1947-03-01-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
i^taniumiiuint'
lustialan maatalousmuseon,
iialan maamiesopiston aJti-
. omistaa valtio. Museon pe-i
jo V. 1892 Mustialan opiston
iiien johtaja tri Gösta Grogit
ja V. 1905, saatiin, museolle
oista kyhätty rakennuskin.
Grotenfelt siiriyi Helsinkiin
rlston professoriksi V. 1901,
nuseo oman onnensa: varaan,
oelmat eivät mainittavasti
tiineet ja vuosien kuluessa
5olle lahjoitetut esineet jäi-järjestelemättä.
Tätä pimeää
a museon historiassa kesti
teen 1922, jolloin nykyinen
sonhoitaja määrättiin vir-
.sa.
Ionien aloitteiden, kirjelmien
anomusten jälkeen päästiin
pitkälle ,että eduskunta
'>nsi 300,000' markkaa museo-nnuksen
a i k aansaamiseksi.
valmistui sitten tiilistä-Ta-'-
r.ettu kaksikerroksinen^ -Mur-aio.
Eikä se vieläkään ole
tilava, että sinne voisi kjiik-museoesineet
sijoittaa. Kol-
$osa mahtuu varsinaiseen mu-frakennukseen,
muut ovat ah-puina
varastosuojiin ja enti-lautahökkeliin,
joka palveli
feeona kolme vuosikymmentä.
Kuseossa on maailman ensim-
Isen radiaattorin eli separaati
n ja kirnun yhdistelmä- Se
[v. 1891 lähetetty Ruotsista,
Isä se oli keksitjty, Mustiälaan
leiltavaksi.ja kokeet pspittau-
R-atkin tuloksellisiksi, koskapa
^kunta maamme meijeriä otti
Haisen koneen käytäntöön,
tl kuitenkin radiaattorit häivät
meijereistä, sillä Ihmiset
pt ostaneet happamattomasta
[niasta valmistettua voita. Ra-pttorissa
nimittäin separaat-kuori
maidosta kerman,-jo-
Jheti joutui kirunuun ja näin
Imistettiin voiksi.
| - Suomalaiset syövät hapanta
ita, onko sitten ihme, jos meillä
jniin paljon happamia ihmisiä,
imii museon hoitaja,
^laitotalous on museossa hyvin
l-istettuna. Tämän alan haus- .
nähtävyys on laitialainen
fjakirnu. Se on, kuten nimes-än
voi päätellä ,heija, jossa
[•nutaan voita. Ja näppärästi
inteko tuollaisella käykin, sil-helppo
on heijaa heilutella,
»inen toistaan komeampi ker-i-
ankka kertoo Suomen kan-ahkerasta
viilipytyn syömistä.
Tuollaisella ankalla (kau-
|lla) kuori emäntä viilin päältä
[rman pois, ja kun kerran ^toi-itus
oli tärkeä, piti ankahkin ol-komea.
P'altavan suuria ovat lehmän-
^liot olleet. Museon kokoelmiin
«uluu sellaisia puusta valmis-
|ttuja '-pompottajia':, että niissä
kaksi kieltä, läppäintä. Ovat
^ulomma talon lehmän kelloja,
p p a r i n lehmällä oli vain^yksi
Ppäin kellossaan.
[K(jukku, kosseli ja aur^ kaik-välimuotoineen
esittävät
[aanmuokkauksen tärkeimmän
'o^älineon auran kehityksen.
museon ylpeytenä on siellä
^laojen kuningas", 'noin 60
i'otta sitten Mustialassa valmis-f^
tu rauta-aura Mustiala n:o 3.
pvai kuulemma nykyiset parratkaan
tehdasvalmisteet kyke-
^ voittamaan tätä kuningasau-raa,
niin hjrvä se on. malliltaan ja
tekotavaltaan.
Entisaikojen sirppejä on ilo katsella.
Miten sirotekoinen onkaan
esim. morsiamen s:irppi.
Sulhanen on sen. omakätisesti tulevalle
puolisolleen valmistanut,
• ja jotteivät nuorikon sormet vain
rakkuloille menisi, on sulhanen
saanut tehdyksi sellaisen sirpin
varren, että tuskin siihen nykyajan
mies pystyisikään.
Museon harvinaisuuksiin kuuluu
myös Suomen ensimmäinen
kylvökone. Sen on ^»^almistanut
jo v. 1861 kouluja käymätön talonpoika
Antti Manninen, joka
on muutfenkin Suomen maataloushistorian
m e r k k i m i- ehiä.
Manninen oli itseopiskelulla saavuttanut
sellaiset taidot, että hänet
nimitettiin Kuopion lähellä
sijaitsevan Leväisten ma^anvilje-lyskoulun
johtajaksi, v a i k ka
mies ei ollut päivääkään käynyt,
mitään koulua. Saksalaisten .'piirustusten
mukaan rakensi hän
kylvökoneen, jota ei voinut tietenkään
silloisilla savon kivikko-mailla
käyttää, mutta joka silti
toimi ihmeen hyvin ja todistaa
rakentajansa viisautta.
Tunti hupenee Mustialan museossa
liian nopeasti. Paljon on
näkemistä. On siellä kuoleman-viikate,
on ihmeellinen harava-kokoelma
ja niin edelleen loppumattomiin.
Mustialan museon vuosittain
lähes 3,000:een nouseva vierasjoukko
todistaa, että museo on
tarpeellinen. Ja museon tunnus
"Joka ei vanhaa tunne, ei uuttakaan
ymmärrä", sisältää syvän
totuuden.
Vaikka seuraavan artikkelin alla
ei ole kirjoittajan puumerkkiä/ niin
älkäämme-siitä .välittäkö, lukekaam-me
vain.
• Nuoruudessaan ihminen on ahkera
tavoittelemaan hetken hekumaa.
Hän lämpenee ranskalaisesta konjakista
ja maanpäällisestä mens^tyk-sestä,
hän viihtyy koreissa vaattei.s-sa
ja n.s. hyvien ystävien seurassa.
Mutta konsa vanhuus koittaa, niin
katso: menestyksen hiki on kuivunut
hänen otsallaan, koreat vaatteet
m-at haalistuneet läpinäk3rviksi lumpuiksi,
ranskalainen lÄDnjakki lämmittää
yhtä vähän kuin talousetikka
ja h\-\'ät ystävät nukkuvat kalvennein
varpain kielojen ja kammottavien
hautakivien alla.
Sinä päivänä hän, ih-minen, näkee
kirkastettuna totuuden: Vaivalla
vaelletun ».elämän ainoa tosi nautinto
on allut ja ainoa lohtu päivien lopun
lähetessä on piimä.
Kuolevainen raadollinen olento,
kyselee liikuttavassa uskossaan käsityskykynsä
voimaan:
— Mitä on piimä?
Ikään kuin sen voisi ylittää yhtä
yksinkertaisesti kuin jonkin suhteellisuusteorian
taj atomin räjä>'ttäm.-
senl
Ei. sitä ci pidä kysyä. Sitä pitäii
juoda.
Samoin on laita muidenkin suurten
uskonasioiden. Ei saa kysellii, on
nautittava silmät umessa sisällisesti.
Ja piimä on uskonasia.
Keskuudessamme tosin kulkee har-haantuneita
sieluja, jotka ateistiseen
väittävät:
— Hapanta maitoa, ei mitään
n^imta!
He wat pessimistejä^ kieltäjiä, rä.
virirautayksilöitä,'
Elämän keväässä täytyy väittä-mättä
olla raakkumassa joitakin pa-hanilmah
lintuja: ja piimätuopin ympärillä
on aina muutamia mahakatarrisia
naamoja. Siita-ei pääse mihinkään.
.
Mutta kuvitelkaa:
Helteinen kesäpäivä. Paarmat
pörräävät, luonto lemuaa. Ja nenän
alla viilipN-tt^, kellarin kylmyyi-t
ä ihanasti tuoksuen . . .
—Mitä vielä haluat? '
— Lisää piimää!
Harras toivoni on — kun aikanaan
täältä alhosta: erottuani joudun
siihen paikkaan, joka meikäläisiä varten
on varattu — että pukinsorkkai-nen
isäntäni tunnetussa humaanisuudessaan
katselisi asioita suurpiirteisesti
ja sallisi «minun pitää edes pienen
pientä piimäpönttöä siellä pannuhuoneen
nurkassa. •
40 dolfarilla Atlantin yli
Atlantic Line Shipping Co, tiedotti
äsken suunnitelmistaan avata
matkustusliikenne Atlantilla. Yhtiön
tiedotuksessa on erikoisesti huomioitavaa
se, että matkustajilta aiotaan
periä vain 1'0 puntaa (noin 40
dollaria) yhtäälle käsin matkasta Atlantin
yli. Nykyäään maksavat halvimmat
turistiluokan matkaliput
noin 160 dollaria.
Liikenteen avaniinen tapahtuu ensi
vuonna eli.vasta sitten kun yhtiö
on onnistunut saamaan haltuunsa ja
kunnostamaan kolme Victory-laivaa.
Schlageri
Kuppilassa naufcuH gramofoni.
Valakankaan ncnäs aUa,
runoiliJQy
rasva, lika peittää.
Ahdas on sc sija,
jok' on laulajalla;
rahapula pitkän varjon hciftaäf
pahoin finkuH laulun
gramofonia
Gramofoni kinuaa: kulkurilla
tie on pitkä, kylän hallit
kinttuun puree. —-
Vingn^ jnyllyf Sitä
lailla jakin suree.
Samat hali* on mallit:
aina tietä riittää, aina itä
eessj niinkuin maantien
kulkurilla."
PEXTTI LAHTI.
•
//l'I'.-l cn hiihtäjän hiihdeflä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkkaana kaareutuu —
mut hauskcmpThiihtää','
kuti ritskavi piiii,
tmiF ulvoni, polku on ummessa
ja tuisku taivahalla. ,
EIXO LEIXO.
Sairaiden oppilaiden lukumäärä
kouluissa vähenee kahdella kolmasosalla,
jos oppilaat koulutyön ulkopuolella
sä^nnöllisesti^cikkivät ja ur-hcUcvat.
Ei semmoinen oppi ole arvokas, joka
kerääntyy kuin rasvakerrhkscksi
hen-^en ympärille, vaan se, joka muuttuu
lihaks'kai ja jäntereiksi. — Spcn- -
ecr.
"Rakkaus ei ruostu"
Äskettäin saapui Gripsholm-laival-la
Ruotsista Miss Karoline XordblaH,
74 vuoden ikäinen neitonen, tapaamaan
lapsuudenystäväänsä ja nuoruusaikansa
lemmittyä 73 vuoden
ikäistä poikamiestä Charles Söderholmia,
Oaklandissa, Calif. Rakkaus
oli alkanut viisikymmentä vuotta
sitten ja hiljalleen kytenyt Heidän
rinnoissaan odottaen sopivaa aikaa.
Ja nyt se' sitten tuli. Heidät vihittiin
heti kun morsian saapui Oaklandiin.
. Vuonna 1624 s-ääriettiin Englannissa
keksijäin suojaksi ensimmäinen patenttilaki.
IT.XVALLAX yliopistoista erotetaan
lähes 5,000 oppilasta ensi lukukauden
alkaessa äskettäin voimaan-saatutetun
natsivastaij;en lain seurauksena.
He eivät voi jatkaa opintojaan
ennenkuin vasta v. 1950.
Sydämellisel onnittelumme
Mr. Antti Karjalalle
60-VUOTISSYNTYMÄ-
PÄIVÄN JOHDOSTA
Toivomme kaunista ja •auhal-
Hsta elämän iltapäivää. Kiitämme
Mrs. iCar jalaa kutsusta
saapua tilaisuuteen. Emme
voineet matkanpituuden lähden
saapua.
Martta ja Niilo Kiiskilä
• Katri ja Matti Riksman
Maiju Hilden
Sointula Br. Columbia
"X
« « « KIITOS » » »
Täten lausun kiitokseni toveri joukolle, jatka saapuivat yllättämään
minua syntymäpäiväni johdosta täyttäessäni 70
vuotta helmikuun 6 p:nä. Kiitos kauniista kahvipöydästä ja
hauskasta illanvietosta. Kiitos illan emännille ja niille tovereille,
jotka ottivat osaa, vaan eivät voineet saapua.
Toveruudella,
MATTI KINNUNEN
Radway Alberta
KIITOS
Pyydämme lausua sydämelliset kiitokset siitä suuresta
lahjasta ja yllätyksestä, jonka saimme osaksemme helmikuun
1 p:nä uuteen kotiin muuttaessamme..
Kiitos myös syömisistä ja juomisista. Erikoinen kiitos
homman alkuunpanijoille mrs. Carl Mattsonille ja mr. Otto
Veidelle. Kiitos myös niille, jotka ottivat osaa lahjaan, vaan
eivät syystä tai toisesta voineet saapua.
Tämä tilaisuus säilyy iäti mielessämme.
MR. JA MRS. EMIL Y U l
121 Braid St. New Westminster, B. C.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 1, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-03-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470301 |
Description
| Title | 1947-03-01-11 |
| OCR text | i^taniumiiuint' lustialan maatalousmuseon, iialan maamiesopiston aJti- . omistaa valtio. Museon pe-i jo V. 1892 Mustialan opiston iiien johtaja tri Gösta Grogit ja V. 1905, saatiin, museolle oista kyhätty rakennuskin. Grotenfelt siiriyi Helsinkiin rlston professoriksi V. 1901, nuseo oman onnensa: varaan, oelmat eivät mainittavasti tiineet ja vuosien kuluessa 5olle lahjoitetut esineet jäi-järjestelemättä. Tätä pimeää a museon historiassa kesti teen 1922, jolloin nykyinen sonhoitaja määrättiin vir- .sa. Ionien aloitteiden, kirjelmien anomusten jälkeen päästiin pitkälle ,että eduskunta '>nsi 300,000' markkaa museo-nnuksen a i k aansaamiseksi. valmistui sitten tiilistä-Ta-'- r.ettu kaksikerroksinen^ -Mur-aio. Eikä se vieläkään ole tilava, että sinne voisi kjiik-museoesineet sijoittaa. Kol- $osa mahtuu varsinaiseen mu-frakennukseen, muut ovat ah-puina varastosuojiin ja enti-lautahökkeliin, joka palveli feeona kolme vuosikymmentä. Kuseossa on maailman ensim- Isen radiaattorin eli separaati n ja kirnun yhdistelmä- Se [v. 1891 lähetetty Ruotsista, Isä se oli keksitjty, Mustiälaan leiltavaksi.ja kokeet pspittau- R-atkin tuloksellisiksi, koskapa ^kunta maamme meijeriä otti Haisen koneen käytäntöön, tl kuitenkin radiaattorit häivät meijereistä, sillä Ihmiset pt ostaneet happamattomasta [niasta valmistettua voita. Ra-pttorissa nimittäin separaat-kuori maidosta kerman,-jo- Jheti joutui kirunuun ja näin Imistettiin voiksi. | - Suomalaiset syövät hapanta ita, onko sitten ihme, jos meillä jniin paljon happamia ihmisiä, imii museon hoitaja, ^laitotalous on museossa hyvin l-istettuna. Tämän alan haus- . nähtävyys on laitialainen fjakirnu. Se on, kuten nimes-än voi päätellä ,heija, jossa [•nutaan voita. Ja näppärästi inteko tuollaisella käykin, sil-helppo on heijaa heilutella, »inen toistaan komeampi ker-i- ankka kertoo Suomen kan-ahkerasta viilipytyn syömistä. Tuollaisella ankalla (kau- |lla) kuori emäntä viilin päältä [rman pois, ja kun kerran ^toi-itus oli tärkeä, piti ankahkin ol-komea. P'altavan suuria ovat lehmän- ^liot olleet. Museon kokoelmiin «uluu sellaisia puusta valmis- |ttuja '-pompottajia':, että niissä kaksi kieltä, läppäintä. Ovat ^ulomma talon lehmän kelloja, p p a r i n lehmällä oli vain^yksi Ppäin kellossaan. [K(jukku, kosseli ja aur^ kaik-välimuotoineen esittävät [aanmuokkauksen tärkeimmän 'o^älineon auran kehityksen. museon ylpeytenä on siellä ^laojen kuningas", 'noin 60 i'otta sitten Mustialassa valmis-f^ tu rauta-aura Mustiala n:o 3. pvai kuulemma nykyiset parratkaan tehdasvalmisteet kyke- ^ voittamaan tätä kuningasau-raa, niin hjrvä se on. malliltaan ja tekotavaltaan. Entisaikojen sirppejä on ilo katsella. Miten sirotekoinen onkaan esim. morsiamen s:irppi. Sulhanen on sen. omakätisesti tulevalle puolisolleen valmistanut, • ja jotteivät nuorikon sormet vain rakkuloille menisi, on sulhanen saanut tehdyksi sellaisen sirpin varren, että tuskin siihen nykyajan mies pystyisikään. Museon harvinaisuuksiin kuuluu myös Suomen ensimmäinen kylvökone. Sen on ^»^almistanut jo v. 1861 kouluja käymätön talonpoika Antti Manninen, joka on muutfenkin Suomen maataloushistorian m e r k k i m i- ehiä. Manninen oli itseopiskelulla saavuttanut sellaiset taidot, että hänet nimitettiin Kuopion lähellä sijaitsevan Leväisten ma^anvilje-lyskoulun johtajaksi, v a i k ka mies ei ollut päivääkään käynyt, mitään koulua. Saksalaisten .'piirustusten mukaan rakensi hän kylvökoneen, jota ei voinut tietenkään silloisilla savon kivikko-mailla käyttää, mutta joka silti toimi ihmeen hyvin ja todistaa rakentajansa viisautta. Tunti hupenee Mustialan museossa liian nopeasti. Paljon on näkemistä. On siellä kuoleman-viikate, on ihmeellinen harava-kokoelma ja niin edelleen loppumattomiin. Mustialan museon vuosittain lähes 3,000:een nouseva vierasjoukko todistaa, että museo on tarpeellinen. Ja museon tunnus "Joka ei vanhaa tunne, ei uuttakaan ymmärrä", sisältää syvän totuuden. Vaikka seuraavan artikkelin alla ei ole kirjoittajan puumerkkiä/ niin älkäämme-siitä .välittäkö, lukekaam-me vain. • Nuoruudessaan ihminen on ahkera tavoittelemaan hetken hekumaa. Hän lämpenee ranskalaisesta konjakista ja maanpäällisestä mens^tyk-sestä, hän viihtyy koreissa vaattei.s-sa ja n.s. hyvien ystävien seurassa. Mutta konsa vanhuus koittaa, niin katso: menestyksen hiki on kuivunut hänen otsallaan, koreat vaatteet m-at haalistuneet läpinäk3rviksi lumpuiksi, ranskalainen lÄDnjakki lämmittää yhtä vähän kuin talousetikka ja h\-\'ät ystävät nukkuvat kalvennein varpain kielojen ja kammottavien hautakivien alla. Sinä päivänä hän, ih-minen, näkee kirkastettuna totuuden: Vaivalla vaelletun ».elämän ainoa tosi nautinto on allut ja ainoa lohtu päivien lopun lähetessä on piimä. Kuolevainen raadollinen olento, kyselee liikuttavassa uskossaan käsityskykynsä voimaan: — Mitä on piimä? Ikään kuin sen voisi ylittää yhtä yksinkertaisesti kuin jonkin suhteellisuusteorian taj atomin räjä>'ttäm.- senl Ei. sitä ci pidä kysyä. Sitä pitäii juoda. Samoin on laita muidenkin suurten uskonasioiden. Ei saa kysellii, on nautittava silmät umessa sisällisesti. Ja piimä on uskonasia. Keskuudessamme tosin kulkee har-haantuneita sieluja, jotka ateistiseen väittävät: — Hapanta maitoa, ei mitään n^imta! He wat pessimistejä^ kieltäjiä, rä. virirautayksilöitä,' Elämän keväässä täytyy väittä-mättä olla raakkumassa joitakin pa-hanilmah lintuja: ja piimätuopin ympärillä on aina muutamia mahakatarrisia naamoja. Siita-ei pääse mihinkään. . Mutta kuvitelkaa: Helteinen kesäpäivä. Paarmat pörräävät, luonto lemuaa. Ja nenän alla viilipN-tt^, kellarin kylmyyi-t ä ihanasti tuoksuen . . . —Mitä vielä haluat? ' — Lisää piimää! Harras toivoni on — kun aikanaan täältä alhosta: erottuani joudun siihen paikkaan, joka meikäläisiä varten on varattu — että pukinsorkkai-nen isäntäni tunnetussa humaanisuudessaan katselisi asioita suurpiirteisesti ja sallisi «minun pitää edes pienen pientä piimäpönttöä siellä pannuhuoneen nurkassa. • 40 dolfarilla Atlantin yli Atlantic Line Shipping Co, tiedotti äsken suunnitelmistaan avata matkustusliikenne Atlantilla. Yhtiön tiedotuksessa on erikoisesti huomioitavaa se, että matkustajilta aiotaan periä vain 1'0 puntaa (noin 40 dollaria) yhtäälle käsin matkasta Atlantin yli. Nykyäään maksavat halvimmat turistiluokan matkaliput noin 160 dollaria. Liikenteen avaniinen tapahtuu ensi vuonna eli.vasta sitten kun yhtiö on onnistunut saamaan haltuunsa ja kunnostamaan kolme Victory-laivaa. Schlageri Kuppilassa naufcuH gramofoni. Valakankaan ncnäs aUa, runoiliJQy rasva, lika peittää. Ahdas on sc sija, jok' on laulajalla; rahapula pitkän varjon hciftaäf pahoin finkuH laulun gramofonia Gramofoni kinuaa: kulkurilla tie on pitkä, kylän hallit kinttuun puree. —- Vingn^ jnyllyf Sitä lailla jakin suree. Samat hali* on mallit: aina tietä riittää, aina itä eessj niinkuin maantien kulkurilla." PEXTTI LAHTI. • //l'I'.-l cn hiihtäjän hiihdeflä, kun hanki on hohtava alla, kun taivas kirkkaana kaareutuu — mut hauskcmpThiihtää',' kuti ritskavi piiii, tmiF ulvoni, polku on ummessa ja tuisku taivahalla. , EIXO LEIXO. Sairaiden oppilaiden lukumäärä kouluissa vähenee kahdella kolmasosalla, jos oppilaat koulutyön ulkopuolella sä^nnöllisesti^cikkivät ja ur-hcUcvat. Ei semmoinen oppi ole arvokas, joka kerääntyy kuin rasvakerrhkscksi hen-^en ympärille, vaan se, joka muuttuu lihaks'kai ja jäntereiksi. — Spcn- - ecr. "Rakkaus ei ruostu" Äskettäin saapui Gripsholm-laival-la Ruotsista Miss Karoline XordblaH, 74 vuoden ikäinen neitonen, tapaamaan lapsuudenystäväänsä ja nuoruusaikansa lemmittyä 73 vuoden ikäistä poikamiestä Charles Söderholmia, Oaklandissa, Calif. Rakkaus oli alkanut viisikymmentä vuotta sitten ja hiljalleen kytenyt Heidän rinnoissaan odottaen sopivaa aikaa. Ja nyt se' sitten tuli. Heidät vihittiin heti kun morsian saapui Oaklandiin. . Vuonna 1624 s-ääriettiin Englannissa keksijäin suojaksi ensimmäinen patenttilaki. IT.XVALLAX yliopistoista erotetaan lähes 5,000 oppilasta ensi lukukauden alkaessa äskettäin voimaan-saatutetun natsivastaij;en lain seurauksena. He eivät voi jatkaa opintojaan ennenkuin vasta v. 1950. Sydämellisel onnittelumme Mr. Antti Karjalalle 60-VUOTISSYNTYMÄ- PÄIVÄN JOHDOSTA Toivomme kaunista ja •auhal- Hsta elämän iltapäivää. Kiitämme Mrs. iCar jalaa kutsusta saapua tilaisuuteen. Emme voineet matkanpituuden lähden saapua. Martta ja Niilo Kiiskilä • Katri ja Matti Riksman Maiju Hilden Sointula Br. Columbia "X « « « KIITOS » » » Täten lausun kiitokseni toveri joukolle, jatka saapuivat yllättämään minua syntymäpäiväni johdosta täyttäessäni 70 vuotta helmikuun 6 p:nä. Kiitos kauniista kahvipöydästä ja hauskasta illanvietosta. Kiitos illan emännille ja niille tovereille, jotka ottivat osaa, vaan eivät voineet saapua. Toveruudella, MATTI KINNUNEN Radway Alberta KIITOS Pyydämme lausua sydämelliset kiitokset siitä suuresta lahjasta ja yllätyksestä, jonka saimme osaksemme helmikuun 1 p:nä uuteen kotiin muuttaessamme.. Kiitos myös syömisistä ja juomisista. Erikoinen kiitos homman alkuunpanijoille mrs. Carl Mattsonille ja mr. Otto Veidelle. Kiitos myös niille, jotka ottivat osaa lahjaan, vaan eivät syystä tai toisesta voineet saapua. Tämä tilaisuus säilyy iäti mielessämme. MR. JA MRS. EMIL Y U l 121 Braid St. New Westminster, B. C. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-03-01-11
