Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 30, 1947

              1947 SivQ 3
* l^llllllli^llil^lllli|• l l I ' 1 ' '
.'(''OilltfllHfilOUIfll ' ' ' ' • ' i ! : ! i t j l i i ! i t ; i ! i j i i l i ii
!MHM»otiilliii»iH|i»iuM:in»,iiHiniunnui'nilitii!iliutiili;;i!»ititiiiiJir.;tn!;iili
..iiiiimratuiuHaiHnmuraiuiniinn
,i«(m«muniiiiMMni"nui»ni'»<n»*
M.ittiiiiuiiiiuiiiuihiiumimtiMUjiu AIDE JA
• • •
(Jatkoa)
/ / / Elokuva Kirj. Hans Ku4ter
yiirikinn Max Reinkart, sovitti
Gordon Oaigin ja Appian teorioita
fiäytiämötaiteeseen, tuli Eisensteinin
ja Pudoshinin osaksi toteuttaa Dziga^
leriavm aaiteita elokuvassa. '
Sergei MihailovUs Eisenstein, syn-t\
t Riiassa v. 1898 venäläis-juuta­laisista
vanhemmista. Nuorena hän ei
osoittanut taiteellisia taipumuksia.
Eisenstein valmistui rakennusinsi­nööriksi
ju toimi ensimmäisen .maail­mansodan
aikana armeijan linnnoitus-osalla.
Aivan tavallinen sotilasvirka-mies
hän ei silti ollut. "Kyllä hän
hyvin työnsä tekee, mutta hieman
hullu hän on joka tapauksessa", sa­noivat
vsiävät ja toverit. Vai min-k'd
vuoksi hän peittää kaikki rauta­tievaunut
riituristisin paperikoristein,
kun hän on saanut tehtäväkseen maa­lata
ne suojaväreillä? Ei ymmärret­ty
että Eiscnsteinissa alkoi herätä
taiteilija. Ja tämä herääminen sai
moituisia mjiotoja^ Vallankumouk­sen
pukjeitmL hän tuli ohjaajaksi
''Proletkult''-teatteriin, joka oli pro-pagandislisin
ja taiteellisesti radikaa­lein
teatteri koko maassa. Mutta
kun Eisenstein alkoi muutella 1850-
luvun idyllisiä pikkuporvarillisia hu- .
vinäytelmiä hullunkurisiksi jarsseik-si,
missä näyttelijät-esiintyivät^ pir
keutuneina ja maalatiuina-klovneiksi,
oli "Proletkidtin*:^. kaikenlaisiin omi- myöskin runoa. Suurta runoa. Ei^
tuisuuksiinkin tottunut .ja^ parkkiin- - sensleinin nerokas taide on luonut
tunutykisö sitä mieltä, eUä johtajan ; tästä Mustanmeren sataman kapinas-mielikuvitus
.oli^ suistunut, raiteiUa.^ ta inhrmillisesti järkyttävän kerto- filminsä ^'Aleksander Nevskin" (esi-
Kulttuutiasioista huolehtivat johtcvat muksen- sorretuista ja heidän sorta- tettnn Suomessa^ elokuussa v: 1939).
viranomaiset siirsivät.EisensteininrjU- - jistaan^^ Sanakarina on Novgorodin ruhtinas
midaUe, missä he anvelivat- hänen > Eisenstein on saanut voimakkaita Aleksander Nevski, joka voitti saksa-nieUkuvituksensa-
pääsevän-yleisöä . vaikutteita kuuluisan venäläisen tie- laiset ja ruotsalaiset maahantunkeu'
suututtamgita^Pflremmi7i. oikeuksiin-- demiehenPavlovhiaivorejleksiopiHa: tujdt Peipusjärven-jäälläv. 1245. E-
. > - • * "Filmi täytyy luoda^\sanao Eisen-
Eisensieinin^:ensimmäiset-elokuva^'- stein, "kuvista; jotka herättävät tun-
^"^0^ eivät olleet erikoisia:,-Smt ah- • teitä, tunteiden on puolestaan symny-icsimuutamiaJyhyitä,.
väkevä5ti^o- - tettäim ajatuksia, jä ajatusten teese-
P<iganddla:mamtettujafihnejäi,rmut-'^ jä'*. - Kolme vuotta myöhemmin f:
f<i ne eivät kerätläneet-^enikuptmem'- 1928) Eisemtein i>yrki-tdteuttamaan ^ aina- käsittele erikoisen joustavasti •
P^huomota^. 'Vasttr ^rinf'vuoden - opinkappaleita^ ammuttinäyttelijoitä. • Mutta tämä
kiduttua (v: 1925)-hän sai valmiiksi ~ .kut^\ 'FUmi on suurenmoinen'luo-- kaikki onvähäpätöistä sen elävän ne- -
^fokuvati-jokanostr.hänet^^Haaihnan • mus, vaikka siitä puuttuukin'Totem- ^ rauden rinnalla, joka elokuvasta sä-.
etevimpien ohjaajien' luokkaan. - Ei- kinin"^ manumentillinen kokonaisvai-senstein
kertoo "Potemkinissa"" sa- • kiitus. Mahtavin vedoin kuvataan
ennen'ja.-jälkeen V. 1917 vallankumo­uksen
• vallinnatta levottomuutta.
Kansa jonottaa leipää. Nukutaan ka­dulla
pyrytuulen vinkuessa kauppa­hallin
nurkissa — Kcrenski piäliste-siaan.
Nyt seuraa eräitä valtavimpia
jilmikohtauksia, mitä koskaan on luo­tu.
Kivääritulen saattamana kansa
syöksyy hurjassa paossa pitkin Odes­san
sataman suuria portaita. Hylä­tyt
lastenvaunut tulevat perässä. Nii­den
tie kulkee yli kuolleiden ja haa­voittuneiden,
perässä seuraa sotilas­saappaiden
raskas jytinä. Jännitys ja
kuvien iskuvoima kasvavat miltei sie­tämättömiksi,
kun Eisenstein nerok­kaalla
käänteellä asettaa katsojan to­distamaan
verilöylyä erään sen uhrin
näkökulmasta. Tämä tapahtuu sil­loin
kun luodin kaatamaa miestä seu­raa
kuvasarja, jossa porlaiden askel­mat-
ryntäävät päin miehen silmiä;
katsoja kokee kammottavan havain­nollisesti,
millaisina kuoleva • näkee
portaat . . .
Matruusit suuntaavat tykin kau­pungin
teatteria kohti. Katolla ko­koaa
marmorinen veistosryhmä. Ku­vien
salamannopeasti vaihdellessa nä­kyy
laukaus, räjähdys, nukkuva mar-morileijona.
Leijona nousee, avaa ki­tansa
kuin karptakseen. Teatteri-portti
sortuu. Kuvasarja on vertaus­kuvallinen,
tihennetty esitys ensim­mäisen
vallankumousyrityksen sytty­misestä
ja sammumisesta: "Potein­kin'*
On propagandaa, mutta se on
• • •
Eniten ehkä kuitenkin vaikuttavat
jotkut yksityiskohdat; pommitukses­sa
tärisevät kristallikruunut; sotilas­pukuun
pukeutuneet hovinaiset, jot­ka
hämmennyksissään järjestelevät
pitsireunuksisia rintaliivejään univor­mun
alla; naissotilas, joka silmänrä­päystä
ennen hyökkäyksen alkua luo
väsyneen katseen Rodinin "Kevät"
veistokseen, kimaltavaan cnsilemmen
ylistykseksi luotuun marmorirunoon.
Yhteen ainoaan ohirientävään kuvaan
Eisenstein on tihentänyt elämän ja
kuoleman vihlovan tunnehnan.
V. 1930 Eisenstein lähti Meksi­koon.
Hän halusi luoda eepillisen
kertomuksen Meksikon historiasta.
Rahoituksesta vastasi ryhmä amerik­kalaisia
radikaaleja, etunenässä Up­ton
Sinclair. Mutta kun Eisenstein
oli ehtinyt ottaa 75,000 metriä filmiä
eikä työ silti näyttänyt tulevan val­miiksi^
niin valmistaminen keskeytet­tiin.
Osa myytiin ympäristökuviksi
muille yhtiöille; mm. Suomessakin
esitetyssä "Vica Villa" elokuvassa
(pääosassa Wallace Beery) vilahte­li
Eisenstetnin Meksikon kuvia. Jäl­jelle
jääneistä kohtauksista tehtiin A-merikassa
heikonlainen filmikertomus
"Myrsky yli Meksikon", jossa pai­koin
näkyvät Eisensteinin leijonan-kynnet.
Vasta kahdeksan vuotta ^myöhem--
min Einstein sai valmiiksi seuraavan
lokuvaila ön silmiinpistävät puut­teensa.
Juoni käy Eisensteinin käsis­sä
helposti kuiviiksi ja mielenkiinnot­tomaksi;
hän on dikäkautentme suu­rin
massojen ohjaaja, ^utta hän ei -
mnnmiseilä panssartristeHijällä v.
i905 sattuneesta- kapinasta. Filmin
ensim mainen kuva on kohiseva; vaah­doksi
pirstoutuva aalto, joka symboli­soi
sen sisältöä. Sankarina on suuri
nimetön mcssaf kapina, joka aiheutuu
s"tä, että päällystö pakottaa miehet
syömään pilaantunutta ntokaa. Alku
'^•aikuttaa kankealta ja hajanaiselta,
parikynifnrvtä vuotta ei ole^ kulunut
senkään ohi jälkeä jättämättä; mut-siitä
sufnänräpäykscstä alkaen, jol-lom
jflkiavc upseeri tarkastaa mato-
U ja kärpäsiä kuhisevan lihan, ru-
Pföfl filmi tehoamaan. Muuan kapi-
''•'^linen matruusi teloitetaan etukan-julkisesti.
Ruumis viedään mai-ihmisiä
lee kuin riikinkukko noustessaan Tal­vipalatsin
portaita. Tapaukset alka­vat
vyöryä. Nevskillä suunnattomat
mielenosoituskidkueet, jotka poliisin
konekivääri hajoittaa — valokuvat­tuna
ylhäältä päin. Palopuheita tans­sijatar
Ksesinskajan palatsin parvek­keelta.
Tungosta Smolnan käytävil­lä.
Ja mahtava loppu, missä risteilijä
"Aurora" jylisee Nevalla sotilaiden
ja kansan rynnätessä Talvipalatsia
vastaan, jota naispataljoona puolus-kokoontuu
ympärille. * taa. Tuskin kukaan amerikkalainen­kaan
ohjaaja on saanut käytettäväk­seen
niin valtavia voimavaroja ja a-pulähteitä
kuin Eisenstein tätä filmiä
valmistaessaan. Kokonaisia katuja
suljettiin liikenteeltä. Talvipalatsi
on viimeistä sopukkaa myöten varat­tu
filmaukseen. 10,000 henkilöä a-vusti
statisteina; useimmat heistä oli­vat
olleet mukana v. 1917.
^^senstctn antaa kasvojen ilmaista
^^'dän tunteitaan. .Aluksi ollaan vä-yItämättömiä,
mutta sitten koville
pnrtdilr lr^,iää ikäänkuin hiljainen
^'^lo. Arja f j kuin tiedot tovasti taju-
J^»^". että jotakin suurta on tapah-
Koko Odessan valtaa sama
ru7' ^'""''^^ ^^J^^etaan laivalle
^<^iiiaspääUystö puuttuu a-teilee.
Tuntuu kuin Eisenstein olisi -
juonut muinaisuuden syvistä lähteis- •
tä ja tavoittanut sieltä kuvia, joita
kukaan kuolevainen ei aiksisemmin
ole nähnyt.
"Aleksander Ne vsfH" on monumen-tillinen
keskiaikainen balladi, julma
ja verinen, loistava, näkemysvoimai-nen
kuvakertomus; katsoja istuu
hämmästyneenä ja mykistyneenä
ihaillen suurta runoilijaa, joka on
loihtinut nämä näyt kansan mieliku­vituksen
syvimmistä hetteistä.
Eisensteinilla on ollut erinomainen
valokuvaaja Eduard Tisse, jonka
kanssa hangon tehnyt kaikki filmin­sä.
Ei yksikään nykyään elävä fil-mivalokuvaaja
pysty luomaan Tissen
vertaisia filmikuvia. Hän on enem­män
kuin loistava valokuvaaja, hän
pystyy intohimoisella ja dramaatti­sella
tavalla toteuttamaan filmirunoi-lijan
ideat. Varusteita, kilpiä ja kei­häitä
on tuskin koskaan kuvattu niin-huolellisesti
kuin "Aleksander Nevs­kissä".
Mielikuvituksellisiin kupari-kypäreihin
pukeutuneet ristiritarit
muistuttavat muinaisajan kummituk­sia.
Heidän viittansa loistavat val­koisina
valkoista lunta vasten. Mus-tapukuinen,
kyömynenäincn munkki
soittaa niatkaurTzuja. Tuntuu kuin
kuulisi itse kuoleman kammottavain
sävelten ennustavan taistelun päätty­mistä
ristiritarien tappioon murtuval­la
jäällä.
Eisensteinin viimeisin elokuva on
"Iivana Jidma". Eisensteinin kuvaa­mana
hän on pikemminkin "Iivana
Väkevä", jtdma vain niitä kohtaan,
joiden rikkaudet hän haluaa käyttää
valtakunnan parhaaksi. Iivana nou­see
vielä kuolinvuoteeltakin, kun Vie­riä
jä on vaarassa, selvästi hän käsit­tää
länsirajan merkityksen ja Jääme-rentien
tärkeyden. Elokuva on oi­keastaan
sarja suurenmoisia fresko-maalauksia.
Vastaavia vertauskohtia
filmin historiassa ei ole, ja jäljitteli-jöitä
Eisensteinin ei tarvitse pelätä.
Filmi on liian erikoinen ja liian vaa­tiva.
Mestarilla, joka aikaisemmin
käsitteli melkein yksinomaan suuria
ihmisjoukkoja, on tässä käytettävis­sään
edustava valikoima Neuvosto­liiton
etevimpiä taiteilijoita. Jos ih­miskuvauksesta
puuttuukin tiettyä
lämpöä, niin sen korvaa ohjauksen
monumentillinen leveys ja mehuk-kuus.
Tserkassovin Iivana on loista­vaa
näyttelijätaidetta, pöykkeilevä
riikinkukko ja teräväsUmäinen hauk- •
ka samalla kertaa.
Eisenstein ei ole niitä ohjaajia, jot­ka
pyrkivät imartelemaan, hänen alu-voimainen
-intohimonsa saattaa pi- •
kemminkin pelästyttää. Mielikuvi­tuksen
hehkuun; ei ainoakaan toinen
fämirunoilija samalla- tavoin pysty >
yhdistämään kyimää järkeä kuin Ei- •
senstein. Eikä koko elokuvan histo' '
rian aikana vielä ole esiintynyt oh­jaajaa,
jolla .olisi ollut niin alkupe­räisen
vilkas ja luova mielihuvitus '
kuin Sergei Mihailovits Eisensteinil- ^
la.
. . •• IV
On sanottu, että Eisenstein.rakas­taa
joukkojfi, Pudovkin- yksilöä;. Ei-sensteiniä
kUnostaa. eniten näytelmän '
ulkonainen-rakenne,' Pudovkima sen
sisäinen olemus,- Eisensteinia - talot,
Pudovkinia niiden .asukkaat. Eisen- .
Stein heijcistaa tapahtumien kulkua >
massoissa, Pudovkinilla .tapahtuma ••
heijastuu yksilössä, niinkuin vesipi­sarassa,
joka kuvastelee ikuista.
Podavkin on viisissäkymmenissä o-leva
mies; hänen uransa on ollut
näyttelijä-ohjaajan. Edellisen maail­mansodan
aikana hän oli useita vuo­sia
sotavankina Saksassa ja . käytti
aikansa kieli- ja taideopintoihin. Pu­dovkin
puhuu sujuvasti useita kult­tuurikieliä.
Hänen laaja sivistynei­syytensä
ilmenee niissä kahdessa fil-miohjausta
ja filmin näyttelemistai-toa
käsittelevässä kirjassaan, jotka
hän on julkaissut ja jotka lasketaan
elokuvakirjallisuuden harvoihin klas­sillisiin
teoksiin kuuluviksi; nykyisin
hän kirjoittaa laajaa elokuvateosta,
joka tulee ilmestymään englanninkie­lisenä.
1920-luvun ensimmäisinä
vuosina hän tuli elokuvaan osittain e-ri
ohjaajien apulaisohjaajaksi, osit­tain
näyttelijäksi. Helsingissä esitet­tiin
v.na 1929 vaiheilla Tolstoin "E-lävä
ruumis" filmatisoituna. Eloku­va
oli erittäin merkittävä; ainoa, jo­ka
oli heikonlainen, oli päähenkilö,
Fedja. Se oli Pudovkin. Hän oli jo