1945-04-28-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Nuoria alynieKiM^
Kristian Heinedker syntyi Lybec-kissä
helmik. 6 p:iiä 1721; Jb 10
kuukauden ikäisenä hän pystyi toistamaan
jokaisen hänelle^ lausutun>a-nan.
12.. kuukauden iässä hän Ä s i
tertoa ulkoa täiikeimms^t Mo6sek:seh
tinan tapaukset. 2^«otiaanä hän oli
oppinut Vanhan ja Uuden I%stamen-tin
historialliset osat. 3-?vuotiaana
hän osasi vastata useimpiin "kys>'-
niykiiin, joita hänelle, teihtiin yleisen
- I&Bw?iäTi'^1ä^'mamtfe?imi'-i^^^^
samana vuonna hän oppi myös puhumaan
latinaa ja rainskäa. Neljäntenä
elin vuotfenaaii hän ryhtyi tutkimaan
uskonoppia ja 'kirkkahistoTiaa,
eikä hän ainoastaan pystynyt selostamaan
lukemaansa, yäan osasi, myös
keskustella sen johdosta ja lausua
asioista omat mielipiteensä.
Tanskan kuningas halusi nähdä tä-.
män ihmelapsen,; ja poika vietiin
Köpcnhaminaan. .Siellä han sai suorittaa
oikean tutkinnon hovilaisten
läsnäollessa, ja hänet selitettiin ihme-lapseksi.
Kotiin palattuaan hän ryhtyi
opettelemaan kirjoitustaitoa, mutta
Oiien ruumiinrakenteeltaan heikko
hän sairastui kesken ja kuoli kesäk.
27 p:nä 1725, siis vain 4 vuoden'ja
4 kuukauden ikäisenä.
Toista lajia oli Thomas Cliatterton,
joka syntyi Englannissa, lähellä Bristolia
marrask. 20 p:nä 1752. Hänen
isänsä oli köyhä suntio ja koulumestari.
Viisivuotiaana hänet pantiin
kouiuun, mutta sieltä hänet lähetet
tiin pian kotiin, sanottiin, että hän
on I:ian tyhmä koulunkäyntiin.
Äiti muori rupjesi silloin opettamaan
kovapäistä vesaansa ja suurella
vaivalla sai hänet oppimaan lukutaidon.
63^ vuoden ikäisenä poika alkoi
tuntea kirjoihin suurempaa kiinnostusta.
Hänet pantiin uudestaan kouluun,
ja siellä hän edistyi erinomaisesti.
15-vuotiaana hän lopetti koulun
käyntinsä ja alkoi ominpäin tutkia
edesmenneiden vuosisatojen oloja.
Kiistä hän julkaisi lukuisia kirjoituksia
sanoma- ja aikalkauslehdissä.
Tällöin hän perehtyi 400 vuotta sitten
vallinneeseen ajatustapaan ja silloin
käytettyyn kieleen siinä m"äärin, että
hän pystyi laatimaan sen ajan. tapauksista
laajoja kuyauksia, jolta
muinaistutkijat luulivat silloisten oppineiden
munkkien kirjoittamiksi.
Hän laati vanhanaikuisella kielellä
myös erittäin arvokkaita -runoja sekä
suurt-n joukon historiaa, runousoppia,
muinaistiedettä, filosofiaa ja näytelmät
aidetta käsitteleviä tutkielmia.
Ksikki nuo kirjoitukset kertoi häh
löytäneensä .eräästä kirkossa säilytetystä
vanhasta lippaasta. Kaikki
niissä näytti olevan kohdallaan! kirjoitukset
oli piirretty mestarillisesti
jäliitellyillä vanhanaikaisilla kh-jai-niilla
vanhalta näyttävälle pergamentille,
ja muste oli perin haalistunutta,
ikää.nkuin a:jan ja kosteuden hinmien-tämää.
Kirjoitdkset, varsinkin runot,
olivat niin nercÄckaita, että oli
maJidotonta q)äilläkään 17-vuotiästa
poikaa niiden laatijaksi. Hän ne kuitenkin
oli itse piirtänyt kaiken perga-nientille,
jonka hän oli saanut vanhan
näköiseksi hieromalla siihen keltavä-riä
ja lattiapölyä, ja käyttänyt vedellä
laimennettua mustetta.
^-"attertonin onnistui aluk^ saada
tuotteensa kaupaksi vanhoina käsikirjoituksina,
mutta sitten petos kek-
-''ttiin, ja hän joutui puille paljaiUe.
(J&tkoaV •
Koin neljähkynimenen minuutin
kuluttua tuKnime vihdoin N 25:n
luo. Meidät otettiin vastaan mitä
sydämellisimmin, ja kun Omdal ja
minä olimme saaneet hyvän pirturyy-pyn
kumpikin ja kuivat vaatteet y l lemme,
heltisi kielen kanta sukkelaan.
jä vastauksia sateli kol-jossa
panoksena oli etämä tai kuole-
,'ma.'
Ajatus, että nieidäivtäy^isijätiää'
koneemme jäihin, oli aluksi katkera.
Mutta sitä mukaa kuin aika kului ja
vaikeudet, ^otka täytyi yoittaa, ilmenivät
koko suuruudessaan, lauhtui tä-ienihätti
mennäj^^^^^^n^ että "v*
"/kuof- '\
/nasta huolimat ta: Me liin?raainriie^;
i;unL"näehim
välimatkan suurenevan j
van, kiiiines jälkimmäinett^^i^
jäävirrart ja Gollet-turiti^^^
taustana hitaasti kääntyy ja suuntaa
yiionön suuta kohti.: j N 24 qn edelleenkin
alallaan!:M e e n ^ ym.'
märrä mitään, ja yksi ja toinen sanooy
että meniiään: katsomaan, onko siellä
im
sanoneeni: "Hauskaa nähdä teidät
jälleen!" kun puristin Roald Amundsenin
kättä. Se on lause tai sanoisinko
fraasi, joka'ei tavallisest merkitse
erityisen pailjon, mutta 'minä
luulen kyllä, että Amundsen nyt j^m-märsi
minut. Ilo siitä, että jälleen
saimme yhtyä rakastetun päällikön
kanssa, jonka tieto, kokemus ja suuri
mä vaikutelma vähitellen, varsinkin
Kysymyksiä ja vastautsia koi- kun nähdirt, että enin osa "N 24:n Etakin sattunut- Mutta ennenkuin
menriielenr-^^^
telyffiin ja starttausyrltyksiin. Huo- kiitämään, se kohoaa maasta ja tuota
mautettiin myöskin, että meidän jo ^ pikaa on sekin korkealla, kirkkaÄ^^
Jaskupaikkojen puutteen vuoksi joka jimassa ja.seuraa N 25^^^^^
tapauksessa pitäisi lähteä vai^^^
deUä koneella paluumatkalle. Hätälaskun,
vaara oli silloin puolta pienempi,
ja toisen koneen hätälasku
merkitsisi kaiken todennäköisyyden
mukaan kaikkien tuhoa. Omasta
•m
kevänä, raskaana ja levollisena suuntaa
vuonosta ulos. Molemmat koneet
ovat, mikä!li voimme arvostella,
nousseet" noin 300-^00 metrin kor-kunto,
yhdessä kaikki vaikeudet voit- puolestani en minä ollut sitä' mieltä,
tavan tarmon kanssa, johti koko yri- ^ suuri oli — huolimatta perätystä,
sisältyi näihin yksinkertaisiin jnoottorimme vauriosta Juottamuk
sanoihin — ja ehkä vielä enemmän seni näihin moottoreihin, jotka koko
kädeniiuristukseen. Ja minusta tun- lenhon ajan pdhjoista kdhtl olivat
tui, että ne sanat: "Samalla tavalla!", käyneet täsmällisesti kuin kellot.'
jotka Amundsen lausui vastaukseksi,
olivat yhtä vilpittömät. Mehän olimme
kaikki kolme tulleet ehjin nahoin
perille ja saatoimme ilmoittaa, että
kone ainakin toistaiseksi oli turvassa
ja muutamieai päivien kuluttua saatavissa
jälleen lentokuntoon yhteisin
voimin.
N 25 asema, oli myöskin sellainen.
Olot ratkaisivat kuitenkin, kuten sanottu,
valintamme^ ja kun me vihdoin.
15 päivänä kesäkuuta jälleen
olimme" oikeassa elementissäijtime,
aijattelin vain ohimennen rakasta N
25:ämme, joka jäi allemme ja taaksemme
ja katosi utuiseen sumuun.
IV
että vain yhteiset ponnistuksecnme O D O T E L L E S S A
saattoivat, pelastaa sen pulmallisesta Päiväkirjalehtiä toukokuun 2Itsestä
tjlastaan. Sehän oli teihnyt hätälaskun
ja sen laita oli vielä pahempi
kuin N 24:n, multa sen molemmat
moottorit olivat täydessä kunnossa.
Jos koneet sattumalta olisivat ajautuneet
kauemmaksi toisistaan sen sijaan,
että lähenivät toisiaan, emme
luultavasti olisi voineet saada aikaan
yhteyttä keskenämme, ja silloin olisi
tuskin kummankaan miehistön onnistunut
saada konettansa-jälleen yksin
kuntoon.
Nytkin, kun meitä oli kuusi miestä,
tuntui meistä melkein arvoitukselta,
kuinka, me alkeellisilla aseillamme
voisimme saada koneen ylöseräälle
lähellä olevalle suurelle, jäälautalle,
jonka olimme toistaiseksi asettaneet
päämääräksemme. Mutta tässä juuri
tuli johtajamme suuri kokemis ja
keksiliäisyys täyteen arvoonsa. Jä
niin saatiin nähdä, että kun kuusi
miestä tekee työtä henkensä edestä,
voivat he aikaansaada uskomattomia.
Useimmille meistä oli sangen pian
kesäkuun 18:nteen.
(Kirjoittanut toimittaja
Fredrik Ramrn.)
Ny-Aalesund, Kings Bay, torstaina
toukokuun 21 :senä. —- He ovat lähteneet:
Rohkea matka on alkanut.
Klo 5.10 iltapäivällä olivat Amundsen,
Riiser-Larsen ja Feuoht ' 'N
25:ssa, Ellswort'h, Dietrichson jä Omdal
N 24:ssa, ja hyvästely alkoi. —
Maajoukko ja ny-aalesundilaiset ystävät
kävivät kättä "puristamassa ja
päätään nyökkäämässä, hyvästellen
järjestään joka miehen, "Farmin"
miehistöstä kävi^ yksi merimiesten
edustaja, ja muut marssivat juhlallisesti
ohi molempien koneiden. Oli
mahdotonta puhua, sillä nuo neljä
moottoria, jotka olivat käyneet pari
tuntia, pauhasivat niin rajusti, että
sanat repeytyivät riekaleiksi ja katosivat
niihin sankkoihin lumipilviin,
joita potkurit kieputtivat ilmaan. Klo
5.15 N 25 ajaa jäälle. Se oli yllätys.
Ei mitään signaaleja. Riiser-Larsen
1 .. .. .... „• r ^ i a c t , r i > c o m T v , < > valu päästi Irti moottorien vumeiset
selvänä, etta amoa pelastuksemme ^ _ , .
oli saada toinen toi molemmat koneet hevosvoimat. Raskas runko tärisee,
lähtökuntoon. Jalkamarssi etelään,
minkä tien valitsisimmekin, oli melkein
mahdoton onnistuakseen. Siitä
oli e h k ä 'N 24:n miehistöllä äsken
saamansa kokemuksen nojalla elävin
tunne.
Meidän työmme ja elämämme seuraavina
viikkoina on kuvattu toisessa
osastossa. Minä lisään vain, että
toiveemme^ että pari päivää työskenneltyämme
N-25: n kimpussa voisimme
saada N 24:n kuntoon, petti. Sen
sijaan oli meillä viikkojen aherrus
yötä ja päivää pelastaaksemme N
25:n. Se oli täydellistä "kissa ja
hiiri"-leikkiä, mutta se oli leikkiä,
kokoo voimiaan ja liukuu verkalleen
rannalta jäälle. Vauhti kiihtyy jäällä,
ja ennenkuin oikeastaan tiedämme,,
kuinka se on tapahtunut, mennä
viiAuu kone pitkin lumista pintaa,
kaartaa ulos jäälle, tekee jyrkän ko-kokäännöksert
ja kiitää rajusti kiihtyvällä
vauhdilla vuonon- perukk^
kohti. Sekunnin — vai olisiko ollut
minuutin — kuluttua .seuraa Diet-richsonin
kone. Se katoaa j s ^ e lu-
•mipilveen — hatut ja lakit pöllähtävät
ilmaan rannalle jääneiden päästä.
Mutta mitä tuo on?
N 24 istuu jääkentällä paikallaan
kuin kivi. Ja missä on N 25? . . .
" ' — Tuolla! Jäällä pieni harmaa piste
Pettyneenä toii-eissaan, kunnianhi- kiitää vuonon perukkaan jäävirran
mon kalvamana ja liian ylpeänä ker- päätä kohti. Eikö se aio kohota?
jätäkseen''hän kuoli v. 1770 vain 18 Nyt se on ilmassa! Ei. On. On
vuoden ikäisenä. totisesti! Vain sekunnin murto-bsa
keuteen, ja N 25 on muutama sata
metriä N 24: n edellä. Kuulemme koneiden
tasaisen jyminän. Selvimpänä
silloin, kun ne Ovat meidän ja
vuonontakaisten tuntrien välillä, koska
kaiku silloin palauttaa äänen kymmentä
kertaa: voimakkaampana autioon
maisemaan, heikompana — melkein
kärpäsen surinana, koneitten
kulkiessa huippujen välisten aukko-
' jen ohi. Seuraamme koneita "kiika-rilia.
Taivas taustana voimme nähdä
niiden rungossa jokaisen yksityiskohdan,
moottorigondolan ja siivet
ja ,havainnontekijäin ja ohjaajain
päät. Mutta kuinka ne näkyvät niin
kauan? . . . Vauhdinhan pitäisi
olla 150 kilometriä tunnissa. Pienenemistään
pienenevät molemmat koneet,
moottorien surina heikkenee, ja
-heikkenee. Vihdoin ne häipyvät pu^
riervaan keveään utuun, jota on
etäämpänä vuonon suulla. Oli aikakin
. . . Katsomme kelloa. Se on
5.22. — Seitsemän minuuttia sen jälkeen
kuin N 25 liukui jäälle, ovat
molemmat lentokoneet 'näkymättömissä.
Seitsemän minuuttia . . .
Voisi yhtä hyvin olla seitsemän tuntia.
Niin paljon oli tapahtunut.
Myöhemmin.
Me, jotka jäimme rannalle seisomaan,
huomaamme nyt eron noiden
kuuden koneissa olevan miehen ja
meidän itsemme välillä. Tähän saakka
olemme kaikki olleet retkikunnan
tasa-arvoisia jäseniä. Meistä on tuntunut
siltä, kuin ei osuuksissamme
suuren päämäärän saavuttamiseksi
olisi ollut mitään eroa. Olemme
eläneet saman katon alla, syöneet samassa
messissä ja voimiemme mukaan
ottaneet osaa työhön saadaksemme
kaikki kuntoon sitä hetkeä
ALEKSIS K I V E N seura on vuosikokouksessaan
päättänyt ryhtyä toimenpiteisiin
.Aleksis kiven nimeen
liitt3rvän kulttuuritalon aikaansaamiseksi
— talon, joka sulkisi stiojiinsa
Aleksis-Kiven teatterin, kivimuseon,
kiitjaston jne, sekä antaisi tyyssijan
kaikille runoilijan tuotantoon ja.persoonaan
kohdistuvalle tieteelliselle ja
taiteelliselle pyrkimykselle kuin myös
kansan henkiselle viljelykseile yleensä.
Melkoinen määrä kannatussitou-muksia
on jo merkitty. Prof. Väinö
Aaltonen on ilmoittanut, lahjoittavansa
seuralle eräitä teoksiaan, m. m.
metrin korkuisen Aleksis Kiven pään
luonnoksen sekä 25 luonnosta kuvituksena
Kiven teoksiin. - Kuvanveistäjä
Yrjö Liipola on luvannut lahjoittaa
talonhanketta varten jonkin
työnsä,-samoin taiteilija Matti Warren.
Näin on hanke.lähtenyt alkuun.
-
' . . . . t ( . . •••••• f '.i ..... • ' 1* .
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 28, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-04-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450428 |
Description
| Title | 1945-04-28-03 |
| OCR text | Nuoria alynieKiM^ Kristian Heinedker syntyi Lybec-kissä helmik. 6 p:iiä 1721; Jb 10 kuukauden ikäisenä hän pystyi toistamaan jokaisen hänelle^ lausutun>a-nan. 12.. kuukauden iässä hän Ä s i tertoa ulkoa täiikeimms^t Mo6sek:seh tinan tapaukset. 2^«otiaanä hän oli oppinut Vanhan ja Uuden I%stamen-tin historialliset osat. 3-?vuotiaana hän osasi vastata useimpiin "kys>'- niykiiin, joita hänelle, teihtiin yleisen - I&Bw?iäTi'^1ä^'mamtfe?imi'-i^^^^ samana vuonna hän oppi myös puhumaan latinaa ja rainskäa. Neljäntenä elin vuotfenaaii hän ryhtyi tutkimaan uskonoppia ja 'kirkkahistoTiaa, eikä hän ainoastaan pystynyt selostamaan lukemaansa, yäan osasi, myös keskustella sen johdosta ja lausua asioista omat mielipiteensä. Tanskan kuningas halusi nähdä tä-. män ihmelapsen,; ja poika vietiin Köpcnhaminaan. .Siellä han sai suorittaa oikean tutkinnon hovilaisten läsnäollessa, ja hänet selitettiin ihme-lapseksi. Kotiin palattuaan hän ryhtyi opettelemaan kirjoitustaitoa, mutta Oiien ruumiinrakenteeltaan heikko hän sairastui kesken ja kuoli kesäk. 27 p:nä 1725, siis vain 4 vuoden'ja 4 kuukauden ikäisenä. Toista lajia oli Thomas Cliatterton, joka syntyi Englannissa, lähellä Bristolia marrask. 20 p:nä 1752. Hänen isänsä oli köyhä suntio ja koulumestari. Viisivuotiaana hänet pantiin kouiuun, mutta sieltä hänet lähetet tiin pian kotiin, sanottiin, että hän on I:ian tyhmä koulunkäyntiin. Äiti muori rupjesi silloin opettamaan kovapäistä vesaansa ja suurella vaivalla sai hänet oppimaan lukutaidon. 63^ vuoden ikäisenä poika alkoi tuntea kirjoihin suurempaa kiinnostusta. Hänet pantiin uudestaan kouluun, ja siellä hän edistyi erinomaisesti. 15-vuotiaana hän lopetti koulun käyntinsä ja alkoi ominpäin tutkia edesmenneiden vuosisatojen oloja. Kiistä hän julkaisi lukuisia kirjoituksia sanoma- ja aikalkauslehdissä. Tällöin hän perehtyi 400 vuotta sitten vallinneeseen ajatustapaan ja silloin käytettyyn kieleen siinä m"äärin, että hän pystyi laatimaan sen ajan. tapauksista laajoja kuyauksia, jolta muinaistutkijat luulivat silloisten oppineiden munkkien kirjoittamiksi. Hän laati vanhanaikuisella kielellä myös erittäin arvokkaita -runoja sekä suurt-n joukon historiaa, runousoppia, muinaistiedettä, filosofiaa ja näytelmät aidetta käsitteleviä tutkielmia. Ksikki nuo kirjoitukset kertoi häh löytäneensä .eräästä kirkossa säilytetystä vanhasta lippaasta. Kaikki niissä näytti olevan kohdallaan! kirjoitukset oli piirretty mestarillisesti jäliitellyillä vanhanaikaisilla kh-jai-niilla vanhalta näyttävälle pergamentille, ja muste oli perin haalistunutta, ikää.nkuin a:jan ja kosteuden hinmien-tämää. Kirjoitdkset, varsinkin runot, olivat niin nercÄckaita, että oli maJidotonta q)äilläkään 17-vuotiästa poikaa niiden laatijaksi. Hän ne kuitenkin oli itse piirtänyt kaiken perga-nientille, jonka hän oli saanut vanhan näköiseksi hieromalla siihen keltavä-riä ja lattiapölyä, ja käyttänyt vedellä laimennettua mustetta. ^-"attertonin onnistui aluk^ saada tuotteensa kaupaksi vanhoina käsikirjoituksina, mutta sitten petos kek- -''ttiin, ja hän joutui puille paljaiUe. (J&tkoaV • Koin neljähkynimenen minuutin kuluttua tuKnime vihdoin N 25:n luo. Meidät otettiin vastaan mitä sydämellisimmin, ja kun Omdal ja minä olimme saaneet hyvän pirturyy-pyn kumpikin ja kuivat vaatteet y l lemme, heltisi kielen kanta sukkelaan. jä vastauksia sateli kol-jossa panoksena oli etämä tai kuole- ,'ma.' Ajatus, että nieidäivtäy^isijätiää' koneemme jäihin, oli aluksi katkera. Mutta sitä mukaa kuin aika kului ja vaikeudet, ^otka täytyi yoittaa, ilmenivät koko suuruudessaan, lauhtui tä-ienihätti mennäj^^^^^^n^ että "v* "/kuof- '\ /nasta huolimat ta: Me liin?raainriie^; i;unL"näehim välimatkan suurenevan j van, kiiiines jälkimmäinett^^i^ jäävirrart ja Gollet-turiti^^^ taustana hitaasti kääntyy ja suuntaa yiionön suuta kohti.: j N 24 qn edelleenkin alallaan!:M e e n ^ ym.' märrä mitään, ja yksi ja toinen sanooy että meniiään: katsomaan, onko siellä im sanoneeni: "Hauskaa nähdä teidät jälleen!" kun puristin Roald Amundsenin kättä. Se on lause tai sanoisinko fraasi, joka'ei tavallisest merkitse erityisen pailjon, mutta 'minä luulen kyllä, että Amundsen nyt j^m-märsi minut. Ilo siitä, että jälleen saimme yhtyä rakastetun päällikön kanssa, jonka tieto, kokemus ja suuri mä vaikutelma vähitellen, varsinkin Kysymyksiä ja vastautsia koi- kun nähdirt, että enin osa "N 24:n Etakin sattunut- Mutta ennenkuin menriielenr-^^^ telyffiin ja starttausyrltyksiin. Huo- kiitämään, se kohoaa maasta ja tuota mautettiin myöskin, että meidän jo ^ pikaa on sekin korkealla, kirkkaÄ^^ Jaskupaikkojen puutteen vuoksi joka jimassa ja.seuraa N 25^^^^^ tapauksessa pitäisi lähteä vai^^^ deUä koneella paluumatkalle. Hätälaskun, vaara oli silloin puolta pienempi, ja toisen koneen hätälasku merkitsisi kaiken todennäköisyyden mukaan kaikkien tuhoa. Omasta •m kevänä, raskaana ja levollisena suuntaa vuonosta ulos. Molemmat koneet ovat, mikä!li voimme arvostella, nousseet" noin 300-^00 metrin kor-kunto, yhdessä kaikki vaikeudet voit- puolestani en minä ollut sitä' mieltä, tavan tarmon kanssa, johti koko yri- ^ suuri oli — huolimatta perätystä, sisältyi näihin yksinkertaisiin jnoottorimme vauriosta Juottamuk sanoihin — ja ehkä vielä enemmän seni näihin moottoreihin, jotka koko kädeniiuristukseen. Ja minusta tun- lenhon ajan pdhjoista kdhtl olivat tui, että ne sanat: "Samalla tavalla!", käyneet täsmällisesti kuin kellot.' jotka Amundsen lausui vastaukseksi, olivat yhtä vilpittömät. Mehän olimme kaikki kolme tulleet ehjin nahoin perille ja saatoimme ilmoittaa, että kone ainakin toistaiseksi oli turvassa ja muutamieai päivien kuluttua saatavissa jälleen lentokuntoon yhteisin voimin. N 25 asema, oli myöskin sellainen. Olot ratkaisivat kuitenkin, kuten sanottu, valintamme^ ja kun me vihdoin. 15 päivänä kesäkuuta jälleen olimme" oikeassa elementissäijtime, aijattelin vain ohimennen rakasta N 25:ämme, joka jäi allemme ja taaksemme ja katosi utuiseen sumuun. IV että vain yhteiset ponnistuksecnme O D O T E L L E S S A saattoivat, pelastaa sen pulmallisesta Päiväkirjalehtiä toukokuun 2Itsestä tjlastaan. Sehän oli teihnyt hätälaskun ja sen laita oli vielä pahempi kuin N 24:n, multa sen molemmat moottorit olivat täydessä kunnossa. Jos koneet sattumalta olisivat ajautuneet kauemmaksi toisistaan sen sijaan, että lähenivät toisiaan, emme luultavasti olisi voineet saada aikaan yhteyttä keskenämme, ja silloin olisi tuskin kummankaan miehistön onnistunut saada konettansa-jälleen yksin kuntoon. Nytkin, kun meitä oli kuusi miestä, tuntui meistä melkein arvoitukselta, kuinka, me alkeellisilla aseillamme voisimme saada koneen ylöseräälle lähellä olevalle suurelle, jäälautalle, jonka olimme toistaiseksi asettaneet päämääräksemme. Mutta tässä juuri tuli johtajamme suuri kokemis ja keksiliäisyys täyteen arvoonsa. Jä niin saatiin nähdä, että kun kuusi miestä tekee työtä henkensä edestä, voivat he aikaansaada uskomattomia. Useimmille meistä oli sangen pian kesäkuun 18:nteen. (Kirjoittanut toimittaja Fredrik Ramrn.) Ny-Aalesund, Kings Bay, torstaina toukokuun 21 :senä. —- He ovat lähteneet: Rohkea matka on alkanut. Klo 5.10 iltapäivällä olivat Amundsen, Riiser-Larsen ja Feuoht ' 'N 25:ssa, Ellswort'h, Dietrichson jä Omdal N 24:ssa, ja hyvästely alkoi. — Maajoukko ja ny-aalesundilaiset ystävät kävivät kättä "puristamassa ja päätään nyökkäämässä, hyvästellen järjestään joka miehen, "Farmin" miehistöstä kävi^ yksi merimiesten edustaja, ja muut marssivat juhlallisesti ohi molempien koneiden. Oli mahdotonta puhua, sillä nuo neljä moottoria, jotka olivat käyneet pari tuntia, pauhasivat niin rajusti, että sanat repeytyivät riekaleiksi ja katosivat niihin sankkoihin lumipilviin, joita potkurit kieputtivat ilmaan. Klo 5.15 N 25 ajaa jäälle. Se oli yllätys. Ei mitään signaaleja. Riiser-Larsen 1 .. .. .... „• r ^ i a c t , r i > c o m T v , < > valu päästi Irti moottorien vumeiset selvänä, etta amoa pelastuksemme ^ _ , . oli saada toinen toi molemmat koneet hevosvoimat. Raskas runko tärisee, lähtökuntoon. Jalkamarssi etelään, minkä tien valitsisimmekin, oli melkein mahdoton onnistuakseen. Siitä oli e h k ä 'N 24:n miehistöllä äsken saamansa kokemuksen nojalla elävin tunne. Meidän työmme ja elämämme seuraavina viikkoina on kuvattu toisessa osastossa. Minä lisään vain, että toiveemme^ että pari päivää työskenneltyämme N-25: n kimpussa voisimme saada N 24:n kuntoon, petti. Sen sijaan oli meillä viikkojen aherrus yötä ja päivää pelastaaksemme N 25:n. Se oli täydellistä "kissa ja hiiri"-leikkiä, mutta se oli leikkiä, kokoo voimiaan ja liukuu verkalleen rannalta jäälle. Vauhti kiihtyy jäällä, ja ennenkuin oikeastaan tiedämme,, kuinka se on tapahtunut, mennä viiAuu kone pitkin lumista pintaa, kaartaa ulos jäälle, tekee jyrkän ko-kokäännöksert ja kiitää rajusti kiihtyvällä vauhdilla vuonon- perukk^ kohti. Sekunnin — vai olisiko ollut minuutin — kuluttua .seuraa Diet-richsonin kone. Se katoaa j s ^ e lu- •mipilveen — hatut ja lakit pöllähtävät ilmaan rannalle jääneiden päästä. Mutta mitä tuo on? N 24 istuu jääkentällä paikallaan kuin kivi. Ja missä on N 25? . . . " ' — Tuolla! Jäällä pieni harmaa piste Pettyneenä toii-eissaan, kunnianhi- kiitää vuonon perukkaan jäävirran mon kalvamana ja liian ylpeänä ker- päätä kohti. Eikö se aio kohota? jätäkseen''hän kuoli v. 1770 vain 18 Nyt se on ilmassa! Ei. On. On vuoden ikäisenä. totisesti! Vain sekunnin murto-bsa keuteen, ja N 25 on muutama sata metriä N 24: n edellä. Kuulemme koneiden tasaisen jyminän. Selvimpänä silloin, kun ne Ovat meidän ja vuonontakaisten tuntrien välillä, koska kaiku silloin palauttaa äänen kymmentä kertaa: voimakkaampana autioon maisemaan, heikompana — melkein kärpäsen surinana, koneitten kulkiessa huippujen välisten aukko- ' jen ohi. Seuraamme koneita "kiika-rilia. Taivas taustana voimme nähdä niiden rungossa jokaisen yksityiskohdan, moottorigondolan ja siivet ja ,havainnontekijäin ja ohjaajain päät. Mutta kuinka ne näkyvät niin kauan? . . . Vauhdinhan pitäisi olla 150 kilometriä tunnissa. Pienenemistään pienenevät molemmat koneet, moottorien surina heikkenee, ja -heikkenee. Vihdoin ne häipyvät pu^ riervaan keveään utuun, jota on etäämpänä vuonon suulla. Oli aikakin . . . Katsomme kelloa. Se on 5.22. — Seitsemän minuuttia sen jälkeen kuin N 25 liukui jäälle, ovat molemmat lentokoneet 'näkymättömissä. Seitsemän minuuttia . . . Voisi yhtä hyvin olla seitsemän tuntia. Niin paljon oli tapahtunut. Myöhemmin. Me, jotka jäimme rannalle seisomaan, huomaamme nyt eron noiden kuuden koneissa olevan miehen ja meidän itsemme välillä. Tähän saakka olemme kaikki olleet retkikunnan tasa-arvoisia jäseniä. Meistä on tuntunut siltä, kuin ei osuuksissamme suuren päämäärän saavuttamiseksi olisi ollut mitään eroa. Olemme eläneet saman katon alla, syöneet samassa messissä ja voimiemme mukaan ottaneet osaa työhön saadaksemme kaikki kuntoon sitä hetkeä ALEKSIS K I V E N seura on vuosikokouksessaan päättänyt ryhtyä toimenpiteisiin .Aleksis kiven nimeen liitt3rvän kulttuuritalon aikaansaamiseksi — talon, joka sulkisi stiojiinsa Aleksis-Kiven teatterin, kivimuseon, kiitjaston jne, sekä antaisi tyyssijan kaikille runoilijan tuotantoon ja.persoonaan kohdistuvalle tieteelliselle ja taiteelliselle pyrkimykselle kuin myös kansan henkiselle viljelykseile yleensä. Melkoinen määrä kannatussitou-muksia on jo merkitty. Prof. Väinö Aaltonen on ilmoittanut, lahjoittavansa seuralle eräitä teoksiaan, m. m. metrin korkuisen Aleksis Kiven pään luonnoksen sekä 25 luonnosta kuvituksena Kiven teoksiin. - Kuvanveistäjä Yrjö Liipola on luvannut lahjoittaa talonhanketta varten jonkin työnsä,-samoin taiteilija Matti Warren. Näin on hanke.lähtenyt alkuun. - ' . . . . t ( . . •••••• f '.i ..... • ' 1* . |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-04-28-03
