Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 18, 1948

              . Meren tuima laulu,
pinta, eivät saaneet hä-
/äemmäksi. Öli ikävä.
B ilmaantui kulkumies,
työtä vaiiyi, jota kui-arjolla.
Mies tuli Mai­li
yösijaa, jonka saikin,
kanssa kehittyi sellai-ättivät
mennä avioliit-i
uuden iään.
inkaan" ollut •sellainen
/onut, vaan juoppo ja
•Mutta yhdessä oli
Lvä.
astamana, tuli kalasta-a
mukana, kunnes syn-dätti
äidin kotona,
ehen nimi, alkoi kai as-n
miehen kanssa, joten
leinkin laihat. Meri ei
itinen kalastajalle, teh-n
vahinkoakin ryöstä-skus
kalansaalis hyvä-saalisosansa
toverinsa
a. sitten myi kalansa
»ittamatta vaimolleen
a joi rahat-^-tullen ko-juovuksissa.
Kun val­ioista,
käski niies tuk-
^ka . > . joten vaimo
vaieta säilyttääkseen
etupäässä saatava elä-kirriusi
voita ja myi
en ruokatarpeita, mie-änpaassä
isäntänä.
\:'Äitikin jo kävi ka-i
. Maija oli jo toisel-sai
hoitaa lapsia ko-oli
riitaista, mutta yh-im.
mnut lähteä niaailmnl-neäan,
vaan äidin har­han
päätti olla kotona
irin munkkejli oli ke-än
kylässä. He olivat
a parikin kuukautta.
rakennetussa hirsipa-hiljaisia
paitsi yksi.
ut aikoinaan suurmaa-
»nsa ja käytöksensä to-kkiveljensä
kutsuivat
Jokora oli työnjoh-jtsumassa
alustala!.-:et
imaan veroaan.
jmäntoistavuotias. ko-ttö.
Hänet päätettiin
sillä Jokora oli erikoi-ttanut
sanoen: 'Xoin
;hdä työtä yhtä paljon
a niin asia sovittiin.
)1 i\'at huonj^npuqlei>et
ä. Jokora näki .-en.
m ''tähtäimccn.^ä'" kai-tytölle
>alaa |)ak.sua
.stettua silavaa, alkaen
pauloihinsa. Hoippua
itä oli ynuiiiiiieltav.it
ityttyä lähti numkki-riinsa.
}*Iaijan jiuide.-^-
iän.
ussa .syntyi .Maijalle
U, kuten. Otlo .-uvail-i
lytlären.^^ä koht ai'M.
UKLssa. Otto ci a n i . i - .
/a.s.sa. Sanoi •iiumi-r.
;in ok-van liian li.vvau
istä sai tyttö k.inia.i
nieä. sillä i.^iipunli j ' ' !:
lirui tuli tunnrluk-i.
.nä 1902 tai)ahiui ka-icttoniuus:
21 lunkr.i
hukkui myr.-;kyn o i ­ssa
onncttonuiu<le>-a
Ainhcmpan.sii ja haiw»
jii siskoa, onia:l.M'^'
1 koti hnjoitcttiin p
Kirj. SEATTLEN HULDA
pesti
Kirj. OXNI MURTO
RO l \ ' - \ Clark käveli hymyillen upean
salin lattiaa ja katseli tyytyväisenä,
' sillä kaikki näytti niin . kaurtiiltä ja
puhtaalta. Huomennahan ön' joulu ja
talkki näyttää valmistUyan ajallaan oi­kein
hyvin. Rouva istahti hyny\'älle
sohvalle ja pieni varjo kulki yli otsan,,
kun hän alkoi muistella uuden palvelus-tjlön
töitä ja Hfupäässä hänen keittä-mistaitoaan.
Kyllähän tuo suomalainen
tjitö tekee ;työnsä muuten kovih hyvin,
mutta on niin itsepäinen kuin synti.
Niin, niin, ehkäpä kaikki vähitellen sei­nää
huomenna . . .
Anja tyttö oli tehnyt jo monen monta
päivää ankarasti työtä, sillä rouva oli
osanut kyllä "vaatia yhtä ja toista, ja
nyt kun tulee parisenkymmentä vieras­ta
joulupäivälliselle, niin kaikki vain on
pitänyt Anjan yksinään valmistaa. Rou­va
kyllä lupasi ottaa joulupäiväksi apu­laisen,
joka tarjoilee pöydässä, ettei
Anjan tarvitse huolehtia muusta kuin
keittiöstä. Sitäpaitsi rouVa lupasi hä­nelle
ostaa oikein silkkisen leninkikan-kaan
joululahjaksi .' . .
Oli jouluaaton myöhäinen iltapäivä
ia Anja oli juuri puhdistamassa suuren
suurta kalkkunaa, sillä hän aikoi lait­taa
sen valmiiksi, ettei muuta kun uu­niin
vain aamusella pistää.
Rouva tuli keittiöön suu makeassa
hymyssä ja kädessään kaunis paketti,
jonka hän antoi Anjalle sanoen:
•Tässä olisi Anjalle joululahja, mutta
älä^avaa sitä ennenkuin huomenna."
.\nja kiitti loistavin silmin ja samalla
soimasi itseään, ettei tuo rouva sentään
•niin paha olekaan kuin olen aina hänes­tä
ajatellut.
"Xyt me Tähdemme herran kanssa
ulos ja kun-Anja tietää tehtävänsä kaik­ki,
niin en huolehdi ollenkaan", sanoi
rouva ja lähti ulos.
'•Kyllä, rouva, minä teen parhaani
onnistuakseni", huusi Anja vielä rou­van
jälkeen.
Kun auton ääni lakkasi kuulumasta,
.-^nja alkoi katsella kaunista pakettia.
Voi kuinka se oli kaunis loistavine ruse-teineen.
Kiusaus alkoi vaivata Anjaa,
vaikka rouva sanoi ettei avata ennen­kuin
huomenna. Mutta mistäs- rouva
sen tietää, mUloin olen sen avannut.
Kalkkunaa siivoaminen sai jäädä jok­sikin
äikaaja Anja istahti pöydän vie­reen
j a alkoi avata -tomiita -natihöja.
Paperi setirasi aina vain toistaflfi >a niitä
iaikenmaaflnian-koreita papereita oli jo
pudisen-tusirBta ^ j a -ottanut^ kunnes
tuli vastaan fcaumin kaunis laatikko. An­ja
a\-asi laaGkon . "-No voi sun! Te­kisi
mieli jo oikeiffÄänOa rumasti!" An­ja
katsoa, tollotti rumaa tummapohjäis­tä
kreto«gin kappaletta . 1 . "Soo-ol
Vai tämä on nyt se silkkinen leninki-kangas!''
•
Suomalainen sisu'oikein pääsi kuo­hahtamaan.
Vai silkkikangasta! Kyl­läpä
näytän, .sinulle rouva Clark min­nekä
se -sifkki kdpaa. Samalla Anja
otti tuon kolmen jaardin kankaan kap­paleen,
levittdh" käsissään ja sanoi it­sekseen:
''5Co sinnepä sen panen —•
• lap.sot joutuivat huutolaisiksi, paitsi
^laijan lasta, jota ei oteltu. Lehmät jii
tavarat myytiin viranomaisten toimestii
ja Maija sai käskj-n luostarista muuttaa
ix>>s torpasta — jotta kunnialliset ihmi-
•^cl piiäsisivät siihen asumaan.
Lapsuudenkotinsa raunioilla kulki
^laija lapsi sylissiiän ja itki, itki kolk­koa
yksinäisyyttään illan hämärässä. Ei
f'Uui tietoa missä yöpyisi pikku pojun.-^a
kanssa ja hän meni taas .saunaan yök-.
•'. -^illä tupa oli lukittu. Aamun valjc-
'f^^a nähtiin" Maijan suuntaavan kul­kunsa
maanJictä kohti ja kohti tuntc-
"i^Uomia kohtaloita.
varmastikin tukin sen kalkkunan täyt­teeksi!"
Anja oli niin xihainen, että oikein
puhisi itsekseen. Hän täytti kalkku­nan
niillä koreilla papereilla ja tukki
kankaan kappaleen myöskin sisälle ja
ne kiiltävät koristenauhat viimeiksi.
Sitten hän ompeli kalkkunan kauniisti
kiinni ja laittoi sen jääkaappiin.
Anja juoksi huoneeseensa, pakkasi vä­häiset
tavaransa matkalaukkuun ja kir­joitti
samalla kirjelapun, jonka pisti
keittiön pöydälle:
"Hyvä Rouva Clark:
Kalkkuna on valmiiksi laitettu jää­kaapissa,
mutta paistakaa se itse, sillä
lähden pois enkä palaa koskaan Teidän
luoksenne. — Anja."
H.' « 5}C
Aamusella aikaisin rouvakin oli jo
jalkeilla ja meni ensimmäiseksi keitti­öön
katsomaan kuinka Anja siellä val­mistelee
juhlaruoiiia. IMutta herra siu­natkoon!
Keittiö on aivan pimeänä
ja. .\njaa el.näy missään., Rouva lait­taa
valon ja huomaa Jieti Anjan kir­joittaman
lappusen keittiön pöydällä.
Hän soittaa heti toiselle tytölle, jonka
piti vasta päivällä tulla auttamaan An­jaa,
että tulla heti paikalla — hän mak­saa
mitä vain kunhan vain Mary tulee
heti paikalla . . .
Xoin tunnin kuluttua Mary tulikin ja
rouva selitteli kauniisti, että kun sen
Anjan piti juuri tulla sairaaksi aivan
vfime minuutissa . . .
Mary laittoi kauniin ja suuren kalk­kunan
uuniin ja samalla koetti laitella
muut sopivat ruuat valmiiksi.
'Päivä oir ehtinyt jo myöhäiseen i l ­tapäivään
ja vieraita alkoi saapua. Ja
Marykin oli saanut kaikki jo hyvään
kuntoon rouvan avustuksella.
Joulupäivällinen aloitettiin juhlalli­sin
menoin. Ensin puolihämärässä juo­tiin
tervehdysmaljat, sitten koktailit,
salaatit ja kaiken maailman herkut. Sit­ten
pantiin täydet «aiot päälle ja suu­rella
hopeatarjottimella tuotiin kalkkuna
herra Clarkin eteen. * Kaikki ihastellen
katsoivat tuota kauniin kullanruskeata
lintua, joka levitti suloista tuksuaan ko­ko
pöytäkunnalle.
' Herra Clark leikkasi kauniita viipa­leita,
ajoita asetti laiitasille, ratkoi -orhpe-liilangan
ja koetti ottaa täytettä myös-km
lusikalla . . . M u t t a mitä'Snnettä,
kuii sitä ei mfflääh saäjiiit fäsikkaan, ei
vaikka kuin'ioctti: /Se tuntui bkrvan
vain -yhtenä-sinnrerra-niiäikäleenä- Her­ra
^Tlarkoli hiukan neuvottoman n ^ o i -
nen, mutta otti suurefi haarukan avuk­seen.
' M i t ä ? ! - '^äanikah pi&eissä oli
kirkkaan kiiltäviä nauhoja, jotka -eivät
katkenneet! ~ ~
Nyt herra Clark otti veitsen ja kat-
TTERÄSIX äkkiä. Tuntui siltä kuin
jotakin juu/i olisi tapahtunut tai
tulisi tapahtumaan tai parhaillaan olisi
tapahtumassa. Jotakin erikoista, ou­toa,
kohtaloi^asta. Ensimmäinen selvä
vaikutelmani oli junanpyörien rytmilli­nen
kolke kiskojen jatkopaikoissa. -Mut­ta
levottomuuteni ei johtunut siitä.
Kurkistin alas vanhanmallisen junaili-
- javaunun korkealla olevalta lavitsalta,
jolla olin nukkunut. Ensin kaikki näyt­ti
olevan aivan ennallaan. Tupakan­savu
vain leijaili entistä sakeampana pil­venä
alhaalla istuskelevien miesten pään
tasalla. Ja isoa pakkilaatikkoa pöytä-
>nään käyttäen läiski entinen nelimiehi­nen
korttisakki katossa heiluvan myrs­kylyhdyn
valossa. Silloin tajusin.
Entinen äänekäs puheensorina puut­tui.
Korttisakkikin oli ääneti, lausui
puoliääneerf vain pelin vaatimat huo­mautukset.
Painostava, jännittynyt hil­jaisuus
vallitsi.
Kuitenkin meitä oli vaunussa toista­kymmentä
miestä. Ylimpänä oli ennen
nukahtamistani kaikunut Kaira-Taave­tin
ääni, sillä ylimielisenä satumaisesta
pelionnestaan ei hän ollut säästänyt nau­ruaan
ja kokkapuheitaan. Peli oli ollut
vain leikkipeliä pienin panoksin, eikä
kukaan sentähden pannut pahakseen
Taavetin ylitsepursuavaa iloa. Ja siihen
kevyeen ilonpidon meteliin olin lopulta
nukahtanut.
Mutta pilapuheet olivat- nyt lakan­neet.
Xauru ei kajahdellut. Äänettö­minä
ja liikkumatta istuivat toverini
kaisi niitä ja nauhan mukana seurasi
kankaankappale. Vieraat katselivat ai­van
jähmettyneinä ja rouva Clark pyör­tyi.
' Rouvan pyörtyminenkään ei he­rättänyt
niin paljon huomiota kuin nuo
kiiltävät nauhat ja kankaankappaleet,
jotka olivat kalkkunan täytteenä. Kaik­ki
vieraat tuijottivat kalkkunaan kuva­patsaina
ja kuin yhdestä sopimuksesta
nousivat pois pöydästä . . . Silloin vasta
huomattiin rouvan pyörtyneenä nojaa­van
tuoliinsa ja häntä ryhdyttiin haju-suolalla
virvoittelemaan.
"Se oh Anjan työtä . . . missä . . .
missä hän on?" . . . Samalla rouva
muisti Anjan jo illalla lähteneen. . N y t
selvisi Maryllekins-^couifan omituinen
käytös, kun hän sanoi Anjan-sairastu-jicen
viime yönä.
' \^eraat-olivat'vielä jonkunaikaä, mat­ta
poistuivat-yksi toisextsa-3alfceett,-'nnn
-että vain" kor«ffla*-nauhoilla koristettu
kalkkuna jäi yksin' poy^i^ istumaan
Tii-nacisefcsi. Rouva komensi 'Maryn
-viemaim sen foskakannuuh.
-Kun" Anja Thyöhemnuri n misteli te­koaan;
timsi hän, ettei ^ öllt^Akaunis ei­kä
esimerkiksi kelpaa'va.'
metsiikämpiltä ja seurasivat jännittynei­nä
korttien kulkua. Panoksetjolivat i l ­meisesti
kohonneet, sillä Kahra-Taavetin
edessä oli suuri setelikasa. Nousin is-tualleni
lavitsan reunalle paremmin näh­däkseni.
.
'Pelattiin tavallista karjalaista vent­tiä'
— kahtakymmentäyhtä — ja oli
juuri Taavetin vuoro ilmoittaa lumok­sensa.
— Koko hoito, sanoi hän lyhj^esti, —-
ja kaksi korttia. Vain päällimmäistä
katsahdettuaan hän tokaisi: — Itsellesi.
'Pelitoveri vilkaisi vetämäänsä korttia
ja pelissä olevaa rahaläjää. Hän pani
kortit pöydälle, sytytti sammuneen pöl-litupakkansa,
veti muutaman savun, siir­si
lakkinsa toiselle korvalliselleen ja
tarttui syvään huokaisten kortteihin.
Päättävästi hän sitten veti yhden lisää
pakasta ja löi sitten kaikki kolme kort­tiaan
pöytään: Kaksikymmentä.
Taavetti katsoi kolmatta korttiaan:
Kaksikymmentäyksi. Mitään sanomat-,
ta hän veti rahat eteenisä ja ryhtyi \'uo-rostaan
kortteja sekoittamaan.
— Nyt ovat Lapin seidat Taavetin
takana, mutisi eräs vanha tukkijätkä
muistaen Taavetin äitinsä puolelta ole­van
vanhaa lappalaista tietäjäsukua. —
Ei tuo enää ole kristityn tuuria.
Mutta tunnelma ei ottanut kevent3'äk-seen
tällaisista välihuomautuksista. Vai­ti
oli Taavetti ja äänettömyyteen vaipui­vat
toisetkin. Peli jatkui, samoin Taa­vetin
käsittämätön pelionni, jota perä­pohjolan
erämaissa niin paljon kummal­lista
kuulleet ja kokeneet miehet nyt tai­kauskoisella
kammolla seurasivat.
— Ei tuollainen pakanallinen tuuri
tiedä hyvää, mutisi äskeinen vanha jät­kä.
— Tuuleekin kuin Hornan portilla.
— Kuulkaa!
Ulkona pii tosiaan puhjennut raju-myrskj^
vaikka tähdet tuikkivat pilvet­tömällä
taivaalla.' Kaminan savutorves-sasa
ulisi kadotuksen kuoro ja hangen
pinnasta irronneita lumirakeita tuiskah-teli
ryöppyinä vasten seiniä ja ikkunoita.
Yht äkkiä kumahti jokin vaunun kat­toon,
miesten päiden päällä kuului laa­haava,
rahiseva ääni ja toisen seinän ik-kunapariin
naputettiin terävästi. Sitten
kuului väin junan rytmillinen kolke.
— Taisi olla katkennut puhelinlanka,
keksi joku j a jännitys laukesi. Hetkeksi
keskeytynyt pcHkin jaikuT jälleen. Taa­vetti-
voitti-yhäi -Pingoittunein kasvoh-flmön
settrasnnme kaikki* pelipöydän
kummaa menoa. Niin-toonnotonta se
oli njcisö.
Pelierän taas päättyessä hypähti Kai­ra-
Taavetti yht^äkkiä pystyjm kasvot
-hohtaen^S3mkkää-uhmaa. "Hän 16i nyrk­kinsä
laatikon pintaan ja kähisi:
— Nyt," pojat, katsotaan, kenelle ra-
Matkustakaa UOMEEN
talvella tai variiain keväällä jolloin mooltori'
laivat "GRIPSHOLM" la "STCXJKHOLM" ei­vät
ole liian täynnä ja tarjoavat valioHuoneila
ja palveluksen. To tulelle nauttimaan xp^V
matkasta parhaimpana osana retlcosiänne.
Seuraavat lähtövuorot New Yorkista suoraan Götcporiin,
Ruotsiin: '
r
Mlnlmihinnat GötcporUn Ensi
luok.
Oripsbobn
Siockbobn 1285
Cabki Turisti
luok. luok.
$220 $180
$190
STOCKHOLM TAMMIK. 7
GBIPSHOI-M TAMMIK. 21
STOCKHOLM HELMHC. 3
GRIPSHOLM HELMIK. 18
STOCKHOLM MAALISK. 1
GRIPSHOLM MAALISK. 18
STOCKHOLM MAALISK. 25
GRI^^HOLM HUHTIK. 15
MatJcalllipa Ctötcp«r1sia maikan pMhln Suomes.<ia
ja takaisin Gdteporiin voidaan m*kt»a täällä Cana­dan
dollareissa ennen lähtöft Canadasta.
Saadaksenne hyvän palkan laivassa tchkilä paik-katiiouksciuic
hctl. Halutcsaannc tariccmpia tietoja
kalkista maticaa koskevista osioista, kääntykää pat-kallisasiamlchcmmc
puoleen.
SWEOISH AMERICAN LINE
COO Dorchcster St. W. Montreal 2, Qoe.
ml
L.\U.\NT.\1XA. JOULUKUUN 18 PÄIVÄNÄ, 1948 SIVU 9