Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 30, 1947

              Sivu 4 LAUANTAINA ELOKUUN .VO PÄIVÄNÄ
iiiinninmtumnmnnniimB
silloin kuuluisa elokuvaohjaaja, joka
paria vuotta aikaisemmin oli luonut
kauniin elokuvan "Äiti", tarinan ta-lonpoikaisnaisesta,
joka silkasta ym­märtämättömyydestä
aiheuttaa ra-kastetun
poikansa kuoleman ja joka
itse kaatuu lipunkantajana työläiska-pinossa:
Päinvastoin kuin Eisenstein
Pudovkin käyttää pääasiallisesti am­mattinäyttelijöitä.
Suuri taiteilija
Baranovskaja hahmotteli pääosan ai­van
suurenmoisesti. Ja itse kuvatyy-
Uin painoi rohkea ja intensiivinen ka-merakäsittely
leimansa.
:\ Pudovkin on venäläisistä elokuva­ohjaajista
kaikkein kiintoisin ja hur­maavin
kertoja. Hän on tunnustau^
tunut Griffithin oppilaaksi ja ihaili
varauksettomasti King Vidoria,
Chaplinia ja Stroheimia jo silloin,
kun nämä herrat eivät olleet erikoi­sen
suuressa stiosiossa Neuvostolii­tossa.
Paras Pudovkinin elokuvista on
"Pietarin viimeiset päivät". Se to­distaa
täydellistä aiheen hallintaa,
rikkaasti vaihtelevia ilmaisukeinoja,
tervettä, selvää ja hienoa realismia.
Varsinkin alkukohtauksissa on mal­tillista
ja hiljaista tunnelmaa, mikä^
valtaa kauneudellaan.
.Elokuva kertoo talonpojasta, joka
tulee Pietariin ja vähitellen joutuu
siellä mukaan vallankumoukselliseen
liikkeeseen. Kuvaus suurkaupungin
musertavasta vaikutuksesta talonpoi­kaan
hänen saapuessaan Pietariin
kuuluu elokuvataiteen mahtavimpiin.
Pudovkin on antanut kameran kiive­tä
Iisakin katedraalin torniin ja an-taa
sen liukua yli valtavan mukulaki-vierämaan.
Tälle pinnalle tulee tu-lanpoika
parka mataen kuin surkea
pieni muurahainen. Elokuvassa on
runsaasti hienostuneita yksityiskoh­tia.
Loistavan jakson filmissä muo­dostaa
kuvaus pörssikeinotteluraivos-ta
Pietarin viimeisinä päivinä. Realis­missa
ja mahtavasti aaltoilevassa ku­vat
yt missä eivät edes myöhemmät a-mcrikkalaisct
jihtiit ole voittaneet tä­tä
dramaattista kertomusta.
En ole valitettavasti koskaan näh­nyt
elokuvaa "Myrsky yli Aasian",
missä Pudovkin kertoo Mongoliassa
sattuneesta englantilaisia vastaan
tähdätystä kapinasta. Mutta niin
nirso elokuvien tuntija kuin Paul
Rotha on ihastunut valokuvaukseen,
joka saa turkikset Samarkandin toril­la
välkkymään pehmein hopeisin vä­risävyin,
ja erikoislaatuiseen kuva­tekniikkaan,
jolla itse myrsky loihdi­taan
esiin.
.'iäniclokuvan läpimurron jälkeen
Pudovkinin nimen ympärillä oli jon­kin
aikaa hiljaista. Hän huolehti e-nimmäkseen
opettajan — tehtävis­tään
^/oskoban tilniiakatemiassa.
Mutta ajan mittaan tämä ci voinut
täyttää hänen koko aikaansa, ja
vuonna' 1941 hän valmisti mahtavan
historiallisen filmin "Moskova pa­laa".
Pudovkinin viimeisin filmi on
nimeltään "Amiraali Xahimov", jon­ka
aihe on otettu Krimin sodasta.
Xc yleisöä kosivat piirteet, jotka
usein loukkasivat Pudovkinin varhai­semmassa
-tuotannossa, ovat vähi­tellen
hävinneet mestarin pyrkiessä
yhä selvemmin realistiseen kuvaus-tyyliin.
Pudovkin haluaa kuvata ih­misiä
elävässä ympäristössä. S en­tä
hden hän ei pidä ateljeessa filmaa­misesta;
hän on sitä mieltä — eikä
syyllä — että kuviin tulee silloin jo­takin
keinotekoista. Mieluimmin hän
vie neuvostoliittolaisen filmin tien­raivaajien
tavoin kameran ulos ra-
Canadan kansallisessa näyttelyssä, mikä on parhaillaan Torontossa, näkee
tällaistakin. Ktivassa oleva amerikalainen 16-vuotias vesisuksiurheilija Sam-mie
Stilley esittää vesiurheilunäytöksiä vieraiden huviksi.
Kuusikon kuiskeita
Kirj. Della
Edward .odotteli kotona. Kun Ka­ren
astui sisään, nousi hän kiihtynee­nä
ja meni häntä vastaan.
"Missä näin kauan viivyit?" Hän
katsoi tarkkaaavaisena vaimonsa kas­voja.
Ja hän näki niissä sellaisen
loisteen, jota hän ei ollut kertaa­kaan
niihin itse saanut. Oli kuin kyl­mä
käsi olisi tarrannut hänen rin­taansa.
"'Olin myöhään ^Marthalla ja ta­pasin
Michaelin kotia tullessani. Vii­vyin
hetkisen kauemmin sen vuok-
SI.'
"Ja oliko jälleen näkeminen haus­kaa?''
Ed\vard ei voinut pidättää
äänestään ilkeätä sävyä. Hän oli
paan taivaan alle. Juuri tämä rak­kaus
luonnossa sijaitseviin esineisiin
antaa hänen kuvilleen aivan erikoi­sen
likeisen, melkein hivelevän kau­neuden.
Toinen vaatimus, joka nou­see
välittömästi Pudovkinin pyrki­myksessä
realismiin, on hänen mieli­piteensä,
että jokaisen filmin täytyy
ennen kaikkea olla kansallinen; sa-lonkikiilto
ja kansainvälinen elegans­si
on kokonaan vierasta hänen ter­veelle
ja ytimekkäälle taiteelleen. On
kuvattava omia maanmiehiään hei­dän
työssään ja luonnollisessa ympä­ristössään.
Jatkuu.
illan kuluessa kuvitellut minkälainen
tuo kohtaus olisi. Alice oli kertonut
että Michael oli mennyt Karenia
vastaan. Ja hän olisi tahtonut kii­ruhtaa
^^lichaelin jälkeen, mutta
Alice istui tuossa tulisijan vieressä
ja rupatteli kaiken kaltaisia jouta­vuuksia.
Ja kun hän vihdoin lähti,
oli jo myöhäistä. Hän ei voinut teh­dä
mitään, vain ajatella."
''Oli. oikein hauskaa", vastasi Ka­ren,
riisuen takkiaan. 'Pyysin M i ­chaelia
tulemaan Alicen kanssa huo­menna
meille päivälliselle."
'"Vai niin!" Edvvard hym\-ili pil­kallisesti.
"Aiot siis toimia kuten
Alice tahtoi — kutsuja, päivällisiä?"
"Miksi ^ olet tuollainen, Ed\vard?
Menethän monta kertaa viikossa ulos
sellaiseen seuraan josta sinä pidät,
ja jätät minut kotia. Minä tahtoisin
nyt, en yksin, vaak sinun kanssasi,
mennä sellaiseen seuraan josta minä
pidän."
Karen istuutui. Hän katsoi liek­keihin.
Ja Ed)^ardista tuntui että
hänen ajatuksensa olivat muualla,
että hän ei ajatellut häntä.
'Olithan tänäänkin koko päivän
pois: Ja illan perään. Ja kuinka usein
se tapahtuukin että vietät päivän
Marthan taloudessa? Kuinka usein
olen tullut kotia työstä ja löytänyt
vain Maria-tädin täältä? Sinä olet
nyt minun vaimoni etkä
piika kuten ennen. Ja to;
alat muistaa sen!"
Karen sulk*i silmänsä ja n(
tään tuolin taustaan. Mitä
• ajattelemista hänelle kerää]
näinä kahtena päivänä! Mi
tulisi niistä unhoittaa, mitä
Tulisiko hänen puhua Edwc
hakea selvempi ymmärrys
Mutta miten? Kysyäkö '
kanssani naimisiin rakkaud
nua kohtaan tai Julian muis
taan?' Jk Edward vastaisi -
Ehkä vain pyytäisi kärsimät
että hän olisi vähemmän lap
El, el hän tahtonut tiiosta
Eikä ajatellakaan sen ei
Alicen kertoessa siitä oli häi
lannut peloittavalle tuntuva
myksen ja hyljätyn tunne. ]
ajatellut siitä yhtämittaisesti
keen ja tuntenut rauhoittuvaa
enemmän hän ajatteli. Ja Juli
vot olivat nousseet hänen si]
eteen hymyilevinä, niin elävin;
oli varma että oli oikein unol
— unohtaa jos voi, mutta e
kaan puhua siitä.
"Mitä ajattelet, Karen?" 1
din ääni oli levoton.
Karen avasi silmänsä ja
häneen. Hän nojasi tulisijan {
ja poltteli, puhaltaen paksusti
kuin varjostaakseen kasvojaan
"Vähän kaikkea. Ed\vard, n
ei ole koskaan sanottu että si
Julia aloitte ottaa minut om:
ne. Alice eilen mainitsi siitä."
Edvvard viivytteli pitkän h
ennenkuin vastasi. '"Mitäpä siitä
ajattelee. Se oli sitä aikaa",
hän välinpitämättömästi.
"Niinhän se on. alutta — oi
ollut ihanaa lapsuutta!"
"Lähdetään jo nukkumaan!"
"Mene sinä jos tahdot. Min
tun tässä vielä, kun tuo tuliki
noin hyvä."
Edward viivytteli. Jättääkö h
ajatuksiinsa, tuo syvä ja lämmin
te silmissään? Antaako hänen aj
la Michaelia? Nuoruutta? Ant.
hänen rauhassa yön hiljaisuuc
kuunnella sydämessään herääviä
niä? ...
Edward oli elänyt nuoruute
Hän tiesi, että hänen tulee olla
ruillaan. Hän näki tuosta loiste
hänen silmissään että Karenissa
alkanut herätä syvemmät tun
kuin mitä tähän asti heidän kah
välillä oli ollut. Hänen ::iytyy e:
niiden kehittyminen!
"Voinhan minäkin istua L.issä
nes olet valmis lähte:r.ään".
hän.
Seuraavana . aamupäivänä K:^.
sattui näkemään ikkunasta kun 1
ward ja Michael tapasivat toise:
alhaalla tiellä^ He puhelivat v
vähän aikaa ja sitten Kdward b
kiivaasti kävelemään myllylle pJ
Karen aikoi icääntyä takaisin t;
hönsä, mutta :Michaelin olossa oli
tain, mikä sai hänet katsomaan y
alas. ,
' Michael seisoi liikahtam.uia. K
soen Edwardin perään. Pitkän h
ken hän seisoi siten. Karenista nay;
että hän oli saanut jotain kx^atan
töntä asiaa ajatellakseen.
Vihdoin hän kääntyi ja katsoi
mäen rinteessä olevaa taloa. ^''^
kääntyi ja lähti hitaasti kulkema
pitkin tietä, koulun ohitse.
Karen valmisteli ateriaa myoher