1937-09-18-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
B 8B e i
B a
* mm
I 8
I ly^ainen mies oli tullut huo- :
eeseen Hänellä oli omituinen kan-lims:
sangollinen vettä ja maalaus-
: S e "Mies vaikutti jonkinverran
omituiselta, hän puhui alinomaa it-^
kulkiessaan. Dubois otti
: B^austelineen ja sijoitti sen aivan
i li^le Kristenseniä. «
makasi liikkumatta, sillä se
asento tuotti vähinten tuskia. Koko
näytelmä alkoi tuntua hänestä unennäöltä.
Ellei tuskia olisi ollut, niin
litt- olisi luullut sen olevan unta.:
Häharä holvi, kimaltpasilmäinen
maalari. Ja ennenkaikkea: miten
mieletöntä koko puuha oli. ^faettiin^
hän keskellä kahdettakymmeriettä
vuosisataa. Mutta hämärä vato län-
•iesiiattiakiville, niinkuin se oli teh-nyt
vuosisatoja. Miehet toimivat.
•määrätietoisesti, nurkissa;,:olevat,kö^
jeet, joiden synkän merkityksen: Kris-tensen
osasi vain aavistella, saattoivat
aivan hyvin kuulua keskiaikaan.
Näky olisi ollut tavattoman maa-r
laaksellinen, mutta Kristen^senillä ei
ollut mitään mahdollisuutta nauttia
siitä. Hän saattoi vain kärsiä.
— No, nyt se alkaa, karaisehan
mielesi. Olisi suotavaa, että et kovin
huutaisi, vaikka sitä ei kukaan muu
kuulekaan kuin minä. Kukaan miiu?
Äkkiä Kristensen ymmärsi, että töinä
mies oli kuuro — hän ajatteli
[ ääneen.
Han oli yksinään tuon mielipuolen,"
sadismin ruumiillistumaa armoilla.
Ja nyt, nyt ranskalainen kaiatoi vettä
suppiloon iloisesti hyniyilleh, hiin:-
puin olisi ollut jossakin aivaii jöka-
[: päiraisessä puuhassa. Sitten hätt äu-kaisihanan.
•; '' -.---y-^--yv^
[Kristensen odotti niin jäimiit3mee-j
nä ^simmäisen vesitipto piitdaniis-ta;
että sen tavallisesti timtuinaton
kosketus tuntui raskaalta kuin mou-
^ karin lyönti. Nyt hän ymmärsi, mikä
teki puuhan alunperin ikidiitiik-seksi;
se oli hermo jännitys^ Hän ponnisti
koko tahtonsa voimalla jä sai
huomionsa kiinnitetyksi muualle, niin
etta toinen pisara ei tuntunut lainkaan.
Mutta siitä huolimatta hän tiinsi,
•että jokin salattu odotti h^iessä jokaista
tippaa kuolemankauhun: väite
Se pyrki voittamaaii hänen
tajuntansa ja sumentamaan järjen.
Epätoivoissaan hän kouristi käsiään.
ja samalla r u u m i s t a a n . '
:Köydet antoivat perään..hiukan,
« t a - v a i n hiukan. Se asia ei liikut-
|anut;häntä, mutta jotakin .tapahtui,
joka melkein huumasi hänet. Omituinen,
heikko ritinä oli kuulunut pöy-
J^tä, ikäänkuin laho puu olisi hiljaa
taipunut. Ja koko ruumiillaan
^ tunsi, että pöytä oli aiitanut peeaan,
käsiään hän ei saattanut liikut-
Jaa, vesipisarat putosivat matemaat-
^ U a tarkkuudella oikean kädfen
^ e n e l l e , mutta jos hän sai^i ruu-
™«sa vapaaksi — edes hiukan, het-
. j ^ . . •^"'•^aa ponnistelet, tarvitset
koko tarmosi muuaUe; ilkkui
^ ^ a i n e n . Sinä tunnut olevan hiu-
^tevötön. Katsohan; se ef kanna-
»ainaikuistan sinut. Ajattele, mi-r^^^'
^""'"en taiteUijan sivellin
P^^sinut ja sinun tuskasi. •
' ^ mies oli tarttunut, palettiin
| ^ « n ja odotti jämiittyneenä.,
kului tavattoman hitaasti. Ja
. ^ k e l l a r i s s a kuului tesainen,
^ ^ t ö n ä ä n i - .
~ ^auus,lipesi.kat;3toi,^,Baaa..
Duboisiä, koskapa hän ei malttanut
olla sanomatta:
— Olisin mielelläni järjestänyt naiset
katsomaan, mutta olkoon nyt tämä
ensimäinen koe ilman. Seuraaviin
hfe kyllä ehtivät. Kysyit äsken,
missä he ovat. Viereisissä holveissa
ja kunnolleen sidottuina, heillä on vie.
lä paljon tekemistä. Ajattele, vuosituhansien
tilaisuus, vain Nero ja minä
olemme todellisia taiteilijoita. Tai eihän
Nero mikään taiteilija ollut —.
DuiH)is jatkoi hermostunutta puhetulvaansa,
jolla hän ilmeisesti yritti
^peittää sisäistä jännitystään, mutta
siinä hän onnistui peräti huonosti.
Norjalaisen rauhallisuus oli pahäaen-teistä.
Hän ei edes vastannut toisen
kiusoitteluun.
Tip, tip, tip, tip.
Kristensenin hermot olivat räjäh-tämäisillään.
Hän ei tiennyt, kuinka
kauan hän oli ollut sidottuna, kuinka
monta vesipisaraa oli pudonnut hänen
kädelleen. Tuska oli kasvanut
sietämättömäksi. "Tuntui kuin koko
ruumis olisi ollut pelkkä hermokimppu,
ja jokainen pisara sai sen värähtämään.
Oli kuin kädessä olisi ollut
^ avoin haava, jota hiljaa kaiverrettiin
suuremmaksi.
Dubois oli mielipuoli, vain mielipuolen
aivoissa oh saattanut syntyä
tämä hirveä keksintö. Mutta miksi
hän oli valinnut uhrikseen juuri hänet?
/
Kristensen käänsi päänsä sivulle
ja katsoi suoraan maalarin ahnaisiin
silmiin. Tämä oli jo aloittanut maalaamisen,
ja vilkaisi silloin tällöin uhriaan.
Kylläpä sinä olet sisukas. Mitähän,
jos minä hiukan... Hän astui
lähemmäksi ja väänsi hanaa hiukan
enemmän auki. Nyt se tehoaa nopeammin,
hän sanoi äänellä, joka i l maisi
hänen olevan täysin tyyt)^äi-seii
aikaansaannoksiinsa. Samalla
hän sipaisi pensselillä toisen huulia.
Kiukku kuohahti jälleen Kristensenin
sisässä, väkevä purkaus, joka
sai hänet unohtamaan tuskan. Hän
ponnisti selkänsä pöytää vasten, ja
vuosisatojen aikana lahonnut esine
antoi perään teräksisen selän tieltä.
Kaiihistunut Dubois näki, että pöytä
äkkiä taittui keskeltä, ja jättiläismäinen
norjalainen putosi istuvaan asentoon
lattialle.
Vesisäiliö kaatui lattialle ja teline
löi ranskalaista jalkoihin, niin että
tämä tuskasta ulvoen hypähti loitommaksi.
Jos hän olisi ymmärtänyt
heti hyökätä norjalaisen kimppuun,
niin tämä ei olisi ehkä saanut jalkojaan
vapaiksi. Hän ei tehnyt sitä.
Sensijaan hän hapuili tuolia, jolla oli
äsken istunut.
Mutta laho pöytä oli antanut perään
niin paljon, että jalkaköydet olivat
löyhtyneet, ja seuraavassa hetkessä
Kristensen oli ponnahtanut ja-loiUeen.
Hän sekautui nuoriin ja kaa-tuii
mutta se oli hänen pelastuksensa-kin,
sillä hänen päätään kohti suunnattu
raska^tuoli meni ohitse.
Nyt vasta ranskalainen hyökkäsi
hänen kimppuunsa, mutta se oli myöhäistä.
Raivo antoi Kristensenille
hirvittävät voimat, ja ajan syömä puu
hajosi hänen käsiinsä. Köydet olisivat
kyUä pitäneet, mutta Dubois oh
vetänyt ne joka kierroksella laudan
ympäri, ja puusäleen antaessa perään
.ne irtautuivat kokonaan.
Rautainen koura tarttm r Ä .
laiseen ja hänet nostettnn p i t o
telia epätoivoisesti, mutta se ei hyödyttänyt
mitään. V - ;
Ja seuraavassa hetkessä^hänet sin-gottiin
lattiaan, niin että luja kivi-permanto
jysähti. Siihen hän jäi omituisen
liikkumattomana makaamaan.
Kaikki oli käynyt silmänräpäyk-.
sessä, ja vasta sitten Kristensen heräsi
tajuamaan tuskaa. Hänen koko
ruumistaan särki aiyan sietämättömästi.
Veri virtasi jäseniin, jotka äsken
olivat olleet tiukasti sidottuina.
Jotakin mustaa kieppui hänen silmissään
ja sitten hän meni tajuttomaksi.
Mutta vain hetkeksi ja Francois,
joka pahaa-aavistamatta tuli huoneeseen,
huomasi äkkiä rimpuilevansa
lujissa kourissa. Ihmeen pian hän
käsitti, että mies halusi tietää naisten
elinpaikan. Kristensen ei välittänyt
mitään liikkumattomasta olennosta
lattialla, hänelle oli tärkeämpää tie-,
tää, kuinka naisten oli käynyt.
Kolmisin he palasivat takaisin.
— Kuka olisi uskonut, että Dubois
on sellainen peto, Charlotte sanoi väristen.
Tapoitteko hänet?
— Toivottavasti en, — en tiedä.
Kristensen koetti ranskalaisen rintaa.
Toiset katsoivat henkeään pidätellen,
ja sitten he näkivät helpoituksen i l meen
leviävän Kristensenin kasvoille.
— Katsokaahan, hän ehti jo maalata
hiukan, Tämän minä otan muistoksi.
Lisa oli keksinyt puolivalmiin
kankaan, jolle Dubois oli muutamin
harvoin vedoin hahmoitellut Kristensenin
kasvot. Mestarillisin vedoin —
norjalaisen jäyhä olemus kuvastui
jokaisessa piirteessä.
Kyllä minä haluaisin sen itse,
Kristensen sanoi.
— Silloin on vain yksi ratkaisu,
Lisa, Charlotte sanoi keveästi. Katsokaa,
nyt hän liikahti.
Ranskalainen oli todellakin liikahtanut
ja hetken kuluttua hän heräsi
elämään. Hänen silmänsä olivat
omituisen tyhjät, hän ei osoittanut
pienintäkään tuntemisen merkkiä
nähdessään pienen seurueen, joka jän-fmjeetsmmsa^
KIRJ. PAKOLAINEN
O^SUMU ver&oo vaippaan
meren nntstan, tyrskyvän,
nUn heikosti hohtavat purjeet
läpijisvan roskahan.
Kuuluu vain kohina kaukainen
läpi aaltojen kun halkoo
priki'verraton.
Se piirtää lailla nuolen kiitävän
halki sumun paksun,
hopean kuultavan,
. . . . . . . •' -• • ' ' •
**iiikemiehe^^ haffi-
/ tuksen töihin
Smymassa herätti äskettäin turkkilaisen
poliisin epäluuloja eräs liike.
Oli näet vaikea saada oikeaa käsitystä,
millä tavalla se harjoitti liikettään.
Vihdoin päätti poliisi ottaa asiasta
täyden selvyyden ja meni tarkastamaan
liikkeen kirjat.
Silloin tuli ilmi hiukan yllättäviä
asioita. Liikkeen omisti 17 kerjäläistä.
Sen kirjanpitoa hoiti tunnollisesti
eräs raajarikko. Liikkeen vuosivoitto
oli noin 800,000 Suomen nikkelimarkkaa.
Liike sai tulonsa siten,
että kaikki sen osakkaat, jotka kaikki
olivat ammattikerjäläisiä tai näpistelijöitä,
toivat kaikki saaliinsa
sille —- kerran enenunän, toisen kerran
vähemmän — ja saivat säännöllisen
palkan omalta liikkeeltään. Poliisin
toimittamassa tutkimuksessa
kävi selville sekin, että noista 17 osakkaasta
vain kaksi oli onnettomuudessa
ruhjoutunut raajarikoksi. Viisi
heistä oli itse silponut itseään saadakseen
itselleen vaikuttavamman
kerjäläisnäÖn. Loput olivat täysin
terveitä miehiä, joiden menestys perustui
pelkästään pieneen naamioimiseen
ja etevään näyttelemiseen.
Poliisi teki liiklceestä mutkattoman
lopun lähettämällä nämä ''liikemiehet"
suoraa päätä valtion tietöihin.
-..
nittyneenä tarkkaili häntä.
Hän oli ikuisiksi ajoiksi eksynyt
kauhuhoureittensa maailmaan.
LOPPU.
Päämmsteri meninmmism
Valehdellen^ menevänsä lomaUe, Miss Florence May Donndlyn kans-lähti
SaskaUh&vanin päänunisteri W, sa. Nykyinen Mrs. Patterson on enr
J Patterson-New YorkUn, mennak- Hnen Saskaichewanin hallituksen ko^
seen siellä nainusHn- forontolqisen- n^jpittajaiar. r
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 18, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-09-18 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370918 |
Description
| Title | 1937-09-18-03 |
| OCR text | B 8B e i B a * mm I 8 I ly^ainen mies oli tullut huo- : eeseen Hänellä oli omituinen kan-lims: sangollinen vettä ja maalaus- : S e "Mies vaikutti jonkinverran omituiselta, hän puhui alinomaa it-^ kulkiessaan. Dubois otti : B^austelineen ja sijoitti sen aivan i li^le Kristenseniä. « makasi liikkumatta, sillä se asento tuotti vähinten tuskia. Koko näytelmä alkoi tuntua hänestä unennäöltä. Ellei tuskia olisi ollut, niin litt- olisi luullut sen olevan unta.: Häharä holvi, kimaltpasilmäinen maalari. Ja ennenkaikkea: miten mieletöntä koko puuha oli. ^faettiin^ hän keskellä kahdettakymmeriettä vuosisataa. Mutta hämärä vato län- •iesiiattiakiville, niinkuin se oli teh-nyt vuosisatoja. Miehet toimivat. •määrätietoisesti, nurkissa;,:olevat,kö^ jeet, joiden synkän merkityksen: Kris-tensen osasi vain aavistella, saattoivat aivan hyvin kuulua keskiaikaan. Näky olisi ollut tavattoman maa-r laaksellinen, mutta Kristen^senillä ei ollut mitään mahdollisuutta nauttia siitä. Hän saattoi vain kärsiä. — No, nyt se alkaa, karaisehan mielesi. Olisi suotavaa, että et kovin huutaisi, vaikka sitä ei kukaan muu kuulekaan kuin minä. Kukaan miiu? Äkkiä Kristensen ymmärsi, että töinä mies oli kuuro — hän ajatteli [ ääneen. Han oli yksinään tuon mielipuolen," sadismin ruumiillistumaa armoilla. Ja nyt, nyt ranskalainen kaiatoi vettä suppiloon iloisesti hyniyilleh, hiin:- puin olisi ollut jossakin aivaii jöka- [: päiraisessä puuhassa. Sitten hätt äu-kaisihanan. •; '' -.---y-^--yv^ [Kristensen odotti niin jäimiit3mee-j nä ^simmäisen vesitipto piitdaniis-ta; että sen tavallisesti timtuinaton kosketus tuntui raskaalta kuin mou- ^ karin lyönti. Nyt hän ymmärsi, mikä teki puuhan alunperin ikidiitiik-seksi; se oli hermo jännitys^ Hän ponnisti koko tahtonsa voimalla jä sai huomionsa kiinnitetyksi muualle, niin etta toinen pisara ei tuntunut lainkaan. Mutta siitä huolimatta hän tiinsi, •että jokin salattu odotti h^iessä jokaista tippaa kuolemankauhun: väite Se pyrki voittamaaii hänen tajuntansa ja sumentamaan järjen. Epätoivoissaan hän kouristi käsiään. ja samalla r u u m i s t a a n . ' :Köydet antoivat perään..hiukan, « t a - v a i n hiukan. Se asia ei liikut- |anut;häntä, mutta jotakin .tapahtui, joka melkein huumasi hänet. Omituinen, heikko ritinä oli kuulunut pöy- J^tä, ikäänkuin laho puu olisi hiljaa taipunut. Ja koko ruumiillaan ^ tunsi, että pöytä oli aiitanut peeaan, käsiään hän ei saattanut liikut- Jaa, vesipisarat putosivat matemaat- ^ U a tarkkuudella oikean kädfen ^ e n e l l e , mutta jos hän sai^i ruu- ™«sa vapaaksi — edes hiukan, het- . j ^ . . •^"'•^aa ponnistelet, tarvitset koko tarmosi muuaUe; ilkkui ^ ^ a i n e n . Sinä tunnut olevan hiu- ^tevötön. Katsohan; se ef kanna- »ainaikuistan sinut. Ajattele, mi-r^^^' ^""'"en taiteUijan sivellin P^^sinut ja sinun tuskasi. • ' ^ mies oli tarttunut, palettiin | ^ « n ja odotti jämiittyneenä., kului tavattoman hitaasti. Ja . ^ k e l l a r i s s a kuului tesainen, ^ ^ t ö n ä ä n i - . ~ ^auus,lipesi.kat;3toi,^,Baaa.. Duboisiä, koskapa hän ei malttanut olla sanomatta: — Olisin mielelläni järjestänyt naiset katsomaan, mutta olkoon nyt tämä ensimäinen koe ilman. Seuraaviin hfe kyllä ehtivät. Kysyit äsken, missä he ovat. Viereisissä holveissa ja kunnolleen sidottuina, heillä on vie. lä paljon tekemistä. Ajattele, vuosituhansien tilaisuus, vain Nero ja minä olemme todellisia taiteilijoita. Tai eihän Nero mikään taiteilija ollut —. DuiH)is jatkoi hermostunutta puhetulvaansa, jolla hän ilmeisesti yritti ^peittää sisäistä jännitystään, mutta siinä hän onnistui peräti huonosti. Norjalaisen rauhallisuus oli pahäaen-teistä. Hän ei edes vastannut toisen kiusoitteluun. Tip, tip, tip, tip. Kristensenin hermot olivat räjäh-tämäisillään. Hän ei tiennyt, kuinka kauan hän oli ollut sidottuna, kuinka monta vesipisaraa oli pudonnut hänen kädelleen. Tuska oli kasvanut sietämättömäksi. "Tuntui kuin koko ruumis olisi ollut pelkkä hermokimppu, ja jokainen pisara sai sen värähtämään. Oli kuin kädessä olisi ollut ^ avoin haava, jota hiljaa kaiverrettiin suuremmaksi. Dubois oli mielipuoli, vain mielipuolen aivoissa oh saattanut syntyä tämä hirveä keksintö. Mutta miksi hän oli valinnut uhrikseen juuri hänet? / Kristensen käänsi päänsä sivulle ja katsoi suoraan maalarin ahnaisiin silmiin. Tämä oli jo aloittanut maalaamisen, ja vilkaisi silloin tällöin uhriaan. Kylläpä sinä olet sisukas. Mitähän, jos minä hiukan... Hän astui lähemmäksi ja väänsi hanaa hiukan enemmän auki. Nyt se tehoaa nopeammin, hän sanoi äänellä, joka i l maisi hänen olevan täysin tyyt)^äi-seii aikaansaannoksiinsa. Samalla hän sipaisi pensselillä toisen huulia. Kiukku kuohahti jälleen Kristensenin sisässä, väkevä purkaus, joka sai hänet unohtamaan tuskan. Hän ponnisti selkänsä pöytää vasten, ja vuosisatojen aikana lahonnut esine antoi perään teräksisen selän tieltä. Kaiihistunut Dubois näki, että pöytä äkkiä taittui keskeltä, ja jättiläismäinen norjalainen putosi istuvaan asentoon lattialle. Vesisäiliö kaatui lattialle ja teline löi ranskalaista jalkoihin, niin että tämä tuskasta ulvoen hypähti loitommaksi. Jos hän olisi ymmärtänyt heti hyökätä norjalaisen kimppuun, niin tämä ei olisi ehkä saanut jalkojaan vapaiksi. Hän ei tehnyt sitä. Sensijaan hän hapuili tuolia, jolla oli äsken istunut. Mutta laho pöytä oli antanut perään niin paljon, että jalkaköydet olivat löyhtyneet, ja seuraavassa hetkessä Kristensen oli ponnahtanut ja-loiUeen. Hän sekautui nuoriin ja kaa-tuii mutta se oli hänen pelastuksensa-kin, sillä hänen päätään kohti suunnattu raska^tuoli meni ohitse. Nyt vasta ranskalainen hyökkäsi hänen kimppuunsa, mutta se oli myöhäistä. Raivo antoi Kristensenille hirvittävät voimat, ja ajan syömä puu hajosi hänen käsiinsä. Köydet olisivat kyUä pitäneet, mutta Dubois oh vetänyt ne joka kierroksella laudan ympäri, ja puusäleen antaessa perään .ne irtautuivat kokonaan. Rautainen koura tarttm r Ä . laiseen ja hänet nostettnn p i t o telia epätoivoisesti, mutta se ei hyödyttänyt mitään. V - ; Ja seuraavassa hetkessä^hänet sin-gottiin lattiaan, niin että luja kivi-permanto jysähti. Siihen hän jäi omituisen liikkumattomana makaamaan. Kaikki oli käynyt silmänräpäyk-. sessä, ja vasta sitten Kristensen heräsi tajuamaan tuskaa. Hänen koko ruumistaan särki aiyan sietämättömästi. Veri virtasi jäseniin, jotka äsken olivat olleet tiukasti sidottuina. Jotakin mustaa kieppui hänen silmissään ja sitten hän meni tajuttomaksi. Mutta vain hetkeksi ja Francois, joka pahaa-aavistamatta tuli huoneeseen, huomasi äkkiä rimpuilevansa lujissa kourissa. Ihmeen pian hän käsitti, että mies halusi tietää naisten elinpaikan. Kristensen ei välittänyt mitään liikkumattomasta olennosta lattialla, hänelle oli tärkeämpää tie-, tää, kuinka naisten oli käynyt. Kolmisin he palasivat takaisin. — Kuka olisi uskonut, että Dubois on sellainen peto, Charlotte sanoi väristen. Tapoitteko hänet? — Toivottavasti en, — en tiedä. Kristensen koetti ranskalaisen rintaa. Toiset katsoivat henkeään pidätellen, ja sitten he näkivät helpoituksen i l meen leviävän Kristensenin kasvoille. — Katsokaahan, hän ehti jo maalata hiukan, Tämän minä otan muistoksi. Lisa oli keksinyt puolivalmiin kankaan, jolle Dubois oli muutamin harvoin vedoin hahmoitellut Kristensenin kasvot. Mestarillisin vedoin — norjalaisen jäyhä olemus kuvastui jokaisessa piirteessä. Kyllä minä haluaisin sen itse, Kristensen sanoi. — Silloin on vain yksi ratkaisu, Lisa, Charlotte sanoi keveästi. Katsokaa, nyt hän liikahti. Ranskalainen oli todellakin liikahtanut ja hetken kuluttua hän heräsi elämään. Hänen silmänsä olivat omituisen tyhjät, hän ei osoittanut pienintäkään tuntemisen merkkiä nähdessään pienen seurueen, joka jän-fmjeetsmmsa^ KIRJ. PAKOLAINEN O^SUMU ver&oo vaippaan meren nntstan, tyrskyvän, nUn heikosti hohtavat purjeet läpijisvan roskahan. Kuuluu vain kohina kaukainen läpi aaltojen kun halkoo priki'verraton. Se piirtää lailla nuolen kiitävän halki sumun paksun, hopean kuultavan, . . . . . . . •' -• • ' ' • **iiikemiehe^^ haffi- / tuksen töihin Smymassa herätti äskettäin turkkilaisen poliisin epäluuloja eräs liike. Oli näet vaikea saada oikeaa käsitystä, millä tavalla se harjoitti liikettään. Vihdoin päätti poliisi ottaa asiasta täyden selvyyden ja meni tarkastamaan liikkeen kirjat. Silloin tuli ilmi hiukan yllättäviä asioita. Liikkeen omisti 17 kerjäläistä. Sen kirjanpitoa hoiti tunnollisesti eräs raajarikko. Liikkeen vuosivoitto oli noin 800,000 Suomen nikkelimarkkaa. Liike sai tulonsa siten, että kaikki sen osakkaat, jotka kaikki olivat ammattikerjäläisiä tai näpistelijöitä, toivat kaikki saaliinsa sille —- kerran enenunän, toisen kerran vähemmän — ja saivat säännöllisen palkan omalta liikkeeltään. Poliisin toimittamassa tutkimuksessa kävi selville sekin, että noista 17 osakkaasta vain kaksi oli onnettomuudessa ruhjoutunut raajarikoksi. Viisi heistä oli itse silponut itseään saadakseen itselleen vaikuttavamman kerjäläisnäÖn. Loput olivat täysin terveitä miehiä, joiden menestys perustui pelkästään pieneen naamioimiseen ja etevään näyttelemiseen. Poliisi teki liiklceestä mutkattoman lopun lähettämällä nämä ''liikemiehet" suoraa päätä valtion tietöihin. -.. nittyneenä tarkkaili häntä. Hän oli ikuisiksi ajoiksi eksynyt kauhuhoureittensa maailmaan. LOPPU. Päämmsteri meninmmism Valehdellen^ menevänsä lomaUe, Miss Florence May Donndlyn kans-lähti SaskaUh&vanin päänunisteri W, sa. Nykyinen Mrs. Patterson on enr J Patterson-New YorkUn, mennak- Hnen Saskaichewanin hallituksen ko^ seen siellä nainusHn- forontolqisen- n^jpittajaiar. r |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-09-18-03
