Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 24, 1950

              • ' 1 , 1 , 1 1 ' '
' ' I i l I „( 1 , ' I ,1 I, 1 I! f :|f ia^'^ai«il ÄfÄ
, ' " 1 1 ' ' 1' ' ' 1 ' i
.i^linliiliiif:
kuin pelmieä, va-lkoiaesa iarso.
Killisellä tairaanranualla Bäkyi
L>tava kajastus BOUsa.'asta aurin-koi
Ester Kaustinen:
^ aurinko nmiseö tänääe plvea
buoaliti tyttö.
[a airot vedestä ja jäia katsele*
"Roma . . . mma . .
'^Tuomi, mutta sanoa minua Inkiksi."
•'^Kuinka te, voitie oUa- minulle- niin
tulla -vaaljag
»•'at siis
?elilie laieleej.'!
ärähti Kia. ' | |
^n-iiie -iiuasf J
^ Kitti sitä <
taseni. Tämä oli ensimmäinen tapaus
aiime irMtn .-vuoden aikana^' jofika' olem­me
Jannea kanssa palvelleet tätä ta­loa/'
Kajastus taivaanmanalfe.-. syl-: Iija-ä,-en-toddiakaan ole s
,>jlavaksi, kellertäi^ksi Uekiksi. Pii-savumassalta,-
joka oM-pysäh*
paikalleen. Hitaasti' kohosi sen-f^
jlä puolikas — kokonainen kehräi-j^
mmälset • -säteet pilkistivät • kiiltai-
2 ja ilakoivina esiin pilven^ takaa. Vie-
{etfcinea^— ja miljoonat .säteet Isyväi-
"ikoko näkyväistä maailmaaiiime/
taikaiskusta heräsivät metsien lin-
;set ja aloittivat ihanan aamukonsert^: j ^ ^ , lysäliti hervottaniaksL
kaikkialla. Usvaharso- Tannoilla-
^E1, kohosi — hälveni lopulta olemat-sen
arvoinen. 3J
lykÄösäj asuipa- perhe kaakelloimin tai
kaasukeittiön varassa.
• Tällaisena, mutaisena •maaliskuun -päi-
%^änä paineH setä Sandström Yr|öakatiia
^'Ihminen ja sen arvo on eri asia, kuh pitkin. Ei Imn säillä, puolin kaimimkia
"Onko teillä." kamferttiä, a^riinla-tai
jotain-,iääkettä . . selkäni-'?'
."Linnean ^kasroista veti kuin- suonta,-
sormet-hapulllvat niskan.taakse ja^-äkkiä- •
Janne-isä
lapioi lunta juuri Ikkunan aHa-kuulles­saan
huudon: "Tule pian!
tiLee^l
^- m a roersitJ
^apeU täTäjm
y-llä.-aäätäa lv?
5na„pttää \\;^WaHe'sattw selläista^useln.r
imme molemmat veneen äk*
Solahtaessa-' kaislrkköQiL--
"Oli^ olin aivan unohtaBiifc- missä-'
^^-'^siaurahti. Kitti alkaen^-mi&te, " M i -
^ui^hti- fe-^ '-Myrskyssäkin?" Tartuin-Jäileeii'ai-
H^mrij^l En itsekään tiedä miksi mlh;
^ jf -lirvelsti rakastan myrskyä. Ehkä siksi,
.V -. . syntynyt tuollaisena syysyönä,
ICitti Ja 'mi ^^.poin kaikki luonnonvoimat myllerfä-
LU ,vi^ttoiaa;<^t'^^j j^^^ -Myrsky.el kos-
•• ff laa ole samanlainen, siinä on aina • jo-yili
Kitti J^^IJJQ autta. Samaten auringonnöusus-
^että • miauJ'; 4. Selin on mielestäni aina eriFalnen.
3 sen laskusta voisin joka Ilta tehdä uu-
Ien laulun, jos olisin runoilija tai mU-ilantU."
• . '
I ''Kdätkö myös musiikista?"
i "Sepä typerä kysymys. Kuka. siltä',
[pitäisi? Minun lempikappaleeni on
ilerikannon ' Merellä'. Casiisd laulaa
ilä usein katse tähdättjraä Helinään-
_ isä-käy,läpi-''kaikki-. Danten"Vtuskat -
•elvetissä, kun hänellä- itsellääii ei -t>le,
'anison pasuunaa. Minä-; en laiiluo^
imarieiei- r^ta välitä, mutta säestys — voij-olet-.
elia sinua? |^ koskaan kuullut mitään. niin, mahta-ihet
imart \' ,,3» QQ ^^^^ meren kuohuva pauhu
l^'- i myllerrys ja synkkä syvyysv - Hem- ,.
niaisiasi i rl^JoD soittaessa sitä joudun niia halti­ani,
että- - selkäpiini • suorastaaa. -viri--
ja sydämeni hakkaa-kuin' vSdvasa-
Tietysti Sibelius-anusiikki vaikut-minuun
samoin, mutta minä juma-rinsitten^
eaiten tuota -kappaletta. • Se-'
Jdurenmöinen."
'Onko Hemmokin ykäi Helinän ihal-fcista?"
"Hemmoko? Ei — tarkoitan tietys-tietysti
hän on. Nuori kÖyhä piä-is
yrittää; (-
rkuivseen^^
. . - I
olisin saoer
ihteiicedelHj
ssaan - kiv£'jf
sinusta." :
minuile. T
1 irnartele\i
jyöri. Sacii
hän luiA::.
säin. OnneL
hänjentril
?ttet katl:"
. '*Ilmi-,- sinäkö se-'olet?'Liiiiieaa^: ääni
oli -,el6töö.-'
• "Tyttö-raukka-, -mitä-siniille oa-:täpaii--'
trinytj er kai yain kaduifeikupsahtänut,-
'iinnea 'kohottauCui^ käföeli
kauan kpdilik^tf huoneen' seinäkuvioita
ja kukkia ikkunalaudanko . Jostain ali-
• tajuimasta tuli'-'esillfej maussa; hän"^olf ja'
tuok^ :öM'liäi3eii pärää tyttöystävänsä -D-'
mi. Jökih ajatus tämän Aiime ^sanoista
sai. sairaan pöniiahtamaaii ylös.
"Minäkö kaduUa? Sinun ovesi taka­na
olin. Sinä lupasit, ja . . . "
"Olkaa hyvä, neiti ja tulkaa toisten,
hän on nyt aneidäii luönamn^^^^
Inkl^eniäntä- järjesteli rauhallisesti
peitettä Linnean ympärille, Hän tiesi,
ettei Ilmin herrasväki ollut vielä kotiu­tunut
ja ihmetteli itsekseen, kuinka ei
tyttö ollut kuullut, ystävänsä ovikellon
soittoa tai naputusta keittiön welle. In-
M taas tiesi enennmän, mutta ei henno­nut
Lmneah .'tuossa tilassa ollessa ätä -
sanoa.- - Oli onni, että kunnon tyttö joii-tui
heidän hoiviinsa. ?räk«eehän haistan
p ä ä l t ^% mikä kukin oli.
Pikku Paavo jäSeplsi pai voivat tyttöä'
aivamkuin tämä oEsi ollut heidän: per­heeseensä
kuuluva jäsen. ; Janne-isä mu?
tisi jotain, että "jos isännöitsijä saa^tie-tää
olevah vieraita yuokralafeiä'tulee
harmia, ehkär hyvästä paikasta poisläh-.
tö tai muuta sen tapaista. Mutta pojan
ja äidin takia täytyy karsia kaikkea . . .
' "Linnea; • oli meillai mutta- Mu- lähti
pois, kua., . . kun--. . .hän löysi-iÄrem-paa-.
£ouis€: asetti pape,ripiiikiaa-eteis­aulan
sivupöydälle.
"'Neiti,, kuka-;-lkiiettekln, olkaa, hji-ä;
ja sanokaa totuus, missä I.iiS:nea:-,ön?".
X^nhuksea ääni-oli-va-ätiva-, naulia- sa.-,
raaHa -tuntoelHsen helTä.
'-Istukaa,--niin-kerroö." Louise osoitti
kädellään-' tuolia. "Rouva• .Fagerlund
löysi • lakivastaistä paperia' tytön matka­laukusta."-
"Multa- oi&O' työnaAtalälla lupa
nieniiä.- prakoiBaaBi • keneiikälii yksityis-omalsuulta-?''
^ "-Menenpä. .i-ähän • ,saapastelem2an.'-* ' ^'Sitä-paitsi -häiieliä;-oli-kalliita - vaat-
Sedän--toiöen.kor\-a2il€hti punotti-taval-' teitä, koruja j a hepeneitä, joita-ei taval-cllut-
ennen paljon iiikkunut — joskus
varhaisvuosinaan- oli" joihinkin nurkka-taloihin
tehnj'! kunnon kaakelihellaa ja
kun ne olivat rapistuneet, tulivat nuo­remmat
kädet ne korjaamaan.
Tänä aamuna-oli IMinmii-äiti ihmetel­lyt
— Sandström kutsui' aina yaimoaan
äidiksi— että-"miksi sinä pappa.lähdet-sinne-
toiselle. puolue-ojaa,, ei sinua enää--
• ?j - •
•lista,; esemmäa- ja,- piöil leukaparta -tärisl-hermostuae6sfi.
" ' .
" v^''ä^JoMkatu jaa,.tuossa-s&^^ ja--Lin-nea
oH-jossain ^sen-.-kadiaa.-rakeänuksessa^-
Kylläpä-** tanturotevas. niuaraikken 'tai-'-
peessa- tämäkin-piioi-l: kauponMa.-'^^apfe-
, ,va - kä#--';läisär-öi\:pi2|>erifeppusen----o^^
kusta. Toinen käsi sipaisi nenäpieleen
ehtynj^täiköstteMtä.' - Eikai-vhlii ollut
\ie}ä---'-tullut.-vaöhliksi? -Ajatuksissa .pu^
,sersrjonkinI'ain6ii-^-epä;määräineil:---,h
,tuska-":,meimfessään--'-yli- •kadun. -"fireh-.
- loönFägerluad". Äsifvatko' sellaiset-^
kin herrat näiff mtistissa-tä!oissä?.-Np-:--
mero--oH^-vaMfastioikea.^, PleQi sanokaa, missä hän on!''
vastaan
oveDe.
linen- palvelustyttö nykyisillä palkoilla-osta."-
• "Oh,--se-selittää-asian, 'IMiiiä-. . . mi-
• nä .- . . -•me-Mimml-tädln, kanssa--ollm-mt'
itäneet-•hänelle-paljoa--,ioiiiua-:-*.,-", .
tarkoitan-.\--'^
r EES! kerraa-elämässääii,;l.ouis€-neiti
kai ..hermostui. Löytyikö Jollakin naisel­la
puolustaja tietäisättään?
"Mitä- tulee lakivastaisiin paperei­hin",
jatkoi setä Sandström, "Linnea
on Suomen kansalainen ja saa.tehdä
niitä haluaa. NiioriHa on omat rienton­sa,
•minäkin olen ollut .sellainen. Mutta
tullut"- tyttö' n^avoi^ oikealle-^
iii Kuka -.te 'olette- Jä> mitä totte?.""
.-Tumms,.- pitkä^^näinaä--.seiM'-• ovellä.
Luis^^ii- 'soJ-mieöaä'. ••välisi' olr ^joitakin
, papemta.- -•- • • : ' '•
' -."Minä-tuota-. . .ykat-äokaahan-hyvä-neiti
. . .onko teillä palvelijaa . . .?^"
\yOii,-,emmökä-'Htö;7tär\*its'e-toista, em--
• me - ainak-äa33:-'miestä^-eikä-'--vaiihaa-^'''
Setä Sändströniin pukinparta tärsi
tavallista enemmän.:. Tuo-näihen' & Mi­näkään
ollut luömäkuiiiiah krutm-uV
^'Oriko Linnea täällä?"
Mtiutämia^äperipuskoja putosi nei-^
din kädesjä, kim hän "sanoi:
i^Lihnea?
hänen kanssaan? Tehän olette kuin hä­nen
isänsä."
, -"Herra Fagerlund ajoi hänöt pois."
'.', "Ajoi,--mifäite-saioottej neiti?- -Ajoi?
, Tekikic tytt(|.'jolaifi"'so-soplmatonta?"
.,-'Sandätrömin.' - kasvolihakset,- väräli ti -
v^t-,; polvet • notkahtivat hermostuneesti.
Silmä kiersi hienosti rapatun aulan sei­niä
pitkin-;. . ^
"Rouva • -Fagerlundilla - on lapsia ja
huoao;-. järjestelmä- • vaikutta helkin
enenMiän kuin hyi'ä ruoka."
. -"Miilt^.;- -nÄitlsem,, mikä'- olettekin,
olettehan.'tekin nuori . , . i i kai Linnea-lapsia-•
-myrkyltänyt. tai- tehnyt Fager­lundeista^
raajarikkoja?"
Vaikka Louise täisikin hyvin suomen
kieltä, niin yhtäkkiä kuitenkin hän
huomasi,-;ettei:- hänen sanavarastostaan
in. Olet u i
kaset...
dimmeko ^
.kaanJimitil
_ Setä Sajidströmin hermostmieille lias-
Maaliskuun viimeiset hangfet sulivat .voille levisi rauhoittava hj-smy. Isä?
ihan- silnii^sä. Ojissa juoksi: rapffiinen Kunpa hän oBsikin.se jollekin. Kai nuo-vesi..--:
Sisä^---vöOMiäroS'-luonto' suosiolil-,,. ren "hai^n, — Louisen — asentees^n-ä
latelet im
.a. niin
ukjärre&i
tunut lurn^j
)ien,ioiä'w3|
iiniista
1 op-
)ila3-4. • <
llut."
n.
ne riifl*^
aan
rasti.
'itti ii^^
etsaan
•1 pliiP
vat '^^•'^
si }^
Jolla on surumieliset silmät, yön-
"^U hiukset ja maailman lempein sy-selitti
tyttö nopeasti. Mutta hä-sasvonsa
oUvat niin" lämpöisearus-
^t, että tiesin hänen punastuneen. En^
i iietkeäkään uskonut tämän-henkilön
1^ Helinän ihailijan.
•Hei. ensimmäinen katiska! TUohoii
l^^palaan kiinnitettynä. Huopaa
fäHn. että saan sen käsiini!"
Tein työtä käskettyä. Uskalsin epäil-
>ko hän jaksaisi nostaa sen ylös
«stä. Hän vakuutti jaksavansa,
kauan kuin katiska oli vedessä nou-i^^^
l^e-^eänlaisesti, mutta turhaan yrit-l^
aiaada sitä veneeseen.
Meidän on vaihdettava paikkoja",
^ hänen sitten 'mielihyväkseni tun-
'Siellä on niin paljon kaloja.
pH sen aina nostaakin, mutta kun se
^ niin helpolta, päätin itse yrit-
^^•5 päästi katiskan takaisin kaislikon
L-i „. sivuutimme toisemme veneen
' "^'^rovasti kuin tasapainotai-tällä
kertaa katiska saatiin
ylös vedestä.- Kitti avasi tak-
JJ^ ^^^^ työllään riippuvasta tupes-terävän
puukon.
•^^Jiähän nielu tänne päin!" hän
''Aapeli sanoo, että -kala on
ottava ja veri piiästeltävä pois,"
nen Suomelle/ ainakin pikkueläjiensuh- .tuli jotain myötätuntoa vanhaa miestä
teeuj-joiden;^täytyi maksaa-oraailSmmi- kohtaa
löydy tarpeeksi puolustussanoja. Van-
Mitä tekemista teillä on ha mies muistutti hänestä itse nöyryyt-ta,
jonka edessä kivetkin heltyvät. Äk-idä
hän oli maailmannainen. Ukko ku­luttaa
hänen kallista aikaansa ja yhden
piikatytön takia ei tarvitse tarinoita
tehdäv ne syntyivät itsestään.
•'Olen tirehtööri FagerluBdin - sihtee­ri
—-anteeksi, herraseni, aikani on ra-
Hän-s-elutti. fcälätt;- kerrallaan, -ulos- sstj-mesta
ja katkaisi tottuneesti sen niskan
minue seuratessani silmät pjweinä -toi­mituistani
"Katso,, kuinka paljon säynä­viä
— neljäv viisi, kuusi. Nämä ovat
Aapelin -'mieliruokaa^^-,Hän -sanoo, että.
IVfuuruveden nimi pitäisi oikeastaan olla
Säynät\'«si, niin paljon niitä siinä on.
Näistäpienemmistä kaloista saa .Leena
hyvän kalakukon. No, tulepas sinäkin^,
iikko-vanhus, ja lue rukoulcsesi, sillä
kuolemasi on lähellä! Mitä vikuroit?""
Mutta suurella hauella näytti ole\^ao
toisenlaisia mielipiteitä. Fäästyään
ulos katiskasta se teki komeita loikkauk­sia
sinne tänne. Kitti ry^m! polriilaan
sen perässä, sai \ihdoin sen niskasta
kiinni, istuutui voitonriemuisena tuh­dolleen
j a kohotti puukkonsa. Silloin
teki. -köriläs mmeisen. - epätoivoisen
hyppyliikkeen. Sen- mahtava • peräsin
heilahti, kala luiskahti tytön käsistä ja
sen tien takaisin* s\n?>^'teen.
Hän katseli hetkisen suu auki sen jäl­keen
•kuio ei olisi uskonut sellaista voi-
' ^ v a n edes 'tapahtua. Ja -oli n i i n sanomat­toman
hassunkurisen näköinen, että mi-
^nuaa täytyi nauraa.
•"ÄE hirnu!" ^noi -hSn har3^tu,a€e-na.
"Se-olisi voinut tapahtua sinulle­k
i n . " ' ""
"Sekö, että olisin hypäianyt käsistäsi
järveen? Siinä olet aivan oikeassa, tyt­töseni,
jos puukkosi tallisi yhtä lähelle
minua. Mahhah . . ."
"Kas vain, osaapa rohvessyörikin öl-
1? vitsikäs, kun toiselle vahinko tapah­tuu",
huomautti hän pisteliäästi.
"Sanöhan, kuka. meistä eniten toisen
\:uhingölla nauraa ? Sitä paitsi nauroin
\'ain ilmeelläsi."
*''Don Pedro, lupaan sinulle pyhästi,
että mina nauran viimeksi — ja sinun il-haa.
»
' "'No,-; sitähän -minä' kyllä . . . ,kuiihan
vain saan sen tytön . . ."
Louise tunsi niiehet. Tuo ei aisiakaan
ottanut onkeen siltä kannalta Hänen
päässen asui vmn joku tyhmä Linnea.
"Me emme yleensä tiedä mitään sel­laisista
-«maalaisserkuista, paras on ky­syä
poliisilta, onhan kaupungissa osoi-tetoimisto."
"Olipa siinä naista puolustamaan
omaa sukupuoltaan", tuumi muurari
Sandström paineliessaan takaisin Kruu­nunhakaan.
E! sitä tyttöä ole ajettu
pois vain vahingossa, ilman syytä, tunsi
hän sen verran naissukua. Eikä hän
nieelläsi. Siitä saat olla varma." - varmaankaan ole huonoilla jäljiiläkään.
. Lakkasin nauramasta, sillä mielessä- Askel tuntui. yhtäkkiä- keveältä aivan
ni alkoi kierrellä mitä erilaisimpia epäi- kuin nuoren pojan koulumatkalla. Mim-iyksiä.
Totta oli, ettei hänelle onikään
ollut mahdotonta, tuolle marakatille.
Hän voisi vaikka, pistää si5.iliskon. tyy­nyni
alle tai Msrenpoikasen maitolasiiiii
- Tyttö oe-uvoi -nyt -kuinka-latkka, oli -
laskettava takaisin järveen, minne päin
nielu oli. asetettava. Xiin kuin en oMsi
sitä tienny-t! Olin minäkin poikasena
— vanhan ,Kaapron kanssa.aamui­silla
kakretkillä käynyt-, -Vaikka A^ape-.
li ehkä tieä paremmat kalapaikat, koska-hänen
suurin- naptintonsa oli. •4i,:i5a,.oHi|t
kalastus.-
Jatkuu.
mi-äiti voi sitten soittaa Fagerlundille
vielä tänä iltana. Hän vain teki puoles­taan
terveellisen matkan, nähdäkseen
sen kaupunginosan "nykyistä huonoa
muurausta?" JPaljon olisi parantamisen
^'•araa, paljon olisi, mutisi ukko Kruu­nunhakaan
• päästyään.
Linnea oli piristynyt Tuomen per­heen
-kotoisen -katon-alla. Siinä kodissa^
ei häntä, verotettu. Ne-25 -markkaa,
jmi^^l | i | i i e l i ä o i , täytyi riittää,., tufe-;
viea -piiviea- varalle, Sandströmeäan
hän " turvautuisi vasta viime tingassa.
J
'i...
1 '.-;'«si
Ml-I
V (
im
43"
11:'
il 1-
'-. fj!^
•m
•Vi,., s
f ' , - f ia