Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 11, 1941

              11-
liia­si
VU 10
L A U A N T A I N A , T A M R f l K U U N 11 PÄIV 1941
S'
^1?
11 a;.,. •
Sf-,-
il!:-:."-
Li
1• 1>', 'i •
Il -
K I R J . OIVA AHO.
HEINÄKUUN päivä oli kirkas ja
helteinen. Taivaalla souteli
pilvenhattara j ä aurinko paahtoi, po-hotti.
Selkävesi säkenöi; se sädehti
j a kimmelsi. Kaislikossa porskutteli
sorsaparvi poikasineen, narahteli'. . .
porskutti.
Voi Herra sitä poutaa!
Oli ensimmäinen hemäpäiyä Järvi­kylässä
jälleen; Pasiloilla: käatdiyat
renginjallit mehevää, kukkeata hei­nää.
Jossakinkilkuttiidittomiös rau­taansa:
kli-klik . . . i s k i taasen lovelle
j a kilkutti jälleen.: Länneltä antava
leppoinen tuulenhenki huuhteli niit-tomiehen
paljasta; pintaa kuiii erisel-teri
antimet Herraamme muinoin. Pii^
kalikka nauroi, keikkui ja kikatteli.
J a hemänhuppu tuoksui!
N i i n oli pelloilla eloa ja vilskettä.
Mutta Anttilaani ja on ain^, hiukan
erikseen. Hän käy, ärisee j a sylkee.
Sjdky lensi leveä kuin sonnin vuota
j a vasen jalka koukkusi äräköissä
kaarissa sivuttain heittäen, kun oikea
jalka veti jäykkänä jälempänä. Se
oli mennyt jossakin markkinareisuUa
rikki ja nyt otti äijästä aina hiukan
sisulta, kun joku tämän huomasi.
*Mitäs siihen töllötät, anna pirun
koukuta!'
Niin oli äreys ja kiukku äijälle,
kuin linjamentti luille.
Kah, täytyi ärähtää ja täytyi rä­histä,
kun mies hoiti taloansa. Joo,
komento! se oli Anttilassa oltava
Muuten oli paras lyödä rukkaset
nurkkaan ja housunsa retalleen ja lah-niiskella
kerralla kunnantalon puu­roille.
Äkeä oli miehen oltava, ellei
halunnut kokonaan akkasi armoille
ja rukkasiksi naulaan.
Niin se oli tämä äijämme kuin har­maissa
äyskivä kartanohalli, joka äri-oikeen!
' Siär on näin:
"Huu-haarau, esiintyy etupäässä
yhdyssanassa huunpurema — mus­telma
ihossa, joka syntyy itsestään;
semmoisen kerrotaan tulevan näky­viin
läheisen sukulaisen kuoltua.
Niinkuin tästä voi päättää, merkit­see
huu vainajan henkeä, joka kan­sanuskon
mukaan kävi jälkeenjää­neiden
sukulaisten luona ja jonka
hampaan jäljet olivat "huun pure­mia".
— Siinä ny näit! Luulet täs ble-olevas
niin viisas, mutta siinäs s'näit!
Ähäh, joko uskot liuunpuremhan?
Sano ny sä mikä-se huu on? — riä-muutti
frouva.
Mitäs siihen sanoo?
Ei mulla ollu mitään mukisemis­ta.
Frouva raenr köökkihi Hiltaa loh-ruttarahan
ja pyyti anteeksi.
Täs rupiaa ihmine tulhon jo taika-uskooseksi.
Siit on ny jo vähä toista viikkua
sitte, ku tämä tapahtuu. — Ja ne
huun puremat katos Hiltan käsivar­sista
parin päivän perästä.
see ja rähähtää sen äkeämmin po­ruun,,
minkä hampaita haihtuu.
Nyt lenkkasi äijä tuolla pihamaal­ta
pellolle. Potkaisi jossakin kiven-pallin
tieltänsä j a ^ r ä h t i sitten kiuk­kuisena
piikalikan kannoilla:
— No, on siinäkin ihminen -—se
haijivakin lekkuu kum' htituketun
hännässä. Katso nyt tuota jälkeä.
Ja sitten jo leukutti a j n j ä^
sakin muualla. Tähyää t^vaaJJ^^^^
kouraisee luokoa ja, /tu.häKt|äifee
hä nokkaansiä.
"He — pouta se on iaiin; maitovielli
ja pdlollä vain joku vaivainen ren-ginjaUi
niittämässä h e i n ä ä - ^ ; o n k os
tämä nyt laitaa? Ne taikaiimn uk^
kelit, hyväkkäät! Haaskasivat metsiä
j a peuhasivat raailla kuin porsaat v i l ­jassa
-— eikä tulla "värkkiin". Laina­taan
kyllä siementä mafian; j a he­vosta
pariin, äestä jä auraa. Kyllä
Anttila antaa — kylläpä kar! Ja kun
heinäpäivä joutuu, niin ei tulla "värk­kiin".
Mutta nyt häh oli lähtevä
takamaille jälleen ja lyövä niille tuli-kivet
kuppiin, että mitäs tämä tällai­nen!
Joka sorkka heinään ja jou­tuin!
Heinäpäivä eli, helisi, ja helkyi!
Mutta ihmisen sielu pii särkynyt ja
vainaa
Jatkoa kuudennelta sivulta)
mieltymystä häneen — sitäkin enem­män
kun hän puhutteli minua, eng­lanniksi."
-
"Englanniksi? Eikö se ollut hyvin'
Harvinaista?" .
- " O l i , miltei ainoalaatuista. H ä n öli
nähkääs oleskellut f)itkät ajatSihgäpo
ressa, ja sitäpaitsi hänellä oli fciinalai-nen
kamarineitsyt, • joka puhui eng­lantia
Erittäin hyvin, oikein puhdas- ~;
ta englantia r r - hän vuorostaan- oli^-
oppinut sen eräässä lähetyskoulussa>.
Hongkongissa»" - r
"Ymmärrän." ,
'%im, siten öli asiaii laita; Tawa
nauroi ja laski leikkiä, aivan •^kiiin'
ti evzonit n
Eileen illalla m olin taas klupilla
popkeria pelaamas ja tulin tuas yh-rentoista
aikhan kotia.
Ja kyllä mä säikährin, jotta ai\'a
mä vapajin kun käännyyn portista
pihalle.
Mä näin oikee omin silmin kun huu
oli Hiltan kimpus ja puri jotta rotaji
jinpärinsii.
Siiroli harmaa sfnelli yllä. —
J A . \ K K O O .
Evzonoita ovat ne hamepäälliset
kreikkalaiset sotilaat, jotka ovat ai­heuttaneet
suuria menetyksiä italia­laisille.
Evzoneilla on takanaan kun­niakas
sotilastraditioni, joka ulottuu
kauas taaksepäin. Kreikan vapaus­sotaan
V. 1821. Theodore Kolocontr
ronisin, Kreikan Yrjö Washingtonin
johdon alaisena, he näyttelivät iki­muistettavaa
osaa Keilasin vapaut­tamisessa
Turkin vallan alaisuudesta.
Balkanin sodissa w.I9l2—13 evzo-noit
antoivat hyvästi selkään bulga-rilaisille,
jotka petollisesti, yrittivät
anastaa Makedonian liittolaiseltaan
• Kreikalta. Lisää kunniaseppeleitä
nämä vuoristolaiset voittivat ensim­mäisessä
maailman sodassa.
Evzoni kreikan kielellä tarkoittaa
hoikkavyötäröistä, kaunista. Se on
voiman, rohkeuden ja varmajalkai-suuden
symbooli — joita avuja sitkeä
vuoristökansa kunnioittaa. Taiste­lussa
evzonoit mpnipuomuisten ha-meittensa
päällä pitävät polviin ulot­tuvaa
khakitakkia ja khakilalckia, jo­ka
on ottanut punatupsuisen fez'in
paikan. Muussa suhteessa - heidän
kuvapostikorttiunivormimsa on muut-tumatoin
—^valkoinen pumpulihame,
valkoiset villasukat, joita ylhäällä
pitävät mustat tupsuiset sukkarih­mat
ja punaiset tohvelinkaltaiset ken­gät,
joissa on mustia villatupsuja. Tä­mä
univormu — kehitetty muinaisten
kreikkalaisten univormusta — oli'vie-.
lä SO vuotta sitten Epirusin, Thessa-lonian
ja Peloponhesian talonpoikain
kansallispuku. Siitä luovuttiin etu­päässä
säästäväisyyssyistä. Hamees­sa
nimittäin tarvittiin 45 jaardia kan­gasta.
^-\J
Evzonit, joille äskeiset tekonsa o-vat
tuoneet maailman maineen, muo­dostavat
vain pienen murto-osan
Kreikan taisteluvoimistai. Heitä on
"vain kolme rykmenttiä, yhteensä
ISjCXX) miestä. He ovat iskujoukko­jen
tehtävissä — vakoilussa, yllätys-amerikälafaien
t y t t ö - - ^ n i e ^ l ^^
nie heti tmsiitiime. Minä: olin valköi^ -
nen, ja ^iitä syystä alkuasukasten,
n u ^ t ä korkea herra, j a mitä häneen
tulee —^ nö niin, N e i l , minä olin y i - "
sin, toivottoman yksin — 4iedätte
itse parhaiten miksi."
Hän ei vastanniit eikä katsonut
mihUtm; minä jatkoin ^kertomustani:
"Ukkö M«däd katsoi ystävj^jrttäm- ,
me suopein silmin, vieläpä voih ^no>a,
että häri teki kaikkensa edistääkseen
- - V V - » - '' • — r —
sita.
Siitä illasta lähtien tapasimme toi-seriime
joka päivä — tavallisesti e-räallä
kukkulalla joen rannalla. Siellä
oli varjoisa paikka mBiutamien suu­rien
bambupuiden alla, ja joki kie-niurtell
kukkulan juurella tummana
j a synkkänäj^niinkuin useimmat troo­pilliset
virrat."
"Eikö hänelle ollut vaarallista ta-r
vata teitä? Noiden alkuasukkaiden­han
kerrotaan käyttävän isoja, hir­veitä
veitsiä — olisivathan esimerkik­si
hänen isänsä ja veljensä saattaneet
yllättää teidät."
hyökkäyksissä, häiriöiden aiheutta­jia
viholliselle, pistinhyökkäysten te­ko
ja seudun vihollisista puhdistami­nen.
Heidän aseistukseensa, kuuluu ki­vääri
ja pistin, käsikranaatteja ja ke­vyt
kuularuisku erikoistilanteissa.
He eivät kuljeta mukanaan telttoja,
kenttäkeittiötä enempää kuin muita­kaan
sellaisia välineitä, jotka häirit­sevät
nopeaa liikuntaa. He nukkuvat
siellä missä sattuvat olemaan taiste­lemassa
— kiven takana, kuivuneessa
puron uomassa tai metsässä. Heidän
erikoisuutenaan on pistinhyökkäys.
Sillä he ovat saaneet monet voittonsa
italialaisista. Heiliäni ole erikoista
sotahuutoa, mutta päästävät verta
hyydyttävän kiljunnan karatessaan
vihollisen kimppuun.
Kreikan kuninkaan kuninkaallinen
kaarti on ama muodostunut evzonois-ta^
joka dn tullut univormunsa kalit­ta
huomatuksi, jossa khakisotataldn
asemesta on Välimeren sininen viitta.^
Rauhan aikana evzonit, joijla myös
on haukkumanimi Tsolias, mikä tar­koittaa
vuoristotalonpoikaa, ovat pai­menia
ja farmareita. Heidän pääruo­kanaan
on ruskea leipä ja juusto,
mikä huuhdotaan alas vuoristoviini-tarhoistaan
saaduilla makealla-viinil­lä.
Heidän suosituin urheilulajinsa
on lithovollea, kiekon heiton ja kuu­lan
työnnön v-älimuoto. Huvikseen
he tanssivat huilu- ja säkkipillimusii-kin
mukaan.
Menneisyydessä evzonoittin naiset
seurasivat miehiään taisteluun. On
hyvinkin todennäköistä, että nämä
sitkrät kreikkalaiset amazonit laäyt-telivät
käsikranaatteja ja konetykkiä,
jotka ajoivat Mussolbin legionat
Kreikan, vuoroilta-pois.
"Sitä en koskaan ajatellut, silla
ukko Medachan suosi tuttavuuttam­me,
ja sitäpaitsi oli Tawan seurassa
aina kaksi tai kolme naista —eönen
kaikkea tuo kiinalainen kamarineit­syt,
ja luulen, että toinen muista
oli hänen äitnsä. En milloinkaan
päässyt oikein selville, kutka olivat
l l l e d a c i n ^ i m o j a . Tiawa ja minä ase­tuimme
tavallisesti eräälle piendle
kummulle j a inuut muutaman metrin
p ä ä l l ä meistä." . ^
'< "Sumaträiia -tulitus olevan hieman
vaikiea kuherireHä." V -
" E n yöi nimittää sitä aivan kuher­teluksi,
vVaÄkasekid tavallaan oli jo­itakin:
siihen si^untaian. Joka t^auk-sessa
en jcohdannut. häntä kosk^
yksm ^ ennenkuin viimeisellä kir-
Istuin nuitttaiiijan minuutin ääneti,
d ä e n mi^likux^tuksessani uudelleen | ,
tuon ajan. kummalliset tapahtumat—
nain jälleen tuinman, salaperäisen
joten, laskevan auringon, joka kimal­teli
punaisena bamburuokojen välis­sä,
palvdijaiä pronssinväriset kasvot,
— ja ennen kaikkea Tawan suuret,
vakavat silmät, jotka katsoivat mi- j,,.
nuunpiihti^sarii hänelle.
"No niin"; jatkoin, "niin paljon^,
kuin puhutaankin idän apatiasta, toi' ^
mitaan siellä välistä "hyvin ripeästi, l
Viha esimerkiksi vie siellä nopeam- '
min tekoihin kuin muualla, ja ken­ties
on rakkauden laita:samoin. En
tiedä, niistä johtuu — kansan kuu-maverisyydestäkö
vai ilmastosta vai
viidakoiden upeasta kasvullisuudesta,'
kenties niistä kaikista. Näissä asiois­sa
ovat ihmiset siellä yhtä pikaisia,
kuin he ovat hitaita ja vanhoillisia l
kaikessa nauussa. Mutta miksi minä
filosofoin — pääasia on, että vajaan,
kuukauden kuluttua Tavvan ja minun
ensitapaamisesta määrättiin meidän
hääpäivämme."
"Te menitte siis naimisiin 1''
"Häiden piti tapahtua kuun lo­pussa,
mutta sen päivän jälkeisenä
yönä, jolloin ukko Medac, Tawa ja
minä olimme tehneet päätöksemme,
en minä saanut unta — ajatukset
pyörivät kuumeisesti aivoissani. Kak­si
päivää sen jälkeen sanoin Tawalie,
että aioin | ä h t e ä metsälle, koska kat­soin
yksinkertaisesti velvollisuudek­seni
hankkia hänelle sarvikuonon-sar­ven
häälahjaksi — sarvikuonon-sar­ven
arvellaan nimittäin tuottavan m
nea.
Jatkuu
I
i
r
J
o
ei
ie
3"
Hiälu on se, joka seisoo tulevaisn^ 'l
tensa edessä ikäänkuin pclipöydä»
ääressä ja toivoo ja uskoo sokeaa*
sattumaan. — Kotzcbus.
Ystäviä on elämässä niin pdjifl
kitin simpukoita meren f oh jassa. Ku''
tenkin kuorety joiden sisään heltiKJ
takertuvat,:ovat tavallisesti melkeh
kaikki tyhjiä.
Ainoastaan tietävä voi ylistää f'
reittyvää. onnelliseksi täytän typeryy­den
tähden, sillä vain'hätwllä on
viärtämisen tuska, ~ Buchner.
K A N S A N MER*KKIPÄIV.\T
laskettiin ennen viikoissa seuraavastil
Tuomaasta kuus kyntteliin, kyntte^j
Iistä kolme Mattiin, Matista nd^i
Maariaan, Maariasta viis Vm^H
siitä puolikolmatta Erkkiin, Erim
viis Juhannukseen, Juhannuksesöj
viis Jaakkoon, Jaakosta viis rerttfl
Uin, Perttelistä viis Mikkeliin, Mikj
kelistä viis kiekriin, kckristä
män jouluun. .
oi
ja
cl
S}
tv
si(
Pi
M
hi
vä
SO
läj
va
de
nii
lul
SO]
sa;
he
[na,
[soj
[nei
elä
'rut
LTol
itk
oso
ten
ma
I
Ijoll
to,
reräi
[aall
|tä,
K
[van
[huo;