1947-08-30-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
un vaimoni etkä Marthan
iten ennea. Ja toivon että
staa sen!"
sulki samansa ja nojasi pää-hn
taustaan. Mitä kaikkea
ista hänelle kerääntjykääo
btena päivänä! Mitä häneo
tä unhoittaa, mitä muistaa?
hänen puhua EdwardUle ja
Ivempr ymmärrys siten?
miten? Kysyäkö 'Menitkö
naimisiin rakkaudesta mi.
lan tai Julian muistoa koh-
Edward vastaisi — mitä?
a pyytäisi kärsimättömästi,
>lisi vähemmän lapsellinen!
tän tahtonut tiiosta puhua.
iteUakaan sen enempää,
rtoessa siitä oli hänet valloittavalle
tuntuva petty-i
hyljätyn tunne. Hän oli
iitä yhtämittaisesti sen jäi-itenut
rauhoittuvansa, mitä
hän ajatteli. Ja Julian kas-nousseet
hänen silmiensä
^ilevinä, niin elävinä! Hän
että oli oikein unohtaa se
a jos voi, mutta ei aina-a
siitä.
jattelet, Karen?" Edwar-i
levoton.
ivasi silmänsä ja katsoi
in nojasi tulisijan pieleen
puhaltaen paksusti savua
itaakseen kasvojaan.
kaikkea. Edward, minulle
aan sanottu että sinä ja
e ottaa minut omaksea-en
mainitsi siitä."
viivytteli pitkän hetken
'astasi. ''Mitäpä siitä enää
e oli sitä aikaa", sanoi
tämättömästi.
se on. alutta — olisi se
lapsuutta!"
än jo nukkumaan!"
nä jos tahdot. Minä is-ielä,
kun tuo tulikin on
'iivytteli. Jättääkö hänet
, tuo syvä ja lämmin lois-i?
Antaako hänen ajatel-i?
Nuoruutta? Antaako
assa yön hiljaisuudessa
-dämessään herääviä ää-
)Ii elänyt nuoruutensa.
:tä hänen tulee olla vati
näki tuosta loisteesta
sään että Karenissa oli
•ätä syvenimät tunteet
hän asti hoidan kahden
ut. Hänen ;;iytyy estää
yminen!
ninäkin istua Lässä kun-mis
lähten^ään". ^^^^
i . aamupiiiviinä K:^.reii
i ä n ikkunasta kun
hael tapasivat io\^^^
i . He puhelivat vain
ji sitten I'dward lähti
?lemään inyllyHe piin-icääntyä
takaisin tyo-
Michaelin olossa oli jo-hänet
katsomaan yha
soi liikahtamatta, kat-n
perään. Titkän het-sitcn.
Kart-nista näytti,
anut jotain kl^^ttänu-tellakseen.
kääntvi ja katsoi ylos
i olevaa taloa, ^li^^'
,ti hitaasti kulkemain
)ulun ohitse,
steli ateriaa myöheta-
1947 LAUAKTAIXA ELOKUUN sPÄU^ÄXÄ Sivu 5
aiiiinuiiininimimi
niin päivällä kun Alice tuli, pahantuulinen
Alice, jota näytti kaikki vastoinkäymiset
kohdanneen tänä päi-vänä.
Hän heitti ^akin päältään tuolille
ja tuli uunin ääreen Karenin
Mereen, silmät suuttumuks^ta säih-
. kyen.
"Tiedätkö mitä? Michael ei tule
päivälliselle!'
"Ei tule?"
" E i ! Hän pyysi minun tulla sanomaan
sinulle. Mutta ei sillä hyvä.
Hän lähtee jollekin mielettömälle
metsästysreisulle poikien kanssa —
noiden tuolta järven toiselta rannalta!
Ja he aikovat viipyä useamman
päivän."'
•Minä en ymmärrä — a l k o i Karen
loukkaantuneena.
' E n minäkään! He eivät tule edes
jouluaaton tansseihin! Voi, miten
minua suututtaa! Aamulla hän ei
tiennyt mitään tästä, sitten juuri
ennen puolta päivää hän oli täynnä
kiirettä lähtemään." Alice käveli
edes takaisin. Otti sitten takkinsa.
"Älä odota minuakaan, Karen. M i nä
en tahdo syödä tänään!"
Alicen lähdettyä Karen meni M a ria-
tädin luo hänen pikku huoneeseensa
ja kertoi uutisensa. J a kerrottuaan
hän vaipui itkien Maria-tädin vuoteelle.
"Hyvänen aika, Karen, ethän nyt
noin paljon perusta tuollaisesta asiasta!
Ehtiihän Michael toisella kerralla
—.•'
"Ei se siinä ole, Maria-täti! Minä
olen varma että, että Edward sanoi
hänefie jotain sopimatonta. Näin heidän
puhelevan aamupäivällä tuossa
tiellä.-'*
"Ehkäpä, ehkäpä niin onkin!" mutisi
vanhus, katsoen ulos ikkunasta.
'Hän on hyvin itsekäs mies, Karen.
Hy\'in itsekäs."
"Olenhan minä tullut sen jo näkemään",
nyyhkytti Karen. ' ' E n tätä
nyt tietäisi niin epäillä, jos ei h än
eilen illalla olisi ollut niin —ilkeä.
Tarina toistuu
pITÄKÄÄ huolta, että tavarat las-tataan
kunnollisesti tälle kerralla,
Swift, kapteeni Miller huomautti ärtyneesti.
-— Viime matkalla saimme
purkaa puolet lastista Bahiassa ja
lastata uudelleen.
— Kyllä kapteeni, toinen perämies
Swift vastasi sävyisästi. — IMutta
viime kerralla olin lastauspäivänä
lomalla maissa.
— Se ei kuulu asiaan, kapteeni M i l ler
ärähti. — Ja vielä eräs juttu:
olisin iloinen,, jos jättäisitte vastaisuudessa
tyttäreni rauhaan.
— Niinkö? Swift kysyi hämmästyneenä
ja työnsi lakkinsa takaraivolleen.
— Niin juuri, kapteeni tuhahti.
— En välitä siitä, vaikka ravaatte
hänen kanssaan yökaudet laivan kannella
sen sijaan, että nukkuisitte vuoteessanne
ja keräisitte voimia seuraavan
päivän varalle. Enkä liioin välitä
siitäkään, että juoksentelitte hänen
kanssaan Santosissa ja Riossa.
Mutta kahden päivän automatkat
maissa, kuten tapahtui Rosariassa —
ne eivät sovi.
— INIutta mehiin olimme huvimat-kalaisten
seurassa, kapteeni. Ja minulla
oli silloin kahden päivän loma.
. .
— Niin, niin, kapteeni !Miller mu-
Ukko rähisi muutenkin aamulla siitä,
että annan sinulle liian paljon vapaata.
Hän on kiukkuinen kuin ampiainen
siksi, että kieput hänen tyttärensä
kannoilla. Jos olisin sinun
asemassasi, niin lopettaisin koko leikin.
Tyttö on määrätty Arlingtonille.
— Arlington saa painua petiijik-köön.
Swilt melkein huusi. — O l koon
hän laivanvarustajan poika
vaikka kahteen kertaan, niin hän
ei sittenkään saa Harrietia!
Sen sanottuaan Swift poistui nopeasti
ja Landon hieroskeli mietteissään
leukaansa. Sitten Landon sytytti
piippunsa ja lähti kapteenin puheille.
Hän ja kapteeni Miller olivat vanhoja
laivakumppaneita jo oppilasa-joilta
asti joten Landon suhtautui esi-mieheensä
tavallista vapaammin.
Päästyään kapteeni ^lillerin hyttiin
hän aloitti:
— Kuulehan, Miller, Swift haluaisi
mennä illalla maihin. . .
— Vai haluaisi! Miller ärähti. Siitä
ei tule mitään!
— Hm, Tom Landon tuumiskeli.
— Hän on joka tapauksessa kunnon
poika, eikä minulla ole milloinkaan
ollut mitään ikävyyksiä hänen kanssaan.
Mielestäni voisit mvöntää hä-
Bctty Paul, nuori komea laulajatar
ja näyttcUjätär joka on esiintynyt u-seassa
brittiläisessä radio-ohjelmassa,
esiintyy nykyään Lontoossa uudessa
C. B. Coehranin ohjelmassa
"Blcss the Bride".
k.
ottamaan liian monta ryjppyä, joten
hän alkoi olla jo melko pyörällä
päästään. Sillä tavoin pääsin livahtamaan
hänen seurastaan, mutta eihän
tiedä koskaan — hän saattaa piristyä
nopeastikin. . .*
— Otetaan auto ja ajetaan Suureen
puistoon, Swift ehdotti. — Siellä
on hiljaista ja rauhallista tähän
aikaan.
Perämies Swift tunsi olevansa seit-nelle
vapaaillan, vaikka tänään ei ' semännessä taivaassa kuten aina ol-
Hän ei pitänyt siitä että olin tavannut
Michaelia."
"Hän pelkää, Karen, hän pelkää! . . , ,.. , - c -c- x, -
JTnPtQ , r m r v , " 4 — « u " 1 • ' vai ei, kun han huomasi Swiftin hai-
Koeta ymmärtää hänen puolensa avio- , ' , T T - . _ i . t . i .
liitossanne, kuten omasikin."
rahti. — Mutta lopettakaa joka tapauksessa
tyttäreni kiusaaminen.
— Onko hän sanonut, että kiusaan
häntä? ^
— Aiotteko seisoa siinä väittelemässä
koko yön?, kapteeni ^Miller
huusi kasvot punaisina. — Painukaa
tiehenne ja nopeasti!
Kun kymmenentuhannen tonnin
matkustaja- ja rahtilaivan päällikkö
antaa sellaisen määräyksen toiselle
perämiehelleen,'' Qiin tämän ei auta
muu kuin totella, kuten Swift nyt
teki. Hän käveli hitaasti baarin o-velle
ja katsahti sisään. Yliviinuri seisoi
juuri miettien, ottaisiko ryj^Dyn
Karen kuivasi kasvonsa,
"Tiedätkö sinä, Maria-täti, miksi
Martha ei antanut minua Julialle
ja Edwardille silloin kun he olisivat
minut ottaneet? En viitsi Marthalle
siitä puhua, hän vaan hermostuisi."
'Mistä tuo nyt tulee? Koska sen
olet saanut tietää?"
'Alice kertoi."
'Arvasinhan sen! Se on aina joko
Al:ce tai Olga joka asiat kertoilee,
sellaisetkin jotka saisivat kaikilta
i^nohtua. Ei hyvä lapsi siitä Marthalle
edes puhuttu! Julia olisi tahtonut,
riutta Edward kielsi'sen heti, niin et-ei
siitä sen pitemmälle puhuttu.
Hänen itsekkyyttään silloin sekin,
"'in olen aina ajatellut. Julia' oli
niin kiintynyt sinuun. Ja Marthalta
sinä olisit joutanut, hänelle kun tuli
c^^ia aivan riittävästi."
"Oh. vai niin se o l i ! "
Karen nousi ja poistui huoneesta
nitaasti.
Hän ei nähnyt Michaelia toistamiseen,
eikä kuullut hänestä mitään ennenkuin
pari päivää ennen uutta
vuotta. Hänen kaupassa käydessään
Jt^ku tultava sanoi kuin sivumennen,
.Michael ei viihtynyt kauan tääl-olekaan
hänen vuoronsa.
Landon oli aina pitänyt Bill Swift-istä,
kun hän sitä vastoin karttoi jo
heti ensi hetkestä alkaen nuorta Ar-lingtonia,
jota hän piti ''kirottuna
keikarina". Ja sitäpaitsi Landonin
mielestä laivanvarustajan poikien p i täisi
matkustella toisten yhtiöitten
laivoilla, eikä omillaan. Kapteeni
Miller jatkoi hieman toverillisemmin:
— Pidä huolta, että Swift pysyy
laivassa. Tiedät hyvin tarkoitukseni,
Tom. Arlington olisi hyvä naimakauppa
tyttärelleni. Harriet on oikeutettu
toivomaan paljon elämästä,
ja sellaiselle tytölle ei ole hyväksi
mennä naimisiin tavallisen merimiehen
kanssa.
— Ehkäpä ei, Landon myönsi h i taasti.
— Ja vaimosi olisi kai samaa
mieltä, jos hän eläisi. . .
— Jos poistumiseni laivasta huomataan,
niin en tiedä, miten minun
käy, Bill Swift sanoi puolta tuntia
myöhemmin tavattuaan Harrietin, —i
kean muodon. Hän lohdutteli:
— Älkää suiko, Swift. L^nelmienne
t y t tö on tosin maissa mr. Arlingtonin
seurassa katselemassa Buenos Airesin
nähtävyyksiä, mutta tässä on kirje
jonka hän pyysi antamaan teille.
Swift sieppasi rypistyneen kirjekuoren
ja luki lyhyen, mutta sitä
ilahduttavamman viestin: Maksoin kolmannelle perämiehelle
"Tapaamme Corrientesin ja Es- kymmenen pesoa, että hän valvoo
meraldan kulmauksessa, rakkaani, lastaustöitä ja ilmoittaa minun ole-
Täsmälleen kello 20. Koetan häivyt- van jossakin lähettyvillä, jos isäsi
tää Arlingtonin siihen mennessä." sattuisi tiedustelemaan. Ja hän hoi-
B i l l Swift raapi nkskaansa mietteis- taa varmasti tehtävänsä, vaikka isä-sään
ia mutisi: si onkin hieman ärtyisällä tuulella.
Kello kaksikymmentä. Luulee- Hän moitti minua- äskettäin ja keko
hän, että minä olen tämän siuna- hoitti pysyttelemään etäällä sinusta,
tun purkin kapteeni! — Tyhmyri! Harriet Miller huo-
Samassa hän näki huolintaliikeen kasi, mutta samalla hänen kasvoilleen
ylityönjohtajan ja hilusi: tuli päättäväinen ilme. — isä ei tee
-1 Odottakaapa hetkinen! Mihin mitään muuta kuin puhuu tuosta Ar-aikaan
työt saadaan valmiiksi? lingtonista ja kaikista niistä laivoista
— Luultavasti kello kahteenkym- jotka poika joskus saa perinnökseen.
meneenyhtecn mennessä. Kuinka
.niin?
— No, eipä mitään, Swift hymähti.
Hetkistä myöhemmin .Swift oli
Landonin, ensimmäisen perämiehen
hytissä ja kysyi:
Mitä minä Arlingtonilla ja hänen
laivoillaan teen!
— Rakkaani! Bill kuiskasi ja veti
tytön rintaansa vasten. ^ Olen
aivan hullaantunut sinuun.
— Olen iloinen siitä, Harriet vas-lä,
k
lähicnv
^un JO edellisen illan junassa oli
yt takaisin kaupunkiin!
Jatkuu.
tasi puristaen samalla lämpimästi
Kuule, voisitko järjestää niin, Billin kättä. — Mutta minne läheltä
.saisin vapaata tänä iltana? Te- demme nyt? Emme voi jäädä tähän
kisin sitten ylimääräisen työvuoron pitkäksi aikaa, sillä Arlington saat-
Montcvidcossa. t^a ilmestyä paikalle milloin hyvän-
Ei vetele, I.^ndon vastasi. — sä. Minun onnistui houkutella hänet
lessaan Harrietin seurassa. Sillä kertaa
hän oli unohtanut sekä laivan että
kapteenin ja i)alvelusvelvollisuu-tensa.
Juuri kuii B i l l oli nousemassa autoon
hän kuitenkin muisti edellä mainitut
kolme seikkaa kuullessaan hu-malaisen
äänen lallattavan:
— Mutta, siinähän te olettekin!
Tulija oli mr. Charles Arlington.
— Kas vain, mr. .Arlington,hyvää
iltaa! Bill Swift tervehti koettaen
hillitä itseään, sillä hän inhosi
sj^dämensä pohjasta tuota keikaria,
joka koetti hakkailla hänen lyttöään.
— Hauskaa tavata!
— Olen etsinyt teitä kaikkialta,
miss Miller, .Arlington sanoi ja kurkisti
autoon välittämättä vähääkään
Bill Swiftistä. — Te katosilte aivan
yhtäkkiä ravintolasta,
— Tulin hieman huonovointiseksi
ja poistuin hetkeksi ulkoilmaan. Harriet
vastasi. — Ja sitten satuin tapaamaan
perämies Swiftin, joka oli
kyllin ystävällinen pyytääkseen minua
autoajelulle.
— Vai niin, .sittenhän sopiikin mainiosti,
että minä olan perämiehen
paikan, .Arlington sanoi hymyillen ja
aikoi työntää .Swiftiä syrjään. —•
Saatte mennä, perämies. Ja sitä paitsi
minusta on hieman omituista, että
te, miss ^liller, kehtaatte .seurustella
tavallisen, yksinkertaisen merimiehen
kan.ssa. Tuollaiset herrat hakevat
tavallisesti naisseuransa laiturien
syrjäkulmilta.. .
— Varokaa sanojanne! Swift huomautti.
— Puhutte liian paljon sivu
suunne!
— Matkoihinne! Minä lähden miss
Millerin seuraksi.
.Arlington tyrkkäsi Billiä. Se oli
kuitenkin liikaa Svviftille, hänen jäntevä
nyrkkinsä suhahti ilmassa ja
sattui Arlingtonin leuan kärkeen.
Keikari vaipui katukäytävälle kuin
täyteen puhallettu ilmapallo, jonka
kylkeen on pistetty reikä.
Swift hyppäsi autoon ja pyysi kuljettajan
ajamaan paikalta mahdollisimman
nopeasti. Hetken kuluttua
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 30, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-08-30 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470830 |
Description
| Title | 1947-08-30-05 |
| OCR text | un vaimoni etkä Marthan iten ennea. Ja toivon että staa sen!" sulki samansa ja nojasi pää-hn taustaan. Mitä kaikkea ista hänelle kerääntjykääo btena päivänä! Mitä häneo tä unhoittaa, mitä muistaa? hänen puhua EdwardUle ja Ivempr ymmärrys siten? miten? Kysyäkö 'Menitkö naimisiin rakkaudesta mi. lan tai Julian muistoa koh- Edward vastaisi — mitä? a pyytäisi kärsimättömästi, >lisi vähemmän lapsellinen! tän tahtonut tiiosta puhua. iteUakaan sen enempää, rtoessa siitä oli hänet valloittavalle tuntuva petty-i hyljätyn tunne. Hän oli iitä yhtämittaisesti sen jäi-itenut rauhoittuvansa, mitä hän ajatteli. Ja Julian kas-nousseet hänen silmiensä ^ilevinä, niin elävinä! Hän että oli oikein unohtaa se a jos voi, mutta ei aina-a siitä. jattelet, Karen?" Edwar-i levoton. ivasi silmänsä ja katsoi in nojasi tulisijan pieleen puhaltaen paksusti savua itaakseen kasvojaan. kaikkea. Edward, minulle aan sanottu että sinä ja e ottaa minut omaksea-en mainitsi siitä." viivytteli pitkän hetken 'astasi. ''Mitäpä siitä enää e oli sitä aikaa", sanoi tämättömästi. se on. alutta — olisi se lapsuutta!" än jo nukkumaan!" nä jos tahdot. Minä is-ielä, kun tuo tulikin on 'iivytteli. Jättääkö hänet , tuo syvä ja lämmin lois-i? Antaako hänen ajatel-i? Nuoruutta? Antaako assa yön hiljaisuudessa -dämessään herääviä ää- )Ii elänyt nuoruutensa. :tä hänen tulee olla vati näki tuosta loisteesta sään että Karenissa oli •ätä syvenimät tunteet hän asti hoidan kahden ut. Hänen ;;iytyy estää yminen! ninäkin istua Lässä kun-mis lähten^ään". ^^^^ i . aamupiiiviinä K:^.reii i ä n ikkunasta kun hael tapasivat io\^^^ i . He puhelivat vain ji sitten I'dward lähti ?lemään inyllyHe piin-icääntyä takaisin tyo- Michaelin olossa oli jo-hänet katsomaan yha soi liikahtamatta, kat-n perään. Titkän het-sitcn. Kart-nista näytti, anut jotain kl^^ttänu-tellakseen. kääntvi ja katsoi ylos i olevaa taloa, ^li^^' ,ti hitaasti kulkemain )ulun ohitse, steli ateriaa myöheta- 1947 LAUAKTAIXA ELOKUUN sPÄU^ÄXÄ Sivu 5 aiiiinuiiininimimi niin päivällä kun Alice tuli, pahantuulinen Alice, jota näytti kaikki vastoinkäymiset kohdanneen tänä päi-vänä. Hän heitti ^akin päältään tuolille ja tuli uunin ääreen Karenin Mereen, silmät suuttumuks^ta säih- . kyen. "Tiedätkö mitä? Michael ei tule päivälliselle!' "Ei tule?" " E i ! Hän pyysi minun tulla sanomaan sinulle. Mutta ei sillä hyvä. Hän lähtee jollekin mielettömälle metsästysreisulle poikien kanssa — noiden tuolta järven toiselta rannalta! Ja he aikovat viipyä useamman päivän."' •Minä en ymmärrä — a l k o i Karen loukkaantuneena. ' E n minäkään! He eivät tule edes jouluaaton tansseihin! Voi, miten minua suututtaa! Aamulla hän ei tiennyt mitään tästä, sitten juuri ennen puolta päivää hän oli täynnä kiirettä lähtemään." Alice käveli edes takaisin. Otti sitten takkinsa. "Älä odota minuakaan, Karen. M i nä en tahdo syödä tänään!" Alicen lähdettyä Karen meni M a ria- tädin luo hänen pikku huoneeseensa ja kertoi uutisensa. J a kerrottuaan hän vaipui itkien Maria-tädin vuoteelle. "Hyvänen aika, Karen, ethän nyt noin paljon perusta tuollaisesta asiasta! Ehtiihän Michael toisella kerralla —.•' "Ei se siinä ole, Maria-täti! Minä olen varma että, että Edward sanoi hänefie jotain sopimatonta. Näin heidän puhelevan aamupäivällä tuossa tiellä.-'* "Ehkäpä, ehkäpä niin onkin!" mutisi vanhus, katsoen ulos ikkunasta. 'Hän on hyvin itsekäs mies, Karen. Hy\'in itsekäs." "Olenhan minä tullut sen jo näkemään", nyyhkytti Karen. ' ' E n tätä nyt tietäisi niin epäillä, jos ei h än eilen illalla olisi ollut niin —ilkeä. Tarina toistuu pITÄKÄÄ huolta, että tavarat las-tataan kunnollisesti tälle kerralla, Swift, kapteeni Miller huomautti ärtyneesti. -— Viime matkalla saimme purkaa puolet lastista Bahiassa ja lastata uudelleen. — Kyllä kapteeni, toinen perämies Swift vastasi sävyisästi. — IMutta viime kerralla olin lastauspäivänä lomalla maissa. — Se ei kuulu asiaan, kapteeni M i l ler ärähti. — Ja vielä eräs juttu: olisin iloinen,, jos jättäisitte vastaisuudessa tyttäreni rauhaan. — Niinkö? Swift kysyi hämmästyneenä ja työnsi lakkinsa takaraivolleen. — Niin juuri, kapteeni tuhahti. — En välitä siitä, vaikka ravaatte hänen kanssaan yökaudet laivan kannella sen sijaan, että nukkuisitte vuoteessanne ja keräisitte voimia seuraavan päivän varalle. Enkä liioin välitä siitäkään, että juoksentelitte hänen kanssaan Santosissa ja Riossa. Mutta kahden päivän automatkat maissa, kuten tapahtui Rosariassa — ne eivät sovi. — INIutta mehiin olimme huvimat-kalaisten seurassa, kapteeni. Ja minulla oli silloin kahden päivän loma. . . — Niin, niin, kapteeni !Miller mu- Ukko rähisi muutenkin aamulla siitä, että annan sinulle liian paljon vapaata. Hän on kiukkuinen kuin ampiainen siksi, että kieput hänen tyttärensä kannoilla. Jos olisin sinun asemassasi, niin lopettaisin koko leikin. Tyttö on määrätty Arlingtonille. — Arlington saa painua petiijik-köön. Swilt melkein huusi. — O l koon hän laivanvarustajan poika vaikka kahteen kertaan, niin hän ei sittenkään saa Harrietia! Sen sanottuaan Swift poistui nopeasti ja Landon hieroskeli mietteissään leukaansa. Sitten Landon sytytti piippunsa ja lähti kapteenin puheille. Hän ja kapteeni Miller olivat vanhoja laivakumppaneita jo oppilasa-joilta asti joten Landon suhtautui esi-mieheensä tavallista vapaammin. Päästyään kapteeni ^lillerin hyttiin hän aloitti: — Kuulehan, Miller, Swift haluaisi mennä illalla maihin. . . — Vai haluaisi! Miller ärähti. Siitä ei tule mitään! — Hm, Tom Landon tuumiskeli. — Hän on joka tapauksessa kunnon poika, eikä minulla ole milloinkaan ollut mitään ikävyyksiä hänen kanssaan. Mielestäni voisit mvöntää hä- Bctty Paul, nuori komea laulajatar ja näyttcUjätär joka on esiintynyt u-seassa brittiläisessä radio-ohjelmassa, esiintyy nykyään Lontoossa uudessa C. B. Coehranin ohjelmassa "Blcss the Bride". k. ottamaan liian monta ryjppyä, joten hän alkoi olla jo melko pyörällä päästään. Sillä tavoin pääsin livahtamaan hänen seurastaan, mutta eihän tiedä koskaan — hän saattaa piristyä nopeastikin. . .* — Otetaan auto ja ajetaan Suureen puistoon, Swift ehdotti. — Siellä on hiljaista ja rauhallista tähän aikaan. Perämies Swift tunsi olevansa seit-nelle vapaaillan, vaikka tänään ei ' semännessä taivaassa kuten aina ol- Hän ei pitänyt siitä että olin tavannut Michaelia." "Hän pelkää, Karen, hän pelkää! . . , ,.. , - c -c- x, - JTnPtQ , r m r v , " 4 — « u " 1 • ' vai ei, kun han huomasi Swiftin hai- Koeta ymmärtää hänen puolensa avio- , ' , T T - . _ i . t . i . liitossanne, kuten omasikin." rahti. — Mutta lopettakaa joka tapauksessa tyttäreni kiusaaminen. — Onko hän sanonut, että kiusaan häntä? ^ — Aiotteko seisoa siinä väittelemässä koko yön?, kapteeni ^Miller huusi kasvot punaisina. — Painukaa tiehenne ja nopeasti! Kun kymmenentuhannen tonnin matkustaja- ja rahtilaivan päällikkö antaa sellaisen määräyksen toiselle perämiehelleen,'' Qiin tämän ei auta muu kuin totella, kuten Swift nyt teki. Hän käveli hitaasti baarin o-velle ja katsahti sisään. Yliviinuri seisoi juuri miettien, ottaisiko ryj^Dyn Karen kuivasi kasvonsa, "Tiedätkö sinä, Maria-täti, miksi Martha ei antanut minua Julialle ja Edwardille silloin kun he olisivat minut ottaneet? En viitsi Marthalle siitä puhua, hän vaan hermostuisi." 'Mistä tuo nyt tulee? Koska sen olet saanut tietää?" 'Alice kertoi." 'Arvasinhan sen! Se on aina joko Al:ce tai Olga joka asiat kertoilee, sellaisetkin jotka saisivat kaikilta i^nohtua. Ei hyvä lapsi siitä Marthalle edes puhuttu! Julia olisi tahtonut, riutta Edward kielsi'sen heti, niin et-ei siitä sen pitemmälle puhuttu. Hänen itsekkyyttään silloin sekin, "'in olen aina ajatellut. Julia' oli niin kiintynyt sinuun. Ja Marthalta sinä olisit joutanut, hänelle kun tuli c^^ia aivan riittävästi." "Oh. vai niin se o l i ! " Karen nousi ja poistui huoneesta nitaasti. Hän ei nähnyt Michaelia toistamiseen, eikä kuullut hänestä mitään ennenkuin pari päivää ennen uutta vuotta. Hänen kaupassa käydessään Jt^ku tultava sanoi kuin sivumennen, .Michael ei viihtynyt kauan tääl-olekaan hänen vuoronsa. Landon oli aina pitänyt Bill Swift-istä, kun hän sitä vastoin karttoi jo heti ensi hetkestä alkaen nuorta Ar-lingtonia, jota hän piti ''kirottuna keikarina". Ja sitäpaitsi Landonin mielestä laivanvarustajan poikien p i täisi matkustella toisten yhtiöitten laivoilla, eikä omillaan. Kapteeni Miller jatkoi hieman toverillisemmin: — Pidä huolta, että Swift pysyy laivassa. Tiedät hyvin tarkoitukseni, Tom. Arlington olisi hyvä naimakauppa tyttärelleni. Harriet on oikeutettu toivomaan paljon elämästä, ja sellaiselle tytölle ei ole hyväksi mennä naimisiin tavallisen merimiehen kanssa. — Ehkäpä ei, Landon myönsi h i taasti. — Ja vaimosi olisi kai samaa mieltä, jos hän eläisi. . . — Jos poistumiseni laivasta huomataan, niin en tiedä, miten minun käy, Bill Swift sanoi puolta tuntia myöhemmin tavattuaan Harrietin, —i kean muodon. Hän lohdutteli: — Älkää suiko, Swift. L^nelmienne t y t tö on tosin maissa mr. Arlingtonin seurassa katselemassa Buenos Airesin nähtävyyksiä, mutta tässä on kirje jonka hän pyysi antamaan teille. Swift sieppasi rypistyneen kirjekuoren ja luki lyhyen, mutta sitä ilahduttavamman viestin: Maksoin kolmannelle perämiehelle "Tapaamme Corrientesin ja Es- kymmenen pesoa, että hän valvoo meraldan kulmauksessa, rakkaani, lastaustöitä ja ilmoittaa minun ole- Täsmälleen kello 20. Koetan häivyt- van jossakin lähettyvillä, jos isäsi tää Arlingtonin siihen mennessä." sattuisi tiedustelemaan. Ja hän hoi- B i l l Swift raapi nkskaansa mietteis- taa varmasti tehtävänsä, vaikka isä-sään ia mutisi: si onkin hieman ärtyisällä tuulella. Kello kaksikymmentä. Luulee- Hän moitti minua- äskettäin ja keko hän, että minä olen tämän siuna- hoitti pysyttelemään etäällä sinusta, tun purkin kapteeni! — Tyhmyri! Harriet Miller huo- Samassa hän näki huolintaliikeen kasi, mutta samalla hänen kasvoilleen ylityönjohtajan ja hilusi: tuli päättäväinen ilme. — isä ei tee -1 Odottakaapa hetkinen! Mihin mitään muuta kuin puhuu tuosta Ar-aikaan työt saadaan valmiiksi? lingtonista ja kaikista niistä laivoista — Luultavasti kello kahteenkym- jotka poika joskus saa perinnökseen. meneenyhtecn mennessä. Kuinka .niin? — No, eipä mitään, Swift hymähti. Hetkistä myöhemmin .Swift oli Landonin, ensimmäisen perämiehen hytissä ja kysyi: Mitä minä Arlingtonilla ja hänen laivoillaan teen! — Rakkaani! Bill kuiskasi ja veti tytön rintaansa vasten. ^ Olen aivan hullaantunut sinuun. — Olen iloinen siitä, Harriet vas-lä, k lähicnv ^un JO edellisen illan junassa oli yt takaisin kaupunkiin! Jatkuu. tasi puristaen samalla lämpimästi Kuule, voisitko järjestää niin, Billin kättä. — Mutta minne läheltä .saisin vapaata tänä iltana? Te- demme nyt? Emme voi jäädä tähän kisin sitten ylimääräisen työvuoron pitkäksi aikaa, sillä Arlington saat- Montcvidcossa. t^a ilmestyä paikalle milloin hyvän- Ei vetele, I.^ndon vastasi. — sä. Minun onnistui houkutella hänet lessaan Harrietin seurassa. Sillä kertaa hän oli unohtanut sekä laivan että kapteenin ja i)alvelusvelvollisuu-tensa. Juuri kuii B i l l oli nousemassa autoon hän kuitenkin muisti edellä mainitut kolme seikkaa kuullessaan hu-malaisen äänen lallattavan: — Mutta, siinähän te olettekin! Tulija oli mr. Charles Arlington. — Kas vain, mr. .Arlington,hyvää iltaa! Bill Swift tervehti koettaen hillitä itseään, sillä hän inhosi sj^dämensä pohjasta tuota keikaria, joka koetti hakkailla hänen lyttöään. — Hauskaa tavata! — Olen etsinyt teitä kaikkialta, miss Miller, .Arlington sanoi ja kurkisti autoon välittämättä vähääkään Bill Swiftistä. — Te katosilte aivan yhtäkkiä ravintolasta, — Tulin hieman huonovointiseksi ja poistuin hetkeksi ulkoilmaan. Harriet vastasi. — Ja sitten satuin tapaamaan perämies Swiftin, joka oli kyllin ystävällinen pyytääkseen minua autoajelulle. — Vai niin, .sittenhän sopiikin mainiosti, että minä olan perämiehen paikan, .Arlington sanoi hymyillen ja aikoi työntää .Swiftiä syrjään. —• Saatte mennä, perämies. Ja sitä paitsi minusta on hieman omituista, että te, miss ^liller, kehtaatte .seurustella tavallisen, yksinkertaisen merimiehen kan.ssa. Tuollaiset herrat hakevat tavallisesti naisseuransa laiturien syrjäkulmilta.. . — Varokaa sanojanne! Swift huomautti. — Puhutte liian paljon sivu suunne! — Matkoihinne! Minä lähden miss Millerin seuraksi. .Arlington tyrkkäsi Billiä. Se oli kuitenkin liikaa Svviftille, hänen jäntevä nyrkkinsä suhahti ilmassa ja sattui Arlingtonin leuan kärkeen. Keikari vaipui katukäytävälle kuin täyteen puhallettu ilmapallo, jonka kylkeen on pistetty reikä. Swift hyppäsi autoon ja pyysi kuljettajan ajamaan paikalta mahdollisimman nopeasti. Hetken kuluttua |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-08-30-05
