1946-08-31-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1546
:iiiiiniu«KO'
LAUANTAINA, ELOKUUN 24 PXlVÄNK Sbir S
T J A KULTTUURI
d Wuolijoki 60-vuotids
"Voi olla, että'minussa oli ladattuja
tavallista suurempi määrä elämää
• gitä minä alituisessa rauhattomuudessani
"pidin ihmisiä vireillä". —
RcvisteMian minä ihmisiä ympä-ristössätti
sen tavattoman, kulutta-mattcnian
elinvoiman purkautuessa,
- pnka elin tuonut nmkmqmVnjan-ilnmaalta."
Hella JVuqlijoki. '
Hellan kanssa on koko Suomen
kansa heittänyt tittelit pois. On vain
Hella, ionka nykyisyyttä ei tarvitse
lähemmin esitellä, sillä lehdistö on
huolehtinut siitä, että Hella Ja hänen
radionsa tunnetaan joka mökissä.
Mutta jos on luultu, että pilakuvilla
J3 hyökkäyksillä olisi Hellan mielenrauhaa
häiritty, niin siinä on isketty
kirves klTeen.. Sillä mikään ei Hellalle
olisi kauheampaa kuin että radioista
ei puhuttaisi.
Hella täyttää huomenna (22 p : nä
heinäkuuta) 60 vuotta. Niihin vuosiin
mahtuu paljon menneisyyttä —
Alljannin lakeuksia, liikeasioita, seurapiirejä,
kirjoittelua, vankilaa ja
kaikenlaisia tuttavuuksia varasty-töistä
diplomaatteihin saakka.
Hella Murrikin syntymäpaikka on
Helmeen pitäjä Viljahnin maakunnassa
Eestissä. Viljannin viljapellot
ja eestiläinen kansanrunous ovat o l leet
hänen ensimmäisiä maisemiaan
maailmasta ja isoisä, joka oli Glad-stonen
ja Martti Lutherin yhteensulautuma,
hänen ensimmäinen ihanteensa.
Tämä eestiläisen maatalon
jmpäristö vanhoine taruineen on ollut
Hellan kirjallisen luomisvoiman
lähde.
Jo koulutyttönä on Hellalla ollut
kirjallinen kunnianhimonsa: Hella
^lurrik kirjoittaa 15-vuotiaajiä Pos-timees-
lehteen eestinkielen asemasta
ja lövuotiaaxa häneltä ilmestyy novelli
Linda-deihdessä ja myöhemmin
Xuoressa Virossa ja Kiired-lehdessä.
Minä kasvoin kansanrunoudessa
Ja Suomi-ihailussa, sanoo Hella itse.
Ja kansanrunoutta hän sitten tutkiikin
ja luetteloi suuren eestiläisen
kansanrunouskokoelman. Kun hän
Mjonna 1904 siirtyy Suomeen, h än
hämmästyksekseen huomaa, että kie-
Il on niin erilainen, e t t ä se on opeteltava,
1908 hän valmistuu maisteriksi
ja menee kohta senjälkeen naimisiin
5ulo Wuoiijoen kanssa» 1912 ilmes-t>
T ensimmäinen näytelmä "Talon
Japset», joka Estonian ensi-iflan jäl-
*^een joutuu sensuurin hampaisiin.
^914 ilmestyy hänen vaihaistuotän-tonsa
merkittävin teos Udutaguset
(^'svantakaiset). edelleen eestinkie-lella.
Se kuvaa hänen lapsiiudenai-kaansa
eestiläisessä maatalossa ja
"^••tod vanhan . taloijpoikaissuvpn
jappsutumisesta . j a hajoamisesta..
l-dutaguset. kuuluu..Eestiif. fclassiUi-seen
kirjallisuuteen ja siinä esiirity-van
tulihäntätarinan on jokainen ees-l'iäinen
lukenut koululukemistostaan.
%öhemmin . h ä n e s t ä " tulee • Viron
^"•jallisuusseuran kunniajäsen.
• ^^utta Hella tekee-myös pikkutöi-a,
seuratessaan Lappeella kilräjiä
«an innostuu kirjoittamaan käräjä-l^
uvauksia työväenlehtiin, hän Jcään-
5tuksen ja paljon muuta,' Hänen'
2"'^ "ä^-vy yhä useammin työ-
^^'^ ja siksipä sosialidemokraatit,
-^»avat hänet ehdMle kansanedustajaksi
1912, hän niittää yhdessä E i no
Pekkalan kanssa enimmät äänet
puolueäänestyksessä, mutta kieltäytyy
viime tingassa.
Vuonna 1914 Hella \Vuolijoki siirtyy
liike-elämään ja hänestä tiilee
Kontro & Kuosmasen ulkomainen
kirjeenvaahta;ja, sieltä hän siirtyy a-merikkalaisen
firman Grace & Companyn
edustajaksi ja matkustelee
Pietarissa ja Tu^kholmassa. Maatalon
tyttärestä on tullut liikenainen.
•Sitten alkaa kapina tammikuussa
1918. Kapinan epäonnistuttua van-gitaan
Sulo Wuolijoki ja Hellan elämä
supistuu vankien auttamiseen.
Hän itse istuu kotonaan panttivank
i n a uskaltamatta mennä kadulle,
kaksi kertaa hänet vähäksi aikaa pidätetään,
mutta päästetään vapaaksi
— oikeastaan syötiksi — sillä hänen
luonaan kävijät saatetaan vangita
kadunkulman takana.
1920 Hella ostaa Marlebäckin tilan
ja siirtyy vanhan'kotiseutunsa
ilmapiiriin. Mutta liike-elämästä
saadut kokemukset vetävät hänet
'jälleen kaupan piiriin. Yhdessä sukulaistensa
kanssa hän perustaa 1923
sahan Suojärvelle ja Karelia Timber
Companyn ja myöhemmin .Aunuksen
puuliikkeen. Sittemmin hän on vielä
Suomalaisen Naftan johtokunnan
puheenjohtajana. Hella on nyt täysiverinen^
liikenainen, joka hyväksytään
ja tunnetaan kaikissa piireissä.
Pois on nyt vuoden 1918 vaino: raha
on valtuuttanut hänet seurapiireihin.
Mutta samalla on raha vaientanut
hänen kirjallisen äänensä.
Vuodesta 1918 vuoteen 1931 ei Hella
Wuolijoki kirjoita muuta kuin
englanninkielistä kauppakirjeenvaih-toa.
Tai kirjoittaa sentään. Nimimerkki
Felix Tuli voittaa vuonna 1926
Suomen Kuvalehden novellikilpailussa
ja joku pikku näytelmä ilmestyy
tällä nimellä.
Vuonna 1931 alkaa Hella Wuoli-joelle
uusi kirjallisen luomisvoiman
kausi. Hän kirjoittaa eestinkielellä
huvinäytelmän Ministeri ja kommunisti,
samana vuonna jatkoa Uduta-gusille
ja voittaa vuonna 1952 Eestin
näytelmäkilpailuissa Koidulal I a a n
ensi palkinnon.
Kun Estonia-teatteri esittää Koi-dulan,
selviää tekijälle, ettei hän e-nää
hallitsekaan eestinkieltä. Koi-dula
on kirjoitettu vanhalla kansanrunon
kielellä, jota Gladstone —
Martti Luther isoisä on puhunut,
mutta jota Eestissä ei enää ymmärretä.
— Hellalle sanotaan, ettei
hän enää osaa eestiä.
Kun Hella ryhtyy uudelleen kirjoittamaan;
tapahtuu se suomenkielellä.
Ministerin ja kommunistin
hän kääntää suomeksi, vuonna —33
hän- kirjoittaa "Palavan maan" ja"
"Lain ja järjestyksen". '^Niskavuo-ren
Naiset", Hellan suuri näytelmä,
kh-joitetaan jo vuonna 1933- se kiertää
Kariston kilpailut ja Kansallisteatterin
johtokunnat, kunnes se vih-doin
kelpaa 1936 Kansanteatteriin
ja saa alusta alkaen hy^än vastaanoton.
Helsingin kirjallisissa piireissä
pohditaan kotvan kuka on tämä
uusi nimimerkki "Juhani Tervapää",
kunnes paljastuu ,että sen takana on
Hella. Juurakon Hulda, Justiina ja
Vastamyrkky esitetään 1937, Vihreä
kulta 1938, Niskavuoren leipä 1930
ja Niskavuoren nuori emäntä 1940.
Niskavuoren hämäläisessä elämänpiirissä
liikkuva näytelmäsarja alkaa
kiertää Suomen teattereissa, saavut-taa
Kansanteatterissa ennätyksen esi-tyskertamäärissä,
sitä filmataan, itse
Niskavuoren naiset käännetään 14
kielelle ja se herättää joka maassa
kohua. Hella \Vuolijoki alias Juhani
Tervapää on vielä kerran löytänyt
takaisin kotiinsa eestiläiseen i l -
jantiin näissä sattuvissa-hämäläis-kuvauksissa.
Hella Wuolijoki ön itse
voimanainen ja hänen Jlistiinal-laan
ja Juurakon Huldallaan on sitä
samaa sitkeyttä, joka on ollut Hellan
myötätuulen perimmäisenä syynä.
Kuka onkaan maalannut luon-teenomaisempaa
hämäläistä kirkoh-kyläseurapiiriä
kuin Hella \Vuoli-joki
Niskavuori-sarjassaan! Ja onko
suomalaisessa kirjallisuudessa e-siintynyt
niin loistavasti luonnehdittua
taistelua maan puolesta teollistuvaa
nykyaikaa vastaan kuin Hellan
näytelmissä?
Syttynyt sota vaientaa taas kirjailija
Hellan. Kunnes hänestä taas
tulee kuuluisa, vaikkakin kokonaan
toisella tavalla. Hella istuu vankilassa
odottamassa kuolemantuomion
täytäntöönpanoa. Hän on suojellut
desanttia ja nyt odottaa häntä hirttosilmukka.
Välirauha pelastaa hänet,
eikä aikaakaan, kun hän on
taas kuin kissanpoika jaloillaan ja
julkaisee jouluksi 1944 muistelmateoksen
'-Enkä ollut vanki" pilkallisena
läimäyksenä kaikille niille, jotka
luulivat, että Hellan voisi lannistaa.
Sillä Hella ei ollut i^nki eikä tule
vangiksi! Vuonna 1945 seuraavat
omaelämäkerralliset muistelmateokset
•=*Koulutyltönä Tartossa" ja " Y l i opistovuodet
Helsingissä", joiden
ympärillä taas on hellamaista kohua.
Kesken kaiken hänestä tehdään
Yleis-radion pääjohtaja ja silloin sulut
taas aukeavat. Hella,' Hella huutavat
lehdet, tuhansia uhrataan p i lakuvien
piirtämiseen» kuplettilaulu*
ja tehdään. Mutta HellaTstuu Yleisradion
tuolillaan ja katselee maailmaa
tuikuttavilla silmillään.
Hän on yhä edelleenkin emäntä,
jolla on talon avaimet ja taiat ias*
kussaan. Kymmeniä kokouksia, lukemattomia
puhelinsoittoja aamusta
iltaan, mutta Hella kestää uuvutus
taistelunkin. Nyt hän joutuu edus-kuntaan
muun hy\-än lisäksi. Ja
taas ron piirläijillä uutta a1he\*.ta.
Mutta nyt Hella ei aio hellittää kirjallisellakaan
rintamalla. Viimekeväisen
Kuningas hovinarrina näy tel-män
jälkeen tulee ensi syksjmä Ison-
Heikkilän isäntä ja mielessään hän
jo suunnittelee Niskavuoren viimeistä.
Tämä uupumaton nainen — aika-laiskirjan
mukaan "partilös socia-list",
nyt S K D L : n riveihin lukeutu-va
— kirjailija ja kulttuuripersoonallisuus,
käytännön nainen — täyttää
huomenna 6Ö vuotta. Hellan suhteen
on viisasta olla varovainen, on
vaikea mennä ennustamaani, mitä
aloja hän vielä valloittaa, mutta että
hän yhä valloittaa, se on varmaa.
H . A.
Äänielokuvan 20 vuosi
Tämä vuosi on elokuvateollisuudessa
historiallinen siinä mielessä,
että tulee kuluneeksi kaksikymmentä
vuotta siitä kuin äänielokuvat otettiin
käytäntöön. Kun AI Joison sanoi
ensimmäisen kerran elokuvassa:
"Tule äiti, kuuntele tätä!" niin että
yleisö saattoi ne erottaa, niin sillä
hetkellä luotiin elokuvien valmistuk-sessa
mullistavaa käännettä. Siitä
alkoi äänielokuvien kasvu, yleisön
katseltavaksi ja kuultavaksi. Nuo
mainitut sanat olivat ' elokuvasta
"Jatsilaulaja", jossa Joison näytteli
pääosaa — juutalaispapin pojan o-saa,
joka tahtoi mieluummin lauleskella
ballaadeja kuin seurata isänsä
jälkiä. '
Yleisö katseli jännityksellä elokuvan
kulkua ja yhteenottoja vanhan
ja uuden sukupolven välillä. Se
kuunteli haltioituneena A\ Jolsonin
laulua ja sydänsuruja musikaalisessa
komediassa. Tämän jälkeen alettiin
tahtoa lisää äänielokuvia.
Nyt kun elokuvateollisuus viettää
tätä kahdettakymmenettä merkki-vuottaan,
on • muistettava että äänielokuvat
tulivat käytäntöön vakituisemmin
v. 1926 Harry, Sam, Albert
ja Jack Wamerin valvonnan alaisena.
Ennen 1926 "puhuvista kuvista"
mainitseminenkin elokuvamiehille
nostatti kasvoille säälittäyän hymyn.
Tottuneimmatkm teatterimiehet tapasivat
.sanoa: "Puhuvat kuvat ovat
mahdottomat — ne eivät koskaan
menestyisi. Onhan niitä jo kokeiltu
ja aina niissä on epäonnistuttu.
Mutta äänielokuva juontaa ajassa
taaksepäin aina vuoteen 1895 asti.
Thomas Edison nimittäin yhdisti
liaksi omaa keksintöänsä — fonog-raafin
ja elokuvakoneen — eräänlaiseksi
laitteeksi, jota kutsuttiin Kine-lophoneksi.
Henkilön piti asettaa
fonograafiputket korviinsa ja tirkistellä
pienestä reiästä kankaalle saadakseen
käsityksen liikunnasta ja
äänestä samalla keftaa. Mutta tämä
kekintö oli silloin liian raaka menestyäkseen
sellaisenaan.
Tämän vuosisadan ensimmäisellä
kymmenennellä näytettiin yleisölle
Cinephone ja Vivaphone ja Camera-phone
ja Chronophone ynnä lukuisia
muita laitteita, jotka kaikki täht-äai-vät
samaan, puheen, laulun ja l i i kunnan
y^hdistämiseen elokuvissa.
Vuoden 1912 ja 1913 seuduilla näytti
liikkeellä olevankin mainiot mahdollisuudet.
Jonkunlaisia "äänielokuvia"
näytettiin kautta maan. Monet
ihmiset innostuivat niistä ja monet
teatterien omistajat ostivat näitä
kömpelöitiL laitteita. Alutta jonkun
ajan päästä ne menettivät viehä-tyksensii
ja jälleen sanottiin: "Puhuvilla
kuvilla ei ole menestystä."
Mutta tiedemiehet, sellaiset kuin
Lee De Fores j ä insinöörit A. T . &•
T. Co:n Western lEleCtricin labora.'
lorioissa eivät /jättäneet työtään kesken
vaan jatkoivat kokeilujaan. Mut-ta
kuitenkin äänielokuvien oli todella
odotettava siksi kunnes päästiin
radioaikakauteen, jolloin hienoimpia
äänilaitteita, vakuumiputkia, puhelimia,
sähkölennättimiä, sähkölevyko-rteita,
äänenlaajentajia ja muita sellaisia
alettiin valmistaa
Yksitellen \Vestern Electric-yhtiön
miehet voittivat vastukensa toisen
perään. Varhain vuonna 1920 he
valn^istivat äänielokirvia sähköistettyjen
äänilaitteiden avulla, mutta e-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 31, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-08-31 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460831 |
Description
| Title | 1946-08-31-03 |
| OCR text | 1546 :iiiiiniu«KO' LAUANTAINA, ELOKUUN 24 PXlVÄNK Sbir S T J A KULTTUURI d Wuolijoki 60-vuotids "Voi olla, että'minussa oli ladattuja tavallista suurempi määrä elämää • gitä minä alituisessa rauhattomuudessani "pidin ihmisiä vireillä". — RcvisteMian minä ihmisiä ympä-ristössätti sen tavattoman, kulutta-mattcnian elinvoiman purkautuessa, - pnka elin tuonut nmkmqmVnjan-ilnmaalta." Hella JVuqlijoki. ' Hellan kanssa on koko Suomen kansa heittänyt tittelit pois. On vain Hella, ionka nykyisyyttä ei tarvitse lähemmin esitellä, sillä lehdistö on huolehtinut siitä, että Hella Ja hänen radionsa tunnetaan joka mökissä. Mutta jos on luultu, että pilakuvilla J3 hyökkäyksillä olisi Hellan mielenrauhaa häiritty, niin siinä on isketty kirves klTeen.. Sillä mikään ei Hellalle olisi kauheampaa kuin että radioista ei puhuttaisi. Hella täyttää huomenna (22 p : nä heinäkuuta) 60 vuotta. Niihin vuosiin mahtuu paljon menneisyyttä — Alljannin lakeuksia, liikeasioita, seurapiirejä, kirjoittelua, vankilaa ja kaikenlaisia tuttavuuksia varasty-töistä diplomaatteihin saakka. Hella Murrikin syntymäpaikka on Helmeen pitäjä Viljahnin maakunnassa Eestissä. Viljannin viljapellot ja eestiläinen kansanrunous ovat o l leet hänen ensimmäisiä maisemiaan maailmasta ja isoisä, joka oli Glad-stonen ja Martti Lutherin yhteensulautuma, hänen ensimmäinen ihanteensa. Tämä eestiläisen maatalon jmpäristö vanhoine taruineen on ollut Hellan kirjallisen luomisvoiman lähde. Jo koulutyttönä on Hellalla ollut kirjallinen kunnianhimonsa: Hella ^lurrik kirjoittaa 15-vuotiaajiä Pos-timees- lehteen eestinkielen asemasta ja lövuotiaaxa häneltä ilmestyy novelli Linda-deihdessä ja myöhemmin Xuoressa Virossa ja Kiired-lehdessä. Minä kasvoin kansanrunoudessa Ja Suomi-ihailussa, sanoo Hella itse. Ja kansanrunoutta hän sitten tutkiikin ja luetteloi suuren eestiläisen kansanrunouskokoelman. Kun hän Mjonna 1904 siirtyy Suomeen, h än hämmästyksekseen huomaa, että kie- Il on niin erilainen, e t t ä se on opeteltava, 1908 hän valmistuu maisteriksi ja menee kohta senjälkeen naimisiin 5ulo Wuoiijoen kanssa» 1912 ilmes-t> T ensimmäinen näytelmä "Talon Japset», joka Estonian ensi-iflan jäl- *^een joutuu sensuurin hampaisiin. ^914 ilmestyy hänen vaihaistuotän-tonsa merkittävin teos Udutaguset (^'svantakaiset). edelleen eestinkie-lella. Se kuvaa hänen lapsiiudenai-kaansa eestiläisessä maatalossa ja "^••tod vanhan . taloijpoikaissuvpn jappsutumisesta . j a hajoamisesta.. l-dutaguset. kuuluu..Eestiif. fclassiUi-seen kirjallisuuteen ja siinä esiirity-van tulihäntätarinan on jokainen ees-l'iäinen lukenut koululukemistostaan. %öhemmin . h ä n e s t ä " tulee • Viron ^"•jallisuusseuran kunniajäsen. • ^^utta Hella tekee-myös pikkutöi-a, seuratessaan Lappeella kilräjiä «an innostuu kirjoittamaan käräjä-l^ uvauksia työväenlehtiin, hän Jcään- 5tuksen ja paljon muuta,' Hänen' 2"'^ "ä^-vy yhä useammin työ- ^^'^ ja siksipä sosialidemokraatit, -^»avat hänet ehdMle kansanedustajaksi 1912, hän niittää yhdessä E i no Pekkalan kanssa enimmät äänet puolueäänestyksessä, mutta kieltäytyy viime tingassa. Vuonna 1914 Hella \Vuolijoki siirtyy liike-elämään ja hänestä tiilee Kontro & Kuosmasen ulkomainen kirjeenvaahta;ja, sieltä hän siirtyy a-merikkalaisen firman Grace & Companyn edustajaksi ja matkustelee Pietarissa ja Tu^kholmassa. Maatalon tyttärestä on tullut liikenainen. •Sitten alkaa kapina tammikuussa 1918. Kapinan epäonnistuttua van-gitaan Sulo Wuolijoki ja Hellan elämä supistuu vankien auttamiseen. Hän itse istuu kotonaan panttivank i n a uskaltamatta mennä kadulle, kaksi kertaa hänet vähäksi aikaa pidätetään, mutta päästetään vapaaksi — oikeastaan syötiksi — sillä hänen luonaan kävijät saatetaan vangita kadunkulman takana. 1920 Hella ostaa Marlebäckin tilan ja siirtyy vanhan'kotiseutunsa ilmapiiriin. Mutta liike-elämästä saadut kokemukset vetävät hänet 'jälleen kaupan piiriin. Yhdessä sukulaistensa kanssa hän perustaa 1923 sahan Suojärvelle ja Karelia Timber Companyn ja myöhemmin .Aunuksen puuliikkeen. Sittemmin hän on vielä Suomalaisen Naftan johtokunnan puheenjohtajana. Hella on nyt täysiverinen^ liikenainen, joka hyväksytään ja tunnetaan kaikissa piireissä. Pois on nyt vuoden 1918 vaino: raha on valtuuttanut hänet seurapiireihin. Mutta samalla on raha vaientanut hänen kirjallisen äänensä. Vuodesta 1918 vuoteen 1931 ei Hella Wuolijoki kirjoita muuta kuin englanninkielistä kauppakirjeenvaih-toa. Tai kirjoittaa sentään. Nimimerkki Felix Tuli voittaa vuonna 1926 Suomen Kuvalehden novellikilpailussa ja joku pikku näytelmä ilmestyy tällä nimellä. Vuonna 1931 alkaa Hella Wuoli-joelle uusi kirjallisen luomisvoiman kausi. Hän kirjoittaa eestinkielellä huvinäytelmän Ministeri ja kommunisti, samana vuonna jatkoa Uduta-gusille ja voittaa vuonna 1952 Eestin näytelmäkilpailuissa Koidulal I a a n ensi palkinnon. Kun Estonia-teatteri esittää Koi-dulan, selviää tekijälle, ettei hän e-nää hallitsekaan eestinkieltä. Koi-dula on kirjoitettu vanhalla kansanrunon kielellä, jota Gladstone — Martti Luther isoisä on puhunut, mutta jota Eestissä ei enää ymmärretä. — Hellalle sanotaan, ettei hän enää osaa eestiä. Kun Hella ryhtyy uudelleen kirjoittamaan; tapahtuu se suomenkielellä. Ministerin ja kommunistin hän kääntää suomeksi, vuonna —33 hän- kirjoittaa "Palavan maan" ja" "Lain ja järjestyksen". '^Niskavuo-ren Naiset", Hellan suuri näytelmä, kh-joitetaan jo vuonna 1933- se kiertää Kariston kilpailut ja Kansallisteatterin johtokunnat, kunnes se vih-doin kelpaa 1936 Kansanteatteriin ja saa alusta alkaen hy^än vastaanoton. Helsingin kirjallisissa piireissä pohditaan kotvan kuka on tämä uusi nimimerkki "Juhani Tervapää", kunnes paljastuu ,että sen takana on Hella. Juurakon Hulda, Justiina ja Vastamyrkky esitetään 1937, Vihreä kulta 1938, Niskavuoren leipä 1930 ja Niskavuoren nuori emäntä 1940. Niskavuoren hämäläisessä elämänpiirissä liikkuva näytelmäsarja alkaa kiertää Suomen teattereissa, saavut-taa Kansanteatterissa ennätyksen esi-tyskertamäärissä, sitä filmataan, itse Niskavuoren naiset käännetään 14 kielelle ja se herättää joka maassa kohua. Hella \Vuolijoki alias Juhani Tervapää on vielä kerran löytänyt takaisin kotiinsa eestiläiseen i l - jantiin näissä sattuvissa-hämäläis-kuvauksissa. Hella Wuolijoki ön itse voimanainen ja hänen Jlistiinal-laan ja Juurakon Huldallaan on sitä samaa sitkeyttä, joka on ollut Hellan myötätuulen perimmäisenä syynä. Kuka onkaan maalannut luon-teenomaisempaa hämäläistä kirkoh-kyläseurapiiriä kuin Hella \Vuoli-joki Niskavuori-sarjassaan! Ja onko suomalaisessa kirjallisuudessa e-siintynyt niin loistavasti luonnehdittua taistelua maan puolesta teollistuvaa nykyaikaa vastaan kuin Hellan näytelmissä? Syttynyt sota vaientaa taas kirjailija Hellan. Kunnes hänestä taas tulee kuuluisa, vaikkakin kokonaan toisella tavalla. Hella istuu vankilassa odottamassa kuolemantuomion täytäntöönpanoa. Hän on suojellut desanttia ja nyt odottaa häntä hirttosilmukka. Välirauha pelastaa hänet, eikä aikaakaan, kun hän on taas kuin kissanpoika jaloillaan ja julkaisee jouluksi 1944 muistelmateoksen '-Enkä ollut vanki" pilkallisena läimäyksenä kaikille niille, jotka luulivat, että Hellan voisi lannistaa. Sillä Hella ei ollut i^nki eikä tule vangiksi! Vuonna 1945 seuraavat omaelämäkerralliset muistelmateokset •=*Koulutyltönä Tartossa" ja " Y l i opistovuodet Helsingissä", joiden ympärillä taas on hellamaista kohua. Kesken kaiken hänestä tehdään Yleis-radion pääjohtaja ja silloin sulut taas aukeavat. Hella,' Hella huutavat lehdet, tuhansia uhrataan p i lakuvien piirtämiseen» kuplettilaulu* ja tehdään. Mutta HellaTstuu Yleisradion tuolillaan ja katselee maailmaa tuikuttavilla silmillään. Hän on yhä edelleenkin emäntä, jolla on talon avaimet ja taiat ias* kussaan. Kymmeniä kokouksia, lukemattomia puhelinsoittoja aamusta iltaan, mutta Hella kestää uuvutus taistelunkin. Nyt hän joutuu edus-kuntaan muun hy\-än lisäksi. Ja taas ron piirläijillä uutta a1he\*.ta. Mutta nyt Hella ei aio hellittää kirjallisellakaan rintamalla. Viimekeväisen Kuningas hovinarrina näy tel-män jälkeen tulee ensi syksjmä Ison- Heikkilän isäntä ja mielessään hän jo suunnittelee Niskavuoren viimeistä. Tämä uupumaton nainen — aika-laiskirjan mukaan "partilös socia-list", nyt S K D L : n riveihin lukeutu-va — kirjailija ja kulttuuripersoonallisuus, käytännön nainen — täyttää huomenna 6Ö vuotta. Hellan suhteen on viisasta olla varovainen, on vaikea mennä ennustamaani, mitä aloja hän vielä valloittaa, mutta että hän yhä valloittaa, se on varmaa. H . A. Äänielokuvan 20 vuosi Tämä vuosi on elokuvateollisuudessa historiallinen siinä mielessä, että tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä kuin äänielokuvat otettiin käytäntöön. Kun AI Joison sanoi ensimmäisen kerran elokuvassa: "Tule äiti, kuuntele tätä!" niin että yleisö saattoi ne erottaa, niin sillä hetkellä luotiin elokuvien valmistuk-sessa mullistavaa käännettä. Siitä alkoi äänielokuvien kasvu, yleisön katseltavaksi ja kuultavaksi. Nuo mainitut sanat olivat ' elokuvasta "Jatsilaulaja", jossa Joison näytteli pääosaa — juutalaispapin pojan o-saa, joka tahtoi mieluummin lauleskella ballaadeja kuin seurata isänsä jälkiä. ' Yleisö katseli jännityksellä elokuvan kulkua ja yhteenottoja vanhan ja uuden sukupolven välillä. Se kuunteli haltioituneena A\ Jolsonin laulua ja sydänsuruja musikaalisessa komediassa. Tämän jälkeen alettiin tahtoa lisää äänielokuvia. Nyt kun elokuvateollisuus viettää tätä kahdettakymmenettä merkki-vuottaan, on • muistettava että äänielokuvat tulivat käytäntöön vakituisemmin v. 1926 Harry, Sam, Albert ja Jack Wamerin valvonnan alaisena. Ennen 1926 "puhuvista kuvista" mainitseminenkin elokuvamiehille nostatti kasvoille säälittäyän hymyn. Tottuneimmatkm teatterimiehet tapasivat .sanoa: "Puhuvat kuvat ovat mahdottomat — ne eivät koskaan menestyisi. Onhan niitä jo kokeiltu ja aina niissä on epäonnistuttu. Mutta äänielokuva juontaa ajassa taaksepäin aina vuoteen 1895 asti. Thomas Edison nimittäin yhdisti liaksi omaa keksintöänsä — fonog-raafin ja elokuvakoneen — eräänlaiseksi laitteeksi, jota kutsuttiin Kine-lophoneksi. Henkilön piti asettaa fonograafiputket korviinsa ja tirkistellä pienestä reiästä kankaalle saadakseen käsityksen liikunnasta ja äänestä samalla keftaa. Mutta tämä kekintö oli silloin liian raaka menestyäkseen sellaisenaan. Tämän vuosisadan ensimmäisellä kymmenennellä näytettiin yleisölle Cinephone ja Vivaphone ja Camera-phone ja Chronophone ynnä lukuisia muita laitteita, jotka kaikki täht-äai-vät samaan, puheen, laulun ja l i i kunnan y^hdistämiseen elokuvissa. Vuoden 1912 ja 1913 seuduilla näytti liikkeellä olevankin mainiot mahdollisuudet. Jonkunlaisia "äänielokuvia" näytettiin kautta maan. Monet ihmiset innostuivat niistä ja monet teatterien omistajat ostivat näitä kömpelöitiL laitteita. Alutta jonkun ajan päästä ne menettivät viehä-tyksensii ja jälleen sanottiin: "Puhuvilla kuvilla ei ole menestystä." Mutta tiedemiehet, sellaiset kuin Lee De Fores j ä insinöörit A. T . &• T. Co:n Western lEleCtricin labora.' lorioissa eivät /jättäneet työtään kesken vaan jatkoivat kokeilujaan. Mut-ta kuitenkin äänielokuvien oli todella odotettava siksi kunnes päästiin radioaikakauteen, jolloin hienoimpia äänilaitteita, vakuumiputkia, puhelimia, sähkölennättimiä, sähkölevyko-rteita, äänenlaajentajia ja muita sellaisia alettiin valmistaa Yksitellen \Vestern Electric-yhtiön miehet voittivat vastukensa toisen perään. Varhain vuonna 1920 he valn^istivat äänielokirvia sähköistettyjen äänilaitteiden avulla, mutta e- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-08-31-03
