Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 1, 1948

              •Et kai sinä' ole mennyt, Rourke?
k3'syj hän sitten.
•'Istun sinun vieressäsi, mom ami."
"Puhu minulle . . . madamesta . . ,
vaimostasi. Onko hän terve?"
•On, kiitos, Chambret."
• Oletko tavannut häntä hiljattain?"
"Kymmenen päivää sitten."
•Oletko sinä — paTannut hänen
luokseen?"
"Olen, ja en. En jättänyt häntä
senvuoksi, että minulta olisi puuttunut
rakkautta."
"Et, minä tiedän", keskeytti Cham­bret
hänet kärsimättömästi. "Ymmär-
Tän täydellisesti sinun tunteesi .. .
Mutta sinä olet velvollinen tekemään
ihänet onnelliseksi-— maksoi mitä mak­soi
. . . Hän rakastaa sinua . . . niin­kuin
hän olisi rakastanut minua, ellet
sinä olisi tullut hänen elämäänsä . .
"Se on totta."
"Ja nyt aiot sinä luopua kaikista
tunnontarkoista arvelemisistasi tehdäk­sesi
hänet onnelliseksi?"
~" "Olen luvannut sen, Chambret."
"Se ilahduttaa minua."
Kuoleva veti pari syvää henkäystä
ja makasi sen jälkeen sangen hiljaa.
"Rourke", kuiskasi hän hetken ku­luttua.
"Ystävä rakas. . ."
"Se on sib totta . . . Hetkisen luulin
näkeväni unta,'' että sinä oli^ luonani
. . . Rourke — minulla ei ole pitkiä ai­koja
jäljellä — ojenna minulle kätesi."
Hänen sormensa puristuivat lujasti
irlantilaisen sormien ympärille. .
"Hän on terve ja onnellinen — minä
olen iloinen . . . Onko teillä tapana pu­hua
keskenänne minusta?"
"Hj-vin usein."
"Mutta hän ei tiedä — on parasta
niin . . . Viimeinen uneni tulisi leyotto-maksi,
jos hän tietäisi minkätähden —
minkätähden kuolema yllätti minut
täällä — pahQJenhenkien maassa."
"Luulen, ettei hänellä ole aavbiusla-kaan
. . . " •' i
"Sitä parempi . . . Mutta sinä —
mink^ävuoksi olet sinä tullut tänne?"
"Minä — minä tahdoin tavata si­nua."
Mutta kuolevilla on usein ihmeelli­nen
kyky nähdä ulkonaisen maailman
näköpiirin Äakse.
"Olet tullut jalokiven takia", sanoi
Chambret empimättä.
"Mistä sinä s^n tiesit?"
"Se on siis totta? . . . Tiesin, että si­nä
ennemmin tai myöhemmin tulisit si­t
ä hakemaan . . . En ole vain määrän­nyt
testamentissani, että se palautettai­siin
sinulle, vaan . . . aavbtin ehkä, että
näin tapahtuisi . . . olen jättänyt sen
varmaan talteen henkilölle, joka on lur
vannut olla luovuttamatta sitä kenelle­kään
muulle kuii? sinulle henkilökoh­taisesti."
•Äni aleni melkeinpä kuulumattomak­si
kuiskaukseksi, ja ij^lantilainen näki
miten kuolema selvästi painoi leimansa
hänen ystävänsä kasvoille.
"Chambret", ^anoi hän tukahtuneel­la
äiinellä.
"Anna minun puhua loppuun — ai­kani
on enää niin lyhyt. Paljonko kel­lo
on?''
"Päivä valkenee pian."
"Minulle se on auringonlasku . . .
Auringon noustessa olen minä . . no, se
on samantekevä. Kuuletko sinä, Rour­ke?"
"Tässä olen. Crambret."
"Oietko yksin?"
"Olen." "
"Kumarru tännepäin . . , Tulenliek­ki
un hyvässii tallessa N-stävälläni, .Al-gierin
kenraalikuvernöörillä. * Kaikki
on järjestetty. Kun minä olen kuollut
on sinun otettava sinettisormukseni, sa­neltava
nimesi ja pyydettävä käärö —
pieni nahkarasia, jota ympäröi ruskea
paperi, jolle sinun ja minun nimeni on
kirjoitettu. Hän ei tiedä muuta kuin
Terveisiä Suomesta
Ennen Suomeen lähtöäni sukulaiset
ja tov«rit yllättivät minut suilrenmoi-sella
tavalla. He tulivat luokseni kah­vin
ja leivosten kanssa, jolloin vietim--
me mubtorikkaan illan. Ne hetket säi­lyvät
ijäti mielessäni, kuinka kaunibti
toverini muistivat minua. He antoivat
vat minulle muistoksi myöskin kauniin
kaulakorun ja rintaneulan, Josta sydä­mellinen
kiitokseni.
Meitä oli suuri joukko, kun lähdim­me
Nipigonista kesäkuun 1 pnä mat­kalle
Suomeen. Kolmen päivän perästä
lähdimme Atlantille. Lukuunottamat­ta
pieniä vaikeuksia, joita sattui ,matka
•oli hauska ja ilma erittäin suotuisa.
Heinäkuun 2 pnä saavuimme Tur­kuun.
Oli suuri elämys astua koti­maan
kamaralle vuosien jälkeen. Tu­russa
oli juhlallinen vastaanotto sata­massa,
jossa torvisoittokunta toivotti
meidät tervetulleeksi, lauluiheen.
Niin sitten matkaseura r erosi, kukin
omalle suunnalleen. Samana iltana saa­vuin
matkatoverini kanssa HelsingiÄ
asemalle, jossa oli meitä vastassa mat­katoverini
veljen tytär. Omat sukulai­seni
eivät tienneet tulla minua vastaan,
sillä matkani oli yllätys heille. Yövyin
sitten matkatoverini sukulabten luo,
sillä synt3nnäkotini on Karvialla.
Kaksi päivää viivyin Helsingissä ja
katselin kaupunkia. Ei ollut ollenkaan
pettymys saapua Suomeen, sillä kaikki
näytti paremm^le kuin olin kuvitellut.
'Kävin katsomassa' kaupungin kauppa­halliakin.
Siellä oli ruokatavaraa run­saasti,
enemmän kuin olin osannut ku­vitellakaan.
Oli lihaa ja kalaa niin, et- "
t ä jokainen sai valita mieleistään ja niin^
paljon kuin halusi tai kykeni osta­maan,
sillä liha ja lisajalosteet eivät ole
enää kortilla. Kävin kaupoissakin ja
katselin, kuinka paljon niissä oli jo ta­varaa.
Oli siellä kangaspakkojakin
hyllyillä, tosin paksumpia kankaita, o-huempia
saa vain sattumalta. Sitten
kuulin, että ihmisillä on pistebtä puu­te
kaupungeissa ja siksi seisoo kangas­pakat
hyllyillä ja muutakin tavaraa. —
Kyllä Helsinki on suurkaupunki ja vä­kirikas,
etenkin nyt sotien jälkeen, kun
sinne on siirtynyt paljon karjalabia luo-
. vutetuilta alueilta. Liikenne on vilkas­ta
kaikin puolin.
Neljännen päivän aamuna sain pu­helun
veljelleni Karvialle. Kyllä oli
hauska kuulla veljen ääni 35 vuoden
jälkeen. Hän oli tietenkin yllättynyt
kun kuuli, että sisko ön tullut Canadas-ta
Suomeen tervehtimään omaisiaan ja
tuttaviaan. Hän ei ensin uskonut, että
se oli tottakaan, kun en ollut ilmoitta­nut
mitään matkastani, sillä halusin
tulla yllätyksenä.
Veljeni kävi sitten ilmoittamassa
vanhemmilleni, että olin tullut Suo-että
käärössä on kallisarvoinen esine,
ja mitään kysymättä antaa hän sen si­nulle,
vain sinulle . . . Siinä kaikki."
Rourkcn kädessä oleva käsi oli kyl­mä.
"Chambret!"
'Bealrix . . ."
Kylmät sormet hellittivät otteensa.
Rourke laski hiljaa kätensä miehen rin­nalle,
tämän miehen, joka • oli kuollut
hänen vaimonsa nimi huulillaan. Sit­ten
nousi hän ylös ja seisoi paarien ää­ressä,
tuijottaen sun^sin silmin yli au­tion,
kulottuneen tasangon.
Vht'äkkiä kohosi aurinko säteilevä­nä
taivaanrannan takaa, ja uusi päivä
oli alkanut.
Jatkuu.
meen. Isäni oli heti sanonut, että "älä
valehtele", vaan sitten oli kyllä uskonut,
kun veljeni vakuutti, että oli kuullut
puhelimessa ääneni ja olin pyytänyt
tulla vastaan. ^
Veljeni ja sbareni poika sekä matka­toverini
veljen poika tulivat sitten Hel­sinkiin
asti meitä vastaan, sillä, matka­toverini
matkusti myös Karvialle. Hei­dän
piti tulla kuorma-au^Ua, sillä hen-kilöautojla
en olbi pääss)rt, kun muka­nani
oli niin paljon tavaraa. Se oli
vielä merkillistä, kun meidän piti läh­teä
matkaan yöllä ja varkain, sillä, päi­vällä
emme olisi voineet matkustaa, kun
auton kopissa saa olla vain kaksi henr
kilöä ja meitä oli kolme. Matkalla vie­lä
luulin, että Alma-siskoni on Ikaali­sissa,
joten en häntä tapaa kotiin tulles­sani,
vaan hänpä olikin ehtinyt sinne
ennen minua. ,
En osaa sanoin kuvata, millainen tun­ne
minulla oli, kun näin rakkaat van-*
hempani ja sisareni vuosikymmenien
jälkeen, ja millaista oli nähdä entinen
kotini ja kaikki tutut paikat. Niin ku­lui
sitten ensimmäinen päivä kaikkea
kertoessa puolelta ja toiselta.
Samafna päivänä tuli jo häihin kutsu
naapuriin. Oli hauska käydä siellä.
Samana päi\^nä oli myöskin toiset häät,
joihin olisi ollut kutsu ja joista minulla
oli jo tieto Canadasta lähtiessä. Minun
mukanani näet oli morsiamen veljen
perheeltä Canadasta lahja, jonka olin
luvannut viedä kädestä käteen, sekä sa­malla
terveiset ja onnentoivotukset.
•Kävin häätalossa vasta kolmantena
päivänä, jolloin siellä vielä oli omabia
koolla ja paljon maukkaita ruokia.
, Oli suuri .nähtävyys, miten Karvial­le
oli poissaollessani tullut suuret vil­jelykset.
Sinne oli nimittäin raken­nettu
suuri Vankila ja sen ympärillä oli
mahtavat viljavainiot. Siellä lainehti
silmänkantamattomiin rubta, ohraa,
kauraa ja vehnää. Perunaviljelys on
suurta ja muitakin juurikasveja paljon
kasvanSassa, sillä vankilan henkilökun­ta
kasvattaa niitä itselleen. — LähHesc
säni Suomesta 35 vuotta sitten oli pai­kalla
suuri vetelä suo, joten suuria on
saatu aikaan. Veljeni sanoi aina Ca-nadassa,
että sitten hän menee Suomes­sa
kä>Tnään kun Nalkian keidas laineh­tii
viljaa. Hänen toiveensa on toteu­tunut,
sen minä voin hänelle kertoa pa­lattuani
tältä matkalta. Minä vain
kerkesin nähdä sen ennen häntä.
Kahden viikon kuluttua lähdin A l -
ma-sbkoni mukana Ikaaliseen, hänen
kotiinsa, jossa oli hänen tyttärensä
vastaanottamassa meitä. Viikon vii­vyin
siellä ja jatkoin sitten sbkon kans­sa
matkaani Tampereelle, hänen toisen
tyttärensä luokse. Kävimme kahden
päivän perästä vielä hänen yhden tirt-tärensä
luona Pälkäneellä, jonne matka
oli ihmeen kaunista, vesbtöjä molem­min
puolin tietä. Siitä seutu onkin
kuuluisa. Viivyimme siellä viikon.
Kaunbta nähtävää en sielläkin, esim.
Pälkäneen puisto. Kävimme myöskin
näkötornissa ihailemassa kauniita mai­semia,
joita siskoni tytär miehineen e-sitteli.
Viikon kuluttua lähdimme takaisin
Tampereelle, jolloin vasta lähemmin
tutustuin kaupunkiin. Näin sielläkin
kauniin puiston ja kävinpä ulkoilma­teatterissakin.
Samoin, kävin siellä kau­poissa
ja torilla, jossa oli kyllä kaiken­laista
tavaraa. Viivj-in kaupungissa
nyt kolme päivää ja palasin sitten yksin
vanhcmpaini luokse Karvialla. Siskoni
poikkesi Ikaalbecn, josta hänkin tuli
seuraavana päivänä Karvialle.
Eräänä päivänä kävin Kauhajoelki
maanviljelysnäyttclyssä, jonne pääsi
s r v u o L.\ir.\NT.\INA, lOKAKCUN l PÄIVÄNÄ. 1948
. ^^"^"^^^ linja-autossa ja samoin
takabin. Paljon sielläkin oli näki
Paljon kotieläimiä, sikojakin '
neen; yhdelläkin emällä oli is ,
ta.
Seuraava matkani määrä oli p,
hon menin veljeni tytön mukana,
jatkoin matkaani Ulvilaan, joss
oli karjakkona suuressa kartanoss
laassa. Minut otettiin siellä ysi
sesti vastaan ja vietin siellä yöni
Seuraavana päivänä jatkoin i
•*veljeni tytön kanssa Kauvatsalle
ran kylään, viemään tuttavieni
set Canadasta heidän omaisilleen,
tä tulimme takabin Poriin. Tytti
takabin työpaikkaansa ja minä j
matkaani Karvialle.
»Elok. 16 pnä lähdin sitten m;
pohjobta kohti. Ensin tulin h(
autolla Parkanoon, jossa pääsin ji
Ensimmäinen pysähdyspaikkani i
' väskylä. Siellä oli Canadasta
tuttavani, asettuneena sinne asi
Kävimme elokuvissa. Samoin kä^
ihailemassa kaupungin kaunbta
toa. Tältä retkeltä on mainiftai
koisesti portaat, sillä puistoon
korkieat portaat, joita oli ainakin
menet ja niiden välillä aina ta
Ennen siellä oli bllut näkötorni,
saksalaiset olivat sen hävittänee
uutta oltu vielä rakennettu. Kä
myöskin kauniilla hautausmaalla,
Sieltä jatkoin matkaani Juvalle
kälään, jossa oli entinen rippikö
verini. Hänen sbkonsa on Nip
sa, joten vein hänelle terveisiä. 1
la lähdin junalla Mikkeliin, joni
tuttavani minua saattoi. Hänen
saan kävin Mikkelin sairaalassa!
jouduin yöpymään kaupungissa,
seuraavana aamuna lähdin junall
ti Kajaania, jossa en ehtinyt
tuntiakaan, sillä matkani .mäj
Suomussalmi ja postiauto lähti
Kajaanbta kohta junan tulon ji
Suomussalmella kävin terveht
miesvainajani siskon pojan pe
joiden kanssa olin ollut kirjeenvj
sa. Postiauto veikin minut Suoc
men kirkolle asti, vaikka minun o
tänjrt jäädä matkan varrelle, m
km. kirkonkylästä Hyrynsalmelh
Niiiv sitten täytyi viettää yö mal
jakodissa, josta pääsin varhain 5
vana aamuna postiautossa takais
siönkylään. Siellä ei tiedetty olla
vastassa, sillä pohtiyhteys on nii
no, että minä itse olin jo perillä
kuin saapui se kirje, jossa olin tu
ilmoittanut. Jäätyäni postiautos
matkaa oli vielä edessäni 12 kn
k3rydin kuorma-autolla Pesiölle,
piti kulkea kapeaa kenttärataa
joka oli muutettu autotieksi si
keen kun kbkot oli purettu,
niin kapea, että juuri pysyi autc
mutta vastaantulijaa ei olisi voi
vuuttaa. Näinkin huonoa voi c
kenneyhteydet pohjob-Suoniessa,
tien varrella ei ollut niuiia asui
kuin yksi pieni mökki. Xiin siti
limme Pesiön aseman raunioille
edelleen määräpaikkaani. Puid
Ibtä ilmestyi eteemme aika iso
nus, jota en olisi uskonut, sillä k(
luulin olevani. Siellä otettiin
ystävällisesti vastaan. Talo oh t
ni serkun koti. Mainitsen tässä
min, että naapuriin oli matkaa k(
kilometriä — niin harvassa voi ta
miset asua. Puhelinta ei ole k
km. päässä ja saman matkan pa.
myöskin tavallinen manntitv .
vielä talvella aurata.
*~Tämä pohjois-Suomi-matkani
täin mielenkiintoinen, sillii t:u
seudut karumpia ja omat matka
tcnsa. Viivyin Suomuss^ilrr.dla
päivää. Sitten oli sama matka
Mutta nyt teinkin rcngasiiiatks
din Hyrynsalmelta postiautooi
meni Ouluun, ja Oulusta vasta
matkaa junalla Scinäjolelle ja si(