tyä
itselleni eikä muillekaan. Syönyt'
olen yksinkertaisen annokseni ja tieten­kin
hiukanverran rikastuttanut Hudson
Bay yhtiötä..Valvoess^ni minä päädyin
tunteeseen, että sinä Bella olet tullut
minulle läheiseksi, hyväksi^ pettämättö­mäksi
toveriksi. Me emme kaipaa kih-lautumistaj
vuosien seurustelua toistem­me
tuntemiseksi — ritarillista esiinty­mistä.
Alatko asumaan kanssani, ole­maan
elämäntoveri minulle?
V Bella katsoi kysyvästij^isoiiia. Hä­nen
tummat sihnänsä terästyivät ikään
kuin läpitunkeakseen koko miehen ole­muksen.
Avartuva katse tähyili ulos
ikkunasta suureen luontoon. Sitte kat­se
naulautui lattiaan, mokkasiiniin­sa,
sukkiinsa ja nahkaiseen hameeseen­sa.
Kuiskaamalla hän lausahti:
— Minä olen intiaani 1 Sinä olet
- valkoinen!;'<• ; • .'•'^v-
Kätyon ^ettömyys . . . ^ ^
• Sinä olet kasvanut valkoisen mie­hen
sivistyksen parissa. Mmäsitäväs^
•töin korpien kätköissä.
on ollut kotini, intiaanien yksinkertai-nen
metsäläiselämä, sivistykseni kehto­na.
Sinä olet jo nuorena itseesi imenyt
valkoisen miehen sivistyksen, elämän­tapojen
vaikutelmia. Sinulla on men­neisyyttä.
MähdolUsesti haluat joskus
vielä mennä omaistasi lupksÖ? Mitä on
minulla? k«steF^uilla;ha^ :
neisyys. SivistyhiäUönUä heimolaisiani
harhailemassa jossain eränää^sa.Röt^^
nf jaheimoni^iämäntavätv joite^^
nen nues hälvdcäii,
nä: \^in vähän tunh^ -
elämäntapoja^ <e;nHapÄfe
lacan taloutta hoitaa.' l^Öäkiä ' t
h^uaisain, mutta elteh^bljpiäkaät^n^ii^
kuin pitäisi. Ja vie^
njfilkein:!^
W k ^ t p a i ^ ^
^>in ^^k^te^a^^
si on^^ parl^
ta ^n oflut minun^a^ totini.
pakiA^ sitä? ^j^iiink^
omaisteni matkojen kertaamista^ "
— Hikoontuneet ikkunanlaat lijb
tuvat hyviksi, kun niitä l ö f i i ^^
malehdellä ja sitten tuulettaa
l i Kirjakaupassa m
on nyt.
LAAJA VAIJKQöjii^^
RIKStN SARJili
HAlPOJi e 3
Zane 'Grey: ^
YÖLUNEN HYÖKKÄÖ
Romaani .
226 sivua ~ Hinta nid. . : „ ^
Zane Grey:
NtJORI>METSÄHVJtolÖi
166 sivua mnta nid. . . " . . ^ Ä 1
Zane Grey: '"''IT'" ^
AAVIKON ÄATSASTÄJÄ
.Romaani ' - . -^v .i;
232 sivua — Hinta nid. |U>
Zane Grey: r,,^,;
UKKOSVUORI . •
Romaani "
232 sivua — Hinta nid.'.'.v; d
James-Curwood: ' -i""--^
KIROTTU LAAKSOT; j
.Romaani
216 sivua — Hinta nid,' JM
James Curwood: "TV-,"
HENKIPATON' '
USKOLLISUUS ''^1
Romaani \. , '-f
176 sivua ~ Hinta nid. ...$1ÄJ
James Curwobd:
KOHTALON UHMAAJA
Romaani
183 sivua — Hinta nid.- ..v.y/Mffi
James Curwood: ."'::?^:S3
KALLIOVUORTEN.
KUNINGAS ,
• Romaani
216 sivua — Hinta nid/ .,lv>$l.<}a; 'i
James ^ Gunvood: .-^.^^zzzs.
IHMISMETSASTAIJI!!
S A L A I S U U S r .
Romaani
167 sivua — Hinta nid. .::?$lX)Ö
James Curwood: "-:;^nBJ .Q~ua
KUOLLEISTA ~"
PALANNEET^ >i< • -
Romaani ..'.j,;.
172 sivua — Hinta nid; ..V. $l.oO'
m
I
31
i
i
4
n!
ä iti."., i
I
Agatha Christie: —~
VAARALLINEN JALO,
Romaani / fnrU
^221: sivua — Hinta nid. ..: V ^1:00
Sigrid B o o : .
RAKAS OMA MINÄ
Romaani ; c;
222 sivua — Hinta nid. ....
P. W. Crofts:
KIRISTÄJÄ
Salapoliisiromaani
282 sivua — Hinta nidj ..
Georges Barbarin: \: .
KUOLEMA YSTÄVÄNÄ
Kuoleman arvoitus ranskalaisen
lääkärin esittämänä.
275 sivua — Hinta nid. Il-»»
Hildur Dixelius:
P A P I N TYTTÄREN
TARINA - , .
231 sivua >^ Hinta nid; .•••-If*-?^
Arvi Järventaus; - ^ U
HYLJÄTTY KYLÄ
Roinaa'vanhasta I^aP»^;"^
304 sivua — H^ta sid. ^ v ^ A ^ ^
S ^ o - S ARJAN
SALAPOLUSr-
ROMAANEJA
Carter. Dicksön: "^ll^^iittt
VALKOISEN LUOSTAfin?
MURHAT '-t.^
335 sivua — Hinta lUd. v-;;- ^fr^,;
John Dicksoh Carr:
KEISARIN ^::.?fai^
276 sivua -r^ to^ nid.
P.W. Crofts: .