Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 2, 1940

              1940
L A U A N T A I N A , M A A U S K U U N - 2 PÄIVÄNÄ Sivii S
(Jatkoa).. den rakasti tätä villäv puoliraakaa
:NIutta hänen \'anhenipainsa harhau^ luolatyttöä, tuntien häntä kohtaan
luneet ponnistukset, pli\at sittenkin "^""^^^i^^""» sukupuolien xrälistä al-johtuneet
rakkaudesta, huolekkaasta ^^^^^^aista intohimoa,
i;. hf^llästä. oli hpiHän a i n n a t^«;: hän ei nähnyt ainoastaan N a -
daran ruumiillista kauneutta, varta­lon
ja kasvojen kauneutta, \'aan
myöskin hänen tyttömäisen suloisen,
puhtaan viattomuutensa ja ennen
kaikkea Nadaran häntä kohtaan tun­teman
hellän rakkauden, joka ku­vastui
hänen silmistään.
Jos hän jäisi tänne ja ottaisi tjiön
puolisokseen tämän villin-kansan nou­dattamien
menojen ja tapojen mu-ja
hellästä- Hän pH heidän iainoa poi-,
kansa. Epäilemättä, h e , murehti v^^^ ,
häntä. He^v^t^enää.xjllee^n^
ja hänestä oli liikuttavaa, etl^ä he elä­mänsä
loppnyposina _ me?iettäisiyät
sen onnen, jonka hän saattaisi heille
tuottaa palaamalla entiseen^e)^määii- .
Mutta ,sa2ittoikp,. hän;kp^^^an, p ^ - .
Iata kirjf^tpuk^|J,elän^ääp,;ipk4^^ik^^^
naan oli tuntunut niin viehättävältä.?
Eikö tämä lyhyt vuosi^ johon oli
mahtunut niin paljon villiä, alkupe­räistä
elämää, tehnyt hänelle mahdot-toniaksi
palata suppeaan, omakeski-seen
olemassaoloon? Eikö se ollut
ssä h e l ä h U v ä t s a ^ ^ puristimen hä­tä
takaisin, jyrkkää kaliiota, alas ja tyyttäjän huulilta tuskaisen ulrah-pienen
laakson halld metsää:^ ja ran- d i * s ^ jälkeensä tulipu-taa
kohti. naisena virtaax-an \*er|viirun.
^ a ^ a i ^ Icäs^li hyN-in likeim Xämä ei ollut
daria kasi pistettynä hänen käteensä mitään taistelua. Häntä oli häpäis-ja
olka tiukasti paineUuna hänen kyl- ty.
^een^,.siUä;iäntä pelpitii.uus^^ Useita minuutfeja hän :jeisoi, p a i -
outojen sivistySQlentojer?pap?sav kallaan, mulkoillen v-a^ustajaansa ja
I ^ k s p i i toisella; laicyia,^^^^,n^^ |a
liepedläikas\^a sankka bambu>^ir, herjauksia, Siuen; hän l\>'ökj;ä§i tois- .
dakkp---.oiTieast^^^
t^e>Jeyeinimatäf. kohdaltaan kor-^^^ Uudelleen tunkentyi repi\'ä kärki
keintaau; kolmenkym hän«i mumi^ee^isa,, mutt^ tällä ker-laajuine?^,
mutta niiiv ^tiheä, että se taä^ häiiv • työittyi eteenpäin raji^ti.
täydeUpen, piilottaa kaikkia ö huit«B|iIlM)ettaessaan tavoittaa piik-muutajcnap^
n meUiivpääs^
tailtevpimentpjbiHa-j^ Auimj^aiMttu piti^
Tähän tiheikköön pari työntji, ren matkan päässä ja pisteli häntä
kaisesti, ei se tuottaisi häpeätä heille "^^^^f?^ t^^llä,, Nadara^ kin-^^ pujymi^kkansa terävällä, kärjeljä.
kummallekaan. Mutta eikö Nadarä ^^»^^pp»^ ;?stuen ;^arkoi Kenia^inpn^^^
arfsuimhiit ansainriiit kLnorrik-Aeiinnta^ ; kt.uinnrn.;i^a»n;.o^s^o:^i tus- laniälkiinsä i ~r— vvaaiissttoommaaiisseessttii, nnoouu-.,- tämnn «.tman m i m i - o i o i c A n i - i . ».
ta, joka olisi hänen vallassaan tar- dattaen tottumustaan^ sil(ä> täs^^^
jota rakkautensa alttarilla?
Hänen — hänen ihanan^ ihmeelli-opettanut
hänelle, että elämässä oli. sen Nadaransa—täytyi tulla hänen
omakseen, mutta se liitto oli vahvis­tettava
juhrallisimmilla, arvokkaim-millä'menoilla,
mitä si\dstyneet ihmi-äärettömän
paljon enemmän
töä kuin ikinä'oli kirjoitettu kirjojen
kuiville, ummehtuneille sivuille?
Se oli opettanut hänet kaipaamaan
elämää suoranaisesti — ei enää.paine-tun
sanan välityksellä. Se oli antanut
hänelle sen jä—-Nadärän. Hän-vil-kaisi
t5rttöön;
Saattaisiko hän luopua Nadarasta?
Ei! Tuhat kertaa^ e i!
Hän näki tytön kasvoista; että hä^
nen sydämessään- väijyi pelko; Niin,
hän ei voinut luopua Nadarasta. Hän
sai kiittää tätä tyttöä kaikista niistä
ominaisuuksistaanj - joista hän^ eniten
ylpeili •—vöithakkaasta ruumiistaan,
vastasaamastaan- rohkeudesta, erä-miestaidöstaani
kyvystään tulla a l -
keeilism väliiiein toimeen alkeellisessa
maailmassa, Nadaran villissä maail­massa,
jota hän oli oppinut rakasta­maan.
Niin, hän ei voinut "hylätä tyttöä;
mutta — mitä? Hänen katseensa oli
suunnattu Nadaran viehkeisiin kas­voihin.
Hitaasti hänen ajatuksiinsa
syöpyi osittainen käsitys, minkatäh-pauksessa
ei ollut tarpeen pettää ta-kaa-
ajajia eikä käyttää toisen jälkiä
hyväkseen etenemisen helpottamisek­si.
Polku oli selvä, ja monet käpä­lät
olivat poJkepeetsensil^äksiii
Se koukerteli mpnissa mutkissa,
set olivat keksineet. Kaikki se, mitä kääntyen aina sinne, missä vastustus
sivistyneet ihmiset olivat keksineet, oli vähäisin — siinä pii haaroja, ja
Kaikki se, mitä hänen entisen elä­mänsä
nuoret naiset olivat vaatineet,
ei suinkaan ollut liian hy\'ää Nada-rallei
Taaskin tyttö lausui kysymyksen­sä.
"Haluktko lähteä?"
'Kyllä, Nadara", vastari hän. '^Mi­nun,
on palattava omaisteni pariin ja
sinun on tultava mukaani;"
Kun. tyttö kuuli viimeiset sanat. Miehellä oli pehineästä nahasta
kirkastuivat hänen kasvonsa mielihy- valmistettu hihna vyöllään, ja hänen
västä ja onnesta.. Mutta sitä ilmettä toisella olallaan^ riipp.ui vanha ja l i -
teli, tämän saman,munkajaisen. kun­toa,
ja uljuutta, joka monta kuukaut­ta
sitten oli sivaltanut häntä yhden
ainoan kerran nuijalla; ja sitten paen­nut
kuin jänis välttääkseen hänen v i ­haansa.
Mjiikähan tähden inies^ei nyt juos­sut
pakoon? 3Iikä kummallinen
muutos oli hänessä tapahtunut? Tun­nettuaan
vihdoin vihollisensa hän
tavantakaa liittyi siihen tai sen poikki oli otaksunut saavansa helpon uhrin,
meni toiSTa polkuja. Kolmenkym- "^"«a sensijaan hän olikin kohdan-menen,
metrin levyinen, viidakko tun- «ut yhtä jäntevän ja hurjan olennon
tui polkua myöten mitattqna, paljpn J^"»» *^än itsekin oli, ja lisäksi muu-leveämmältä.
' '
Pari oli ennättänyt melkein tihei­kön
metsäupuoliseen. laitaan,, kup
Tha^dar polun . jyrkässä käänteessä.
joutui vastakkain kookkaan, karhu­maisen
miehen kanssa.
seurasi pian epäilyksen ja pelon var­jo.
-
"^Minua- peloittaa:', kuiskasi hän,
"''mutta jos sinä haluat, tulen".
kainen leopardintalja, mutta muu­toin
hän oli alasti. Hänen, sakea,
jäykkä tukkapsa ulottui taklcuisena
syvään otsalle, ja kasvojen muita osia
^'Sinun ei tarvitse pelätä, Nadara. peitti tuuhea, punuainen parta.
Kukaan ei häiritse sinua sanoilla ei­kä
teoilla, kun Thandar on luonasi.
Tule! Palataan rannalle ja purren
luokse, ennenkuin se ehtii poistua."
ken taistella erilaisilla aseilla olemas- lutta postia. Sanomalehti ja joku
saolomme puolesta kuin teillä täällä, englantilainen, viikkolukemisto. K i r -
Siellä kysytään, pysyykö ajan tasol- jekin oli. Se oli Teddyltä^ Sally tunsi
la, — yksi kestää, toiiien sortuu, kol^ sen käsialasta. Ensimmäinen kirje
mas painuu pohjamutaan, koskaan koko kesänaikaha tänne Suomeen hä-.
kehtaarnätta ihmisyyteen nousta . ; . tien. omalta mieheltär Mikä nyt lie-
Mutta luulen, että kyytini tulee piak- nee tullut miehelle mieleen j kun muis^-
koin, täj^tyy siis hankkiutua to ti? Eipä ollut tuntunut ennen pal-
Varihukset saattoivat Sallyn maan- jon vaimoaan kaipaavan. — Teddy
tien mutkaan. Erp.tuntui jotenkiii kertoi alussa kuumista helteistä, jois-oudölta
ja västenmiehseltä. Tuntui
kuin heidän välillään olist.ollut yielä
paljon puhuttfivaä, jptaiii; pii jäänyt
molemmin puplin. kesken. -
Täti pii poiminut aiiipat lemmen^
kukkansa ojäm varrelta Säilyn mu- pelästy, kun kirjoitan näin, mutta
kaan, hänen läpsiiusaikansa lempi- olen ajatellut sitä jo kauan, ettei
Hänen nähdessään Thandarin vä­lähtivät
hänen lähekkäin olevat, pie­net
silmänsä äkkiä kiukusta ja' kava­luudesta.
Hänen paksuilta huulil­taan
kajahti raju' kiljaisu -— se oli
valmistava taisteluhaaste.
Tavallisesti on tässä villissä saares­sa
vastakkain osuvien outojen ihmis­ten
ensin vaihdettava joku määrä
Ensimmäinen kirje herjauksia ja räikeitä, loukkauksia,
ennenkuin he karkaavat toistensa.
. kurkkuun.
kalainen käytti outoa asetta,
kaltaista hän ei ollut milloinkaan en­nen
nähnyt.
Nyt Thandar sohi häntä kiivaasti,
ja Thurg kirkui raivosta ja tuskasta.
Vihdoin hän ei enää jaksanut sitä kes­tää,
.^kkia hän kiskaisihe irti ja ka­tosi
juoksujalkaa viidakkoon, ulvoen
mennessään.
Thandar ei lähtenyt ajamaan t a ­kaa.
Hän tyytyi siihen, että oli pääs-.
syt eroon hatyyttäjästään, ja kääntyi
hymyillen, Nadaran. puoleen.
"Bostonissa meistä tuntuu elämä
hyvin laimealta", huomautti hän,
mutta vaikka tyttö hymyilikih vas­taukseksi,
ei hän ymmärtänyt, sillä
hänestä Boston pii vain toinen maa,
jossa oli aarniometsiä ja tiheitä vii­dakoita^
karvaisia, kamppailevia i h ­misiä
ja raivokkaita petoja. •
Metsän laidassa he kohtasivat
Thurgm uudelleen, mutta tällä kertaa
hänen ympärillään oli parikymmen­tä
tanakkaa heimoveljeä. Thandar
oli liian viisas yrittääkseen vastustaa i
'Minä olen, Thurg", mylvi raakar . h i i n useita ahdistajia.
lainen, "Pystyn tappamaan sinut.
Ja sitten seurasi tulva halventavia
viittauksia Thandarin ja hänen esi-isiensä
mahdolliseen syntyperään,
"likeitäi ihmisiä"^ kuiskasi Nädärav
Thurg riensi heidän kimppuunsa
kun^paninsa kii^tereillään. Äänek­käästi
hän taaskin karjui taistelu­haastettaan^,
ja^ hänen takamaan seu­raavat
raakalaiset säestivät
takin paikkakunnan tuttavista, kuka
oli saanut vakituisen työn, kuka sai­raana
jne. Sitten Sallyn mielenkiin. ^
to sai eloa. Kirjeen loppupuolella mieleen vuosi takapenn kalliose?nar ; malasta, mylvjnastaan,
seisoi: " . . . ja ellet pahana pidä Ja
Nämä .sanat muistuttivat miehen niin. että metsä kajahteli heicjänkaT
kukkia, pieniä, vaaleansinisilmäisiä,.
puhtaita, viUinä kasvavia kukkia.
Joku päivänkukkakin öli joukossa,
nykyisin Supriien kahsalliskukkä.
^ y iratki^umeLiäet- kasvonsa lem-meidän
tiet ole luotu rinnan kulke­maan
loppua-elämäämme- Olen seu­rustellut;
poissaollessasi a\'oimesti
erään herttaisen nuoren tytön kans­sa^
paljon sinua nuoremman, ja hän
mällä sattuneen kohtauksen» jolloin : Otellessansa Thandarin kanssa hän
hän raukkamaisen: pelon: vallassa- oH oli nähnyt Nadaran ja tuntenut hä-kääntynyt
ottelemaan kookkaan luo-; liet saniaksi tytöksiijpta: vuosi
lamiehen kanssa^ joka^aikoi;katkaista: sitten oli halunnut omakseen ja jour
Piikkeihin, hengittäen syvään niiden omaa vallan eri mielipiteitä asioista,
'"enoa tuoksua. %it6n^^^l^^ jotka sinulta puuttuu. Nyt vasta
"^'t jo lähellä. Lyhyt kättely ja van- ovat sihnäni auenneet (kutos tuon
^ ihmisten tapaan äänetön, ihmet- tytön!) kuinka suuri erehdys avio-televä
h y ^ t i j ä t t ö ; Uittoonune on ollut. Jos suostut mut-
^Pausta p p i ä ä h t e : ^ i u A Salt; kattoraastii eroon, vaikket, lailliseenr^
Nadaran pakotien.
Hän katsahti edessään olevan olen­non,
oikeaan kyynärvarteen,, ja hänen:
huulilleen levjsi.bymy — käsjvarsi.oli,
väärä, ikäänkuin olisi, siinä luu, mur-kai
tämä^ muukalainen oli;häneltä riis-tänyt-
Nyt hän oli päättänyt kostaa mie­helle
ja samalla anastaa t3rtöni
Thandar ja Nadara kääntyivät ta-tunut
ja sitten parantunut päät huo- kaisin viidakkoon^ jonka kapeilla po-nosti
vastakkain sijoitettuina.
"Haluatko tappaa Thandarin^,—-
taaskin? ' kysyi. Waldp pilkalliseni
osoittaen rujomuotoista, kyynäsvart-luilla
heitä; saattoi ahdistaa ainoasr
taan yksi vihollinra kerrallaan. Siel­lä:
heidän onnistui, väittä^ vainoo-jiaan
useita tunteja, ja he pienivät
-"ÄlP#^- fTSt^^ ^^Sillp. T h u ^ n punareuna^iin^sU. S^tS^t^l^J:^
o M ^ a d e n h ^ t i t u k s e n j a l ^ ^ ^ muistamJsei,.Ume, ja pääsr jossa Ericma.oU oUut ankkurissa..
Kesäinen Uta oli aika ^ 1 ^ ^ ja joskus hautonut.. Sano minua^ miks».
f»iöen h ä m ä i y ^ k ^ i ^ päivien ly- ikinä haluat,, mutta tässä, olen^sar
J ? ^ s e s t ä , , . ; ^ t i : :W JumalaUe^enka. muuta,
^aapuri kertoi hänen olcivan jossain voi: : I^geta. 4uomiQS!^.^A^^
Mäilemässä., EioUufc.^^^ Sat olko kuitenkaan lUan.ankara^^
^ palaavaksi ennenkuin huomenna,. Teddy,
^ u n t a i n a . Pöydällä oU tänään tul- (Jatkuu)
taen. uuden raivoisa» karjaisun hau Thurg kumppaneineen' o l i nähtä-syöksyi:
vanhan.yammanaa^ aiheutta- västi luppupuj^ takaarajos^. ^ heitä
jan^fciroppuun.,
Thandar torjui hyökkäjfksenu ko­vasta
puusta muovaamaUaiisa lyJbydb-lä,
teroitetulla kei>xllä<.— "miekak-seen"
hän sitä nimitti. Se upposi
ei^ olluti.vähään .aikaan näkynyt eikä.
kuulunut. Nyt pari kiiruhti ete^nr
päin. metsässä^ ^pää^iäkseen. rannalle
Vihdoin he sasqpuivat lahden, nä-m