Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 1, 1947

              Sivu 10
LAUANTAINA MAALISKmiN 1 PXIVSNÄ tm
Kun lappalaiset
K i r j . OSKAR D
levoton . Selvitämme pian nämä
asiat. Anna sopimuksesi minul­le,
että näen, kuinka paljon an­saitset
ja kuinka paljon sinulla
on varaa tuhlata.
— Saat sen. Mutta nyt mais­tuu
whiskygrogi joka tapaukses­sa
hjrvältä.
— Ei, saat lasin teetä sen si­jasta.
Alkoholi vain lihottaa
sinua.
Seuraavina päivinä henkilöt,
jotka sattuivat soittamaan Julian
Filorin kotiin, kuulivat puheli­meen
vastaavan sointuvan nais­äänen.
— Kuka hän on? Julianin ys­tävät
utelivat. — Eikö sinun pitä­nyt
mennä naimisiin Evelynin
kanssa?
— Kyllä, tietysti! Tämä on
Christine, uusi taloudenhoitajat­tareni.
^ Niinkö . . . Milloin saamme
nähdä hänet?
— Ette milloinkaan.
Christine järjesti Julianin asi­oita
tarmokkaasti. Hän eroitti
autonkuljettajan, sillä Julianilla
oli itsellään ajokortti ja toisetkin
Hollywoodin tähdet ohjasivat
joskus loistoautojaan. Molem­mat
keittäjättäret, jotka olivat
laiskureita, saivat niinikään mat-^
kapassit ja Christine otti heidän
tilalleen ranskalaisen kokin, joka
osasi valmistaa maukkaita ruo­kia,
mitkä eivät kuitenkaan lihot- vellect jumalanaan \'uosisatöja. Ja ai-taneet
liikaa. Kamaripalvelija na silloin, kun lappalaisheimoa luonto
Toby sai muuttaa käytöksensä ja kovenemin kohteli, riensi\-ät he suu-asenteensa
täydellisesti. remmissä tai pienemmissä joukoissa
Christine tarkasti ankaran ar- *'pyhän kiven" luotse rukoilemaan,
vostelevasti Julianin pukuvaras- jumalamme, sääli lappalaiskan-ton
ja lahjoitti kaikkein räikeim- ja estä poromme joutumalta ah­mat
puvut työttömille näytteli- mojen saaliksi!"
nsa
SON
Olin pieni poika, kun isäni kertoi
tarinan, joka alkoi nain:
Poikani, siitä on jo kauan aikaa,
kun Ruotsin peräpohjolassa asui vain
lappalaiskansaa.
Oli ollut perätysten -monta ankaraa
ja pitkää talvea. Lunta oli ollut nel­jä
jopa viisikin jalkaa vahvasti ja
kevättalvella lumi !kovettui niin, että
se hyvin kantoi ahman, -mutta ei po­roja,
eikä edes porovasikoita. Sil­loin
se oli kun ahma, tuo näätän hei­moon
kuuluva verenhimoinen peto,
saattoi^ tehdä liir\-eitä joukkoteuras­tuksia
lappaleisten porolaumoissa.
Kovettuneen lumen päällä suiktela
ahma liikkui niinkuin lattialla. Se
vain hyppäsi poron niskaan ja puri
niskajänteet poikki. Monta kertaa
saattoi yhtenä pakkasyönä tappaa
kymmeniä poroja pienelle alalle.
Kaikkialta kuultiin haikeita valituk­sia
ahmojen tuhotöistä. - -
Lappalaisilla oli sithen aikaan erääs­sä
kotakjiläkeskuksessa heidän juma­lansa.
Se oli tavattoman suuri yksi­näinen
kivi korkean mäen päällii.
Muinainen Jäämeri oli huuhdellut ja
var\'aillut tämän kiven sellaiseksi, et­tä
saman näköistä kn-eä ei ollut mis­sään
muualla.
Tätä kiveä olivat lappalaiset pal­joille,
jotka tarvitsivat sellaisia
ja olivat kiitollisia saadessaan
ehj'en puvun päälleen.
Christine maksoi Julianin las­kut.
Niiden joukossa oli \TAokra-velkoja,
verot, Evelynille ostettu­jen
korujen laskut, leipurin, teu­rastajan,
hedelmä- ja kukka­kauppiaiden
laskuja ja paljon
muuta. Kun ne oli maksettu.
Julianin pankkitili alkoikin olla
tyhjä, mutta mitäpä siitä. Julian
sai joka keskiviikko huikealle
summalle kirjoitetun maksumää­räyksen.
— Kilpa-ajohevosesi ovat tar-pettomia,
Christine sanoi Julia­nille.
— Ne eivät olo ensiluokkai­sia
hevosia, eivätkä voita kos­kaan,
mutta niiden ylläpito mak­saa
hirvittävästi. Ja mitä sinä
teet kilpailuveneellä? Se myy­dään.
Silloin hukkumisen vaa­rakin
on pienempi.
— Pidätkö minua kuin vanki­lassa?
^
— En laisinkaan. Saat tehdä
T u l i seuraava kevättalvi, ^•aan yh­tä
tuhoisasti hävittn-ät ahmat poroja.
Mutta yhä lukuisammin kokoontuivat
lappalaiset "pyhän kiven" luokse ru­koilemaan.
Tuli kolmaskin kevät-''
talvi. Kaikkialta kuului, että ahmat
ovat yhä lisääntyneet ja susien avus­tamina
entistä enemmän hävittäneet
poroja. Mutta kesän ,tultua entistä
enemmän kaikista kotakylistä ko­koontui
lappalaisia "pyhän kiven'
luokse. Silloin alkoi eräs iäkäs lappa­lainen
heimolaisilleen puhua näin:
—"Lappalaiset, te porojen paimenet,
te tunturien asukkaat, ahmat uhkaa­vat
hävittää meidän porolaumamme
ja meille irvistelee nälkä ia kuolema.
Tuo jumala tuossa, jota olemme taa­sen
tulleet tänne rukoilemaan, ei olo
kuullut meitä. Vuosisatoja olemme
sitä palvelleet ja hyvitelleet, ja nai­semme
avat itkeneet sen luona. Ja
nyt viime vuosina olemme hyvitelleet
entistä enemmän, mutta lappalaisten
asema näyttää kä\-\'än aina vain pa­hemmaksi.
n i i n k u i n itse haluat. Ja sitäpait­0!
en sitä mieltä: että tämä jumala
si minähän en v i ^ y täällä k u i n ahman jumala, ja
kuusi v i i k k o a . Sitten olet vapaa "^'^^^^^^ "^e sitä vieläkin rukoilisim­*
apaa me, niin se ei kuule meitä eikä sillä
siihen asti, kunnes menet naimi­siin
Evelynin kanssa. Tahtoisin
tavata hänet joskus. Minä hän
näyttelee?
— Hän on nouseva tähti..,
— Vai niin, hän ei ole siis vielä
päässyt pinnalle. Onko hän a\'us-taja?
No niin, sinähän ansaitset
tarpeeksi paljon kahdellekin.
Mainitsit eilen joistakin kutsuis­ta.
Keitä muita aiot p\'\'tää
tänne i^uin Evelynin?
— Ajattelin Joe Carnsia ja Ed- tui minulle silmittömästi siUoIn
die Hubbardia. He ovat molcm- kun lähdin tänne HoHyuoodiin
mat johtajiani... _ Minä hoidan sen asian Sa-
— Ja heidän puolisonsa? notaanko ensi perjantaina?
He ovat molemrnat poika- — Sopii erinomaisesti.
lä ole halua meitä auttaa. Olemme­han
sen jo kaikin tulleet näkemään.
— Etkö haluaisi,kutsua Barry
Howardia?
- - Mitä? Barry Ho\vard? Onko
Barrj' täällä?
— Etkö lue sanomalehtiä? Hän
saapui tänne eilen.
— No sepä o l i . ^. Mutta luuli­sitko
Barr>'n tulevan? Hän suut-
Vieläkö haluatte rukoilla tuollaista
jumalaa, joka on aina ahman —- mut-ta
ei koskaan lappalaisten puolella?"
^ KaikkiWönsivät hänen puhuneen
viisaasti ja rohkeasti. Melkein kaik­ki
alkoivat olla sitä onieltä, että lap­palaisten
on turhaa enää odottaa a-pua
kivijumalaltä.
Mutta iäkäs lappalahien puhui vie­lä:
''Olen sitä m i e l ^ , että jumala, jo­ka
ei ole meidän puoldla, on^ hylät­tävä,
tuhottava j a hävitettävä."
Taasen myöasivät inelkein kaikki
hänen tehneen oikean esityksen.
N>'t päätettim kivijumala tuhota,
kaikkien paikalle kokoontuneitten
lappalaisten avustamana.
Mutta niillä tavalla se tiihotaan?
— sateli 'nyt kysymyksiä. — "Tulel­la
ja vedellä!" o l i iäkkään lappalai­sen
päättävä vastaus.
Nyt pantiin toimeen niin suuren­moiset
talkoot 'lappalaiskylässä, että
he eivät olleet sellaista ennen kos-
• kaän nähneet, sillä kaikki innostui­vat
hävittämään pahanilkistä juma­laa,
joka oli suden ja ahman, mutta
ei lappalaisen puolella.
Nyt kaikki miehet rupesivat kan­tamaan
metsästä kui\ia honkia *-py-hän
kiven" ympärille, naisten j a las­ten
kantaessa pienempiä puita ja
risuja. Niitä kannettiin niin kauan,
että koko tuo suuren jääkarhun nä­köinen
kivi oli aivan honkien peitos­sa.
Vielä lisäksi vieritettiin paHialle
tynnyri ter\'aa, joka kaadettiin puit-teri
päälle.
On kaunein pohjolan kesäinen yö,
kun kaikkien läsnäollessa sytytetääii
suuri honkarovio joka puolelta pala­maan.
Etäältä Norjasta kiiltävät
hopeankirkkaasti suuret jäätunturit.
Tunturien välistä hohtaa suurena
keskiyön ^-eripunainen aurinko. Iloi­sesti
ja virkistävästi palaa loimuaa
suuri honkakasa. Kaikki ovat i n ­noissaan
ja lapset iloitseA"at. On
niinkuin olisi lappalaisheimon kes-kuut^
sa ensi kertaa vietetty suurta
voitonjuhlaa. Kaikki lappalaisen?än-nät
olivat täydessä touhussa. He
lai-ttoivat ja kantoivat talkoojoukoil-le
parhaat poronlihat, juustot jg^
maidot.
\asta aamupuolella yötä mentiin
nukkumaan; vain joku mies jäi hon­kia
tuleen lisää.mään. Mutta seuraa-
\*ar.a päivänä kannettiin lisää hon­kia
tuleen. Paljon niitä siinä pol­tetuin,
mutta Jopa alkaa "pyhä k i ­v
i " punottaa. :Mutta yhä lisätään
honkia tuleen — yhii enemmän "py­hä
ki\-i'' punottaa ja hohtaa kuu­muutta.
Nyt aletaan sitä valella vedellä. Se
paukahtelee, ärjyy ja halkeilee. Vielä­kin
vettä — jo in-isielee ja hajoaa
raunioksi. Vihdoin vajoaa mustien,
savuavien kekäleitten keskelle lao-
Se kesti hetken
'nnnkuin kaikki kestää
se, mik*ön täällä ilman syvää juuria.
Kun sU^us hurma alkaa huiman
retken, . '
et lentoa seny heikko^ henno estää,
vaikk* aavistatkin pettymystä sui&la,
Sä pelkkää päivää
varten onnes loisit
ja peikädt huolta, jonka huomen
tuottaa.
Et siedä pienintä sä pilven häivää
ja ontiettomisf ^ onnettomin oisit,
jos et vois pplkus- erhettyytecn
luottaa.
Mä kautta harhoin
totuin hakemahan
sen, mitä elämälT on muUe antaa.
En tiedä, kuka täällä lienee parhain:
hän, joka ottaa hyvän sekä pahan, -
vai hän, ken hyveellensä koron
kantaa.
Oi typeryyttä!
Miksi sydämeni , '
et turhasta jo lakkaa liekinnästä?
Hän tunne ei sen onnen kylläisyyttä,
mi toisi hänet minun rinnalleni,
sen, joka juuret ottaa elämästä.
H. V.
Ravintola ja tekohampaat
Imkassa
Patrick Galladier söi aterian e-räässä
Chicagon ravintolassa, mutta
poislähtiessään havaitsikin, ettei hä­nellä
ollut aterian maksamiseen tar­vittavaa
40 senttiä. Ravintolanpi­täjä
lupasi antaa hänen mennä ko­tiinsa
h^emaan rahan, jos hän jät­tää
jotakin pantiksi. Gallacher jät­t
i päällystakkinsa ja vieläpä leko-hampaansakhi,
luvaten tuUa pian ta­kaisin.
Myöhemmällä hän tuli po­liisiasemalle
rahaa taskussaan selit­täen,
ettei hän muista ravintolan ni­meä
eikä tunne raAantolanpitäjää,
mutta North Sidesta ne pitäisi löy-t}
ä. Ainakin vuorokauden perästä
eivät ympäristön ravintoloissa käy­neet
poliisit olleet löytäneet takkia
eikä tekohampaita.
palais-esi-isien jumala.
miehiä. Jatkuu,
Muutamien Suomen kau­punkien
väkiluku
Vuoden vaihteessa oli Turun väki­luku
104,660, Uudenkaupungin 5,-
179. Rauman 11,222. Naantalin 1.-
422. Mikkelin 12.779. Savonlinnan
(maaseurakunnan kanssa) 9.189. Hei
nolan 3.612, Lappeenrannan 13,S7G.
Kuopion 28,269, Iisalmen 4.169, K a -
jaan"n (maaseurakunnan kanssa) 13,.
913. Joensuun 6,315, Tampereen 95.-
698. Hämeenlinnan 11.385. Varkau­den
kauppalan lölOOO. Salon kauppa­lan
2.141, Leiman kauppalan 3.069,
Forsan kauppalan 8;071.
Urheiluopiston "kivijalkaa"
rakennetaan
Suomen T U L : n toimeenpanema
keräys uuden urheiluopiston rakent.\-
miseksi on saavuttanut valtavat mit­tasuhteet.
Jo ensimmäisen viikriu
tulos, noin 3 milj. mk., yllätti en­nakkolaskelmat
ja toinen viikko
vieläkin parempi. Kahden viik=-.
aikana on saatu kokoon ''kix-ijalaksi"
noin 10 milj, markkaa. Piirikuntien
kerU^-stilaston kärjessä on Helsinki,
jolla on jo ''varmassa tallessa'' S mil.i.
markkaa. Sen jälkeen tulevat Ou'.'i
ja Satakunta, kumpikin noin pudi
milj, mk.. Tampere ja Keskisuomi lä­hes
450,000. Kuopio, Lappi ja Var-sinaissuomi
lähes 40(),000 ja muut
piirikunnat y l i 250,000 mk. Ja tä­mä
kaikki on vielä alkuvauhdissa.
F I L I P P I I N E L V s o t i laspoliisir.
^jotka jahtaavat antautumista edel­leen
pakoilevia japanilaisia Mindan.-
ossa, sanov-at näiden japanilaisten tur­vautuneen
ihmiss>'öntiin. Bukidn-)'!
maakunnassa on löydetty viidakos?^.i
piilopaikka, niissä on äskettäin koi-tettyä
ihmislihaa ja luita padassa.
K.VLLISTA on vesikin. Nt\v
Vorkin kaupungin v-esijohtohallituk­sen
menot tänä vuonna tulevat ole­maan
y l i 2T milj.. dollaria.