1942-09-05-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAINA, SYYSKUUN 5 PÄIVÄNÄ 19*2
VN/- '
' I V ' j
' »'••••-Ii'*?
1* -1
Joskus vielä löydän
Jatkoa
. (^elestuie jmeni iltapäiy^llä suor
a ^ työstä Tpnigsn köyhään kotiin,
x n i ^ feänet otettiin vastaa suyrjdla
yst^yyy4ell$ ja yieraanyaraisuydella.
KiMteokin, hatken pejcästä näyfeU «tt^
täjyö vierailiUla oli £rit)änan tar^itus.
X o o j ^ sisar NeU|e saap.ui p | i l a
typst^, keskustelu k#ntyi fidelllseu
viikon tans^iMn. Tuli ea^te kuinka
HojjQxd oli sieliä käyttäytynyt y ^ te
naimisissa «olevan »aisen kanss^. A i -
pitänyt sylissään yleisön
e < J ^ . Gelestijie koetti hymyip,
vaikka se oli vaikeata, yarsinkin sen
jälkeen kun hän kuuli « t t ä jtänäkin U-tan$,
hänen poissa ollessaan Howard
vannasti olisi noissa tansseissa.
Tonia ja Nellie molemmat p)rysi-vät,
oikeinpa vaativat, e t t ä Celestine
kävisi heidän kanssaan tanssihaalilla,
vaan Celestine valitti jalkojaan. Työ
oli hänelle hyvin raskasta, koska hän
ei ennen ollut tottunut näin vuoror
kausia seisomaan. Siis hän meni alakuloisena
uuteen kauniiseen kotiinsa.
Hän keskusteli illan Mrs. Draytonin
kanssa, odottaen Howardin kotiin tuloa.
Viimein hän meni levolle ja vä-
Byneenä nukahti. •
Seuraavana iltana hän oli suuttunut
ja tyly nuorelle miehelle, sillä hänen
sydämensä suri ja S3^tti häntä. V i i mein
Hovvardkin suuttui: "Kaikki tä-
:rnä johtuu siitä, että illalla seurustelit
Boiden kirottujen muukalaisten kanssa.
Jos haluat minut pitää, et enää
mene heidän luoksensa."
Pelko täytti Celestinen sydämen.
Hän ei enää voinut ajatella elämää i l man
Hovvardia. Siis hän sopersi:
"Ehkäpä käytökseni oli vain mustasukkaisuutta,
sillä kuulin että olit
tanssihaalissa hyväillyt erästä nuorta
vaimoa."
"Kaikkia ne höpisevät. Elaine Bar-ton
«n onBellinen miehensä kanssa —
koko homma ei ollue muuta kuin lei-kintekoa.
Ja vielä haluan sanoa että
sellaisenkin jätän syrjään, jos tulet
vaimokseni. Voisit jättää tuon hirveän
halvan työpaikkasi, jossa tulet
kosketuksiin kaiken näköisen roskan
kanssa, enkä minäkään missään muualla
viettäisi aikaani kuin sinun seurassasi.''
"Vaimoksesi?'' Celestine tunsi
itsensä äärettömän onnelliseksi. Äkkiä
hän sentään muisti matkansa tarkoituksen.
Hän ei ollut vielä äitiän-sii
löytänyt, ja sen pitäisi ehdottomasti
tapahtua ennenkuin hän sitoisi it-sriään
ikuisesti. Siis h.än vastasi lempeästi:
"Ho\yard, odottakaamme hetkisen,
emme vielä toisiamme tunne,
jMuuiama» viikon päästä ehkä."
Howard vaikerteli: "Pitääkö minun
odottaa sitä onnellista hetkeä niin
kauan? Kuule, jätä Icuitenkin tuo
työpaikkasi, en suvaitse e t tä olet sieliä
kaikkien silmätikkuna." •
•'Minun täytyy ensiksi saada synty-irnätodistukseni",
väitti Celestine, "ja
se voi ottaa aikaa. Tiedäthän etten
pääse tehtaalle ilman sellaista." Hän
<\ ilmaissut, että hän oli oppinut toisenkin
työalan, vaikka hän tiesi että
Ho\vard olisi siitä hy\Tin vihastunut,
sillä konttori^työläisiä tässä kaupungissa
pidettiin suuressa arvossa. Palkat
kyllä olivat pienet, ja Celestine
ei uskaltaftut ryhtyä tätä työtä kyselemään,
peläten että \'aadittäisiin
tahdistuksia. Jos kirjoitettaisiin henkivakuutusyhtiölle,
niin varmaan isä
löytäisi hänet ennenkujin hänen teh-täy^
insä oli suoritettu.
"Mitä s;ip^ taryitse.t syntynxätpdis-tusta",
huudahti :Hpward. "Jokainen
Jcasyoist^si näJ^ee, et^tet ^ m i kään
ulkomaalainien." Ce^^tine
huolestui i^xxim kutltuaan — Howard
yarmasti jbaaiet hylkäisi, jos m-si
tietä?; ttrtatidaj: ' ' ^ " "
Celestiqe f ^ s y i ^tsepäise^ä p p t ö k -
sessään. ilän Jatkoi ^ ö t ä n s ä rayin-tolass?
i, ya^ka Hpvjard yhä pyysi
häotä avioliittoon ja Mrs- Drayton
myöskin näytti ^siaa jmelkein iiö-mos-tuneesti
kiirditiyän. Ainoa asia, jnis-sä
Celestine myöntyi tulevalle jnidiel-leen
ja anopilleen, oli se,. e t t ä hän
karttoi Tonia eikä ottanut vastaan
toisia kutsuja tämän kotia. Muutea-kifl
hän koetti aina päästä työstä hy-yin
nopeasti pois. Tonia kyllä ymmärsi
mitä oli tapahtunut ja ainoastaan
hym3dli katkerasti. * * *
Päivä toisensa jälkeen oli mennyt.
Syksy oli lopussa ja talvi lähenteli.
Suuret ajatukset, jotka olivat olleet
Celestinen mielessä, että hän äitiänsä
väsymättömästi etsisi, olivat melkein
ilmaan haihtuneet. Hän oli jo
melkein valmis kuuntelemaan Höwar-din
pyyntöjä, että vihkiminen suoritettaisiin.
Tätä hän ajatteli hjmiy
huulillaan, puhdistaessaan ravintolan
valkoisia pöytiä eräänä sumuisena
päivänä illan hämärtyessä. Paikassa
ei tällä hetkellä ollut ketään ruo-kailijoita.
Kuitenkin äkkiä tuli sisälle
viidelläkymmenellä oleva mies,
jonka hiukset olivat jo harmahtavat.
Nähtyään Celestinen mies vavahti.
Celestine huomasi sen ja katsoi
tarkkaan vihreätä univormuaan ja
valkoista esiliinaaiisa. "Qnko jotakin
vinossa?" hän kysäsi hyväntahtoisesti.
'-Ahteeksi!" Mies vaipui tuolille.
'•^En aikonut töllistellä, vaan ajattelin
että olin mennyt toistakymjnentä
vuotta taaksepäin; että olin taasen
nuori, sillä edessäni seisoi Elvira."
"Elvira?" Celestine tuskin voi pidättää
liikutustaan. "Täällä ei ole
aivan tarp>eeksi valoja, käännetään ne
päälle."
" N i i n , Elvira. Hän ei kuitenkaan
itseään aina Elviraksi kutsunut —
hän piti hyvin omituisesta nimestä —
aina muistan sen kuinka hän halusi
sen niin mielihyvällä kuulla — 'Impi".
Hän oli kartiinimyllyssä työssä, vaikka
olikin parempaa opetusta saanut.
Nyt kun katson teitä tarkemmin,
huomasin että eroavaisuuksia on —
Elviralla olivat vihreänsimset silmät
— aivan kuin merenpinta, ruskeampi
ja suorempi tukka. Ehkä hänen hitiksensä
olivat sentään nuorempana olleet
vaaleampia, sillä Elvira oli jo lähes
kolmekymmentä kun hänet tunsin.
Siis, hän olisi voinut olla vaikkapa
äitinne. Hän rakasti minua,
vaan koska hän haki eroa miehestään
eikä voinut kohta tulla vaimokseni,
olin huikentclevainen ja juoksin toisten
perässii. Hän ei voinut antaa sitä
anteeksi ja jätti paikkakunnan, avioeron
saatuaan. Olin silloin niinkuin
nytkin työssä rautatiellä — en voi
häntä poistaa mielestäni vaikka minulla
onkin vaimo, hyvin sairaaloinen
tosiaan ja monta lasta. Ehkäpä elämäni
olisi ollut toisenlainen jos olisin
enemmän kunnioittanut Elvirjaa silloin
kuin olisin hänet saanut."
"Tiedättekö m i s ^ tämä E l v i r a nyt
asuu?"
^'Minkätähden olette tähän turha-niaisieen
j.uttuuiu niija da?^pstiinut? A -
jatielin aivan teitä «äsyt^xäoi p^r
heeflaai."
"Tuo ihnunen josta puhutte o» sukulaiseni,
jota olen p i l ^ ä ^ etsinyt.
Voisittdco mmuHe ^aaoa sutenfca hänet
löydän?" -
"En todellakaan tied(ä. Hän meni
kotiinsa ja okn k i i u l l i ^ että hän on
nyt onneUisessa ayiduto^
"Vaan enoni — hänen veljensä, sanoi
hänen olevan täällä", \ ^ i t t i Celestine
tyrmistyneenä. N,
"Teitä on petetty. Ehkäpä sentään
voitte Elviran löyrtää — ehkä hänen
lakjimiehensä Franklin Darcy tietää
missä hän nykyään on. Uskon että.
hän ainakin tuntee sellaisia ihmisiä,
joiden kanssa E l v i r a on vielä kirjeeh-vaUidossa."
^'Monta kiitosta teille, — ette tiedä
kuinka olette minua auttaneet."
"Olen mielissäni siitä. Nimeni on
-^Mke Duane. Ehkäpä vielä voitte puhutella
lakimies Darcya kotonaan."
Ensi vapaahetkenään, Celestine
soitti- Darcyn kotiin. Palvelijatar
vastasi, e t t ä Mr. Darcy oli Washing-tonissa
käymässä eikä saapuisi vielä
muutamaan päivään takaisin. Celestine
tunsi vähän pettymystä, vaan ei
niin paljon, ettei hän olisi saapunut
Draytonin talolle herttainen h)rm3äly
huulillaan. Howard ja hänen äitinsä
istuivat etuhuoneessa. Molenunat
näyttivät hermostueilta, ehkäpä voisi
sanoa huolestuneilta.
"Howard, et voi ajatellakaan kuinka
onnellinen olen", sanat tulvivat
Celestinen suusta kohta heidät nähdessään.
"Oletko siis jo päättänyt nimittää
hääpäivämme?" oli Howardin ensimmäinen
ajatus.
"Muutaman päivän perästä aivan
varmasti. Katsokaa, en ole koskaan
kummallekaan teistä puhunut minkä-tähden
olen täällä kaupungissa, vaikka
en tuntenutkaan ketään. Olen ollut
etsimässä äitiäni, jota en ole koskaan
nähnyt.. Saavuin tänne koska
hän täällä oli ottanut avioeron Isästäni,
ja nyt uskon e t t ä olen hänet melkein
löytänyt. Eräs rautatien työläinen,
Mr. Duane, tänään kertoi minulle,
että hän on äitini tuntenut."
"Pitääkö minunkin vielä odottaa
sellaisen äidin tähden, joka on sinut
pienokaisena hyljännyt?" vaikerteli
Howard. '«Todellakin, se on mielestäni
melkein liikaa jos totuuden sanon,
Celestine."
"Ainoastaan muutainan päivän.
Kohta kun lakimies Darcy saapuu
VVashingtonista, tiedustelen missä äitini
on ja sitten olen valmis."
"Sinun äitisi oli siis Mike Duanen
ystävätär?" tiedusteli Maud Drayton
ilkeällä äänellä. ''Todellakin, ei sellaisesta'
äidistä ole mitään vahinkoa
vaikkapa ei koskaan sellaista löytäi-sikään."
Celestine kalpeni, ja huomattuaan
tämän Maud Drayton jatkoi selitte-lyään:
"Niin, kuule, Mike Duane on
sellainen henkilö, jonka ystävyydestä
ei yksikään nainen parantunut. Siis
uskon että on parasta, että unohdat
koko äidin etsimishommat ja otat
Ho Wardin vaikkapa jo huomispäivänä:"
"Ensiksi löydän äitini^ v-astasi Ce-lestine
itsepäisenä.
Seuraavana päivänä hän saapui ai,
kaism ravintolaan ja uudestaan koet^
ti puhella Mr. Darcyn kanssa, Tonj^
näki työtoyermsa nyrpeät kasvot Ja
tiesi että jotakm oli jo mennyt vinoon
lemmenasioissa.
"Onko Howard Drayton pettänyt
sinua, Cdestine?" Tonia kiusottell
«Aijcötko nostaa kanteen häntä vas-taan?
V
"Tonia, sanon sinuUe, että Howa«i
Di-a3^nonp3grtänyt minua vaimokseen
j a meidät Anitaan niin pian kuia
eräs muu asia on selvitetty."
*iOh, olet sjös täällä avioeroa hak^
niassa—rininkä muun tähden haluaisit
lakimÄestä pidiuteUa."
"Älä puhu hölynpölyä, Tonia."
Samalla Celestine kuuli vastauksen
puhriimesta j a kääntyi pettyneenä
niuuttemaan vaatteitansa. "Kuitea-kin
pelkään .että tässä tapauksessa
minun täytyy toiselta naiselta ky-syä
neuvoja. Etsin erästä sukulaista,
vaan Mrs. Drayton väittää että äiti,
tämä nainen, oli kelvoton, koska häa
oli Mike Duanen ystävätär menneisyydessä."
"Kuule, viitsitkö kuunnella Mrs.
Draytonin kaltaista naista? Monella
ihmisellä on täydessä tiedossa kuinka
hän kieltolain aikana ansaitsi niin
paljon kaikilla sopimattomilla keinoilla
että osti talonsa ja kasvatti poikansa.
Hän ei ole kelvollinen ketään
tuomitsemaan. Sukulaisesi ei mitenkään
voi olla huonompi kuin hän."
Muiden vaivojen lisäksi sattui seuraavien
päivien aikana kaksi tapahtumaa,
jotka myöskin vaivasivat Celes-tineä.
Ravintolassa usein kävi nuori
neekeripoika, joka työskenteli asemalla.
Celestine puhui kohteliaasti
Sheldon Thorpelle niinkuin muillekin
ruokailijoille ja joskus heillä oli keskustelua
musiikista* johon tumma
poika oli hyvin innostunut.
"Vaan nyt se harrastukseni on kai
lopussa", huomautti poika, "sillä viikko
tästä päivästä menen asevelvolli-suuslautakunnan
eteen tarkastukselle.
Olen melkein varma että kelpaan menemään
maatani puolustamaan."
" N i i n , sodan pilvet lähenevät meitäkin",
vnstasi Celestine hajamielisellä
hymyilyllä. Samassa hän huomasi
että mustaihoinen poika kalpeni. Ravintolaan
astui uhkaavana Howard
Drayton ja pui nyrkkiään neekeripojalle.
"Kuinka kehtaatkin,, senkin. loukata
morsiantani?" Ho\vard kiljui.
"Howard, mikä sinua vaivaa?"
Celestine katsoi kauhistuneena tulevaa
miestänsä. "Älä lyö häntä, hän
usein käy täällä ja vaihdamme keskenämme
pari sanaa. Howard, sina
olet juovuksissa — '
Sillä aikaa kun tyttö nuhteli Ho-wardia,
Sheldon kiirehti tiehensä jättäen
maksun ruuastan ravintolan pöydälle.
"Minkälaisia sopimattomia
ehdotuksia hän teki sinulle?" v-iati
Howard.
"Howard, todellakin — hän ainoastaan
mainitsi että ensiviikolla hiineii
täytyy mennä armeijan tarkastukse-le."
"Vai niin Ärsytetty ja hermostunut
Howard näytti painavan Ai^^^
mieleensä. "Xo, anteeksi. Celestine,
olen kuullut jotakin joka on saattanut
minut aivan suunniltani.
Celestine koetti vieläkin joka paiva
puhutella Darcya, vaan aina sai saman
vastauksen, että lakimies oU
pääkaupungissa. Hän oli jo melkein
valmis myöntymään Howardin p>yn-töihin,
koska hän jo epäili etta lafe»"
8A
KiOLl
K.olm
keen. jo
tiin, ase
tamiin 1
,.. relie, jp:
Seuru
henkilöt
lantilaisi
Fuiata,
me/(pää
Gagul: 1
Luhista
musta i
meille,
joukko p:
ta tai oik
kolmikar
semnialla
kolmas c
Ei kos!
joka koh
rinko noi
Korkealle
sivat lun
sinistä ta
lella peiti
renrinteet
purppura^
tioille. ^
mon suur
keSkimmä
relle.
Ja niir
päämäärä
siis pääsi:
kaivoksilh
olivat h(
aatelismiel
ta sitten h,
ja jotka n;
kin kuolei
Henry Cu
maa tietä?
neet. Tie
selisimme
sintä salai:
taiäiko kir(
ta Gagul h
Noin pa
päin; meill
j——
miehen sih
. lauantaina
niintaina —
loissa muisi
. lukuun seit
Lauantai
italialainen
^'aikeuksissi
Pfiilip Gall
ja Beatrice
tavasti Ceh
sen pe
iT-iiutaman
ta.iut ja tu
^^5a apuun
keskustelen!
ravintolan liimmästynt
Iestin<. pun;
mennyt
^•^^ näköisi
.%ii]e.
"Oh. calai
.?2ssani, en
^«rro kuin
'«elkein varn
^;kanssa
loskils alnssE
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 5, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-09-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki420905 |
Description
| Title | 1942-09-05-04 |
| OCR text | LAUANTAINA, SYYSKUUN 5 PÄIVÄNÄ 19*2 VN/- ' ' I V ' j ' »'••••-Ii'*? 1* -1 Joskus vielä löydän Jatkoa . (^elestuie jmeni iltapäiy^llä suor a ^ työstä Tpnigsn köyhään kotiin, x n i ^ feänet otettiin vastaa suyrjdla yst^yyy4ell$ ja yieraanyaraisuydella. KiMteokin, hatken pejcästä näyfeU «tt^ täjyö vierailiUla oli £rit)änan tar^itus. X o o j ^ sisar NeU|e saap.ui p | i l a typst^, keskustelu k#ntyi fidelllseu viikon tans^iMn. Tuli ea^te kuinka HojjQxd oli sieliä käyttäytynyt y ^ te naimisissa «olevan »aisen kanss^. A i - pitänyt sylissään yleisön e < J ^ . Gelestijie koetti hymyip, vaikka se oli vaikeata, yarsinkin sen jälkeen kun hän kuuli « t t ä jtänäkin U-tan$, hänen poissa ollessaan Howard vannasti olisi noissa tansseissa. Tonia ja Nellie molemmat p)rysi-vät, oikeinpa vaativat, e t t ä Celestine kävisi heidän kanssaan tanssihaalilla, vaan Celestine valitti jalkojaan. Työ oli hänelle hyvin raskasta, koska hän ei ennen ollut tottunut näin vuoror kausia seisomaan. Siis hän meni alakuloisena uuteen kauniiseen kotiinsa. Hän keskusteli illan Mrs. Draytonin kanssa, odottaen Howardin kotiin tuloa. Viimein hän meni levolle ja vä- Byneenä nukahti. • Seuraavana iltana hän oli suuttunut ja tyly nuorelle miehelle, sillä hänen sydämensä suri ja S3^tti häntä. V i i mein Hovvardkin suuttui: "Kaikki tä- :rnä johtuu siitä, että illalla seurustelit Boiden kirottujen muukalaisten kanssa. Jos haluat minut pitää, et enää mene heidän luoksensa." Pelko täytti Celestinen sydämen. Hän ei enää voinut ajatella elämää i l man Hovvardia. Siis hän sopersi: "Ehkäpä käytökseni oli vain mustasukkaisuutta, sillä kuulin että olit tanssihaalissa hyväillyt erästä nuorta vaimoa." "Kaikkia ne höpisevät. Elaine Bar-ton «n onBellinen miehensä kanssa — koko homma ei ollue muuta kuin lei-kintekoa. Ja vielä haluan sanoa että sellaisenkin jätän syrjään, jos tulet vaimokseni. Voisit jättää tuon hirveän halvan työpaikkasi, jossa tulet kosketuksiin kaiken näköisen roskan kanssa, enkä minäkään missään muualla viettäisi aikaani kuin sinun seurassasi.'' "Vaimoksesi?'' Celestine tunsi itsensä äärettömän onnelliseksi. Äkkiä hän sentään muisti matkansa tarkoituksen. Hän ei ollut vielä äitiän-sii löytänyt, ja sen pitäisi ehdottomasti tapahtua ennenkuin hän sitoisi it-sriään ikuisesti. Siis h.än vastasi lempeästi: "Ho\yard, odottakaamme hetkisen, emme vielä toisiamme tunne, jMuuiama» viikon päästä ehkä." Howard vaikerteli: "Pitääkö minun odottaa sitä onnellista hetkeä niin kauan? Kuule, jätä Icuitenkin tuo työpaikkasi, en suvaitse e t tä olet sieliä kaikkien silmätikkuna." • •'Minun täytyy ensiksi saada synty-irnätodistukseni", väitti Celestine, "ja se voi ottaa aikaa. Tiedäthän etten pääse tehtaalle ilman sellaista." Hän <\ ilmaissut, että hän oli oppinut toisenkin työalan, vaikka hän tiesi että Ho\vard olisi siitä hy\Tin vihastunut, sillä konttori^työläisiä tässä kaupungissa pidettiin suuressa arvossa. Palkat kyllä olivat pienet, ja Celestine ei uskaltaftut ryhtyä tätä työtä kyselemään, peläten että \'aadittäisiin tahdistuksia. Jos kirjoitettaisiin henkivakuutusyhtiölle, niin varmaan isä löytäisi hänet ennenkujin hänen teh-täy^ insä oli suoritettu. "Mitä s;ip^ taryitse.t syntynxätpdis-tusta", huudahti :Hpward. "Jokainen Jcasyoist^si näJ^ee, et^tet ^ m i kään ulkomaalainien." Ce^^tine huolestui i^xxim kutltuaan — Howard yarmasti jbaaiet hylkäisi, jos m-si tietä?; ttrtatidaj: ' ' ^ " " Celestiqe f ^ s y i ^tsepäise^ä p p t ö k - sessään. ilän Jatkoi ^ ö t ä n s ä rayin-tolass? i, ya^ka Hpvjard yhä pyysi häotä avioliittoon ja Mrs- Drayton myöskin näytti ^siaa jmelkein iiö-mos-tuneesti kiirditiyän. Ainoa asia, jnis-sä Celestine myöntyi tulevalle jnidiel-leen ja anopilleen, oli se,. e t t ä hän karttoi Tonia eikä ottanut vastaan toisia kutsuja tämän kotia. Muutea-kifl hän koetti aina päästä työstä hy-yin nopeasti pois. Tonia kyllä ymmärsi mitä oli tapahtunut ja ainoastaan hym3dli katkerasti. * * * Päivä toisensa jälkeen oli mennyt. Syksy oli lopussa ja talvi lähenteli. Suuret ajatukset, jotka olivat olleet Celestinen mielessä, että hän äitiänsä väsymättömästi etsisi, olivat melkein ilmaan haihtuneet. Hän oli jo melkein valmis kuuntelemaan Höwar-din pyyntöjä, että vihkiminen suoritettaisiin. Tätä hän ajatteli hjmiy huulillaan, puhdistaessaan ravintolan valkoisia pöytiä eräänä sumuisena päivänä illan hämärtyessä. Paikassa ei tällä hetkellä ollut ketään ruo-kailijoita. Kuitenkin äkkiä tuli sisälle viidelläkymmenellä oleva mies, jonka hiukset olivat jo harmahtavat. Nähtyään Celestinen mies vavahti. Celestine huomasi sen ja katsoi tarkkaan vihreätä univormuaan ja valkoista esiliinaaiisa. "Qnko jotakin vinossa?" hän kysäsi hyväntahtoisesti. '-Ahteeksi!" Mies vaipui tuolille. '•^En aikonut töllistellä, vaan ajattelin että olin mennyt toistakymjnentä vuotta taaksepäin; että olin taasen nuori, sillä edessäni seisoi Elvira." "Elvira?" Celestine tuskin voi pidättää liikutustaan. "Täällä ei ole aivan tarp>eeksi valoja, käännetään ne päälle." " N i i n , Elvira. Hän ei kuitenkaan itseään aina Elviraksi kutsunut — hän piti hyvin omituisesta nimestä — aina muistan sen kuinka hän halusi sen niin mielihyvällä kuulla — 'Impi". Hän oli kartiinimyllyssä työssä, vaikka olikin parempaa opetusta saanut. Nyt kun katson teitä tarkemmin, huomasin että eroavaisuuksia on — Elviralla olivat vihreänsimset silmät — aivan kuin merenpinta, ruskeampi ja suorempi tukka. Ehkä hänen hitiksensä olivat sentään nuorempana olleet vaaleampia, sillä Elvira oli jo lähes kolmekymmentä kun hänet tunsin. Siis, hän olisi voinut olla vaikkapa äitinne. Hän rakasti minua, vaan koska hän haki eroa miehestään eikä voinut kohta tulla vaimokseni, olin huikentclevainen ja juoksin toisten perässii. Hän ei voinut antaa sitä anteeksi ja jätti paikkakunnan, avioeron saatuaan. Olin silloin niinkuin nytkin työssä rautatiellä — en voi häntä poistaa mielestäni vaikka minulla onkin vaimo, hyvin sairaaloinen tosiaan ja monta lasta. Ehkäpä elämäni olisi ollut toisenlainen jos olisin enemmän kunnioittanut Elvirjaa silloin kuin olisin hänet saanut." "Tiedättekö m i s ^ tämä E l v i r a nyt asuu?" ^'Minkätähden olette tähän turha-niaisieen j.uttuuiu niija da?^pstiinut? A - jatielin aivan teitä «äsyt^xäoi p^r heeflaai." "Tuo ihnunen josta puhutte o» sukulaiseni, jota olen p i l ^ ä ^ etsinyt. Voisittdco mmuHe ^aaoa sutenfca hänet löydän?" - "En todellakaan tied(ä. Hän meni kotiinsa ja okn k i i u l l i ^ että hän on nyt onneUisessa ayiduto^ "Vaan enoni — hänen veljensä, sanoi hänen olevan täällä", \ ^ i t t i Celestine tyrmistyneenä. N, "Teitä on petetty. Ehkäpä sentään voitte Elviran löyrtää — ehkä hänen lakjimiehensä Franklin Darcy tietää missä hän nykyään on. Uskon että. hän ainakin tuntee sellaisia ihmisiä, joiden kanssa E l v i r a on vielä kirjeeh-vaUidossa." ^'Monta kiitosta teille, — ette tiedä kuinka olette minua auttaneet." "Olen mielissäni siitä. Nimeni on -^Mke Duane. Ehkäpä vielä voitte puhutella lakimies Darcya kotonaan." Ensi vapaahetkenään, Celestine soitti- Darcyn kotiin. Palvelijatar vastasi, e t t ä Mr. Darcy oli Washing-tonissa käymässä eikä saapuisi vielä muutamaan päivään takaisin. Celestine tunsi vähän pettymystä, vaan ei niin paljon, ettei hän olisi saapunut Draytonin talolle herttainen h)rm3äly huulillaan. Howard ja hänen äitinsä istuivat etuhuoneessa. Molenunat näyttivät hermostueilta, ehkäpä voisi sanoa huolestuneilta. "Howard, et voi ajatellakaan kuinka onnellinen olen", sanat tulvivat Celestinen suusta kohta heidät nähdessään. "Oletko siis jo päättänyt nimittää hääpäivämme?" oli Howardin ensimmäinen ajatus. "Muutaman päivän perästä aivan varmasti. Katsokaa, en ole koskaan kummallekaan teistä puhunut minkä-tähden olen täällä kaupungissa, vaikka en tuntenutkaan ketään. Olen ollut etsimässä äitiäni, jota en ole koskaan nähnyt.. Saavuin tänne koska hän täällä oli ottanut avioeron Isästäni, ja nyt uskon e t t ä olen hänet melkein löytänyt. Eräs rautatien työläinen, Mr. Duane, tänään kertoi minulle, että hän on äitini tuntenut." "Pitääkö minunkin vielä odottaa sellaisen äidin tähden, joka on sinut pienokaisena hyljännyt?" vaikerteli Howard. '«Todellakin, se on mielestäni melkein liikaa jos totuuden sanon, Celestine." "Ainoastaan muutainan päivän. Kohta kun lakimies Darcy saapuu VVashingtonista, tiedustelen missä äitini on ja sitten olen valmis." "Sinun äitisi oli siis Mike Duanen ystävätär?" tiedusteli Maud Drayton ilkeällä äänellä. ''Todellakin, ei sellaisesta' äidistä ole mitään vahinkoa vaikkapa ei koskaan sellaista löytäi-sikään." Celestine kalpeni, ja huomattuaan tämän Maud Drayton jatkoi selitte-lyään: "Niin, kuule, Mike Duane on sellainen henkilö, jonka ystävyydestä ei yksikään nainen parantunut. Siis uskon että on parasta, että unohdat koko äidin etsimishommat ja otat Ho Wardin vaikkapa jo huomispäivänä:" "Ensiksi löydän äitini^ v-astasi Ce-lestine itsepäisenä. Seuraavana päivänä hän saapui ai, kaism ravintolaan ja uudestaan koet^ ti puhella Mr. Darcyn kanssa, Tonj^ näki työtoyermsa nyrpeät kasvot Ja tiesi että jotakm oli jo mennyt vinoon lemmenasioissa. "Onko Howard Drayton pettänyt sinua, Cdestine?" Tonia kiusottell «Aijcötko nostaa kanteen häntä vas-taan? V "Tonia, sanon sinuUe, että Howa«i Di-a3^nonp3grtänyt minua vaimokseen j a meidät Anitaan niin pian kuia eräs muu asia on selvitetty." *iOh, olet sjös täällä avioeroa hak^ niassa—rininkä muun tähden haluaisit lakimÄestä pidiuteUa." "Älä puhu hölynpölyä, Tonia." Samalla Celestine kuuli vastauksen puhriimesta j a kääntyi pettyneenä niuuttemaan vaatteitansa. "Kuitea-kin pelkään .että tässä tapauksessa minun täytyy toiselta naiselta ky-syä neuvoja. Etsin erästä sukulaista, vaan Mrs. Drayton väittää että äiti, tämä nainen, oli kelvoton, koska häa oli Mike Duanen ystävätär menneisyydessä." "Kuule, viitsitkö kuunnella Mrs. Draytonin kaltaista naista? Monella ihmisellä on täydessä tiedossa kuinka hän kieltolain aikana ansaitsi niin paljon kaikilla sopimattomilla keinoilla että osti talonsa ja kasvatti poikansa. Hän ei ole kelvollinen ketään tuomitsemaan. Sukulaisesi ei mitenkään voi olla huonompi kuin hän." Muiden vaivojen lisäksi sattui seuraavien päivien aikana kaksi tapahtumaa, jotka myöskin vaivasivat Celes-tineä. Ravintolassa usein kävi nuori neekeripoika, joka työskenteli asemalla. Celestine puhui kohteliaasti Sheldon Thorpelle niinkuin muillekin ruokailijoille ja joskus heillä oli keskustelua musiikista* johon tumma poika oli hyvin innostunut. "Vaan nyt se harrastukseni on kai lopussa", huomautti poika, "sillä viikko tästä päivästä menen asevelvolli-suuslautakunnan eteen tarkastukselle. Olen melkein varma että kelpaan menemään maatani puolustamaan." " N i i n , sodan pilvet lähenevät meitäkin", vnstasi Celestine hajamielisellä hymyilyllä. Samassa hän huomasi että mustaihoinen poika kalpeni. Ravintolaan astui uhkaavana Howard Drayton ja pui nyrkkiään neekeripojalle. "Kuinka kehtaatkin,, senkin. loukata morsiantani?" Ho\vard kiljui. "Howard, mikä sinua vaivaa?" Celestine katsoi kauhistuneena tulevaa miestänsä. "Älä lyö häntä, hän usein käy täällä ja vaihdamme keskenämme pari sanaa. Howard, sina olet juovuksissa — ' Sillä aikaa kun tyttö nuhteli Ho-wardia, Sheldon kiirehti tiehensä jättäen maksun ruuastan ravintolan pöydälle. "Minkälaisia sopimattomia ehdotuksia hän teki sinulle?" v-iati Howard. "Howard, todellakin — hän ainoastaan mainitsi että ensiviikolla hiineii täytyy mennä armeijan tarkastukse-le." "Vai niin Ärsytetty ja hermostunut Howard näytti painavan Ai^^^ mieleensä. "Xo, anteeksi. Celestine, olen kuullut jotakin joka on saattanut minut aivan suunniltani. Celestine koetti vieläkin joka paiva puhutella Darcya, vaan aina sai saman vastauksen, että lakimies oU pääkaupungissa. Hän oli jo melkein valmis myöntymään Howardin p>yn-töihin, koska hän jo epäili etta lafe»" 8A KiOLl K.olm keen. jo tiin, ase tamiin 1 ,.. relie, jp: Seuru henkilöt lantilaisi Fuiata, me/(pää Gagul: 1 Luhista musta i meille, joukko p: ta tai oik kolmikar semnialla kolmas c Ei kos! joka koh rinko noi Korkealle sivat lun sinistä ta lella peiti renrinteet purppura^ tioille. ^ mon suur keSkimmä relle. Ja niir päämäärä siis pääsi: kaivoksilh olivat h( aatelismiel ta sitten h, ja jotka n; kin kuolei Henry Cu maa tietä? neet. Tie selisimme sintä salai: taiäiko kir( ta Gagul h Noin pa päin; meill j—— miehen sih . lauantaina niintaina — loissa muisi . lukuun seit Lauantai italialainen ^'aikeuksissi Pfiilip Gall ja Beatrice tavasti Ceh sen pe iT-iiutaman ta.iut ja tu ^^5a apuun keskustelen! ravintolan liimmästynt Iestin<. pun; mennyt ^•^^ näköisi .%ii]e. "Oh. calai .?2ssani, en ^«rro kuin '«elkein varn ^;kanssa loskils alnssE |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-09-05-04
