1947-12-13-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Lounais-Suonien saaristojpitäjistä kau-
•nniä on Kustavi, liionnonihana, silu-
]2,le Ja piene-maie saarille 1700
Kulla syntynyt seurakunta. • ^
Kustavi onkin todellinen saanstopita-
'ä ^illä siihen kuuluu ÖCK)' saarta. Se
!ijaitsee Tohjanlahden rannikolla, Tu-nin
ja l'"den kaupungin välillä, lähempänä
viimeksi mainittua: Pääsaari K i vimaa,
jossa sijaitsee kirkonkylä, on
Turusta 4Vi tunnin auto- ja-noin 7
tunnin laivamatkan etäisyydellä. Se on~
pitkien ja hankaloitten yhteyksiensä ta-ida,
huvila-asutusta lukuunottamatta
säilynyt syrjässä varsinaiselta turistilii-icenteeltä
ja onnistunut kehityksensä o-iiella
säilyttämään jotain aidosta saaris-loromantiikastaan.
Lehtevien, syksyn kellastamien puitten
keskeltä pilkoittaa Kivimaan laiturista
tultaessa Kustavin vanha kirkko,
punaisine seinineen vaatimattomana,
mutta hiljaista hartautta henkivänä.
Vanhoja hautakiviä j a vinoon painuneita
ristejä katsellessaan toteaa, että meren
kansaa ovat kustavilaiset entisinä
aikoina ollleet. Risti ja ankkuri, uskon
ja toivon vertauskuvat merimies tai kap-kaiteellaolex^
a vanha tiimalasi ja vastakkaisella
seinustalla seisova Moralais-kello
luovat tähän pieneen pyhäkköön
kodikkuutta, samalhi kun vertauskuvallisesti
muistuttavat mieliin ajan kiiruhtamisesta
kohden ikuisuutta .
Kustavi perustettiin kappeliseurakunnaksi
Taivassalon pitäjään v. 1783 siten,
e t t ä siihen yhdistettiin keskiajalta peräisin
olevat Vartsalan (P. Johannek-
.sen) ja Kunnaraisten (P. Jaakopin) kappelit.
Se erotettiin kirkkoherrakunnaksi
v. 1865.
Merenkulku olikin Kustavissa pääelinkeinona
viime vuosisadan loppupuolelle
saakka. Suurimmat talot olivat
yleensä merikapteenien ja laivan-varusta
jäin omistamra ja viljelemiä. Uljaat
"lä^ipimien vesien" purjehtijat, parkki-laivat
ja kuunarit viipyivät matkoillaan
pari, kolmekin vuotta ja tarvitsivat runsaasti
muonaa, samoin kuin pienemmät
Itämeren purjehtijatkin, jotka yleensä
kotoa lähdettäessä pyrittiin mahdollisimman
runsain 'muonavaroin varustamaan.
Kapteenien taloissa viljeltiin leipäviljaa
ja kasYatettiin sikoja, jotta
olisi oltu mahdollisimman omavaraisia
teeni nimen 3'läpuolella viittaavat vai- * purjehdusmatkoilla. Omilla veistämöil-najien
merimiesammattiiii- useilla hau- lään miehet neuloivat talvikaudet purjei-doilla.
Kustavin puukirkko on rakennettu v.
17S3. Sen sanotaan syntyneen siten, e t tä
P Jaakopin ja P. Johanneksen kappelit
yhdistettiin. Täten aikaansaatiin kirkko,
mikä muodoltaan liittyy lounais-
Suomen yleiseen suorakaiteen muotoiseen
tyyppiin .Kirkkorakennuksen pääosana
on verrattain korkeapäät>'inen ja
paanupeitteinen satulakaton kattama
riinkohnone, johon pitkien puolien keskellä
liittyvät tätä matalammat >kylki-rakennukset.
Kirkon vierellä on kauniin
suorapiirteinen kellotapuli.
Kirkkosalia koristavat vanhat, arvokkaat
taideteokset ja koriste-esineet, joista
osa palautettiin e.m. korjauksen yhteydessä,
museoista takaisin tähän kauniiseen
pyhäkköön. Vaikuttavimpia niistä
ovat alttarin eteläpuoleisella seinällä
oleva krusifiksi 1700 luvulta ja pohjoisella
seinällä Jeesusta Getsemanessa e-siitävä
naivin yksinkertainen maalaus.
Tuntemattomien mestarien, ehkäpä suomalaisten
kansan miesten käsialaa molemmat.
Kirkon keskilaivassa riippuu katosta
kolme täysissä purjeissa olevaa kaleeria,
jotka ovat muistuttaneet jumalanpalveluksissa
olijoille merellä purjehtivia
Kustavin miehiä ja saaneet monet hartaat
esirukoukset kohoamaan merenkul-kijoitten
puolesta. Kauniin saarnatuolin
m oli Joen tädiltä ja kuului seuraavasti:
'Joseph Stacey!
Olen lukenut aamulehdistä, että poliisit
ovat vanginneet roistot, jotka kävivät
vieraisilla autokorjaamossasi. En
halua tulla moiseen paikkaan. Siirrän
vierailuni siellä toistaiseksi. Pidä huolta
asuntovaunustani. .
Altis tätisi Alice."
"Sittenhän minun ei tarvitse muuttaa-l^
aan?" S\lvia huudahti ihastuneena.
Sylvian ei tarvinnut muuta. Joe se-
^Jtti, että hänen vahingoittunut käsivartensa
ei sallinut hänen työskentelevän ja
vietti melkein koko päivän Sylvian seu-
^35sa. Sitten hän vietti melkein koko
; y vian kesäloman ajan tvtön seurassa,
.1^ kun kaksi viikkoa oli kulunut, Sylvia
«h pahoillaan, täytyessään matkustaa
pois.
se miellyttävä puoli siinä oli.
^^^^^^ ^än ja Joe voisivat
^'''^''"^ Sylvian tultua takai-'
T^oppu.
ta ja jo aikaisin talvella alettiin ennen
. purjehduskauden alkua leipoa leipää,
jota satoja vartaallisia kuivattiin matkaeväiksi.
Sikoja teiirastettiin ja suolattiin
särpimeksi kymmeniä tonnia.
Kun laivojen lähtöpäivä oli koittanut,
kerääntyi koko kylän väki rantaan, olihan
miltei jokaiselta joku läheinen lähdössä.
Äiti saatteli poikaansa, vaimo
miestään, lapset isäänsä, saarten neidot
mielitettyjään. Kaipauksen kyynel kohosi
saattajilta salaa silmänurkkaan, vai
oliko se vain ahavaisen kevättuulen aiheuttama,
kun laivat purjeet pullistuneina
etenivät Kohden Iniön aukeata.
Palasihan poika, toi silkkihuivin tai
sormuksen. ^Mutta monet hartaat rukoukset
kohosivat Kustavin kirkossa
poissaolevien puolesta, kun syksyn myrskyt
ärjyivät merellä.
Purjelaivaromantiikka katosi höyrylaivaliikenteen
syrjäyttämänä. Monet
Kusta\nn pojat tosin purjehtivat vieläkin
maailman merillä, tai ovat muulla
tavoin merenkulun palveluksessa. Tunnetuin
heistä lienee sivistyselä^äämme-kip
runsain lahjoituksin tukenut merenkulkuneuvos
Antti Vihuri. Hän on tarmollaan
matalan mökin pojasta kohonnut
huomattavaksi laivan varustajaksi.
Suomalaista kirjallisuutta on merielämää
kuvaavilla teoksillaan rikastuttanut kustavilaisen
merikapteenin poika Volter
K i l p i .
Meren kulku toi muassaan vaurautta
ja samalla se edelläkerrotuista syistä
edisti maanviljelyksen kehittämistä.
^Maanviljelys onkin nykyisin Kustavissa
pääelinkeinona, meijerin huolehtiessa
karjataloustuotteiden jalostamisesta ku-luttajapiirien
tarpeita tyydyttämään.
Viljelykset tosin ovat suhteellisen pieniä,
mutta tosin puutarhaviljelys tulee
kehittymään uuden tieyhteyden valmistuttua
Turkuun. Tämä tuleekin edistämään
taloudellista hyvinvointia ennen
kaikkea pieniviljelijäväestön keskuudessa.
»
Kalastus on maanviljelyksen ohella
huon^attavinta. Se on kuitenkin Kustavissakin
sotavuosina kärsinyt vaikean
pyydys- ja polttoainetilanteen lakia. Silakkaa
on tullut viime vuosina heikosti
ja- Kansanhuollon takavuosina sään-nöstellessä
silakan hinnat kannattamattoman
alhaisiksi, siirtyivät kalastajat ^
etui)äässä tuottavamman suomukalan
pyyntiin. Kun ottaakin huomioon sisävesillä,
miltei kotirannoi.^^saan sivuelinkeinona
kalastusta harjoittavien suomukalasta
saamat hinnat, ulkomerellä syk-
Villit peurat eivät ote aina kovin arkoja, kuten osoittaa tämä kuva Intiaanien
teoUisuuskoulun edustalta Kenorassa; herkullisen palan houkuttelemana
tulee se sitä kurkottamaan intiaanitvtön kädestä.
symyrskyllä ammattiaan harjoittavien
kalastajien silakasta saamiin hintoihin,
oiv hintaero suhteeton.
Huyila-asutus on keskittynyt etupäässä
Kivimaan ja Vartsalon välissä
olevan nk, Ströömin rannoille. Siellä
viettävät myös useat Kustavin entisten
merikapteenien lapsista ja jälkeläisistä
kesänsä. Kirjailija Volter Kilpi
asui vakituisesti kuolemaansa saakka
Kustavissa sinne rakennutta"^assaan huvilassa
ja sen menneisyydestä hän ammensi
aiheet romaaneihinsa. Mutta meri
on vetänyt sinne myös uudelleen ja uudelleen
professorit Sulo ja Kaarlo K i l ven,
siellä asuus*myös Helsingin Kansallisteatterin
entinen näyttelijä Eero
K i l p i , meren alati vaihtelevaa näytelmää
seuraten. Samoilla rannoilla viettävät
kesänsä huviloissaan m y ö s Kallio-niemet,
kapteenien poikia hekin, rehtori
.Aarne Kallioniemi ja eduskunnan
pikakirjoituskanslian päällikkö Kallioniemi
puolisoineen ,lastensa ja lastensa
lasten ympäröiminä. Tänne on myös
rakennuttanig; huvilansa 'Kotikallion"
pianisti Kosti Vehanen, neekerilaulaja-tar
Mariaiv Andersonin säestäjänä kansainvälisen
kuuluisuuden saavuttanut.
\'ieUi on mainittava toht. Hornborg-vainajan
rakennuttama huvila "Sarvilin-na".
botanisesti harvinaisine kokoelmineen,
jossa on n. 3,000 erilaista kasvia
ja n. 200 erilaista puuta. Ikävä vain
oli todeta-,että se hoidon puutteessa ja
poutakesän kuivaamana nykyisin on
rappeutumassa, sotatalven ankarien
pakkasien tuhottua jo osan jaloimmista
puulajeista.
Kaunis oli Kustavi syyssuvisina päivinä
siellä käydessämme. Meri välkkyi
ja säkenöi. Sen kirpeän suolainen hengitys
yhtyi rantahongikon pihkaiseen suitsutukseen
.vieren vapaa laulu, honkien
humiseva hyräily ja lintujen liverrykset
yhtyivät suureksi sinfoniaksi jonka
mestari on Kauneus.
Kustavi.ssa saimme nähdä kappaleen
kauneinta Suomea, saimme myös tutustua
meren kansaan, vakaalseen ja lujaan.
Kuten Kustavin maann*ehet kyntävät
sarkojaan. viljelevät isien raivaamia peltojaan,
samoin Kustavin kalastajat ja
luotsit tekevät työtään usein myrskyi-
.=ielläkin merellä tämän maan puolesta,
jonka vapaus ja hyvinvointi ori.aina ollut
heille kallis. ~ V. H .
RULLALtJISTIMET keksi v.
1768 eräs cnlantilainen nimeltä
Meriin.^
TILAUS Liekille joululahjaksiI
Jefferson oli monipuolinen
mies
Vhdysvaltain entisen presidentin Thomas
Jeffersonin kaksisatavuotisjuhlas-sa,
jota hiljattain vietettiin, korostettiin
hänen suuria lahjojaan ja ominaisuuksiaan.
Ja kieltämättä hän on ollut har*
vinaisimpia, monipuolisimpia ja lahjakkaimpia
ihmisiä, mitä koskaan on elänyt.
Hänestä on sanottu, että hän oli maan-viljellä,
valtiomies, diplomaatti, lainsäätäjä;
filosofi, matematiikko, tiedemies,
poiltikko, taiteilija, arkkitehti, tähtitieteilijä
ja melkein mitä tahansa ihnii-nen
voi olla. Mutta harvat ovat korostaneet
sitä, e t t ä hän oli harras musiikkimies
ja että hän oli ehkä intohimoisin
juuri musiikissa.
Kun hänen perintökotinsa v. 1770
paloi, niin niiden harvojen esineiden
joukossa, jotka hän palosta pelasti, oli
hänen viulunsa,.jota hän intohimoisesti
rakasti. Se oli se instrumentti, joka seurasi
häntä kaikkialla ja joka toi henkeä
ja elämää hänen myöhemmin rakentamaansa
kotiin Monticelloon. Ja hän ei
ollut mikään amatööri soittaja vaan taiteilija
joka uhrasi aikaansa musikaalisille
taipumuksilleen. Hän kulutti noin
kolmisen tuntia päivässä harjoituksiin,
milloin se vaan suinkin oli mahdollista.
Ja lukuisat olivat ne tilaisuudet, joissa
hän esiintyi antaen ohjelmaa. Ja kun
hän oli lähettiläänä Ranskassa ja myöhemmin
Yhdysvaltain presidenttinä, hän
teki parhaansa saadakseen Amerikaan
hyvää ranskalaista musiikkia.
Kun hän asui Monticellossa, hän keräsi
palvelijoikseen, sellaisia, joilla oli musikaalisia
lahjoja ja muodosti niis^
soittokunnan. Mutta hän pyrki paremr
paan. Hän kirjoitti ystävälleen Ranskaan
ja pyysi t ä t ä toimittamaan hänelle
Ranskasta palvelijoita, jotka kykenevät
soittamaan french hornia, klarinettia,
oboa ja pasuunaa sillä niiden soittajia
ei ollut täällä saatavissa. Hän sanoo,
e t t ä hänen palveluskuntaansa kuivuu'
puutarhureita, nikkareita, kutojia, ki-vcnhakkureita
ja piirustajia, mutta hänen
täytyisi saada myöskin hyviä musikantteja.
Hän lupaa kohtuullisen palkan
jä lupaa, e t t ä jos ne puolen vuosikymmenen
kuluttua halusivat palata
takaisin Ranskaan, paluukyyti kyllä
»Jtattaisiin,^mutta hän muuten toivoisi,^
eitä ne jäisivät pysyväisesti Amerikan
asukjcaiksi.
Jeffer.sonin arvellaan musikaaliset lahjansa
perineen äidiltään, joka oli harvinaisen
lahjakas musiikki-ihminen. Hän
LAUANTAINA, JOULUKUUN 13 PÄIVÄNÄ SIVU 9
f
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 13, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-12-13 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki471213 |
Description
| Title | 1947-12-13-09 |
| OCR text | Lounais-Suonien saaristojpitäjistä kau- •nniä on Kustavi, liionnonihana, silu- ]2,le Ja piene-maie saarille 1700 Kulla syntynyt seurakunta. • ^ Kustavi onkin todellinen saanstopita- 'ä ^illä siihen kuuluu ÖCK)' saarta. Se !ijaitsee Tohjanlahden rannikolla, Tu-nin ja l'"den kaupungin välillä, lähempänä viimeksi mainittua: Pääsaari K i vimaa, jossa sijaitsee kirkonkylä, on Turusta 4Vi tunnin auto- ja-noin 7 tunnin laivamatkan etäisyydellä. Se on~ pitkien ja hankaloitten yhteyksiensä ta-ida, huvila-asutusta lukuunottamatta säilynyt syrjässä varsinaiselta turistilii-icenteeltä ja onnistunut kehityksensä o-iiella säilyttämään jotain aidosta saaris-loromantiikastaan. Lehtevien, syksyn kellastamien puitten keskeltä pilkoittaa Kivimaan laiturista tultaessa Kustavin vanha kirkko, punaisine seinineen vaatimattomana, mutta hiljaista hartautta henkivänä. Vanhoja hautakiviä j a vinoon painuneita ristejä katsellessaan toteaa, että meren kansaa ovat kustavilaiset entisinä aikoina ollleet. Risti ja ankkuri, uskon ja toivon vertauskuvat merimies tai kap-kaiteellaolex^ a vanha tiimalasi ja vastakkaisella seinustalla seisova Moralais-kello luovat tähän pieneen pyhäkköön kodikkuutta, samalhi kun vertauskuvallisesti muistuttavat mieliin ajan kiiruhtamisesta kohden ikuisuutta . Kustavi perustettiin kappeliseurakunnaksi Taivassalon pitäjään v. 1783 siten, e t t ä siihen yhdistettiin keskiajalta peräisin olevat Vartsalan (P. Johannek- .sen) ja Kunnaraisten (P. Jaakopin) kappelit. Se erotettiin kirkkoherrakunnaksi v. 1865. Merenkulku olikin Kustavissa pääelinkeinona viime vuosisadan loppupuolelle saakka. Suurimmat talot olivat yleensä merikapteenien ja laivan-varusta jäin omistamra ja viljelemiä. Uljaat "lä^ipimien vesien" purjehtijat, parkki-laivat ja kuunarit viipyivät matkoillaan pari, kolmekin vuotta ja tarvitsivat runsaasti muonaa, samoin kuin pienemmät Itämeren purjehtijatkin, jotka yleensä kotoa lähdettäessä pyrittiin mahdollisimman runsain 'muonavaroin varustamaan. Kapteenien taloissa viljeltiin leipäviljaa ja kasYatettiin sikoja, jotta olisi oltu mahdollisimman omavaraisia teeni nimen 3'läpuolella viittaavat vai- * purjehdusmatkoilla. Omilla veistämöil-najien merimiesammattiiii- useilla hau- lään miehet neuloivat talvikaudet purjei-doilla. Kustavin puukirkko on rakennettu v. 17S3. Sen sanotaan syntyneen siten, e t tä P Jaakopin ja P. Johanneksen kappelit yhdistettiin. Täten aikaansaatiin kirkko, mikä muodoltaan liittyy lounais- Suomen yleiseen suorakaiteen muotoiseen tyyppiin .Kirkkorakennuksen pääosana on verrattain korkeapäät>'inen ja paanupeitteinen satulakaton kattama riinkohnone, johon pitkien puolien keskellä liittyvät tätä matalammat >kylki-rakennukset. Kirkon vierellä on kauniin suorapiirteinen kellotapuli. Kirkkosalia koristavat vanhat, arvokkaat taideteokset ja koriste-esineet, joista osa palautettiin e.m. korjauksen yhteydessä, museoista takaisin tähän kauniiseen pyhäkköön. Vaikuttavimpia niistä ovat alttarin eteläpuoleisella seinällä oleva krusifiksi 1700 luvulta ja pohjoisella seinällä Jeesusta Getsemanessa e-siitävä naivin yksinkertainen maalaus. Tuntemattomien mestarien, ehkäpä suomalaisten kansan miesten käsialaa molemmat. Kirkon keskilaivassa riippuu katosta kolme täysissä purjeissa olevaa kaleeria, jotka ovat muistuttaneet jumalanpalveluksissa olijoille merellä purjehtivia Kustavin miehiä ja saaneet monet hartaat esirukoukset kohoamaan merenkul-kijoitten puolesta. Kauniin saarnatuolin m oli Joen tädiltä ja kuului seuraavasti: 'Joseph Stacey! Olen lukenut aamulehdistä, että poliisit ovat vanginneet roistot, jotka kävivät vieraisilla autokorjaamossasi. En halua tulla moiseen paikkaan. Siirrän vierailuni siellä toistaiseksi. Pidä huolta asuntovaunustani. . Altis tätisi Alice." "Sittenhän minun ei tarvitse muuttaa-l^ aan?" S\lvia huudahti ihastuneena. Sylvian ei tarvinnut muuta. Joe se- ^Jtti, että hänen vahingoittunut käsivartensa ei sallinut hänen työskentelevän ja vietti melkein koko päivän Sylvian seu- ^35sa. Sitten hän vietti melkein koko ; y vian kesäloman ajan tvtön seurassa, .1^ kun kaksi viikkoa oli kulunut, Sylvia «h pahoillaan, täytyessään matkustaa pois. se miellyttävä puoli siinä oli. ^^^^^^ ^än ja Joe voisivat ^'''^''"^ Sylvian tultua takai-' T^oppu. ta ja jo aikaisin talvella alettiin ennen . purjehduskauden alkua leipoa leipää, jota satoja vartaallisia kuivattiin matkaeväiksi. Sikoja teiirastettiin ja suolattiin särpimeksi kymmeniä tonnia. Kun laivojen lähtöpäivä oli koittanut, kerääntyi koko kylän väki rantaan, olihan miltei jokaiselta joku läheinen lähdössä. Äiti saatteli poikaansa, vaimo miestään, lapset isäänsä, saarten neidot mielitettyjään. Kaipauksen kyynel kohosi saattajilta salaa silmänurkkaan, vai oliko se vain ahavaisen kevättuulen aiheuttama, kun laivat purjeet pullistuneina etenivät Kohden Iniön aukeata. Palasihan poika, toi silkkihuivin tai sormuksen. ^Mutta monet hartaat rukoukset kohosivat Kustavin kirkossa poissaolevien puolesta, kun syksyn myrskyt ärjyivät merellä. Purjelaivaromantiikka katosi höyrylaivaliikenteen syrjäyttämänä. Monet Kusta\nn pojat tosin purjehtivat vieläkin maailman merillä, tai ovat muulla tavoin merenkulun palveluksessa. Tunnetuin heistä lienee sivistyselä^äämme-kip runsain lahjoituksin tukenut merenkulkuneuvos Antti Vihuri. Hän on tarmollaan matalan mökin pojasta kohonnut huomattavaksi laivan varustajaksi. Suomalaista kirjallisuutta on merielämää kuvaavilla teoksillaan rikastuttanut kustavilaisen merikapteenin poika Volter K i l p i . Meren kulku toi muassaan vaurautta ja samalla se edelläkerrotuista syistä edisti maanviljelyksen kehittämistä. ^Maanviljelys onkin nykyisin Kustavissa pääelinkeinona, meijerin huolehtiessa karjataloustuotteiden jalostamisesta ku-luttajapiirien tarpeita tyydyttämään. Viljelykset tosin ovat suhteellisen pieniä, mutta tosin puutarhaviljelys tulee kehittymään uuden tieyhteyden valmistuttua Turkuun. Tämä tuleekin edistämään taloudellista hyvinvointia ennen kaikkea pieniviljelijäväestön keskuudessa. » Kalastus on maanviljelyksen ohella huon^attavinta. Se on kuitenkin Kustavissakin sotavuosina kärsinyt vaikean pyydys- ja polttoainetilanteen lakia. Silakkaa on tullut viime vuosina heikosti ja- Kansanhuollon takavuosina sään-nöstellessä silakan hinnat kannattamattoman alhaisiksi, siirtyivät kalastajat ^ etui)äässä tuottavamman suomukalan pyyntiin. Kun ottaakin huomioon sisävesillä, miltei kotirannoi.^^saan sivuelinkeinona kalastusta harjoittavien suomukalasta saamat hinnat, ulkomerellä syk- Villit peurat eivät ote aina kovin arkoja, kuten osoittaa tämä kuva Intiaanien teoUisuuskoulun edustalta Kenorassa; herkullisen palan houkuttelemana tulee se sitä kurkottamaan intiaanitvtön kädestä. symyrskyllä ammattiaan harjoittavien kalastajien silakasta saamiin hintoihin, oiv hintaero suhteeton. Huyila-asutus on keskittynyt etupäässä Kivimaan ja Vartsalon välissä olevan nk, Ströömin rannoille. Siellä viettävät myös useat Kustavin entisten merikapteenien lapsista ja jälkeläisistä kesänsä. Kirjailija Volter Kilpi asui vakituisesti kuolemaansa saakka Kustavissa sinne rakennutta"^assaan huvilassa ja sen menneisyydestä hän ammensi aiheet romaaneihinsa. Mutta meri on vetänyt sinne myös uudelleen ja uudelleen professorit Sulo ja Kaarlo K i l ven, siellä asuus*myös Helsingin Kansallisteatterin entinen näyttelijä Eero K i l p i , meren alati vaihtelevaa näytelmää seuraten. Samoilla rannoilla viettävät kesänsä huviloissaan m y ö s Kallio-niemet, kapteenien poikia hekin, rehtori .Aarne Kallioniemi ja eduskunnan pikakirjoituskanslian päällikkö Kallioniemi puolisoineen ,lastensa ja lastensa lasten ympäröiminä. Tänne on myös rakennuttanig; huvilansa 'Kotikallion" pianisti Kosti Vehanen, neekerilaulaja-tar Mariaiv Andersonin säestäjänä kansainvälisen kuuluisuuden saavuttanut. \'ieUi on mainittava toht. Hornborg-vainajan rakennuttama huvila "Sarvilin-na". botanisesti harvinaisine kokoelmineen, jossa on n. 3,000 erilaista kasvia ja n. 200 erilaista puuta. Ikävä vain oli todeta-,että se hoidon puutteessa ja poutakesän kuivaamana nykyisin on rappeutumassa, sotatalven ankarien pakkasien tuhottua jo osan jaloimmista puulajeista. Kaunis oli Kustavi syyssuvisina päivinä siellä käydessämme. Meri välkkyi ja säkenöi. Sen kirpeän suolainen hengitys yhtyi rantahongikon pihkaiseen suitsutukseen .vieren vapaa laulu, honkien humiseva hyräily ja lintujen liverrykset yhtyivät suureksi sinfoniaksi jonka mestari on Kauneus. Kustavi.ssa saimme nähdä kappaleen kauneinta Suomea, saimme myös tutustua meren kansaan, vakaalseen ja lujaan. Kuten Kustavin maann*ehet kyntävät sarkojaan. viljelevät isien raivaamia peltojaan, samoin Kustavin kalastajat ja luotsit tekevät työtään usein myrskyi- .=ielläkin merellä tämän maan puolesta, jonka vapaus ja hyvinvointi ori.aina ollut heille kallis. ~ V. H . RULLALtJISTIMET keksi v. 1768 eräs cnlantilainen nimeltä Meriin.^ TILAUS Liekille joululahjaksiI Jefferson oli monipuolinen mies Vhdysvaltain entisen presidentin Thomas Jeffersonin kaksisatavuotisjuhlas-sa, jota hiljattain vietettiin, korostettiin hänen suuria lahjojaan ja ominaisuuksiaan. Ja kieltämättä hän on ollut har* vinaisimpia, monipuolisimpia ja lahjakkaimpia ihmisiä, mitä koskaan on elänyt. Hänestä on sanottu, että hän oli maan-viljellä, valtiomies, diplomaatti, lainsäätäjä; filosofi, matematiikko, tiedemies, poiltikko, taiteilija, arkkitehti, tähtitieteilijä ja melkein mitä tahansa ihnii-nen voi olla. Mutta harvat ovat korostaneet sitä, e t t ä hän oli harras musiikkimies ja että hän oli ehkä intohimoisin juuri musiikissa. Kun hänen perintökotinsa v. 1770 paloi, niin niiden harvojen esineiden joukossa, jotka hän palosta pelasti, oli hänen viulunsa,.jota hän intohimoisesti rakasti. Se oli se instrumentti, joka seurasi häntä kaikkialla ja joka toi henkeä ja elämää hänen myöhemmin rakentamaansa kotiin Monticelloon. Ja hän ei ollut mikään amatööri soittaja vaan taiteilija joka uhrasi aikaansa musikaalisille taipumuksilleen. Hän kulutti noin kolmisen tuntia päivässä harjoituksiin, milloin se vaan suinkin oli mahdollista. Ja lukuisat olivat ne tilaisuudet, joissa hän esiintyi antaen ohjelmaa. Ja kun hän oli lähettiläänä Ranskassa ja myöhemmin Yhdysvaltain presidenttinä, hän teki parhaansa saadakseen Amerikaan hyvää ranskalaista musiikkia. Kun hän asui Monticellossa, hän keräsi palvelijoikseen, sellaisia, joilla oli musikaalisia lahjoja ja muodosti niis^ soittokunnan. Mutta hän pyrki paremr paan. Hän kirjoitti ystävälleen Ranskaan ja pyysi t ä t ä toimittamaan hänelle Ranskasta palvelijoita, jotka kykenevät soittamaan french hornia, klarinettia, oboa ja pasuunaa sillä niiden soittajia ei ollut täällä saatavissa. Hän sanoo, e t t ä hänen palveluskuntaansa kuivuu' puutarhureita, nikkareita, kutojia, ki-vcnhakkureita ja piirustajia, mutta hänen täytyisi saada myöskin hyviä musikantteja. Hän lupaa kohtuullisen palkan jä lupaa, e t t ä jos ne puolen vuosikymmenen kuluttua halusivat palata takaisin Ranskaan, paluukyyti kyllä »Jtattaisiin,^mutta hän muuten toivoisi,^ eitä ne jäisivät pysyväisesti Amerikan asukjcaiksi. Jeffer.sonin arvellaan musikaaliset lahjansa perineen äidiltään, joka oli harvinaisen lahjakas musiikki-ihminen. Hän LAUANTAINA, JOULUKUUN 13 PÄIVÄNÄ SIVU 9 f |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-12-13-09
