1938-03-05-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
mmm
Sivu 2 LAUANTAINA, MAALISKUUN S PÄIVÄNÄ
i
m
Canadan suomalaisten kauno-
\ kirjallinen viikkolehti
TUaoshlnnat:
1 vk. ........................... $2X10
6 kk. 1.10
3 öc. .60
Ulkomaille
6 kk. 1.65
Irtonumerot 5 senttiä
. liekki Ilmestyy jokaisen viikpn lauantaina
12-sivuisena, sisältäen paca^
kaunokirJalUsta luettavaa kaikilt» alöil-
-.ta. •
Asiamiehille myönhetään 20 prosentin
palkkio.
F^täkää Asiämiesvälineltä jo tä-
• i ^ust^t^ja: VaRaus mibUshix^ Qo.
. •• Ltd. •
Toixnittaja: J. Sa^iri.
Toiniituj^euvosto: J. Järvls, Rauha
Hilja Aho, IB. Suksi, Ester.
Kftuetinen, Alli M»lm, B/fergit Laakso*
Ja Yrjö Saivo. :
I^ekkUii aljotut kirjoitukset osoi-tettft
»^: .
P.Q. Box 69 Sadbuiy, piijt.
Tähdellä O] merkitl^jä kirjoituksia
lainattaessa on alkulähde ehdottomasti
mainittava.
Tl
Kunnia sille, kelle se kuuluu"^
sanotaan sananlaskussakin. Olemme
aikmemmin maininnut niistä L I E K I N
ystävistä, jotka viimeksikäydyn levi-tysryntäyksen
aikana kunnostautuivat
erikoisesti ja nostivaf L I E K I N lukijat
muistaisivat juuri ne uhrautuvat
erikoisesti ja nostivat iJEKiiJ tilaa
jamäärän korkeammalle kuin se
on koskaan ollut. Maitta että kaikki
L I E K I N lukijat muistaisivat juuri me
uhrautuvat henkilöt, jotka piirsivät
nimensä kunniakkaasti L I I E K I N kehityksen
historiaan, mainitsemme heistä
joifäin vielä. Ön selvää, että LIEJUN
hyväksi uhratäuvien luettelo olisi
laaja, mutta tyydymme vain mainitsemaan
muutamista.
Ryntäyksen aikana tuli varmaksi
ykköseksi AILI RAKKOLA South
Porcupinesta /tankkimaHaan 67 tilauksella.
Toiselle sijalle pääsi vanha
veteraani JACOB RÄMÖ Torontosta
62 tilaukscJk. Kolmannen tilan sai
SELMA PAJUNEN Montrealista 55
tilauksella. Neljäfmeksi tuli AUJ
PAJUNEN Port Arthurista 49 tilauksella:
VUdenneksi FANNY
LINB Vancouverista 46 tilauksella.
Vielä on nmimttava erikoisesti HEL-mPAWMÄKt,
jqkas^
neltd paikkahunn^^^
Jjoke, hän0i:3O iitäustä: ^ ^
Mainitseminen. vain yllämainitut
huipputulostm saavuttajat ei tietenkään
merkitse sitä, että haluaisimme
aliarvioida kenenkään työtä, mitä
itsekukin on tehnyt LIEKIN, hyväksi,
vaan olemme halunneet osoittaa, mir
hin tuloksin voidaan varsinkin isom^
millä paikkffkunnilla päästä määrätietoisen
työskentelyn kautta. On sei-vää^
että pienenimillä paikkakun-nUla
on pienet mahdollisuudet tilausten
iukumäiSräiin Hallden. Monasti
ajatellmn, että LTEKJN tUatiksia on
vaikea saada ja antaudutaan kokonaan
pessimistisyyden valtaan yrittämättäkään,
miten vaikeaa se työ todella
on. Paras esimerkki tästä on
Zfontrealista, missä sikäläiset L I E K I N
ystävät eivät olisi ennen viime levi-tysryntäystä
millään uskoneet, että
Montrealista voidaan saada 55 tilausta
L I E K I L L E niiden lisäksi, mitä siel-tunkeutui
ikjtunakaihtimen raosta
pieneen huoneeseen. Yö oli tuskallisen
lämmin. Katujen melu oli jo
tyystin vaiennut; vain silloin tällöin
kuului jokin yksinäinen, harhautunut
autotorten törähdys.
Mutta vanha äiti valvoi vuoteessaan
saamatta hetkeksikään unta silmiinsä.
Häri ajatteli lakkaamatta poikaansa,
joka nukkui viereisessä huoneessa
—-» ajatteli ja valvoi, valvoi ja
ajatteli. Poikaan oli keskittynyt
kaikki hänen toiveensa ja unelmansa,
hänestä alkoi ja häneen päättyi kaikki.
Mutta nyt ahdisti äidin .rintaa
tuskallinen kouristus. Hän sai asua
enää viikon päivät poikansa kanssa
yhdessä. Poika oli äskettäin mennyt
jiaimisiin ja viikon kuluttua hänen oli
määrä asettua asumaan vaimonsa
kanssa omaan kotiinsa. Vanha äiti
tunsi kadottavansa ainoan tukensa;
hän joutui ikäänkuin nojaamaan tyhjää
ilmaa vasten. Kaikki luisui hänen
kasistaan —toisun käsun . . .
Äiti virui unettomana vuoteessaan,
ryppyiset ja suonikohjuilla kartoitetut
kädet kuumeisen pään alla. Mutta
unta väin ei tullut. Äkkiä hän havahtui
ajatuksistaan ja ponnahti istumaan
vuoteensa reunalle. Eteisestä
kuului palohälyytyskellon kimeä
merkinnahto. Hän nousi nopeasti jalkeille
ja lähti herättämään poikaansa,
nuorta palosotilasta. Poika iiukkui
sikeästi, veti vaistomaisesti peitettä
korvilleien ja hengitti tasaisesti; Samassa
kuului toinen häl3rytys ja poika
heräsi. Hän oli puoliksi unen ja
valveillaolon rajamailla, hieroi silmiänsä
ja alkoi hätääntyneesti pukeutua.
Äiti seisoi sanattomana hänen
vieressään ja vapisi pelosta ja jännityksestä.
Tulipalo, häl5^ys keskiyöllä
— se oli kuin kuoleman koputus
öiseen ikkunaan, ja sarja menneisyyden
kuvia ilmestyi äkkiä hänen
silmiensä eteen: —• hän oli silloin vielä
nuori, poika oli vasta seitsemännellä,
kun eräänä yönä. soi hälyytys-kello
ja hänen miehensä syöks)ä kadulle
paloautoon. Oli pelkoa, kaameita
aavistuksia ja sen-jälkeen hiil-tävää
tuskaa ja murhetta. Tuona
yönä hänen miehensä kuoli tulipalossa
saamiinsa haavoihin ja tuo yö oli
hänen elämänsä elävin ja kauhein
muisto.
Äidin monista estel3ristä huolimatta
poika ryhtyi jatkamaan isänsä ammattia,
häixestä tuli palosotilas, mies,
joka säikkynyt tulta.
•Kolpias hälyytyssoitto oli jo kajahtanut,
kun poika painoi kypäränsä
päähänsä ja pani kirveen vyölleen.
Äiti tahtoi jotakin sanoa ja olla jotakin
sanomatta, mutta hän sai vain
vaivaloisesti äänetyksi:
— Tule terveenä takaisin . . .
Pojan päästyä eteiseen soi puhelin.
Hän tarttui kuulotorveen ja kuuli pa-iokersantin
käskevän äänen: — Suuri
kellarlpalö, kaikki miehet liikkeelle^
ole heti valmis, auto odottaa kadulla
...»
Poika oli xaelä puoliksi unessa.
tä jo aikaiscfnmin oli saatu. Mutta
asiamiehemme SELMA PAJUNEN
näytti, että se on mahdollista.
L I E K K I tarvitsee enemmän yllä-mainituttlaisiai
asiatniehiä^ Liittykää
L I E K I N asiantie^armeijaan!
' T O I M I T T A J A.
iru An
kaikki p^öri jäätanssi Imnen silmieni
edessä eikä hän edes huomannut sa--
noa äidilleen hyvästiä. Hän fyntäsi
juoksu jalkaa kadulla odottavaan paloautoon,
joka lähti vihlovasti ulvoen
'palopaikkaa kohti. Mutta äiti jäi
tijijpttamaan hänen jälkeensä pitkäksi
aikaa, sillä hän aavisti, että se oli
viimeinen häijyys.
Niiskeä syysyö huokui usvaa katujen
syviin rotkoihin. Kellaripalo -—
mustaa savua, nokea ja tiiltä. Moot-
. toriruiskujen ryjtmillinen tpsmke, kir-veitten
iskut, särkyvien ikkuiiaruMtu-jen
kilahdukset, vpalpppllikÖn käskevä
ääni, avunhuudot, hirvittävä kuumuus
ja noen katku — nuokaikki^u-lautuivat
yhdeksi ja kokonaisdssi kauhun
sävellykseksi. Se oli syysyön valtava
sinfonia, palayan talon laulu,
kaamea, ja juhlallinen.
Palosotilaat ryömivät mahallaan
pitkin kellarien käytäviä voimakkaiden
vesisuihkujen ja tulenlieskojen
seassa: Kuului tukahtuneita huutoja,
voimatonta ähk3mtää, kirouksia ja komentosanoja.
Kaksi luonnon alkuvoimaa
kavi keskenänsä valtavaa
kamppailua, mutta vesi oli voimakkaampi
tulta. Tulen lieskat sammuivat,
hiiltyneistä parruista lähti kaasumainen
höyry, seinistä putoili veden
irroittama rappaus. Mutta tuli'vaati
myöskin uhrinsa. Kellarien pimeistä
sokkeloista saivat palosotilaat raahata
esille kahden toverinsa puoliksi
hiiltyneet riiumiit 1.. ",'
Aamu koitti^ mutta vanha äiti ei
_ vieläkään nukkunut. Hän odotti
poikaansa takaisin, rinnassaan omituinen)
pelonsekainen aavistus. Aamupäivällä
soitettiin paloasemalta ja il^
moitettiin, että hänen poikansa oli
loukkaantunut tulipalossa ja joutunut
sairaalaan: Äiti pukeutui äkkiä ja
lähti sairaalaan poikaansa katsomaan.
Mutta hän ei enää nähnytkään poikaansa,
vaan puoliksi hiilt5meen olion,
joka näytti mustalta ja hirvittävältä
kuin kuollut metallipatsas. Poika makasi
liikkumattomana, korventuneilla
kasvoilla verestävät palohaavat, rip-settömät
silmiluomet syvillä kuopilla.
Hän oli osittain tajuissaan; tuskallinen
voihkinta todisti hänen vielä elävän...
Mutta kun äiti kosketti häntä
arkaillen kylkeen, alkoi hän tuskasta
vavahdella ja hänen tuskansa siirtyi
äitiin, muuttuen pojan tuskaa ja kipua
suuremmaksi. Hän vaipui polvilleen
pojan vuoteen viereen ja hänen
silmänsä alkoivat punottaa kyynelis-"
tä kuin veriset haavat. Hänen ajatuksensa
olivat jähmettyneet,:-hän ei kuullut
eikä nähnjrt mitään.
Mutta poika miltei suli hirvittävässä
kuumeessa, hän houraili ja voihki
ja vähitellen hänen ruumimsa muuttui
yhdeksi liekehtiväksi palohaavaksi.
Kasvot olivat sinertävän mustat,
silmät ammottivat pohjattoman haudan
tavoin ja viimein hänen myrkyt-tyn>^
verensä pääsi sydämeen, lopettaen
elinpumpun toiminnan. Hän
kuoli saman päivän iltana tuntoihinsa
tulematta ja seuraavana sunnuntaina
hänet haudattiin.
Koko juhlallinen hautajaistunnel-may
työtovereitten seppeleet, palopäällikön
kaunis muistopuhe, kaikki surunvalittelut
jä osanottosanat — ne
oli\^t vanhalle äidille vain tyhjää ilmaa.
Kun hauta oli luotu umpeen
ja seppeleet oli laskettu, polvistui äiti
tuoreen kummun ääreen ikäänkuin
olisi tahtonut pyrkiä lähemmäksi sitä,
Kyllä tämä meidän kylämme m
yksi surkeuden pesäpaikka, kun täällä
eivät asukkaat saa minkäänlaista
rauhaa kuumetaudeilta., Kun ykH
kuume alkaa vähän helpottaa, tule^
tilalle toinen, joka iskee meihin kyntensä
puolta lujemmin kuin edellinen;
Niinkuin nytkin. Eiohpitkä aika,^
kun täällä riehui kultakuume, muUn
se kuume on jo laskenut nollaan.
' O i
Mutta nyt pn vallalla radiokuume.
{Mikä mahtaa olla seuraava kuume
kylässämme; sen aika näyttää):'Radiokuume
on saanut kylässämme sei-
Haisen .vcdhn, että nyt on jo radio
melkein ja^a tfilpssa.
Se iki0tn0 lähti l^ikkeiel^^^^
koisella tavalla, kun ensin yksi pelkässä
viattomuudessaan tuumasi ostaa
radiop ja osti myös. Silloin sanoi
toinm- ''K^oska tuo, niin kyllä minäkin!"
Ja niin tuli kyläämthe kaksi
radiota^ Mutta se ei loppunut saken.
Kolmas jo riemastui: "Mitäs
nuo luulevat olevansa, luulevatko he,
että ei tässä toisetkaan saa radiota
irti? Jätetään hevonen ostamatta,
kun talvikin on näin pitkällä, eikä
ajosta ole tietoa ja ostetaan niHHä
rakoilla radio!"
Ja niin se ostettiin.
Neljäs lasketteli samalla nuotik
kuin edellinenkin, mutta heillä otti-tiin
kaapista ne rahat, joita oli saäi-tefty
emännän hammasrahoiksi. Keväällä
nimittäin oli aikomiis teettm
emännälle hampaat, mutta emäntä
arveli: "Kun on pärjätty ilman hampaita
näin monta vuotta, nim kai
sitä pärjätään vieläkin. Näytetään,
että on se radio meilläkin!"
Ja näkyy se olevan. • '
Sitä tehden se kuume.kiersi talosta
taloon ja näkyvillä tuloksilla. Radio-paalut
(antennit) on jo pystyssä melkein
joka talon' pihassa niinkin
"toisten kiusalla" vain — kuten laulajapojan
jalat siinä eräässä laulum.
Saa pa nähdä,. tuleeko. radtokmi
meille asti? Kultakuumeelta säilyimme,
mutta miten käynee nytt
Aika sen näyttää' ja kyllä siitäkin
kuuluu, jos se kuume meille.tiäee,
sillä luulen, että siinä otellaan eikä
antauduta leikiten kuumeen pauloihin.
. Sittenpähän tuo nähdään.
SIRPA-SERKKU.
joka nyt oli hänestä saavuttaräatto-man
kaukana. Mutta hän ei eiää itkenyt
eikä nyyhkyttänyt, hänen su-runsa.
flmaist^fcsi • eivät riittäneet ^
-jjat - ^M i;kyyP.eletK hänen: .surunsa
oli äidin surua ja se ylitti käikld ifi-himiUisyyden
rajat. Hänen laihat ja
ryppyiset sormensa vain tunkeutuivat
kuohkeaan multaan ja tuskan ka^
ventamat kasvot painuivat aivaamaa-han
kiinni. Punaiset ruusut haudalla
liekehtivät tulen lieskana ja hänei
sumentuneet silmänsä näkivät vain
kaksi väriä: mustan ja punaisen -
tulta ja multaa..
Mutta syksyisellä taivaalla ajddi-tivat
harmaat utupilvet, ne Hukmvat
palaamattomiin .etäisyyksiin, taukM-matta
ja pysähtymättä niinkuin äidinrakkauden
loppumattomuus ..•
——oOo
ERÄS musiikkimies Saksassa
keksinyt kirjoituskoneen, joHa
daan kirjoittaa nuotteja.
oOo- — .
HYÖNTEISET, ov^t nopea^P
lentäjiä kuin linnut, sanoN^at
• • •
miehet.
m.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 5, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-03-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380305 |
Description
| Title | 1938-03-05-02 |
| OCR text | mmm Sivu 2 LAUANTAINA, MAALISKUUN S PÄIVÄNÄ i m Canadan suomalaisten kauno- \ kirjallinen viikkolehti TUaoshlnnat: 1 vk. ........................... $2X10 6 kk. 1.10 3 öc. .60 Ulkomaille 6 kk. 1.65 Irtonumerot 5 senttiä . liekki Ilmestyy jokaisen viikpn lauantaina 12-sivuisena, sisältäen paca^ kaunokirJalUsta luettavaa kaikilt» alöil- -.ta. • Asiamiehille myönhetään 20 prosentin palkkio. F^täkää Asiämiesvälineltä jo tä- • i ^ust^t^ja: VaRaus mibUshix^ Qo. . •• Ltd. • Toixnittaja: J. Sa^iri. Toiniituj^euvosto: J. Järvls, Rauha Hilja Aho, IB. Suksi, Ester. Kftuetinen, Alli M»lm, B/fergit Laakso* Ja Yrjö Saivo. : I^ekkUii aljotut kirjoitukset osoi-tettft »^: . P.Q. Box 69 Sadbuiy, piijt. Tähdellä O] merkitl^jä kirjoituksia lainattaessa on alkulähde ehdottomasti mainittava. Tl Kunnia sille, kelle se kuuluu"^ sanotaan sananlaskussakin. Olemme aikmemmin maininnut niistä L I E K I N ystävistä, jotka viimeksikäydyn levi-tysryntäyksen aikana kunnostautuivat erikoisesti ja nostivaf L I E K I N lukijat muistaisivat juuri ne uhrautuvat erikoisesti ja nostivat iJEKiiJ tilaa jamäärän korkeammalle kuin se on koskaan ollut. Maitta että kaikki L I E K I N lukijat muistaisivat juuri me uhrautuvat henkilöt, jotka piirsivät nimensä kunniakkaasti L I I E K I N kehityksen historiaan, mainitsemme heistä joifäin vielä. Ön selvää, että LIEJUN hyväksi uhratäuvien luettelo olisi laaja, mutta tyydymme vain mainitsemaan muutamista. Ryntäyksen aikana tuli varmaksi ykköseksi AILI RAKKOLA South Porcupinesta /tankkimaHaan 67 tilauksella. Toiselle sijalle pääsi vanha veteraani JACOB RÄMÖ Torontosta 62 tilaukscJk. Kolmannen tilan sai SELMA PAJUNEN Montrealista 55 tilauksella. Neljäfmeksi tuli AUJ PAJUNEN Port Arthurista 49 tilauksella: VUdenneksi FANNY LINB Vancouverista 46 tilauksella. Vielä on nmimttava erikoisesti HEL-mPAWMÄKt, jqkas^ neltd paikkahunn^^^ Jjoke, hän0i:3O iitäustä: ^ ^ Mainitseminen. vain yllämainitut huipputulostm saavuttajat ei tietenkään merkitse sitä, että haluaisimme aliarvioida kenenkään työtä, mitä itsekukin on tehnyt LIEKIN, hyväksi, vaan olemme halunneet osoittaa, mir hin tuloksin voidaan varsinkin isom^ millä paikkffkunnilla päästä määrätietoisen työskentelyn kautta. On sei-vää^ että pienenimillä paikkakun-nUla on pienet mahdollisuudet tilausten iukumäiSräiin Hallden. Monasti ajatellmn, että LTEKJN tUatiksia on vaikea saada ja antaudutaan kokonaan pessimistisyyden valtaan yrittämättäkään, miten vaikeaa se työ todella on. Paras esimerkki tästä on Zfontrealista, missä sikäläiset L I E K I N ystävät eivät olisi ennen viime levi-tysryntäystä millään uskoneet, että Montrealista voidaan saada 55 tilausta L I E K I L L E niiden lisäksi, mitä siel-tunkeutui ikjtunakaihtimen raosta pieneen huoneeseen. Yö oli tuskallisen lämmin. Katujen melu oli jo tyystin vaiennut; vain silloin tällöin kuului jokin yksinäinen, harhautunut autotorten törähdys. Mutta vanha äiti valvoi vuoteessaan saamatta hetkeksikään unta silmiinsä. Häri ajatteli lakkaamatta poikaansa, joka nukkui viereisessä huoneessa —-» ajatteli ja valvoi, valvoi ja ajatteli. Poikaan oli keskittynyt kaikki hänen toiveensa ja unelmansa, hänestä alkoi ja häneen päättyi kaikki. Mutta nyt ahdisti äidin .rintaa tuskallinen kouristus. Hän sai asua enää viikon päivät poikansa kanssa yhdessä. Poika oli äskettäin mennyt jiaimisiin ja viikon kuluttua hänen oli määrä asettua asumaan vaimonsa kanssa omaan kotiinsa. Vanha äiti tunsi kadottavansa ainoan tukensa; hän joutui ikäänkuin nojaamaan tyhjää ilmaa vasten. Kaikki luisui hänen kasistaan —toisun käsun . . . Äiti virui unettomana vuoteessaan, ryppyiset ja suonikohjuilla kartoitetut kädet kuumeisen pään alla. Mutta unta väin ei tullut. Äkkiä hän havahtui ajatuksistaan ja ponnahti istumaan vuoteensa reunalle. Eteisestä kuului palohälyytyskellon kimeä merkinnahto. Hän nousi nopeasti jalkeille ja lähti herättämään poikaansa, nuorta palosotilasta. Poika iiukkui sikeästi, veti vaistomaisesti peitettä korvilleien ja hengitti tasaisesti; Samassa kuului toinen häl3rytys ja poika heräsi. Hän oli puoliksi unen ja valveillaolon rajamailla, hieroi silmiänsä ja alkoi hätääntyneesti pukeutua. Äiti seisoi sanattomana hänen vieressään ja vapisi pelosta ja jännityksestä. Tulipalo, häl5^ys keskiyöllä — se oli kuin kuoleman koputus öiseen ikkunaan, ja sarja menneisyyden kuvia ilmestyi äkkiä hänen silmiensä eteen: —• hän oli silloin vielä nuori, poika oli vasta seitsemännellä, kun eräänä yönä. soi hälyytys-kello ja hänen miehensä syöks)ä kadulle paloautoon. Oli pelkoa, kaameita aavistuksia ja sen-jälkeen hiil-tävää tuskaa ja murhetta. Tuona yönä hänen miehensä kuoli tulipalossa saamiinsa haavoihin ja tuo yö oli hänen elämänsä elävin ja kauhein muisto. Äidin monista estel3ristä huolimatta poika ryhtyi jatkamaan isänsä ammattia, häixestä tuli palosotilas, mies, joka säikkynyt tulta. •Kolpias hälyytyssoitto oli jo kajahtanut, kun poika painoi kypäränsä päähänsä ja pani kirveen vyölleen. Äiti tahtoi jotakin sanoa ja olla jotakin sanomatta, mutta hän sai vain vaivaloisesti äänetyksi: — Tule terveenä takaisin . . . Pojan päästyä eteiseen soi puhelin. Hän tarttui kuulotorveen ja kuuli pa-iokersantin käskevän äänen: — Suuri kellarlpalö, kaikki miehet liikkeelle^ ole heti valmis, auto odottaa kadulla ...» Poika oli xaelä puoliksi unessa. tä jo aikaiscfnmin oli saatu. Mutta asiamiehemme SELMA PAJUNEN näytti, että se on mahdollista. L I E K K I tarvitsee enemmän yllä-mainituttlaisiai asiatniehiä^ Liittykää L I E K I N asiantie^armeijaan! ' T O I M I T T A J A. iru An kaikki p^öri jäätanssi Imnen silmieni edessä eikä hän edes huomannut sa-- noa äidilleen hyvästiä. Hän fyntäsi juoksu jalkaa kadulla odottavaan paloautoon, joka lähti vihlovasti ulvoen 'palopaikkaa kohti. Mutta äiti jäi tijijpttamaan hänen jälkeensä pitkäksi aikaa, sillä hän aavisti, että se oli viimeinen häijyys. Niiskeä syysyö huokui usvaa katujen syviin rotkoihin. Kellaripalo -— mustaa savua, nokea ja tiiltä. Moot- . toriruiskujen ryjtmillinen tpsmke, kir-veitten iskut, särkyvien ikkuiiaruMtu-jen kilahdukset, vpalpppllikÖn käskevä ääni, avunhuudot, hirvittävä kuumuus ja noen katku — nuokaikki^u-lautuivat yhdeksi ja kokonaisdssi kauhun sävellykseksi. Se oli syysyön valtava sinfonia, palayan talon laulu, kaamea, ja juhlallinen. Palosotilaat ryömivät mahallaan pitkin kellarien käytäviä voimakkaiden vesisuihkujen ja tulenlieskojen seassa: Kuului tukahtuneita huutoja, voimatonta ähk3mtää, kirouksia ja komentosanoja. Kaksi luonnon alkuvoimaa kavi keskenänsä valtavaa kamppailua, mutta vesi oli voimakkaampi tulta. Tulen lieskat sammuivat, hiiltyneistä parruista lähti kaasumainen höyry, seinistä putoili veden irroittama rappaus. Mutta tuli'vaati myöskin uhrinsa. Kellarien pimeistä sokkeloista saivat palosotilaat raahata esille kahden toverinsa puoliksi hiiltyneet riiumiit 1.. ",' Aamu koitti^ mutta vanha äiti ei _ vieläkään nukkunut. Hän odotti poikaansa takaisin, rinnassaan omituinen) pelonsekainen aavistus. Aamupäivällä soitettiin paloasemalta ja il^ moitettiin, että hänen poikansa oli loukkaantunut tulipalossa ja joutunut sairaalaan: Äiti pukeutui äkkiä ja lähti sairaalaan poikaansa katsomaan. Mutta hän ei enää nähnytkään poikaansa, vaan puoliksi hiilt5meen olion, joka näytti mustalta ja hirvittävältä kuin kuollut metallipatsas. Poika makasi liikkumattomana, korventuneilla kasvoilla verestävät palohaavat, rip-settömät silmiluomet syvillä kuopilla. Hän oli osittain tajuissaan; tuskallinen voihkinta todisti hänen vielä elävän... Mutta kun äiti kosketti häntä arkaillen kylkeen, alkoi hän tuskasta vavahdella ja hänen tuskansa siirtyi äitiin, muuttuen pojan tuskaa ja kipua suuremmaksi. Hän vaipui polvilleen pojan vuoteen viereen ja hänen silmänsä alkoivat punottaa kyynelis-" tä kuin veriset haavat. Hänen ajatuksensa olivat jähmettyneet,:-hän ei kuullut eikä nähnjrt mitään. Mutta poika miltei suli hirvittävässä kuumeessa, hän houraili ja voihki ja vähitellen hänen ruumimsa muuttui yhdeksi liekehtiväksi palohaavaksi. Kasvot olivat sinertävän mustat, silmät ammottivat pohjattoman haudan tavoin ja viimein hänen myrkyt-tyn>^ verensä pääsi sydämeen, lopettaen elinpumpun toiminnan. Hän kuoli saman päivän iltana tuntoihinsa tulematta ja seuraavana sunnuntaina hänet haudattiin. Koko juhlallinen hautajaistunnel-may työtovereitten seppeleet, palopäällikön kaunis muistopuhe, kaikki surunvalittelut jä osanottosanat — ne oli\^t vanhalle äidille vain tyhjää ilmaa. Kun hauta oli luotu umpeen ja seppeleet oli laskettu, polvistui äiti tuoreen kummun ääreen ikäänkuin olisi tahtonut pyrkiä lähemmäksi sitä, Kyllä tämä meidän kylämme m yksi surkeuden pesäpaikka, kun täällä eivät asukkaat saa minkäänlaista rauhaa kuumetaudeilta., Kun ykH kuume alkaa vähän helpottaa, tule^ tilalle toinen, joka iskee meihin kyntensä puolta lujemmin kuin edellinen; Niinkuin nytkin. Eiohpitkä aika,^ kun täällä riehui kultakuume, muUn se kuume on jo laskenut nollaan. ' O i Mutta nyt pn vallalla radiokuume. {Mikä mahtaa olla seuraava kuume kylässämme; sen aika näyttää):'Radiokuume on saanut kylässämme sei- Haisen .vcdhn, että nyt on jo radio melkein ja^a tfilpssa. Se iki0tn0 lähti l^ikkeiel^^^^ koisella tavalla, kun ensin yksi pelkässä viattomuudessaan tuumasi ostaa radiop ja osti myös. Silloin sanoi toinm- ''K^oska tuo, niin kyllä minäkin!" Ja niin tuli kyläämthe kaksi radiota^ Mutta se ei loppunut saken. Kolmas jo riemastui: "Mitäs nuo luulevat olevansa, luulevatko he, että ei tässä toisetkaan saa radiota irti? Jätetään hevonen ostamatta, kun talvikin on näin pitkällä, eikä ajosta ole tietoa ja ostetaan niHHä rakoilla radio!" Ja niin se ostettiin. Neljäs lasketteli samalla nuotik kuin edellinenkin, mutta heillä otti-tiin kaapista ne rahat, joita oli saäi-tefty emännän hammasrahoiksi. Keväällä nimittäin oli aikomiis teettm emännälle hampaat, mutta emäntä arveli: "Kun on pärjätty ilman hampaita näin monta vuotta, nim kai sitä pärjätään vieläkin. Näytetään, että on se radio meilläkin!" Ja näkyy se olevan. • ' Sitä tehden se kuume.kiersi talosta taloon ja näkyvillä tuloksilla. Radio-paalut (antennit) on jo pystyssä melkein joka talon' pihassa niinkin "toisten kiusalla" vain — kuten laulajapojan jalat siinä eräässä laulum. Saa pa nähdä,. tuleeko. radtokmi meille asti? Kultakuumeelta säilyimme, mutta miten käynee nytt Aika sen näyttää' ja kyllä siitäkin kuuluu, jos se kuume meille.tiäee, sillä luulen, että siinä otellaan eikä antauduta leikiten kuumeen pauloihin. . Sittenpähän tuo nähdään. SIRPA-SERKKU. joka nyt oli hänestä saavuttaräatto-man kaukana. Mutta hän ei eiää itkenyt eikä nyyhkyttänyt, hänen su-runsa. flmaist^fcsi • eivät riittäneet ^ -jjat - ^M i;kyyP.eletK hänen: .surunsa oli äidin surua ja se ylitti käikld ifi-himiUisyyden rajat. Hänen laihat ja ryppyiset sormensa vain tunkeutuivat kuohkeaan multaan ja tuskan ka^ ventamat kasvot painuivat aivaamaa-han kiinni. Punaiset ruusut haudalla liekehtivät tulen lieskana ja hänei sumentuneet silmänsä näkivät vain kaksi väriä: mustan ja punaisen - tulta ja multaa.. Mutta syksyisellä taivaalla ajddi-tivat harmaat utupilvet, ne Hukmvat palaamattomiin .etäisyyksiin, taukM-matta ja pysähtymättä niinkuin äidinrakkauden loppumattomuus ..• ——oOo ERÄS musiikkimies Saksassa keksinyt kirjoituskoneen, joHa daan kirjoittaa nuotteja. oOo- — . HYÖNTEISET, ov^t nopea^P lentäjiä kuin linnut, sanoN^at • • • miehet. m. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-03-05-02
