Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 10, 1954

              Right "Around HOME wUh MYRTLE
rre VVAV PASTVOUR
BEOT/yViE, MVRTLB — >F
VOU DONT 6 0 TO BED
MOW, VOU'LL BE GO
TIPED VOU VVONT BE
A2LE TO Ö E T UP
IN DAB MORNlNö/
-TWAT'S ALL
RI6H77 MOM
I HAVE
NOTHINÖ TO DO
TOMOF?f?OW,
ANVWA>;
EXCEPT 60
T Ö SCHOOL/
EARiy Tt> BEP/
SLU6 03MPL^IN5 ABOUT
HI5 iMSOkVINlA—HE CAH'T
SLEEP IW BEm'EEN H.'^
M O P M I N 6 AND
An"0?NOON NAPS/
^ I VVOULDNT MINP ö E T H N ö UP
EAPL>( ALICE, BUr TWE VMOWMS
ARE ALL VViSE TO OS
vEAPLV BIRDS.
Km
DOMT couNr
ON-ME TO ÖET
VOU UP, MVRTLE-l
I HA\/E TO LEAVE
THE HOUSE VEPPy
EAf?L/ — I ' M
CATCHiNÖ A
SEVEN
aCiJDCK
TPAIN/
Jo) _ _
LO
^1
OH.YEAHr'IPVÖU
i ASK /VIE, ONE OP
r VOUR ANCESTDRS
MUST HAVE BEEN
A NI6HT OVVL'
PUT
5LEEP,
BU7CH/ lv (
) ( / ' i
KIDS ARE FUNNV THAT
VVAV—VOU C A N T ö E T T H E Al
TO BEP AT N16MT AND VOU ,
CANT Ö E T TWEM UP J
IN TWE \( "5^''£>"f?E
^ MOPNiM^ ; ) ITME 5 A ME
/ S j ^ O R N I N Ö ^ WAV VVHEN
> TMEV
ÖPOVV UP/
J FEEL
SORRV FOR
THAT POOR
ÖUV ON THE
CANVAS/
8UT VOU NEVER
EVEN S E N T M E A
Ö E T V V B L L CARD
V\44EN X CAUöHr
MY TAIL IN THE
SCREEN
DOORJ
ro MUCH
RATHEfi
VVATCH
A £X?ö
R Ö H T .
:3
71
NEV, POP!
6sr upi
VOU'LL HAVE TO HURRV
I F VOU E X P E C T TO
C A T C H TMAT T R A I N . ,.
IT'5 6 0 T A B 0 U T ^ , ^
A TW'ENT/-MILE »//V^
HEAD START
ON VOU f
.G! 7
TWERE'S Ö O I NÖ
T D BE S O M E FANCV
B A P K I N Ö A R O U N D HERE
IP r D O N T Ö E T S O ME
B R E A K F A S T S O O N/
Copt. I ^ M , K i n ^ Fc.iturv» >>n.tn.i«t.. tiK , nclu- icM.rx*.Al
EI OLLirr L.UFAAVAA
Seurakuxmassa o l i papinvaalit Ja nniuan
«hdoUa olevista o l i jwxn p k ä n y t vaaUsaar-najQsa.
Iiaskeuduttraaw saarnatuolista
cnnoi liJLn s a k a s t i i n kaokcontrineiUe kLii4cko-vaKutiston
JftaeniUe:
— KyHä teilUk komea k i r k k o on. mutu
« a a m a t u o l i n portaat ovat kovin J3akät ja
vaikeat nousta.
— No, kyHä n i i t ä Ikui s e n t ä ä n yhden
k e r r a n jaksaa kiivetä, t u l k i t s i muuan j ä ­s
e n i s t ä paikkakuntalaisten mielipiteen.
K E S T I K Y I XA
K i « - t ä \ - ä taiteilija tarjosi taulujaan
kaupaksi e r ä ä l l e miet^Ue.
— S i minulla ole s e i n ä ä , m i h i n taulun
ripbaitaisin. asun n i m i t t ä i n puistossa.
— £ i haittaa m i t ä ä n , vastasi taiteilija.
— (Minun tauluissani on n i i n hjrvät vä­r
i t , e t t ä ne voi ripustaa puun oksalle vaik­k
a sateessakin.
H Y \ I N V A H AN
i:averukset <^vat k ä m p ä l l ä ja maksut
o l i v a t h y v i n pienet. L ä h i t i e n o i l l a o l i k ä y n ­n
i s s ä toinenkin k ä m p p ä ja pojat ajatteli­vat,
« t t ä ehkä ansaitsisi enemmän,
l ä h e t e t t i i n mies k y s y m y ä ä n taksoja p u ­helimitse.
K u n mies paJasi, u d e l t i i n heti,
paljonko siellä toisella k ä m p ä l l ä makse­taan.
— Siellä, maksetaan n i i n v ä h ä n , ettei se
oikein kuulunut edes puhelimessakaan, oli
vastaus.
S K O T T I L A I S T A
Skotlantilainen saapui h c t e l l i i n . joka i l ­moitti
luorvuttavansa asiakkaiden käj^töä
varten auto\-ajan ilmaiseksi, skotti vei
autonsa heti vajaan ja k im h ä n meni ho­t
e l l in s i s ä ä n k ä y t ä v ä n ohi, k 3 r ^ ovenvar­t
i j a :
— Mii^nUaisen huoneen herra haluaa?
— H\K>neen! M i n ä nrukun autossani.
NIIXHÄX SIINJt K A VI
— M i k ä on t ä m ä n kaupungrln rauhalli­s
in hotelh?
— Toiset sano%-at, e t t ä Empire-hatelll.
toiset taas Cro(wn-4iotelU. M u t t a menit t e pä
kiunpaan tahansa, saatte kuitenkin maata
•valveilla koko y&n j a katua, e t t ä ette men­nyt
siÄjen toiseen.
SiTu 12 I..«tf ntatna. hohiikttim 10 pälTinä, 1954
onxmcssA
S y r t e t t y : — M u t U minä en oUut hu­malassa,
herra tuomaari.
T u o m a r i : — M u t t a t ä m ä poliisimies sa­noo,
e t t ä y r i t i t t e k i i v e t ä lyhtypylvääseen.
Syytetty: — Arvan oikein, herra tuoma­r
i . K a k s i krokotiiUä ajoi miniia takaa ja
uskon, e t t ä kuka h>-vänsä o l i s i tehnj-t sa­man
m i n i m sijassani.
T U N S l Y H D EX
Mies: — Minä tunnen ainakin -^hden
naisen, j o k a p\-styy s ä U y t t ä m ä ä n salaisuu­den.
Vaimo: — K \ i k a h ä n on?
Mies: — ^ o i ä . M e olemme olleet j o kym­menen
vuotta naimisissa, e t k ä ole vielä sa-ncnut.
m ö i i n kaikki rahammt: ovat men­neet.
J L K I T R A I S E N MIETTEITÄ
~ Jos ihmisiä \x>isi cstaa s i l l a hiniialla
minka arvoisia he todella ovat. ja myydä
s i t t en siihen hintaan, jonka arvoisia he
Itse luulevat olevansa, n i i n miten paljon
sillä kaupalla tienaisi!
-— Aviomiehen ei p i d ä hermost\ia, vaik­k
a « u k k o h ä n t ä alinomaa hauk«tJJjM
ee vain osoittaa, ettei h ä n ole iMS^^
kolle a i v a n yhdentekeväksi.
H A L P A BVn -
— MSnuUa on k ^ l a ^ ^ ^ il2Lr3
vanhaa v i i n i ä , j o t a s ä i l y t ä n «i^^^^^y
pausten varaUe. S i t t e n otan sec
k a t s e e n s i t ä.
S I R K U K S E S S . *
P i k k u (Malja oli k ä y n j t sirkukse«i
kanssa ja kertoo kotona: ,
— M i n ä n ä h i s i e l l ä elefantinkin.
v e h t a k a p e r i n ja söi hännällääii-
KUTSr
— H a l u a i s i n n i i n mielelläni
aoeenne. iMIhin aikaan oUsi par^
— T u l k a a kohnen aikaan yö"*-
ne ovat \-irkeimmillään!
EI PITÄNYT
Mies tulee kirjakauppaan ^
v a i h t a a t ä m ä n k i r j a n , jonka euen
— K y l l ä . Mitä vikaa sima on-
— E n p i t ä n y t lopusta.