Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 25, 1955

              Kaiho Vilkunan kultalöytö
Kalliovuorilta
(Jatk§a)
I^AVERUKSET saivat 'pestin
Amerikkaan lähtevään höyryyn
lämmittäjiksi. Kevätmyrsky riehui
Amerikan rannikko-alueella. Jäävuo­riakin
oli nähtävissä heidän höyrynsä
(kulkiessa suorinta pohjoisreittiä Ame­rikkaa
kohden. Liekkö pienet uisken­televat
jäämöhkäleet tai vain myller-lävä
meri syynä siihen, että heidän
höyrynsä menetti peräsimen. Jokata­pauksessa
se ajelehti avuttomana kuin
lastu merellä. Sähköttäjä lähetti S.O.S. *
(saveour Soul) hätämerkit taivaan tuu­liin
ja niin Canadan rannikkovartioston
kutteri joutui ensimmäiseksi Shrimpin
avuksi, hinaten sen Halifaxiin. Poi­kamme
siis astuivat maihin kallioiselle
maaperällä New Yorkin asemasta.
Seitsemänmeren seilari, Karlson, tuu­mi:
Tämän matkan kunniaksi kannat»-
•nattaa ottaa ryypyn ja painui kapak­kaan.
Se oli viimeinen kerta kun Kaiho
näki Naantaalin Karlsönnin.
KAIHO VILKUNA CANADASSA
Canada on suuri, puolittain teknilli­selle
sivistykselle raivaamaton maa. Sen
tunnetut ja tuntemattomat luonnonrik­kaudet
houkuttelevat tuhannet ja sa­dattuhannet
siirtolaiset ansioituneista
sivistysmaista koettamaan onneaan, yk­sinkertaisesti
leveämmän leivän, kuin
myöskin suurempien rikkauksien kokoo-mistoiveissa
tulemaan uuteen maahan.
Canadan laajat lakeudet, raiskaamat-lomat
äärettömän laajat metsät, mine-
Taalirikkaudet, öljy-, kaasu- ja hiiliken-tät,
miljoonia h«vosvoimiakäs'ttävät
ivesivoimalähteet, ovat mielikuvituksel­lisen
antoisia aarteita, jotka Euroopan
taloudellisesti ahtaat, ölot pakoittavat
lähtemään väljemmille vesille hyvin­vointia
tavoittelemaan.
Uusien tulokkaiten joukossa on yh­teiskunnallisesti
tärkeitä herrasmiehiä,
onnen onkijoita, joitten lähtö merki­tään
aikakirjoihin. Ilmoitetaan leh­distössä
suremaan jääneille seuraelämän
jumalattareille ja sheikeille,^että "sini­verinen"
tehtailija X , tai joku muu "an­sioitunut"
kansalainen on meidät jät­tänyt
ja mennyt Canadaan. Tällaiset
(neuvokset vastaanotetaan suurin juh­lallisuuksin.
Taasen uuden maan leh­distö
kertoo tulokkaan suku- ja koko
elämän tarinan yksityiskohtia myöten
menneisyydestä sekä uusista suunnitel­mista.
Valtavin osa Canadaan saapuvista
uusista tulokkaista kuitenkin on työn
aateloimia pikkuihmisiä, jotka etsivät
leveämpää leipää itseleen sekä lapsil­leen,
parempaa kattoa päänsäpäälle ja
väljempiä olosuhteita. Näitten nimet
ihäipyiA^t miljoonaiseen joukkoon met­sissä,
kaivoksissa, tehtaissa ja rannat­tomilla
Canadan lakeuksilla;
Kaiho Vilkuna, joka sattumoikseen
taivaan tuulien puhaltamana joutui Ca­nadaan,
kuului viimeksi mainittuihin
ja jonka nimikin, kuten muittenkin
pikkuihmisten, mimttui numeroksi, jäi
eri kansallisuuksien sulatusuuuniin kyp>
sennettäväksi. Onhan täällä leipää, sär­vintä
ja laajat lakeudet vapaasti liik­kua
minne haluaa. Ei kukaan kysy
mistä tulet, mihin menet ja missä sinun
muuttopaperisi ovat; Väliäpä sillä
vaikka en Amerikkaan pääss>j(kään.
Ollaan Canadassa, tuumi Kaiho.
Halifax, jossa intiaanit ennen val-
3koisen valloittajan tuloa, pitivät bot- .
chlasijuhlijaan ja jota nimittivät Che-liucto
>— satamien johtaja — oli työ­maista
ja teollisuudesta köyhä, lu­kuunottamatta
kalastusteollisuutta ja
'laivaliikennettä. Muutaman päivän
» KILPAKIRJOITUS
®KIRJ AGRICOLA
kaupunkia katseltuaan Kaiho meni
Montrealiin, joka oli enempi työnsaan­timahdollisuuksien
kaupunki. Tässä
miljoonakaupungissa sykkii Canadan
teollisuuden sydän. Samalla kertaa ol­len
ranskalaisten uusi kotimaa, vanhin
huomatuimmista Canadan kaupungeis­ta
ja niin ollen saanut siipiensä suo­jiin
raskasta sekä fceveää teollisuutta,
taidetta, tiedettä ja ranskalaista sivis­tystä.
Kaiho mittaili Montrealin kapeita,
mutkikkaita katuja jalkansa väsyksiin.
Kulki tehdasalueella, tehtaitten porteil­la,
työpaikkojen välitystoimistoissa ky­sellen
ammattialansa työtä, tai mitä
muuta työtä hyvänsä. Työnetsintä oli
kuitenkin tuloksetonta. Toisissa pai­koissa
kysyttiin: "Do you speak
french?" Useammassa paikassa helis-tettiin
ranskaa: "Ji ne sois pas guesg-ner
vous vonlez". Ranskalaiset Quebe­cissa
ovat paljolta suomenruotsalaisten
tapaisia. Ruotsalainen Suomessa, vaik­ka
osaakin suomea, useinkin sanoo: "Ja
wat ike wa do spaker om." Samaten
ranskalainen, vaikka osaakin englan­nin
kieltä, ei ole sitä ymmärtävinään.
Ammattitöihin pääsyn ehtona oli siis
ranskankielen taito. Kaiho tuli sen
selvästi huomaamaan. Kaiho ymmärsi
ja tuli tyydyttävästi toimeen englannin­kielestä,
mutta hän oli nyt ummikko
"maan kielestä", ranskasta ja niin ol­len
Oli etsittävä työtä jostain muualta.
Canadan valtavassa teollistuttamises-sa
sekä rajattomien raaka-aineitten ja­lostamisessa
tarvitaan yhä enempi ja
enempi sähkövoimaa. Ja sähkövoiman
luomisessa voimakkaita käsiä sekä vah­voja
selkiä — numeroituja miehiä.
St. John-järveen virtaavien useam­pien
jokien ja mainitusta järvestä vir­taavan
Saguenay-joen varrelle on ra­kennettu
puolisen tusinaa patolaitök-sista.
Patolaitoksien yhteyteen on ra-
'kennettu alumiinin puhdistuslaitoksia.
Alumiinin jalostamisessa tarvitaan hir­muiset
määrät sähkövoimaa ja sähkö­voimaa
synnyttää patolaitokset. > Sa-quenayla^
cso-alueella, patolaitosten
sähkövoima yhteen laskettuna onkin
kaksimiljoonaä hevosvoimaa. Canadan
alumiinituotanto.onkin keskittynyt juu­ri
edellä mainitulle alueelle runsaan
sähkövoiman saannin takia. Raaka-ai­ne,
bauxite — alumiinisavi — tuodaan
British Guiniasta, Etelä-Amerikasta.
Eräästä työnvälitystoimistosta Kai­ho
sai "sipin" rakenteella olevalle pato-laitokselle
— Canadan Siperiaan — yli
neljänsadan mailin päähän Montrea­lista,
Quebecin sydänmaalle. Yhtiön
kirjoihin hänet merkittiin No. 455. Hä­nen
nimensä oli siis muuttunut nume­roksi
satojen muitten miesten mukana.
Quebecin maakuntaa, jota hirtehis-humooria
omaavat sanovat Canadan
Siperiaksi, varsinkin sen sydänmaitten
alkeellisten olojen vuoksi, kuin myös­kin
työläisten tietotason puolesta, jo­hon
syynä on katolisen kiidon vaikutus.
Työläiset, (varsinkin maalai9väestö,*ovat
paljolta luku- ja kirjoitustaidottomia.
Katolinen kirkko papistoineen on -niin
lutvikkaasti osannut johtaa maallisia
asioita, että kansan syvät rivit ovat
pysyneet nöyrinä, lukutaidottomina
työjuhtina — tyytyväisinä kohtaloon­sa
papiston johtoon Työläiset, vaikka
osaavatkin puhua ranskaa ja jotkut
englantiakin, eivät usein tiedä kuinka
heidän niinensä tavataan.
Olosuhteet patolaitoksella olivat san­gen
alkeelliset Osaksi se johtui siitä,
kun tarvikkeet oli kuljetettava lento­koneilla.
• Sitäpaitsi, eihän rakennutta­jat
mene villiin ersunaahan mitään juh-lapitoja
pitämään Työnriisto heillä
ensimmäiseksi ja viimeiseksi tähtäimes-
.sä. Työläisten asunnot olivat pyöreis­tä
hirsistä hätäisesti kokoon lyötyjä
korsuja — vibikymmentä miestä kor­sussa.
Vuoteet oli "suustaladattavia"
kaksikeroksisia lavereita Etuseinässä
oven kunmiallakin puolella^pieni ikku­na
ja katossa yksi, josta tosin sai ih-misöyryt
laskea maailman tuuliin. Ovi-pielessä
vesitynnyri sekä muutamia pe-sukoolia
"kylpemistä" varten. Ruokaa
oli toisinaan runsaammin, toisinaan niu­kemmin,
tuoretta jos pilaantunuttakin,
poikkeuksetta hyvin yksipuolista.
Varkka olosuhteet patolaitoksella
olivatkin suorastaan kurjat, niin siitä
huolimatta työläisten järjestäytymises­tä
unioon ei puhuttu mitään miesten
'keskuudessa Kapinahenkistä myhäi-
.yä oli »miesten keskuudessa, mutta se
ei puhjennut vaatimuksien esittämi­seen
olosuhteiden puolesta. Joka ko­mentoon
ei ollut tyytyväinen, ottakoon
vuoteensa ja lähteköön.
Patolaitokset yleensä tehdään ikui­sesti
kestäviksi, mutta 'kysymyksessä
oleva pato, jolla Kaiho työskenteli, teh­tiin
kiireellisesti huomista tarvetta var­ten
ja siksi se tehtiin metsästä otetuista
pyöreistä hirsistä. Kuiluun, jonka vesi
on (mittaamattomien aikojen kuluessa
vuollut, kallioiden väliin tehtiin val­tava
mehiläisen kekoa muistuttava lo-keromainen
laitos — tammi. Lokerot
tehtiin kymmenen jalkaa kynnekkipäin
satajalkaa pitkästi, poikki kuilun. Vii!
sikymmentäjalfcaa lokeroitten yläpuo­lelle
oli rakenettu kapeakiskoinen "rau-tatie",
jota myöten kallion kupeesta
irroitetut kivet puskettiin pienillä vau­nuilla,
tyhjenettiin ränniä myöten lo,
keroihin. Kaiho sai tehtäväkseen pus­kea
kivillä täytettyjä vaunuja.
Työ oli voimia kysyvää, mutta hel­postihan
Kaihon puskemana vaunut
liikkuivat. Hännäntuppi, kuten pikku­pomoa
nimitettiin, hääräsi kuin kuohari
ja huuteli miehille ranskaksii ' Se pres-ser
de monter!" Kiroillen miehet sellai­seen
huutelemiseen suhtautuivat,.mutta
siinäpä se olikin tyyt3niiättömyyd€n il­maisu.
Työ maalla pomon ärhentely
kuului hänen velvollisuuksiinsa> Kii­ruhtamista
oli kuunnelta^ ja varsinkin
ulkomaalaiselle se kuului kuin öljy laa­keriin.
Kaiho, vaikka olikin kiiruhta­misen
ja huutamisen takia sisältä täy-
§r7~ymmärti- asemansa ja tyytyi kohta­loonsa.
Joskus voipi olla toisinkin,
mutta ei osannut-uneksiakaan, että koh­talon
oikukas onnetar kantdisi häntä
käsivarsillaan ja tekisi hänestä .huo­mattavan
yhteiskunnallisen erämänta-pojen
uudistajan — historiallisen pik-kukuuluisuuden.
Työtapaturmia sattui usein. Nosto-kurjet,
joilla hirsiä nostettiin pettivät^
varpit katkeilivat ja mitä milloinkin
ARVOKKAAT
SAATAVANA
MOSKOVA
-k -k -k
• • ^ - • '' • •
THEODOR PUEVIER:
401 siTna
Hinita sfd.'$3.40
"Moskova" — Theodor PMevierin maailmankuulu sotatroimäaiii--
kertoo Sal:san ja Neuvostoliiton ratkaisevista kobtalonhetkxstä sota-vuonna
1941. T^kastelukulmanaan milloin taistelevien suurvaltojen
päämajat, milloin tuntemattoman sotilaan ju<jksuhauta tai pommiv
tuksen kohteena oleva kaupunki, Plievier vyöryttää eteemme dra­maattisen
näytelmän historian valtavimmasta sötaretkestä.
425 sivua
Hinta sid. $3.40
THEODOR PUEVIER:
STALINGRAD
ROM.4ANI V.
Stalingradin puolustus kuuluu nykyajan sotahistorian suuriin san-karitaruihin.
Se oli todellinen Verdun. Tuskin ainoakaan rakennus
jäi ehjäksi tässä puolen miljoonan asukkaan kaupungissa, jonka
taloissa ja kaduilla piiritlÄjät ja piiritetyt kuukausimääriä tappoi­vat
toisiaan. Stalingradhi pitkälliset kärsimykset päättyivät vihdoin
tammikuussa 1943, kun pohjoisesta tunkeutuvat venäläiset taistelu­voimat
saarsivat ja ottivat vangiksi marsalkka Pauluksen johtamat
piirittäjät. ,
Saksalaisten Stalingradin valloitusyritys merkitsi toisen maailman­sodan
ratkaisevaa käännekohtaa: samalla se oli totaalisen sodan
järkyttävunpiä murhenäytelmiä, jossa 300,000 :n saksalaisen sotilaan
armeijakunta tuhottiin mUtei viimeiseen mieheen. Näitä taistelun
päiviä kuvaa Theodor Plievierin "Stalingrad" tämän hetken
maailman ehkä kuuluisin sotaromaani.
535 sivtia
Hinta sid^ $3.80
DAPHNE DV MAVRIER:
"Reb^an" teki^n naisi menestysromaani
MARYÄNNE
"Mary Axme" on monivaiheinen kertomus kauniista ja häikäitemät-tömästä
naisesta, joka Yrjö mm ajan Englannissa pääsee huomat­tavaan
asemaan Yorkin herttuan rakastajattarena ja joutuu pää­henkilöksi
erääseen maan historian sensaatiomaisimmista oikeus­jutuista.
PEARL S. BUCK:
ITÄTUULI " LÄNSITUULI
219 sivna Hinta sid. $2.50
Pearl S. Buck lienee amerikkalaisista Noibel-'kirjailijoista Suomessa
parhaiten timnettu. Hänen tuotannostaan on suomennettu useita
romaaneja ja nyt julkaistaan suomeksi myös hänen esikoisteoksensa
"Itätuuli — Länsituuli", jo&a ihnestyi alkukielellä v. 1929. Tällä
romaanilla Buck aloitti Kiinan olojen kuvaamisen.
Buokiil ensimmäisen romaanin päähenkilönä on kiinalaisen ylhäisö-perheen
tytär, joka naitetaan länsimaisen sivistyksen saaneelle
kiinalaiselle lääkärille. Toisen juonikudoksen muodostaa se sovitta­maton
ristiriita, j o i^ aiheuttaa se. että päähenkilön veli, joka har­joittaa
opintoja Amerikassa, ottaa vastoin vanhempiensa tahtoa
vaimokseen amerikkalaisen haisen.
no sivu»
Hinta sid. $2.50
MARTTA HÄÄTÄNEN:
ILTARUSKO
Martta Haatasen uuden romaanin ympäristönä on pohjoinen kirkon­kylä
ja sen arkisen aherruksen keskipiste, sahalaitos, joxika vaiheilla
myös teoksen tapahtumat pysyttelevät. Ester, romaanin päähenkilö,
on sahan entisen isännöitsijän nuori lesl^ hänen miehensä isä on
sen perustaja, ja Ester itse, leskeksi jäätyään, joutuu palaamaan
smne saman työpöydän ääreen, jonka hän kolmetoista vuotta alai­semmin
oli nuorena morsiamena jättänyt.
Tilatkaa osoitteella:
Vapaus PubUshmg Co. Ltd.
Box 69 Sudbury, Ontario
Sivu 8 Lauantaina, kesäkuun 25 päivänä. ,1955