Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 17, 1940

              Sivu 8 LAUANTAINA, ELO^fcUUN 17 PÄIVÄNÄ
. - • l i ' : ' .
• •,
ii;:
- rt:'-
W-i-Ä •
«As •
m
H i i •'•tm
4
•» *. -rt 1^ A
1^ >
v*»* f-
Mtistat varjot väikeU^^^^
kotiin kyntöhärjat tuodaan,
tullaan .tupiirti syödamr juodaan,:
kohta nukkuu f ankat sarjat,:
nukkuu vallat, orjat, karjat,
Miks en saata
minä maata?
Sydän, taas
keität kipukattilaas,
orja omain ahdistusten!
Aavekoira tavoittaa,
tieV H eteenpäin, ei taa,
Taktrrun kuin taajaan huntuun
hirmun tuntuun.
Mustat varjot vaihein* usten
murheseppeleinä: tuolla,
Nukkujoita täynnä tuvat,
sänky-arkuiss* uneksuvat.
Samat ruumiit joka yö,
ilta illalt'aina kuolla
suotu muitten. Vain mua.eise surma
lyö.
Vallat, orjat, karjat raukee:
tylsään irveen huulet aukee.
Kellä silkkipeitto,^ keila,
kieriskellä pelkkä pehku.
Näkee unta pienokaiset,
unta. kaikki, miehet^ naisek.
Kenet uneen armaan hengitys, sai
heitä
vain kuin vieno takan hehku,
suu kun suukon poimi vielä,-
keli*'yöpuuna kuopan kulma,
niskaani poveen soraa siellä,
laivan lankku, rantavaja,
oma vuode, outo maja,
nurmi, paljas kylki paaden,,
suuhun, silmiin sääsket saaden;
kellä kiimahorros julma,
enkelin keir uni lauha.
Pyövelikin nukkuu, rauha,
tunnossa, min veri tuhri,
vaikk' onjämmin vielä uhri;
ei hän kadu töitään, teitään,
yöss' ei turvaa isämeitään,
veri vastaptossut. vaikka piilun punaa,
Mutt* en saata, mutV en saata
minä maata.
Kuinka unta kerjäsinkdän!
Kirjoittanut kuuluisa vifplain^;^
naisrunoilijai
M A R I E U N D E R IN
Supmentanut
PRGE; OTTO MANl5fINENi
Minä^ murhan,teipk^ minkä
mursinkp: ees. litpntaj^ munaa/-
Nukkua^ en.,osaa. niinkumfjokO: lapsi,
luotu muu,
taukoamatta tur^eitteni vierii
viipsinpttU'
Jokaöinert^rutf:misiiittfi
miksi: sH^paini inuitten ylle?
Miksi piina
yksin muUe, hyljätylle
epäluvusf^^mmvävit?^
Miksi pilkka,
miksi sUmiinsylky silkka
mulle vain?
Sormikaan jos kirvoittaisi
marjan,, mahlani* uni puun.
raskaan Jertun mulfa suun
hornantulta virvoittaisi!
Tuuli tuumiva ei peitä -
luomiani nääntyneitä
untuvilla utiikon.
Kosla, Kostaja,_ vaan-sano,
sano: kussa
unentertut mulle puuntaa,
paikass' uhkuu salatussa?-
Muut' en ano
minä, iki-uneton.
Muir on jano.
Tyytyä miks saan vain sappeen?
Runsas seimi, valmu-cppeen
ruusuinen^ miss* aarre on?
Pappi, munkki, huovi makaa, ,
kruunupäätkin tavantakaa,
itse Jumal' ei, ei somat
enkelit li& unettomat.
Keli* ei paikkaa päänsä alle,
nukkuu vaikka seisoidle.
Minä: yksin,
minä, unipt40ti>.aivan,.
vanki. vqli^vaiseihV<^pQVIi-yöt
jii. päivät p^^
Miks on näin?
Miks en saa yht' unen titkkaa?
Horjun, hoipun, tuulen ruoska
viuhuu päift,
tarttuu, taMi sohju nuoska^
Jalassa kuin kengät puusta,^
jokin rketju viiltää nilk^^^
IlmoUt* ihmisten jo jäin
kauas, kauhun-parkaisuuni
vaikka halkeis rintaluuni,
ääntäkään ei lähde suusta:
Unipuutto,... herjamerkin sen .miks
sainkaan?
Ehk' en.siis mä... chk* en ...
ihminen lie lainkaan?
Aave, vetehinen lienkin
manan virroist*, ehkä, tenhon,
tänne vangitsema viekkaan,
kadottanut siniverhon,
sinne tienkin,
tuuli on
jäljet kaikki laassut. hiekkaan.
Näköpiirin, aukoton,
sumu sulkee, yht' ei juovaa
päily pääsysalan suovaa.^
Lienkö haamu?
Mitä haen ma, ylvään, vatpas?
Kukkokaan ei kieu! Salp.as-jospa
aukoisit jo, aamu!
Viidasta jos nousis tuosta. -
vaikka vinha sudenhaju!
Hdilähtäispä häntä suosta
kiihkeästi, kiiluis yöstä
sudensilmän kitnma taju,
kimppuun syöstä!
Rmtqan:. joxtain^. vu^alaai.skin}.
vaimhuin vtdkop^Jut^^h&tito,
hopsifvtseffh^odm
levon saiskiri!
Oisi. pohja jcdan^ ollfil.
Olen-liika,, olenJiikq kaikkialla!
Kuonufs ... koira, suff-ketttie? ...
Kumpi unissaan käy meistäl
Saa en seistä,
käyn^ ja käyn kuin-mittamies.
Tänne, tuonne^ tuonne, tänne;
otsa, ranne, jalka jänner
joka verisolu on kuin- kuuma
myrkynkeittolies,
kunnes raukeen. y
Käyt^käyn.^ M.mtty^ keskell' auh
pantu jmksm;^^
tähti piirtyy, pilven, laitaan^
Mieleenkin se pn^ki^,pilke pien
Käymään vain mua käskee tieni.
Kyynelpajun
ali' on läikkä nuorta Jufita —
sataa vain kuin arkaa unta.
Siihen heityn helmaan mannun,
huulilt* otan sappikannun,
kahleeni jo taion poistat kaiken taju
Astun niinkuin telttaan^ ikuisten unten:
haudan hiljaisuus vaiir vastaa.
Tähtivdtkkyyn, hohtoon, lunten
kuumat, ohimot saan kastaa,
pahan polton pois jo hyytää.
Aatost' ajaa vaivan valta:
Almua miks enää pyytää?'
Antaa pois jo itse: joiidan.
Ah, jos saisin'
sulaks suulla, sydämellä
mullan luukun, rakoon roudan
elämäni vajottaisin^
Ei sen alia
taa lie tarvis silmäellä..
Koira. luimukorva, maltaj
uni vakaa, ^
lepo vakaa.
ainut liekin, noin kun. makaa.
turi-Lappi, joka on täydellistä autio­maata.
Norjan puolella sitä vastoin
on pieni Polmakin seurakunta, jossa
Ruijan Vesisaaren pappi käy talvella
ja kesällä pari kertaa saarnaamassa.
Silloin rientä\'ät sinne nuorgamilai­setkin
Herran sanaa kuuntelemaan.
Kaikki kulutustavara tuodaan Nuor­gamiin
Norjan puolelta. Pohjoista
rajakauppaa koskelon sopimuksen
mukaan on ruokatavara täysin tulli­vapaata.
Kesällä taasen viljelevät
nuorgamilaiset joentöyräällään hei­nää
ja perunaa — muut \'iljelyskasvit
eivät siellä viihdykään. Kotieläimis­tä
on taasen ennen muita mainittava
tietenkin poro, sitten on siellä muu-^
tamia hevosia, pari lehmänkantturaa^
ja lampaita.
Kaikki Nuorgamin Holmbergit
ovat lappalaisia — nimestä huolimat­ta.
Lapinkieli on puhekielenä —
useat nuorgamilaiset eivät suomea
osaakaan. Siellä elää vielä ihmisiä,
jotka eivät ole koskaan nähneet au­toa—
junasta.puhumattakaan. Elin­keinoista
on- ennen muita mainittava
poronhoito ja kalastus. Talvella har­joitetaan
tuottoisaa riekon- ja kiiru-nanpyynUä
ja tuhansia lintuja vic^
dään talvisin Norjan puplelle. Viime
vuosina on Tenon tunturimaassa liik­kunut
suuria susilaumoja^ jotka ovat
tehoteet nuorgamilaisten porotokissa
suurta tuhoa. Jotkut nuorgamilaiset
ovat myöskin menestykselliset pyy­täneet
myrkyillä susia.
LÄMPÖ on kappalten molekyylien
nopeaa värähtelyä. V^ärähdysluvun
kasvaessa nousee kappaleen lämpö­tila.
— Kappaleen tilavuus kasvaa
yleensä lämpötilan noustessa ja vä­henee
lämpötilan laskiessa. Siihen pe­rustuu
tavalliset lämpömittarit.
-ooo-
V . \ L O N NOPEUS on 300,000 km.
sekunnissa, kaasuissa melkein sama,
nesteissä ja kiinteissä kappaleissa
pienempi, vieläpä eri väreissä eri
suuri.
-OQO-KÄVELIJÄ
kulkee tasaisella tiellä
keskimäärin 5 km. tunnissa. Kun as­kel,
on tavallisesti vähän lyhyempi
kuin metri, tekee 1,000 askelta kes­kimäärin
800 m, Kilometriin menee
niin ollen 1,250. askelta.
Käytännöllisesti katsoen ei Nuor­gamilla
ole mitään, tekemistä muun
valtakunnan kanssa. Niiorgamilaiset
elävät niin täydellisesti eristettyä elä­mää
kuii»^ suinkin saattaa ajatella.
Kaikki kanssakä3miinen suuntautuu
Norjaan —- ain^iastaau posti saapuu,
pari kertaa viikossa, Utsjoelta Nuor­gamiin
joko. poron ahkiossa tai ke-^
säilä veneessä., Tenon jäällä ahdis­televat
sud^ tupntuostakin postimie-hiä
ja heidän poro jaan. Kux^aavana
näjrtteenä siitä kui^ika eristettynä
nuorgamilaiset muusta Suomesta elä­vät,
mainittakoon, että käypänä ra­hana
on ainoastaan Norjan kruunu.
T ) E T T Y on mukava tyttö, paitsi
• ' - ' s i l l o i n kun herää aikaisin aamul­la.
Sellainen yksinäinen aamukuuk-kaileminen
antaa levottomia ajatuk­sia
ja panee etsimään kohtalotoveria,
kenen kanssa ne jakaa. Niinpä eilen
aamulla heräsin siihen, että ovellöii
kolkutettiin voimaperäisesti, .Betty
siellä hosui, käski herätä, koska
"meille on tapahtunut jotakin kau­heata".
.
Tunnen jo Bettjm ja tiedän, että
"jotakin kauheata.'' saattaa olla vie­läpä.
kokonainen hyttynen-^^ K i l p o ­sin
siis kaikessa rauhassa vup
vietereiltä, valelin hitaasti kylnaällä
vedellä aamu-unet kasvoistani, sukai-sin
hiuksiani, kuuntelin kuinka naa­purit
seinäni takana selostivat, että
"hän on hiukan hullu, hän on nimit­täin
amerikatar" ja kiskaisin ylleni,
aamutakin.
Sitten avasin oven ja valmistau­duin
torumaan. Mutta Betty oli to­siaankin
huolestuneen näköinen ja
hänen kupera otsansa oli, melkein
synkkä.
— Sinä nukut, rakas>, sanoi hän,,et-kä
lainkaan tiedä kuiiika paljon ka^^^^^
heata meille on tapahtunut. Doris
CromweU on ollut täällä jo pari viik­koa
emmekä me ole Uenneet mitään.
Vastasin melkein epäystävällis^
ti. Kaiken maailmantuntemattomat
Dorikset eivät kuulu minulle; Elämä­ni
oli aivan riittävästi mullin mallin
ilmankin. Ja sitten lausuin, niin kyl­lä
minun täytyy tunnustaa, että lau­suin
sitten juuri sen lauseen, jota
kaikkein eniten elämässäni olen in­honnut:
"sitä täytyy sentään hiukan
ajatella mitä muut ihmiset ajattele­vat."
Me miehet taidamme lorujen
lopuksi, sittenkin välittää paljon
enemmän muiden mielipiteistä kuin
naiset...
Mutta Betty ei antanut niin vä­hällä
riisua itseään aseista.
— Oh-, mutta Doris Grom\veU on
entinen miss James Duke ja sinä.,
olet sanomalehtimies etkä tiedä 1
Hänen äänensä oli paheksuva kuin
seurakuntansa syntejä piiskaavan pa­pin.
Sitten: hän työnsi minut takaisia,
huoiieeseenij.tuli perässä, painoi ovea,
kiinni,, heitläytyi rennosti nojatuo­liini,
ja julisti,, että maisessani hä­nelle,
heti paifealla 100 frangia Doris
Cromwelli8ta tejdsin erinomaisen.
kau|?an:
kallis:.
arvoinen nal^ka?: ti^ustelin ja rupet
sin jo osp,^^maan. mielenkiintoa.
— Dear, minä en tarjoa nahkaa,
vaan aihetta. Doris Cromwell on