Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 23, 1949

              mus tuli näin pää-
L<Laurin rintaa vasri
yhden ainoan arj
Vrnekin kietaisi ai-|
itan vyötärölle jjj
ikuinen kaunei&j
ta sinun vertaista-i
tule koskaan #1
Btken äahettömyy-j
lokkaasti: "(hm
I murheitten aik2-|
n suurta onnea,"
s3TJempääolisiea-j
culkua, p}7hkaia|
aa kyyneleen sil-|
mc riensi äitinä
poskea ja sanoi:
istä kaikista kaii-1
cuningalar. Kat­ikin
hänen pai'-j
»Bkattoia ja splakpjta
inkuin kutsuen vieraita luoksensa,
^•inpärillä tuli ja mem, kiirditien,
gjen la lunkeillen, kirjava ibmisjouk-jota
puhui outoa kidtä.
itamassäL. ei ollut ainoatakaan eu-j
pajaisia laivaa; siinä vilisi pelkkiä
lurilaisia soimia, trabakaleja ja muita
laisia aluksia, joilla saattoi l^ydä
jppaa ainoastaan rannikoilla.
Vai tämä se on Afi:ikka", saiioi And-
LV - inikähän kaupunki tämä lienee?"
•Sen mukaan, miten kauan olemme
eet matkalla sekä pttaeB lukuun myö-
[uulen ja merirosvojen tavat, luulisin
Booan satamassa", vastasi
pteeni. Oikein häni^i päättänytkin.
[Muutamia rosvoja ..asettui nyt y ^ -
'n ympärille ja niin.lähdettiip inarssi-lan
kaupunkiin. Vieiä kerraa k-^tspi
[pteeni Florio satama^, jonka vilise-iä
pinnalla pienten alusten keskeltä
losi merorosyon rilliltä kuuimri ja sen
'Lokki" parkja. .Sänetönnä,
irhemielin katseli kapteeni .^^^ vii-,
isen kerran pientä rakasta
insa, jolla hän niin usein iloisesti oli
fetänyt Välimeren lämpimillä sini-aal-
Ua. Hän huokasi sitten syvään |a
|tkoi k ulk uansa, lopettaakseen inustain
tijainsa sysäykset ia-iirofleni^^ '
Jpian tultiin jotenkin isolle b a ^^
auppspaikalle) keskelle kau^»M*^
oli iso tori, jota avonaiset jpylvl^fcäy-
Irät reunustivat. Siellä ^ oli kaupan
likkia Afrikan raniukbitteri, jopa ^A^
aan isänmaankin tuotteita: BHedul-
|rid'in taateleja, Algerian villoja/ Ma-
|kon sijkkikantaita, Atlas-vuoriston lei-
|nantaljoja, Maräbulinnun höyheniä
arasta, pomeransseja ja granaatteja
lunisista. jopa Parfurin kultahiekkaa-
|n ja Xubian mustia orjia, joiden isan-
|aa on Saharan toisella puolen, lähellä
piväntasaajaa.
I Torilla vaalii tse va vilkas liike kaikki-omituisuuksineen
kiinnitti nuoren
ndreaan herkän huomion puoleensa;
jän näki äkkiä niin paljon. Uutta ja ou-a.
että hän hetkiseksi unohti oman sur-ean
tilansa. : '••'•-•:••[/'•'
Mutta tätä unhoitusta ei kauan kes-pnyt.
Tultuaan siihen osaan basaaria,
pssa orjakauppa oli, joutuivat vangit
herirosvojen käsistä erään kauppaime-jen
haltuun, joka näkyi olevan kiinteis-p
kauppasuhteissa rosvojen kanssa.
Kauppamiehellä oli basaarin pylväs-lävlävässä
aitta tai varsinainen myy-pälä,
jonne hän illalla pani elävän ta-aransa
lukon taakse. Saatuaan kum-ninkin
uutta tavaraa, asetti hän sen —
uten muutkin kauppiaat tavaransa —
^.vymäJänsä edustalle ostajain näkyviin.
'Lokinkin'' miehet asetettiin näytteille
-aislaiRatolle, ja kotvasen .kuluttua oli
leidän ympärilleen keräytynyt joukko
'teliaita, jotka heitä tarkastelivat ja
oettelivat, kysellen kukin hintaa ja o-
•"inaisuuksia.
Uteliain joukosta astui esille, muuan
iiskeaihDinen muhamettilainen. Päässä
lanellä oli valkoinen turbaani, jaloissa
leveät housut ja yllään sininen käuhta- :
la- Hän näytti olevan jonkun rikkaan
turkkilsisen hovimestari. Kapteeni Flo- p veti paikalla puoleensa hänen huo-'
ilonsa, sillä hän oli vangeista kookkain
[ja väkevin.
Muslemi ei puhunut sanaakaan; hän
P'^ti \a:n kaksi sormeansa kapteenin
|5uuhun ja koetti hänen hampaitansa, ai-i^
an kuten hevosta ostettaessa tehdään.
%teer.:n kasvoista näkyi Selvästi,'
Jumka kiihkeästi häntä halutti tehdä tuo
-a^yUjn nioslemi kahta sormea köyhem-.
^•aks:. mutta järki neuvoi häntä-pysy-"'
^aän ayallaan ja jättämään semmoiset
•emput sikseen.
^enjälkeen tunnusteli tuo kirjava
!"rkki]a^nen vielä kapteenin käsivarsia
sääriä ia sitten, huomattuaan ne tar-
P««Uisen lujiksi, kysäsi jotakin kauppi­aalta.
Tämä vastasi pari ssuaaa, ilmoit-
^en kapteenin hinnan/
Ostaja katsahti kauppioQseen
silmin, tuimisti tuuheita tulnaakarvo-jaan,
veti kou^uSen nenänsä vinoon ja
äänsi vähän ajan perästä lyhyen sanan,
joka lienee merkinnyt "liian paljon".
Kauppias löi hämmästyneenä käten­sä
yhteen.
"Paljon, niinkö?" huudahti hän. " E i -
hän tämä ole hinta eikä mikään!"
Ja nyt rupesi hän suun täydeltä ylis-telemään
kapteenin hyviä ominaisuuk­sia,
otti vangin kädestä kiinni, kääri hi­han
ylös" käänsi ja väänsi kättä jos jon-nekm
päin, löi häntä n>Tkillä rintasui,
niin että kumahteli, kolkutteli rystysil­lään
kapteenin\kaIloa ja tiersi ja pyörit­teli
häntä kidn p ö l l y ä ; Viimein pani
hän kätensä ristiin rinnaiUe jä nöyrästi
^kumarrellen vakuutti jä vannoi; ettei
jhän voi myydä kapteenia roppad^an hd-ponmialla.
Vähän ajan perästä Mn nähtävästi
tuli taipuyaisemms^i ja alensi hintaa,
sillä tuimuuden typyt kirjavan tiirkki-laisen
kasvoilta katosivat jälleen, hän
näytti tyytyväiseltä, pisti Viimein käten­sä
kyynärää syvälle housujensa taskuun,
otti sieltä likaisen nafakakukkäron jä
maksoi.
Kapteem Florio oli ostettu. .Kauppi
pbti rahat hyviUään taskuunsa- ja ostaja'
viittasi i^pteeniaseur^^
^^jmel©Bt.kie silniiiii,
kuii; jhe' nä^ raastetun kapteeninsa
niin kelyottömaila tayalla ryöstetlÄyän
heiltä ppis. , Turhsui, m^^ plisi
kuniminkm ollut ruveta tässä vastarin­taan;
senyiipksi he vain ääneti puristivat
hänen, kättään.
'^Onnea matkalle"! sanoi kapteeni
Florio, luoden puhuvan silmäyksen me­relle
päin, ikäänkuin näin ilmoittaen
heille aikovansa paeta heti kun se kävi
päinsä, ja hyvällä omallatunnolla kehoit-taen
tovereitansakin tekemään samoin.
Sitten seurasi, hän vakavin askelin uut­ta
herraansa.
Ennen iltaa oli Andre aankin käynyt
samalla lailla.
Muuan vanha harmaapartainen mus-lemi,
Bonan arvokkaimpia asukkaita,
kulki basaaria pitkin. Kansa väistyi
joka paikassa kunnioittavasti hänen tiel­tään,
sillä sekin, joka ei häntä tuntenut,
näki hänen yllään vihreän kauhtanan,
ja vihreä on profeetan väri, jota käyttä­vät
ainoastaan ylimykset.
Andreaan solakka ruumis ja vUpitön
katsanto miellyttivät heti kohta uldtoa.
Hän kysyi kauppiaalta hintaa ja maksoi
paikalla, vähääkään tinkimättä, sum­man,
minkä hävytön kauppias kaikessa
nöyryydessään oli vaatinut. Andreaalle
hän ei sanonut sanaaikaan, tietäen kai­keti,
ettei tämä ymmärtänyt hänen kiel­tään.
Lempeän totisesti hän vain viit­tasi;
Andreas nousi kaislamatoltaan ja
läksi vanhan herran mukaan, joka as-
^ui;ant>^k^ ©feBSnsä kaupiin^
gm epätaisi% katiy ^
- • ' X I I I " •
Andreaan isäntä oli nimeltään Ali
Hussein. Iphen kesääkspntonsa vä­hän
matkan päässä kaupungista itään
meren rannalla. Yksinkertainen, valkoi­seksi
l;alkittu talo, jossa oli neljä pien­tä
nelikulmaista ikkunaa, nekin lasin
.> asemesta yärittömillä/ tiheillä ruoderis-tikoilla
:\^rustetut.
Piha oli sen sijaan jotenkin avara. A -
vonainen pylväskäytävä reunusti sitä;
muratti ja metsäviihapuu kutoi kaikki-all?^
irarjokkaita lehtiverkkoja ja nurkis­sa
<divat paksurunkoiset laakeripuut a-settuneet
iiheiiiin vihreisiin lyhmiin.
Keskoa pihaa kukkivien ruusuptensait-ten
v ä l i s i suihkiisi valkoisesta marinori-sanimiosta
kirkas vesisade, yhdistäen
hiljaisen, miellyttävän lirinänsä vtileäfi-iltatuulen
suhahduksiin ja kuiskau^in
tihesMi: lehdistössä. •
l^mä oli todellakitt viehättäi^ pa^-
ka; hiehoinkaan; herra d olisi saattanut
toivoa miellyt^vämi^ olopaikkäa ke­rsalla
kuin tämä viileä siimc^äs pihä oli.
Andreas astui herransa perässä tähän
piiia^^ r jojql^: 1^^^
ihastutti vJ^tä. ; Monilukuiset - musta^f
orjat tervehtiA^t talon herraa nöyrästi,
äänettömästi kumartaen. Herra .viitta­si
pienen neekeripojan ja osoitti, isanaä-käan
sanomatta, Andreasta. Poika nä­kyi
hyvin ymmärtäneen viittauksen; sil­lä
hän vei uuden toverinsa heti paikalla
toiseen, pieneen ja yksinkertaiseen' pi-'
haan.
Tämän keskellä oli jollakin mustal­la
nesteellä täytetty amme.
Poika talutti Andreaan ammeen ää­reen
ja koetti hänelle viittauksilla selit­tää,
että hänen tuli riisua yaatteensa ja
astua tuohon mustaan nesteeseen.
.Andreas ymmärsi kyllä pojan viitto­miset,
mutta yitkasteli sentään, hän kun
ei voinut käsittää, mikä tarkoitus tällä
kylvyllä oli.
Pieni murjaani purskahti nauramaan
ja koetti kaikin tavoin saada toverinsa
tottelemaan. Hän osoitti hänen valkoi­sia
kasvojaan ja käsiänsä, asetti sitten
oman mustan kätensä niiden rihhälle,
tehdäkseen siten selveoimäksi värien e-roituksen,
ja rupesi sitten suuta mutis-tellen
morkkaamaan Andreaan • ihon Vä­riä,
ylistellen sitä vastoin omaahsa. Kai­kesta
tästä ymmärsi Andreas ainoastaan
viittaukset ja päätti niistäySettä hänen
oli .astuttava ammeeseen ja sukellettava
sen taivas tiesi millaiseen sisällykseen,
kadottaakseen ruman valkoisen värinsä
ja tullaksensa muitten palvelijain muo­toiseksi.
Semmoinen kai lienee isännän tahto,
arveli .\ndreas eikä enää turhaan ru­vennut
tätä ilveilyä viivyttämään, vaan
riisw^tte«Kä^ j^^^^^
Jo nyt jpsssöiin ollaan", ajatteli hän,
päätään pudistellen, ''en olisi unissa­kaan
uskpniit, että mfeidän herr^ta jos­kus
tehtäisiin musta murjaani. iMiiähäo
nyt isä sanoisi? Eritäs maisteri ^ians-vetus?
Ja löisipä äiti parkakin kätensä
yhteen pelosta ja hämmästyksestä, näh­tyään
ppikansa mystana kuin IvorppI! Ei
maar y^iha yah^tiljuian minua «nää tun­tisi,
vaan haukkuisi itse aivan ys­kään
asti, jos tämmpisemi astuisin koti­pihaan".
^umma neste, jpka pii valmistettu
«rilaisi^t^i pafninalneista, tekikin tehtä­vän^,
ICun Andreas pii pessyt siinä
silmän^kin.ja
hänen kasvonsa jo aivsahiru^keat; naatta
kun l>än vielä ^uutarnan minuutin oU
iseispnut aupngon paisteen, niin muut-*
tui täi|)ä ru^eus niin tummaksi, että
tuskin piisi ypinut l^upmatia
ja neekeripojan ihonvärin välillä.
Jos :mias4lfiaa^
murjfuuie|a, nim.plbi Anidh^ voinut
sa;
'^Märoksalla-yUmmällff''. . . Efie-järven rannalla läheliä Port BurvfeUia.
Ne€^ripDika\taosst jä huusi Mnen
ympäriU^äh, siten psoittaen iloansa tä­m
ä n värinmuutpksen johdpsta. Sitten
h ä h j u ( ^ i |ik>is p ^ palaten ^kuiten^»
kiht^pi^li i;qajt(kanaän itäoiäinen: puk^^
hda^ d r e a i ^ ; t ä y t y r p i j ^ u t i i a . - ^ o i k^
saattpihänet^sitten t ä s s ä puvussa isoQD'
pihaan, .jpssa yärsi^al^t heekeriorjat
teryiehtivät täidpHkäasti laiteltua kump*
paniaiisa myhäiUen ja irvist^^
tä heidän luniiivalkoiset hampaansa nä*
kyivät. Mdrea^ imeli ^ähd^v91^^
i t s e ä i ^ ; hän luitsahti yesiammeen pin­taan
ja - i r auttakaa, hyvät Uimiset!
h ä n säpsähti ja oli kaatua selälleen, s i l lä
hän näki olevansa mustempi mustinta
nuohoojaa.
Neekeripoika y^i hänet sitten herransa
luokse pylväskatokseen, josta oli näkö­ala.
rnerelle ja joka oli vieläkin kauniim­pi
kuin piha.
.Siellä istui AH Hussein pehmoisilla
silkkipatjoiUa jalat ristissä allaan. Me­reltä
hiljaa suhahteleva. tuuli liehautteli
joskus hänen lumivalkoista partaansa.:
Avara valkoinen villapuku verhosi yan-hukse^
i kookasta laihaa vartaloa. Hän
rmeskeli monirnutkaisesti, kierretyn nar-gili-
putkeh 'kalliilla kivillä koristettua
sauhuketta puhallen hjrvänhajuista sa­vua.
Vanhukseji katse pii luotu aurin­gon
pi^s^eessa kimalteleviin meren aal­toihin,
.jptka hiljaa matoiyat rantaan;'
ukko näkyi nauttivan suloista, haavei­levaa.
lepoa.
Ali Hussein nyökäytti tyytyväisenä
turbaaniin kprittyä päätääjn nähtyään
uuden palvelijansa tarpeeksi mustennet-tuna
edessään. Viittauksella käski hän
nuorukaista istumaan jalkainsa juureen
hienotekoiselle matolle, joka pii levitetty
pylväskatoksen lattialle. Tuskin oli
Andreas istahtanut, tietysti hänkin pan­nen
jalat allensa ristiin, kun iso lumi­valkoinen
kissai, joka tähän asti oli
maannut Ali Husseinin sylissä, liikautti
ruusunpunaiselle kuultavia korviensa
päitä, räpäytti keltaisia silmiänsä, hau­kotteli
ja, hypättyään herrjrnsa sylistä
lattialle, koukisti selkänsä jyrkäksi kaa­reksi;
sitten hiipi se, hiljalleen liikutel­len
pystysuoran häntänsä päätä oikealle
ja yasemmalle, suoraan Andreaan luo,
jonka polvea vasten se ystävällisesti
kehräten rupesi hankaamaan itseään.
Tämä valkoisen kissan käytös ratkaisi
toistaiseksi .Andreaan kohtalon. Kissa
oli näet Ali Husseinin lemmikki-eläin
(kissaahan profeettakin oli rakastanut
enemmän kuin muita eläimiä), ja koska
nyt Andreaan oli onnistuhut heti ensi
hetkestä alkaen voittaäTpuoleensä nain
mahtavan nelijalkaisen olennon suosio,
niin pääsi hän tästä hetkestä saakka Ali
Husseinin lähimpään seurueeseen ja sai
toiiheksensa olla tuon^ Gambia nimisen
kissan ylimmäisenä hovimestarina.
Ali Husseinin lähimpään seur;ueeseeii
kuuluivat ii3rt neekeripPika Zanga, pii-
JLAUANTAINA, HEINÄKUUN 23 PÄIVÄNÄ, W49^ SIVU 5
1 1
'sm
'A
UM
i l
1"! •m