1954-12-04-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Idhm U
MdBi timin emäaimlUI oli ti-laistiiis
viettää rattoisa syntymäpäivä-jullia
mrs. MatOda Virran täyttäessä 70
vuotta. Hänen tyttäransä järjestivät äidille
paartit ja kutsuivat meidät elähtäneet
naapurien eukot juhlavieraiksi. Se
<^i toddla arvokas tSaisuus, josta me
kaikki nautknme.
Nyt tulee pian last«i juolajuhla, joka
pidetään Sucnni-rannan haalilla, kun
koulu on tarkoitukseen liian pieni. Sinne
tietenkin me mummotkin mennään.
T ä ä ^ on nyt uuden koulun, hanke ja
toivottavasti jo ensi vuonna lapset saavat
juUia jpukia uudessa kojulussa.
Kylässämme tapahttmeisiin "ääviin
tapahtumiin kuuluu Päiviöiden kodin
palafminen ja Dave Hännisen sairaus.
Hän on jo joutunut kärsimään kohnan-nen
leikkauksen vuoden sisällä. Kyllä
siinä on riittävästi ikävää yhden ihmisen
kohdalle. John Pulkkinen on edelleen
sairaalassa, mutta toivottavasti hän
jo pian pääsee sieltä pois, sillä nyt hän
jo saa käydä kotona.
Mrs. Ritari (Hanninen) on sanonut
olevansa hyvin väsynyt ja toivovansa
ystävien käyvän häntä katsomassa, sillä
se ilahduttaisi häntä.
• Me vanhempi polvi elämme täällä hiljaisia
elämää. Jokainen on vetäytynyt
pesäänsä kuin karhu talvella. Ennen,
kun kylämme asukkaat olivat nuoria,
oli täällä haalitoimintaa ja monenlaisia
rientoja. Xyt vanhoiksi tultua on väsytty
ja pitkät haalimatkat tulivat liian rasittaviksi
kulkea milloin suksilla milloin
muuteff. Täällä on sellaisia vete-raajena
paljon, joita sopii kunnioituksel-ila
muistaa. Sellaisia ovat Anna Leskinen,
Tili Hänninen, Toikan perhe ja paljon
muitakin, jotka ennen toimivat hyvin
ahkerasti.
Nykyään täällä odotellaan kaupungista
uutisia, minkälainen näytelmä siellä
on milloinkin tulossa. Joskus odotamme
liikaakin, mutta näytelmäthän ovat meidän
vanhempien ainoita iloja. Haluammekin
niin mielellämme nähdä hj^viä
näytelmiä ja uusia nuoria näyttelijöitä.
On täällä meilläkin nuori toimihenkilö,
joka usein lähtee kaupunkiin näytelmäharjoituksiin
ja sunnuntaisin vie autokuorman
lapsia sunnuntaikouluun, jossa
Toimittaja J. W^S4&M
I N M E M O R I A M
Päivästä yokon mumtH hän hiljaa,
yö tuli kotiinkin ystävän.
— Kuolema mUti kallista viljaa»
kesken vieT.päivän ja taistelon.
Sielläkö aamuinen aurinko loistoa,
kultainen. Tuonelan sannikkoon,
murheiden sumut maailman poistaa,
kauaksi kaartuvaan rannikkoon,
SieUäkö fyyntä on myrskyistä, ruahaa,
vaipunut surujen käsikin on,
nukkua helmassa maaemOn'laukaa,
päättäen myrskyn ja taistelon.
Herpost käsi, mi'vielä ois voinut
paatista painoa kantamaan,
raskaitta hehkuvat sydänten loimut
kuormasta maailman antamaan.
Helmenä kyynel luonasi kiiltää,
lahjana syntymämaaltasi sun.
Jjäinen valo kirkkaana siintää»
voittona elämän, taistelun.
Lokakuun 14. päivänä Te kirjoititte
minulle:
'\ . . ja kuinka kesä on muuten mennyt?
Tuliko kaloja? Minä olen kalastellut
jonkun verran, mutta huonolla onnella.
Mitään mainittavampaa saalista
ei ole tullut. Olen käynyt pari kertaa
sorsastamassa; kerran menimme oikein
lentokoneella, mutta silläkin 'tripillä"
tuli sorsa maksamaan toistakymmentä
dollaria kappale. Kävin pyymetsässäkin
viime lauantaina ja sain kolme. Eivät
siis eräretket ole olleet kovinkaan antoisia.
heille opetetaan suomenkieltä ja lauluja
sekä leikkejä. Tämä henkilö on Helien
Grenon, jolle nostamme lakkiamme.
Joulu lähenee ja joulupukki hohottaa
jo nurkan takana, että onko mammoilla
jo tiedossa pussiinpantavat nuorten iloksi.
Toivoii hauskaa joulua kaikiHe mamm
o i l l e . i > .
eikä paperisia. Tuskin huomaan mitä
sycnnme, siHä katselen vain astioita ja
valkopukuisen miestarjoilijan tottuneita
liikkeitä. Tarjoilijoita on yksi jokaista
pöytää kohti.
Takaisin tullessamme saamme vielä
ihmetellä opaskoiran viisautta, joka oh^
jailee sokeaa miestä maanalaisessa junassa.
Jos nyt maan päällä oppisikin
menemään tiettyihin paikkoihin, mutta
miten se täällä voi tietää asemat? Niin
se vain makaa rauhallisesti mi^en jalkojen
juuressa ja kun oikea asema tufee,
ohjaa se miehen ulos sokkeloisiin käytäviin,
joissa ihminenkin saa oHa hyvin
tarkkana ettei mene väärään suuntaan.
Muuten nuo maanalaiset ovat hy\4ä
liikennevälineitä, nopeita ja halpojakin
— myös mukavia. Xew Yorkissa asuva
ei tarvitse autoa, sillä joka kadulta vie
portaat maan alle, mikä myöskin on
yhtä kaupunkia kauppoineeiTja katuineen.
Junat siellä kutevat tnelkein
äänettömästi omaa ratakuHuaan myöten.
Junia ei tarvitse paljon odoteHa ase-maHe
tuHuaan. Käytävän reuna ja vaunun
lattia ovat samalla tasoHa ja niin
\oi junaan astua aivn kuin toiseen huoneeseen.
Vaunut ovat tilavia ja istuimet
mukavia.
Kuten sanottu, kyyti on myöskin halpaa.
Eräänä aitana kuljimme kaupungilla
ilman päämäärää näissä autoissa, joissa
on fUMtintoistiJia. Neovat isoja ja taitavien
ohjaajien «Ajaamla. Tässä on ohjaajalla
oMkeri. Katselemme vielä >Bn>ad-irayta
fltavaiaistaksessa.* Rockefeller
Ceotenssa .pflvcnptiriäjaii juuveUa oo
' jonkmläinen vihreä keidas, tekdammik-ko
ja suihkulähde taideveistoksineen.
Lammikon rannalla on vihreitä pensaita
kauniisi astioissa. Ulkoilmaravintola
x>n leveiden päivänvarjojen alla. Yhdellä
sivulla on kaiken*maailman liput pitkien
.salkojen päissä. Koetamme saada sieltä
silmihnme Suomen lipun. Voihan se siellä
ollakin, vaikka ei sitä näin ohikul-kies^
huoiftaa. Jollakin puistokadulla
tuieee vastaan historian takaiset ajopelit,
kahden hevosen vetämät korkeat vaunut,
joissa koreapukuinen kuski istuu
korkealla ajurin istuimella ja joissa on
lyhdyt molemmin puolin vaunujen nurkissa.
H i e n o i ^ hotelleissa on kuulemma
täHaisetl^fn-^^efalclen käytettävissä,
mikäli joku vanha raharuhtinas haluaa
muistella meneitä aikoja. Voihan se olla
terveellistäkin-sellaiselle, joka on kaikki
nykyajan k>*ydit kokenut ja niihin
'kyllästynyt.
Kuinka se nyt olikaan kirjoitettu sinne
Hudson-lahden suulla olevan vanhan
I-adyn — jonka paksuja hameenhelmoja
valtameren myrskyt huuhtelee —
jalkojen juureen: Antakaa minulle teidän
köyhänne, teidäri liiat toivottomat
massanne, joiMa on kaipuu vapSAiteen.
Kaikilk;, jotka myrsky heittää minulle,
minii nostan lamf^uoi valaisemaan ja
ohjsaa heidät kultaiselle ovelle . . .
Toisille lienee auennutkin tuo kultainen
ovi ja he mrtt menestyneet, mutta
useimmat ovat Jääneet *'Kioiksi köyhiksi
niassoik^'* niin sieHä kuin tälläkin.
Kuinka monet todella ovat menestynee^
lootot«iii kiÄemaan maaa
ti^*toiaipiiie~Ottawa, tiesin sec
°*^^yä että
yön aikana
paikkakunnat, i
Minidia olisi taas pyyntö. Kun jou- ^kolitMa luiMitta >li midenkiintoa
dun valmistamaan metdan tavanmukai- 'myoddn entistä tuntemusta. Xäic
sen "Jouhi"-juHcaisuninie, tarvitsisin sii- , useita tuosta rauhoitetusta puistosta
ben yhtä ja toisU materiaalia. Olisin hy- leita e l i ö i t ä maantiellä. Päätin että
vin kiitollinen^ jos saisin Teätä siihen fti^dsmtuHessani nudistan entisiä^ t
jonkin joulu- tai «Duun ailidsea kerto- temi^ia.
muksen. iMmuäa on jonkin verran jo
saksittua materiaalia, ladottunakin^
mutta olisi hyvä saada jotain "kotoisemr
Jäiin siis oömmiiaiä^-}}^^
Kun takaiMh tullessamme saaduin,
samoilie paikoÄeoli varhainen aamu
suotuisa ihna. Maantie kulkee nii
t^>ttawa-joen vartta ja toisdla p»
a jokea on Quebecin maakunta Ki
tystänne. Jos sesiHöfcin JSy^löonVi^^^ iajap silmiin pistää kahden valtion lue
hetän samaHa parhaat^ syysterveisenT non erilaisuus; - jota luonnollisesti k
Teille ja perheellenne . . - rostaa tapojen erilaisuus. Ontarion pu
'Muutamaa päivää mycÄemmin minä lella on järjestetty pysäht>Tiiispaikko
vastasm: kulkijoita varten. Kim saavuimme qiU
. . ja olkaa varma siitä, että ker- "
tomus tulee —^ tulee varmasti. Jmiriiläl-lä
hetkeHä ajan puute tekee kiusaa, mutta
jos voitte odottaa vielä parisen viikkoa,
niin sitten lähetän ^ n kertomuksen
. . : : ; .
Sitä kertomusta ei koskaan tullut.
main, joihimninulla oli vähän entisi
timtemusta, havaitsin paikkojen paljo
nyu^ttuneen. Ihxhi^ oli luonnon kanss
tehnyt tehtävänsä. Minun täytyi tehd
kyselyjä, k o s ^ en tuntenut paikkoja joi
tä halusin nähdä.
Kun kysyin suomalaisten olinpaikkoMuutamaa
päivää myöhemmin' kun olin ja, niin minua ohjattiin niihin. Ne ih-postittanut
kirjeeni Teille, sattui työ- . miset, joita olin ennen nähnyt, olivat
maalla tapaturma, jossa minä taitoin muuttaneet pois. Minut ohjattiin myöskin
katsomaan suomalaisten tervaleh-dasta,
tai tervanpolttopaikkaa, joka oli
rappit)tilassa. Tapasin suomalaisia, joille
tein kysymyksiä tuon ter\atehtaan ja
pitkin Tuonelan tummaa sen tuotannon historiasta. Suomalainen
mies selibti minulle, että tervatehtaan
omistajat menettelivät Suomen tapojen
mukaisesti, eivät käsittäneet canadalais-ten
tuotanto- ja jakotapojen erilaisuutta.
Sanoi tervaa olevan monia tynnyreitä
tuossa ajan ränsistyttämässä laitoksessa.
Havaitsin kuparisen kattilan, tai ainakin
siltä näyttävän, olevan paikallaan. Kysyin
j-osko tuohon yritykseen sisältyi
oikean käteni. E i kulunut taaskaan montaa
päivää, kun uusi murheiden viesti
saapui kotiini. Te, toimittaja Saari, olitte
lähtenyt uudelle eräretkelle, josta paluuta
ei ole
virtaa. Tuo viesti tuli yllättäen, kuin
salaman isku. Minä jmimärsin silloin, että
minun täytyy sittenkin kirjoittaa» ei
kertomusta, mutta kirje Teille- toimitr
taja Saari. Y l i kaikkien Tuonelan rajojenkin
uskallan nyt lähestyä Teitä, ystävää,
jota en. koskaan saanut henkilökohtaisesti
tavata, mutta jonka jokaiseii
kirjeen sivuilla sykki lämmin ja auttava
sydän. Nyt Teitä ei enää ole, mutta minkäänlaista petosta ja puhuteltu vas-muistonne
on säilyvä — kuolemaani -tasi, että siinä kyllä moni menetti raho-saakka.
Se smiriarvoinen työ, jonka suo- jaan, mutta petoksesta hän ei ole kuul-rititte
tämän lehtemme puolesta, tulee lut puhuttavan mitään,
piirtymään lähtemättömin kirjaimin Lie- Löysin lopulta paikan, joka oli ollut
km historian sivuille. Se myös osaltaan minun asuinpaikkanani sUloin, kun olin
olkoon lohduttamassa jälkeenjääneitä,
ennenkaikkea sitä kotia, johon poismenonne
iski katkerimman haavan. Teidän
taistelunne ei <^ut turha!
En saanut koskaan nähdä Teitä, en
puristaa kättänne enkä kutsua Teitä
veljekseni, niin kuin sydämeni halu oli.
Nyt. toimittaja Saari, haluan pyyhkiä
kaikki rajat pois ja lausua Sinulle näin:
Sinun työsi kylvöstä urkee sato ajaton
ja kootaan lyhteiksi ikimuiston vainiolla.
Jokainen ystäväsi täällä todistava on,
mitä kerran merkinnyt on veljenäsi olla!
ALPERTTl.
siellä työtöntä aikaa kuluttamassa. Perheestä
oli jo vanhemmat kuolleet, mutta
jälellä oli heidän jälkeläisiään toiseen
polveen asti. Olin heidän kanssaan pitkissä
puheissa ja selitin itselläni olleen
(toivon nähdä sen .\lgonquin Parkin
luonnonmuseon. He selittivät minun saapuneen
jo liian kauaksi pohjoiseen ja että
museota katsomaan on tehtävä uusi
matka.
Menin sitten katsomaan Ottawa-joen
vuolasta uomaa. Kun tulin takaisin kysyi
paikan omistaja mitä ajattelin. Minä
puolestani tiedustelin josko hän haluaa
pitkän tai lyhyen vastauksen, jonka hän
taas sanoi riippuvan minun tahdostani.
Sanoin hänelle jotenkin näin: Ajattelin
ihmisten elämää, ebenkin meidän suomalaisten.
Silloin kun minä olin näillä
main, ajoi työttömyys ihmisiä tänne
metsän peittämaie alueelle. Parkotel-len
oli silloin täällä hyvääkin metsää.
Me nuoret mi£'het elimme miten elim-
>me. Kalastimme ja pyydystimme metsän
riistaa. Periieelliset sijoittautxiivat ^-al-tion
maille, Silloin ei hallitus millään
Terveiset sairaalasta
On lauantai-ilta, kun piirteien näitä
sanoja. Kirjoittaminen on vaikeaa, kun
pitää oHa vuoteessa selällään. Toinen
jalka on sellaisessa tdineessä, jota voi
itse narusta heiluttaa. Se on kuitenkin
laitettu niin hyvin ettei jalkaan satu
muuta kuin vuodetta korjattaessa. Peni-siBiinineuk)
Hla pkletään tuskat pois.
Leikkauksesta en tiennyt muuta kuin
sen, että kk> 8 aamulla vietiin leikkauspöydälle
ja päivällisaikana heräsin
omassa vMjoteessani. Mitään kipuja en
siHoin tuntenut.
iLeikkaus suoritettiin marraskuun 24.
pnä, eikä tähän noennessä ole vielä mitään
pahempaa seurannat. Nyt voin jo Nyt
itse syödä ja peseytyäkin osittain, joten samom MarjataHe ja muille Liekin muu-uskon
vielä paraneväni. Kiitollisuudella rahaisille ja ystäville tääHä Canadass»
muistelen tääHä niitä tuttuja ja tunte- ja myöskin Suomessa. Seuraavien kol-mattomia,
jotka annoitte vertanne hy- men viikon tiilee osoitteeni <^
väkseni. Vielä en tiedä teidän kaiklien maan General-Hospital, \VaTd C. F.,
Toronto, Ont
Vstavät ovat muistaneet minua lah- Eiina Sandholi»^
joilla ja kukilla, vaikka paljas neras-käyntikin
olisi minusta suuri asia. siHa
väkisin täällä niettee katse ovelle kuo
vierailuaika alkaa, vaikka ei tietäisikääo
kenenkään -tulevan. Minua muuten oo
nukuttanut kovasti näinä ensimmäisinJ
leikkaidisen*jälketsinä päivinä.
I r v i s t i kaikille ystävilleo»
Sivu i
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 4, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-12-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki541204 |
Description
| Title | 1954-12-04-06 |
| OCR text | Idhm U MdBi timin emäaimlUI oli ti-laistiiis viettää rattoisa syntymäpäivä-jullia mrs. MatOda Virran täyttäessä 70 vuotta. Hänen tyttäransä järjestivät äidille paartit ja kutsuivat meidät elähtäneet naapurien eukot juhlavieraiksi. Se <^i toddla arvokas tSaisuus, josta me kaikki nautknme. Nyt tulee pian last«i juolajuhla, joka pidetään Sucnni-rannan haalilla, kun koulu on tarkoitukseen liian pieni. Sinne tietenkin me mummotkin mennään. T ä ä ^ on nyt uuden koulun, hanke ja toivottavasti jo ensi vuonna lapset saavat juUia jpukia uudessa kojulussa. Kylässämme tapahttmeisiin "ääviin tapahtumiin kuuluu Päiviöiden kodin palafminen ja Dave Hännisen sairaus. Hän on jo joutunut kärsimään kohnan-nen leikkauksen vuoden sisällä. Kyllä siinä on riittävästi ikävää yhden ihmisen kohdalle. John Pulkkinen on edelleen sairaalassa, mutta toivottavasti hän jo pian pääsee sieltä pois, sillä nyt hän jo saa käydä kotona. Mrs. Ritari (Hanninen) on sanonut olevansa hyvin väsynyt ja toivovansa ystävien käyvän häntä katsomassa, sillä se ilahduttaisi häntä. • Me vanhempi polvi elämme täällä hiljaisia elämää. Jokainen on vetäytynyt pesäänsä kuin karhu talvella. Ennen, kun kylämme asukkaat olivat nuoria, oli täällä haalitoimintaa ja monenlaisia rientoja. Xyt vanhoiksi tultua on väsytty ja pitkät haalimatkat tulivat liian rasittaviksi kulkea milloin suksilla milloin muuteff. Täällä on sellaisia vete-raajena paljon, joita sopii kunnioituksel-ila muistaa. Sellaisia ovat Anna Leskinen, Tili Hänninen, Toikan perhe ja paljon muitakin, jotka ennen toimivat hyvin ahkerasti. Nykyään täällä odotellaan kaupungista uutisia, minkälainen näytelmä siellä on milloinkin tulossa. Joskus odotamme liikaakin, mutta näytelmäthän ovat meidän vanhempien ainoita iloja. Haluammekin niin mielellämme nähdä hj^viä näytelmiä ja uusia nuoria näyttelijöitä. On täällä meilläkin nuori toimihenkilö, joka usein lähtee kaupunkiin näytelmäharjoituksiin ja sunnuntaisin vie autokuorman lapsia sunnuntaikouluun, jossa Toimittaja J. W^S4&M I N M E M O R I A M Päivästä yokon mumtH hän hiljaa, yö tuli kotiinkin ystävän. — Kuolema mUti kallista viljaa» kesken vieT.päivän ja taistelon. Sielläkö aamuinen aurinko loistoa, kultainen. Tuonelan sannikkoon, murheiden sumut maailman poistaa, kauaksi kaartuvaan rannikkoon, SieUäkö fyyntä on myrskyistä, ruahaa, vaipunut surujen käsikin on, nukkua helmassa maaemOn'laukaa, päättäen myrskyn ja taistelon. Herpost käsi, mi'vielä ois voinut paatista painoa kantamaan, raskaitta hehkuvat sydänten loimut kuormasta maailman antamaan. Helmenä kyynel luonasi kiiltää, lahjana syntymämaaltasi sun. Jjäinen valo kirkkaana siintää» voittona elämän, taistelun. Lokakuun 14. päivänä Te kirjoititte minulle: '\ . . ja kuinka kesä on muuten mennyt? Tuliko kaloja? Minä olen kalastellut jonkun verran, mutta huonolla onnella. Mitään mainittavampaa saalista ei ole tullut. Olen käynyt pari kertaa sorsastamassa; kerran menimme oikein lentokoneella, mutta silläkin 'tripillä" tuli sorsa maksamaan toistakymmentä dollaria kappale. Kävin pyymetsässäkin viime lauantaina ja sain kolme. Eivät siis eräretket ole olleet kovinkaan antoisia. heille opetetaan suomenkieltä ja lauluja sekä leikkejä. Tämä henkilö on Helien Grenon, jolle nostamme lakkiamme. Joulu lähenee ja joulupukki hohottaa jo nurkan takana, että onko mammoilla jo tiedossa pussiinpantavat nuorten iloksi. Toivoii hauskaa joulua kaikiHe mamm o i l l e . i > . eikä paperisia. Tuskin huomaan mitä sycnnme, siHä katselen vain astioita ja valkopukuisen miestarjoilijan tottuneita liikkeitä. Tarjoilijoita on yksi jokaista pöytää kohti. Takaisin tullessamme saamme vielä ihmetellä opaskoiran viisautta, joka oh^ jailee sokeaa miestä maanalaisessa junassa. Jos nyt maan päällä oppisikin menemään tiettyihin paikkoihin, mutta miten se täällä voi tietää asemat? Niin se vain makaa rauhallisesti mi^en jalkojen juuressa ja kun oikea asema tufee, ohjaa se miehen ulos sokkeloisiin käytäviin, joissa ihminenkin saa oHa hyvin tarkkana ettei mene väärään suuntaan. Muuten nuo maanalaiset ovat hy\4ä liikennevälineitä, nopeita ja halpojakin — myös mukavia. Xew Yorkissa asuva ei tarvitse autoa, sillä joka kadulta vie portaat maan alle, mikä myöskin on yhtä kaupunkia kauppoineeiTja katuineen. Junat siellä kutevat tnelkein äänettömästi omaa ratakuHuaan myöten. Junia ei tarvitse paljon odoteHa ase-maHe tuHuaan. Käytävän reuna ja vaunun lattia ovat samalla tasoHa ja niin \oi junaan astua aivn kuin toiseen huoneeseen. Vaunut ovat tilavia ja istuimet mukavia. Kuten sanottu, kyyti on myöskin halpaa. Eräänä aitana kuljimme kaupungilla ilman päämäärää näissä autoissa, joissa on fUMtintoistiJia. Neovat isoja ja taitavien ohjaajien «Ajaamla. Tässä on ohjaajalla oMkeri. Katselemme vielä >Bn>ad-irayta fltavaiaistaksessa.* Rockefeller Ceotenssa .pflvcnptiriäjaii juuveUa oo ' jonkmläinen vihreä keidas, tekdammik-ko ja suihkulähde taideveistoksineen. Lammikon rannalla on vihreitä pensaita kauniisi astioissa. Ulkoilmaravintola x>n leveiden päivänvarjojen alla. Yhdellä sivulla on kaiken*maailman liput pitkien .salkojen päissä. Koetamme saada sieltä silmihnme Suomen lipun. Voihan se siellä ollakin, vaikka ei sitä näin ohikul-kies^ huoiftaa. Jollakin puistokadulla tuieee vastaan historian takaiset ajopelit, kahden hevosen vetämät korkeat vaunut, joissa koreapukuinen kuski istuu korkealla ajurin istuimella ja joissa on lyhdyt molemmin puolin vaunujen nurkissa. H i e n o i ^ hotelleissa on kuulemma täHaisetl^fn-^^efalclen käytettävissä, mikäli joku vanha raharuhtinas haluaa muistella meneitä aikoja. Voihan se olla terveellistäkin-sellaiselle, joka on kaikki nykyajan k>*ydit kokenut ja niihin 'kyllästynyt. Kuinka se nyt olikaan kirjoitettu sinne Hudson-lahden suulla olevan vanhan I-adyn — jonka paksuja hameenhelmoja valtameren myrskyt huuhtelee — jalkojen juureen: Antakaa minulle teidän köyhänne, teidäri liiat toivottomat massanne, joiMa on kaipuu vapSAiteen. Kaikilk;, jotka myrsky heittää minulle, minii nostan lamf^uoi valaisemaan ja ohjsaa heidät kultaiselle ovelle . . . Toisille lienee auennutkin tuo kultainen ovi ja he mrtt menestyneet, mutta useimmat ovat Jääneet *'Kioiksi köyhiksi niassoik^'* niin sieHä kuin tälläkin. Kuinka monet todella ovat menestynee^ lootot«iii kiÄemaan maaa ti^*toiaipiiie~Ottawa, tiesin sec °*^^yä että yön aikana paikkakunnat, i Minidia olisi taas pyyntö. Kun jou- ^kolitMa luiMitta >li midenkiintoa dun valmistamaan metdan tavanmukai- 'myoddn entistä tuntemusta. Xäic sen "Jouhi"-juHcaisuninie, tarvitsisin sii- , useita tuosta rauhoitetusta puistosta ben yhtä ja toisU materiaalia. Olisin hy- leita e l i ö i t ä maantiellä. Päätin että vin kiitollinen^ jos saisin Teätä siihen fti^dsmtuHessani nudistan entisiä^ t jonkin joulu- tai «Duun ailidsea kerto- temi^ia. muksen. iMmuäa on jonkin verran jo saksittua materiaalia, ladottunakin^ mutta olisi hyvä saada jotain "kotoisemr Jäiin siis oömmiiaiä^-}}^^ Kun takaiMh tullessamme saaduin, samoilie paikoÄeoli varhainen aamu suotuisa ihna. Maantie kulkee nii t^>ttawa-joen vartta ja toisdla p» a jokea on Quebecin maakunta Ki tystänne. Jos sesiHöfcin JSy^löonVi^^^ iajap silmiin pistää kahden valtion lue hetän samaHa parhaat^ syysterveisenT non erilaisuus; - jota luonnollisesti k Teille ja perheellenne . . - rostaa tapojen erilaisuus. Ontarion pu 'Muutamaa päivää mycÄemmin minä lella on järjestetty pysäht>Tiiispaikko vastasm: kulkijoita varten. Kim saavuimme qiU . . ja olkaa varma siitä, että ker- " tomus tulee —^ tulee varmasti. Jmiriiläl-lä hetkeHä ajan puute tekee kiusaa, mutta jos voitte odottaa vielä parisen viikkoa, niin sitten lähetän ^ n kertomuksen . . : : ; . Sitä kertomusta ei koskaan tullut. main, joihimninulla oli vähän entisi timtemusta, havaitsin paikkojen paljo nyu^ttuneen. Ihxhi^ oli luonnon kanss tehnyt tehtävänsä. Minun täytyi tehd kyselyjä, k o s ^ en tuntenut paikkoja joi tä halusin nähdä. Kun kysyin suomalaisten olinpaikkoMuutamaa päivää myöhemmin' kun olin ja, niin minua ohjattiin niihin. Ne ih-postittanut kirjeeni Teille, sattui työ- . miset, joita olin ennen nähnyt, olivat maalla tapaturma, jossa minä taitoin muuttaneet pois. Minut ohjattiin myöskin katsomaan suomalaisten tervaleh-dasta, tai tervanpolttopaikkaa, joka oli rappit)tilassa. Tapasin suomalaisia, joille tein kysymyksiä tuon ter\atehtaan ja pitkin Tuonelan tummaa sen tuotannon historiasta. Suomalainen mies selibti minulle, että tervatehtaan omistajat menettelivät Suomen tapojen mukaisesti, eivät käsittäneet canadalais-ten tuotanto- ja jakotapojen erilaisuutta. Sanoi tervaa olevan monia tynnyreitä tuossa ajan ränsistyttämässä laitoksessa. Havaitsin kuparisen kattilan, tai ainakin siltä näyttävän, olevan paikallaan. Kysyin j-osko tuohon yritykseen sisältyi oikean käteni. E i kulunut taaskaan montaa päivää, kun uusi murheiden viesti saapui kotiini. Te, toimittaja Saari, olitte lähtenyt uudelle eräretkelle, josta paluuta ei ole virtaa. Tuo viesti tuli yllättäen, kuin salaman isku. Minä jmimärsin silloin, että minun täytyy sittenkin kirjoittaa» ei kertomusta, mutta kirje Teille- toimitr taja Saari. Y l i kaikkien Tuonelan rajojenkin uskallan nyt lähestyä Teitä, ystävää, jota en. koskaan saanut henkilökohtaisesti tavata, mutta jonka jokaiseii kirjeen sivuilla sykki lämmin ja auttava sydän. Nyt Teitä ei enää ole, mutta minkäänlaista petosta ja puhuteltu vas-muistonne on säilyvä — kuolemaani -tasi, että siinä kyllä moni menetti raho-saakka. Se smiriarvoinen työ, jonka suo- jaan, mutta petoksesta hän ei ole kuul-rititte tämän lehtemme puolesta, tulee lut puhuttavan mitään, piirtymään lähtemättömin kirjaimin Lie- Löysin lopulta paikan, joka oli ollut km historian sivuille. Se myös osaltaan minun asuinpaikkanani sUloin, kun olin olkoon lohduttamassa jälkeenjääneitä, ennenkaikkea sitä kotia, johon poismenonne iski katkerimman haavan. Teidän taistelunne ei <^ut turha! En saanut koskaan nähdä Teitä, en puristaa kättänne enkä kutsua Teitä veljekseni, niin kuin sydämeni halu oli. Nyt. toimittaja Saari, haluan pyyhkiä kaikki rajat pois ja lausua Sinulle näin: Sinun työsi kylvöstä urkee sato ajaton ja kootaan lyhteiksi ikimuiston vainiolla. Jokainen ystäväsi täällä todistava on, mitä kerran merkinnyt on veljenäsi olla! ALPERTTl. siellä työtöntä aikaa kuluttamassa. Perheestä oli jo vanhemmat kuolleet, mutta jälellä oli heidän jälkeläisiään toiseen polveen asti. Olin heidän kanssaan pitkissä puheissa ja selitin itselläni olleen (toivon nähdä sen .\lgonquin Parkin luonnonmuseon. He selittivät minun saapuneen jo liian kauaksi pohjoiseen ja että museota katsomaan on tehtävä uusi matka. Menin sitten katsomaan Ottawa-joen vuolasta uomaa. Kun tulin takaisin kysyi paikan omistaja mitä ajattelin. Minä puolestani tiedustelin josko hän haluaa pitkän tai lyhyen vastauksen, jonka hän taas sanoi riippuvan minun tahdostani. Sanoin hänelle jotenkin näin: Ajattelin ihmisten elämää, ebenkin meidän suomalaisten. Silloin kun minä olin näillä main, ajoi työttömyys ihmisiä tänne metsän peittämaie alueelle. Parkotel-len oli silloin täällä hyvääkin metsää. Me nuoret mi£'het elimme miten elim- >me. Kalastimme ja pyydystimme metsän riistaa. Periieelliset sijoittautxiivat ^-al-tion maille, Silloin ei hallitus millään Terveiset sairaalasta On lauantai-ilta, kun piirteien näitä sanoja. Kirjoittaminen on vaikeaa, kun pitää oHa vuoteessa selällään. Toinen jalka on sellaisessa tdineessä, jota voi itse narusta heiluttaa. Se on kuitenkin laitettu niin hyvin ettei jalkaan satu muuta kuin vuodetta korjattaessa. Peni-siBiinineuk) Hla pkletään tuskat pois. Leikkauksesta en tiennyt muuta kuin sen, että kk> 8 aamulla vietiin leikkauspöydälle ja päivällisaikana heräsin omassa vMjoteessani. Mitään kipuja en siHoin tuntenut. iLeikkaus suoritettiin marraskuun 24. pnä, eikä tähän noennessä ole vielä mitään pahempaa seurannat. Nyt voin jo Nyt itse syödä ja peseytyäkin osittain, joten samom MarjataHe ja muille Liekin muu-uskon vielä paraneväni. Kiitollisuudella rahaisille ja ystäville tääHä Canadass» muistelen tääHä niitä tuttuja ja tunte- ja myöskin Suomessa. Seuraavien kol-mattomia, jotka annoitte vertanne hy- men viikon tiilee osoitteeni <^ väkseni. Vielä en tiedä teidän kaiklien maan General-Hospital, \VaTd C. F., Toronto, Ont Vstavät ovat muistaneet minua lah- Eiina Sandholi»^ joilla ja kukilla, vaikka paljas neras-käyntikin olisi minusta suuri asia. siHa väkisin täällä niettee katse ovelle kuo vierailuaika alkaa, vaikka ei tietäisikääo kenenkään -tulevan. Minua muuten oo nukuttanut kovasti näinä ensimmäisinJ leikkaidisen*jälketsinä päivinä. I r v i s t i kaikille ystävilleo» Sivu i |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-12-04-06
