1955-05-28-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
PaMnm pätkiä
pohjois-Alhertasta
Kesä tulee hitaasti mutta varmasti
täonekin. On jo ollut joitakin n-s. kuu--
mia päiviä. Se kyllä onkin hyvä, sillä:
eihän lämmin luita riko, kuten sanor.
itaan. On hyväkin, että ihminen jös»>:
•kus hikoilee oikein täydellisesti kylv
onän talven jälkeen.
K}41ä kesä kuitenkin on hauskaa ar-
!kaa, se virkistää vanhojakin, yleensä
kaikkia aina maan matosiin 'saakka^.^
Äsken saatiin myöskin sadetta ja se on
^se, joka kesällä antaa elinvoimaa.
Kävin myöskin lääkärin pakinoilla,
kun ölen lukenut kirjoituksia, että van-flhojen
ihmisten pitäisi käydä lääkärin
tarkastuksessa ainakin kerran vuodessa.
Efl ole käynyt lääkärin luona kolmeen
vuoteen, kun minulla ei ole ollut mistään
erityistä vaivaa. Lääkäri tutki
aika tarkasti, mutta ei löytänyt mitään
sellaista vikaa, «mikä tarvitsisi korjaamista.
Minulla on ollut ennemmin
(korkea verenpaine, mutta senkin hän
sanoi nyt olevan normaalin. '
Tämä lääkäri lähetti minut sitten silmälääkärin
luokse, mutta hänkään löytänyt
mitään erikoista vikaa. Määräsi
ikuitenkin käyttämään kaksia laseja,
toisia lukiessa ja toisia muuten. Sanoi
vain, että minulla on hyvät silmät ja
että niitä pitää suojella. Enhän voinut
siitä kieltäytyä, kun saan ne lasit
lahjaksi. Nyt sitten aion ryhtyä mat-ikustelemaaji'
täällä Albertassa. Viime
kesänä kävin Ontariossa ja B.C:ssa.
Mihin menen sitä en vielä ole päättä-myt,
iLähetän tämän kautta parhaat terveiset
kaikille ystäville idässä ja lännessä,
aina Suomea myöten, minne hyvänsä
tämä Liekki meneekin rauhaa
rakastavien ihmisten keskuuteen. Toivotan
myöskin Liekin toimittajalle ja
kirjeenvaihtajille hyvää toimintatarmoa
ja hauskoja kesälomia!
ALBERTAN ISOÄITL
Väkott kmlumisia
nti ästä
ISOÄIDIN PAKINAA
Hyvän nimen luominen on paljon parempi
kuin sen periminen.
Naapurissa on kaksoispojat, 3-vuo-tiaa^,
j joista varsinkin toinen on hyvin
puheHaSr Kun eräänä aamuna menin
pui.^,hak^aa,n, huuteli hän: hai, hai,
niummu* " -
Taas-t<)isejE>ä päivänä hän kysyi vaikka
näkij; että mitä sinä teet ja syntyi
seuraav^ keskustelu:
^;^Hakkaan. puita.
-^-Minä tulen ja otan sinun kirveesii
— Et sinä ota.
Otan minä.
r— Ethän sinä. suirfkaan niin paha
ole?
— No en minä sitten ota.
Sitten me käytiin mummun kotona
maistamassa äidinpäivän makeisia.
Kyllä se on hauskaa katsella lapsia
ja niitä onkin tässä ympärillä koko paljon.
Ajattelin entistä elämää. Kun omat
lapseni olivat pieniä, oli niin paljon
työtä, ettei ollut paljon aikaa lapsia
huomioida. Aamuvarhaisesta iltaan
myöhään sait olla menossa. Nykyisin
on, ainakin täällä, äideillä paljon enemmän
aikaa hoitaa lapsiaan.
Monet vuosien A^arrella tulleet mukavuudet
ovat tehneet kotityöt paljon
helpommiksi. Ei ole myöskään heillä
karjaa hoidettavana ja siitä johtuvia
raskaita töitä tehtävänä. Tässä kuussa
tuleekin viisikymmentä vuotta siitä,
kun aloitin karjanhoidon aivan kokemattomana.
Vuonna 1948, kun mieheni
kuoli, lopetin sen. Olihan sitä silloin
jo ikääkin.
Eräs naapurin emäntä toi minulle
Suomen Kuvalehden vuoden 1953 kymmenennen
numeron. Siinä oli Väinö Su-linln
muistelma Kalevalan Kansan
ajoilta. Se oli kirjoitettu niinkuin asia
oli, ilman mielikuvitusta. Siinä oli myös
kiri siiäkiivat meidän valimostamme ja
pajastamme ja kuva missä oli miehet
ja lapsia. Siinä oli myöskin ylimääräisen
kokouksen päivämäärä, jota en ole
kanssani antamaan näytöstä. Minä Jussin
kanssa iöin ja urakoitsija hoiti po- -
raa. Herrat olivat tyytj^A^äisiä, mutta
meitä ei tyydyttänyt saamamme palkka.
Kun poraustyö oli tehty, ryhdyttiin
sementin laskemiseen ja minä sain tehtäväkseni
höyryn varaamisen sementin
kuivattamista varten, sillä oli kevättalvi.
Minussa oli silloin ensimmäisen kerran
Cmadassa syöpäläisiä ja kun höyry
laskettiin aaroppiin kummastakin
päästä, päätin puhdistaa itseni tuossa
kuumassa höyryssä ja niin myöskin
tein.* Saunoin CPR:n aallopissa.
Tuossa työmaassani puhuttelin monia
vanhoja rautatien rakentajia mm.
Calboard Jania, joka teki pieniä kivisiä
siltarumpuja. Kysyin häneltä, josko
hän tunsi Hollolan Jusliinia, koska oli
vahhoja rautatiejätkiä, IJän sanoi tuntevansa,
samoin kehui tuntevansa Orimattilan
Kassun ym. Sanoin heidän
olevan perukkalaisiani ja tulleen Cana-daan
nuorena ollessani. Kerroin hänelle
mitä tiesin Jusliinista ja hänen
kehumisistaan kuinka tienasi Canadas-sa.
Hän vastasi vakavasti vanhoja?*
tuumien: ''Oli minullakin sellainen tilaisuus,
saimme hyvästi rahaa onnistuneesta
urakasta, mutta rahat menivät .
kairatorppiin ja perheeni jäi Suomeen
unohdetuksi. Kysyin mistä on koira-torppanimitys.
Hän sanoi sen johtuvan
siitä, että ensimmäiset rautatien varteen
asettuneet ranskalaiset uutisasuk-
<kaat käyttivät koiria ajokkeinaan. .
Suomalaiset nimittivät uutisasukkaita
torppareiksi ja kun heillä oli useita
koiria, alettiin heitä sanoa koiratorp-pareiksi.
Kun e$im. meidän kohdallemme
oli sattunut sellainen "torppa".
jossa myytiin viinaa, niin nimeksi sopi
mainiosti koiratorppa. Tämä ranskalainen
oli ovela ja osasi käyttää meidän
heikkouttamme hyväkseen ja siksi hän
paikaksi miehen lauleskelemaan meille
ohikulkiessamme: ''Älkää pojat ohi
menkö, ix>ik£tkaa meidän mäkeen, meiltä
s:atte olutta ja myöskin tyttöväkee." .
Ja sinne meni "hieiltä tienestit. iX^iehet
kysyivät toisiltaan, kun tulivat linjalta,
että mennäänkö koiratorppaan ja siitä
se nimitys jäikin sitten tavaksi.
Tapasin tuolla työmaalla myöskin
Charlie Viik-nimisen suomalaisen, kuuluisa
etumies entisillä "hyvän ajan rautateiltä"
Sain kuulla, että kuuluisin
"katti" oli lähellä Port Arthuria. Siitä
oli aikoinaan kirjoittanut suomalainen
sanomalehtikin. Ei se tulos niin suuri
ollut kuin puhutaan, sanoi Viik, noin
8,000 do.llaria mieheen . . •
Kerran kysyi minulta ohikulkeva
mi&s, että mistä olin Suomesta kotoisin.
Kun vastasin, että Hollolasta, niin lauloi
hän minulle, hevosmiesten laulun ja
sitten; kysyi pidinkö siitä. Sanoin sen
herättäneen lapsuuden muistoja, mutta
ei paljon,- Sitten hän tiedusteli, josko
tuniieii **Rosvo-Mattilaa". Sanoin tuntevani,
ja että hän on nyt kunniallinen
liikemi&s. Wänen sanottiin rikastuneen
ja viisastuneen Amerikassa. Vai niin,
vai niin, tuumiskeli mies. Hän tiedusteli
edelleen Aino Malbergia ja kun
sanoin tuntevani hänetkin, Hollolan papin
tyttärtn, tuli meistä hyvät puhe-kaverit
ja minä järjestin hänelle syötävää.
Sekin työ tuli valmiiksi ja CPR:n
oli ruvettava maksamaan tuntipalkkoja
enemmän, i:im kurjiin urakoihin ei
saatu työvoimaa. \ :
voinut muistaa. Sunä kokouksessa päätettiin
luovuttaa omaisuus velkojille ja
velkaa olikin 29,000 dollaria. Jos Sulini
vielä elää ja näkee Liekin, niin lähetän
tässä hänelle terveiseni. Muistan hyvin
hänet ja veljensä.
Siinä samassa lehdessä oli myöskin
kirjoitus "En syytä, mutta ihmettelen".
Se koski Helsingin pitäjän Ikappalais-ta.
Sf johti mieleeni laulun: "On Suomi
köyhä, siksi jää, jos kultaa kaipaa
ken . . ." Se pitää paikkansa työläisien
kohdalta, mutta ei pappien ja herrojen.
Kirjoitulksessa kerrottiin, että Helsingin
seurakunnan kappalaisen vuositulot
ylittävät kuusi miljoonaa ja sen lisäksi
tulevat vielä luontaisedut. Ajattelin,
että vieläköhän pitää lesken antaa lehmä,
kun mies kuolee. Edelleen siinä
kerrotaan, että tämän palkan vastineeksi
ei vaadita paljon työtä, vaan se
tulee kuin arpajaisvoitto vuosittain. Sen
luettuani laulelin itsekseni: "Varat kansaan
hankkimat oH menneet . . ."
Täällä on pappien asema toinen.
Meidän kylässänune asuu pappeja, jotka
käyvät tukkikämpillä työssä, eikä
heidän taloudellinen asemansa ole suinkaan
loistava. Niin se maailma muuttuu.
Jonkun aikaa sitten kävi Oiva Hal-mesmäki
minua katsomassa. Meillä oli
oikein mielenkiintoinen keskustelu nykyisestä,
maailman tilanteesta. Hän oli
paljon kierrellyt Canadaa, käynyt mm.
Torontossa, Sudburyssa ja monissa
muissa keskuksissa. Olivat siellä Liekin
ystävät kyselleet Isoäidistäkin. Kun
Oiva lähti, sanoi hän näkemiin ja ke-hoitti
olemaan reippaalla mielellä. Kun
hän oli mennjrt, ajattelin, että sehän
oli kaunis toivotus.
Kuinkahan monta kertaa Oivakin
on toivonut itselleen reipasta mieltä?
Sodan melskeet ja kauhut, jotka hän on
läpikäynyt, ovat jättäneet syviä jälkiä
hänenkin hermostoonsa. Harva ihminen
on niin onnellinen, ettei olisi koskaan
tarvinnut tuntea tuskaa ja mielenma-sennusta
kohtalon iskujen tähden.-Silloin
on pUut onneksi, jos on voinut rei-pastuttaa
mieltään ja löytää uutta tarmoa
selviytyäkseen elämäntaistelussa.
Toivotan Liekin lukijoille samaa mitä
Oivakin toivotti minulle!
ISOÄITL
Omantunnon ääniä
kesän tallessa
Kirkas auringonpaiste lämmittää ik-kunanruudun
takaa istujaa, mutta kylmä
tuuli humahtelee ulkopuolella kellarini
nurkissa. On pienenlainen mjrs-ky
täällä Rhode-saarella. Radiossa lupasivat
kesäksi oikeita ilmaukon hir-mumylläköitä.
Jo pelkkä tietokin siitä
masentaa piieliä, varsinkin kun
muistellaan viime kesän myrskyjen aiheuttamia
vahinkoja.
Mutta älkää vain päätelkö, että
omaisuuteni takia hätäilen. Kellarissa
asumme, olemme asuneet jo kolmisen
vuotta. Eihän sitä nykyaikana muuta
varten rakennetaan kuin kaiken tuhoamiseksi.
Valmistutaanpa tuhoamaan
jopa tuhansien vuosien aikainen sivistyskin
— myöskin rikkaudet.
Mutta minun piti kertoa, siitä, kun
sadepäivänä odottelin linja-autoa päästäkseni
lääkäriin. Tutustuin siellä odotushuoneessa
erääseen missukseen, jonka
luona myöhemmin sitten kyläilin.
Hiljainen jä^ystävällinen rauhan sopukka
se heidän kotinsa olikin. Hyvästiä
heittäissä hän ojensi minulle paperirul-
Kirj. SUMURTO FlilKKA
Torontosta tääUa kävi
sdHtiaJat }a kuoro,
pian kcu on meii^ sitten
sinne mermä 'vkioro. •
Mahtavasti torvet silloin
raikuivai ja soivat,.
kttuUjoiden rintoihin ne
innostusta toivat.
Kaikui laulut naisten, miesten
kvartettikin soitti,
sooloillansa kaunihUla
Aino "kansan voitti:
Kaunis oli ahjelma ja
sisällöltään hyvä.
Ystävyys näin väUUämme
lujittukoon syvä.
Kar^useUit maanantaina
kentällämme Pyöri,
rahojansa Jiylviskellen
kansa siellä hyöri.
Joku siellä aina jotain
hyötyikin ja voitti,
mutta enemmistö sentään
tyhjään pussiin koitti.
Ensi sunnuntaina sitten
kaalilla on hauskaa,
Vihtorin kun '^'Harha-askel"
siellä mennä pauskaa.
Sinne mennään katsomaan ja
päästään naurunhörÖ,
totisena^ ei voi olla
vaik* ois' kuinka jörö.
— Chaplinin "Nykyaika" on ameriii-kalaisen
pessimistisen mielenlaadun vastakkainen
ilmaus. Se ei saarnaa yhteiskunnallista
vallankumousta, mutta se
on arvokas ja suuri taideteos.
lan.
Atikaisin käärön kotona ja sieltä tuli
lehtiä joiden etusivulla luki "Liekki".
Mrs. Anderson kyllä mainitsi nimen,
mutta koskaan aikaisemmin en ollut
tästä lehdestä tietoinen. Luin niitä
myöhäisille aamutunneille asti. Kun
sitten jätin uudet ystäväni, tunsin jä.-
leen eläväni ystävien joukossa. Useita
viikkoja jatkoin lukemista, niin että
naapurin kukko usein lauloi torkkuvan
nukkumaan.
Noissa "Liekeissä" oli monta hyvää
ja kaunista kertomusta, myöskin vakavia
ja opettavaisia kirjoituksia, monia
hämäriä kysymyksiä valaisevia, jotka
ikäänkuin kärsien minussa kituivat.
Ja kyllä se ?:n murrejuttu, Savon
Kreetan luja puolustus, "Vahan naesis-ta"
ym. saivat ihan naurun röhinän aikaan,
vaikka sydän 4)nkin ennestään
kipeä. Luin mielenkiinnolla myöskin
Setä Paukkusen "Lännen kuulumisia",
jossa hän kuvasi pulakauden aikoja ja
järjestöjen toimintaa" silbin. Hän
myöskin tukisti meitä sukupolven nuorempia,
mutta samalla kuin katuen ilmaisi
anteeksi antonsa.
Eihän meillä kaikilla ollut siihen aikaan
tarpeeksi vakaumuksellista pohjaa,
vaikka suurin osa saapuikin Cana-daan
Suo.aien köyhistä kodeista ja moni
oli elänyt ja i^ähnyt kansalaissodan
vaiheet. Puuttui kuitenkin kokemusten
tuoma viisaus. Nuoruuskin veti
omille teilleen ja niin erosin minäkin
Torontossa vasemmiston riveistä. Ny*
kuitenkin Liekin lukemisen lämmittä-mänä
uskallan yrittää esiintyä sen
palstoiDa.
Tervehdin teitä kaikkia Liekin mun-rahaiset
ja lukijat ja myöskin Liekin
toimitusta. Toivon meUle kaikille onnen
ja i;Auhan saavuttamista!
ETANA.
te
N
voj
tuk
S3
ne
lef
de
tä^
ka
va
tei
ty]
nei
täi
•vi:
si
Lauantaina, tonlpolcmm 28 paiTani. 195S
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 28, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-05-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550528 |
Description
| Title | 1955-05-28-06 |
| OCR text |
PaMnm pätkiä
pohjois-Alhertasta
Kesä tulee hitaasti mutta varmasti
täonekin. On jo ollut joitakin n-s. kuu--
mia päiviä. Se kyllä onkin hyvä, sillä:
eihän lämmin luita riko, kuten sanor.
itaan. On hyväkin, että ihminen jös»>:
•kus hikoilee oikein täydellisesti kylv
onän talven jälkeen.
K}41ä kesä kuitenkin on hauskaa ar-
!kaa, se virkistää vanhojakin, yleensä
kaikkia aina maan matosiin 'saakka^.^
Äsken saatiin myöskin sadetta ja se on
^se, joka kesällä antaa elinvoimaa.
Kävin myöskin lääkärin pakinoilla,
kun ölen lukenut kirjoituksia, että van-flhojen
ihmisten pitäisi käydä lääkärin
tarkastuksessa ainakin kerran vuodessa.
Efl ole käynyt lääkärin luona kolmeen
vuoteen, kun minulla ei ole ollut mistään
erityistä vaivaa. Lääkäri tutki
aika tarkasti, mutta ei löytänyt mitään
sellaista vikaa, «mikä tarvitsisi korjaamista.
Minulla on ollut ennemmin
(korkea verenpaine, mutta senkin hän
sanoi nyt olevan normaalin. '
Tämä lääkäri lähetti minut sitten silmälääkärin
luokse, mutta hänkään löytänyt
mitään erikoista vikaa. Määräsi
ikuitenkin käyttämään kaksia laseja,
toisia lukiessa ja toisia muuten. Sanoi
vain, että minulla on hyvät silmät ja
että niitä pitää suojella. Enhän voinut
siitä kieltäytyä, kun saan ne lasit
lahjaksi. Nyt sitten aion ryhtyä mat-ikustelemaaji'
täällä Albertassa. Viime
kesänä kävin Ontariossa ja B.C:ssa.
Mihin menen sitä en vielä ole päättä-myt,
iLähetän tämän kautta parhaat terveiset
kaikille ystäville idässä ja lännessä,
aina Suomea myöten, minne hyvänsä
tämä Liekki meneekin rauhaa
rakastavien ihmisten keskuuteen. Toivotan
myöskin Liekin toimittajalle ja
kirjeenvaihtajille hyvää toimintatarmoa
ja hauskoja kesälomia!
ALBERTAN ISOÄITL
Väkott kmlumisia
nti ästä
ISOÄIDIN PAKINAA
Hyvän nimen luominen on paljon parempi
kuin sen periminen.
Naapurissa on kaksoispojat, 3-vuo-tiaa^,
j joista varsinkin toinen on hyvin
puheHaSr Kun eräänä aamuna menin
pui.^,hak^aa,n, huuteli hän: hai, hai,
niummu* " -
Taas-t<)isejE>ä päivänä hän kysyi vaikka
näkij; että mitä sinä teet ja syntyi
seuraav^ keskustelu:
^;^Hakkaan. puita.
-^-Minä tulen ja otan sinun kirveesii
— Et sinä ota.
Otan minä.
r— Ethän sinä. suirfkaan niin paha
ole?
— No en minä sitten ota.
Sitten me käytiin mummun kotona
maistamassa äidinpäivän makeisia.
Kyllä se on hauskaa katsella lapsia
ja niitä onkin tässä ympärillä koko paljon.
Ajattelin entistä elämää. Kun omat
lapseni olivat pieniä, oli niin paljon
työtä, ettei ollut paljon aikaa lapsia
huomioida. Aamuvarhaisesta iltaan
myöhään sait olla menossa. Nykyisin
on, ainakin täällä, äideillä paljon enemmän
aikaa hoitaa lapsiaan.
Monet vuosien A^arrella tulleet mukavuudet
ovat tehneet kotityöt paljon
helpommiksi. Ei ole myöskään heillä
karjaa hoidettavana ja siitä johtuvia
raskaita töitä tehtävänä. Tässä kuussa
tuleekin viisikymmentä vuotta siitä,
kun aloitin karjanhoidon aivan kokemattomana.
Vuonna 1948, kun mieheni
kuoli, lopetin sen. Olihan sitä silloin
jo ikääkin.
Eräs naapurin emäntä toi minulle
Suomen Kuvalehden vuoden 1953 kymmenennen
numeron. Siinä oli Väinö Su-linln
muistelma Kalevalan Kansan
ajoilta. Se oli kirjoitettu niinkuin asia
oli, ilman mielikuvitusta. Siinä oli myös
kiri siiäkiivat meidän valimostamme ja
pajastamme ja kuva missä oli miehet
ja lapsia. Siinä oli myöskin ylimääräisen
kokouksen päivämäärä, jota en ole
kanssani antamaan näytöstä. Minä Jussin
kanssa iöin ja urakoitsija hoiti po- -
raa. Herrat olivat tyytj^A^äisiä, mutta
meitä ei tyydyttänyt saamamme palkka.
Kun poraustyö oli tehty, ryhdyttiin
sementin laskemiseen ja minä sain tehtäväkseni
höyryn varaamisen sementin
kuivattamista varten, sillä oli kevättalvi.
Minussa oli silloin ensimmäisen kerran
Cmadassa syöpäläisiä ja kun höyry
laskettiin aaroppiin kummastakin
päästä, päätin puhdistaa itseni tuossa
kuumassa höyryssä ja niin myöskin
tein.* Saunoin CPR:n aallopissa.
Tuossa työmaassani puhuttelin monia
vanhoja rautatien rakentajia mm.
Calboard Jania, joka teki pieniä kivisiä
siltarumpuja. Kysyin häneltä, josko
hän tunsi Hollolan Jusliinia, koska oli
vahhoja rautatiejätkiä, IJän sanoi tuntevansa,
samoin kehui tuntevansa Orimattilan
Kassun ym. Sanoin heidän
olevan perukkalaisiani ja tulleen Cana-daan
nuorena ollessani. Kerroin hänelle
mitä tiesin Jusliinista ja hänen
kehumisistaan kuinka tienasi Canadas-sa.
Hän vastasi vakavasti vanhoja?*
tuumien: ''Oli minullakin sellainen tilaisuus,
saimme hyvästi rahaa onnistuneesta
urakasta, mutta rahat menivät .
kairatorppiin ja perheeni jäi Suomeen
unohdetuksi. Kysyin mistä on koira-torppanimitys.
Hän sanoi sen johtuvan
siitä, että ensimmäiset rautatien varteen
asettuneet ranskalaiset uutisasuk-
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-05-28-06
