Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 6, 1937

              Sivu 2 - LAUANTALNiA, MARRASKUUN 6 PÄIVÄNÄ « 1937
riDtafflalle
Canadan suoifkdaisim kaurtO'
ttirjallfnenmkkoMti —.
' Tilaushinnal:^
I vk;
6 kk. -140 -
3 kk. ........ JSQ
Ulkomaille
1 vk. $3.00
; k k . ; - . - 1 ^ 6 5 ;
'monum^etöt 5 senttiä '
liekki iimesiyy jokaisen viikon lau­antaina
K-sivtiI»BniBi, sisältäen paröstia
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil-
•ta. • n-, - • . . \ •
AsiacbieHille prösai-tinr
palkkio- ' ' / » •
F^^^äär asiamiesyälineitä jo. tä-.
nään.' ;•• :
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd.
Liekkiin' aijotut kirjoitukset cfeol-tettäva:
AAMUAURINGON ensisäteiden
valaistessa entistä kirkontapulir;
tornia, tunkeutuu osaston komenta­jan
kimeä viheUj^s^fiukkuvien väpäa-
^.ehtoisten korviin: -
''YVöpV^ - ;•••>,••
Muutaman minuutin kuluttua mie-het
odottavat toista /komentoa, jonka
kuultimn he asettuvat riviin para­kin
edustalle terveen .näköisinä,
kärsimättömästi aamiaista odotellen.
"Komppania — asento I Käännös
vasempaan — päili! 'Eteenpäin —
marsi
"Vasen, vasen, vasen.
P . Q i Bo;!& 6 9 - - Sudbury. Ont.
tähdellä "^O] ni^eMttyjä W
lainattaessa öh aHculähde ehdottomasti
mainittava.
Tänään, marraskuun 6'p:näon tul-iut
kuluneeksi kaksikymmentä vuot^
taa^ kun Vapaus, Canadan suomalai­sen
edistysmielisen väestön äänen-
^kannattaja on alkanut ilmestyä. Tämä
päivä &n siis merkkipäivä Vapauden
lehtUiikkeen historiassa, ^Paljon on
tuona aikana ollut myötä^ ja vasta­tuulta,
mutta eteenpäin kuitenkin qn
menty, *
' Siinä rinnalla,'kuin vanhemman vel-
^en^öhjaävän käden aHä,'On LIEKKI
tallust^Uttt ko^ta koksia vttotfä. Ensi
tathmikuussa /«/e^ LIEKKI kahden
vuoden ikäiseksi jdtkiäMäverfat^
m se on mennyt hyvtn^ eteenpäin
MerJiitsetnmekin tämän jMsen "kilo­metripylvään"
LIEKIN joidumtmerdS-sä^)
dkäMmest^y^ M*ten^änotlu^, jou­lukuun
alussa. Joulunumeroa varten
on jo tullut jonkun Verran avustusta
ja "useat kir^Mtajät'ovat tuvanniet
kirjoittaa kunhan dhtivät. Olisi muu-ten'hyvä,
että mäitriäalitäiänimerö
varten tidisi töinutuksein mähdotli^
shnman ajoissa, vöidaksetnnie kiin­nittää
parhaan huomion joulunume­ron
kaikkiin puotiin.
Kysyimme liikkeenhoitajalta, että
onko ttdlut uusia asiamie^häkemuk-sia
sisään. Ifän vastasi: ^Ofihän nii­tä
iullM uiBfa,lhiitiita ei niin pal­jon
kuin oli is i voinut tiiltä, jos kaik­kialla
olisi kysymys erikoisen asia-tnichen
nimiHäniisestä LiE^^ otet­tu
vakavasti huomioon. Miitta'niitä
kyllä tulite hiljakseen: Pidä: sinä ^^ain
juHua vireillä l^hdesiiä, ettei pääse
unohtumaani'
Lupauntnic pitää ja töiiW^^
tä kysymys kaikkiaJla''hföinioidäan
yhtenä färkeänd kysymyksenä LIE-KmMelleen
kehittämisesi^
Ke koitamme siis,^ varsinkiii smireni-milla
suomalaisasutuksilla henkilöi­den,
jotka voivat uhrata aikaa LIE­KUN
"asianriekenä, lähettämään asia-mieshakemuksensa
lehtiliikkeemme
konttoriini Mitä enemmän saamme
toimeliaita asiamiehiä eri puolille
maatai sitä enemmän $aamme LIEKITÄ
leviämään suomalaisten keskuuteen.
Kun ttsiamieMle maksetaan verrat­tain
^hyvä korvaitskin työstään, niin
siUäkin aavalla voi kitrtuttaa varo­jaan
'pieniäj välttämättömiä^ menoja
varten. '.jr-v
Kun tässä kesäkiireet ovat ktak^
kiaUa menneet, nmt-^yt, pimeiden
iltojen tuttua on LIEKKI verraton
ajanviete, Utkekaa LIEKKIÄKÖ lausu-
.kaasiitä mieUpiteefme. Jos olette w-hen
tyytyv^siä^ niin kertokaa siitä ^
naapureillenne^ ^ mutta jos ette ole,
min tredoitakaa siitä a^^kirjoitia"^
neelle. — TOIMITTAJ.A.
Tahdikkaasti jalka iskee katuimj
käännöksissä pysyvät rivit ehjinä ja
suorina. Vielä muutama päivä'aikai­semmin
marssiin tottumattomat va­paaehtoiset
kävelivät miten sattui,
epätasaisesti ja tahdittomasti, rivit
mutkitellen sinne ja täririe. Nyt as­keleensa
ovat varmoja ja J9S joku as­tuu
väärää jalkaa, hiin ]iiah tövei-i
huomauttaa:
"MUuta jalkaa!"
Aamiaisen jälkeen pataljoona aset­tuu
rivistöön kuullakseen päiväkäs­kyn.
Tämän jälkeen jokaisen komp­panian'
päällikkö johtaa komppanian­sa
harjoituksiin. Harjoitusten laatu
riippuu siitä, minkälaiseen rintama-tehtävään
kamppäniaa valmistetaan.
"Konekiväärikomppania — aseiitö!
Eteenpäin— mars!" v
IComppania suuntaa matkansa har­joituspaikalle,
iftufcanaan useampia
kqriekiväärejä. Reippaan laulun kii­riessä
kaduilla, asukkaat rientävät
: taloistaan katukäjrtiäviUe tervehti­mään
vapaaehtoisia,
"Saludcamaradsl" kuuluu yhte­nään
kadunvieriltä, johon marssijat
vastaavat kansanrintaman tervehdyk­sellä.
Kymmeniä lapsia juoksentelee
perässä. Useat heistä pitävät jon­kun
marssijan kättä, puhellen äidin­kielellään.
Riemukkaasti he huudah­tavat,
saadessaan vastauksen.
Harjoituspaikalle saavuttua kone­kiväärit
asetetaan paikoilleen ja ope­tus
alkaa. Komentaja osoittaa, kuin­ka
tähdätään, hajoitetaan konekivääri
ja ladataan, jonka jälkeen jokaisen
tulee tehdä neuvojen mukaan. Mah­dollisesti
komentaja vie joukkonsa
letemmäksi ja valiten maastosta suo­tuisan
osan, osoittaa mihin koneki­väärit
on -asetettava, että niiden tuli
tuottaisi,parhaat tulokset.
Opetuksensa yhteydessä komenta­ja
kertoo taistelutapäuksista, selvit­tää
siirrot' piirustamalla kuvioita san-.
taan. .Miäet keräytyvät häne^^^
parilleen^: tarkasti kuunrielleh, sillä
hän on kpkeriut; mies j^^^ omaa jokai­sen
täydellisen luottamuksen.
Puolipäivin lähestyessä komppa­nia
mkssiv;taJi^sin paräk
seydyttyääirlähteepiväiliselle. Tä;-
niän jälkeen seuraa lepotunti, eli
"siesta".; ^r^^r^.' "
Levon jälkeen koÄient^
suu taas mi&:tfe)oile ja inätka Sutm-tautuu
uiKpJ^Ärjoituksiin, niäh-doUisesti
atf^iin^ jossa jo­kaista
opetetaanjehsm ampumaan ki­väärillä,
en|w^kuinjh«^^^ luovutetaan
ladattu k^iMiiyääth V
AmpanMMjaallgE:!^ asetthvat'
riviin määrämatjSn "päähän maalitau­luista.
Neuvonantajan tarkasti se­lostettua
tähtäämistä ja lipasimen
painaipista, asettu\'at miehet kivää­rien
taal;se.^ :
- Maalfehtaakse, kolmen - jalan sy­vyiseen
ojaan asettuu kolme x^apaa-ehtoista,
tarkastaakseen ampumisen
tuloksia. Merkin kuultuaan 'he pai-
: nautuvat alas ja »pian kuuluvat "eösi-liiäiset
laukaukset. Samassa silnSän:
räpäyksess'^' kuulat iskevät niaaliiäU-
=lliibrn ja ojansUojukseeUy ryöpyttäen
säritsia ojassa makaavien itikkaan..
Muutamat kuulat lentävät vihaisesti
ulvahtaen, jolloin tulee mieleen juok­suhaudat,
joissa he pian ovat ja jo3^
löin kuulat eivät ole tähdätyt maalit
taulujen mustaan ympyrään.
No, eivätpä ole fasistienkaan ly>
mykiiöpat etempätfä, tuumivat va­paaehtoiset,
i
"Artnamppa savuke", sanoo yksi,
joka himoitsee amerikalaisia savuk­keita.
"Vai iiiin. Ei ole, mutta saat sät­kän",
oli vastaus, jolloin iieti kolmas
jo ihtii' pyytämään sätkänlpppua sen
onnelliselta saajalta.
Savukkeiden puute öri yi^Iä Suuri.
Kansainvälisessä prikaatissa oliikiu
poikien kesken sanontana, että toverit
antaisivat henkensä toistensa eiteSta,
mutta • kunnollisen paperossin puoles­ta
kannattaa menettää käksikitf hen­keä.
' ^
———-oOo
• 2 dö
Ranskalaisessa a i k akäuslehdesSä
xABG tekee eräs rahskalaineh sanoma­lehtimies
Charles Chasse italialarsta
kirjailijaa' ja fasistipäällikköa id^An-nunziota
vastaan kerrassaan sensatio-maisen,
s Jotoksen. Jlän^sjryttää. yk­sinkertaisesti
d'Annunziota 26 vuotta
Se alenemina,'kuulemntä.
Tykkäsin miniäerini vanhoja hou-suja.^
Olin joneUioHUt yhderi paikan
ja aloittelin toista, 'kun korvani juu­ressa
kuului, huuto: **Hei, herää jof^
säikäMin niin, että olin aivan tuolilta
tipahtaa ja. kysyin, että mikä hätä­nä.
.Silloin sain kuuUa saarnan, joka
ktmlui näin:
"Minkälainen unissakävelijä sinä
olet, kun et'nt^e etkä kuule mitäänl.
Jos peset tai silitätä, lakaiset lattiaa'
— tai 'teet'ylipäänsä, mitä hyvänsä,
niin aina olet'kuin nukuksissar
"VMI nukuksissa! Luuletko, • että
tuo paikka olisi tullut kunnialla kiin­ni,
jos olisin nukkunut? Ei sitä niin
vain ^silmät 'ummessa paikkaa neuloa
ta.-^iinäsaaftaanpistää vaikka neu­lalla
^sormeensa^ jos ei 1 pidä silmiään
attki^*, yrHin ipttSusteUa.
*iUo^jös siiiMlaMtten näkö on,
; 7nutta-kmilo/simdta^^inakin pimttuu.
Kysyhpkimäkin kymrhenenkertaayh­tä
asiaa jajsinäfpaikata<ttihersii,i että
nenäsi oikein pihisi, että-kuidliit fnitä
kysyin. 'Voiko sinua enää nmuksi
nimittää kuin imissakävijäksi, silljä
onhan simdlä^^ melkein
yhtäisoia kuin aasilla ja kuulo ylitä
hyväy^kuin-i^ 'ihmisillä, kun
vain viitsit/kuimnäla"
Olin kuin pmdlä ipäähän lyöty,
mutta oliko se'ihme! Kyllä sitä ly-hemmästäkin
saarnasta itsensä höl­möksi
huoniäa. Hoksasin kuiterikin
kysyä, että mitä tämä arvon lähim­mäiseni
oli suvainnut minulta kym-
. menesti} kysiyä. Jlän la
kinisajjäj^syi^el^ yhdennehtinsia
kerran: "Milloin kirjoitat sinne van-haänMda^
äH-sen kirjeen?*'
"Joo, niin, se vanhanmaan kirje,
• Sitten Parisissa tapahtuneen Mona^
Lisa taulun varkaudesta. ktrjötttäa, eUä en kMuhit kysyfiiyk-'
Chasse perustelee syi^töstään 5d'An-nuni:
iön omilla kirjoituksilla, joissa
tämä saiioo hävittäneerisä taulun kyl-lästyttyään
"hänen ikuiseen hytrtyyn-sä
ja pehmeihin käsiinsä."
Kun Mona Lisa varastettiin koetti
poliisi kahden Vuoden ajan löytää si­tä
kaikista mahdollisista paikoista
kunnes se eräänä kauniina päivänä ta­vattiin
eräältä italialaiselta työmie-heitä,
nimeltä VincencoPerugia. Flo-rencissa
mies tuomittiin hyvin lievään
rangaistukseen vafkaudesta.
Chasse väittää nähneensä d'Annun-ziön
luona käsiMijoitUksen, jonka ni­mikkeenä
oli 'Mes^jökk varasti Gio-condan",
mutta jota ei koskaiän ole
painettu. Eräässä seuraavassa teok­sessaan
"Per fltälia de^j •Italiani",
kirjoittaa d^Annuhzio;;Jinjm että
"ranskalaiset ' tUrhaai^
ocöäyajtis^ italialaisen^ liyr)(r|n kun
he: ©niistävät Giöc6r]tdän,säi^ Gio-cöndän,
jonka minä tuntemani inhon
ja yästeömielisyj^eh ta& anta-ifiut
heille takäiMn,'Ä]iiÄ^ tie­tävät
imitta eivät ^skä3^^
Eräästä toisesta teöksestäfl^Loyse
Beccäriän taulu" jölfcaife
seuraavan k^ppaleeri: '^msian sen
juhlallisen hHken,jjoHöiiise^^^^^
Varastanut Giocoridän, > kävi hionani
maatilallani Archähehömssa ja oli hä­nellä
taulu m^kartaän käärittynä he-vosloimeen.
Muistan myöskin, miten
hiusta alkäai inhosm vMqua- Lisan
pehmeitä käsiä ja^ miten jck^arin päi­vän
kuluttua päätin'^ päästä eroon
taulusta." ' .
siä^i^'fiirinust<ir^Uite
sä hiljaa kuiskaten, että ei tuo säar- •
na-appstoU kuule: en 7miistanittkaän
koko vanhanmaan^kirjettä, vaan ajat-telineettä
mistähän löytäisi taas pa-taniuA^
nmy. ettei nurkkani jää tyh­jäksi.
Se on minullakin niin ikävää,
että jos en ^ajattele näitä taidonmyt- ,
teitäni kotisuja paikatessani tai pyyk-kitampun
ääressä, niin silloin ne jää,-
vät kirjoittamattakin. Sitä en suvait­se,
sillä on niin kivaa aina joskus piir­tää,
puumerkkinsäalle.
• SIRPA-SERKKU.
Esiiiiötofiallinen
Irtish-joen rahnoiila Siperiassa on
suoritetuissa kaivaiiksissa löydetty
noin kolmen; metrin s)^yyde5tä esi­historiallisen
ajan ihmisen luuranko,
' joka herättää eVikoiSQSti huomiota ta­vattomalla
sUuruudeilaan. Alaleuka
on varsin yoimakas ja ulostyöntyvä ja
on sitnä^t^'säurta[^ hamasta. Kädet
ulottUVät-^ivien alapuolelle asti ja
kädet sekä jalat ovat puolitoista ker­taa^
fiiinrsuutet-kum nykyajan iM-seh.
;
^äiriäTnytllöydetty ihminen on^t^^^
dennäkGiSeäti^SärmäUu, sillä vielä lo^
dettäes9ä oli -keMs tunkeutuneelta
luu^goh päähän; T^^ ^^ädes-sä
oli Itmräflgdlä^kivisauva^^^ toises-.
sa jousi. Ärarfgori vieressä oh^v^^
ja-iahdeksatnintioltä. Nuolet jaliei-hä&
ifcärki ;^vat Jousta ja varsm tai*
Chasse jatkaa, että i^Ännunzio tavasti valtmstetut.
1914 kertoi eräälle. Jean-Gabriel Le- ~7—l ' ^
moine-nimiselle ranskalaiselle sanoma Hän järjcäti luön kuuluisan ta^lOÄ-lehtimiehelle,
että t^mies voi rakas- «Varkauden^ JErääflä päivänä 1 *
tua tafuluun. Mirtä-esim.'.tunwfewmie- kirjöittäinäan kirjan joka saa ntröefc
hen, joka on rakastunut Mona Lisaan. se«i^'Mie^ joka* Värafeti' Giocondaö.