Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 27, 1946

              1946 J^-^UANTATNA^HUHTIKUITN 27^P
I ininumnimnniini iiimmmnuniram»iimniuiminiimrawMmnwinm«iimnin
Sivu S
HUGO NYMAN oli lupaava me­rikapteenin
alku, suoriutuen
meriköulusta hyvin arvosanoin. Oli­pa
hÄn jo tehnyt niutamia nmtkoja
Xaiii^naan ja Pietariin,-seisoen omin
neuvoin komentosillalla. Tällinhän
ni^T-coillaan hän tutustui erääseen
sievään, tummasilmäiseen .virolais-lytiöön
Nitaan. Tyttö oli silmittö­mään
ihastunut komeaan-suömaJais-poiLian,
josta kerran'tulisi uljas me­renkyntäjä.
^
He olivat kutoneet ruusunpunaisia
iinc'miaan jo niin pitkälle, 5«ttä he
ionkin ajan kuliittuä menisivät nai-misiin.
Nita oli luvannut lähteä
Hugon mukana mihin vaan,' vaikka,
liinaan synnyinmaahan -kotia peruf^ta-maan.
. .
.:^{utta,sitten eräälE-iPJ£tarin.Jiuit- ...
kalia ]u'hisluivat-kaikki.ihanat sium-nitt-
lmat niin merikapteenin urasta-kuin
avioliitostakin kauniin ^virotta-ren
kanssa. Matka-oli onhi5tunut^«rin
omaisesti ja Pietariin päästyään oli
Huc:o toisten uteripöikien .kanssa
pääitänyt vähän "juhlia jjossakin hie­nossa
ravintolaa. -Kun-sittenjjiiäl'-
misen loputtua "he juoksivat 'kata-vaur/
aun. luiskahti • Hugon ja^ka ja
hän jäi liikkuvan katuvaunun alle
silla seurauksella, että hänen toinen
jalkansa oli katkaistava ihan reiden
juuresta asti. Useita kuukausia Hu­go
viriii eräässä Pietarin sairaalas­sa,
jossa hänelle sitt^ laitetliin-.te-^^s'-.
kojaika.
i^iurtun&ena sekä ruumiillisesti et­tä
henkisesti palasi Hugo Suomeen.
Enni-sisko miehineen otti tämän
murtuneen miehen kotiinsa. Ennin
koti oli ihan uusi, juuri valmistunut
pieni talo, joka oli Tampereen teh-daskaupungin.
liepeillä. Tässä uu­dessa
kaupunginosassa myytiin tont­teja
vähän halvemmalla ja niin moni
työläinenkin pääsi omaan kotiinsa
käsiksi, ppylä, joksi paikkaa sa-nottiin,
oli korkealla mäenrinteellä
mäntymetsiin, ympäröimänä, josta
oli näköala mahtavalle Näsijärvelle.
Tiiminkin kodin ikkunat olivat juuri
"?„¥£~5^-^*J^M']!'- ?nni rakasti tuota
järveä tyynenä ja myrskyisenä. Sen
laineilla hän oli isän ja veljen kans­sa
pikkutyttönä veneellä soudellut.
Kaikin he rakastivat vesistöä.
Mutta sitten Hugon muutettua
heidän koliinsa Enniä melkein ka­dutti,
että oli tullut ostetuksi tontti
juuri tästä paikasta, josta niin hyvin
näki järvelle. Hugo istui kaiket
päivät ikkunan ääressä ja tuijotti
•järvelle. Enni teki kaikkensa kään-
-tääkseen hänen huomionsa muualle
.mutta turhaan... Kerran häoJjeUäya-vatoen
kys\i:
'"Hugo, ijiiksi sinä aina katselet
tuonne järvelle?"
'•Onko se ihme, sislio, sillä noilla
-laJneilla minä pikkupoikana ensim-rnäiset
unelmani amelmoin meren
kyntäjän ammatista ja tuolla Sou­kanlahden
rannalla kaarnalaivoja ui-tellessani
olin jo olevinani kapteeni
kaarnalaivassa, joka purjehti maail­man
ääriin. ^Xlaailmani tosin silloin
käsitti vain Näsijärven toisen ran-nan.'-
Enni pudisti toivottomana päätään
ja huokasi. Mitään{'ef^siis Vöi- tehdä
veljen iiyv%si|.i-Täytyi vain antaa
aj^ft kuiifa jä'odottaa.
Menemme ajassa liD vuotta taak­sepäin.
Oli kaunis kesäinen sunnuntaiaa­mu.
Näsijärvi oli peilityyni. Sen
vesi välkkyi kuin kristalli auringon­kilossa.
Se viekotteli ihmisiä ran­noilleen
varsinkin nuorisoa. Vene toi­sensa
jälkeen irtautui Soukanlahden-kin
rannasta, tiiyttyen nuorista ihmi­sistä,
^luutama har\'a oli enäii sil­loin
jäljellä, kun kahdeksanhenkinen
nuorten parvi tyttöjä ja poikia tuli
rantaan eväskoreineen ja reppuineen.
Hekin aikoivat viettää tämän ihanan
_sjjinnuntai^
Oli.mentävä aivan Näsiselän poikki
ja siellä vastapäisellä rannalla oli
hiihto- eli urheilumaja. Tämä oli
nuorta urheilujoukkoa, joka niin mo­nasti
talvisin hiihtäen meni urheilu-majaan
viettämään pientä lepohet-keä,
juomaan kupillisen kahvia jne.
jonka jälkeen taas suksille ja porhal­tamaan
kaupunkiin-.
Nämä olivat hauskoja retkiä. Mut­ta
tämä kesäinen retki oli aiottu hy-västijättöjuhlaksi
Irmalle ja Atelle.
Irma ja Atte vihittäisiin parin vii­kon
.p.erastä mieheksi ja vaimoksi ja
he jättävät silloin hyvästit nuoren
miehen -ja tytön päiville, eivätkä
luonnollisesti olisi enää niin paljon
nuorten seurassa, sillä heille alkaisi­vat
silloin kotoiset touhunsa ja as­kareensa.
Nyt he oli\'at kunniavie-nrita
tällä retkellä. He eivät saaneet
ottaa mitään mukaansa, niin oli sa­nottu,
sillä toiset järjestävät ka ken
ruokapuolen ja muun.
Pieni moottorivene halkoi purs-kuttaen
Näsiselkää, Ilma väreili ke-säfstä
lämpöä, tytöt lauloivat ja
Erkki säes'.i hanurilla. Hanuri oli
kaikin mokommin täytynyt ottaa
mukaan, että saadaan vähän tanssia­kin.
Pian taival kalkesikin ja oltiin pe­rillä.
Ensi töikseen pojat tekivät
tulen takkaan ja tytöt touhusivat
kahvin kiehumaan ja laittoivat her­kullisen
voileipäpöydän kuntoon.
Kahvia odotellessa asetuttiin seiso­maan
ryhmään kuin kuorossa ainakin
ja laulettiin lauluja.
Sitten juotiin kahvit, syötiin voi­leipiä
ja tarinoitiin. Hyppyvälineet
pantiin paikoilleen ja ruvettiin urhei­lemaan.
Tytöt lähtivät uimaan. Het­ken
kuluttua pojatkin viruttivat hien,
pois ruumiistaan Xäsijärv-en vilpoisis
-_sa .aaJjQJJvSa. Niin vientiin jaas virkis-_
tyneinä majalle, lauleltiin, syötiin ja
juotiin ja lopuksi lanssittiinkin.
-Aika oli vierähtänyt aivan huo­maamatta
jo noin kello neljän paik­keille
kun huomattiin, että oli alka­nut
tuulla ja taivaalle oli kasaantu­nut
synkkiä pilviä. Joku ehdotti,
että olisi paras aika liihleä p.aluumat-kalle
ennenkuin myrsky yllättää. Jo­ku
taas ehdotti, että oltaisiin täällä
ja odotettaisiin myrskyn ohimenoa ja
sitten vasta lähdetään. Mutta taas
tuumattiin, että ties kuinka kauan
sitä kestää, voi kestää vaikka aa­muun
saakka, eikä niinollen päästäisi
työhön aamulla. Jokainen oli var­ma,
-että myrsky nousee. vieläi)ä an­kara
myrsky. yksimieli.<esti piijitot-tiin
lähteä kotiin. Aallokko oli jo
melko korkea ja taivas synkkä kuin
yö. Ukkonen jyristeli ja kohta al­kaisi
sataa. \'että pärskyi jo-venee­seen
sisiillekin ja jokainen tunsi vi­lunväreitä
ruumiissaan kylmästä ja
pelosta. Kunhan vain moottori py­syisi
kunnossa, sitä toivoivat kaikki.
Joku oli jo sitä mieltä, että olisi sit­tenkin
ollut paras yöpyä urheiluma-jalla.
Päästiin jo kuitenkin niin pitkälle,
että kaupunkia häämötti. Tällä koh­taa
on Näsiiärven selkä hyvin aava
ia siksi kuljettiin enemmän rannan
lähellä.
'•Lasketaan tuohon Särkännokan
taakse maihin, sillä enmie kuitenkaan
pääse ehjin nahoin tuon aavan poik­ki.
.\allot lyövät,aivan ristiin joka
taholta. Odotetaan maissa myrskyii
set heidän vanhempansa olivatkaan.
Italian naiset ovat myöskin vasta­tusten
saman "vihollisen, nimittäin
nälän, vilun ja talitien ^kanssa. -Ita­lia
oli tosin vihollismaa ja voittajien
ratkaistavana on probleemi: kuinka
kauan italialaisia .pidetään vihollisi­na?
Epäjärjestyksien välttäminen
ia kulkutautien estäminen on teihnyt
välttiiniättömäksi italialaisten avus-tarnisen
heti alusta alkaen.
Kun me taistelimme Italiassa, oli­vat
italialaiset jo särkeneet yhden
pyörän sodan vankkureista".' Etelä­ltähän
naiset olivat hyvin vastenmie-ii^^:
ä meidän sotilaittemme silmissä,
^ t a oli vanhentanut heidät, teihnyt
^^'stä repaleisia ja likaisia. Nälkä
murtanut h;idän moraalinsa ja
"^>öskin heidän siveytensä.
^«eapfpelissa, Barissa, Foggiassa —
joka ^kaupungissa oli -laumoittain rää-j>'>;
a nuorukaisia, jotka tarjosivat
^Jl^^P^i^^i 'sisariaan", -16 vuoden
!|^a>>:a neitseitä". Atnerikalaisissa
r^^^'^*^' nämä naiset herättivät in-
Eräskin sotilas kirjoitti Yank-
J^ii-^n sotilaslehteen kirjoituksen.
hän kuvasi'katkeralla mielellä
•^J^-^a "tautiin saastuttamia, alhaisia
joita vilisee kaikkiaalla, ka-ja
kujilla ja jotka eivät ol^
t / ' ^i^ksuksi pyytämänsä savirk-ar\-
oisia-'.
italialainen äiti kirjoitti sa-
|||^^"lai.H>lla katkeruudella -hyvästi»
3,1*'^"'^' jota heiteltiin ulos upseeri-j;^
nnoi5tanneN^apeUssa missä minä
^>'>>-^a samaan aikaan fcuin mi­nun
lapseni söivät illallisekseen pie­nen
'kuoripäällisen keitetyn peru­nan".
Ruoka, se on sana, joka on tärkein
eurooppalaisten sanavarastossa täl­lä
hetkellä. Ilman ruokaa olevat nai­set
myyvät itseään saadakseen ruo­kaa
— fjos eivätutselleen, niin lapsil­leen.
Ruoka on juuri se, mikä ai­heuttaa
enimmän siveettömv-yttä Eu­roopassa.
Jotkut naiset Italiassa kärsivät
vähän sodasta. Nämä fasismin kan­nattajat
ovat tällä hetkellä surkutel­tavaa
joukkoa. Toisaalta taas ne
Italian naiset, jotka työskentelivät
urheasti maanalaisessa liikkeessä
natsien miehitysalueella, talonpoi-kaisnaiset,
jotka asettivat elämänsä
alttiiksi suojatessaan liiitolaisteu so­tilaita
viholliselta — he tarvitsisivat
paremman palkkion kuin talven vilu
ja nälkä.
Balkanin maissa on tilanne yhtä
huono ja monissa suhteissa huonom­pikin.
Kreikassa on ollut pahin nä­länhätä
25 vuoteen ja samoin Ru-maniassa
50 vuoteen. Kaikkialla on
samanlaista, tuhotut satamalaitokset,
mitkä viivyttävät laivaliikennettä,
laivojen puute, mikä viivyttää avus­tuksen
kuljetusta, huutava puute ki­vihiilestä,
saippuasta, nahasta, teks-t'-
litufitteista, lääkkcL-tä. farniikalus-
•tn.;:, — kaikesta. Naiset elävät sel­laisilla
ruoka-annoksili:K että ravin-
:toas'iin tuntijat sanovat näillä an­noksilla
kuusi 'kuukautta elävien tu­levan
kaikenlaisille taudeille alttiik­si
ja kykenemättömiksi työhön.
Tämä synkkä kuva ulottuu myös­kin
Venäjälle. SiJtä on käytettä­vissä
vähemmän tietoja, mutta var­maa
on. että suunnattomat miesten
ja koneistojen menetykset sielläkin
asettavat suurimman osan jälleenra­kentamisesta
ja kärsim>-ksistä nais-
. ten kannettavaksi.
UN.RRA tekee näissä maissa kai­ken
voitavansa. Viimeisimpiei| tie­tojen
mukaan työskentelee Euroopas­sa
370 UNRRA':n osastoa, kussakin
S—13 työntekjää. UNR'RA:n lähe­tykset
vapautettuihin maihin käsittä­vät
miljoonia tonneja ruokatavaroita
arvoltaan miljoonia dollareita, kuten
kalaa Meksikosta, herneitä Perusta,
sok.ria Kuhasta, siemenviljaa Uu­desta
Seelannista jne. Yksi sydän­tä
ahdistavimpia näkyjä on nähdä
naisten, jotka ovat saaneet taas kun­nollista
ruokaa, ryhtyvän kokoa­maan
yhteen murskautuneita elä­mänsä
palasia.
Saksassa, vaikka liittolaisten pom­mitus
kohdistuikin sen kaupunkei-
Inn ankarasti ja tehokkaasti, elivät
naiset suhteellisesti h>'\-in sodan ai­kana.
• H^ saivat ainakin yhtä paljon
ruokatarpeta kuin brittiläiset ja mie­hitetyistä
maista rosvottuja ylelli­syystavaroita,
kuten turkiksia,»vaat­teita,
viiniä, hajuvesiä. Heitä ci
ajettu sotateollisuuk.siin, sillä orja­työvoimaa
oH riittämiin saakka. Hei­dät
ahdettiin täyteen natsipropagan­daa,
mikä kävi ankaraa sotaa kaikkia
sivey.skäLsitteitä vastaan. Tällaisen
propagandan tulokset hämmästytti-vätkin
suuresti Berliniin ja muihin
saksalaisiin kaupunJ^eihin saapuneita
karskimpiakin sotureita.
Monet saksalaiset naiset, jotka
ovat kylväneet tuulta — tai ainakin
antaneet siihen myöntymyksensä —
niittävät nyt myrskyä. Berlinissä on
sylilasten kuolevaisuus kauhistutta­va
— 65 prosenttia ja Berlin on en­nen
aina tunnettu asukkaittensa hy­västä
terveydestä. Maan tuhotut
rautatieyhteydet tekevät ruokatar­peiden
kuljetuksen verraten vaikeak­si
ja aliravitsevaisuus laajenee. Mo­net
saksalaiset naiset — kenellä on
mahdollisuutta, koettavat lisätä ruo-ka-
annoksiaan niistä varastoista, joi­ta
kätkettiin natsismin ''heinänteko-päivien*'
aikana.
CMutta kaikki saksalaiset naiset ei­vät
kärsi nälkää. Yksi suurin sodan
ironia on se, että vaikka Saksa hävi­si
sodan, niin monet saksalaiset nai­set
tänä päivänä ovat parhaiten ravit­tuja
ja vaatetettuja naisia Euroopas­sa.
Näin ollen, 'huolimatta jheidän
fa.sistisista mielipiteistään, he kiin­nostavat
lukuisia amerikalaisia mie­hitysjoukkojen
sotilaita paljon enem­män
kun muut Euroopan maiden nai­set.
Nämä riai.set ovat vaarallisiii.
He saavat amerikalaiset sotilaat u-nohtamaan
verisen natsismia vastaan
_käydyn sodan, kauhunleirit ja sen
tosiasian, että Saksa on syyllinen his­torian
verisimpään ja julmimpaan
sotaan.