Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 3, 1957

              I
I •
1
•^-«t':''vo.M;i
11
I
••Kili".'
ALIVTA M A T T I L A:
(Jatkoa)) -
" OH kesä, kun Greta-neiti tuli Moi­sioon,
nuoren rouvan kanssa. Yhdessä,
he usein tekivät huvimatkoja lähiseu­dulle
ja . usein etemmäksikin. Harry
, pyysi usein Anna-Liisaa neljänneksi
milloin autöretkelle, milloin purjehdus-matkalle,
ja hän seurasikin joskus kut-
, sua mennen heidän mukaansa.
Anna-Liisan kauneus herätti jollakin
tavalla katkeruutta Greta-neidissä, jolta
sitä puuttui. Kaikkialla minne tultiin­kin,
oli Anna-Liisalla huomaavaisia ys­täviä,
jotka häntä kilvan olisivat palvel­leet.
Greta ei antautunut kenenkään
muiden kanssa keskusteluun kuin Mar­gitia
ja Harryn. Jonkunlainen kateu- :
^ den kyy hiipi Gretan sydämeen hänen
. katsellessaan Anna-<Liisan kuvankaunis-
. ta olemusta tämän käydessä Moisiossa.
Hänen paha luonteensa ei malttanut ol­la
jotakin kostamatta Anna-Liisa}le hä­nen
ylivoimaisen kauneutensa tähden.
Kun Harry ja Anna-Liisa jotakin puhe­livat
keskenään, huomasi Greta Harryn "
kohteliaassa käytöksessä ja lempeässä -
.äänensävyssä aiheen huomauttaa Mar­gitille:
— Katso, Margit, ettei vihamies
kauneuden enkeliksi pukeutuneena
ryöstä sinulta puolisoa. — Siitä alkaen
alkoi Margit vaanimalla etsiä tilaisuut­ta
muistuttaakseen Harrya liiasta koh­teliaisuudesta
Anna-Liisaa kohtaan. An­na-
Liisan tarkka silmä huomasi pian,
millä kannalla asiat olivat rouvan ja
Greta-neidin^ mielestä. Hän tuli enää
vain harvoin Moisioon.
Harry ikävöi todella nähdä Anna-Lii-
' san rakastettavaa olemusta ja siksi hän
joka päivä kulki hänen koulunsa ohitse
tehdasalueelleen. Aina Hänellä oli hie­noinen
toive saada edes etäämpää vi­laukselta
nähdä rakastetun ölennion ää­riviivat."'
alutta usein juuri siiloin, kun
" häri kulki ohitse, olr koululla kaikki hil­jaista.
Kerran sentään vamstäUtui rita­ri
prinsessan ruusutarhan sisäpuolelle.
' Anna-Liisa oli poimimassa viinimarjoja
puutarhastaan, jonka hän itse oli kou­lulle
laittaiftut. Marjapensaat olivat
tia, kertoo Aaltonen lopuksi. Tshekko­slovakiassa
muistetaan hyvin Akseli
Gallen^Kallela, jolla oli vuonna 1910
yhdessä Bdilard Munchin kanssa käyt­tely
Prahassa. — Samana vuonna, jol­loin
isä iheni Turun piirustuskouluun,
huomauttaa neiti Anja Aaltonen leikilli­sesti.
Senjälkeen on tiettävästi ollut
mieltä siellä useampiakin grafiikan
näyttelyjä ja kahdeksan vuotta sitten
suomalaisen nykytaiteen näyttely. Nyt
esillä ollut näyttely tapahtui tshekko­slovakialaisten
aloitteesta ja "vastavie-rethma
sille saataneen^
nähdä Suomessa Tshekkoslovakian tili­t
ä näyttely, jokai tuleen ^
läpileikkauksena koko Tshekkoslova-suurten,
vanhojen valkoruusupensaiden
. takana, joita koulun tonttimaaif rajana
oli vuosikausia kasvanut. Ne estivät
kaiken näköalan maantielle. Harry oli
etäämpää huomannut Anna-Liisan sini­sen
puvun vilahtavan pensaiden takaa.
Hän hiipi tytön huomaamatta hänen lä­helleen.
Villij^alu saada vielä kerran
—yhden ainoan kerran sulkea tuo ra­kas
olento syliinsä ja suudella kerran
noita armaita huulia, voitti hänen jär­kensä
käskyn. Häa ibnestyi Anna-Lii­san
eteen hymyillen voitonvarmaa hy­myä.
V
— Vihdoinkin, Anna-Liisa! Tänä
hetkenä en pakene sinua. — Armas,
vain kerran tahdon sulkea sinut syliini!
Hän tarttui ty^n hartioihin, painoi hä­net
lujasti rintaansa vasten tämän ää­nettömistä
västaänponnisteluista huoli­matta.
Annä-Liisa menetti hetkeksi voi­makkuutensa.
Avuttomana värisi hän
miehen voimakkaassa syleilyssä. Eikä
hän voinut edes huutaa, silläjSärry sul­ki
hänen suunsa polttavilla suudelmilla.
--^ Harry, sinä mieletön! sai häp vih­doin
sanotuksi ja työnsi voiniainsa ta-kaia
mieistä.^^ M itä^tään. —-
a i i ^ ä ; Hariy! Luututko minun alistu­van
portoksesi ? Iiihoan sinua. Väisty
heti. Jsilmiehi edestä, tuli jpidätetyn vil^n
väristessä äänessä. '
—Annä-Liisa, arina ähteeksi! Ei se
kuitenkaan sitä Ollut kuin sanoit. Enke-liä
lähestytään jSuhtain tuntein, vain
saastainen voi olla portto. Olen tätä
hetkeä hakenut ja kiitän kohtaloa, että
se minulle sen soi. Nyt voin taas elää.
Sinusta siirtyi tahtomattasi elämän
voima minuunkin. Älä katso minua
noin, Anna-Liisa.; Sitä en voi kestää.
—^Mene.V huudahti ÄhriäriLiisa!
_ Minä menen. Niin, minun on
nientäyä.
Harry etääntyi hänestä hitaasti port­tia
kohden, joka vei maantielle.
vAnna-Liisa jätti marjakorinsa pen­saan
juurelle ja pakeni kouluhuoneus-töon.
kuinka häh saattoikaan vaipUa
Harryn syleiltäväksi^ miksi hän ei huu­tanut,
riulitonut itseään irti, paennut,
tuskitteli Anna-Liisa heittäytyen sisäi­sen
tuskan vallassa leposohvalle. Hän ^
suM^sihnänsä ja eli tuon autuaan het­ken
uudelleen ja yhä uudelleen; Synti
on suloista, hän vihdoin tunnusti itsel­leen
ja tuomitsi itsensä. Sen päivän pe­rästä
hän karttoi Harrya, karttoi Moisi­oon
menoa entistä enemmän. -
Harry näki, -että Anna-Liisa taval­laan
oli: käymättä Moisiossa ja tiesi _
syyn siihen. Hän uskoi Annä-tiisan
iäksi vihastimeehhärielie ja katui roh­keata
tekoaan, ~- ArihaJLiisa käsitti
ininut väärin. HäDjiitää minua roisto­na,
himoni hillittömänä orjana. Hän
ei voi käsittää, että tekom* johtui siitä,
että häntä yhä niin rajattomasti rakas­tan.
Toivoton alakuoloi^us voitti Har­ryn.
Se oli olenriaineti piirre hänessä
seuraavina pitkinä, murheen varjoami-na^-
vuosina.'"- • • .
Ne vuodet olivat ilottomia ja sisäisen
murheen painamia yuosia. Mar^t rou-
' va kaipasi kotimaataan Saksaa ja ystä­viään
siellä. Hänen rakkautensa Pär-ry>
Ti oli ollut vain suuruuden ja rikkau­den
tavoittelua. Margit oli köyhty­neen
aatelissuvun jälkeläinen. Hänellä
ei ollut loistavan elämän mahdollisuuk­sia
muuta tietä saavutettavissa, paitsi
avioliiton kautta. Hän valitsi'sen tien.
Ja niin hänestä tuli Harry Falkenher-gin
puoliso. Harry taas puolestaan tah­toi
noudattaa äitinsä toivomusta, koska
hän omassa rakkaudessaan oU tullut
pettyneeksi, "Margitilla oli etelän kieh­tovaa
kauenutta niin paljon, että se ky­keni
jossakin määrässä lumoaxnaänrakr
kauden ikävää sairastavan: BuDrenLinie^..
hen mielen. Ja fähmtkkaeeö^ -/^lä
Liisaa, toi hän Idhktun morä^ed^-m
kanaan kotiinsa. Vasta äitinsä tunnus-^
tuksen kuultuaan,^oTi hänelle asian to­dellisuus
valjennut. Se vaikutti tahto??
mattaan Harryssä jonkunlaisen kylme*
nemisen vaimoansa kohtaan. Margit
huomasi sen ja kylläst3ri pian vakavaah,
harvasanaiseen mieheensä. Harry ku­lutti
päivänsä tehdasrakennuksellaan,
tai tekimatkoja koneiden ja muiden
tehtaan osien hankkimista varten. Mar­git
teki yksinään tuon tuostakin huvi­retkiä
pääkaupunkiin, ja ne matkat tu­livat
kalliiksi Harryn kukkarolle. Tyy­tymättömyys
ilmeni kahden' puolen
Moision nuoressa parissa.' Margit rou­van
taholta se puhkesi tavan takaa kiih-keäksi
moitteeksi kaikkea suomalaista
kohtaan ja etenkin Harrya itseään koh­taan.
Saattoipa rouva joskus purkauk­sessaan
tuoda ilmi sen asiankin, ettei
hän ole rakkaudesta ruvennut Harryn
puolisoksi, vaan saadakseen loistavasti
elää. Se tieto ^ i Harrya^ masentanut,
päinvastoin se herätti hänessä toivon.
Moision rouva ^ärsi; poikansa epäonnis- -
tuneenavioliitott vuoksi ja koetti sovit* •
taä,> milloin ; h ^ ^ -
-jfohtavah vakavaan ^^sanakilstaan.
Sittentapahtui jotakin, joka loitonsi
Moision nuoren parin,toisistaan yhä
enemmän. <
Harry oli jo pitkän aikaa tuntenut
silmiensä näön olevan teikon. Hän oli
siitä huomauttanut vaimolleen, mutta
oli tämä vaan kehoittanut hankkimaan
silmälasit.
tJlkona liikkuessaan havaitsi hän päi­vä
päivältä näkevänsä yhä hämärämmin
ympärillään olevat maisemat Lottasaa-ri
Moision järvellä hämärsi tuskin nä-k3rvästi.
Tehdasrakennus erottautui
väin lyhyen matkan päähän selväpiir-teisestr.
Harry meni pääkaupungin sil­mälääkärin
luokse asiasta puhumaan. "
Lääkäri tutki hänen silmänsä ja selitti
niissä olevan parantumattoman viher­kaihin.
Tulenko siis auttamattomasti so-keaksi?
oli potilaan hätäinen k^-ginys.
- Valitettavasti vain ha§(än voi
daan tämäntapainen sairaui^Jantaa.
Mutta me koetamme parast^fe sgjjt
ti lääkäri. Harry jäi pää&u^unö^
silmäsairaälaan hoidettayaksi^^yt tim-tui
Margit rouvasta elämälV^assaan
mahdottomalta Moisiossa, kto Hany-k
i a oli poissa. Syvä suru as^ Moision
• rouvan ja herran kasvoilla heidän aja-tellessaan
poikansa mahdollist£kohta-loa.
Annä-Liisa kävi j o k ^ / j j^
duttamassa kasvatusvanhempiaan hei­dän
surussaan. Margit taas muutti Hel­sinkiin,
hänen aDcansa ei kulunut Moi­siossa.
.Miehensä luona hän kävi ker­ran
joka päivä. - I ^ u t ajat hän kulki
ii|?^*%eis^^-jkQ^erteis^ ja muissa pää-
"^käupimgiigi^gQaöMs^ hienoston hu.
^yeissa. . J . ^ J ; - ' . ^ ' '^..^^
Tiedot, joita Harry kotiiiaähetti, ei­vät
» pUeet toivoa herä,t|tä\55i"i~ Joka
päivä heikkenee sOmieni v^fe^^untun
kuin viimeisiä kertoja katsifi&!ympä-rilläni
olevia ihmisiä ja pääkaupungin
elämää. Aion pian tulla kotiin. Ha­luan
vielä viimeiseksi katsella; lakkaan
kotiseutuni ihanaa taustaa jä,hi|den ih­misten
kasvoja, jotka ovat mhi]^e rak­kaat,
— hän kirjoitti. ;
Äiti itki lukiessaan poikansa surun
täyteistä kirjettä. — Voiko olla kauhe­ampaa
rangaistusta ihmisellä kuin että
häntä jo eläessään yrmpäröi ikuinen yö,
valitti Moision rouva Anna-Liisalle^,^ jo^
ka jälleen oli tullut, kartanoon;"
Anna-Liisa ei vastannut. 'Haienkm
silmistään tipahtelivat kyyneleet Ne*^:
kertoivat äidille, miten tämä sUruvAn;;;.
na-Liisaankin koski. .
Harry palasi Margitin kanssa kotiin :v
Helsingistä. Hänellä oU värilliset,sil- .
mälasity^joiden lävitse hän vielä: saattoi ^r.
jonkun verran nähdä ympärilleen. iMut-;-;
ta aivan selvästi oli huomattavissa>>eftä -
hänen näkönsä hänen poissaoloaikanaan'
oG huonontunut. Ar^^.j^.A -
Kun" nyt jälleen palattiin .Moiaon- -
"kartanon maalaiseen hilaisuuteen;alkoi
Margit rouva jälleen olla tyytyinätön.a :>
Ja kun Harry huonon näkönsä Vöoka d . .
hänen kanssaan lähtenyt autoilemaan^ :
eikä muihin huvituksiin, tuskastui rou­va
ja osoitti kyhnää sydämettömyyttä '
miestään kohtaan.
—^Minä en aio ruveta sokean talut-:
tajaksf koko iäkseni. Oh, se olisi, kau- -
hea rangaistus, päivitteli Margit rouva.
Hän pakeni taas kaupunkiin ja viipyi
siellä monia viikkoja. - ~
Harrystä oli-parempi, että Margit oli -
poissa. Kukaan muu ei syyttänyt häa-r:
täy kaikki rohkaisivat. Margit ykän
löysi syitä, jotka sokeuden muka olivat
aiheuttaneet.
Moihion rouva oli saanut kuulla, että. -
Margitilla on -Helsmgissä uusi • tutta- -
vuus, joku saksalainen taidemaalari, jtn
Harry oli ollut avioliitossa Slargit
TÖia^ "Battdcmanii^ %tÖtta^
Ptkktimna pU^ssaan eivät kuninkaat ja kuningattaret ole inmta '
lapsta kummempia. YUä naidaan Marokon sulttaanin tytär prtn-
^ff,^ 4^»'"^ (<>ikj santakasassa leikkimässä erään samaa-.-.
tkoisen pojan koMssa, ' . ^