Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 8, 1947

              . I 4 U \ V - T A I \ V M A A L I S K U U X 8PÄIVÄNÄ v I847.
{Canadan suomalaisten viikkotehii)
PublLsht-d and printed*by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Elm Streex West, Sudbary, Ontario.
rjeglstered at the Post Office Dept«
Otrawa. a5 second class matter:
Tnaushlnnat:
1 vuosikerta .......$2.50
6 kuukautta 1.40
3 kuukautta 75
VTidvsvaltoihin:
1 vuosikerta $3.10
6 kuukautta 1.80
eiuome«*ri ja muualle ulkomaille:
1 \'uoslkerta $3.75
6 kuukautta ...2.00
Liekki, 11 Hiestyy Jokaisen viikon la
«ntnfria 12-sivuisena, sisältäen parasta
taunoklrjallista luettavaa kaikilta aloil-
;a.
Aslamiehille myönnetään 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytäkiiä asiamiesvälineitä Jo tä-
Qdtän. ,
fT \fOTTTfSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
50 senttiä palstatuiunalta ja ,
kerralta- Alin ilmoitushinta $2.00. Alin
maksu'kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä
j«; .»cnrria joxaiseiia muisiovärsyltä tai
kiitoslauseelta. Erikolshimiat pysyvistä
ilnioituksisLu. Tilapäisilmoittajien on
lälietettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on estettävä kustantajan nl-,
meen: Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Conjpany Limited, 100-102 Elm
Street West. Sudbufy, Ontario .
Toimittaja A. Päiviö. ^
Liskkiin aijötut kirjoitukset dsolt
tettava:
a
muistellessa
ISIeiiläkln täällä Sointulassa; on
saatu \>akkasta ja lunta useaan ker­taan.
Ensin se tuntui pitkästä aikaa
ihanalta, mutta pitemmän päälle al­koi
tuntua jo pahalta. Nuorilla tie­tysti
oli hauskaa, sai olla kelkkamäes­sä
ja luistella, mutta me vanhat saim­me
v^ain työntää puita uuniin, vielä­pä
pistää jalatkin sinne. Metsämie-liet
eivät päässeet tj^öhön ja joulu-humussa
oli tullut rahatkin kulute­tuksi.
Tänne kun viime vuosina on
muuttanut "kylmän kontrin" asuk­kaita,
niin ilmojen isäntä kai luulee,
etteivät he tule toimeen ilman lunta,
ja koettaa tyydyttää heitä.;
J
m ui
dän elämässään ja kokemuksissaan
olleen samanlaista kuin 'minuqkin.
Uskon, että meidän kaiklcien, jotka
olemme tänne Canadan korpiin kc-dimme
tyhjin käsin perustaneet ja
suuren lapsiluaman keskellä hyöri-
- - • - ^-'—Jl neet, on paljon yhteistä, Siinä On pi-
Toimituksen kuimasta ^^"^^ '^"^^^
aina leivän ja vaatteen eteen yrittää,
7^äniäntästä pakinaystcvämtnc kir- kehrätä jos kutoakin. Ja siinä on tui-k
teUa näytelmäkappaleita. Neulottiin,
kudottiin, pidettiin myyjäisiä. Ja kai-cen
sen työn ja touhun todistuksena
seisoo tuolla mäellä komeat haalit,
jotka nyt näyttävät vähän rapistu­neilta
maalin puutteessa.
• 'En näitä muistelmia kerro sentäh-den
että olisin katkeroitunut. KaiWi
sen touhun vuoksi on elämäni ollut
rikas kokemuksista. Ja eikös sitä ole­kin
työväenliikkeessä siksi touhuttu,
että jälkeläisillämme olisi parempi
elämä. Mutta sitä vain toivon, ettei
siinä unohdettaisi työläisten cmi.a
pyrkimksiä, eikä alettaisi jäljitellä
loisluokan tapoja juomisella ym. huo­noilla
tavoilla, vaan edeH-een tehtäi­siin
yhteistä työtä voiniimme mu­kaan.
Kaiken rn.Uä teemme, sen edes­tämme
löydämme. -Uusia voimia pi-
Rakas muisto
Kun lapsuusaikaan imiistclkn
mun aatokseni kiitää,
yks' ktwa silloin ärmaine n
a in' silmäin eteen liitää:
se melkein satavuotisen
on härmcntuncen vanhuksen.
Hän mittava pr miehiään,
pystyssä pizänsa kantoi,
vicV vanhanakin ryhdillään
meill' esimerkin antoi. "
Sairasta päivJä nähnyt k ään
ei isoisän* eläissään.
Kun kesä-aamu sarasti,
silmänsä avas' kukko,
niin sUldin aivan varmasti
kerasi myöskin ukkd.
Tää kilpa joka aamuinen
oi' kukon sekä vanhuksen.
alia oHöi nuorista toimintavoimista
puute. . ^
ISOÄITI.
hoir
VOi
LiEKKl
P.O. Box 69 Sndbary, Ont
jecssään muun ohella mainitsevat, et­tä
''kirjoittaisihun sitä enempikin,
mutta kun ci tahdo olla aihetta'\
Tottahan sekin on hyvin usein, ta­vallisessa
yksitoikkoisessa arkielä­miin
• jonotukscssoy aina samanlaiset
kuvat ja äämt ympärillä, ilman uu­sia
vaikutteita. . Mutta totta on se-kin,
että hyvin tavallisesti huomaa­matta
sivuutetaan hyviä kirjoi!uksen
aiheita. Esim. hiihtokilpailuista —
nyt jo tälle talvelle menneitä — tai
muista urheiluista ja sen tapaisista
saisi helposti hauskan ja hyvän, elä­vän
pakinan, jos niitä "sillä silmällä''
katselisi, ja se olisi aivan toi^a kuin
kuiva numerollinen luettelo matkois­ta,
mitoista, voitoista ja tappioista.
Mutta eipi ole sanottavasti näitä pa­kinoita
lehdessämme nähty. Entäs
talkoopakinoita:* Ompelukerhon pa­kin
oi ta ^ M et s äkäm ppi'pakinoit iz
(Sirpa-serkun hauskoja pakinoita lu­kuunottamatta)?
Mainarin paki--
t:oita.^ Träppärin pakinoita? Lau­lajien,
soittajien, näyttelijäin paki­noita?
Yleensä haalifoimintapaki-noita?
Ja niin edelleen melkein lop- .
pumattomiin. Xäissä kaikissa vain
on juuri se vika, että ne ovat teki- ' '«'^'^ ""*ä ei näy. Mutta kun tämä
lut sellaiseksi, että vaikka -ei,, enää
tarvitsisikaan niin tehdä, niin ei tule
muuten toimeen. Monesti olen aja­tellut,
kuinka toisin on sentään tänä
päivänä nuorempien perheenemän-tien
elämä, kaikki ovat hyvin puettu­ja,
usealla kalliit turkit ja muut he-peneet.
Minulla omiin leipiin alkaes­sa
Kalevan Kansan hajottua oli ai­noana
päällysvaatteena tulipaloapu-na
saatu "keepi'', aikoinaan ollut eh­kä
hyväkin. Se ,,o]i toiselta puolelta
sininen ja toiselta puolelta ristirai-tainen,
suuriristinen. Käänsin sen pari
kertaa vaihteeksi sen kymmenen vuo­den
aikana, minkä se minulla käy­tännössä
oli. Ei ollut varaa ostaa
uusia, sillä kasvaville lapsille täytyi
saada aina uutta. Miesten työmaat
olivat kaukana ja kulkuvälineet huo­not
ja kalastus tuotti vain vähän.
Kalaa kyllä oji, mutta hinnat oli\'at
pienet. Mutta eipä joutanut nurek­simaan,
työtä oli paljon ja kaikki oli
alkavaa. Yhteistä työtä tehtiin silti •
. paljon innokkaammin kuin nykyisin.
Oli rakennettava myös yhteinen koti.
AamupuaJeen yötä jaksettiin harjoi-jöilleen
ja mukanaolijoilleen niin ta­vallisia
ja tuttuja, ettei nähdä niis­sä
löytyeää kirjoituksen, pakinan
• aihetta eikä huomata, että niissä on
aina syrjässäolijoille jotakin outua
ja uutta. Katsellaan kaikkea tuttu­na
kuivana kuvana. Kaikista edel­lämainituista
— esimerkiksi edellä­mainituista
— löytyy aina jotakin,
sattuu jokin erikoinen, ehkä pieni ta­paus,
joka antaa alkuuniähtöaiheen,
kun sen sitfen vaan voi mukavasti
kertjpa, . Ja meikein jokaisella paik-kakunnallci^
t siliotH täUdin joku sel­lainen
nyt pistetään 'korean taa, niin se
sieltä sopivan hetken tullessa löytyy.
* • *
Osoitteiden-hoitajamme Mary —
kotikielessä Meeri — pyytää väli-tyksellämmc
nöyrimmästi ftuomaut-taa
rakkfian lehtemme tilaajille kai­killa
ilmansuunnlild parista käytän­nöllisestä
ja juuri hänelle merkitse­västä
seikasta "vielä kerran". En­siksi,
että oltaisiin niin hyviä ja uu­distettaisiin
lehden tilaus ennenkuin
se ehditään katkaista, ja toiseksi, et­tä
oYoiteUa muutetfaes.sx2 mainitta.U
erik^isjjiaisuus, ~.Jaila' saasi in aind myöskin vanha öSöite. Jos-hauskan
ja op^Uamstsiihm pakinan,^ käy siten, että ku^nttistri
Jos nämä scikai ofthaan öikcailä ta- osoiteta ei mainita vaikka mUute-vaJla
huomiot,, niittUMemme.^ paki- taan kokonaan toiselle paikkakun-noilla
on vojA/e/na ja ^ ^ « v ^ sisäl- nalle, niin joudutaan täältä pulaan ]a-putaanjoutuja
on juuri Meeri.
^tm, ystävät, aiheita ei puutu, (Nyt on Meerin vuoro pistouvata
taan puuttuu pakinoitsijoita sieltä, kakvU!) AP.
Kolme vuotta tulee kuluneeksi sii-
' tä, kun tulimme tähän paikkaan ja
sekalaiseen seurakuntaan. Tätä ei
voi sanoa Wläksi, asunnot ovat niin
kaukana toisistaan. Otti kauan en­nenkuin
tulin tietämään suuntia mis­sä
mikin asuu ja monet kodit ovat
vielä näkemättä vaikka niiden asuk­kaat
tunnen. Urheilusta se käy men­nä
täällä tuttavien luokse; nousua
ja yhä nousua, kunnes viimein jos*ta-kin
piilosta tulee eteen asunto ja
vähän aukeaa. Mutta takaisin saa
tuila juosten.
Niin, vuoret ja metsrät näitä seu­tuja
kaunistaa. Outo luulisi, että ai
van asumattomat ovat seudut. Esi­merkiksi
autolla tietä pitkin saattaa
hurauttaa sivu ettei juuri huamaa-kaan
tätä laajaa asutuspiiriä. Saman
vaikutuksen saa,junan ikkunasta kat­soen,
ei ehdi juuri muuta huomata
kuin nämä C. P. R:n huoneet, ase-mahuoneen,
••seksuunahaussin'" ja
•'punkkahaussin". Valtamaantie el
ole kaukana tästä rautatiestä, joten
liikennettä voin seurata joka päivä.
Ja paljon raeitä ihmisiä täällä on,
kun yhteen tullaan.^Onpa kaukai-simmassa
nurkassa kansakoulukin,
jossa käy 11 lasta, joista vain yksi
läheltä koulua. Koulu pitäsi muuttaa
tai jotakin tehdä, sillä liian pitkä
matka on lapsilla kuljettavana. En­sin
toimi koulu väliaikaisesti meitä­kin
lähempänä, vaan sitten se muu­tettiin
tuonne kauas. ' .
Haikaralaivan kapteenille tekee
mieleni ilmoittaa, että aikana, jolloin
muut linnut eivät tänne lennä, vie­raili
haikara eräällä farmilla ja toi
heti kaksi poikaa, vaikka niinäkiu
jo olin siinä uskossa ettei se tänne
enää osaakaan. Toivoin jo että te
olisitte te lähempänä, sillä ollessani
lähin emäntäihminen pelkäsin iou-.
luvani teidän virkaanne toimitt^i
maan, mutta onneksi mcnj äiti edel­lisenä
päivänä kaupunkiin ja ni-n
pelastuin. Onnittelen teitä, saatte olla
ylpeä virastanne. Enempi pilaisi olla
teidänlaisia kapteeneja, sillä hätä se
tulee oppimattomalle kun ei ole apua
lähellä.
SALOLLA.
Riens' aittaan ukko: "Pojcr.
' nyt joiitum hereillcnnc!
Teit' nukuta tok' enää ei,
on aika verkoillemme f"
Mutf.:piel^'~ei{nquse:yksikiiä
vain Joku .kämtää kylkeään.
"Antti, Matti, Erkki, Pekka,
vieV ukko meitä nykii.
"Kun nukkua näin myöhään
tuo Jussikin!" kän^.rykii.
Jää pojat yhä kuorsaamaan,
ja ukko poistuu harmissaan.
Ma kuutitelen vicl' hetkisen
— toisist' ei kukaan herää —
ja sitten riennän huokaisten
ma ulos, ukon perään.
Kas, pojista ma vanhimman
• nimeä satun kantamaan.
Kyt ukko alas rantaan käy,
ei vilkaisekaan taakseen;
fiäyi huomaavan ei mua näy,
vain kivimain alta katseen.
luo veneeseen hän astuissaan —
ja sovuss' verkot koetaan.
Ma salaa tunnen, tiedän sen,
on aina ukon mieleen
tää kalaretki aamuinen -
mun seurass' Kokonniemeen.
Ei riitaa meill' oo tniUoinkaan,
ain' saaliin kanssa palataan.
.4 h, jospa vielä kerrankaan
mun isoisän' armain
nyt oottais', ei ois' ollenkaan
herätys liian varhain.
— Muft' luona kauniin Laatokan
jo unen sai hän rauhaisan.
LASTU.
Pääsenkö minäkin
0!en ollut alusta asti siinä Suoi ••-
matkahommassa salaisesti jnukau.i.
Se'on arka asia — nimittäin minim
:siihen seuraan pyrkiä, kun siihen tu­lee
nuorta väkeä ja niin hienoa ett-n
tavallinen hattukaan kelpaa j a m i ­nulla
kun ei ole sitä oleniassakaati.
Mutta päätin -viimeinkin karkaisti
luontoni ja, kun minussa on hierojan
vikaa, kysyä, että pääsisinkö minä
niitä matkavieraita hieromaan. Ei­hän
sitä tiedä mitä vaivoja matkan
varrella sattuu tulemaan, mutta kun
olisi heti hieroja sas:tavis?a, niin
helpottaisi. Ja" jos pääsen, niin pa­laankin
sen päältä, ettei Iso-äiti j '
Mandi-muori tyttöparina laivankan­nella
tanssi, kyllä Eetu ja Faari hei­dät
erottaa- (Mandi, älä sure, k y l i :i
Eetu. mukaan tulee, vaikkei se alu.--
.*^a sitä huutele.) Ja sitten vuosien
perästäkin niiden varpaiden jälkiii
laivankannesta katsellaan ja ihaii
laan. Kas vain, tuossapa on menty
komiasti jittcrpubkia!
Tuossapa tulikin mieTeenl, kuinkr.