1951-03-17-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
' Veikko Hintikka: MOTTO: '•Jätti kantelon jäklle, saiton Suomelle sorean KALLISTA kalevalaista perintöämme. kansallis5oittimeksemme sanottua kannelta ajatellessamme tulee niieleen vaJihojen roomalaisten sanonta: -Niin katoaa maailman kunnia".- Väikka meillä Suomessa, kantereen kotimaassa onkin eräitä kanteleyhtyeitäkin — nekin — maaseudulla — ja radiossa joskus hangoin e^iintj^^ joku harvoista kantekensoittajistamme, täy- •.tyy yhtyä kansallisoittimemme puolesta- puhujien toteamukseen, että kannel on heitetty romukoppaan ^ itaiialais- «aksalaista '^syntjijerää" oleva haitari on tulkit tilalle. • Kun Kalevalassa kerrotaan Väinämöisen poislähtiessään "jättäneen kantelon jälelle, soiton Suomelle sorean"', tuntuu siltä, että kansamme ei ole tuota, perintöään ainakaan kanteleen kohcla)- ta vaalinut. Karjalainen rahfvashan aii-meiseksi on kannelta lielkytellyt> karjalaisia kansanmiehiä <drvat viimeiset runonlaulajat ja kanteleeRspittajat, -jotka kannelperintöämme vaalivat. Lieneekö olhit erään syynä kanteleen hylkimiseen n.k. sivistyneistön piirissä juuri se, että yksinkertaiset rahvaan-- niiehet; köyhät saloseutujen asukkaat tuota vanhaa soitiiita ränsistyneitten sa-vutupiensa hämärässä näppäilivät. Kannel ei ollut salonkikelpoineny sen soittajat paikatuissa vaatteissaan olivat tosin : "intressantteja" nähtyinä joissakin juhlissa, mutta heidän vaatimaton soittimensa, viisikielinen kannel, se "haisi" aivan liiaksi rahvaan, hi^^ltä. 'Ei jak-. settu: kuunnella kanteleen herkkää helinää, katseltiin ivain savupirttiensä hämystä , herrasväelle, esiintymään etsittyjä partasuita paikkatakkeja. Kalevalaa juhlittaessa on noita karjalaisia kanteleensoittajia tuotu esiinty- • mUän, omien sanojensa liikuttamat juhr lapuhujat ovat puhuneet kauniita sanoja kanteleen puolesta ja korostaneet noiden .kantelqjerintöämme vaalivien . yksinkertaisten kansanmiesten arvoa "soiton sorean" tallettajina. ^«'oita lennokkaita juMiapuheita.miu3-, tpIiLtämän kirjoittaja käydessään Kalevalan päivänä 1949' Kiuruveden Nie-miskylääsä, tapaamassa siellä sokeana elämänsä iltaa viettävää viimeistä karjalaista runonlaulajaa ja kanteleen soit-. tajaa Timo Lipitsää. Kun juuri samana päi^^ä juhlittiin Helsingissä Uuden Kale\alan lOO-vuotismuistoa, jonka juhlan yhteydessä tietysti lausuttiin kauniita sanoja manalle menneistä ru-' nonlaulajista ja kanteleensoittajista, oli •^•ielä järkyttävämpää nähdä tämä kasiaisia hengenaarteita talletellut sokea \-anhus makaamassa köyhässä, kiirr jassa vuoteessaan unohdettuna. Niiden unohtamana, joilla olisi ollut moraalinen velvollisuus muistaa viimeistä elossaolevaa runonlaulajaa ja kanteleen- Mutta juhlapuheet eivät teen peHmikkeenä. Aivan \Tioteen vieressä oleva ikkuna oli sisältäkin vahvassa jäässä, eikä ohut peite \^rmaan 'sairaan vanhuksen ^ilua paljon lievittänyt.' Ei jaksanut enää \'anha runonlaulaja airttä viertää. Näytti siltä, että henki oH jö aineen jättänyt, kun Timo Lipit-sän poika auttoi isänsä-istumaan hetkeksi . ' Kuin aineeton oli vanhuksen läpikuultavan hauras käsi,;jötä hän vie-: raalle ojensi ja sanoi "Junmla aritagoh hy^^än päivän." Ajatus ei enää pysj:- nyt koossa, kun yritifmme kysyä hänen kaniltaan. ''Rhuotshitt guningaal" hän sen arveli olevan. — Timo Lipitsän kanteleen olivat jo Suistaniolla^ii|yiirin läänin polii^t ostaneet ja la^piÄeet maaherralleen ja tunnetulle musiikki- jäi kuoromiehelle Arvo Mannerille. Lähtiessäni Timo Lipitsä vielä näytti virkistyvän, koska jaksoi kauniin kar-jcdaisen toivotuksen esittää: "Terveen meng^, Jumala matgamiest auttagoh". Kalevalaista kulttuuria ja oikeata kris-teri- instrumenttina. Nyt on kuitenkin nuo A-aikeudet kanteleesta saatu poistetöksi ja mikä merkillisintä, tämä kanteleeseen tehdjasta parannuksista parhain on suunniteltu ja toteutettu valtameren takana. Orivedeltä sy^ntyisin ole\'a Mr. Hannes WaUen, joka puoli vuosisataa sitten lähti valtameren ta^se ja asuu nykyisin Californiassa, ön jo kolmen \-uosi-k. vmmenen ajan puuhaillut kanteleen parissa. Hän on suunnitellut jä toteuttanut, tehnyt kanteleeseen uudistuksia, jotta se voisi, ei ainoastaan -häilyä Suomen kansan kansallissoittimena, mutta tulla my-ös vaativamman musiikin ja vokaalitaiteen esittämisessä varteenotet-tavaksij soittimeksi. 'Hannes Wallenin kanteleeseen suunnittelema duurien vaihtaja on asiantuntijoiden mielestä parempi kuin nieillä^ Siiomessa .tehdyt parannukset. Siitä cm^tEaikki tarffceton • jätetty pois. Tulkoon mainituksi vielä sekin, että Hannes AVallen on suunnitellut duurien vaihtajansa tietämättä siitä syystä sopivaa, että työväen mu-siikkiväen keskuudessa otettaisiin kannel pois 'romukopasta", k<Äotettaisiin kannel sille kuuluvaan arvoon. Olisi mielenkiintoista kuulla, mille paÖJ^akun-nalle perustetaan ensimmäinen Työväen Musiikkiliiton alainen kannelyhtye. Tai missä työ\-äen oikesterissa ensimmäinen kannelsolisti esiintyy. - Koska Neuvostoliitossakin kanteleelle annetaan suuri arvo ja nm. 'Neuvosto- Karjalassa on useita kanteleyhtyeitä, pitäisi meillä kanteleen kotimaassa antaa kansällissoittimellemme suurempi ar\x> ja sitä vaalia suureamnassa määrin. Toiwkaamme, että juuri Työväen •Musiikkiliiton piirissä ruvettaisiin nimenomaan nuorison keskuudessa herät-tiimään henkiin rakkautta kannelta kohtaan. — STM: lehti. aa aa Yhä lisääntyneiden painokustannusten, sanomalehtipaperin, painomusteen ja muiden tarvikkeiden hintojen kohoamisen johdosta olemme pakotetut korottamaan Liekiii tilaushintoja, saadaksemme ne edes osapuilleen vastaamaan alan tarvikkeiden hintojen kohomista. Joudamme korottamaan tilaushintoja*sitäkin suuremmalla syyllä, koska Liekin asu palautetaan nyt ennalleen siitä,mihin se jokin aika sitten muutettiin tarkoituksella säästää lehden kustannushinnoissa. Nykyään joudumine maksamaan sanomalehtipaperista $121 tonnilta, sekä korkeat i-ahtimaksut paperin perille toimittamisesta. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että vuosi sitten maksoi sanomalehtipaperi $104 ja vajaat kaksi vuotta sitten $96 tonnilta. Kun tähän vielä otetaan paino- ja latomakoneiden kunnossapitokustannusten ja niihin aina silloin tällöin* tarvittavien osieri hintojen kohoaminen, niin näinollen ei ole mitään muuta keinoa kuin lehden tilaushintojen korottaminen.- Tilaiishinnat, jotka astuvat voimaan huhiikuui;! 1 prnä 1951 ovat seuraavat: 1 vuosikeria $3.50 S kuukauila , 2.00 3 ImukauSia 1.25 Y H D Y S V A L T O I H I H : 1 vuosikerta $4.25 6 kuukauiSa 2.50 SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLEs i vttcslkes'la . $5.00 6 kuukauiSa .............. N •UEEIM KUSTAS5TAJA soittajaa. iiseinkaan so\i arjen kanssa yhteen. Suistamolta evakkotielle joutunut Ti- "^0 Lipitsä asui poikansa perheen vuokraamassa mökkirähjässä, kuten jo e- ^ellä tuli mainittua, Kiuruveden Nie- •^'Jskylässä. Kun monilapsisen perheen toimeentulo oli niukkaa, kuvastui se ^\voskin Timo Lipitsän sairasvuoteesta. Pukkien päällä lautalaveri, jolla »^ut patja ja tyyny lakanattoman (\mo- ^tillisyyttä henkivät mielestäni fv^nhuk-sen sanat. Juuri sitä, mitä usein sivistyksen piotasilauksen saaneilta tärkeiltä ikansälaisilta puuttuu. Viime keväänä Timo Lipitsän elämän kaari katkesi ja 93-vuotiaana tä-hiä viimeinen runonlaulaja ja kanteleen soittaja pääsi lepoon. Hautaus-tilaisuutta muistivat upein seppelein monet sellaisetkin, jotka eivät häntä muistaneet silloin, kun hän oli puutteessa ja avun tarpeessa. Mutta tuosta käynnistäni on jäänyt mieleen Timo Lipitsän valkea pää kurjan vuoteen la-kanattomalla tjynyllä, joka silloin Uuden kale\'alan 100-vuotisriemujuhlapäi-vänä assosioi mieleeni Helsingissä Kalevalaa juhlivien frakkipaitojen valkeat rinnat. Mutta palatkaamme kanteleeseen ja syihin, mitkä ovat vaikuttaneet sen syrjään ja ^-romukoppaan"' joutumiseen. Kannelhan on ääneltään n. k. Italian harppua huomattavasti^ kauniimpi, mutta sävellajien \>aihtamisen vaikeus on ollut sen heikko puoli. Kannelta ei ole juuri siitä syystä voitu käyttää orkes- Suomessa tehdyistä parannuksista. Voinemme toisessa yhteydessä kertoa e-nemmän Hannes Wallenista ja, hauen kanteleestaan Työväen Musiikkilehden lukijoille. Mr. VVallen on aikoinaan muuten kuulunut - Tampereen Työväen sekakuoroonkin ja laulajaperinteitä jatkanut siellä valtameren takanakin. , - Kun tällainen parannus on kanteleeseen tehty — ja siitäkin huolimattaj ilman sä\'ellajien vaihtajaakin—r pitäisi kanteleen tulla musiikinharrastajien keskuudessa yleisemmäksi. Huomioonottamatta kanteleen perinteitä ja sen merkitystä kansallissoittimenanrime, luulisi sen herkän hfelinän miellyttävän e-nemmän kuin jordcin rämisevän haitarin. Onhan kannel niin paljon lähei-sempää meikäläiselle mentaliteetillekin. Sanotaanhan suomalaisen kansan siehin uumenista syntyneestä" kansanmusiikista sattuvimminAirkkeessä: '^Soitto on suruista tehty, murehiätamuovaeltu". - Kannel on suomalaisen kansan soitin, suomalaiset rahvaan miehet ja naiset kannelta ovat murheittensa ja ilojensa tulkkina helkytelleet. Eiiiö olisi juuri Eräs Liekin ystä\'ä lähetti aneille kirjeen, flimetellen, kuinka suomen kieleen on viime vitosina "syntynyt" niin <smi-tuisia sanoja, että ne vaikuttavat pai» jon jäykenuniitä ja kömpelömniiltä kura oanaperäiset suomalaiset sanat ja näitä sanoja (viljellään paljon lehtienkin pal^ toilla. Samalla hän lähetti joiöton sanoja, joihin haluaa suomalaista vastinetta. Tosiasia on, että nykyisessä suomen kielessä käytetään paljon vieraskielisiä sanoja, n.s. sivistyssanoja, mutta selvää on, että niiden käyttö edellyttää myös sen, että tavallineni lukija ne tuntee ja tietää mitä ne mei^itse\*ät. Useinkaan ei niin,ole, vaan lukija saa sanalcirjan ai\'^^ulla lukea omaa lehteään. Ja kenellä aina sanakirjat o\'at saatavissa. Toisaalta taas n.s. sivistyssanojen käyttö on tärkeää siksi, että monetkin sanat ovat juurtuneet kieleemme niin, että yirunärrämme ne kaikki ja monasti on vaikeaa yhdellä suomen kielitila sanalla sanoa sitä, mikä voidaäh.sanoa yleiseen käyttöön tulleella vieraskielisellä sanalla. Näinollen täytyy yhtä sanaa—• joka saattaa olla kuinka tuttu tahansa jokaiselle, <vaik?ka onkin vie-rasldelinen sana — vastaamassa <>lla ehkä kymmensanainen lause. Etunsa ja haittansa ovat siis vieraskielisten ja puhtaasti suomalaisten sanojen (käytöllä.- . Luettelemme^^ seuraavassa yllämainitun Liekin ystävän lähettämät vieraskieliset sanat selityksineen: AbHurientti — ylioppila^okelas. Aforismi — ajatelma, mietelmä. Amputatio —- leikata poikki koko ruumiinosa, käsi tai jalka. Aroma — hyvH tuoksu tai hajii. Asessori — mukanaistuja, viraston, eteniliin oikeus- tai hallintoviraston vakinainen jäsen (hovioikeuden, tuomiokapitulin, tullihallituksen asessori). Assistentti — apulainen. Auskultantti ~~k'\ivinte\x]2L, virkamies, joka kuuluu virastoon tai harjoituksen, on mukana asiain käsittelyssä, mutta ei saa ottaa osaa päätöksiin, eikä nauti varsinaista palkkaa. Detalji ~— yksityis- pikkuseikka. Fajanssi — puoliposliini. Illusia — aistihairahdus, haaveku va. Kapitulantti -— tavallisesti varsinaisen asevelvollisuutensa päätyttyä aliupseerina sotapalvelukseen erikoisella sitoumiuksella jäänyt mies. Kontrapunkti —• sävelmä, joka säes-
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 17, 1951 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1951-03-17 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki510317 |
Description
Title | 1951-03-17-03 |
OCR text |
' Veikko Hintikka:
MOTTO:
'•Jätti kantelon jäklle,
saiton Suomelle sorean
KALLISTA kalevalaista perintöämme.
kansallis5oittimeksemme sanottua
kannelta ajatellessamme tulee
niieleen vaJihojen roomalaisten sanonta:
-Niin katoaa maailman kunnia".-
Väikka meillä Suomessa, kantereen kotimaassa
onkin eräitä kanteleyhtyeitäkin
— nekin — maaseudulla — ja
radiossa joskus hangoin e^iintj^^ joku
harvoista kantekensoittajistamme, täy-
•.tyy yhtyä kansallisoittimemme puolesta-
puhujien toteamukseen, että kannel
on heitetty romukoppaan ^ itaiialais-
«aksalaista '^syntjijerää" oleva haitari
on tulkit tilalle. •
Kun Kalevalassa kerrotaan Väinämöisen
poislähtiessään "jättäneen kantelon
jälelle, soiton Suomelle sorean"',
tuntuu siltä, että kansamme ei ole tuota,
perintöään ainakaan kanteleen kohcla)-
ta vaalinut. Karjalainen rahfvashan aii-meiseksi
on kannelta lielkytellyt> karjalaisia
kansanmiehiä |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-03-17-03