1950-06-24-12 |
Previous | 12 of 14 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Passistani ei -ffliyoskä^ii oMut mitään
hyöiyä, sillä Joukossa oli paikkakunti-
- laisia,'Jotka minut tunsivat. Ehdin ku:-
Ifjikin t m i t t ä ä paperini.*.
Minut %'angiltiin ja samalla myösklrs
ehdonalaisessa vapaudessa ollut veljen!
• Matti. . Meidät kuljetettiin L: n kirkon-kyllän
vanginkuljettajan luo. Olin yhli
samassa puvussa, mikä oli päälläni
• Ruotsista lähtiessäni. Matti ta^as oH
siviilipiivisssa.
Pihalla oli jonkin verran tchiriaa Ja
sekaannusta, -^.feisä kuljettanut sooje-
• iuskuntalainen sanoi %-anginkuljettajaI-le,
että "^'viepäs nämä miehet putkaan''.
J?.. niin aloimme kävellä alempana olevaa
pientii rakennusta kohti. Vanginkuljettaja
käveli rinnallani ja alkoi jutella.
Sanoi, että putka voi olla vlihän
kylmä, multa voihan poika hakea puita
ja lämmittää sitä. Huomasin heti, että
hän puhui yksikiissä. Hän ei siis tien-liyt
minun olevan myöskin vangin.
2ilyönsin, että voihan putkaa lämmittää.
Menimme rakennukseen, missä putka
äijaitsi. Olimme eteisessä ja ovi putkaan
oli auki. \*elipoika meni putkaan
ja (minä jäin vanginkuljettajan kanssa
eteiseen. Vanginkuljettaja aikoi sulkea
putkani oven. Nyt minulle tuli hätä.
Jos tästä vielä pääsisi livistämään
ja mms sulkee oven, niin inlten saisin
oven auki ja Matin pois, sillä ovessa oli
vankat kikot ja kanget. Ajatukseni toimi
kuumeisesti. Sanoin vanginkiiljet-
TOSIP-^RI HUTXrXEX oli päättänyt
viettää kesälomansa maalla.
Ihanan, virkistävän kesäloman.
Aviomies Huttunen sai tehtäväkseen
pakata -niatkalaukiit jä muut ta^-aralä-hetykset,
jolta he tuolla ihanalla iomal
alutta asemalta oli laivjirantaan matkaa
vielä pari kilometriä, .•\viopari Huttunen
ei mahtunut ta\-aroittensa kanssa
pirssiautoon. Ja koska rahaakin oli vähän,
päätettiin ulia urhoollisia ja men-v'i
kävellen laivarantaan. Ja niin sitä
!aan tarvitsivat. Hän raatoi ja oli onnei- sitten mentiin. Aviomies Huttunen kan-hnen.
Olihan edessä kuukauden virkis- taen kahta matkalaukkua, yhtä pahxd-tävä
lepohetki kaukana Hämeen sydä- laatikkoa ja epämääräistä määrää pa-mesiä.
Kaukana arkisista huolista. Helsingin
melusta ja hälinästä.
Aviovaimo Huttunen oli myös onnellinen.
Olihan kyseessä heidän ensimmäi-iien
yhteinen kesälomansa. Hiukan häntä
vain huolestutti, mihin he joutuisivat
muutaman kliukauden vanhan perintö-prinssin
kanssa. Kyllä se oli otettava
mukaan maalle. Oli se.
Vihdoin viimein koitti se autuas hetki.
Valtavan tavarakuorman alle nääntymäisillään
oleva arämies laahusti asemalle,
sai kaikki pussit ja paketit kunnialla
perille, istui helpotusta tuntien
junan penkille kuvitellen mielessään
miten ihanaa oli vihdoinkin päästä läh-ketteja
ja rouva Huttunen työntäen ylpeänä
esikoistaan uuden uutukaisissa
lastenvaunuissa.
Vihdoin ja \iim.ein vuodatettuaan
omasta mielestään itsensä kuiviin hiki-p-
saroina sai aviomies Huttunen laskettua
kuormansa laivalaiturille. Hän oli
kestänyt urhoollisesti, tänne asti kuvitellen
mielessään miten ihanaksi loma
tulisi muodostumaan. Vain -viisikym-mentäviisi
kertaa oli hänen ollut pysäli-dyttävä
huokaisemaan.
Ja sitten lähti laiva. Kaunis valkea
bö>T\iaiva, oikein upea sisävesien kyntäjä.
.
Aviopari Huttunen istui peräkannel-
*'Ei huoli sulkea ovea . . . jään hetkeksi
tänne tuon vangin kanssa."
temään tuolle kauan odotetulle lomal- i-. ja nautti täysin siemauksin lomansa
le. Olihan siitä jo unebnoilu monta kuu- lupaavasta alusta,
kautta, aina talvikuukausista saakka. sitten tuli vihdoin määräasema.
Oli yhdessä rakennettu suunnitelmia ja aviomies Huttunen lastasi laatikon sei-tuulentupia,-
mitä kaikkea he tulisivat j^äänsä ja kapsäkit, pussit ja paketit kä-lomallaan
tekemään. sänsä hampaisiinsa sekä siirtxi hyvässä
Tuli sitten pääteasemakin. Jälleen oli järjestyksessä maihin. Mutta asia ei oi-kunnon
aviomies Huttunen nääntyä ta- lutkaan vielä sillä selvä. Oli lainattava
varakuormansa alle. Molemmissa käsis- vene, jolla päästäisiin pienen salmen yli
Mies kuitenkin sulki oven, asetti ka n- sään, selässään ja hampaissaan kantoi siihen saareen, jossa aviopari Huttusen
gen ovea poikki ja sanoi:
"Kun olette valmis, asettakaa sitten
tämä kanki oven yli näin ja tulkaa sitten
kahville kun ehditte,'- Sanoi ja
lähti.
Olimme siellä nyt kahden ja ovet olivat
auki. Kello oli kolmen paikkeilla
iltapäivällä. Maantiellä ja pihalla liikkui
anäehiä. Toisella puolella oli aw-rainen
pelto ja melko paljon lunta. Ei
puhettakaan kulusta ilman suksia ia
vielä oli selkeä päivä. Kunhan ovet
saisivat olla auki hämärään saakka.
Mutta ei. Oli kulunut ehkä puolisen
tuntia, kun putkalle tuli pari miestä,
työnsivät minutkin putkaan ja si
olimme molemmat.
hän urhoollisesti tavarat yhdellä kertaa
a.^eman ulkopuolelle. Ja axioaaimo Huttunen
lykkäsi onnellista perintöprinssiä
uuden uutukaisissa vaunuissa.
Valtuutettu asiamies
Järjestämme
yksityissatama sijaitsi. Kierrettj^ään
saaren kahteen kertaan sai Huttunen
vihdoin veneen, johon he lastasivat tavaransa,
itsensä ja perintöpriössinsä.
Soutaminenkin sujui h^in, vaikica
aviomies Huttunen ei ollutkaan soutanut
moneen vuoteen. Sitten kuin pikkupoikana.
Ja maihinnousu kävi kuin vanhasta
tottumuksesta. Heitettyään vaimonsa,
perintöprinssinsä ja laatikkonsa
ja kapsäkkinsä maihin yritti Huttunenkin
laskeutua rannalle lastenvaunu sylissään,
mutta silloin vene lähtikin erkanemaan
rannasta ja "herra Huttunen
katosi vaunuineen jär\-eh vilpoisaan syleilyyn.
Josta rouva Huttunen hänet
onki takaisin maalle lastenvaunuineen.
Mutta oltiinhan nyt \ihdoin ja viimein
monien vastuksien jälkeen määränpäässä
ja ihana loma saisi alkaa!
Yöllä havaitsi kesälomaansa Aiettävä
silmällä pitäen, jotta heillä olisi riittä- rouva Huttunen, että keväinen ilma el
västi aikaa päästä hynssä ajoissa perii- ollut tarpeeksi lämmin heidän perintö-le
joulupyhiksi. '"Stockholmän-' on tä- prinssilleen. Aviomies Huttunen sai teh-
Moottorilaiva "Gripsholm", joka tulee
lokakuussa poikkeamaan Bremerha-
%'eniss3 Saksassa, lähtee New Yorkista
tiistaina, lokakuun 17 pnä, eikä iS pnä,
kuten aikaisemmin on ilmoitettu. Laiva
käy Bremerhavenissa lokak. 27 pnä ia
saapuu Göteborgiin seuraavana oli 2S
pnä. lokakuuta.
Joulukuussa on toinen muutos. -Moot-tcrilaiva
"Stockholm", jonka piti lähteä
Göteborgiin ja Köpenhaminaan jouluk.
11 pnä, lähteekin New Yorkista saman
kuun 9 pnä, sunnuntaina. Tämä muutos
on tehty matkustajien muka^imtta
Edustamme kaikkia joht.ivimpia
valtamerilinjoja. Suunnitelles-sanne
huvimatkaa Suomeen tai
muihin Euroopan maihin, voitte
luottamuksella k ä ä n t y ä puoleemme
lippu- y.m. matkaa koskevissa
asioissa.
ÄVuSTAm.fE TEITÄ PASSINNE JÄ
VIISUÄHNNE HANKINNASSA.
P Y Y D B T T Ä E S . S Ä L Ä H E T Ä M ME
T H T L L E - Y K S I T Y I S K O H T A I S E T O H J
E E T KAIKISTA MATKAA KOSKEVISTA
KYSYMYKSISTÄ.
raän .vuoksi kiirehdittävä Göteborgista
matkaan jo kahta päivää ilmoitettua aikaisemmin
eli marraskuun 2S pnä.
Sekä '-Gripsholm" jouluk. 4 p. että
'"Stockhoki^i" jouluk. 9 p. suuii^aavat
Xew Yorkista kukkunsa Göteborgiin ja
Köpenhaminaan.
Seuraavana päivänä kuulustekin jälkeen
pääsi Matti vapaaksi ja minua lähdettiin
kyytimään Riihimäelle. Lähtiessä,
kysyi paikallinen suöjeluskuntapääl-eiien
käski velieänne
• Täxnän
on nyi järiesteliy.
• Tilatkaa hyttipaikkanne nyt!
® Ainoastaan •raloltetiu naiirS I
paikkoja iäl®llä«
E1>WIM S0K.SI
Valluutettu sslamies
Bm. m Sadburf* Oni.
''Kuka teidät
vartioimaan.^"
'"Eihän minua kukaan käskenyt. Tiedättehän
itsekin,'että vanginvartija on
vähäkuulöinen ja käsitti väärin."
Eikä hänellä ollut siihen mitään vastattavaa.
Haettiin 'käsirauda: ja ..meitä kytkettiin
kaksi miestä ranteista yhteen. En-tiedä.
oliko toinen vanki vai ei. Saattoi
olla, ettei ollutkaan, oli ehkä mukana
vain seuran vuoksi.
Huomasin heti. että käsiraudat olivat
vanhanaikaiset, isot ja kolhot. Koetin
koukistaa "nyrkkiäni, etteivät ne - vain
putoaisi kädestäni jo niitä siihen :>an-trvessa.
Jatkuu.
tavakseen sytyttää tulen hellaan. Mutta
hella, joka ei ollut tottunut moiseen menoon,
ei ollut samaa mieltä rouva Huttusen
kanssa. Se ei ottanut vetääkseen
sivua piipusta pihalle. Kaikki mitä
aviomies Huttunen sai aikaan oli, että
iieidän oli vietävä perintöprinssinsä pihalle,
ettei se olisi tukehtunut sav^mn.
Pitkin yötä uusi herra Huttunen yrityksensä,
mutta aina samoilla tuloksilla.
Lopulta perintöprinssikin kylläst\n
alituiseen riepottlimiseensa ja muutti
äänensä matalan>masta äänilajista korkeimpaan
mahdolliseen. Ja rouva ja herra
Huttunen olivat epätoivoissaan.
Kun kaiken lisäksi hyttysparvet olivat
kalunneet heidät aamuun mennessä
anan täyteen pahkuroita, niin sanoi
rouva Huttunen itkunsekaisella äänellä
rakkaalle aviomiehelleen: -
— Yh\y. kuule, emmekö voisi lähteä
ccmulaivalla Helsinkiin. Siellä oli niin .
rauhallista ja hauskaa ja leppoisaa. Ei
ollut hyttysiä, ei savua ja ilmakin oli
vähän lämpöisempi.
Ja niin otti kunnon aviomies Huttunen
kapsäkit kainaloonsa, paketit ja
pirssit hampaisiinsa ja alkoi taivaltaa
Veneelle lähteäkseen viettämään lomaansa
Helsinkiin . . .
Tämä pitkäjalkainen ja -kaulahan lh>
tn on Pmningo ja se elelee San Äntonlci
eläintarhassa Texasissa. Kuvassa ok-van
Hnmin 'uskotaan olevan emhv.mc-.
sen lajiaan, joka on tehnyt pesän ja mummit
munan vankeudessa ollessaan.
m
ml
sukulaisillenne- ja ystävillenne
Ihanteellinen lahja syntymäpäiviä,
juhlia, häitä Ja vuosipäiviä varten.
Ci m 99
6 .paunaa kahvia
5 paunaa valk. riisiä
2 pakettia kuivattuja hedelmiä
1 pauna kuivattuja luumuja
1^ unssia kaneelia
Kokonaispaino 19 paunaa
4 paunaa kahvia
2 paunaa valk. riisiä
1 paketti kuivattuja hedelmiä
1 pauna kuivattuja luumuja
1% unssia kaneelia
Kokonaispaino 11 paunaa
[
f
UUSI T Y P E "C*'
• H i ä i a $S.®S
4 paunaa kahvia
SIVU 10 LAUANTATXA, KESÄKrrX 24 PXIVÄXÄ.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 24, 1950 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1950-06-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki500624 |
Description
| Title | 1950-06-24-12 |
| OCR text | Passistani ei -ffliyoskä^ii oMut mitään hyöiyä, sillä Joukossa oli paikkakunti- - laisia,'Jotka minut tunsivat. Ehdin ku:- Ifjikin t m i t t ä ä paperini.*. Minut %'angiltiin ja samalla myösklrs ehdonalaisessa vapaudessa ollut veljen! • Matti. . Meidät kuljetettiin L: n kirkon-kyllän vanginkuljettajan luo. Olin yhli samassa puvussa, mikä oli päälläni • Ruotsista lähtiessäni. Matti ta^as oH siviilipiivisssa. Pihalla oli jonkin verran tchiriaa Ja sekaannusta, -^.feisä kuljettanut sooje- • iuskuntalainen sanoi %-anginkuljettajaI-le, että "^'viepäs nämä miehet putkaan''. J?.. niin aloimme kävellä alempana olevaa pientii rakennusta kohti. Vanginkuljettaja käveli rinnallani ja alkoi jutella. Sanoi, että putka voi olla vlihän kylmä, multa voihan poika hakea puita ja lämmittää sitä. Huomasin heti, että hän puhui yksikiissä. Hän ei siis tien-liyt minun olevan myöskin vangin. 2ilyönsin, että voihan putkaa lämmittää. Menimme rakennukseen, missä putka äijaitsi. Olimme eteisessä ja ovi putkaan oli auki. \*elipoika meni putkaan ja (minä jäin vanginkuljettajan kanssa eteiseen. Vanginkuljettaja aikoi sulkea putkani oven. Nyt minulle tuli hätä. Jos tästä vielä pääsisi livistämään ja mms sulkee oven, niin inlten saisin oven auki ja Matin pois, sillä ovessa oli vankat kikot ja kanget. Ajatukseni toimi kuumeisesti. Sanoin vanginkiiljet- TOSIP-^RI HUTXrXEX oli päättänyt viettää kesälomansa maalla. Ihanan, virkistävän kesäloman. Aviomies Huttunen sai tehtäväkseen pakata -niatkalaukiit jä muut ta^-aralä-hetykset, jolta he tuolla ihanalla iomal alutta asemalta oli laivjirantaan matkaa vielä pari kilometriä, .•\viopari Huttunen ei mahtunut ta\-aroittensa kanssa pirssiautoon. Ja koska rahaakin oli vähän, päätettiin ulia urhoollisia ja men-v'i kävellen laivarantaan. Ja niin sitä !aan tarvitsivat. Hän raatoi ja oli onnei- sitten mentiin. Aviomies Huttunen kan-hnen. Olihan edessä kuukauden virkis- taen kahta matkalaukkua, yhtä pahxd-tävä lepohetki kaukana Hämeen sydä- laatikkoa ja epämääräistä määrää pa-mesiä. Kaukana arkisista huolista. Helsingin melusta ja hälinästä. Aviovaimo Huttunen oli myös onnellinen. Olihan kyseessä heidän ensimmäi-iien yhteinen kesälomansa. Hiukan häntä vain huolestutti, mihin he joutuisivat muutaman kliukauden vanhan perintö-prinssin kanssa. Kyllä se oli otettava mukaan maalle. Oli se. Vihdoin viimein koitti se autuas hetki. Valtavan tavarakuorman alle nääntymäisillään oleva arämies laahusti asemalle, sai kaikki pussit ja paketit kunnialla perille, istui helpotusta tuntien junan penkille kuvitellen mielessään miten ihanaa oli vihdoinkin päästä läh-ketteja ja rouva Huttunen työntäen ylpeänä esikoistaan uuden uutukaisissa lastenvaunuissa. Vihdoin ja \iim.ein vuodatettuaan omasta mielestään itsensä kuiviin hiki-p- saroina sai aviomies Huttunen laskettua kuormansa laivalaiturille. Hän oli kestänyt urhoollisesti, tänne asti kuvitellen mielessään miten ihanaksi loma tulisi muodostumaan. Vain -viisikym-mentäviisi kertaa oli hänen ollut pysäli-dyttävä huokaisemaan. Ja sitten lähti laiva. Kaunis valkea bö>T\iaiva, oikein upea sisävesien kyntäjä. . Aviopari Huttunen istui peräkannel- *'Ei huoli sulkea ovea . . . jään hetkeksi tänne tuon vangin kanssa." temään tuolle kauan odotetulle lomal- i-. ja nautti täysin siemauksin lomansa le. Olihan siitä jo unebnoilu monta kuu- lupaavasta alusta, kautta, aina talvikuukausista saakka. sitten tuli vihdoin määräasema. Oli yhdessä rakennettu suunnitelmia ja aviomies Huttunen lastasi laatikon sei-tuulentupia,- mitä kaikkea he tulisivat j^äänsä ja kapsäkit, pussit ja paketit kä-lomallaan tekemään. sänsä hampaisiinsa sekä siirtxi hyvässä Tuli sitten pääteasemakin. Jälleen oli järjestyksessä maihin. Mutta asia ei oi-kunnon aviomies Huttunen nääntyä ta- lutkaan vielä sillä selvä. Oli lainattava varakuormansa alle. Molemmissa käsis- vene, jolla päästäisiin pienen salmen yli Mies kuitenkin sulki oven, asetti ka n- sään, selässään ja hampaissaan kantoi siihen saareen, jossa aviopari Huttusen gen ovea poikki ja sanoi: "Kun olette valmis, asettakaa sitten tämä kanki oven yli näin ja tulkaa sitten kahville kun ehditte,'- Sanoi ja lähti. Olimme siellä nyt kahden ja ovet olivat auki. Kello oli kolmen paikkeilla iltapäivällä. Maantiellä ja pihalla liikkui anäehiä. Toisella puolella oli aw-rainen pelto ja melko paljon lunta. Ei puhettakaan kulusta ilman suksia ia vielä oli selkeä päivä. Kunhan ovet saisivat olla auki hämärään saakka. Mutta ei. Oli kulunut ehkä puolisen tuntia, kun putkalle tuli pari miestä, työnsivät minutkin putkaan ja si olimme molemmat. hän urhoollisesti tavarat yhdellä kertaa a.^eman ulkopuolelle. Ja axioaaimo Huttunen lykkäsi onnellista perintöprinssiä uuden uutukaisissa vaunuissa. Valtuutettu asiamies Järjestämme yksityissatama sijaitsi. Kierrettj^ään saaren kahteen kertaan sai Huttunen vihdoin veneen, johon he lastasivat tavaransa, itsensä ja perintöpriössinsä. Soutaminenkin sujui h^in, vaikica aviomies Huttunen ei ollutkaan soutanut moneen vuoteen. Sitten kuin pikkupoikana. Ja maihinnousu kävi kuin vanhasta tottumuksesta. Heitettyään vaimonsa, perintöprinssinsä ja laatikkonsa ja kapsäkkinsä maihin yritti Huttunenkin laskeutua rannalle lastenvaunu sylissään, mutta silloin vene lähtikin erkanemaan rannasta ja "herra Huttunen katosi vaunuineen jär\-eh vilpoisaan syleilyyn. Josta rouva Huttunen hänet onki takaisin maalle lastenvaunuineen. Mutta oltiinhan nyt \ihdoin ja viimein monien vastuksien jälkeen määränpäässä ja ihana loma saisi alkaa! Yöllä havaitsi kesälomaansa Aiettävä silmällä pitäen, jotta heillä olisi riittä- rouva Huttunen, että keväinen ilma el västi aikaa päästä hynssä ajoissa perii- ollut tarpeeksi lämmin heidän perintö-le joulupyhiksi. '"Stockholmän-' on tä- prinssilleen. Aviomies Huttunen sai teh- Moottorilaiva "Gripsholm", joka tulee lokakuussa poikkeamaan Bremerha- %'eniss3 Saksassa, lähtee New Yorkista tiistaina, lokakuun 17 pnä, eikä iS pnä, kuten aikaisemmin on ilmoitettu. Laiva käy Bremerhavenissa lokak. 27 pnä ia saapuu Göteborgiin seuraavana oli 2S pnä. lokakuuta. Joulukuussa on toinen muutos. -Moot-tcrilaiva "Stockholm", jonka piti lähteä Göteborgiin ja Köpenhaminaan jouluk. 11 pnä, lähteekin New Yorkista saman kuun 9 pnä, sunnuntaina. Tämä muutos on tehty matkustajien muka^imtta Edustamme kaikkia joht.ivimpia valtamerilinjoja. Suunnitelles-sanne huvimatkaa Suomeen tai muihin Euroopan maihin, voitte luottamuksella k ä ä n t y ä puoleemme lippu- y.m. matkaa koskevissa asioissa. ÄVuSTAm.fE TEITÄ PASSINNE JÄ VIISUÄHNNE HANKINNASSA. P Y Y D B T T Ä E S . S Ä L Ä H E T Ä M ME T H T L L E - Y K S I T Y I S K O H T A I S E T O H J E E T KAIKISTA MATKAA KOSKEVISTA KYSYMYKSISTÄ. raän .vuoksi kiirehdittävä Göteborgista matkaan jo kahta päivää ilmoitettua aikaisemmin eli marraskuun 2S pnä. Sekä '-Gripsholm" jouluk. 4 p. että '"Stockhoki^i" jouluk. 9 p. suuii^aavat Xew Yorkista kukkunsa Göteborgiin ja Köpenhaminaan. Seuraavana päivänä kuulustekin jälkeen pääsi Matti vapaaksi ja minua lähdettiin kyytimään Riihimäelle. Lähtiessä, kysyi paikallinen suöjeluskuntapääl-eiien käski velieänne • Täxnän on nyi järiesteliy. • Tilatkaa hyttipaikkanne nyt! ® Ainoastaan •raloltetiu naiirS I paikkoja iäl®llä« E1>WIM S0K.SI Valluutettu sslamies Bm. m Sadburf* Oni. ''Kuka teidät vartioimaan.^" '"Eihän minua kukaan käskenyt. Tiedättehän itsekin,'että vanginvartija on vähäkuulöinen ja käsitti väärin." Eikä hänellä ollut siihen mitään vastattavaa. Haettiin 'käsirauda: ja ..meitä kytkettiin kaksi miestä ranteista yhteen. En-tiedä. oliko toinen vanki vai ei. Saattoi olla, ettei ollutkaan, oli ehkä mukana vain seuran vuoksi. Huomasin heti. että käsiraudat olivat vanhanaikaiset, isot ja kolhot. Koetin koukistaa "nyrkkiäni, etteivät ne - vain putoaisi kädestäni jo niitä siihen :>an-trvessa. Jatkuu. tavakseen sytyttää tulen hellaan. Mutta hella, joka ei ollut tottunut moiseen menoon, ei ollut samaa mieltä rouva Huttusen kanssa. Se ei ottanut vetääkseen sivua piipusta pihalle. Kaikki mitä aviomies Huttunen sai aikaan oli, että iieidän oli vietävä perintöprinssinsä pihalle, ettei se olisi tukehtunut sav^mn. Pitkin yötä uusi herra Huttunen yrityksensä, mutta aina samoilla tuloksilla. Lopulta perintöprinssikin kylläst\n alituiseen riepottlimiseensa ja muutti äänensä matalan>masta äänilajista korkeimpaan mahdolliseen. Ja rouva ja herra Huttunen olivat epätoivoissaan. Kun kaiken lisäksi hyttysparvet olivat kalunneet heidät aamuun mennessä anan täyteen pahkuroita, niin sanoi rouva Huttunen itkunsekaisella äänellä rakkaalle aviomiehelleen: - — Yh\y. kuule, emmekö voisi lähteä ccmulaivalla Helsinkiin. Siellä oli niin . rauhallista ja hauskaa ja leppoisaa. Ei ollut hyttysiä, ei savua ja ilmakin oli vähän lämpöisempi. Ja niin otti kunnon aviomies Huttunen kapsäkit kainaloonsa, paketit ja pirssit hampaisiinsa ja alkoi taivaltaa Veneelle lähteäkseen viettämään lomaansa Helsinkiin . . . Tämä pitkäjalkainen ja -kaulahan lh> tn on Pmningo ja se elelee San Äntonlci eläintarhassa Texasissa. Kuvassa ok-van Hnmin 'uskotaan olevan emhv.mc-. sen lajiaan, joka on tehnyt pesän ja mummit munan vankeudessa ollessaan. m ml sukulaisillenne- ja ystävillenne Ihanteellinen lahja syntymäpäiviä, juhlia, häitä Ja vuosipäiviä varten. Ci m 99 6 .paunaa kahvia 5 paunaa valk. riisiä 2 pakettia kuivattuja hedelmiä 1 pauna kuivattuja luumuja 1^ unssia kaneelia Kokonaispaino 19 paunaa 4 paunaa kahvia 2 paunaa valk. riisiä 1 paketti kuivattuja hedelmiä 1 pauna kuivattuja luumuja 1% unssia kaneelia Kokonaispaino 11 paunaa [ f UUSI T Y P E "C*' • H i ä i a $S.®S 4 paunaa kahvia SIVU 10 LAUANTATXA, KESÄKrrX 24 PXIVÄXÄ. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-06-24-12
