1953-04-25-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Jatkoa
Kun Saara morsiusfHikuun puettuna
astui sulhasensa käsivarteen nojaten tu- |
«van perälle papin eteen villittäväksi,
ajoi pihaan kaksi tuntematonta miestäv
Toinen oU nuori, pitkä, hoikka ja puetr
tu täydellisesti herrasnuehen sunnuntai-pukuun,
toinen hieman lyhyempi, keski-ikäinen
ja näytti ulkomaalaiselta puki-mlstaan.
He tulivat tupaan ja jäivät
morsiustyttöjen ja sulhaspoikien taakse.
(Kim vihkiminen oH toimitettu ja sukulaiset
kävivät morsiusparia onnittelemaan,
nykäisi nuorempi miehistä Kyllikkiä.
Tämä vilkaisi taakseen ja huomasi
molemmat miehc;t ja punastui samalla.
— Simo ja isä! Tervetuloa! Olipa
hauska, kun tulitte. Ja nyt mennään
heti mlnus kamariini, tulkaa, Kyllikki
sanoi kaiken niin bfljaa, että vain
pari miestä heidän vierellään sen kuuli.
Mutta nämä olivat KyHikUIekin tuntemattomia,
«tvätkä mitään hälinää nostaneet,
(He kiersivät pihan kautta. Pihassa
oU joitakin miehiä, mutta nämäkään ei*
vät tunteneet heitä. Kylitkin kamarissa
ei oUut ketään. Nyt he saivat pu-
:heHa rauhassa, kun Kyllikki veti kamarinsa
oven kiinni.
— - Isä, kuinka te uskalsitte tulla näin
hääpätvänäMEysyi Kyllikki peloissaan,
TESTAMENTTI
Kirj. mija Haapala
iBntfMumimuuttmuttiiiuiii^
miksi^he hanti luulivat/ Salista kuului
lasinkilahtelua. Siellä morsian ja sulhanen
ottivat vastaan onnitteluja. .
— - Mitäs me täällä istua könötämme,
mennään vaan toisten joukkoon, sanoi
Samuli ja aikoi lähteä.
~ iKyllikkihän p)^si meidän täällä
odottamaan, vastasi Simo eikä. liikahtanutkaan
kiikkutuolista.
Mutta samalla avattiin ovi ja Kustaa
tuli katsomaan keitä oli Kyllikin huoneessa.
Nähtyään Samulin,, kalpeni
Kustaa, tarttui orvipieleen, ettei kaatuisi.
Hän sipaisi otsaansa ja tarkasti uudelleen,
oliko se näköhäiriö, vaiko täyt-haset
ja isän kuoleman ja ylösnousemuksen
paremmin kuin minäl tohautti
Kyllikki ja läksi kiireesti ruokapöytää
kattamaan.
Simo kertoi kaikki, mitä tiesi sen aikuisista
tapauksista, kun Samulin kuolemasta
täällä puhuttiin. Ja Samuli-puhui
onrnnoäuiiter^a^^^ miten häh tuona
onnettomUuspäivähä "siattui ölcsmaan
muualla jä' hänellä olivat
olla kuolleena.
Kustaa kuunteli hörössä korvin ja teki
päätelmiään, että nyt oit häneHä tilinteon
ajat ja miten hän selviytyy--
kään. Hän katseli ympärilleen, miten
tä totta. Samuli, varmasti se oli hän. pääsisi parhaiten pujahtamaan ulos ja
Ilmankos pahat painajaisunet ovat hänt
ä kiusanneet monena yönä. Nyt on
tilinpäivä ttdlut, tunsi Kustaa mielessään.
Mutta hän, koetti tukahduttaa
sykkivää S3rdäntään välinpitämättömyydellä,
tuli mitä tahansa, hän ei ole tietävinään.
mistään. Ja sai, kun saikin
sanotuksi:
— Samuli, mitä näenkään, sinä elät,;
katoamaan näkj^ättömiin. Mutta mihin
mennä? Ei ollut hänen iäHään epää
helppoa lähteä, muutoin kuin suuri pussi
rahaa matkassa; Ja^ sitä -ei hänellä
ollut kotona; CHihan: pankissa, mutta
nekään ervät olisi pitkälle riittäneet.
(Hiki oikein kohosi Kiistaan otsalle.
Kyllikki tuli vihdoin kutsumaan ruualle,
Kustaa, läksi edellä;: Sälissä oli-mutta
samalla iloitsi, kun Simokin oli: '\'aikka jo kolme vjiottä sitten sanottiin vat Saara ja T^io. Tapiötunsi Sinion ^
mukana. : sinun kuolleen! v . jä arveli hänen tulleen'Kyllikin;kutsus-
— Mitä pahaa minä olen tehnyt, et- — Niiny niinhän ne luulivat. Mut- ta. Saara ei tuntenut. Simoä^ i mutta
^en uskaltaisi omaan kotiini tulla? Si- ta satuin juuri silloin muuttamaan työ-: l^uultuaan kuka hän oli^tull:}iän levot'-
mo tosin vastusteli, kun sinä et ollut paikkaa, enkä ollutkaan kaivoksessa, tomaksi jaan^asi^ettei hänoUtitmielei-häntä
kutsunut. kun se räjähdys tapahtui;^^^
Niin, Kyllikki, en oikein käsitä; likkikään siitä tiennyt kuin vasta joku Simon tulosta" ja puristi lujasti hänen-teidän
molempienkaan puheita . . . k o - * viikko sitten kaupungissa käydessään, kättään Kyllikin onnen puolesta. Yhdistä
. . . S i n ä sanot, ettei sinulla ole: vastasi Samuli ja tervehti ystävän ta--
kotia ja isäsi puhuu entisestä lapsuus- paan lankoaan.
kodistaan . . , nun ajattelin ja olen j o — - J a koska tulit näille maille? kysäi-siitä
päivästä laittanut teille molemmil- si Kustaa.
le kotia, kun sinä, 'Kyllikki, lupasit 4ul- —Taitaa siitä olla pari viikkoa. Olei-ia
vaimokseni. Ja minä^tahtoisin viedä' lm vieraana äitiyainajan sul^ulaisissa ja
Ilomielin teidät heti siihen pieneen ko- nyt tulin katsomaan tätäkin puolta,
tiin, minkä olenVuokrannut vastapää- mihin täällä saisi päänsä kallistaa, kun
tä ^ehdastamme, sanoi Simo arkaillen Rahikkala kuuluukin olevan toisilla
ja puristi hellästi Kyllikin molempia käsiä.
Mutta rakas, emmehän me voi heti
sinne lähteä isän kanssa. Ensinhän
meidät on kuulutettava ja vihittävä, sinut
ja minut, Simo! huudahti Kyllikki
leikillään.
-r~ .Aivan hyvin voitte asua siellä vih-ikimäpäiväämme
saakka. \J|[ inullahan
on asunto tehtaalla ja minä asun siellä
siiheir asti^ huomautti Simo ja rohkaistui
niin, että uskalsi hieman puristaa
(Kyllikkiä.
~- No, niistä asumiskysymyksistä
päätellään sitten huomenna, kun xiäem-me,
miten asiat täällä selvenevät, sanoi
Samuli .ja huomautti hääväestä, joka al-
^oi juosta edestakaisin saliin ja sieltä
ulos.
— AT, ai, he etsivät minua! huusi
Kyllikki säikähtäen. — Istukaa te tääl-lä,
minun on lähdettävä mehuja kaatamaan,
sttä, tarjotaan heti vihkimisen
jälkeen ja sitten ruokaa. Ja minä olen
yliemäntänä. Tulen pian^ odottakaa!
Iiuusi vielä Kyllikki oven raosta ja läksi
kiireesti keittiön puolelle.
Kun rovasti oU onnitellut morsiusparia,
läksi hän vil\'Ottelemaan kuumasta
tuvasta, flän katseli aikansa pihassa ja
sitten nousi vieiaspuolen raisuja ylös.
Kustaa ttili eteisessä 'vastaan ja yhdessä
lie ma&ivät saliin, johon seudun emäntä-ja
isäntäväki alkoi kokoontua, ijaskltä
alkoi seinän taakse kuulua vilkasta puheensorinaa.
Samuli ei oUut puhunut mitään Simolle,
niille asioille hän 4^i tullut entiseen
kotiinsa. iEikä hän vieläkään sitä
tehn^^t. Saakoon kaulia.sitten, kun ni-miesmaes
tekee selvän klukesta. iMutta
nyt sokkosiUa-olo allcoi tuntua hanes-t
tä tukalalle. 'Etb&B. oUut hauskaa istua ,
«ristettynä ja suljetun oven takana.
»Sti iiilQS^4lih(& «Btisiä t i ^ ja
dessä he menivät ruokapoytääh ja is-tui\^
at morsiamen vanhempien vähemmälle
puolelle: Sulhasen äiti-ja sisarukset
istuivat iiänen oikealla puolellaan.
Eeva kysäisi Kustaalta^ keitä nej herrat
olivat, jotka istuivat lähinnä häntä
sukulaisten paikalla^ Kustaa ei sanonut
totuutta, sanoihah vain heidän olevan.
Halmelan poikia ja tulleen Amerikasta..
omistajilla. Eeva rauhoittui, eikä sen enempää ky-
Nyt Kustaa Hävi rauhattomaksi. Hän sellyti
katseli, kuka on vieras, jota hän ei tun- Kun ruokapöytä oli korjattu pois, aine
ja joka varmasti kuulee heidän kes- koivat nporet tanssia. Mutta Samuli
kustelunsa. Hän otti Samulia kädestä
kiinni ja kuiskasi:
— Mennään tuonne aitanpuolelle,
missä, saamme häiritsemättä puhella. ^
— Np,, älä ole huolissasi, keritään
tässä vielä niistäkin puhella. Nythän
ovat Saaran häät ja minäkin haluan onnitella
häntä. Mutta sinä et tunne vielä
tätä vierasta., ja samalla Samuli osoit-.
ti heidän takanaan seisovaa nuorta,
miestä. — Hän on Simo Peltola Halmelan
kylästä ja on Kyllikin tuleva mies.
— l&yllikin tuleva mies! huudahti
Kustaa hätäisenä.—Nyt, nyt minä tiedän,
miksi Kyllikki ei huolinut Imanu-elista.
Terve^ terve! Joko teillä kauankin
on ollut semmoiset tuumat? kysäisi
nyt Kustaa vähääkään arkailemat-ta.
,••
-TT Johan ne ovat siitä asti olleet vireillä,
kun me Kyllikin kanssa menimme
kan^opistoon, vastasi Simo.
— Vai niin, -vai niin! Siitähän on jo
kolme, alun neljättä vuotta, eikä Kyllikki
kertaakaan ole siitä hiiskunut.
Tuoltapir se syntipukki tuleekin! sanoi
Kustaa ja tunsi suuren painon putoavan
hartioiltaan. Kyllikki oli varmasti vapauttava
hänet vieraista, joita hän ei
koskaan toivonut tapaavansa.
— Mitö syntiä minä taas olen tehnyt,
. eno. hj-vä! visasi Kyllikki kantaessaan
tarjotinta^ jossa oli kdlme mehulasia ja
lautasella kaakkua. Hau tarjosi isälleen,
Simolle ja ettbtte.
— Vai mitäl Sinulla on ollut sulhanen
jo kobne vaotta, etkä siitä ole <virk^
nykäisi Kustaata, ja he läksivät Kyllikin
kamariinT Siellä ei ollut ketään.
He saivat rauhassa puhella.
—-Kustaa, sinä arvaat, ettep niin
vain tullut Amerijkasta täällä käydäkse-ni.
Tulin kokonaan oleillaan ja nyt
haluan tietää, miten olet hoitanut .Ilar
hikkalaa? Minä jätin sen smulle vuokralle
ja sinun^ piti korvaukseksi antaa
riittävä elanto Hildalle ja^^Oskarille.,
Hilda kuoli ja missä Oskari on?
— Tuota noin, hätäili Kustaa, eikä
tiennyt, mitä oikeastaan sanoi. Hän hikoili
ja häntä tuntui pyörryttävän. Mieli
teki lähteä ulos raikkaaseen ilmaan,
mutta nyt oli se hetki tullut, jota hän
oli pelännyt ja joka hänen omaatuntoaan
oli vuosikymmenen kolkutellut.
—-On parempi, kun sanot suoraan
kaikki, niin pääset helpommalla. Turha
kiertely tekee vain asian pahemmaksi.
Minulla on kuitenkin menettelyistäsi
tarkat tiedot ja vieraat miehet,, sanoi
Samuli ja katsoi silmää värähtämättä
Kustäaseen.
Kustaa vapisi, ja hiki valui yli hänen
ruumiinsa. Hän oli imkevinään silmäin-sä
edessä vankilan ristikkotkkunan ja
korkeat muurit linnan ympärillä. Tun-tuipa
kuin jo kylmät kahleet olisi kiin^.
nitetty hänen käsiinsä ja jalkoihipsa.
Voi, niikä tuska ja h ä p ^ valtasikaan
hänet. Hän aikoi ensin kieltää ^ ^ k i ^
mutta huomasi, miten hypdytontä^^^^^
oli. CHihan sdväsU kauppakirjat olemassa
ja R;^ikkalassa asui nyt työmiehiä
ja toisessa rakomuksessaöli sahan
nen tuota.tietoa. Kenen..
— Niin, niinhän se taia
^ kun minä harmittelin e l ä ^ ^^
kanssa ja ^ i n , etten tiennyt^
Ien tekojani. Niin se on, SamS
^minä olen tehnyt suuren ^^äiyjd
on omaatuatoani.kolkuttanut. <
totta, usko taikka et. Minäofe
nastihautoiiÄnudessäni itseni
kin, mutta pelko helvetin vaivas
estänyt. Ja sitten rauhoituin heti
kun Kyllikki tuli tänne. Ajatteli
taa hänelle kaikki takaisin, vähi
mutta Eeva aina on estänyt mi
kaikki hyvät päätökset. Mutta n
salaa mitään, tuntuu jo helpomn
^ Minä myiu Rahikkalan Koski-yh
ja sain talosta, ja koskesta kaksi
mentätuhatta. Minulla oli velkoja
pungissa, nuden suoritukseen meni 1
menen tuhatta ja loput menivät tui
päiväisissä huvitteluissa.
Samuli näki ja kuuli, miten Ki
oli suuressa tuskassa kertoessaan
Hänen somistaan vierivät vesihen
ääni värisi - ja siinä oli anteeksiaö
nöyrää pjg^ntöä ja samalla nikoi
harrasta pelkoa, Itsekky>'s, omahj
syys ja koppava ylpeys olivat hän
poissa. Siinä istui kädet risti?^
lyöty mies, joka sai häpeän kyynel
nidiä nyt sen, minkä hän ennen >l
myyde^sääa syötti Samulille, im
antanut hähd^. äemiä .vdkakkjaak
•vastaan. Ja nyt toinen vaatii tän
takaisin sitä, mikä oli hänen omaa
, |a K^Udta^ter kyennyt sitätakaisinai
maan. - • -
Entä Oskari, mihin hänet aj(
kysäust Samuli hiemaaiauhtuneempe
— Niin, Oskarille esitin takaisin
loaJärvistöön, mutta hän ei suostui
ja me ;i:iitaannuimme ja häir läksi <
Tsiksi./Pajulaan,;miitta sitten lähti ji
nekin kaupungin puoleen. Kävi li
täällä viime talvena ja minä. p>'j:t£
tänne jäämään, mutta ei sanonut, eii
työn liiaittavan.
— Eihän Oskarin ollut .pakko 1>#
ryhtyä. Minähän olin h^en^lätn^
turvannut, ettei hänen olisi tarvip
lähteä mierpntietä kiertämään. Mit
arvelet selviytyväsi näistä? Et vasta
Sitten minä sanon vaatimukseni: Sini
on mentävä ja purettava tehdasyhtii
kanssa kaupat. Ja sanottava syy
muutoin ne tullaan oikeuden tauti
purkamaan, il^yllä minä sitten lunasta
ne, mitä he ovat sinne rakentaneet Jt
eivät mielisuosiolla sitä tee, tekevät se
sitten^ kun minä vaadin kaikU ininull
kuuluvat njaat ja oikeudet toista tiet
takaisin.
— MUkiiinka minun on se tehtävai
kysyi Kustaa hätäisenä.
— Sen parempi mitä pikemmin, fluo
mennä tulevat tänne semmoiset ffidiet
jotka ottavat selvän, kenenkä talo oi
tämä Kivistö ja kenelle se kuuluu. So,
soo, aätiätäae! Parasta on sinu9 to^
miä nopeasti, ettet saa rautoja käsiia
Jos sinä pidät suusi kiinni, et puhu tästä
sanaakaan eukollesi ja lähdet sahayhtiön
herrojen pakinoille, lupaan, ettei
sinua vangita: Mutta jos vilpisteH
etkä pysy totuudessa, saat saman lähdön
kuin sekin, joka väärää testamenttia
on hyväkseen käyttänyt.
— -Mitä? Onko Eevalla sittenkio
väärä testamentti olemassa? kysäisinj^
mutta samaDa
kanvt mitöan. Entä Isasi? Ja minulle herroja, konttorihuone ja muut^ suojat
uskottelit häneit knidleai; ^^3^
kin metkitsee? kysja^e^ Kun sanoivat sinun kupUe^
— Koska enolla on jo niin pal^n ti Kvitaar
«unnusteat ttmskatiko inunä hinet, Tai.^tietoja^ li«c|ok4oft.Sii»o, faän tktiä sul, . -~ Sinä olit Rahikkalan myyjayt en-
Kustaa pelästyneenä,
kui^ olisi iloiini,ut sKtä,
— Älä kysele mitään, odota ja to^
its? oma asiasi päätökseen, sittenpä m
sesi kanssa.
sen kanssa,
-r-Minä lähdenkin sitten heti! «2
Kustaa ppttäväst». — Sahalla
juuri oHa päätii^tööri ja sama Ij?^
jonka kans^ ne kaupat tein. ^w ^
Eeva? Nii», l»n|ä.olen aina epätMJ" •
Ny^ laiden.
• Vai^, Kustaa, jos yrität karkv^ ^
et pfliäse asepaa^teenpäin, ^ sflt^ ]
varalta B«äi»yt sinne luotettavat ^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 25, 1953 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1953-04-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki530425 |
Description
| Title | 1953-04-25-04 |
| OCR text |
Jatkoa
Kun Saara morsiusfHikuun puettuna
astui sulhasensa käsivarteen nojaten tu- |
«van perälle papin eteen villittäväksi,
ajoi pihaan kaksi tuntematonta miestäv
Toinen oU nuori, pitkä, hoikka ja puetr
tu täydellisesti herrasnuehen sunnuntai-pukuun,
toinen hieman lyhyempi, keski-ikäinen
ja näytti ulkomaalaiselta puki-mlstaan.
He tulivat tupaan ja jäivät
morsiustyttöjen ja sulhaspoikien taakse.
(Kim vihkiminen oH toimitettu ja sukulaiset
kävivät morsiusparia onnittelemaan,
nykäisi nuorempi miehistä Kyllikkiä.
Tämä vilkaisi taakseen ja huomasi
molemmat miehc;t ja punastui samalla.
— Simo ja isä! Tervetuloa! Olipa
hauska, kun tulitte. Ja nyt mennään
heti mlnus kamariini, tulkaa, Kyllikki
sanoi kaiken niin bfljaa, että vain
pari miestä heidän vierellään sen kuuli.
Mutta nämä olivat KyHikUIekin tuntemattomia,
«tvätkä mitään hälinää nostaneet,
(He kiersivät pihan kautta. Pihassa
oU joitakin miehiä, mutta nämäkään ei*
vät tunteneet heitä. Kylitkin kamarissa
ei oUut ketään. Nyt he saivat pu-
:heHa rauhassa, kun Kyllikki veti kamarinsa
oven kiinni.
— - Isä, kuinka te uskalsitte tulla näin
hääpätvänäMEysyi Kyllikki peloissaan,
TESTAMENTTI
Kirj. mija Haapala
iBntfMumimuuttmuttiiiuiii^
miksi^he hanti luulivat/ Salista kuului
lasinkilahtelua. Siellä morsian ja sulhanen
ottivat vastaan onnitteluja. .
— - Mitäs me täällä istua könötämme,
mennään vaan toisten joukkoon, sanoi
Samuli ja aikoi lähteä.
~ iKyllikkihän p)^si meidän täällä
odottamaan, vastasi Simo eikä. liikahtanutkaan
kiikkutuolista.
Mutta samalla avattiin ovi ja Kustaa
tuli katsomaan keitä oli Kyllikin huoneessa.
Nähtyään Samulin,, kalpeni
Kustaa, tarttui orvipieleen, ettei kaatuisi.
Hän sipaisi otsaansa ja tarkasti uudelleen,
oliko se näköhäiriö, vaiko täyt-haset
ja isän kuoleman ja ylösnousemuksen
paremmin kuin minäl tohautti
Kyllikki ja läksi kiireesti ruokapöytää
kattamaan.
Simo kertoi kaikki, mitä tiesi sen aikuisista
tapauksista, kun Samulin kuolemasta
täällä puhuttiin. Ja Samuli-puhui
onrnnoäuiiter^a^^^ miten häh tuona
onnettomUuspäivähä "siattui ölcsmaan
muualla jä' hänellä olivat
olla kuolleena.
Kustaa kuunteli hörössä korvin ja teki
päätelmiään, että nyt oit häneHä tilinteon
ajat ja miten hän selviytyy--
kään. Hän katseli ympärilleen, miten
tä totta. Samuli, varmasti se oli hän. pääsisi parhaiten pujahtamaan ulos ja
Ilmankos pahat painajaisunet ovat hänt
ä kiusanneet monena yönä. Nyt on
tilinpäivä ttdlut, tunsi Kustaa mielessään.
Mutta hän, koetti tukahduttaa
sykkivää S3rdäntään välinpitämättömyydellä,
tuli mitä tahansa, hän ei ole tietävinään.
mistään. Ja sai, kun saikin
sanotuksi:
— Samuli, mitä näenkään, sinä elät,;
katoamaan näkj^ättömiin. Mutta mihin
mennä? Ei ollut hänen iäHään epää
helppoa lähteä, muutoin kuin suuri pussi
rahaa matkassa; Ja^ sitä -ei hänellä
ollut kotona; CHihan: pankissa, mutta
nekään ervät olisi pitkälle riittäneet.
(Hiki oikein kohosi Kiistaan otsalle.
Kyllikki tuli vihdoin kutsumaan ruualle,
Kustaa, läksi edellä;: Sälissä oli-mutta
samalla iloitsi, kun Simokin oli: '\'aikka jo kolme vjiottä sitten sanottiin vat Saara ja T^io. Tapiötunsi Sinion ^
mukana. : sinun kuolleen! v . jä arveli hänen tulleen'Kyllikin;kutsus-
— Mitä pahaa minä olen tehnyt, et- — Niiny niinhän ne luulivat. Mut- ta. Saara ei tuntenut. Simoä^ i mutta
^en uskaltaisi omaan kotiini tulla? Si- ta satuin juuri silloin muuttamaan työ-: l^uultuaan kuka hän oli^tull:}iän levot'-
mo tosin vastusteli, kun sinä et ollut paikkaa, enkä ollutkaan kaivoksessa, tomaksi jaan^asi^ettei hänoUtitmielei-häntä
kutsunut. kun se räjähdys tapahtui;^^^
Niin, Kyllikki, en oikein käsitä; likkikään siitä tiennyt kuin vasta joku Simon tulosta" ja puristi lujasti hänen-teidän
molempienkaan puheita . . . k o - * viikko sitten kaupungissa käydessään, kättään Kyllikin onnen puolesta. Yhdistä
. . . S i n ä sanot, ettei sinulla ole: vastasi Samuli ja tervehti ystävän ta--
kotia ja isäsi puhuu entisestä lapsuus- paan lankoaan.
kodistaan . . , nun ajattelin ja olen j o — - J a koska tulit näille maille? kysäi-siitä
päivästä laittanut teille molemmil- si Kustaa.
le kotia, kun sinä, 'Kyllikki, lupasit 4ul- —Taitaa siitä olla pari viikkoa. Olei-ia
vaimokseni. Ja minä^tahtoisin viedä' lm vieraana äitiyainajan sul^ulaisissa ja
Ilomielin teidät heti siihen pieneen ko- nyt tulin katsomaan tätäkin puolta,
tiin, minkä olenVuokrannut vastapää- mihin täällä saisi päänsä kallistaa, kun
tä ^ehdastamme, sanoi Simo arkaillen Rahikkala kuuluukin olevan toisilla
ja puristi hellästi Kyllikin molempia käsiä.
Mutta rakas, emmehän me voi heti
sinne lähteä isän kanssa. Ensinhän
meidät on kuulutettava ja vihittävä, sinut
ja minut, Simo! huudahti Kyllikki
leikillään.
-r~ .Aivan hyvin voitte asua siellä vih-ikimäpäiväämme
saakka. \J|[ inullahan
on asunto tehtaalla ja minä asun siellä
siiheir asti^ huomautti Simo ja rohkaistui
niin, että uskalsi hieman puristaa
(Kyllikkiä.
~- No, niistä asumiskysymyksistä
päätellään sitten huomenna, kun xiäem-me,
miten asiat täällä selvenevät, sanoi
Samuli .ja huomautti hääväestä, joka al-
^oi juosta edestakaisin saliin ja sieltä
ulos.
— AT, ai, he etsivät minua! huusi
Kyllikki säikähtäen. — Istukaa te tääl-lä,
minun on lähdettävä mehuja kaatamaan,
sttä, tarjotaan heti vihkimisen
jälkeen ja sitten ruokaa. Ja minä olen
yliemäntänä. Tulen pian^ odottakaa!
Iiuusi vielä Kyllikki oven raosta ja läksi
kiireesti keittiön puolelle.
Kun rovasti oU onnitellut morsiusparia,
läksi hän vil\'Ottelemaan kuumasta
tuvasta, flän katseli aikansa pihassa ja
sitten nousi vieiaspuolen raisuja ylös.
Kustaa ttili eteisessä 'vastaan ja yhdessä
lie ma&ivät saliin, johon seudun emäntä-ja
isäntäväki alkoi kokoontua, ijaskltä
alkoi seinän taakse kuulua vilkasta puheensorinaa.
Samuli ei oUut puhunut mitään Simolle,
niille asioille hän 4^i tullut entiseen
kotiinsa. iEikä hän vieläkään sitä
tehn^^t. Saakoon kaulia.sitten, kun ni-miesmaes
tekee selvän klukesta. iMutta
nyt sokkosiUa-olo allcoi tuntua hanes-t
tä tukalalle. 'Etb&B. oUut hauskaa istua ,
«ristettynä ja suljetun oven takana.
»Sti iiilQS^4lih(& «Btisiä t i ^ ja
dessä he menivät ruokapoytääh ja is-tui\^
at morsiamen vanhempien vähemmälle
puolelle: Sulhasen äiti-ja sisarukset
istuivat iiänen oikealla puolellaan.
Eeva kysäisi Kustaalta^ keitä nej herrat
olivat, jotka istuivat lähinnä häntä
sukulaisten paikalla^ Kustaa ei sanonut
totuutta, sanoihah vain heidän olevan.
Halmelan poikia ja tulleen Amerikasta..
omistajilla. Eeva rauhoittui, eikä sen enempää ky-
Nyt Kustaa Hävi rauhattomaksi. Hän sellyti
katseli, kuka on vieras, jota hän ei tun- Kun ruokapöytä oli korjattu pois, aine
ja joka varmasti kuulee heidän kes- koivat nporet tanssia. Mutta Samuli
kustelunsa. Hän otti Samulia kädestä
kiinni ja kuiskasi:
— Mennään tuonne aitanpuolelle,
missä, saamme häiritsemättä puhella. ^
— Np,, älä ole huolissasi, keritään
tässä vielä niistäkin puhella. Nythän
ovat Saaran häät ja minäkin haluan onnitella
häntä. Mutta sinä et tunne vielä
tätä vierasta., ja samalla Samuli osoit-.
ti heidän takanaan seisovaa nuorta,
miestä. — Hän on Simo Peltola Halmelan
kylästä ja on Kyllikin tuleva mies.
— l&yllikin tuleva mies! huudahti
Kustaa hätäisenä.—Nyt, nyt minä tiedän,
miksi Kyllikki ei huolinut Imanu-elista.
Terve^ terve! Joko teillä kauankin
on ollut semmoiset tuumat? kysäisi
nyt Kustaa vähääkään arkailemat-ta.
,••
-TT Johan ne ovat siitä asti olleet vireillä,
kun me Kyllikin kanssa menimme
kan^opistoon, vastasi Simo.
— Vai niin, -vai niin! Siitähän on jo
kolme, alun neljättä vuotta, eikä Kyllikki
kertaakaan ole siitä hiiskunut.
Tuoltapir se syntipukki tuleekin! sanoi
Kustaa ja tunsi suuren painon putoavan
hartioiltaan. Kyllikki oli varmasti vapauttava
hänet vieraista, joita hän ei
koskaan toivonut tapaavansa.
— Mitö syntiä minä taas olen tehnyt,
. eno. hj-vä! visasi Kyllikki kantaessaan
tarjotinta^ jossa oli kdlme mehulasia ja
lautasella kaakkua. Hau tarjosi isälleen,
Simolle ja ettbtte.
— Vai mitäl Sinulla on ollut sulhanen
jo kobne vaotta, etkä siitä ole |
Tags
Comments
Post a Comment for 1953-04-25-04
