1948-07-24-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
n on tapahtunut, etta
pysähtynyt iltakäveljuj
nkiilmaaii sviyttääkseea
mietiäkseen menneisyvtfi!
I niin kaukaiselta kuin'- '
on joUakin lailla tehnjt i i
tuksen yhdistäessään teos
iäisen näyn erääseen sama^
taan, vuosia sitten. —
a Jiuorena, intomielisenä; (5
tämän pyöreän kadunhil.
ehäksi", jonka valot sjitjj.
Mnen ensiramäisen^pala.
«nsa kanssa. Vain ensio.
taus oli jättänyt jälkeeiä
itelman.
tö, jonka ruskeille suorta.
eutunut kosteuden kutoBa
ja jonka hämärässä kis.
t hamp)aat olivat nauraa^
nmäistä suurta iloaaii
/at vain iltasin tässä mai-i
kyllästämässä, \^nkkääiä
i " .
kisessa harmaudessa 'ta-i
3tti merkityksensä. SiBdn
sileä, harmaa kadunpinta,
ihmiset tai meluavat kou-ivat,
ja katua reunustavien
jaljaat oksat käpert.vi\it
staa vasten,
päiviensä pituus huipentd
tnkseen, iltaan,
taan portti nieli hänet aa-
Koneen levottomaan i}>
tosivat mielikuvat t\1öaa
a. Hän tiesi tyttönsä is-penkillä
ja ahtavan pää-joita
vailla hän oli joutö-j
Hän ei välittänyt
se tyhmä tytön si\Tst>t
joka ilta -'taikakehä" ja
a mukana.
attoi hymyillä, nuoruudel-i
sillekin, että lyhvnda
aikeen oli nielljt karvai-iloja
tytön silmien auetts-in,'*
mikä ylipääsemätöa
in maailmoittensa \ Ä
i aikaa — surukin, t\1öa
m näköpiiristään,
it kuluneet ja häncsiä oS
perheellinen, keski-8äi-paikka
ei sHti oHut^ka-j
lan tuntuista meTkitjs-än-
oli ammentanot aika-jutta,
rakkautta — j*
atkeraa vihaa. —
ki päättynji y^m hilp
luomaan ty\Tit>Tnykitfo.
— Savuke on sammuBCt-
,a, — Ohikulkijaina^l
ntyneet. Läheisessä n-muvat
ja syttyvät ^-a^
loppumisesta. Ovet ki-hetkeksi
täyttää kadia
a nauru. —
iskeleet. jotka heilabt«l^
lisinä lähestyvät,
varjo siirtyy hänen var-a
maUla. värl=«%-ä
, monisärmai-^n vcrkos
savukkeeseensa tulta-ennon.
jonka vääni>iO^
a silmien simmunutlMS-kertoo
halp^ihintat^
varttuneemiiillle pojille
(Terä-lrfidessä A. Y.) •'
Jännittynyt odotus
Unto Seppäsett "MyUykylän Juklasta**
\: Aatami, mies ilimissuvuu, aamu-
I iiaaiarfetä. \'ihittiin avioliittooni Eeva-nimisen
jalon aatelisneidon kanssa Pa-
; jiisissa. Toisten tiedemiesten mukaan
Paratiisissa, joka sijaitsee itäänpäin
Iisalmesta
suosittelemme lukijalle alan erikoiskirjallisuutta,
kuten metsänhoitaja \Vattu-laisen
teosta: Tyvestä puuhun noustaan
tai Kalle Tikkasen kirjaa: 'xPuusta pudonnut.
K : Korea. Hyvin puettu nainen, jol-
^ TUS josta kirjoittaja on tietonsa la on kettupuuhka. Myös niemimaa.
1-tanut oli sikäli tuhruinen, että geo- Japanin hallinnassa vuoteen 1945. Ny-
• a oaikanmäärittelyssä saattaa kyisin tasavalta. Sinappijuurta ja kaa-ilmeinen
a5iaka5.
hakevana, on
n var]oMii. MuH» o
tarpeessa, on \-ain pf-ohtunut
mlclUtTäan jo-
*rran oUut.
gsiintyä virheitä, mutta se ainakin on
vannaa, että nuori aviovaimo evakuoi
linnan puutarhasta omenan, josta tuli
perheen kohtalo. Myöhempi tutkimus
on osoittanut, että kyseinen hedelmä oli
I siksi hapanta, että puistonBoftaja Adam
[ siitä haukattuaan sai kroonillisen vatsataudin
(tricolore vespasius), lonkka-vian
ynnä häiriöitä kilpirauhasiin, joka
kaota.
L : Lehmä. Arvokas kotieläin. Ns.
musta lehmä on ajankohtainen. Välttäkää
kurssitappioita ja ostakaa mustaa
voita! Tämä on Suomen karjatalouden
radikaalinen uudistus. Lukekaa Totuuden
Torvea, a S mk. kappale. Hentunen
tietää, sillä Hentunen soi jo silavaa
ja. papuja silloin, kun nappisaksa
pakoitU hänet jatkuvasti käyttämään, Minauoto imi vfela tuttia.
villapaitaa.
Eeva oli onneton, mutte, synnjrtti
kuitenkin kaksi poikaa, joista toinen
kuoli keripukkiin nuorena jä töiseasta
tuli kulkukauppias."
B: Baccus, suomeksi Hulina-lfifeikki,^
viilaaja Vaasankadulta, pituus noin. Ii83
sm, kaksi yläleuan posfcihaminastä puUonkorkkia sateessk.
puuttuu, puhuu suomea. Naimisissa
Viivi Sakkasen kanssa, jota ei ole ennen
rangaistu.
C: Cincinatus. .Roomalainen tilanomistaja.
400 hehtaaria ensiluokkaista^
viljelysmaata. Kokoonutksen muurm-oHirtaja.
Myöhemmin valtion tervahdy-
T.AITETTU LUTERUKSEN KÄSI
-— Stiina vaikka tässä aloitaii, wrk-koi
laiskansuhakka. Huuhkan Paavo,
lopetti uurresahan viilauksen sekä istahti
penkUle, kopaten Hiiriherran sy-lunsa.
Miesten mieltä viilteli yhäti oudosti
Vanhtan Tutun äskeinen soittelu e i l^
tarinaa tunnuttu vielä erikoisemmin kaivattavan.
Mutta — koska oli nyt Paavo
alkamassa, niin alkakoon . . .
Ja seuraavan ihmejÄtun tämä nyt siinä
kertoikin hääsaavia valaville Liiko-lan
midiilfe: s
— Olin palaamassa vuodan viennistä
kaupunkiin Ja po&kesin haukkaamaan
eväitäni erääseen majatupaan. Se on
tyhjä vieraistar vain ulkosaBa loikoiK
eräs valju mies.
Tämä astui pian tupaan, tuli luokseni
ja kysyi:
— Otatko kyytiisi? Rahaa ei ole,
millä maksaisin, mutta kaskuilen tässä
sinulle aikasi jä syöntisi kuluksi sekä
ratoksi.
Katselin miestä, mutt-en tuntenut.
Kysyin:
Kuka olet? Mbtä tulet? Mihin
menet?
Harvoinko meidän rahtimiesten kintereillä
rosvot hiipivät; on paras kysellä
ja olla tarkka. Hän vastasi:
— Olen Ville Airikka" naapuripitäjän
kirkolta. Tulen linnasta alenen kotiini. -
. — Ohoh! Mitä teit, kun linnaan pa,-
nivat? .
-r-Taitoin Luteruksen käden.
-Ihmettelin itsemielessäni kovastivas--
taustansa, mutta, jattelin, että kertokoon
nyt tässä syödessäni vaikka tuon "van-kilaanjoutumisensa
syyn, niin otan hakivat
näppinsä housunlahkeisiin. Edes- net rattaUleni ja vein Seitsemien. Lam-vastuutonta
tuhlausta, mutta, heillä oli - pien tienhaaraan ,mistä pääsee, kirkpn-siihen
varaa. kyläänsä. Sanoin:
P: Porraskäytävä. Sisäänmenopaik- -— Istu. Saat hypätä rattaillem, jos
M : Motti. Taktillista sodankäyntiä.
Älykkäästi ja suurin voimia suoritettu
kiertofiike vihollisen selkään ja kylkeen
samanaikaisesti. Myös halkomitta.
Kontrolloitu metrin korkuinen ja pituinen.
Hman kontrollia — jaa noin seitsemän
risua pääpuiden hiissä ja pari
N : Nestori. Nimi liittyy historiaan.
Aleppon kuningas Nestor, vääräsäärinen
ja ruma mies nai Troijan ihanan. Helenan.
Helena ei kuitenkaan viihtynyt
avioliitossa, vaan karkasi ritari Juven-tus
Siniparran kanssa Rivieralle vieden
Nestorin lompakon ja elintarvikekortit,
ryir kippari Perasinvft^. 3Iuutti jal- ^Kaikkia petettyjä aviomiehiä on siitä
kenmaanvilejlysalalle. Kalilantäa ja .lähtien kutsuttu Nestoreiksi
tuomaskuonaa tukuttain ja vähittäin. O: Ohkanen, lue ohut, hyvin moni-
D: Damokles^ tunnettu miekannieli- meikityksellinen sana. Erästämän sa-jalquadorista
Tahitihan Kuoli ereh- nan johdannainen on ohukainen. Jälki*-
dyksessäv.SQO jälkeen -syntymänsä, ruoka, jota esivanhempamme söivät so-nieUyään
väärän lääkeannoksen. "Sic keroidun mansikkahillon kera ja pyyh-traasit
gloria mundi". eli suomeksi: siinä
meni koniia kundi! .
E: Esteri, suomalainen tyttö.- Dimi-nutiivimuoto
Ellu!... Todennäköisesti
suuren kanafarmin omistaja^ koska vie- ka, tarkoitettu kulkutieksi sisään ja
läkin puhutaan usein '**Ellun kanois- ulos mentäessä tai päinvastoin. Nyky-ta".
ään hätäsatama nuorille! Myöhäisro-
F: Fiikus. Pesunkestävä huonekas- mantiikkaa. Keskustelua suomeksi tai
vi. Häviämässä maastamme. Viimei- ruotsiksi aiheesta: Voiko pimeässä suudella.
Käytännöllisiä kokeita, hattu
päässä tai kädessä.
. R: Raitiovaunu. Hakusana: Hullunmylly.
Vapaapainin koulutuskeskus
pääkaupungissa. Näytösotteluja ilmaiseksi
asianharrastajille! Huom! Samassa
paikassa otetaan tottuneita sillinpak-kaajia
työhön. Palkka työtehon mukaan.
Perheettömillä etusija!
S: Suutari. Halventava nimitys jalkineteollisuuden
palveluksessa olevasta
työntekijästä. Näillä on oma yhdistys.
löitä varten, jotka eivät ns. pikkutun- Sivuosastoja Jerusalemissa ja Nurmijär-
DeiDa osaa tajuttavasti lausua sanaa veliä. Suutariksi nimitetään myös rä-
Impromptu. jähtämätöntä ammusta, mutta koska se
iMita. Huonoa suomen kieltä. Pi- ei ole Suomen Jalkinetyöntekijäin Liiton
^ oUa Ida. Epäonnistunut nimi ny- hyväksymä panemme sen sotakiihkoili-ty^
laiselle tyttölapselle. Ehdotamme ja»n tilille ja pesemme kätemme.
nimeä Suleima tai Pipsa. T: Tulio. Kotimainen elokuvaohjaa-
J- Juuri, tarkoittaa puun tai kasvin ja. Tunnettu valokuvista ja etenkin
^ a n työntyvää osaa. Tyvi on sen
^lön jatko. Kaikeksi varmuudeksi
I sin Gallup-tutkimus on löytänyt niitä
kaksi kappaletta. Toisen omistaa Kansallismuseo
ja toisen makkaratyöntekijä
Hakulisen leski Punavuorenkatu 103 -A.
€: Gorilla. Kolmivarpainen tyxmää-jä
Sumatralta. Moukari-iKid, kehien
kuolema, pallosalama kintaissa. Taka-peräis-
etuyläolan koukku heilahdus-h-
öntityj-liird suoraan motoon.
H: Heitto. Xk. ulosheitto on asia erikseen.
Se on Suomen Vahtimestariliiton
patentti. Tarkoitettu sellaisia henki-tomalle
hän kumartuu sytyttämään savukkeen,
joka roikkuu toisen vahvasti
tJ^aalatlujen huulien välissä.
Samalla hetkellä, kun keltainen, ohut
liekki valaisee kasvot, mustaksi maalattujen
silmien jäätyneen katseen, joka
tunkeutuu syvälle johonkin mcnncc-
^ n . .-e mui.stuttaa "taikakehäslä" ja
hänen <*nti^stä suuresta rakkaudestaan.
^'^moinen ilotulitus "taikakehän" i l -
lOMa >ammuu tulitikun mukana.
Mie< on mennyt, kumaraisempana.
vanhempana. . ''Minun
'Taiknkehän" kauniin harhakuvan Parasta on sanoa- -
oli repinyt rikki sama nainen, joka ker- ^ - n ^ ^'TTL^^^'
nn oli kehittänyt tähän Lehmus- va.m j^^,^,tun tnai-se
elokuvista: "Tällaisena sinä minut ha-lusit",
"Laura tuntee polkuja" ja
"Painu hiiteen Robert".
U: Uskollisuus. Hyvin vanha tarina.
Isoäidin kertoessa siitä saamme
kyyneleitä silmiimme,» niin että meidän
täytjy meluisasti niistää nenäämme.
V: Väinämöinen. Suomalaisen laulutaiteen
suurin nimi. Omisti kanteleen
ja pontikkatehtaan. 'iHlätti neiti .Aino
Pellavaisen uimarcissuiila ja yritti hurmata
hänet huuliharpulla, mutta epäonnistui
ja .sai "pakit".
Ä: Ämmä. Ruma .sana. Hieno mies
ei milloinkaan käytä sitä puhue.s.';aan
vaimostaan. I.s,';akainen kyllä käytti,
mutta hänkin riittävän .suuren välimat-kerrot-
miksi joitduit-vankilaan!
— Se on helposti tehty. Saanko
kaataa mukillisen saijua kannustasi
— Kaada pob vaan! Mutta eikö Lu-terus
ole kuollut jo ajat sitten?
— Ei. Parast'aikaa seisoo kellotapulimme
nurkassa.
— No ,annah?n kuulua! kehoitin ja
ajattelin itsekseni, että kylläpä on miehen
järki nyrjähtänyt.
Mutta eipä ollutkaan. Totta puheli.
Luteruksen käden oli taittanut. Näin
hän kertoi silloin minulle k>ytimaksuk-seen
majatuvan penkillä:
— Oletko käynyt milloinkaan pitäjämme
kirkossa? Jos olet, muistat, että
alttarin kahden puolen seisoi kipsinen
patsas — toinen on enkeli ja toinen oli
Luterus. Meillä painhan on sananpartena
jostakin kankeasta asiasta, että
''niin on jäykkä kuin Luteruksen pai-danlieve".
Se tarkoittaa tuon patsaan
Jäykkää viitanlievettä. Niin ,enkeli siellä
seisoo vieläkin siivet soreasti supussa
niinkuin kukalle istahtaneella lipilin-nulla
ja Luterus ojensi tobta kättään,
aivankuin olisi ripoitellut jyviä kanoille
— taikka en tiedä, mitä lie viittoillut.
Olen ollut ahkera kirkonkävijä kaiken
ikäni, siUä temppeli on naapurinamme
ja sen varjo lankeaa melkein pihallemme.
Välisti tuntuu, niinkuin se
olisi oma juhlatupamme. Kun loikkaan
vain kivisen raja-aitamme ylitse, niin
johan olen kirkon kupeella sekä sitä
mukaa kohta sisässäkin.
En tiedä, mikä piru minut kerran riivasi,
mutta aloin äkisti kuvitella, että
tuo Luteruksen käsi viittasi aina minua
kcrfiti, ikäänkuin olisin jokin eris-
Mcrinolampaita ja seetripuita. Tarkempia
tietoja profes-sori A. Saarisen teoksesta:
'Talestinaa paljain jaloin".
kummaisempi syntipieles—- tosiaan:
osoitti vain minua eikä ketään muuta!
Vaihdoin aivan tahallani istumapaikkojani
sutmuntaisin, mutta" kyhjötinpä
sitten lehterillä, kcskiristin kohdilla tai
saamatynnyrin yarjJttesa— aina oli Luteruksen
käsi toijillaan mii|ua, A-ain minua
kohti> ikäänkuin toruakseen milloin
mistäkin asiasta. Valisti se hertsteli minulle,
että .Virikan Ville, miksi kaadoit
eilisillan korttipelis^ patakuuskan pa-taviiskalla,
välisti taas varoitti verottamasta
kirkkomiesten heiniä, välisti kielsi
myymästä tupakkaa vankituvan ik-kunaraosta^'*
valisti heristi uhkaavasti
lanunaskatraaseeiii eksyneestä pässistä,
joQe olin pannut oman puumerkkilap-pum
kaulaan, niin, milloin mistäkin oli
asiaa ja alati sitä riitti ja yksistään minua
hänen sormensa osoitti. . .
.^loin tuskastua enkä saanut enää
yön enkä päivän rauhaa. Tuo valkea käsi
vainosi minua kuin surman nuoli Aina
oli se sinkoutumassa silmilleni, kunnes
lopultai päätin, että minä tästä leikistä
voittajana selviydyn enkä anna
tuollaisen jäykkähelman torua itseäni
koko elämäni ajan.
Mietin, katselin ja muuttelin istuinpaikkojani
kirkonpenkeissä, kunnes lopulta
kiusaannuksissanl päätin taittaa
tuon käden —- mikäpä kipsiä on taittaessa:
senkuin rapsahduttaa kuin kuivan
oksani . . .
Mutta miten päästä sitä tatttz^maan?
Temppeli on naapurini enkä^ suurin
sunninkaan olisi halumiut sinne väkbin
murtautua. taikka ikkunaa särkeä.
Eni" " . . [
. Keksin toisen k^inonV JU™ eräänii
lauantaina iltakirkon jälkeen ovelasti-pitkälleni
j>enkkien yäliin, niin, etfei
SuntiorKärhä älynnyt. minua sulkiessaan
tetnppel.iä, J
Makailin siellä Jkaiken yötä. Kevät
oli jo valoisa eikä. minu^.yhtään hirvittänyt.
Mikäpä nyt kirkon naapuria säikyttäisi!
Mutta toista olisi etäisem-män;
pelosta heittäisi varmasti henkensä,
kun urut alkaisivat huokailla itsekseen,
tomiristikot rusahdella ja sakaa-ton
ovi lengahtabi narahtaen auki puhumattakaan
kirkonrotista, jotka pitäisivät
köyhyytensä äänekkäitä markkinoita
sakastissa, lattian alla ja lehtereillä,
jonne Salasyöjät ovat tiputelleet muru-siaan.
Kyllä olisi vierahinen silloin helposti
kuulevinaan paholaisen kavion
raavintaa taikka hännän vi uhketta.
Mutta ei — kirkon naapuria ei pelolta,
sillä vaikka olisi hän temppelissä yötär-kin,
olisi hän Kuin omassa viileässä ke-sätuvassaan.
Kun aamu sitten alkoi valjeta kirk-koaamuksi,
havahduin ja menin Luteruksen
patsaan eteen.
Nähdessäni ylpeän käden — joka oli
ahdistellut minua vuosikausia — siinä
nenäni edessä, tartuin tulisesti ranteeseen
ja raps! V i i u n hihaa myöten oli
nyt tuo toruva käsi kourassani!
Pbtin sen poveeni ja aloin miettiä,
miten pääsbin pois?
Vilkabin patsasta ja hymähdin, sillä
viitanhihan juuresta katkennut käsi oli
jättänyt kirkkaanvalkoisen, pyöreän
jäljen himmenneeseen kipsiin niinkuin
tatti olbi leikattu veitsellä sammalikosta
ja siihen J ä t e t t y maantasainen kanta
paistamaan valkeuttaaan.
Luteruksen k ä s i oli nyt siis povessani,
tuo taitettu syyttelyn viitin.
Mutta tosiaankin — miten pob?
Silloin muistin, että Suntio-Kärhä oli
kaikesta arvokkuudestaan huolimatta
aranpuolcinen mies.
Mitähän, jos säikähdyltäisin hänet
juuri .silloin, kun saapuu kirkkoon, niin
ehkäpä käännähtääkin karkuun ja itse
L.AUANT.\INA, HEINÄKtnJN 24 PXl\'.3vNÄ, 1948
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 24, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-07-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki480724 |
Description
| Title | 1948-07-24-09 |
| OCR text | n on tapahtunut, etta pysähtynyt iltakäveljuj nkiilmaaii sviyttääkseea mietiäkseen menneisyvtfi! I niin kaukaiselta kuin'- ' on joUakin lailla tehnjt i i tuksen yhdistäessään teos iäisen näyn erääseen sama^ taan, vuosia sitten. — a Jiuorena, intomielisenä; (5 tämän pyöreän kadunhil. ehäksi", jonka valot sjitjj. Mnen ensiramäisen^pala. «nsa kanssa. Vain ensio. taus oli jättänyt jälkeeiä itelman. tö, jonka ruskeille suorta. eutunut kosteuden kutoBa ja jonka hämärässä kis. t hamp)aat olivat nauraa^ nmäistä suurta iloaaii /at vain iltasin tässä mai-i kyllästämässä, \^nkkääiä i " . kisessa harmaudessa 'ta-i 3tti merkityksensä. SiBdn sileä, harmaa kadunpinta, ihmiset tai meluavat kou-ivat, ja katua reunustavien jaljaat oksat käpert.vi\it staa vasten, päiviensä pituus huipentd tnkseen, iltaan, taan portti nieli hänet aa- Koneen levottomaan i}> tosivat mielikuvat t\1öaa a. Hän tiesi tyttönsä is-penkillä ja ahtavan pää-joita vailla hän oli joutö-j Hän ei välittänyt se tyhmä tytön si\Tst>t joka ilta -'taikakehä" ja a mukana. attoi hymyillä, nuoruudel-i sillekin, että lyhvnda aikeen oli nielljt karvai-iloja tytön silmien auetts-in,'* mikä ylipääsemätöa in maailmoittensa \ Ä i aikaa — surukin, t\1öa m näköpiiristään, it kuluneet ja häncsiä oS perheellinen, keski-8äi-paikka ei sHti oHut^ka-j lan tuntuista meTkitjs-än- oli ammentanot aika-jutta, rakkautta — j* atkeraa vihaa. — ki päättynji y^m hilp luomaan ty\Tit>Tnykitfo. — Savuke on sammuBCt- ,a, — Ohikulkijaina^l ntyneet. Läheisessä n-muvat ja syttyvät ^-a^ loppumisesta. Ovet ki-hetkeksi täyttää kadia a nauru. — iskeleet. jotka heilabt«l^ lisinä lähestyvät, varjo siirtyy hänen var-a maUla. värl=«%-ä , monisärmai-^n vcrkos savukkeeseensa tulta-ennon. jonka vääni>iO^ a silmien simmunutlMS-kertoo halp^ihintat^ varttuneemiiillle pojille (Terä-lrfidessä A. Y.) •' Jännittynyt odotus Unto Seppäsett "MyUykylän Juklasta** \: Aatami, mies ilimissuvuu, aamu- I iiaaiarfetä. \'ihittiin avioliittooni Eeva-nimisen jalon aatelisneidon kanssa Pa- ; jiisissa. Toisten tiedemiesten mukaan Paratiisissa, joka sijaitsee itäänpäin Iisalmesta suosittelemme lukijalle alan erikoiskirjallisuutta, kuten metsänhoitaja \Vattu-laisen teosta: Tyvestä puuhun noustaan tai Kalle Tikkasen kirjaa: 'xPuusta pudonnut. K : Korea. Hyvin puettu nainen, jol- ^ TUS josta kirjoittaja on tietonsa la on kettupuuhka. Myös niemimaa. 1-tanut oli sikäli tuhruinen, että geo- Japanin hallinnassa vuoteen 1945. Ny- • a oaikanmäärittelyssä saattaa kyisin tasavalta. Sinappijuurta ja kaa-ilmeinen a5iaka5. hakevana, on n var]oMii. MuH» o tarpeessa, on \-ain pf-ohtunut mlclUtTäan jo- *rran oUut. gsiintyä virheitä, mutta se ainakin on vannaa, että nuori aviovaimo evakuoi linnan puutarhasta omenan, josta tuli perheen kohtalo. Myöhempi tutkimus on osoittanut, että kyseinen hedelmä oli I siksi hapanta, että puistonBoftaja Adam [ siitä haukattuaan sai kroonillisen vatsataudin (tricolore vespasius), lonkka-vian ynnä häiriöitä kilpirauhasiin, joka kaota. L : Lehmä. Arvokas kotieläin. Ns. musta lehmä on ajankohtainen. Välttäkää kurssitappioita ja ostakaa mustaa voita! Tämä on Suomen karjatalouden radikaalinen uudistus. Lukekaa Totuuden Torvea, a S mk. kappale. Hentunen tietää, sillä Hentunen soi jo silavaa ja. papuja silloin, kun nappisaksa pakoitU hänet jatkuvasti käyttämään, Minauoto imi vfela tuttia. villapaitaa. Eeva oli onneton, mutte, synnjrtti kuitenkin kaksi poikaa, joista toinen kuoli keripukkiin nuorena jä töiseasta tuli kulkukauppias." B: Baccus, suomeksi Hulina-lfifeikki,^ viilaaja Vaasankadulta, pituus noin. Ii83 sm, kaksi yläleuan posfcihaminastä puUonkorkkia sateessk. puuttuu, puhuu suomea. Naimisissa Viivi Sakkasen kanssa, jota ei ole ennen rangaistu. C: Cincinatus. .Roomalainen tilanomistaja. 400 hehtaaria ensiluokkaista^ viljelysmaata. Kokoonutksen muurm-oHirtaja. Myöhemmin valtion tervahdy- T.AITETTU LUTERUKSEN KÄSI -— Stiina vaikka tässä aloitaii, wrk-koi laiskansuhakka. Huuhkan Paavo, lopetti uurresahan viilauksen sekä istahti penkUle, kopaten Hiiriherran sy-lunsa. Miesten mieltä viilteli yhäti oudosti Vanhtan Tutun äskeinen soittelu e i l^ tarinaa tunnuttu vielä erikoisemmin kaivattavan. Mutta — koska oli nyt Paavo alkamassa, niin alkakoon . . . Ja seuraavan ihmejÄtun tämä nyt siinä kertoikin hääsaavia valaville Liiko-lan midiilfe: s — Olin palaamassa vuodan viennistä kaupunkiin Ja po&kesin haukkaamaan eväitäni erääseen majatupaan. Se on tyhjä vieraistar vain ulkosaBa loikoiK eräs valju mies. Tämä astui pian tupaan, tuli luokseni ja kysyi: — Otatko kyytiisi? Rahaa ei ole, millä maksaisin, mutta kaskuilen tässä sinulle aikasi jä syöntisi kuluksi sekä ratoksi. Katselin miestä, mutt-en tuntenut. Kysyin: Kuka olet? Mbtä tulet? Mihin menet? Harvoinko meidän rahtimiesten kintereillä rosvot hiipivät; on paras kysellä ja olla tarkka. Hän vastasi: — Olen Ville Airikka" naapuripitäjän kirkolta. Tulen linnasta alenen kotiini. - . — Ohoh! Mitä teit, kun linnaan pa,- nivat? . -r-Taitoin Luteruksen käden. -Ihmettelin itsemielessäni kovastivas-- taustansa, mutta, jattelin, että kertokoon nyt tässä syödessäni vaikka tuon "van-kilaanjoutumisensa syyn, niin otan hakivat näppinsä housunlahkeisiin. Edes- net rattaUleni ja vein Seitsemien. Lam-vastuutonta tuhlausta, mutta, heillä oli - pien tienhaaraan ,mistä pääsee, kirkpn-siihen varaa. kyläänsä. Sanoin: P: Porraskäytävä. Sisäänmenopaik- -— Istu. Saat hypätä rattaillem, jos M : Motti. Taktillista sodankäyntiä. Älykkäästi ja suurin voimia suoritettu kiertofiike vihollisen selkään ja kylkeen samanaikaisesti. Myös halkomitta. Kontrolloitu metrin korkuinen ja pituinen. Hman kontrollia — jaa noin seitsemän risua pääpuiden hiissä ja pari N : Nestori. Nimi liittyy historiaan. Aleppon kuningas Nestor, vääräsäärinen ja ruma mies nai Troijan ihanan. Helenan. Helena ei kuitenkaan viihtynyt avioliitossa, vaan karkasi ritari Juven-tus Siniparran kanssa Rivieralle vieden Nestorin lompakon ja elintarvikekortit, ryir kippari Perasinvft^. 3Iuutti jal- ^Kaikkia petettyjä aviomiehiä on siitä kenmaanvilejlysalalle. Kalilantäa ja .lähtien kutsuttu Nestoreiksi tuomaskuonaa tukuttain ja vähittäin. O: Ohkanen, lue ohut, hyvin moni- D: Damokles^ tunnettu miekannieli- meikityksellinen sana. Erästämän sa-jalquadorista Tahitihan Kuoli ereh- nan johdannainen on ohukainen. Jälki*- dyksessäv.SQO jälkeen -syntymänsä, ruoka, jota esivanhempamme söivät so-nieUyään väärän lääkeannoksen. "Sic keroidun mansikkahillon kera ja pyyh-traasit gloria mundi". eli suomeksi: siinä meni koniia kundi! . E: Esteri, suomalainen tyttö.- Dimi-nutiivimuoto Ellu!... Todennäköisesti suuren kanafarmin omistaja^ koska vie- ka, tarkoitettu kulkutieksi sisään ja läkin puhutaan usein '**Ellun kanois- ulos mentäessä tai päinvastoin. Nyky-ta". ään hätäsatama nuorille! Myöhäisro- F: Fiikus. Pesunkestävä huonekas- mantiikkaa. Keskustelua suomeksi tai vi. Häviämässä maastamme. Viimei- ruotsiksi aiheesta: Voiko pimeässä suudella. Käytännöllisiä kokeita, hattu päässä tai kädessä. . R: Raitiovaunu. Hakusana: Hullunmylly. Vapaapainin koulutuskeskus pääkaupungissa. Näytösotteluja ilmaiseksi asianharrastajille! Huom! Samassa paikassa otetaan tottuneita sillinpak-kaajia työhön. Palkka työtehon mukaan. Perheettömillä etusija! S: Suutari. Halventava nimitys jalkineteollisuuden palveluksessa olevasta työntekijästä. Näillä on oma yhdistys. löitä varten, jotka eivät ns. pikkutun- Sivuosastoja Jerusalemissa ja Nurmijär- DeiDa osaa tajuttavasti lausua sanaa veliä. Suutariksi nimitetään myös rä- Impromptu. jähtämätöntä ammusta, mutta koska se iMita. Huonoa suomen kieltä. Pi- ei ole Suomen Jalkinetyöntekijäin Liiton ^ oUa Ida. Epäonnistunut nimi ny- hyväksymä panemme sen sotakiihkoili-ty^ laiselle tyttölapselle. Ehdotamme ja»n tilille ja pesemme kätemme. nimeä Suleima tai Pipsa. T: Tulio. Kotimainen elokuvaohjaa- J- Juuri, tarkoittaa puun tai kasvin ja. Tunnettu valokuvista ja etenkin ^ a n työntyvää osaa. Tyvi on sen ^lön jatko. Kaikeksi varmuudeksi I sin Gallup-tutkimus on löytänyt niitä kaksi kappaletta. Toisen omistaa Kansallismuseo ja toisen makkaratyöntekijä Hakulisen leski Punavuorenkatu 103 -A. €: Gorilla. Kolmivarpainen tyxmää-jä Sumatralta. Moukari-iKid, kehien kuolema, pallosalama kintaissa. Taka-peräis- etuyläolan koukku heilahdus-h- öntityj-liird suoraan motoon. H: Heitto. Xk. ulosheitto on asia erikseen. Se on Suomen Vahtimestariliiton patentti. Tarkoitettu sellaisia henki-tomalle hän kumartuu sytyttämään savukkeen, joka roikkuu toisen vahvasti tJ^aalatlujen huulien välissä. Samalla hetkellä, kun keltainen, ohut liekki valaisee kasvot, mustaksi maalattujen silmien jäätyneen katseen, joka tunkeutuu syvälle johonkin mcnncc- ^ n . .-e mui.stuttaa "taikakehäslä" ja hänen <*nti^stä suuresta rakkaudestaan. ^'^moinen ilotulitus "taikakehän" i l - lOMa >ammuu tulitikun mukana. Mie< on mennyt, kumaraisempana. vanhempana. . ''Minun 'Taiknkehän" kauniin harhakuvan Parasta on sanoa- - oli repinyt rikki sama nainen, joka ker- ^ - n ^ ^'TTL^^^' nn oli kehittänyt tähän Lehmus- va.m j^^,^,tun tnai-se elokuvista: "Tällaisena sinä minut ha-lusit", "Laura tuntee polkuja" ja "Painu hiiteen Robert". U: Uskollisuus. Hyvin vanha tarina. Isoäidin kertoessa siitä saamme kyyneleitä silmiimme,» niin että meidän täytjy meluisasti niistää nenäämme. V: Väinämöinen. Suomalaisen laulutaiteen suurin nimi. Omisti kanteleen ja pontikkatehtaan. 'iHlätti neiti .Aino Pellavaisen uimarcissuiila ja yritti hurmata hänet huuliharpulla, mutta epäonnistui ja .sai "pakit". Ä: Ämmä. Ruma .sana. Hieno mies ei milloinkaan käytä sitä puhue.s.';aan vaimostaan. I.s,';akainen kyllä käytti, mutta hänkin riittävän .suuren välimat-kerrot- miksi joitduit-vankilaan! — Se on helposti tehty. Saanko kaataa mukillisen saijua kannustasi — Kaada pob vaan! Mutta eikö Lu-terus ole kuollut jo ajat sitten? — Ei. Parast'aikaa seisoo kellotapulimme nurkassa. — No ,annah?n kuulua! kehoitin ja ajattelin itsekseni, että kylläpä on miehen järki nyrjähtänyt. Mutta eipä ollutkaan. Totta puheli. Luteruksen käden oli taittanut. Näin hän kertoi silloin minulle k>ytimaksuk-seen majatuvan penkillä: — Oletko käynyt milloinkaan pitäjämme kirkossa? Jos olet, muistat, että alttarin kahden puolen seisoi kipsinen patsas — toinen on enkeli ja toinen oli Luterus. Meillä painhan on sananpartena jostakin kankeasta asiasta, että ''niin on jäykkä kuin Luteruksen pai-danlieve". Se tarkoittaa tuon patsaan Jäykkää viitanlievettä. Niin ,enkeli siellä seisoo vieläkin siivet soreasti supussa niinkuin kukalle istahtaneella lipilin-nulla ja Luterus ojensi tobta kättään, aivankuin olisi ripoitellut jyviä kanoille — taikka en tiedä, mitä lie viittoillut. Olen ollut ahkera kirkonkävijä kaiken ikäni, siUä temppeli on naapurinamme ja sen varjo lankeaa melkein pihallemme. Välisti tuntuu, niinkuin se olisi oma juhlatupamme. Kun loikkaan vain kivisen raja-aitamme ylitse, niin johan olen kirkon kupeella sekä sitä mukaa kohta sisässäkin. En tiedä, mikä piru minut kerran riivasi, mutta aloin äkisti kuvitella, että tuo Luteruksen käsi viittasi aina minua kcrfiti, ikäänkuin olisin jokin eris- Mcrinolampaita ja seetripuita. Tarkempia tietoja profes-sori A. Saarisen teoksesta: 'Talestinaa paljain jaloin". kummaisempi syntipieles—- tosiaan: osoitti vain minua eikä ketään muuta! Vaihdoin aivan tahallani istumapaikkojani sutmuntaisin, mutta" kyhjötinpä sitten lehterillä, kcskiristin kohdilla tai saamatynnyrin yarjJttesa— aina oli Luteruksen käsi toijillaan mii|ua, A-ain minua kohti> ikäänkuin toruakseen milloin mistäkin asiasta. Valisti se hertsteli minulle, että .Virikan Ville, miksi kaadoit eilisillan korttipelis^ patakuuskan pa-taviiskalla, välisti taas varoitti verottamasta kirkkomiesten heiniä, välisti kielsi myymästä tupakkaa vankituvan ik-kunaraosta^'* valisti heristi uhkaavasti lanunaskatraaseeiii eksyneestä pässistä, joQe olin pannut oman puumerkkilap-pum kaulaan, niin, milloin mistäkin oli asiaa ja alati sitä riitti ja yksistään minua hänen sormensa osoitti. . . .^loin tuskastua enkä saanut enää yön enkä päivän rauhaa. Tuo valkea käsi vainosi minua kuin surman nuoli Aina oli se sinkoutumassa silmilleni, kunnes lopultai päätin, että minä tästä leikistä voittajana selviydyn enkä anna tuollaisen jäykkähelman torua itseäni koko elämäni ajan. Mietin, katselin ja muuttelin istuinpaikkojani kirkonpenkeissä, kunnes lopulta kiusaannuksissanl päätin taittaa tuon käden —- mikäpä kipsiä on taittaessa: senkuin rapsahduttaa kuin kuivan oksani . . . Mutta miten päästä sitä tatttz^maan? Temppeli on naapurini enkä^ suurin sunninkaan olisi halumiut sinne väkbin murtautua. taikka ikkunaa särkeä. Eni" " . . [ . Keksin toisen k^inonV JU™ eräänii lauantaina iltakirkon jälkeen ovelasti-pitkälleni j>enkkien yäliin, niin, etfei SuntiorKärhä älynnyt. minua sulkiessaan tetnppel.iä, J Makailin siellä Jkaiken yötä. Kevät oli jo valoisa eikä. minu^.yhtään hirvittänyt. Mikäpä nyt kirkon naapuria säikyttäisi! Mutta toista olisi etäisem-män; pelosta heittäisi varmasti henkensä, kun urut alkaisivat huokailla itsekseen, tomiristikot rusahdella ja sakaa-ton ovi lengahtabi narahtaen auki puhumattakaan kirkonrotista, jotka pitäisivät köyhyytensä äänekkäitä markkinoita sakastissa, lattian alla ja lehtereillä, jonne Salasyöjät ovat tiputelleet muru-siaan. Kyllä olisi vierahinen silloin helposti kuulevinaan paholaisen kavion raavintaa taikka hännän vi uhketta. Mutta ei — kirkon naapuria ei pelolta, sillä vaikka olisi hän temppelissä yötär-kin, olisi hän Kuin omassa viileässä ke-sätuvassaan. Kun aamu sitten alkoi valjeta kirk-koaamuksi, havahduin ja menin Luteruksen patsaan eteen. Nähdessäni ylpeän käden — joka oli ahdistellut minua vuosikausia — siinä nenäni edessä, tartuin tulisesti ranteeseen ja raps! V i i u n hihaa myöten oli nyt tuo toruva käsi kourassani! Pbtin sen poveeni ja aloin miettiä, miten pääsbin pois? Vilkabin patsasta ja hymähdin, sillä viitanhihan juuresta katkennut käsi oli jättänyt kirkkaanvalkoisen, pyöreän jäljen himmenneeseen kipsiin niinkuin tatti olbi leikattu veitsellä sammalikosta ja siihen J ä t e t t y maantasainen kanta paistamaan valkeuttaaan. Luteruksen k ä s i oli nyt siis povessani, tuo taitettu syyttelyn viitin. Mutta tosiaankin — miten pob? Silloin muistin, että Suntio-Kärhä oli kaikesta arvokkuudestaan huolimatta aranpuolcinen mies. Mitähän, jos säikähdyltäisin hänet juuri .silloin, kun saapuu kirkkoon, niin ehkäpä käännähtääkin karkuun ja itse L.AUANT.\INA, HEINÄKtnJN 24 PXl\'.3vNÄ, 1948 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-07-24-09
