Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 30, 1957

              IITAPÄIVÄLLÄ vie Lisa hänet sitten
tarkastettavaksi. Tohtori tutkii, tar­kastaa
ja kyselee. Sitten kuvataan ja
viimein määrätään muutamaksi kuu-kaudeksi
vuoteeseen. Väsyneenä kai­kenlaisten
tarkastusten.johdosta Anna-
!Liisa viimein pääsee vuoteeseen ja huo-
Kirj. 3HARJATTA
karikin sanonut leikkisästi. Xyt hän
tarvitsee vain rauhaa ja lepoa. Siihen
kaa helpotuksesta. Siinä hänen nyt tyytyy Anna-Lusa,jraikl^ joskus ikävä
täytyisi maata kuukausia; Kyyneleet ' " - ^
'vierivät pitkin kalpeita poskia.' Nuori
hoitajakin itkee osaaottavasti hänen
fk-iioteensa vieressä. Hän on itse koke­nut
saman, ollessaan vielä lapsi. Elä-tnä
ei ole koskaan häntä hellien kohdel­lut.
Hän ei ole kuitenkaan osannut
kaivata ketään, ei toivoa mitään elä-raastaa
sydäntä. Taas hän sitten pai­nuu
suloiseen rauhallisuuteen.
tin suhteesta hän ei ole selvillä. Pieni
uteliaisuus on nostanut päätään hänen
herkässä mielessään.
AnnanLiisa esittää Lisan vierailleen
ja Lisa puristaa kumpaisenkin kättä sa­malta.
Siksi hänestä tuntuukin niin pa­halta
kuultuaan, että Anna-Liisaa on kirje. Mutta pian sitten saa Ajin?i-Lii-jäänyt
kaipaamaan sulhanen ja sisaruk- sa vieraita. Ilman edeltäpäin saapuvaa
;>et. Hän koettaa lohduttaa omalla ta- ilmoitusta he tulevat, opettajan Kirsti
vallaan ja pian sairas nukkuukin. Vielä ja Antti: He saapuvat sunnuntaiaamu-hetkisen
viipyy Lisa huoneessa nukku- na pääsiäisen edellä,
vaa katsellen, sitten hän hiipii pois, ker- Kirsti syöksyy kum tuulispää huo-toakseen
tovereilleen Anna-Liisan tari- neeseen. Lisa oli ohjannut heidät käy­tävään
ja näin he nyt sitten iloisen
riehakkaina rientävät tervehtimään.
Erisr terVelidj^en sanpttuaan jiiirehtii
Kirsti selittämään:
Äliriu asiaa kaupunkiin jä
Kotoa tulee joskus pieni kirjelappu- maila kertaa, toivottaen heidät tervetul-nen,
useimmin pienen Martta-siskon leiksi. Jotakin hän vielä järjestelee pöy-kyhäämä.
Isällä on niin paljon työtä ja dän luona ja sitten poistuu kuulumatto-touhua
ja isommat veljet ovat myöskin min askelin. •
kunni omissa toimissaan. Hänen mentyään räjähtää Kirsti ää-
Myöskin Antilta tulee joskus pieni ,nekkääseen nauruun, selittäen sitten vä-kaipausta
ja tyytymättömyyttä uhkuva HUä: — Hän on kuin.hiiri . , . ' Ei luu-me
Anna-Llisalie —» %iiftaHpt '
risi Anna ja Punapää.
Anna-Liisa {lainaa kasvonsa
viin valkoliljoihiii ja kimmat
tuntuvat tulevan niin helposti
poskelle . . . Lisa ottaa sitten
ja laittaa ne maljakkoon, a j öL
maljakon ikkunalle. Ne eivät saa^,
sua liian voimakkaasti sairaiden h^jaaii^
jen keuhkojen hengitettäväksi. ^ ,
Pääsiäisaamuna saapuu taas vieniiti.
tervehtimään rakkaitaan. Anna-Lijsa.
kkiinn ooddoottttaaaa,, eettttää eehhkkääpnäs iiscää. tta^i ;
tuttava pyörähtää hänen luonaan,'Aii^
tia hän ei nyt^oäota, sillä onkin vasta
viikko kulunut halien kkäävynnnniissttääaäin».
Aivan kuin Mnen ajatustensa jat-'
koksi kuuluu,askeleita ja ovi avautuu,
Iisi ihmisen osaavan noin äänettömästi varovasti. —Annai*kuiskaa Anna-Liiä
kulkeaja suikea o^nsi,. Täällä tosiaan ei
ole
taidon umesiya.-aivan aaucLtuiiici>u, «u- 4... .... ^ 1.^. ^ ' "*T
van .rfottanJttomalla hetkellä. - - ?'^''t?.;^T?^^W-f™)'tu« ovi.,^
— Se on tavallista kaikissa sairaalois­sa,
selittää Antti. -Kun sairaat nukku-le
koiaan turvaia. Hehän osaavat f ' oMtyvat^^btu^aa ^
. , - . , . . . \4."^'-;;4.- ' suuden, ystavaa^ kukkien lähettäiäaV
aidon ilmestya.aivan äänettömästi, ai- ^ . ,„ J , , , f
nan.
Päivät kuluvat, kuluvat vaikka hil-jaakin.
Ensin ei Anna-Liisa tahdo osa-askareita
perheen vanhimpana lapsena
ta mukautua. Hänenhän on aina lap­asesta
saakka pitänyt tehdä kaikenlaisia
vat, niin he eivät herää, vaikka nuo hen­kiolennot
käyvätkin vähän pistäyty­mässä.
Vierailuaika-^^on pian . lopussa, joten
vieraat hyvästelevät. .Antti, puristaa
kun Antti sattui samaan junaan, niin' Anna-Liisan kättä. Hän bn varovainen
na ^a nyt täytyy vain aivan toimettoma- päätimme yhdessä^ käydä sinua katso-' taudin tarttumisen suhteen, eikä hyväs-massa.
" tele sen hellemmin. Vain ovelta hän
M3röskin Antti ehätti selittäniään: heittää lentp^
— Niin, Kirsti aikoi ajaa ohitse, mut-jna
levätä^ aina vain levätä.
Seuraavana päivänä kirjoittaa hän
Antille ja isälle. Antin kirjeeseen hän
valaa vain toivoa ja rakkautta.. Pian tä­mä
on 6hi, hän kertoo. Ei tämä ole niin
•vaikea tapaus kuin ensin luultiin. Nyt
sa.
ta sanoin, että minäkin käväisen huo- Anna-Liisa jää yksin miettimään . . .
mennä kaupungissa. Ehkä illalla: pis- Niin, mitä hän miettiij ihitä tuntee -sy-täydymme
jälleen, ennenkuin menemme dämessään? Se ei näy hänen harhaile-
' minä vain lepään ja sinä touhuat siellä junalle. Käväisen katsomassa siellä vasta katseestaan. Lisa tulee huonee-omalla
tahollasi. Sitten laitamme yh- serkkuani, jota en ole nähnyt pitkään seen ja yaroen kyselee vieraista. Itsek-aikaan.
' s e e n hän oli m^
Vasta sitten huomaavat he kysellä päinvastaisen kuvan, joka nyt oli särky-
Anna-Liisan asioita. nyt. Hänen imi^^
— Mitäpä siitä, naurahtaa Anna-Lii--^uträl^^
sa. Hyvä minun on olla. Pian täältä kaunista morsiaijitäan kaipaava. Tämä'
na-Liisa lepäämään. Kuivin, polttavin selviän, kun niin 'hyvää huolta pide- uusi Antti oli tullut vieraan naisen
silmin hän katselee sormessaan olevaa lään. ö l e n kuin prinsessa; en. olisi ikinä ^ kanssa^ räikeän ja itsehyvän tunnotto-uskonut/
että köyhänkin lasta kohdel- v märi: nuTkLcii S e^iin^misel'^
teisen kodin vain pienen. Minä teen
täällä käsitöitä kotiamme varten, jos­kin
nyt ensiksi vain lepään ja odotan
X^arantumis^ani.
Kirjoitettuaan kirjeen heittäytyy An-sörmusta,
kierreUen sitä toisen käden
sormilla. Ajatukset myllertävät ai­voissa,
löytämättä mitään kiinnekoh­taa.
Vain tuskaa , , . IKaiken ajatel­lun
Jä odotetun onnen sijalla tuntuu nyt;
vain tumma.tuska.
Isälle hän kuvailee eneix^iphiv »Paran­tolaan
tuloaan, kertoo Topn huolenpi­dosta
matkalla Ja pyytää Isää kerto­maan
terveiset Topille. Olen vielii niin
väsynyt kaikesta, eittä en jak^a hänelle
kirjoittaa nyt. Veljille ja siskoille häu
lähettää myöskin ' terveiset. Mavialle
ja Marja-Tertulle hän ' pistää kortin.
Siinä onkin ollut touhua aluksi. , Han
ei ole koskaan paljon kirjoitellut, jo­ten
ajatuksen kokoaminen paperille on
yähän vaikeata.
jaan jossakin näin hyvin. He puhuvat
kaikki kuin samanarvoiselle^ vaikka
tunnen Itseni alempana olevaksi.
Joutavia, ehättää Antti-sanomaan.
Ihminen kuin ihminen ja hehän ovat
väin palkkalaisia, ei sen parempia. Mi­nä
en ainakaan heitä kumartaisi.
^ —Sitä sisua, nauraa Kirsti. Pidät­kö
minuakin aivan heidän vertaisenaan,
vaikka olen ollut kaupungin koulussa?
— Tietysti en nyt aivan, selittää
Antti: Sihiia täytyy katseHa aina vä­hän
ylempää jo isäsi toimen ansiosta.
Pyörähtää sitten sisälle myöskin L i ­sa.
Hän oli ohjannut vieraat jo Anna-
Liisan huoneeseen, mutta ovelta pyö­rähtänyt
ohjaamaan toisia^ vieraita. Nyt
lään oli hän näyttänyt, miten säihkyvä
ja valloittava hän osaa olla sairaan An­na-
Liisan sijasta.
Vähäpuheisena auttaa Lisa Anna-Lii­san
illalliselle Ja kehoitta häntä syö­mään.
Kumpikaan ei puhele paljon
leen ^Ijaa; ja.punatuk^nen pää kur­kistaa-
varovasti^ sisälle-, oven raosta.^
Anna-Liisa näkee hänet ja silloin. Topi
astuu lähemmäksi kevyesti kuin johon­kin
salattuun l^mmipon.: Hän kuÄär-tuu*
painamaan pörröisen ja punaiseU'
päänsä Ahna-Liisan 'rinnalle ja puris­ta^
tyttöä jiaelkein, kipeää .tekevästi,
kuiskaten samalla hiljaisen tervehdyt,
sen. , ^ \
> Topi istuu,sitten matalalle jakkaralle
vuoteen viereen. Siinä he, kohne lap­suuden
toverusta kertoilevat sitten pie-*
niä tapauksia kotoisesta ympäristöstä.
Anna-Liisa kertoo Kirstin ja Antin
käynnistäj mutta toiset eivät siihen pal­jonkaan
puutu., Anna Vain sanoo jota­kin
jokapäiväistä, kuin vältellen. Topi
kertoo sitten kaiken maailman asioita
omaan tyylikkääseen tapaansa, saaden'
hymyn nousemaan Anna-Liisankin Jiuu-' -
liiie. ^
Vierailuaika loppuu ja he heittävät
sydämelliset hyvästit, Topi suutelee ke-,
vyesti Anna-jLiisaa otsalle, sitten vilKut-taa
vielä kädellään ovesta ja niiirhe
poistuvat. He olivat tuoneet keveän
tuulahduksen ulkomaailmasta sairaalan
yksitoikkoiseen elämään.
Anna-Liisa huokaa iloisena, vaikka­kin
väsyneenä; Lisa auttaa hänet taas
vieraista, vain jotakin välttämätöntä, yökuntoouy' kertoen samalla keväästä ja
Sitten poistuu Lisa tarjottimineen ja
Anna-^Liisa laittautuu yötä vastaanotta­maan.
Pääsiäinen saapuu. Ilma on, kaunis
ja kaikenlaisten tuoksujen kyllästämä.
Se tuoksu tulee avoimista ikkunoista.
Jokainen sairas on kuin uudesti synty­nyt'
ja kauniita päasiäislahjoja on joka
ikkunalla. Omaisten rakkauden osoi­tuksina
ovat ne saapuneet kertomaat
Ja niin alkaa vastauksien odottaminen
Heti kirjeiden~mentyä postiin hän al­kaa
laskea, kuinka monen päivän kulut-,
tua vastaukset ehtivät saapua.
Viikot vierivät hiljaisina ja yhtäjak­soisina.
- Kevät tekee tuloaan. Auriako
lämmittää niin herttaisesti ja vesi soli-,
seerpieninä puroina pihamaalla. Sitä
^tsellen Anna-Liisa istuu joskus vuo-,
teellaan tuntikausia. Vielä ei hän ole
saanut nousta kävelemään. Ja mitäpä
hän kiirehtisi. Aika parantaa, oli lää-havaitsi.
Mutta kun kuuli, ^tt^ivät
kaukalaiset vielä olleet äänestystalolla
poikeimeet^ niin tarjoutui itse heitä saä-^
tamaan» . .
Topi niisti nenänsä Juhlasiivoon ja
katsahteU altakulmain kunnioituksella
kaikkia-niitä, Jotka jo olivat punaisen'
viivan vetäisystä onnellisesti- suoriutu­neet.
Pyhimyksiä he hänen mielialas­saan
olivat Ja tiesi\'ät jokainen enem- .
män salaisuuksia kuin tavallinen sydän-n\
aan moukka tietää. Olivat ikäänkuin
läpikäyneet, kuoleman portilta . . .
(ILMARI KIANTO: Punainen vuva.
Otava. , Kahdeksas painos)-
kukoistavastgL elämästä sairaalan ulko­puolella,
Jossa, hän on pienenä väliaika^
naan käväissyt pääsiäistöuhuja kateele^.
massa. .-
:i- Vieni täas^vii
jäisessä rauhassa. Mitään ei juuri ta­pahdut
I»otiföat^v^^
käväisevät silloin tällöin-toistensaliiona.
vierailulla/ Muuten,ovat päivät tois-J
tensä kaltaisia -r- värittömiä.
Posti siaapuu kerran-piäiVassä ja jo­ka
tahtookin vain paremmin nähdä nuo ta. kainen odottaa tuota aikaa. Silloin ta-vieraat.
Hän on arvannut Antin ole- . Kukkalähetys saapuu myöskin Anna- vallisesti saadaan-joitakin tietoja kotoi-van
Anna-Liisan sulhasen, mutta Kirs- Liisalle. Mukana olevassa kortissa on sesta elämästä/ Silloin Jokayii ön Joj v
V, icjuiauyi oujaaiuaiui luibia^ viertma. i>yL lUKsina ovat ne saapuneet KertomaaiT
Lisa yie sitten kirjeet postitettavaasi ^j^n tulee kuin jotakin tehdäkseen, vaik- keväästä ja elämän ja terveyden toiveis-
Bermudan mahtava MidjOcean klubitalo, missä US A :n.pres:dentti Eisenhower ja BrJanmafi^^ää-mtmsteri
Harold Macmillan ryhtyivät neuvottelemaan maittcnsa välisistä ja yleismaailmalUsista ky
Sivu 4
symykmtä^ m.