Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 8, 1950

              LrOSTARIBjRTViINI oli tehnyt
rouva IVrryiie niin hyvää influens­san
jälkeen, että hän osti sävoojalleen-kin,
rouva Barkllle,'pullon tämän pääs-lyä
sairaalasta leskkaiil'^en jälkeen.
JRoiiva Ferry halusi heitkilökohtalses-ti
iältää lahjan=a ja sarnalla tiedustella .\iihtyi ilmeisesti, vaikka ei ollut vuosi-potilaan
\'oin:ia. Xiinpä hän otti a.'j- -kausiio tehnyt päivääkään työtä. Hän
tonsa ja ajoi Vihreälle ksdiille, mikä ni- oli ollut puutarhuri eikä nauttinut niin-
— Hyvää iltaa, rouva Perry vastasi;
mutta, hänen äänensä ei ollut ystävälli­nen.
Hän oli r-ainen, jolla oli periaatteen­sa,
eikä hän •voinut h^^väksyä miestä, j o ­ka
\'iiiit>i ilman työtä. Ja herra Bark
mi sinänsä oli epäonnistunut, sillä ka­dun
varrella ei ollut yhtään vihreää ta­loa,
vaan kaikki olivat mustia ja pieniä.
Rouva Bark aukaisi Itse oven, ja näh-
• dessään, kuka tulija oli. alkoivat hänen
kasvonsa loistaa ilosta.
— Astukaa sisään, astukaa sisään,
hän huudahti pyyhkien käsiään esilii-raansa.
— Ajatella, että rouva tulee
tervehtimään minua. Olltaa hyvä ja tul­kaa
sisään. Vain ukko on. kotona. Hän
on torkahtanut. Herää, Syd, rouva Per­ry
011 tullut •vierailulle. Afiteeksi, rouva,
etfö täällä on hiukan huono Järjestys.
Valmistan juuri illallista pojille. He ha-lyavat
roieleiään Jotakm^ lämmintä ilta­sella,
kun ovat päivällä syöneet vain
kuivaa ruokaa. Ja sitten on minulla mel-lio
suar! pyykki.
Häfs teki aoleeksiantavan eleen, Sa-,
. n-.assa herra Bark ilmestyi esille roikku­vien
vaall«iden seasta.
—. Hyvää iltaa, rouva, hän tervehti
sy^äntellfsesti.
ri.itiiiiimniiinninn-iiofuniniirmiiHi k< :rMiiiiiiH»iirivMr-mimrtiinw»iiiiiiiiiiiiiiii IIIMMIIIU iii.iiini.iim i r - r uniini—miifii MIIIU I im • ani
laiiii puujismala ja niiata nytkyttelin.
Sllloiii ojenneltiin iso kymmenpenninen
kouraani, jopa meni kahteenkymme-neenviiteen
penniin asti. Kulkevia oli
min paljon, että en saanut tilaisuutta
poistua. Mutta emmehän mekään en-r.
en mitään maksaneet, vaikka liinapäät
olisivat neliä kontin ryömineet hattu-läsien
takia. Ei, kyllä nyt on jotain vi-i
»ossa. Lakkaisi edes tuo liikenne, meni­sivät
vaikka syömään, että pääsisi edes
vähän kinttujaan lepuuttamaan. Kat­selin
ympärilleni, että mihin päin läh-
Usm. Lähden vasempaan, sillä siellä
ei näytä olevan niin kiirettä.
Eläintarhan tie oli hyvää. Mitenkä­hän
hienoja elukoita siellä oikein on­kaan,
kun niiird pitää oikein tervalla
rasvatut tietkin olla? Ovatkohan nekin
hattupäitä, ajattelin eteenpäin saapas-tellessani.
Käveltyäni jonkin ajan. alkoi nenää­ni
tuntua kah\in haju. Menin kohti
hajua, ajatellen, että kai tuota tarjo­taan
maistaakin. Olin tottunut tällä
matkallani saamaan sisäiset sekä rahal­liset
puutteeni poistum.ian sv-\-ään niiaa­malla.
"Vaska de vara lilla tröken.^" kuulin
lihavan my\jän kysyvän.
'*Kahvia ja markalla piparkakkuja",
vastasin vähän ostajan äänellä, joka
omistaa vähän muutakin, ettei vai a ki­peät
kinttusuonet.
Jatkettuani taas matkaani, tulin is.\ia
mäntyjä kasvavaan paikkaan. Tämähän
näytti aivan kuin olisin ollut kotona
Siuroon kylässä. Pieni koti-ikävän aalto vaa aamua, jolloin taas voisi ottaa tilk-kulki
yli olemukseni. Mittailin silmillä- kasen. Syd Bark oli jo \-uosikausia ol-ni
pitkää mäntyä ja mänty teki puolee- iut ke\-ytmielinen ja laiska mies. Hänen
ui kumarruksen aivan kuin olisi sano- vaimonsa lähdettyä työhön seuraavana
aamuna jäi Syd istumaan takan ääreen
lehteä lukemaan. Hän oli yhtä vetelä
kuin aina ennenkin. Mutta äkkiä hän
tajusi epämieluisasti, ettei ajatellut sitä,
mitä luki. Hän ajatteli jotakin aivan
muuta. Sellaista, mitä hänen ei ollen­kaan
olisi pitänyt ajatella — nimittäin
käänlaista työttömyj-savustusta, mutta
se el näytänyt häntä häiritsevän. Rouva
Perry käänsi hänelle selkänsä.
— Otin mukaani tämän, hän sanoi ja
työnsi portviinipullon rouva Barkin kä­teen.
— Ja muistakaakin, että teidän on
juotava se itse.
Rouva Bark sai kyyneleitä silmiinsä.
Oli todella ilo joutua leikatuksi, kun ih­miset
olivat niin ystävällisiä. Ajatella,
että rouva Perry oli tuonut hänelle sel­laisen
kalliin ja hienon viinipullon, jol­laisia
hän oli nähnyt kauppojen ikku­noissa.
Rouva Bark oli niin kiitollinen
ja liikuttunut, että lupasi aloittaa työn­sä
jo seuraavana päivänä.
— Se oli liian aikaista, rouva Perry
vastusteli, mutta suostui kuitenkin eh;
dotukseen. Hänen huoneistonsa oli sillä
hetkellä yhtenä kaaoksena, eikä kukaan
saanut sitä Järjestykseen niin hyvin kuin
rouva Bark.
— Kunpa ette vain olisi naimisissa,
rouva Perry oli huokaissut monta ker­taa.
— Silloin voisitte saada vakinaisen
työpaikan minun luonani.
Rouva Perry palasi ja herra Bark oi-l:
aisi itsensä tuolissaan. Rouva Perrj'
oli todella kiltti Marthaa kohtaan, hän
ajatteli, — mutta mikään hieno rouva
hän ei ollut. Hän oli kääntänyt herra
Särkille selkänsä ja kohdellut häntä
halventavasti hänen omassa talossaan.
Rouva Bark seurasi katseellaan autoa
niin kauan kuin se oli näkyvissä. Sen
jälkeen hän sulki oven ja tarttui pul­loon.
Hän luki tarkasti nimilipun. Se
mahtoi olla ihmeellistä viiniä. Hän ei
ollut vielä koskaan elämässään saanut
min hienoa lahjaa.
Hän tottelisi rouva Perryä ja joisi it­se
koko pullollisen. Miehillä oli oluen­sa.
Hän voisi hj-vällä omallatunnolla
pitää viininsä. \
Illallisen jälkeen, kun miehet olivat
menneet 'Punaiseen kellariin', kaatoi
hän ensimmäisen lasillisen pullostaan.
Se maistui ihanalta. Se oli vahvaa ja
makeaa. Rouva Barkista tuntui, että
se maistui hiukan samanlaiselta kuin se
yskänlääke, jota hän oli saanut lapsena.
Hän istui yksin keittiössä molemmat
kädet kupin v-mpärillä, jonka hän oli
täyttänyt puolilleen, .\jatella, että
hän. Martha Bark. sai juoda jotakin
niin hienoa ja kallista. Maistellessaan
viiniä tunsi hän heti samalla voimistu-vansa.
Terveys ja voimat alkoivat pa­lata
jollakin kummallisella tavalla. Hän
salli itselleen neljännestunnin lepohet­ken,
mutta sitten hän otti pesusoikon
esille. Hän ajatteli mielissään seuraa-
Neljä Ontarion maa- ja metsäviraston viranomaista pelastui kengissä fe
rikosta, joka teki lentokoneesta tällaista jälkeä. Vain lentäjä loukkaar
onnettomuudessa.
siitä, että saattoi antaa itselleen tällai­sen
luvan hän heitti lehden menemään.
Sen jälkeen hän otti pullon esille ja
käänteli sitä käsissään. Näytti hyvältä,
miltähän viini mahtaisi maistua? Hän
veti korkin ulos. Hyvältä se ainakin
tuoksui, ja kai se maistuikin yhtä iha­nalta.
Sitten hän maistoi varovaisesti
kielensä kärjellä. Ei lainkaan hullum­paa.
Mutta hän osaisi arvostella pa­remmin,
jos ottaisi kunnon kulauksen.
Hän otti kupin kaapista ja kaatoi pul­losta
pienen pienen tilkkasen.
Hän vain maistaisi. Marthalla ei olisi
varmastikaan mitään sitä vastaan, että
hänkin saisi mäistiaispisaran. Häntä al­koi
jo ihmetyttää, ettei Martha ollut
huomannut tarjota hänelle tilkkasta.
Hän oli varmasti unohtanut. Hän sulki
pullon ja asetti sen takaisin kaappiin.
Sen jälkeen hän istahti tuoliinsa kuppi
kädessään.
Hän tarttui uudelleen lehteensä ja
maisteli samalla hitaasti viiniään. Hän
piti sita suussaan mahdollisimman kau­an,
ennen kuin nielaisi. Harvinaisen
hyvää viiniä, siitä ei ollut epäilystäkään.
Se teki kyllä ihmeitä Marthalle. Hän
oli iloinen siitä, että rouva Perry oli
lahjoittanut pullon Marthalle, Parem­paa
lahjaa ei väsynyt Martha olisi voi­nut
saada. Viini oli niin hyvää, että
hänen piti ottaa pullo uudelleen esille,
mutta vain haistellakseen.. . .
Puoli kuudelta lähti Martha pois
rouva Perryn luota. Hänestä tuntui
ihanalta saada istahtaa linja-autoon.
Hän oli h>'\in väsjmyt. Rouva Perry oli
ollut aivan oikeassa. Hän oli alkanut
työnsä liiaii aikaisin leikkauksen jäl­keen.
Hänen olisi pitänj-t odottaa vie­lä
pari päivää.
Hän toivoi, että kahvi olisi valmiina
hänen saapuessaan kotiin. Mutta sel­laista
Syd ei koskaan tullut ajatelleeksi.
Hän istui päivät pitkät tuolissaan teke­mättä
mitään, mutta hänen päähänsä ei
asettaa kah\-ip3!j:,
a esi'
Mitea
oH
m
hl
cfi laaista
Oli i-aiö
sjylliöe
laiktu väs
iik:av£ilä
Syijon
kengitti 1
niSiisä.31
joi hänen-'
iEölemaiat
lm tiioli5
^ Mar
ji äänellä.
- Sinä
lifi huusi
j uolahtanutkaan
tulelle.
Äkkiä Martha sitten muisti luos
viininsä. Jo nimi elävöitti jollakin r p J',J'^Jäke
valla. Hän tunsi piristyvänsä jo pd'/| !;.^_,Tnmeni
tä ajatuksesta ja hän tiesi, että pari l
lausta p3ryhkäisisi hetkessä väsj-myl
pois. Hän ei odottaisi illallissa jäik:-
Valtuutettu asiamies
(onia aikan
viiniai. • S.a
lEahannut. s
rut fopa oli
mipulle- ede-rautenijjälk
Röuvä i
Oli, ölea vä
1 hiti. —Its
Jlitä te olel
hvTäkseai?-]
I tarpeekseni
|.V}t voitte
I ehkä ne heit
j juoksevat; ha
I lähden tieher
I Hän tuli ii.
\ raatteet ylli
Edustamme kaikkia Johta^öK; * 1 saan. Ifan s
valtamerilin joj a. Suunnitelle,
saime huvimatkaa Suomeen 1 i j
muihin Euroopan mailiin, voi: A
luottamuksella k ä ä n t y ä pue*!
leemme lippu- y.m. matkaa ml
kevissa asioissa, I"
Vaikka keil
vnsuäölrä'HANsräNASSA^ K^-, Ma, kuuli n
PYYDETTÄESSÄ LÄHETMlI^i,*
TEILLE YKSnYlSKOHTAISET 0.:-%. «»"«^ ahert
JEET KAIKISTA MATKBA KOSS£f|f.| irttj häntä, sl
WSTÄ K Y S Y B ^ S I S T Ä oHnetettävä.
k u l k u T C C ^ l r t sita,- että -joi
— — — - — * - ^ hänen ta
o Tilatkaa hySiipaikkanae || ^
rajolteltu » a - v f nvt muuta ku
kah\ia tulelle
Mutta M
enää sähaakai
paikkoja jalella.
mswm SUKSI
Valtuutettu asiamies
nut:
"Istu, ole hj-vä, sinä orpo ja koditon."
Istuin ja toisella puolella näin ränsisty­neen-
kuusen, joka alkoi kuiskia:
"Kyllä sinä ehkä \ielä istut minun­kin
juurellani, istut ja itket:
Rupesin väliän vastustelemaan ja vas­tasin
:
•Erehdyt, kuusi kulta. Olen nuori.
Itkua ei minulta tule."
"Muista, sinä olet köyhä ja kvditon
« « *
Kuusen kanssa, jutellessani olivat pi­parkakkuni
kulaneet, Keposkan
aapissa olevaa portviinipulloa.
Hän selaili lehteä löytääkseen jotakin
jännittävää, mutta .mitali sellaista ei
r.äytlänyt olevan. Ei ainakaan mitään
puoleksikaan niin houkuttelevaa kuin
»ortviini.
Kirottu pullo. oli Marthan pullo.
ko o l i vielä toimittamalta perille, mtitta-- Mutta jospa hän vain vä!kaisisi sitä?
trtista -minä tien pään löytäisxri,. Siinä kai ei olisi 11111^511 pahaa. Hän
Jatkoa."" • valo katsoisi pJmilapptia. Ihastuneena
Lähettäkää kaikki mitä voiile. Voimme myyda ne
HIMHOILLÄ . . . Meidän TOimai ostalamme maksavat -,«cf.
M A T HINNAT TÄYSISTÄ koreista . . . Y l i NELJÄNNSSVUÖS^
SADAN Torontoa HEDELMÄTUKKUMARKETISSÄ
tysliput lähetetään, vapaasti pyydettäessä. ,
Suositukset Bamk ©I Montreal
38 FRONT ST. E. TORONTO. ONT. . PUHELIH. EL. Sl^^^
P«rrv- oli oikei
f>) ^f^^^^^^ että
' • '-otiin puoli ki
iin.
Rouva Per
«essaaa ia kc
J^oHitenauki 1;
^sitslä ja haar
Miinettuaan u
ne, oli ai
#iilveria ja ra
jälleen yks
^ain loputt
Bark ole
'^2heiUä siellä
tosiaan h
ollut pois
^^Jteaeet häntä
^'ti tiesivät, c
^ ollut muut
•^•rom-a.Perr
:^_^tuHtet pyy,
^^ea Vielä. I
tiukasti yi
liman-b
: ^ * a l . h ä i ^
SIVU 10 LÄl?.\:NmiNA, HEIXÄKUUX S PÄIVÄXÄ, 1950