Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 13, 1954

              Taide Ja Kulttuuri
Hella Wuolijo1<i - aikakautemme
suurin suomalainen draamakirjailija
l\inoakaan toinen suomalainen draa-tkiriailija
ei ole 3'0-luvulta lähtien hal­ivat
suomalaista näyttämöä yhtä eh-ttomasti
kuin Hella Wuolijoki. Hän
Vie ollut vain tuotteliain, hän on ollut
f-ös menestyksellisin dramaatikkom-ionka
tuotanto tuli merkitsemään
[van draaman kasvua kirjoittavassa
Itterissamme. Vaikka hän oli kirjaili-varsin
monitahoinen novellista
lamaan ja kuunnelmaan, romaanista
Ikuvakäsikirjoitukseen saakka, ja
ikka hänen sotien jälkeen syntyneet
laeläniäkerralliset muistelmateoksensa
toulutytönä Tartossa'', ''Yliopistovuo-
Helsingissä'', -'"Kummituksia ja ka­ria'
ja viime jouluksi ilmestynyt " M i ­stä
tuli liikenainen" arvokkaan kult-irihistoriallisen
aineistonsa, lennok­in
tvylinsä ja sanallisen sattuvuuten-
I ansiosta jäävät elämään suomalaises-kirjallisuudessa,
tuskin on epäilystä
^ä, että Hella Wuolijoen merki-on
ollut suurin suomalaiselle teatte-le.
Hän on ollut viime •vuosikymme-
\n harvoja todella merkittäviä dra-
^tikkojamme, jonka näytelmiHe ovat
lutuneet myös ulkomaiden teatterit,
lella \Vuolijoen dramaatikontyö suo-
Jäisen teatterin hyväksi on arvostel-vä,
sitäkin merkityksellisenmiäksi, kun
alkoi kirjailijauransa omalla äidin-
^lellään ja julkaisi ensimmäiset teok-isa,
niiden joukossa runonäytelmänsä
Loidulan" viroksi synnyinmaansa ai-
)iiristä. ^Mutta hän orientoitui häm-b
t y t t ä v ä n perusteellisesti ja eheästi
)malaiseen kulttuuripiiriin ja suoma-
?en elämään, erityisesti talonporkais-imään
sydän-Hämeessä, ja tästä seka
)malaisesta nykyhetkestä laajemmalti
yttää Hella ^Vuolijoelle avautuneen
Las ja melkein ehtymättömältä tuntu-draamallinen
aihepiiri, joka huoli-itta
jo kirjoitetuista paristakymme-
5tä näytelmästä jäi hänen elämänsä
ättyessä vielä kesken kuvaamisen,
lo I93'0-luvunalussa Hella Wuolijoki
lapualaisvuosien henkisessä ahtau-ssa
ärsyttänyt julkista mielipidettä
idella suomeksi kirjoitetulla ja esi-
:yllä näytelmällään "Ministeri ja
mmunisti'' ja "Laki ja järjestys",
issä paljastui yhteiskunnallisaatteelli-
=t! asennoituva ajankuvaaja, ajatuk-tähdet
syntyvät ryhmissä (assosiaa
lina. ketjuina);
kaasusumujen ja nuorten tähtien yh-
•det tekevät uskottavaksi, e t t ä tähdet
ityvät kaasusumuista;
Kuitumaisten kaasusumujen, joissa
ityy tähtiteitä eli tähtiketjuja, jotka
temniin katkeavat yksittäisiksi täh-löytäminen
osoittaa yhden mah-ll'?
en tien pienimassaisten tähtien
nn\n selittämiseen. '
-^'kki tämä todistaa, että tähtien
"va peittänyt verho revitään kohdak-hajalle
ja me pääsemme seK'ille,
tähdet ja tähtisysteemit saavat al-
! > on ratkaistava hyvin vaikea ja
'".likainen pulma, kuinka ja mistä
; ^ tl sellaiset suuret fahtijärjestel-
•kum meidän Linnunratamme. Mut-
' daan olla vakuuttunf ita, että äs-
"t hämmästyttävät löydöt ja uu-k.
innot tähtitieteen alalla vievät
^ : fia lähemmäksi niiden prosessien
k ä s i t t ä m i s t ä , joita tapahtuu
^ - M n kaikkeudessa.
Tiistaina helmikuun 2 pnä 1954
kuoli kotonaan Helsingissä Suomen
viime vuosikymmenien hallitsevin ja
tuotteliain draamakirjailija Hella
JVuolijokJ.
H elia IVuolijoki o.s. Murrik syntyi
Helmeen pitäjässä Virossa 22. VII.
1886. Vanhemmat asianajaja Ernst
Murrik ja Katarina Kokkamägi. Puo­liso
fil,maist. Sulo IVuolijoki 190&
1923. Ylioppilastutkinto 1904, jil.
niaist. 1908. Eri liikkeiden palveluk­sessa
V. 1917—18. Corelia Timber
Co:n sekä Aunuksen puuliikkecn joh­tajana
1923—31, Suomen naftan joh-tokunan
puh-joht. 1931—38, Yleisra­dion
pääjohtaja 1945—49. Eduskun­nan
jäsen 1946—48, Omisti Marle-bäckin
kartanon Iitissä 1920—40,
Jokelan kartanon Mäntsälässä v.sta
1940. Julkaisi mm. näytelmät Talon
lapset, Koiduta -32, Niskavuoren nai­set
-36, Juurakon Hulda -37, Vihreä
kulta -38, Niskavuoren leipä -39,
Vastamyrkky -39, Niskavuoren nuori
emäntä -40, Iso-Heikkilän isäntä ja
hänen renkinsä Kelle -47 (sama sak­saksi
Brechtin kanssa), Niskavuoren
Heta -51, Entäs nyt, Niskavuori -52.
Hänen tuotantoonsa kuuluu lisäksi
viisi muistelmateosta, lukuisia pie­noisnäytelmiä,
radiokuunnelmia sekä
elokuvakäsikirjoituksia.
Oheellisena julkaisemme Helsingin
Vapaa Sanassa julkaistun hänen
muistolleen omistetun M. S:n kirjoi­tuksen
''Elävän draaman luoja".
t a i
taa
siltaan terävä ja rohkean suorapuhei­nen,
mutta draamatikkona hän ei vielä
saanut riittävästi silvitystä sanoilleen.
Läpimurto tapahtui 1930-luvun puoli­välissä,
se tapahtui erään kirjallisuutem­me
kuuluisimman peitenimen Juhani
Tervapään verhossa, foorumi oli Eino
Salmelaisen aikainen Kansanteatteri ja
näytelmän nimi oli '^Niskavuoren nai­set".
Tässä alkoi Hella Wuolijoen voit­toisa
Niskavuori-sarja, joka kasvoi vuo­sien
kuluessa, sai, jatkokseen "Niska­vuoren
nuori emäntä", ja sotien jälkeen
"Niskavuoren Hetan" ja "Entäs nyt,
Niskavuori?" molemmat viime vuosien
suomalaisen dramatiikan harvoja vah­voja
voimme sanoa \'ahvimpia draaman
edustajia. Niskavuori-sarja muodostaa
elämänkuvaukseltaan ja aihepiiriltään
lujan kokonaisuuden, suomalaisen talon-poikaismiljöön
puolivuosisataisen läpi-leikkauskuvan,
jossa painopiste on elä­vässä
ja totuudellisessa ihmiskuvauk­sessa,
niinkuin se on Hella \Vuolijoen
muussakin dramatiikassa Juurakon Hul­daa,
Justiinaa, Vihreää kultaa ja ee-pilTist.
mestarillista, vielä esittämätön­tä
'Iso-Heikkilän isäntää ja hänen ren-kiään
Kallea'' myöten. Niskavuori-sar­jassa
tapaamme naistyypit, jotka ovat
niin tunnusmerkillisiä Wuolijoen ihmis­kuvaukselle,
monumentaalisen, patriar­kaalisen,
oikeudenmukaisen talonpoi-kaisnaisen,
Niskavuoren vanhan emän­nän,
nykyaikaisen itsenäisen, rohkean
j a optimistisesti elämään tarttuvan nuo­ren
naisen, Ilonan, ja epäkelvon, itsek­kään,
kanamaisen naistyypin, Niska­vuoren
Martan, jollaista Hella Wuoli-joki
on satiirisesti ruoskinut useassa te­oksessaan
ja vielä perinteellisen talon-poikaisuuden
nurjan naistyypin Hetan,
jotka kaikki ovat teattereissamme elä­neet
voimallista draamaHista elämää,
niiden rinnalla Höllä \Vuolijoen voimak­kaiden,
elmänniyönteisten naisten rivis­tössä
suomalaisen naisen sisun ruumiil­listuma
Juurakon Hulda ja voimakkaan
hy\yyden henkilöitymä Justiina.
Hella Wuolijoen näytelmät ovat pie­nillä
ja suurilla näyttämöillämme ete­lästä
pohjoiseen ^saakka eläneet ihmis­kuvauksensa,
rikkaan, epäsovinnaisen,
rohken naiskuvauksen voimasta. Tätä
ihmiskuvausta pitää yllä voimakas yh­teiskunnallisen
oikeudenmukaisuuden
paatos, vaikka Hella Wuolijoen näytel­mät
eivät ole ohjelmallisia tendenssi-näytelmiä.
'Niiden sisäinen, draamalli­nen,
voima on elämänkuvan totuudelli­suudessa
harvinaisessa eläv>'ydessä ja
tarttuvassa tuoreudessa, johon liittyy
eräänä valloittavimpana elementtinä
Wuolijoen optimistinen huumori, usein
huipentuen kärjekkääksi satiiriksi. Hel­la
\Vuolijoen yJhteiskunnaUinen aatteelli­suus
on elämänmyönteistä ja avaraa
humaanisuutta, joka tavoittaa laajat
katsojapiirit silloinkin kun se saa selvän
poliittisen kärjen, koska sitä aina siivit­tää
aidon syntj-peräisen dramati)Lon rep-
Itkoinin taito. Hella Wuolrjoen näytel­mät
ovat draamatteknillisesti parhaita,
mitä meillä vuosikymmeninä on kirjoi­tettu,
draama tuntui syntyvän elävänä
hänen kädestään silloinkin kun ajatus­ten
ja ideain rakennuspuut eivät olleet
kaikkein vahvimpia.
Hella AVuolijoen dramatiikasta tul­laan
vielä kirjoittamaan tutkielmia, to­dettakoon
vaan nyt, että hänen kirjai-lijankammiossaan
oli kypsymässä ja
vuoroaan odottamassa vielä tmonta draa-rhallista
aihetta ja aloitettua työtä, joi­den
kesken jääminen varmaan oli tappio
suomalaiselle teatterille. Mutta rikkaan
kirjallisen luomistyönsä aikana hän eh­ti
myös antaa harvinaisen paljon, hänen
yhteiskunnalliset näytelmänsä ovat eräs
parhain ja rikkain osa kahden viime
vuosikymmenen suomalaisesta teatteria,
elävää draamatiikkaa, jonka vaikutus
varmasti tuntuu teatteritaiteessamme
jatkuvasti. — M. S.
CHARLIE CHAPLIN:
Ti dä on mei e kaiki e
Charlie Chaplinin elokuva "Dik­taattori"
vuodelta 1940 päättyi pu­heeseen,
jonka köyhä juutalainen
parturi erehdyksessä pääsi pitämään
radiossa suurille kansanjoukoille. Se
oli elokuvan suurimman taiteilijan
sana ihmiskunnalle, varoitushuuto
hirviöitten valtaan koneihmisten,
viime hetkellä fasismin uhatessa sitä luonnt/ttomia.
tuholla ja hävityksellä. Niistä päivis­tä
on kulunut 14 vuotta, mutta Char­lie
Chaplinin sanojen teho ja voima ci
ole vuosien kuluessa himmentynyt —
w€ ovat mitä ajankohtaisimmat vielä
tänäänkin. Julkaisemme seuraavassa
tämän puheen, jota suomalaiset luki­jat
tuskin tuntevat.
^leidän kaikkien pitäisi koettaa aut­taa
toisiamme. Sellaisia meidän pitäisi
olla. 'Meidän pitäisi elää ja iloita tois­temme
^unesta, ei toistemme suruista ja
onnettomuuksista. Emme saa vihata ja
halveksia toisiamme. Maan päällä on
tilaa meille kaikille. Ja tämä hyvä maa
on hedelmällinen ja voi antaa kylliksi
kaikille ihmisille. Elämän pitäisi voida
tulla vapaaksi ja hyväksi elää.
Niille, jotka voivat minua kuulla, sa­non:
älkää joutuko epätoivoon. Onnet­tomuus,
joka on meitä kohdannut on
vain ohimenevä kirous, se on sellaisten
ihmisten katkeruutta, jotka pelkäävät
ihmiskunnan luonnollisia kehitysmah­dollisuuksia.
Ihmisten viha tulee menemään ohi ja
diktaattorit tulevat kuolemaan. Ja se
valta, jonka he varastivat kansalta, tulee
palaamaan takaisin knsalie. Ja niiri
kauan kuin ihmiset kuolevat vapauden
puolesta, ei vapaus koskaan katoa.
Sotilaat, älkää antako ihmishirviöit-ten
vaikuttaa teihin, miesten, jotka hal­veksivat
teitä ja tekevät teidät orjiksi,
pukevat univormuihin koko teidän elä-männe.
antavat teille komennuksia, mitä
teidän on tehtävä, mitä teidän on aja­teltava
ja mitä teirdän on tunnettava,
jotka teettävät teillä harjoituksia, käsit­televät
teitä kuin eläimi, pitävät teitä
nälkäruualla, käyttävät teitä tykinruo­kana.
.\lkää antautuko näiden ihmis-joilla
on konesielu ja konesydän. Te et­te
ole luoneita. Te ette ole eläimiä. Te
olette ihmisiä. Rakkaus ihmiskuntaan
asuu sydämissänne, te ette vihaa. Vain
ne, joita ei rakasteta, vihaavat — vain
ne, joita ei rakastetta ja ne, jotka ovat
Sotilaat, älkää taistelko orjuuden
puolesta. Taistelkaa vapauden puoles­ta.!
Lukaksen evankeliumin 17. luvus­sa
kirjoitetaan: "Jumalan valtakunta
on ihmisessä itsessään" — ei yhdessä ih­misessä,
ei jossakin ihmisryhmässä, vaan
kaikissa ihmisissä.
Teillä, joka olette kansa, on valta,
valta 4ehdä koneita ja valta luoda on­nea.
Teillä, joka olette kansa, on valta
tehdä elämä vapaaksi ja kauniik.si, teh­dä
se ihmeelliseksi seikkailuksi.
Käyttäkäämme siis demokratian ni­messä
sitä valtaa. Yhtykäämme! Tais­telkaamme
uuden maailman puolesta,
hyvän ja rehellisen maailman, joka an-t
a i ihmisille mahdollisuuden tehdä työ­tä,
joka antaa nuorisolle tulevaisuuden
ja vanhoille turvatun vanhuuden.
Kaatakaamme kansalliset raja-aidat,
voittakaamme kirous ja viha ja suvaitse­mattomuus.
Taistelkaamme järkevän
maailman puolesta — maailman, jossa
tiede ja edistys luovat onnea kaikille ih­misille,
*
Muhkea munakas
Y l i miljoona munaa tuhoutui erään
Roermondissa sijaitsevan «varaston pa­lossa.
Rakennus, joka oli lajissaan Eu­roopan
suurin, paloi perustuksiaan myö­ten
ja runsaasti kallista irtaimistoa tu­houtuu
Palaneen omaisuuden arvo las­ketaan
70,000 guldeniksi.
Palokunnan oli vaikeata työskennellä
kovassa pakkasessa, sillä vesi jäätyi he­ti.
Sen oli kä)4ettävä hiekkaakin sam-mutusvälineenä.
On hyvä säästää kuluneiden kumi-hansikkaiden
sormet, sillä niistä saa hy­viä
sormHukkoja.
SW« 3