Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 24, 1950

              -•^dan io nielkein loppuvuosnia aikoi
• ^fjjää huhupaheina sellaista, että tulee
iinen maanjako. Köylillle, aivan m i - '
'rJr. oniistamattomiilekin annetaan kap-n'!,^
maata, iota he saarat jäljellä omak-
^hyödx-^een. Tämä buliu sytytti toi-rdD
kipinöitä monien köyhien .kärsivien
ia niyÖ?kin Aatun vanliempien. sydäraiis-
Kilpaklrjoites
'alaneri elettyä eläinää
Nyt mefflä olikin valkea, ratkaisu tek-,
tävänä,^ Olimme lähteneet-matkaan-sil-
K i r j . Oke_
ca an%t_cih:.a,oanniimmaa^sutat tuleva^i suudesta^ . Aa^ -^ i|^- t^m- ^iid^enll- a- , etta menemme A. merikks'
i,äkin jo uneksi etta mmkalmsen ja . i.yt^apa«s ja tilaL.STs i
^ paikasta heiliekm piem iBaapala ^.^y,,^^,^,, ^.^^
^ aan
]a tilaisuus jat­sinne.
:Mutta toisaal­ta
houkutteli meitä itäkin. Olimmehan
lielä mioria vähän päälle kahdenkjTii-naenen.
Pidimme seikkailusta ja se hou­kutteli.
Siellä oh V i l j on meikäläisiä,
joiden punaisten hä\-ittyä onnistui pääs­tä
sinne. Mahdollinen upseerikoulutiis-k
i i i houkutteli Ja mahdollisesti «myöskin
se, että kummallakin meillä oli morsian
Suomessa, Ehkäpä voisimme tavata,
vielä heidätkin. Mutta, tästä ei kumpi­kaan
virkkanut toiselleen mitään. Niin
me valitsimme idän.
Saimme tarpeelliset paperit. Vaih-doimme
siviilipukumme suojelusfcunta-malliseeh
pukuup.-' • ¥lela-.Mannerhei-.
min i^alkcanen lakki päähän ja olimme
valmiit Ipitemääa matkalle. Täim. u l ­koasumme
helpottaisi naatkaamme Suo-
•\ TiesMrime^fettp «himö;iähäeyksii8,fäh-
'tee. töisiäkih;'; ; M u m ; em
temt toisiamme.'' •I'i€simme"-^vam"-s€n,
-mikä: koäd;'meiö.V--.Sikä:-"is^itä.- ~-
useampiakin kahden miehen jopk&ieita
annetaan. ^
Xvt näitä mietiskellessään Aatulla on
?o tiedossa mistä silloiset huhut olivat
taotoL^in. Siihen aikaan liikuskeli Suo­messa
paljon kaupustelijoita (tattarei­ta)
iotka olivat lähtöisin Etelä-Venä-yM.
jossa niihin aikoihin riehui verisiä
talonpoikaiskapinoita. Venäläiset sor­retut,
kurjissa olosuhteissa'olevat talon­pojat
oli%^t ikäänkuin taikavoimalla
temmattu kapinoiden pyörteisiin silloi­sen
tsarismin tyraimimaisella vallan
voimalla. Nämä kapinat kuitenkin t u ­kahdutettiin
talonpoikien omiin vepivir-loihin,
sekä porttien pylväissä roikku-xnn
ruumiisiin. Nämä; ka|>inat kuiten-lÖD
öli^^t alkuleim,3iiks^ ¥«näj|3i myö-hemmälls
tapahtimeell^ vallankumoukr
stUe..-;••• ^ . ;;|-^'\, : -
' {{uKutOTaanjaosta kujtenkjjii' si.lla^
taa jäivät, haaveiluiksi,^ ^ t e u ^ t a Ä n t
vanhempien eläinäntaavaalle.taa^n slkof
kasaantua, huolestuttavaa U i m n^
3!ikä:.o!i-'lastemme. tufe^isuus?,: Eähet-tm
;maaihBalle,;k©r|p^mIän;:-. ••saoisa.-päämäärää'kohtr/-«mt^^
kut^n itsekin, lapsena;, olivat,psk<jltet.-.ta^rpeelMsta-v: tietää; toisistamme: ;imitääiiv •
tuttekemään,ja joutua itse-taaseD-ker- -,;^^^•i%stulmme 'jäämiä-;isiiii'-^
jiaäisiksi;beti,kuu.M .
mie: Näistä-kysymyksistli^^^^ ^ ÖR-tammikuun ^ j Ä i - ^ ^ Mdfe> '
u£e,nvaitopi^sa;k^kustek^B,:^ ^
"• vankkoihin teok^HnJ' • ©limme •
Ä d e h "r^MHä Riip£siti'p^^ •västdr
^äätä.. Kemiär--' Olimme- valmiit jatka-.
maan matkaamme' hiihtämällä- Pohjan­lahden'
pohjukan'yli;'' \- '/ '
C^as esitti,/että eiköhän ohsi paras
lykätä matkaa silisi, kunnes mjo^sky
tyyntyisi, mutta emme olleet siihen ha­lukkaita,
silla se viivyttäisi vain mat-kaämine
vuorökaudeHatar parilla, "täh-dimme
matkaan: Maissa ollessamme ei
sima tuntunut niin pahalta, mutta jos
meillä olisi ollut aavistustakaan, imitä se
todella oli avomeren jäällä, niin varmasti
ölisimime ottaneet oppaan neuvosta vaa­rin
ja siirtäneet matkaamme tuonnem­maksi.
O l i pimeä. Tuuli ryöpytti lunta vas­ten
kasvojamme hurjalla voimalla. E m ­me
olleet hiihtäneet useampaan vuoteen.
ka hän silloin ei vierä. jaksanut m
elämän todeiiisuuksia käsittää.
Aatu alkoi olla jo .koujupssä. ^ämä
seikka, painosti vaniiempie|i: mieliä. - ;'He'
näkivät jmiten talollisten läpsiä vietiijii
kouluihittTprkonkyiään ja; lähikaupun--
keihin. 3>Iutta heillä ei ollut siihen:
mahdollisuutta. He eivät voineet 33a-.
teliäkään näissä olosuhteissä ia.stenss-3ä^
hettämistä kouluihin. Sen suuren elä­män
eroavaisuuden näkemloen, joka
vallitsi omistavan luokan ja mökkiläisen
elämän välillä oli pakoittanut heidät
sjattelemaan, että jotakin täytyy olla
väärin tässä maailmassa., Mutta mitä
on räärin? Ja miten, sitä korjata? Se
oli heille ratkaisematon pulma.
Yhdeksännentoista vuosisadan viiniei-simpinä
vuosina teollisuus sai parem­paa
vaulitia Etelä-Suomessa. Raken-
|a .pöytä. ja--nurkassa,,, kotvia,pilkottu ja
.puita. ••••Teimme tu!Ä-''ja k u i i l n a j a oH"
lämminrij-t, -kuivattelimme vaatteitam­me.
Eleillä oE hin-eä jano. rautta emme
103-täneet minkäänlaista keittoastiaa,
jossa, ollstninie voineet sulattaa lunta.
Lopulta löysimme ulkopuolelta' vanhan
kattilapahasen, jossa kalastajat oiiv^t
nähtärästi sulatelleet saapasvoiteita.
Täytimme kattilan lumella ja aloimme
sulattaa juomavettä. Kyllä se talilta
maistui, mutta hyvää se silti oli.
Levättyämme hetken, jatkoimme taas
matkaa, .^muila pääsimme Röyltään.
Olimme väsyneitä Ja. janoisia. Joimme
usean litran kirnupiimää. Kä\imnie
nukkumaan ja, mikuimme koko päivän
kylkeä kääntämättä.
Seuraava taipale Röytästä Kemiin ei
ollutkaan niin vaikea. Hma oli tj^nty-nyt'
ja kun fäsenistä oli jäykkyj^s häiln-nyt-,
pääsimme suuremmitta.- vaik^uksit- •
tä: Kemiin.
T_.©Mi]nme.siis,|3^ "Jostakin-syystä:;
meidän olisi olfe-i]^otetlava^^^^ pa- '-'
rl -kolmp pälvää> Jmehk'iiln olisamäie; w i ' .
eeei J^^liaa •m#k^'.'''Saim luvan,"
joskiör igstahafeolsesti, .• .-käy^
si,,"kuiihan .vaiÄ" oÖi^im^^^ '
'p äu^^hä/. (Jmää[räätyss;ä/ " h i i i i ; "
'me olimmekin."" ;
• Kaiaa-Qi'.ol£-|ääiiyt .taaksemme-.-Hiih-.
• dimme.- anlaTassa.pafekasessäiesääii. jär--:
ven: -selkÄ;..SyImä-^^pc&j©ist•Kui•:•:tun-
• ICys>i{i emännälli/Voisiko hän iiwy-ciä
yhtälin leipiä, -uintia ei ollut vielä
valmiilla. Ja. sanoi emäntä, tuskin., siitä
\n.eraalle olisikaan., sill.ä. se'011 pettulei-jxiä.
TäirsS-. oli ensi .keria. Jolloin -miau!-
ia. olisi ollut.niahdollisuus ..^iiai.staa. petä-jäistäy
.mutta el ollut' aikaa- odottaa.^Sa-
- lioin hwästit-ja lähdin edelleen.
"Saavuin vihdoin ;L-:n a.semalle Ja- me-
• nin. tapaamaan määrättyä- henkilöä. E»
kuitenkaan ta\*annut häntä,-.-enkä saa-.
nut mihinkään kj-sjinyksiiiii kunnon
vastausta-, Olin häittmästynyttuollaises-'
vastaanotosta. -Lopulta sain tietää,
että kysymäni henkilö oli — vangitlu.
- - N y t olla todellakin pulassa. • IMitiön
. toista- - osoitetta .et minulla- ollut,. enkä
myöskään- tuntenut paikkakunnalla ke­tään.
^ Mitä .tehdä.> ' E i - ketään, kei^a
puoleen kääntjii. -
Yksi asia oli 'v^rma. -Ohranalla on
täytj-myt olla joitain tietoja asiasta. Tie­sin,
että jos vähä.nkään -kauemixuii v i i -
vj^tteleii tuossa- pienessä kylässä, .missä
kaikki tuntevat toisensa-, joutuisin myös-idn
vanutuksi, iglutta mihin päin läh-
- fc^ä?- .-Takaisin, päin- olisi .palattava va- .
roittamaaa-veljeäni j a mahdollisesti'-hä--
- nee' jälj^sään- tu!f>ia,' ..-Mutta'., sinä pai-
- vaaä • ei etiää-lähtenyt Ju
,; päin,joten. ^ olisi odotettava ^-^ÖKKIVSÄII
••päl\Äs-./'-Mis'st' yOisin,-odottaa-;sC5i¥- ai-; ,
-.kaa'?- . ' E i ' ollut - r@liaakaan-. -.- ^" • -. • •
- -.Elollut-paljoh^aikaa miettiä.'^- Hsq^pa-
.sinsuksilte ja.pols aiöakiE tästä-kylästä...
-••Ifilfiäiii- etelään--'pälii-,' sillä---ltio3sa-'kyläs-'
.•.sM-'eh -arvannut pädä-.juaaa^iHiottamaaa.-'
'I^ikkesiii-matkiaii varrella o!e\'aaii.kaup-
-rpapuotiin-.••; Siellä- .•\'ast<i ••-kuutio,- asiasta -
•;tarkemmi'a.----.:KuB\oHö stioje- •
-•fiiskuntapukuuiijj-.pitl." kalipa»-, -hoitaja. .
. .miniia .-'luotetiäi^aiia..-- mlelieeä- ••.ja' -kertoi •
-.avoliiiesti--..kälk-esta.• '-•Fseita* henkilöit^--
..oli^-van^ttU'. j a hän .vahingoniloisena .i!.kr -
-kui,.fittä-nyt-mistä;'.pääslilnl-^-^ -Teip.-siis..
oikein, että poistuin tuosta kylästä mitä
....•keutuivl%i.:.-väatteiäfea' ja^.- olmme- vähäl-
..^Jä-^pateiluai -Fä-äsimme •-..kuitekin-^Tf^^
.:- yen- t o i m i a . rannalla:«!evaaai^3ate0n4'ö^^
si ja olimme turvassa: j a lämpimässä.
Emme-^ olleet palelluttaneet./edes. varpal-;_. ...pikimmin.
tsmme.. _ . .-V; • . . " E l s u s oilut.muuta^M
..^ ---Aaimulte: oli Oivas,sa^-,feu^HI!et-ta,-.mikä - dä'sukseni :saaäak:seni- matkarahaa..Os-
.t;!ety$ti---iolit-,ui.--M#J5enr^^ . .tin- iipu-n -Viipuriin..^ Matkälla> selsoes"-"
ta ja kylmästi. ..Soifi.mme, että'MnJää "saiii vaunun sillalla,.tarkastettiin passia-
-taloon lepäämään jsiksi-,;, kunnes-kykenee ni ja huomasin, -ettei muilta tarkastettu-
Jiettiiri suuria paperi- ja massatehtaita. • Opas tuntui menevän äärettömän kovas-
Sahalaitöksia suurenneltiin. ^Mökkiläi­senkin
työvoima alkoi saada arvoa. Tie­toja
kantautui sytjäisempiinkin kylä­kuntiin,
että siellä ja siellä on miehiä
otettu työhön ja työstä maksetaan ra­idallista
palkkaa aivan säännöllisesti.
Aatun vanhemmat olivat mj^öskin
kuulleet puhuttavan näistä asioista. Aja­tukset
kiertelivät moneen suuntaan,
•^hksikä me emme voisi j^rittää, sillä on-l
«n jo niin moni muu yrittänyt ja on-r^
istimut? Mutta kun tässä on tämä
rakkaaksi käynyt mökkikin ja mitähän
»ahtaisivat ajatella nuo talollisetkin,
^«n heiltä apua pois lähtisi? Meidän­kin
talon L^äntä on ollut koko hyvä. E i
^le nostanut veropäiviäkään kuten jot­kut
toiset isännät ovat tehneet. ^ l i -
^fskähän hänellekin voisi lähdöstänsä
janoa?. :\iutta lasten^ tulevaisuus pai-
'•;^?ti mieliä. Ja kysymys siitä, onko se
^,f"'^ luonnon lakien määräys, että hei-
.'l. 1"^""'^'^ perilliset ovat määrätyt
^^^'^läisiksi syntymään, ja kerjäläisinä
^--öieniaan? Ei. tuhat kertaa eiI Vais-
_;j2inen aave vaikutti, että nykyisessä
^-p^stHniässä täytyy tapahtua? mim-
^ i ^ - :^lutta minkälaisia |a koska?
heille arvoitus. Tavallinen kan-it;,
^a^vas siihen aikaan ei ollut vieB
^^•aan kuullut mistään työväenliik-
' v / ' ^ pulauttavan joskin työväenliik-
'^^'^^^ liemen oli jo s.illoin. h>^^äs.sä itä-ti.
Onneksi hänen o l i usein pysähdyttä­vä
tarkistaakseen suuntaamme kompas­sista.
Alkoi tulla hiki j a seri mukana jano.
Haukkasimme lunta silloin tällöin ja se
poisti hivenen verran janoamfne. Sa­tuimme
tulemaan eräälle pikkukarille.
Oli aivan kipn olisimme päässeet läm­pimään
huoneeseen, kun pääsimme suo­jaan
raivoavalta oiyrskyltä. Siihen oli­si
vaikka nukkunut. Mutta monta mi-taas
jatkam.aan matkaa^-.. ^- - •• - -
Lähdin siis yksin et^npäiö. Kiipei-lie
suksineni. jdös ¥uoka4iii-'rinteitä.-S^
oli raskasta nousua tottumattomalle
hiihtäjälle, kuten minulle. Multa mah
tava oli näköala, k im pääsin seh*kor­keimmalle
huipulle. Ist uin röntori pääl
le, pistin tupalcaksi j a ihailin näköalaa
ei missään näkjmyt mitään liikettä. Sil
mä kantaa kauas, mutta missään ei nä
kynyt savupatsasta nousevan ylös, josta
voisi päätellä, että täällä olisi ihmisa­sutusta.
-
Oli ^pa^a.sta lähteä taas liikkeelle,
muuten saattaisi \ilustua. Jos ylösnou­su
oli vaikeaa, niin sitä helpompaa oli
nyt alaslasku loivasti viettävää rinnet­tä.
Siinä saikin vapaata kyj^tiä pari ki­lometriä.
Laskettuani Vuokatin ja jonkin mat­kaa
hiihdettyäni, oli metsän peitossa
nuuttia emme saaneet siinä levätä, oli pienoinen salomökki. Poikkesin sisäl-taas
jatlvettava matkaa. Hiihdimme
taas eteenpäin. Kaulaliina kaulassani
oli kastunut hiestä j a oli kuin mikäkin
jäinen vanne kaulani ympärillä. Opas
sanoi, että meidän tätä suuntaa pitäes-sämme
pitäisi tavoittaa pieni saari, jossa
on kalasta jama ja. Toivoimme hartaas-
Jc. Se oli sisään lämpiävä salomökki.
Seinähirret ja laipio mustia kuin kivihii­l
i . Kolme lasta leikki lattialla ja emän­tä
oli leipomahommissa. Fuhellessani
emännän kanssa koetin seinää kädellä­ni
ja katsoin kättäni, että kuinka mus­taksi
ja nokiseksi se'tuli. .^tutta käsi
ti. että sen tavoittaisimme, mutta siihen^ cli aivan puhdas, seinästä ei Bhtenyt
ei ollut paljon luottamista, sillä pimeäs­sä
ja sellaisessa lumipyryssä sen saat­taisi
huomaamatta sivmuttaa aivan lä­heltä
sitä kuiteiikaan näkemättä.
Mutta onni suosi meitä. Huomasim­me
ajoissa tuon saaren. Nousimme
maihin ja menimme .kalastajamajaan s i ­sälle.
Siellä oli makuupunkka. - penkki
niisen alussa suutarien., räätälien, maa­larien,
leipurien y.ni. kisällien keskuu­dessa.
Jatkuu.
minkäänlaista aiokea. Seinähirret olivat
sileitä, aivankuia niissä olisi ollut jon­kinlainen
kiilto päällä.
Tupa.oli vastikään'lämmitettv'-. joten
kaikki savu oli poistunut. Oli kuiva ja
miellyttävä lammin. Vienon savun
tuoksu oli iimas,sa, muistuttaen riihestä
tulevaa tuoksua. Ajattelin itsekseni, et­tä
nämä - savupirtit saattavat 'sitt-eDkin
clla terveellisempiä asua kuin- monen
kaan. • Olinko €päiltä%'a .matkustaja?
P-ääsin kuitenkin onnellisesti Viipuriin,
jossa sain lainatuksi eräältä tuttavaltani'
taipeeksi rahaa päästäkseni Helsinkiin,
Matka oli täydellisesti epäonnistunut.
' O l i kulunut ehkä viikko edellisestä.
Eräänä aamupäivänä saapui .Anjan ko­tiin,
jossa olin, tuntematon mies. Hä­nellä
oli minulle kirje. Se oli Oivalta.
; Hänet oli saman päivän aamuna tuotu
etsivän keskuspoliisin asemalle Rataka­dulle.
Hän varoitti, että jos olen An­jan
luona, olisi paras poistua heti, siliä
minut voitaisiin vangita mikä hetki t a ­hansa.
.Aikaa ei ollut hukattavissa, muutin
heti asuntoa. Saatuani asiani kuntoon,
matkustin synnyinseudulleni Hämee­seen,
samaan mökkiin, jonne saavuin
jouluaattona v. 1918.
Oli maaliskuun S päivän ilta, kun A n ­ja
saapui myöskin sinne. Arvasin heti,
että jotain oli tapahtunut. Aivan oi­kein,
minua oli etsitty. Broivningilla
uhaten oli häneltä tiedusteltu asuinpai.k-fcaani.
Mutta hän ei ollut sanonut ja
tuli nyt varoittamaan minua, että tietäi­sin
poistua.
E l i uskonut, että ketään tulee aina­kaan
vielä sinä iltana. Päätimme olla
sen-yön. •vielä mökissä.
Aamulla olimme juuri juomassa aa­mukahvia,
k.u.n äitini sattui vilkaisemaan
ikkunasta ulos.
'"Keitä tuolla -niin -monella hevosella
tulee?" sanoi hän.
- Hv^päsin ikku.«an -luo ja katsoio
ulos. Suojeluskuntalaisia! Tiesin, ml-'
.tä se merkitsi. Olin an-sassa- Ainoa i k ­kuna
ja ovi oli samalla puolella, mistä
kaupung-in vuokfakasarmit.-Ei niissä ai--• saapui neljä kuormaa' suojeluskuntalai-öaka.
an luulisi ' taudinbasillieii' -voivan ' sia. "He- olivat jo aivan lähellä, joten oli
• turhaa yrittää paeta.
XAIJANTAINA, KESÄKUUN : 24 PÄh-ÄNÄ/ 1950^
•'•-'•'il'
' Il .fi
x5
• - i
)
1)
yifi:
, * 4,1- ' l
ifS 11 >i