Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 25, 1955

              iitti,.ettei ian siitä ihailemisesta suutu,
. mutta kun herra hoki sitä "nais, nais'*
. sanaa. Kuka hänelle lie sellaista opet-
. tanutkaan. Silloin Bill nauraen selitti,
että sait väärän käsityksen, sillä kau-niScsi
hän sitä vain nimitti. Sirjaa
oikein hävetti faamansa väärä Msitys
j a sanoi haluavansa pyytää anteeksi,
kunhan vain osaisi. 'Bill liq>as korjata
. asian ja kyllä siinä sitten piisaakin
Sieille naunisaihetta.
Myt osti miijoneeri Sirkalle englan*
' tilaisHSUomalaisen sanakirjan^ jot-i
ta. Sirkka plk^mnin oppisi eng-
Jannifiicielen ja olihan se tarpeen mil-joheerillekin,
joka alkoi hiljalleen lä-äiennellä
Sirkkaa. Se tuntui hyvin häm-
•mästyttävältä Sirkasta, sillä cdisihan
- sniljcmeeri sopinut hänelle isoisäksi. Ja
olihan Billkin iskenjrt häneen silmänsä.
Silakka oli ihmeissään mitä nyt tekisi.
iHän tykkäsi jonkin verran Billistä,
mutta tämä oli köyhä. Äijä taas oli
• 'vanhus, mutta hänellä oli miljoonia.
Nytkin jo miljoneeri osteli -hänelle pal­jon
kauniita vaatteita ja kuljetti huvi­matkoilla.
Tosin Billkin oli aina mu­kana.
Sirkka ei olisi halunnut sivuut­taa
Billiä, mutta toiselta puolen hän
ajatteli, ettei tuo äijä kauan elä ja oli-jhan
hän lähtenyt tänne onneaan etsi­mään.
Sirkka ajatteli itsekseen, että koska
olen ollut lapsuudessani kaikkein huo­nommassa
asemassa, saanut kärsiä ih­misten
lyöntejä ja pilkkaa, niin miksi
«n nyt ottaisi Astaan tällaista tarjous­ta.
Äijä on vastenmielinen vanhuu­tensa
takia, mutta muuten leikkinen ja
ymmärtäväinen ainakin minua kohtaan.
•Hän ei kuitenkaan päässyt ratkaisuun,
sillä rakkaus pakkasi olemaan rikkautta
voimakkaampi.
Sitten he kuitenkin Billin kanssa
päättivät, että Sirkka menisi miljonee-rin
kanssa naimisiin sen suuren rahan
takia, minkä miljoneeri lupasi testa­mentata
Sirkalle silloin kun Sirkka tu­llisi
hänen vaimokseen. Bill ajatteli
myös, että miljoneeri ei voi enää elää
(kauan ja silloin heillä Sirkan kanssa
olisi rahaa. Siihen saakka he voisivat
seurustella miljoneerin ollessa poissa
ikotoa. Pahinta oli, että Beda piti hei­tä
silmällä. Hänelle kuitenkin voisi
sanoa, että haluanune puhella suomea,
ikoska olemme molemmat suomalaisia.
•Niin oli asia sitten päätetty.
Sirkka antoi vihkiä itsensä miljonee­rin
kanssa. Mitään suurraipi vihkiäi­siä
hän ei antanut pitää, sillä hän ei
tykännyt miljoneerin hienoista tutta-
«vista. Hän tiesi ettei osaisi oikein
ikäyt täytyä rouvana. Silloin se oli men­nyt
kun oli palvelija, sillä eihän hä­neltä
N^oitu paljon vaatiakaan. Nyt
Ikuitenkin pitäisi esiintj^ä hienosti hie­nossa
seurassa. Vain veljensä ja oman
talon väet hän käski vihkiäisiin.
Beda oli kateellinen kun Silkka
' pääsi talon valtiaaksi. Hän oli ollut
' jo vuosia keittäjänä, eikä miljooneeri
ollut huomannut. Hänhän olisi parem­min
s(^inut rouvaksi, kun oli huomat­tavasti
vanhempikii^ Niinpä hän vas­tahakoisesti
passasi hääväkeäkin, mu-itisten
itsekseen, ^rkka oli hyvui kau­nis
morsian, mutta ei suinkaan onnel-iinen.
Paljon onnellismpi. hän olisi
. ollut, jos hänet olisi \'ihitty Billin kans­sa.
Veljeään Sirkka kielsi kirjoittamasta
mitään. Suomeen. Hän^ ei halunnut
. j^enenkään tietävän mitään elämänvai-
. Iteistaan. Ja kukapa sidlä huutolais-tyttiMi
enää muistaisikaan.
'Nyt oli Sirkan hankittava tyttö, jo-.
ha tekisi hänen ennen suorittamansa
. työt. Hän ei kuitenkaan halunnut suo­malaista,
jonka miljoneeri olisi halun-
. nut. Sirkka sai pitää päänsä ja pahreli-jaksi
otettiin ruotsalainen, li&eri ni-
. meltään. C^ihan se ensin outoa, kun
. paKelija toi vuoteelle kahvin ja kun
aamuisin sai loikoilla niin kauan kuin
. 9ialusi. Monasti Sirkka ihnaetteli tä­män
maailman elämää. Hän muisti
SADUN ALKU JA LOPPU
Kiri. Vappu Klaara
Kgpakirioitus
(Jafeoa)
LAKKI pistetään piiloon kaiken muun
tavaran alle, vakaassa mielessä tyt­tö
päättää, että koskaan hän ei palaa
sinne jossa ihmisarvo mitataan tuota
esinettä mittapuuna käyttäen.
Tyttö painaa kannen hiljaa kiinni.
Tuntuu niinkuin olisi sillat takana pa­laneet.
Ryhdistä5rtyen hän jättää huo­neen
ja laskeutuu raput als^ertaan, jos­sa
talon emäntä odottaa kauniisti ka­tetun
pihEvipöydän ääressä.
— Voi miten ihana kahvipöj^ä ja
— kaakku! Anteeksi, en huomannut
äsken onnitella. Paida tarttuu toisen
käteen. Oikein paljon onnea tälle merk­kipäivälle!
Ja paljon -^paljon vielä
elinvuosia.
Emärmän silmissä kiiltää k3r5mel ja
liikutettuna hän kiittää onnittelusta.
— Sitten voimmekin alkaa. Kirkas
kuparinen kahvipannu nostetaan pöy­tään.
Kotoako oli kirje? kysäisee
emäntä kahvinjuonnin lomassa.
— Niin, Äidiltä, vastaa Paula or­kalleen.
— Hy\in kaiketi voidaan, tai kertoi­sitko
jotakin kodbtasi ja vanhemmis­tasi.
Anteeksi jos olen utelias. Tai
älä kerrokaan, millainen hupsu minä
olenkaan.
Paula luo katseensa vanhempaan nai­seen,
noiden rehellisten luotettavien sil­mien
katse rohkaisee häntä ja hiljaa
melkein kuiskaten hän alkaa kertoa.
Ensin koulusta, isän ammatista, sitten
jo vähän arkaillen Joukosta ja viimein
omat vanhempansa, jotka koko elämän-
^ saivat; taistella köyhyyden kanssa.
Jos he eläisivät tuottaisi hän heidät
Amerikkaan, mutta muita läheisiä
omaisia ei ollut kuin veli ja vanha täti
Suomessa. Tätiään hän muistikin lä­hettämällä
t^le rahaa.
Taloon tultuaan luuli Inkeri Sirk-heidän
suhteistaan, erostaan, j a sitten
hänen päätöksestään lähteä tänne Ca-nadaan.
^
Kun tyttö lopettaa' kertomuksepsa ^} luvannut mis. Helhnan.
syntyy pitkä Mjaisuus. Viimem van- fanssa mennä sume haaliUe.
tienn>tkään miltä tuntuu u^outua toi
selle henkilölle. Äidille fiän ei koskaaa
»hudiaan kertonut. Äitt oli jollakin ta-valla
niin vieras ja kova. Isän ainai*
nen jumuttaminen ^oU Äidinkin maö.
vannut tyranniksi, jota ei tehnyt midi
lälKstyä muut^ kuin perin taikeisä
asioissa. '
Olisi pitänyt vastata heti äidin 6r.
jeeseen, mutUi olkoon huomeniltaan.
ten 0^
Tuo 01
tuksen
kylän
tyttö
ja 5iell
\'OTi
hempi nainen sanoo: —Melkein olen
arvannut äämäkertasi. Se on niin eri­koinen
ja kuitei&in luonnollinen. Ar­velin
heti että olet parempien ihmisten
lapsia, ja aina se rakkauskin on sekaan­tunut
peliin. Mutta mielistyin sinim
liunisen tytön ajatus kulkee vielä €|fi,
tasaista rataansa. Vihnem uni wittaa
ja aamulla taas kutsuu työ ja uudet
velvollisuudet.
Jo muutaman viikon aikana Paula
oli tullut huomaamaan ettei hän oikein
hiljaiset! vaatimatjtoman k ä y t ö l ^ an- työpaikkaansa. _ Joi^o^
siosta. Useinkm simm arvoisea tjrtöt
ovat niin itserakkaita, niin luotaan
työntäviä. Olen ollut kosketuksissa
monenlaisten luonteiden kanssa. Koh­ta
tultuasi muistui oma t3rttÖni mieleeni,
vaikka enhän ole häntä koskaan unoh­tanut.
Muistutit niin elävästi häntä,
että ajattelin antavani sinulle kaiken sen
hellyyden joka olisi omalle lapselleni
kuulunut. Sitten mrs. Helman kertoi
myös koko elämäkertansa, hänestäkin
tuntui niin turvalliselta uskoutua jolle-kin-
Vielä, Hilma — se oli emännän nimi
— kehoitti Paulaa sinuttelemaan häntä,
sillä se kuului olevan maan tapa. Pau­lasta
se tuntui hiukan omituiselta, kui­tenkin
hän tuumi nam-aen:
— Maassa maan tavalla tai maasta
pois! Enkä minä ainakaan sen tähden
tahdo maata pettää.
. Vielä naiset päättivät, että huomen
iltana mennään suomalaiselle haalille,
siellä kun on suomalaisten lastenjoulu
tai kuusijuhla, tiesi Hilma kertoa. Hän
muuten oli vakituinen haalin toimitsija.
Monenlaiset tehtävät jätettiin luotta­muksella
Hilmati niskoille ja aina hän
ne mukisematta suoritti.
— Siellä tutustut toisiin nuoriin ja
olenpa melko varma, että alat pitää
siellä käynneistäsi. Sielä löj^\y huvia
ja toimia jokaiselle. s
Paula innostui vielä kertomaan, että
hän oli koulussa johtanut tyttöjen voi­kaa
tyttäreksi, mutta sai sitten ihmeek- mistelu joukkoa, joka koulujen välisissä
seen kuulla, että hän olikin talon rouva, kilpailuissa oli päässyt ensimmäiseksi.
Hän sai muutenkin kuulla minkäkie-listä
väkeä talossa oli. Mutta kaikki
näkyivät sopivan hyvin.
Miljoneeri olisi tykännyt kulkea pal­jon
vieraisilla nuoren kauniin rouvansa
kanssa. Hän ylpeili siitä, että vielä
niin vanhana omisti nuoren, herttaisen
vaimon. Sirkka ei kuiteid^aan ollut
halukas siihen. Hän arkaili käydä rik­kaissa
ja hienoissa kodeissa, mutta me­ni
joskus miljoneerin mieliksi..» Miljo-
— Siinähän sinulla on yksi lahja jota
ei ole jokaisella. Täällä onkin ollut
puute pätevästä johtajasta. Minä pu­hun
heti huomen iltana siellä"^ttä sinus­ta
saavatkin johtajan. ^
— Voi älkää puhuko, minä olen niin
vieras täällä ja voisinko ensinkään oh­jata.
Täällä on kaikki niin erilaista.
— Mitä joutavia, kyllä sinä tutustut
pian ja jokainen varmaan alkaa pitää
sinusta ja sinulle itsellesi on parempi
neeri kävi myöskin yksin klubeissa ja kun saat sopivaa seuraa, koska sanoit
pallo- ym. kilpailuja katsomassa.
Kun hän kerran oli taas poissa, pu-hui\'
at Bin ja Sirkka suomea keskenään
Sirkan CHnassa huoneessa. Tämä he­rätti
Inkerin huomiota ja hän sanoikin
Bedalle menevänsä kuuntelemaan mi­kä
niin tärkeä asia on, että Bill aivan
rom^n huoneeseen menee. Kun Beda
tehneesi päätöksen, että aiot jäädä tän­ne
olemaan. En tietenkään pakoita si­nua,
niin että älä ota pahaksesi jos
esitin tätä sinulle.
Hilma pelkää ettei vain olisi säikäyt­tänyt
tyttöä liiallisella innostuksellaan.
Noita porvarillisessa piirissä kasvanei­ta
on käsiteltävä a-arovasti. Pitää
sanoi, että ethän sinä suomea ^Tnmär- odottaa siksi, että he itse alkavat hakeu-rä
sanoi Inkeri, että ymmärrän kyllä.
osaan puhuakin vähän sillä äitini on
suomalainen, vaikka isä onkin ruotsa­lainen.
(Ruotsi oli meillä kyBä pääkie­lenä
kyllä, selitti Inkeri.
Inkeri oli jo ennenmiinkin seurannut
heidän ke^ustelujaan hiukan ihmetel­len,
mutta n3't hän halusi päästä oi­kein
sdyille kaikesta. Kuunneltuaan
keskustdua kysyi Inkeri Bedalta, että
onko Sirkalla ollut lapsi, koska he pu-huix^
at lapsesta. Beda sanoi ettei ole
ainakaan hänen tietääkseen, eikä ollut
entisellä rouvallakaan, vaikka miljo­neeri
olisi kovasti tykännyt lapsesta.
Siihen asia sillä kertaa jäi, sfllä Inkeri
ei enempää selvittänyt kuulenaaansa
keskustdua.
(Jatkuu)
meluavia tytöjä aina ympärillä - - ja
tupakoiviin naisiin hän ei voinut tottua
lainkaan. Tästä jotkut tytöt olivat jo
hänelle pistelleet sanoen, että kuinka
kauan aiot noita vanhanmaan tapoja
pitää ja että et siitä sen huonommaksi
tule vaikka otatkin tupaan, kaikkihan
sitä jo tekevät . . . ja niin edespäin
aina loppumattomiin samassa sävyssä.
Ravinolan omisti kiinalainen kuten
jo edellä on mainittu. Paula ei erikoi­semmin
moittinut tai kiittänyt isän­täänsä.
Ensin hän oli pari viikkoa keit­tiön
puolella sitten isäntä määräsi hä­net
tarjoilemaan. Tuotti jonkun ver-ran
hankaluutta ruokalajien nimityk­set,
mutta pulaan jouduttuaan sai hän
jonkun t5rtöistä avuksi. Nyt oli hän
yhtä kätevä kuin* toisetkin.
Tulipausein sinne syömään suoma­laisiakin
ja silloin puhe kävi sujuvasti
Kun ruokailijat eivät kiirehtineet läh­töään
heti syötyään, niin omistaja tuli
siitä huomauttamaan. Paula paheksui
tätä menetelmää, eikö ihmiselle oltu va­rattu
aikaa muuhun kuin juuri ja juuri
syömiseen. Vapaan seurusteluajankm.
omistaja tahtoi käyttää rahan hankki­miseen.
Onko ihminen kuin joku auto^
maatti, että se tekee jonkun määrätyn^
tehtävän kun sen anunottavaan kitaan
on syötetty jokin määrä tota maallista
mammonaa. - —
Tällaiset ajatukset olivat alkaneet vai
vata Paulaa. Nöjrrästi hän sentään teki
työnsä ja isäntänsä kyllä huomasi sen
ja tämän tästä Paula sai imelän kiitok­sen.^
Mutta hän oli päättänyt sopivam­man
paikan saatuaan jättää tämän. Oli­han
hänellä tähtäimessä ollut Englan­nin
kielen oppiminen ja täällä hän ei
muuta oppinut kuin ruokalajien nimi­tykset
ja se ei hänen mielestään ollut
riittävästi.
Illalla kotiin saavuttuaan — hän oli-melkein
alkanut pitää Hellmanin taloa
kotinaan — Hilma oli tehnyt varus­tuksia
haaliUe lähtöä varten. Hän oli
tilannut auton heitä kyytiin ja olipa
pöydällä joku sievä joulupakettikin
odottamassa. i*ian olivat naiset pu­keutuneet
ja heti auto kiidättikin hei­dät
kaupungin halki, haalille^
Paula ihmettdi väen paljoutta kaa­lilla.
Vanhempaa väkeäkin oli sen
kuin sopi ja sitten lapsia, heitä tuli ja
meni, ja jokaisella oli jotakin tärkeä
toimitettavaa. Mutta pääasia oli että
lapset odottivat ohjelman alkua.
Hilma huusi tervehdyksen puoleen
ja toiseen, aina hänellä oli jokin sana-km
sanottavana yhddle ja toiselle.
Paula huomasi että Hihna li&kui täällä
tua seuraan. Niin oli eräs puhuja ker­ran
kertonut, mutta ei sekään Hilman
mielestä pitänyt paikkaansa, tällöin
he voivat eksyä väärille teille ja hakea
seuransa kyseenalaisista paikoista. Sil­loin
on taottava kun rauta on kuuma", kuin kotonaan. Hilma kertoi, että tä-tätä
mottoa hän oli useat kerrat käyt- juhlan oli järjestänyt varhaisnuo-tänyt
hyvin tuloksin. Monta tyttc» risokomitea. Useita henkilöitä oli ta-ja
poikaa Hilma oli johtanut työläisten niän hyväksi tehnyt työtä ja nyt sit-riveihin.
ten saamme n ^ d ä heidän aikaansaan-
Ilta oli kulunut jo hyvin pitkälle, noksiaan.
kun Paula viimein paneutui vuoteelle. Pian sitten näyttämön esirippu avau-
Tänään oli tapahtunut niin paljon. En- tui ja joukko lapsia lauloi tcnrehdyslau-sin
tieto Simolain pob lähdöstä, sitten lun. Seurasi tomen ja kolmas laulu,
äidin kirje ja -vähäinen tieto Joukosta aivan niinkuin kuorotkin tapaavat jär-ja
nyt \'iimeksi tämä pitkä keskustelu jestää. Sitten seurasi pienentytön ru-mrs.
Hellmanin kanssa. Tuntui nimkum no. Sanasta sanaan lapsi lausuu sen
hän olisi siirtänjt puoli kuormaansa hiukan laulavalla nuotilla. Hurmioi-toisen
hartioille. Ennen hän ei ollut tuneena yleisö taputtaa käsiään. Sit-
Sivu 4 |!«auantama« Ics^ilntuii 25 päiväiuu 19S5
HK
: tua. a
Leveä
hän j
yrittää
saalin
kaalta
avata
runoeli
te, k
Vaisto;
kasiää
lumou:
I vansa
j Kirt
kelle,
kuinka
esitys
• Viel
yleisön
luavat
niin sii
.Päul
vaan
ikohti
on siir
' Ohj(
ran nä
tä neit
toimiei
sö • kui
ole ku
löstä.
seen.
' massa
lyödää
yhtyy
Kun r
yi sUn
Km p
ja met
käy sU
Nyt J
On äit
hän h
ja sein
ne sih
Siis m
Sits mi
kun jo
'Esiri
keänä
man si
ka ylp
hän oi
vat Pa
ei ehdi
nyt Pa
noo: L
dän k£
kotitan
astuissi
kyjen
tulin j
taas he
paljon
Kutt ä
niin k
Kun n
kcvi
Vei nu
ja: rint
jos
^in Hi
Soi vie
^oi hei
joka m
Viim
pää pa
syttyi